MURHA.INFO

PPK 2006

Tapettu mies upotetaan lampeen
Juha-Pekka Taskinen, ylikonstaapeli, Valkeakoski

Pieni muutaman tuhannen asukkaan pirkanmaalainen kunta, Viiala nukkuu talviuntaan. Nykyäänhän Viiala on osa Akaata. Kunnassa ei yleensäkään paljon tapahdu, helmikuun pakkasilla vielä vähemmän. Kuitenkin jossakin pinnan alla kytee paha olo, katkeruus ja kostomieli. Joku on tuntenut tulleensa loukatuksi kosto elää ja on suloinen. Tarvitaan vain miestä väkevämpää, jotta päässä kytevän ajatuksen pystyisi toteuttamaan. Tämän tositarinan henkilöiden ja paikkojen nimet on muutettu.

Keskiviikkona helmikuun 5. päivä vuonna 1992 paikkakunnalla kaikkien tuntemat Veijo Tarvainen ja Veikko Kuusimäki astelivat keskustan katuja hilpeällä mielellä. Kassissa ja päässä oli melko hyvä annos keskikaljaa ja siihen oli otettu kiilaksi muutamia pillereitä, joiden merkistä ja vaikutuksesta ei ollut varmaa tietoa. Veijo Tarvainen oli 40-vuotias. Erilaiset päihteet olivat hänelle tuttuja jo vuosien takaa. Hänen kaverinsa Veikko Kuusimäki oli samaa kaliiperia. Veikolla oli ikää vuotta vähemmän, mutta tavat olivat hyvin samanlaiset. Kumpikaan miehistä ei ollut varsinainen riidanhaastaja tai tappelija. Pikemminkin miesten päivät kuluivat siihen, että pystyivät jostakin hankkimaan tarvittavan määrän jotakin päätä sekoittavaa ainetta. Oli aivan sama, oliko se juotavaa vai syötävää, kaikki kävi. Molemmat vesselit olivat kuitenkin sen verran sekoilleet rikosten poluilla, että olivat hyvinkin tuttuja paikalliselle poliisille. Putkakaan ei ollut vieras paikka näille herroille; sinne he olivat silloin tällöin joutuneet lähinnä kovan humalatilan vuoksi. Tällä kertaa kaverukset olivat matkalla aivan paikkakunnan keskustan kerrostalossa sijaitsevalle Kuusimäen asunnolle. Kuusimäki antoi Tarvaisen oleskella asunnollaan, koska tämä oli juuri sillä kertaa asunnoton. Kuusimäen asunto tunnettiin muutenkin seudulla paikkana, jonne saattoi poiketa sanalle ja ryypylle, varsinkin jos sattui itsellä olemaan juomaa mukana. Tänä kyseisenä päivänä Veijon ja Veikon tarkoituksena oli viettää rattoisa ilta oluen ja pillereiden voimalla televisiota katsellen.

Markku Seppänen, Jari Siltanen ja Kari Virta
Toisaalla saman paikkakunnan keskustassa sijaitsevassa varsin tunnetussa juottolassa istuivat iltaa Markku Seppänen ja Jari Siltanen. He olivat hiukan erityyppisiä mestareita kuin Tarvainen ja Kuusimäki, mutta yhteistä näille neljälle oli erilaisten päihteiden yltiöpäinen käyttö. Markku Seppänen oli 25-vuotias, mies parhaassa iässä, mutta jo tässä vaiheessa melko pahoin päihteiden runtelema.
Hänet tunnettiin paikkakunnalla - ja vähän kauempanakin - kiivaasta ja väkivaltaisesta luonteestaan.
Jari Siltanenkin oli myynyt itsensä kokonaisvaltaisesti päihteille. Ikää miehelle oli kertynyt vasta 22 vuotta, mutta viina oli vienyt kaveria paikasta toiseen jo pidemmän aikaa.
Seppänen ja Siltanen olivat tavanneet päivällä toisensa ja yhdessä tuumin tuhonneet alkupaloiksi pullon Tequilaa. Siitä saadun hyvän alkupotkun voimin oli jatkettu matkaa paikalliseen pubiin pitämään yllä ja vahvistamaan hyvin alkanutta humalaa. Ravintolassa iltapäivä meni rattoisasti. Iltaa lähestyttäessä miehet saivat päähänsä lähteä katsomaan, ketä olisi Kuusimäen Veikon kämpillä. Veikon kämppä on tullut heillekin tutuksi. Sinne saattoi poiketa ryyppäilemään, joskus yöpymäänkin, jos muuta paikkaa ei ollut löytynyt. Vaikka matka Veikon asunnolle ei ollut pitkä, se tehtiin kuitenkin perinteisesti taksikyytiä käyttämällä.
Taksikuski muisti hyvin miesten kuljetuksen. He olivat olleet hyvällä tuulella ja hihitelleet koko matkan melko vahvassa humalassa.
Kyyti laitettiin piikkiin, koska kummallakaan miehistä ei sattunut ole maan käteistä mukana. Taksikuski muisti jättäneensä miehet Kuusimäen asunnon pihaan. Samaan aikaan, kun Seppänen ja Siltanen astuivat taksista ulos, paikalle ajoi mopolla 16-vuotias Kari Virta. Vaikka kaverilla oli ikää niin vähän, hänellekin maistuivat alkoholi ja muut päihdyttävät aineet oikein kiitettävästi. Hän kuului ikään kuin samaan porukkaan muiden alan miesten kanssa ja oli usein nähty vieras ryyppyporukoissa Kuusimäen asunnolla.
Koko revohka meni sitten yksissä tuumin Kuusi mäen asunnolle katsastamaan, mitä kivaa siellä keksittäisiin.

Veikko Kuusimäen asunto
Päästyään Kuusimäen asuntoon ryhmä asettui kuin kotiinsa. Juomia oli ja televisiosta saattoi katsella jotakin mielenkiintoista ohjelmaa, jos telkkarille asti sattui näkemään. Mitä tapahtui heti kohta taloksi asettumisen jälkeen, on aika paljonkin hämärän peitossa. Sen kaikki tietävät nyt, että Tarvaisen Veijolta lähti henki tapahtumien tiimellyksessä.
Paikalla olleiden miesten kertomukset eroavat toisistaan melkoisesti, mutta sen verran niissä on yhtäläisyyttä, että tappajaksi selvisi asuntoon mennyt Markku Seppänen.

Kylään tulleet miehet ehtivät olla Veikon asunnolla vain muutamia minuutteja, kun Markku Seppäsen ja Veijo Tarvaisen välille syntyi olohuoneessa suusanallinen riita. Heti kohta Seppänen menetti itsehillintänsä ja löi Tarvaista muutamia kertoja nyrkillä kasvoihin.
Tarvainen ei pystynyt vastaamaan lyönteihin, vaan koetti käsillään suojata itseään. Varreltaan vahvempaa tekoa oleva Seppänen paiskasi Tarvaisen muutamia kertoja lattialle ja päin seinää.
Lähinnä asunnon haltija, Veikko Kuusimäki yritti hillitä Seppästä, mutta ei uskaltanut puuttua asiaan kovinkaan ponnekkaasti, koska tunsi entuudestaan Seppäsen väkivaltaiseksi kaveriksi ja pelkäsi tätä it sekin. Tappelu siirtyi pikkuhiljaa keittiön puolelle, jonne Tarvainen ja Seppänen ajautuivat niin, että Seppänen lähinnä raahasi Tarvaisen mukanaan keittiöön. Asunnossa olleet henkilöt kertoivat myöhemmin, että keittiöstä kuului kovaa tappelun ääntä. Kukaan ei uskaltanut mennä väliin eikä ollenkaan keittiön puolelle peläten saavansa itsekin vammoja. Ilmeisesti joku kuitenkin herätti kysymyksen, pitäisiköhän mennä auttamaan.
Siihen Seppäsen kaveri Jari Siltanen ilmoitti, että kyseessä on kunnon nyrkkitappelu mies miestä vastaan eikä se kuulu meille.
Taistelun ääniä kuului keittiön puolelta jonkin aikaa, ja ovesta kurkannut Kari Virta näki Seppäsen lyövän ja potkivan Tarvaista.
Potkut ja lyönnit osuivat päähän ja keskivartaloon. Samanlaisia havaintoja teki myös asunnon haltija Kuusimäki.
Kun Siltanen huomasi Virran kurkkivan keittiön puolelle, hän komensi tämän istumaan sohvalle katsomaan televisiota.
Myös Kuusimäki käskytettiin pois kurkkimasta. Keittiössä jatkui tämän jälkeen kova kolina ja ähinä, kun miehestä otettiin mittaa perisuomalaiseen tapaan. Taisteluparin oltua keittiössä arviolta kymmenen minuuttia äänet loppuivat. Seppänen ilmestyi keittiön ovelle ja kävi kuiskaamassa jotakin Siltasen korvaan. Silloin Siltanen kuulutti suureen ääneen:
- Eiköhän siitä jo henki lähtenyt.
Siltanen meni keittiöön ja palasi hetken kuluttua olohuoneen puolelle. Nähdessään keittiön lattialla isossa verilammikossa makaavan Tarvaisen Siltanen totesi tämän varmuudella kuolleen. Seppänen istui olohuoneen sohvan reunalla ja veti happea kovan taistelun jälkeen. Muutkin asunnossa olleet kävivät keittiössä toteamassa, että Tarvainen oli kuollut. Hetken kuluttua Seppänen nousi ylös, otti olohuoneen pöydältä pienen, kapean, sahalaitateräisen veit sen, meni asunnon haltijan Kuusimäen taakse, otti tämän päästä kiinni ja laittoi veitsen kurkulle sanoen:
- Sinulle käy samalla tavalla, jos et ole tapahtumasta hiljaa.
Siltanen säesti vierellä ja totesi, että näin tapahtuu, jos ei pidetä suuta kiinni. Sama rituaali suoritettiin Kari Virralle, tosin tehostamatta viestiä veistä kurkulla pitäen.

Ongelma nimeltä Veijo Tarvainen
Vielä äsken asunnossa oli ryyppykaveri Veijo Tarvainen, nyt vainaja Veijo Tarvainen.
Vaikka Markku Seppänen ja Jari Siltanen eivät elämänsä aikana ole pahemmin ehtineet töitä tehdä, niin työnjohdolliset tehtävät heiltä sujuivat varsin mallikkaasti.
Kun ensin oli peloteltu vielä hengissä olevat Kari Virta ja asunnon haltija Veikko Kuusimäki hiljaisiksi tapahtuneesta, heidät pantiin siivoa maan jälkiä asunnosta. Seppänen ja Siltanen määräsivät koko porukan keittiötä siivoamaan. Siellä heitä kohtasi surkea näky.
Veijo Tarvainen makasi suuressa verilammikossa kyljellään. Hän oli yltä päältä veressä, pää oli hakattu ja potkittu muodottoman näköiseksi. Mahasta olevasta reiästä pursusi suolia lattialle. Verta oli roiskunut pitkin seiniä ja kattoa. Lattialla oli iso määrä lasinsirpaleita. Mutta eipä auttanut pulista vastaan. Harjat ja rätit käteen ja tuhoamaan todistus aineistoa, jota olikin varsin paljon pitkin lattiaa, seiniä ja kattoa. Kuitenkin suurin ongelma, Veijo Tarvainen, piti ensin siirtää johonkin turvalliseen paikkaan. Jonkun ideasta miehet sulloivat kuolleen Tarvaisen Kari Virran omistamaan punaiseen makuupussiin.
Maakuupussissa Tarvainen siirrettiin asunnon eteiseen, jossa pussin ympärille käärittiin vielä läpinäkyvää muovia, ja jotta pakkauksesta tulisi oikein hyvä, pakettia täydennettiin työntämällä koko hoito mustaan jätesäkkiin. Jätesäkin ympärille käärittiin vielä reilusti narua, jottei paketti missään tilanteessa aukeaisi. Kun paketti saatiin valmiiksi, Tarvainen siirrettiin Kuusimäen asunnon kellarikomeroon odottamaan seuraavaa siirtoa, jota Seppänen ja Siltanen jo alustavasti olivat suunnitelleet.
Kellarireissulta palattiin Kuusimäen asunnolle, jossa alkoi varsinainen suursiivous. Keittiön lattia pestiin, pullonsirut lakaistiin lattialta ja seiniltä revit tiin veriset tapetit vallan pois. Keittiön leivinuuniin tehtiin tuli ja siinä poltettiin kaikki mahdollinen, johon oli roiskunut verta. Uunissa paloivat iloisesti kengät, vaatekappaleet ja tapetit. Tässä vaiheessa porukan nuorin, Kari Virta ilmoitti, että hän joutuu lähtemään kotiin. Seppänen ja Siltanen sallivatkin tämän, mutta vielä oven raossa Virtaa muistutettiin, että asiasta on pidettävä suu visusti kiinni, muuten ei kunnian kukko laula. Kun paikat oli saatu siivotuksi ja Tarvaisen ruumis siirretyksi kellariin, työmiehille tuli nälkä. He pyysivät Kuusimäkeä keittämään talkoiden päälle riisiä, jota sitten yhdessä tuumin nautittiin keittiössä. Ruoan jälkeen maistui vielä muutama olut, ja sen jälkeen niin vierailevat Seppänen ja Siltanen kuin asunnon haltijakin väsyneinä miehinä nukahtivat Kuusimäen kotiin. Seuraavana aamuna herättiin pirteinä poikina, toki hieman kankkusta saattoi jollakulla esiintyä. Seppänen ja Siltanen poistuivat Kuusimäen asunnolta kaupungille baariin miettimään oluen ääreen, mitä tehdä kellarissa olevalle Tarvaisen ruumiille.

Ruumis siirretään varmempaan paikkaan
Perjantaina, 5. päivänä helmikuuta 1992 koitti hetki, jolloin Veijo Tarvaisen viimeinen matka oli suunniteltu alkavaksi.
Haudaksi miehet olivat kaavailleet samassa kunnassa noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan metsälammen.
Suunnitelman yhtenä osana oli hankkia sellainen auto, jolla kuljetus voitaisiin vaivattomasti ja huomaamattomasti suorittaa.
Markku Seppänen ja Jari Siltanen istuivat edellisenä iltana paikallisessa pubissa vahvistamassa itseään yön vaativaa tehtävää varten. Suunnitelmaan kuului, että mukaan keikalle lähtevät myös Kari Virta ja Veikko Kuusimäki. He saivat ravintolasta kyydin tutun kaverin autolla. Ensin haettiin mukaan Kari Virta ja sen jälkeen ajettiin noutamaan Seppäsen ja Siltasen lainaksi varaama Toyota Timangi -merkkinen pakettiauto, joka odotti kunnan keskustassa sijaitsevan pankin takapihalla. Auto hinattiin käyntiin ja Seppänen asettui Toyotan rattiin. Sitten matka suuntautui Kuusimäen asunnolle, jossa hetken istuskeltuaan kyytiä antaneet miehet jatkoivat matkaansa. Heille selvisi Kuusimäen asunnolla, että miehillä oli suunnitteilla jokin yöllinen keikka, mutta sen laatu jäi heille epäselväksi. Kuusimäki ja Virta eivät olleet kovin halukkaita lähtemään kuljetukseen mukaan, mutta muutama terävä uhkailu Seppäsen ja Siltasen sanomana sai heidät nopeasti muuttamaan mieltään. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Toyota Timangi ajettiin Kuusimäen kellariin johtavan oven viereen, ja miehet hakemaan kellarista jo sopivasti jäykistynyttä Tarvaista. Kellarista otettiin mukaan myös kirves (olihan talvi ja lampi jäässä) sekä jostakin kopista painoksi vanha akku, jotta Tarvainen varmasti pysyisi tulevassa haudassaan. Yhdessä tuumin Veijo Tarvaisen kankea ruumis kannettiin avolava Toyotan lavalle ja hänen peitteekseen heitettiin jostakin löytyneitä mattoja. Ongelmaksi muodostui nyt se, että Toyotan hyttiin mahtui vain kolme henkeä. Työnjohtajina kunnostautuneet Seppänen ja Siltanen ratkaisivat nopeasti pikku ongelman. Seppänen ryhtyi kuskiksi, repsikaksi sopisi Siltanen, Virta voitiin ottaa hyttiin kolmanneksi ja Kuusimäki meni lavalle mattojen alle yhdessä ruumiin kanssa. Matka kohti metsälampea saattoi alkaa. Matkaan meni aikaa noin puoli tuntia, jonka kuluttua ryhmä saavutti määränpääksi sovitun Heinälammen.

Kello kahden paikkeilla yöllä miesporukka nosti Tarvaisen paketoidun ruumiin lammen rantaan. Lavalta nousi myös viluinen, kylmästä ja kauhusta jäykistynyt Kuusimäki. Yön pimeydessä ruumis raahattiin noin 20 metrin päähän rannasta, jonne alettiin työstää avantoa mukaan otetulla kirveellä. Pääasiallisen työn tekivät taas Virta ja Kuusimäki työnjohdon käskystä.
- Jos kirves ei heilu nopsasti, niin päädytte molemmat Tarvaisen kaveriksi samaan reikään, Siltanen ja Seppänen uhkailivat.
Virta hakkasi avantoa ja jäykistynyt Kuusimäki näytti valoa. Muiden tehdessä avantoa Seppänen sitoi mukaan otetun akun narulla paketin jalkopäähän painoksi. Avanto saatiin aikaan noin 15 minuutin touhuamisen jälkeen, ja sitten vaan, surua tuntematta Tarvainen lampeen. Työ oli tehty, joten ei muuta kuin takaisin kylälle. Paluumatka tehtiin samalla tavalla siten, että Kuusimäki joutui palelemaan avolavalla ainoana erotuksena, että enää ei ollut ruumista kaverina. Seppänen ja Siltanen mainitsivat vielä kerran Virralle ja Kuusimäelle, että suun on syytä pysyä asiasta kiinni, muuten tapahtuu hirveitä. Näillä sanoilla herrat erosivat. Elämän piti jatkua vanhaa rataansa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ihan niin ei kuitenkaan käynyt.
Missä Veijo Tarvainen on?
Muutama päivä sujui kylällä ihan mukavasti. Elämä rullasi entiseen tahtiinsa, touhuiltiin sitä sun tätä. Joku kuitenkin alkoi ihmetellä, mihin katukuvasta on hävinnyt siellä yleensä jokseenkin päivittäin pikku laitamyötäisessä kulkeva Veijo Tarvainen. Alkuun asiaa ei paljonkaan ihmetelty, sillä saattoihan Tarvainen olla vaikka jossakin lähikunnassa puhujamatkalla. Aikaa kului, Tarvaista ei näkynyt. Huhumylly alkoi pyöriä. Mitä Tarvaiselle on tapahtunut? Tarvainen on kuristettu. Yhtä ja toista alettiin syytellä Tarvaisen katoamisesta. Muutamat henkilöt tiesivät asian oikean laidan, mutta siitä ei puhuttu.
Koville se otti Veikko Kuusimäelläkin. Helmikuun 10. päivänä 1992 hän hakeutui lääkärin vastaanotolle, josta sai lähetteen Nokian Pitkäniemen psykiatriseen sairaalaan lataamaan akkuja pariksi viikoksi. Raskasta oli myös nuorella Kari Virralla. Hän kertoi myöhemmin kuulusteluissa miettineensä asiaa jatkuvasti ja tunteneensa olonsa raskaaksi ja levottomaksi. Tuskinpa asia oli pyyhkiytynyt Markku Seppäsen ja Jari Siltasen mielestäkään. Ehkä päivittäin vedetty kunnon känni toi hieman helpotusta oloon, mutta vain pätkittäin.

Poliisille alkaa tihkua tietoa
Paikallinen poliisi kuuli pitkin matkaa huhuja, että kyseisessä kunnassa on tapahtunut jotakin.
Poliisipartion ottaessa juopuneen kyytiin tämä saattoi kertoa jostakusta paikkakunnalta kummasti hävinneestä miehestä.
Mitään varsinaista selvää tietoa siitä, että joku olisi tapettu tai muulla tavoin joutunut rikoksen uhriksi, heille ei kuitenkaan selkeästi kerrottu. Veijo Tarvaistakaan ei osattu erityisesti kaivata, koska kuljetettavia juopuneita riitti ilman Tarvaistakin. Tarvaisen omaiset eivät olleet huolestuneet miehen liikkuvaisen ja alkoholin sävyttämän elämäntyylin vuoksi.

Asia olisi saattanut pysyä salassa pitkäänkin, jopa lopullisesti, mutta sitten jostakin juttua alkoi kantautua niin kuin yleensä tällaisissa tapauksissa käy. Lopulta lauantai-iltapäivänä 29. helmikuuta 1992 kello 17.00 aikaan poliisi sai puhelinsoiton, jossa pyydettiin poliisia saapumaan erääseen asuntoon. Kyse oli kuolleesta miehestä. Tapahtumasta oli kulunut reilut kolme viikkoa, ja silloin tiedot alkoivat vuotaa julkisuuteen siinä määrin, että poliisia tarvittiin asian selvittämiseen. Paikalle lähtivät rikospoliisit Veijo Lahtinen ja Riitta Metsäketo, joille kerrottiin, että heille entuudestaan tuttu Veijo Tarvainen on ilmeisesti hengettömänä jossakin, koska häntä ei ole näkynyt moneen viikkoon. Teon tapahtumapaikaksi vihjailtiin Resiinakatu 21 B 5 eli Veikko Kuusimäen asuntoa. Tekijöiksi mainittiin paikkakuntalaiset Markku Seppänen ja Jari Siltanen. Keskustelu poliisien kanssa oli vaisua ja pelokasta.
Poliisit huomasivat, että asioista ei oikein haluttaisi eikä uskallettaisi puhua, mutta joku tarve asioiden selvittämiseen ilmoittajilla kuitenkin oli. Poliisit menivät välittömästi osoitteeseen Resiinakatu 21 B 5, josta tapasivat Kuusimäen.
Häntä alustavasti puhuteltaessa selvisi melko pian, että juttu Veijo Tarvaisen kuolemasta piti paikkansa. Kuusimäki kertoi poliiseille tapahtumat aivan niin kuin tämän jutun alussa on kerrottu.
Paikalle tilattiin tutkinta-apua läheisestä rikostutkimuskeskuksesta ja kunnan keskustasta otettiin poliisin haltuun Toyota Timangi -merkkinen avolava. Tarvaisen upottamispaikkaan Heinälammelle lähdettiin sukeltajan kanssa. Tämä löysikin Tarvaisen lammen pohjasta 1. maaliskuuta 1992 kellon 16.40 aikaan. Lammen jään vahvuus oli silloin noin 50 senttimetriä ja vettä oli upottamiskohdassa noin neljä metriä. Tarvaisen ruumis oli ylös nostettaessa käärittynä mustaan jätesäkkiin, joka oli sidottu kiinni jaloista, keskivartalosta ja kaulan kohdalta. Keskivartalon kohdalla oli paksua sinistä nailonköyttä, johon oli kiinnitetty painoksi akku, jonka sukeltaja irrotti jo veden alla ruumiista. Jätesäkki ja sen alla ollut punainen makuupussi aukaistiin ruumiin pään kohdalta sen verran, että voi tiin todeta, että kyseessä oli Veijo Tarvainen. Muuten paketti lähetettiin sellaisenaan oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen.
Tarina piti paikkansa, ruumis löytyi sieltä mistä pitikin ja sellaisessa paketissa kun poliisille oli kerrottu. Oli ruumis, melko varma tekopaikka ja ehkä tekijätkin. Nyt alkaisi poliisilla työ sen selvittämiseksi, mitä oikeastaan tapahtui, kuka teki ja mitä. Veikko Kuusimäki otettiin kiinni välittömästi ja melko pian sen jälkeen myös Kari Virta. Jari Siltanen ja Markku Seppänen seuraavana päivänä. Poliisin selvitettäväksi jäisi tapahtumien kulku osoitteessa Resiinakatu 21 B 5 ja toimet Heinälammella.
Esitutkinta, kuulustelut
Juttua lähdettiin purkamaan alustavien puhuttelujen jälkeen rikosnimikkeillä murha, ruumiin kätkeminen ja rikoksen salaaminen sekä ruumiin kätkeminen ja rikoksen suosiminen.

Markku Seppäsen kuulustelu
Seppänen kertoi menneensä joskus helmikuun alkupäivinä ystävänsä Jari Siltasen kanssa Veikko Kuusimäen asunnolle.
Ennen Kuusimäen luo menemistä he olivat ottaneet vauhtia paikallisesta ravintolasta. Heidän saapuessaan Kuusimäen asunnolle siellä olivat paikalla Kuusimäen lisäksi Veijo Tarvainen ja Kari Virta.
Seppänen kertoi muistavansa tapahtumat varsin hyvin, koska ei ollut mielestään kovinkaan vahvassa humalassa. Mennessään asunnolle he eivät tienneet, keitä siellä olisi. Sisälle päästyään Seppänen oli istuutunut sohvalle, ja niin ikään sohvalla istunut Tarvainen oli välittömästi alkanut syytellä Seppästä maksamattomista veloista ja joistakin muista typeristä asioista. Tarvainen oli vaikuttanut sekavalta niin kuin olisi nauttinut joitain pillereitä. Seppäsen kertoman mukaan Tarvainen oli noussut sohvalta ja tarttunut hänen peukaloihinsa alkaen väännellä niitä. Seppänenkin oli noussut sohvalta, ja he olivat kulkeutuneet kohti keittiötä siten, että Seppänen kulki selkä edellä Tarvaisen vääntäessä häntä peukaloista. Keittiöön päästyään, Seppänen oli potkaisut Tarvaista raajoihin. Tällöin Tarvaisen ote peukaloista oli irronnut ja saman tien tämä oli alkanut kaivaa taskustaan jotakin. Seppänen ei pysty tarkalleen sanomaan, mistä Tarvainen oli löytänyt teräaseen; hänen näkemyksensä mukaan se oli ollut puukko tai veitsi.
Tarvainen oli yrittänyt lyödä häntä kädessään olleella teräaseella, mutta Seppänen oli päässyt lyömään Tarvaista nyrkillä kasvoihin, jolloin veitsi oli pudonnut Tarvaisen kädestä lattialle. Seppänen oli potkaissut veitsen olohuoneen puolelle. Tarvainen ei Seppä sen mukaan ollut hellittänyt hyökkäystään vaan kaivanut uudestaan vaatteistaan ja löytänyt nyt 20–30 senttimetriä pitkän ruuvimeisselin, jolla oli hosunut Seppästä kohti. Tarvainen ei ollut osunut Seppäseen ruuvimeisselillään, mutta Seppänen oli taas osunut nyrkillään Tarvaisen kasvoihin, jolloin vuorostaan ruuvimeisseli oli lentänyt lattialle. Tarvaisen hyökkäys ei ollut laantunut, jolloin Seppänen kertomansa mukaan oli ottanut keittiön pöydältä tyhjän viinapullon ja lyönyt sillä Tarvaista päähän. Lyönti ei ollut vaikuttanut Tarvaiseen juuri mitenkään, vaan tämä oli jatkanut hyökkäystään. Olleessaan toisissaan kiinni miehet olivat kaatuneet keittiön pöydän päälle, jolloin Seppänen oli jäänyt alimmaiseksi. Taas oli Tarvaisen käteen ilmestynyt puukko, jota hän oli heilutellut Seppäsen kasvojen edessä repien toisella kädellään Seppäsen hiuksia. Seppänen oli roikkunut puukkokädessä kiinni ja yrittänyt estää iskuja.
Tässä vaiheessa Tarvainen oli ilmoittanut Seppäselle tappavansa tämän. "Ollessani Tarvaisen alla sain riistetyksi puukon häneltä ja löin sillä välittömästi Tarvaista jompaan kumpaan kylkeen. En muista, montako kertaa löin häntä puukolla, mutta pääsin hänen altansa pois, enkä enää kohdannut vastarintaa Tarvaisen taholta. Tämän jälkeen Tarvainen pyöri lattialla jotenkin ihmeellisesti ja kaatui ensin polvilleen ja siitä kasvoilleen maahan. Tarvaisesta valui runsaasti verta ja sain sitä omillekin vaatteilleni.
Sen jälkeen, kun Tarvainen putosi maahan, en enää koskenut häneen. Ollessani Tarvaisen alla tappouhkauksen alaisena menetin jotenkin muistini. En muista lyöneeni häntä puukolla kuin kerran. Menin tapahtuman jälkeen olohuoneen puolelle, mutta en muista tarkkaan tapahtumia tämän jälkeenkään. Sen muistan, että Kuusimäki pesi minun housujani.

Muistaakseni menin nukkumaan pian tapahtuman jälkeen. Aamulla herätessäni asunnossa olivat Kuusimäki ja Siltanen. Asunnon keittiötä oli siivottu ja jotenkin käsitin, että Tarvainen oli kuollut. Olin aamullakin niin sekaisin, että en tajunnut, mitä Tarvaisen ruumille on tapahtunut." Seppänen kiistää uhkailleensa ketään tapahtuman johdosta. Poliisille Seppänen ei viitsinyt kertoa asiasta vedoten sekavuuteensa. Seppänen kyllä tiesi Toyota Timangi -auton, mutta ei ollut käyttänyt sitä mihinkään rikolliseen. Seppänen kertoi saaneensa tapahtuman yhteydessä pieniä mustelmia, peukalot olivat jäykät ja hiuksia oli lähtenyt. Asiassa Seppänen katsoi toimineensa itseään puolustaen, koska oli kokenut olleensa hengenvaarassa Tarvaisen koittaessa tappaa häntä. "Jos Tarvaisessa on useita puukoniskuja, en osaa sanoa siihen mitään, koska menetin muistini tapauksen yhteydessä." Seppäsen uudessa kuulustelussa hänen muistinsa alkoi hiukan palautua ja kertoi seuraavasti: "Se, mitä kerroin ensi kuulustelussa pitää paikkansa, mutta haluan tarkentaa jokusia asioita.”

Seppänen halusi edelleen korostaa sitä asiaa, ettei ollut uhkaillut muita asunnossa olleita millään lailla. Hänen mielestään Kuusimäki ja Virta yhdessä olivat laittaneet Tarvaisen ruumiin makuupussiin. Hänen ei ollut tarvinnut osallistua toimenpiteeseen, vaan mainitut henkilöt olivat tehneet sen oma-aloitteisesti. Hän oli nähnyt ohimennen pakkauksen keittiössä mutta ei ollut kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Myös keittiön siivoaminen oli tapahtunut Seppäsen mukaan miesten omasta tahdosta, eikä hän ollut määrännyt tai pakottanut heitä siihen. Ruumiin kuljettamisesta Seppänen alkoi muistaa seuraavasti: "Kylältä löytyi sopiva pakettiauto ruumiin kuljettamiseen. Minulla ei ollut suurta murhetta ruumiin suhteen, mutta Kuusimäellä oli kova kiire saada Tarvaisen ruumis pois kellaristaan. Virta ehdotti, että viedään ruumis johonkin lampeen, josta sitä ei löydetä. Toimin pakettiauton kuljettajana. Joko Virta tai Kuusimäki oli ottanut mukaan kirveen, jotta saamme hakatuksi avannon jäähän. Virta ja Siltanen tulivat seuraksi autoon, ja Kuusimäki meni ruumiin kanssa avolavalle. Ajoin jonkun järven rantaan ja jäin Siltasen kanssa autoon odottamaan, kun Virta ja Kuusi mäki raahasivat ruumispaketin jäälle, hakkasivat avannon ja pudottivat ruumiin sinne. Miehet palasivat märkinä autolle, ja ajoin takaisin keskustaan. Tässäkään tapauksessa en minä eikä Siltanenkaan pakottanut Virtaa tai Kuusimäkeä toimimaan edellä kuvatulla tavalla, vaan he tekivät sen oma-aloitteisesti. Muuta oleellista asiaan liittyvää minulla ei ole kerrottavana."

Jari Siltasen kuulustelu
Kuulustelun alussa Siltanen myönsi tuntevansa Kari Virran, Veikko Kuusimäen, Markku Seppäsen ja Veijo Tarvaisen. Hän kertoi, että tällä porukalla on tullut useinkin otetuksi miestä väkevämpää ja että hän on monesti vieraillut Veikko Kuusimäen asunnolla ja viettänyt siellä joskus monta päivääkin peräkkäin. Veijo Tarvaisen Siltanen muisti tavanneensa joskus helmikuun alkupäivinä mahdollisesti juuri Kuusimäen asunnolla, jossa saatettiin yhdessä nauttia jokunen paukkukin. Kun Siltaselta kysyttiin, tiesikö hän mitään Tarvaisen olinpaikasta, hän vastasi kieltävästi. Hänelle kerrottiin, että Tarvainen on kuollut, mihin hän sanoi, että ei tiedä siitä asiasta yhtään mitään.

Uudelleen kuulusteltuna Siltanen muutti radikaalisti kertomustaan. Hän myönsi olleensa paikalla Kuusimäen asunnolla, kun Tarvainen siellä tapettiin. Hän kertoi menneensä Kuusimäen asunnolle Markku Seppäsen kanssa. Heti kohta Seppäselle ja Tarvaiselle oli tullut riitaa asunnon olohuoneessa.
Seppänen oli kimpaantunut jostakin ja alkanut tapella nyrkein Tarvaisen kanssa. Varsin pian tappeleva pari oli siirtynyt asunnon keittiön puolelle, josta oli kuulunut tappelun ääniä. Keittiöstä oli kuulunut myös miesten puhetta ja Siltanen olikin olettanut, että kyseessä oli miesten välinen nyrkein tapahtuva rehti ottelu. Hän oli ollut selin keittiöön eikä näin ollen ollut nähnyt, mitä siellä tapahtui.
Ennen tappelijoiden siirtymistä keittiöön Siltanen oli nähnyt Tarvaisen hihassa ruuvimeisselin. Siltanen ei osannut sanoa, kauanko tappelu keittiössä oli kestänyt, mutta jonkin ajan kuluttua Seppänen oli tullut keittiöstä ja sanonut Siltaselle jotakin siihen suuntaan, että "Veke taisi kuolla."
Menimme porukalla keittiöön katsomaan ja meitä kohtasi järkyttävä näky. Verta oli joka puolella, Veke oli lattialla oikealla kyljellään sängyn vieressä pää jääkaapin suuntaan. Hänen päänsä alla oli melkoinen lammikko verta. Tajusin heti, että Veke on kuollut. Ilmoitimme Seppäsen kanssa muille asunnolla oleville, että tästä ei ole syytä puhua sen paremmin poliiseille kuin muillekaan. Seuraavaksi pakkasimme ruumiin punaiseen makuupussiin ja käärimme ympärille narua, ettei verta pääse vuotamaan enää muualle. Kannoimme porukalla ruumiin Kuusimäen kellariin ja tämän jälkeen siivosimme asunnon. Keittiö pestiin, veriset tapetit revittiin pois seiniltä ja veriset vaatteet poltettiin leivinuunissa. Muistaakseni kävimme näiden toimien jälkeen yöpuulle.
Tarvaisen ruumis oli Kuusimäen kellarissa muutaman päivän, jonka jälkeen saimme lainaksi pakettiauton ja siirsimme sillä ruumiin erään lammen rantaan. Seppänen ajoi autoa ja minä ja Virta olimme myös hytissä. Kuusimäki matkusti talvipakkasessa avolavalla yhdessä ruumiin kanssa. Mukanamme olleella kirveellä minä ja Virran Kari hakkasimme järven jäälle avannon, jonne Tarvainen sitten upotettiin. Varmistaaksemme Tarvaisen pysymisen pohjassa laitoimme porukalla painoksi vanhan akun, joka sidottiin kiinni pakettiin. Paluumatka sujui samalla kokoonpanolla, paitsi Tarvainen jäi lammen pohjaan. Mielestäni kaikille asunnossa Tarvaisen kuolinhetkellä olleille oli itsestään selvää, että koitamme kaikki yhdessä hävittää jäljet ja ruumiin, jotta kukaan muu ei saa tietää asiasta. Ketään ei pakotettu puukolla tai muullakaan tavalla mukaan talkoisiin.

Kari Virran kuulustelu
Porukan nuorimman, Kari Virran kuulustelu lähti liikkeelle hyvin samalla tavalla kuin muiden miesten. Oikein selvää muistikuvaa ei Tarvaisen Veijon kuolinpäivältä mieheltä ollut ja Tarvaista hän ei ollut Kuusimäen asunnolla edes nähnyt. Kuitenkin Virta kertoi tuntevansa Markku Seppäsen ja Jari Siltasen lähinnä kaljanjuontihommista. Yhteisiä hetkiä oli vietetty useinkin muun muassa Kuusimäen asunnolla.
Virta muisteli olleensa Kuusimäen asunnolla 7. helmikuuta 1992, mutta silloin siellä ei ollut ollut riitaa kenenkään välillä.
Virta oli ollut samassa paikassa myös 5. helmikuuta 1992 ja hän muisteli, että tuolloin asunnossa olivat olleet myös Siltanen ja Seppänen.

Lauantaina helmikuun 8. päivänä 1992 Virta oli mennyt samaan osoitteeseen, ja silloinkin paikalla olivat Kuusimäen lisäksi olleet Siltanen ja Seppänen. Joskus yöllä kello 01–02 aikaan joku miehistä oli pyytänyt Virtaa mukaansa talon kellariin katsomaan, mitä siellä oli. Heidän mukaansa kellarikomerossa oli ollut ruumis. "Näinkin komerossa mustaan jätesäkkiin käärityn paketin. Sitä ei sanottu, kuka säkissä oli enkä myöskään sitä udellut. Kellarissa pojat sanoivat, että nyt viedään ruumis avantoon. Kuljetus tapahtuisi autolla. Minut määrättiin kantamaan ruumista uhkaamalla, että muuten joudun samaan avantoon. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin totella. Ruumispussi kannettiin pihalla olleen avolavan lavalle, jonne meni myös Kuusimäki. Mukaan otettiin kirves. Autoa kuljetti Seppänen. Minä ja Siltanen olimme hänen kanssaan auton hytissä. Päästyämme jonkun lammen rantaan raahasimme porukalla ruumiin järvelle ja aloin hakata jäähän avantoa. Tein avantoa - kuten Kuusimäkikin - Siltasen ja Seppä sen käskystä. Avannon valmistuttua ruumispakettiin sidottiin vielä akku. Sitten tiputimme ruumiin avantoon. Ajoimme takaisin Kuusimäen asunnolle, missä Seppänen ja Siltanen muistuttivat meitä, että suu on pidettävä asiasta kiinni. Minulle ei silloin selvinnyt, kuka paketissa oli. Muutaman päivän kuluttua mieleeni tuli kuitenkin, että paketissa oli Tarvaisen Veijon ruumis, koska tämä hävisi kuvioista niin yllättäen." Virta kertoi, että ei mielestään tahallaan ollut syyllistynyt asiassa mihinkään rikokseen, vaan oli joutunut toimimaan uhkauksen alaisena.

Uudelleen kuulusteltuna myös Virran muisti lakkasi pätkimästä ja hän halusi lisätä kertomukseen uusia asioita. Hän kertoi menneensä mopollaan 5. helmikuuta 1992 Kuusimäen asunnolle, jonne olivat samanaikaisesti tulleet taksilla Seppänen ja Siltanen. Nämä olivat Virran mukaan olleet kovassa humalassa. Kuusi mäen asunnossa olivat olleet asunnon haltijan lisäksi Veijo Tarvainen, joka oli maannut sohvalla ja katsellut televisiota.
"Ehdimme olla asunnossa noin viisi minuuttia, kun Seppänen yllättäen nousi ja kävi kiinni sängyllä olleeseen Tarvaiseen. Mitään riitaa tai vastaavaa ei ennen sitä asunnossa ollut ollut. Samalla, kun Seppänen kävi kiinni Tarvaiseen, hän sanoi: ’Nyt minä tapan sinut.’
Ensiksi Seppänen löi Tarvaista useita kertoja nyrkillä päähän tämän istuessa sängyllä. Lyöntien jälkeen Seppänen tarttui Tarvaiseen kiinni ja heitti tämän seinää päin olohuoneen uunin viereen. Kuusimäki koetti mennä väliin ja lopettaa pahoinpitelyn, mutta Siltanen kielsi sen sanoen: ’Asia ei kuulu sinulle.’ Seppänen houkutteli Tarvaista keittiöön sanoen: ’Tule tänne! Vai etkö uskalla.’ Tarvainen seurasi Seppästä kuitenkin keittiöön. Siellä Seppänen jatkoi välittömästi lyöntejään ja alkoi myös potkia. Lyönnit ja potkut osuivat Tarvaista eri puolelle kehoa muun muassa päähän.” Pahoinpitelyn aikana Virta oli kuullut Tarvaisen sanovan, että hän voi kyllä lähteä menemäänkin.
Tässä vaiheessa Siltanen oli tullut sanomaan Virralle: ”Tule tänne olohuoneen puolelle katsomaan televisiota.” Siltanen oli vahtinut Virtaa ja Kuusimäkeä koko ajan, jotta he eivät menisi kurkkimaan keittiöön. Keittiöstä kuului kovaa kolinaa ja tappelun ääniä. Seppänen oli tullut keittiöstä noin kymmenen minuutin kuluttua ja kuiskannut jotakin Siltaselle. ”Näin, että Seppäsen housuissa oli hieman verta. Pian Seppänen otti käteensä olohuoneen pöydältä veitsen, laittoi sen Kuusimäen kurkulle ja sanoi:
Minulle käy samalla tavalla, jos et ole tapahtuneesta hiljaa.’ Kuusimäki lupasi olla hiljaa. Minulle Seppänen ilmoitti samoin, mutta ei tehostanut uhkaustaan veitsellä. Tämän jälkeen Seppänen ja Siltanen määräsivät minut ja Kuusimäen siivomaan keittiötä.
Astuessani keittiöön totesin Tarvaisen makaavan lattialla sängyn vieressä mahallaan verissään. Hänestä kuului vielä jotakin korinaa, ei muuta. Veitsiä tai puukkoja en nähnyt, mutta lasinsirpaleita oli lattialla paljon. En katsonut sen tarkemmin Tarvaisen vammoja.
Siivosimme keittiön vedellä ja räteillä ja revimme seiniltä veriset tapetit alas. Poltimme uunissa joitakin vaatteita. Keittiön lattialle levitettiin minun punainen makuupussini ja Tarvaisen ruumis nostettiin siihen. Sen jälkeen ruumis kannettiin eteiseen ja sen ympärille kiedottiin vielä kirkasta muovia. Paketti täydennettiin työntämällä se mustaan jätesäkkiin ja sitomalla naruilla.
Paketoinnin jälkeen ruumis vietiin asunnon kellarikomeroon. Olin asunnolla vielä jonkin aikaa ja lähdin sitten mopolla kotiini. Seuraavana päivänä en tavannut Seppästä enkä Siltasta. Kuusimäen tapasin, mutta emme paljon keskustelleet asiasta.

Kahden päivän kuluttua tapauksesta Seppänen ja Siltanen tulivat yöllä kello 01.00 aikaan hakemaan minua kotoani. Tultuani ulos Siltanen sanoi minulle, että nyt menemme tekemään työn loppuun.” Virta kertoi, että ensin he olivat ajaneet keskustaan ja hakeneet Toyota-merkkisen pakettiauton. Joukko oli kokoontunut Kuusimäen asunnolla, ja muutamat ylimääräiset henkilöt oli ajettu pois paikalta. Virralle oli kerrottu, että Tarvaisen ruumis siirrettäisiin ”pakulla” jollekin lammelle, mihin se upotettaisiin. Kaikki oli tapahtunut niin kuin Virta kertoi aikaisemmassa kuulustelussaan. Virralle näytettiin kuulustelun yhteydessä veistä, jonka hän tunnisti samaksi, jolla Seppänen oli uhkaillut Tarvaista Kuusimäen asunnolla. Hän muisti myös sen, että Seppänen oli heittänyt saman veitsen ruumispussiin, kun he olivat pakanneet vainajaa. Samassa yhteydessä Seppänen oli sanonut Kuusimäen keittiössä ruumissäkin vieressä, että tuo idiootti myi perämoottorini salaa. ”Kuten jo aikaisemminkin olen sanonut, en tehnyt näitä asioita omasta tahdostani vaan minut pakotettiin siihen Seppäsen ja Siltasen toimesta. Tapahtumat ovat olleet minulle raskaita ja ne ovat painaneet mieltäni jatkuvasti.”

Veikko Kuusimäen kuulustelu
Ainoa kuulusteltava, joka muisti asioista jotakin heti ensimmäisessä kuulustelussa, oli Veikko Kuusimäki.
Hän oli ilmeisesti kantanut raskasta taakkaa mielessään, kun hänen kaverinsa Veijo Tarvainen oli tapettu ja hän itse oli joutunut ikään kuin pakotettuna osalliseksi tapaukseen.
Kuten aikaisemmin tässä kirjoituksessa on mainittu, Kuusimäki meni muutama päivä tapauksen jälkeen potilaaksi alueen mielisairaalaan, jossa vietti noin kaksi viikkoa. Palattuaan kotikonnuilleen Veikko jatkoi päivittäistä ryypiskelyään osittain vanhan tavan mukaan ja osittain tullakseen toimeen psyykkisesti. Hänestä oli varmaankin helpottavaa päästä raskaasta taakasta, kun häntä sitten asian vuoksi kuultiin. Kuusimäki kertoi, että Tarvainen oli asustellut jo pitkään hänen luonaan, asunnoton kun oli.
Keskiviikkona 5. helmikuuta 1992 heidän luokseen oli tullut yhtä aikaa Seppänen, Siltanen ja Virta. Kuusimäki oli ollut Tarvaisen kanssa sohvalla katsomassa televisiota, kun Seppänen oli hyökännyt yllättäen Tarvaisen kimppuun sanoen: ”Tämä on sitä Laitilan meininkiä.” Mitään järkevää selitystä ei Seppänen hyökkäykselleen ollut kertonut. Muutamien lyöntien jälkeen Seppänen oli vienyt Tarvaisen keittiöön. Samaan aikaan Siltanen oli sanonut Kuusimäelle: ”Nyt sinä Veikko istut ja katsot televisiota etkä tiedä mitään mitä tapahtuu.”
Kuusimäki oli yrittänyt sanoa Siltaselle, että tämä menisi auttamaan ”Vekeä”, mutta siitä ei ollut apua. Hän ei myöskään ollut itse uskaltanut mennä väliin, koska pelkäsi, että hänetkin hakataan.
”Jäimme kolmisin olohuoneen puolelle. Sinne kuului keittiöstä tappelun ääniä. Vähän näin itsekin keittiöön ja huomasin, että Seppänen potki ja löi koko ajan Tarvaista eri puolelle vartaloa ja päähän. Kilinästä päätelleen siellä käytettiin myös tyhjiä pullo ja aseina. Ehkä noin 15 minuutin kuluttua Seppänen tuli makuuhuoneen puolelle ja sanoi:
’Eiköhän siitä jo henki lähtenyt.’
Seppänen laittoi puukon kurkulleni ja vannotti, että asiasta ei sitten puhuta tai lähtee henki. Tämän jälkeen siirryimme keittiön siivoukseen. Mennessäni keittiöön näin Tarvaisen makaamassa lattialla. Hänen päänsä oli muodottoman näköinen ja veressä. Näytti siltä kuin häntä olisi potkittu enemmän ja vähemmän. Näin myös, että mahasta oli tullut lattialle joitakin sisäelimiä. Verta oli roiskunut pitkin seiniä ja kattoa. Laitoimme yhdessä Veken punaiseen makuupussiin ja veimme nyytin kellariin. Se oli varsin painava. Takaisin tultuamme siivosimme keittiön. Pesimme lattiat ja revimme tapetit pois seiniltä siltä kohdin, missä oli ollut verta. Poltimme keittiön leivinuunissa vaatteet, kengät ja kankaanpalaset, joissa oli ollut verta. Kun olimme saaneet siivotuksi, Seppänen ja Siltanen pyysivät, että keittäisin heille riisiä. Syötyämme menimme nukkumaan makuuhuoneeseen. Virta oli lähtenyt kotiinsa jo ennen syöntiä. Puhuimme ruumiista muutaman sanan. Seppänen tai Siltanen totesi, että hankitaan sopiva kuljetusauto ja viedään se johonkin avantoon.”

Kuusimäki jatkoi, että kahden päivän päästä Seppänen ja Siltanen olivat tulleet hänen luokseen yöllä kello yhden ja kahden välillä ja sanoneet hänen luonaan kylässä olleille kavereille: ”Lähtekää kiitään, meillä on vähän asioita hoidettavana.” Vieraiden lähdettyä miehet olivat kantaneet Tarvaisen ruumiin pihaan ajetun avolavan lavalle, jonne Kuusimäkikin oli joutunut kiipeämään ruumiin viereen. Hyttiin olivat menneet Seppänen, joka ajoi, Siltanen ja Virta. Kuusimäellä ei ollut tarkkaa käsitystä, mihin suuntaan he olivat ajaneet. Lopulta auto oli pysähtynyt jonkin lammen rannalle. Miehet olivat ottaneet Tarvaisen ruumiin alas lavalta ja raahanneet hänet jonkin matkaa jäälle. Seppänen, Siltanen ja Virta olivat hakanneet kirveellä avannon jäähän. Tarvaisen ruumissäkkiin oli sidottu painoksi akku, jotta ruumis pysyisi pohjassa. ”Katsoimme vielä kaikki, että ruumis varmasti upposi ennen kuin lähdimme pois paikalta. Ajoimme takaisin minun asunnolleni. Jouduin taas menemään lavalle makaamaan peittojen alle matkan ajaksi. Reissun jälkeen Siltanen jäi luokseni yöksi ja Virta ja Seppänen lähtivät kotiinsa.
Jouduin hakeutumaan hoitoon tämän tapauksen jälkeen ja sainkin lääkäriltä lähetteen mielisairaalaan kahdeksi viikoksi. Palattuani aloin kaipailla puukkoani ja kerran kysyin siitä Seppäseltä. Seppänen kertoi, että se täytyi hävittää ja mainitsi myös, että puukolla hän sen Tarvaisen lopulta hoiteli viiltäen kurkun auki. Minulla ei ole tietoa, miksi Tarvaiselle näin tehtiin. Mielestäni en ole syyllistynyt asiassa mihinkään rikokseen, koska olen joutunut toimimaan painostuksen ja uhkailun alaisena. En uskaltanut mennä väliin, kun Tarvaista tapettiin, koska pelkäsin omaakin henkeäni.”
Kuusimäkeä kuulusteltiin vielä uudelleen, missä tarkennettiin muutamia asioita. Hän halusi kertoa, että Seppänen oli pakottanut Tarvaisen keittiöön edellään lyöden tätä nyrkein koko ajan. Kuusimäki ei ollut nähnyt, että Tarvainen olisi kertakaan lyönyt Seppästä edes puolustukseksi. Keittiössä Seppänen oli välillä nostanut Tarvaisen lattialta ylös ja jatkanut lyömistä. Kun pahoinpitely oli päättynyt, kaikille oli selvinnyt, mitä oli tapahtunut. ”En siivonnut jälkiä enkä kuljettanut Tarvaisen ruumista kellariin oma-aloitteisesti, vaan toimin koko ajan painostuksen alaisena. Pesin myös Seppäsen veriset housut keittiössä vadissa Seppäsen vaatimuksesta. Ruumiin pois kuljettaminen ja lampeen upottaminen on tapahtunut niin kuin aiemmin olen kertonut. Aikaisemmassa kuulustelussa mainittu ’Laitilan meininki’, tarkoittaa vain nimitystä minun asunnostani, jota on alettu jostakin syystä kutsua tällaisella nimellä.

Syyteharkintaan
Tutkijat kasasivat näillä eväillä paketin, joka toimitettiin syyttäjälle toimenpiteitä varten. Kuulustelut olivat olleet sekavia ja jokaisen kuultavan tarina hiukan erilainen. Sen verran kuitenkin punaista lankaa löytyi, että saatiin kutakuinkin selkeä käsitys, mitä oikein oli tapahtunut, kuka oli tehnyt ja mitä? Tarkemmissa tutkimuksissa Tarvaisen toppatakista löytyi 12 reikää, jotka sopisivat puukon tai veitsen tekemiksi. Kaikki reiät eivät olleet menneet takin läpi. College-puserossa oli havaittavissa kymmenen reikää, jotka sopivat myös veitsen tai puukon tekemiksi. Tarvainen oli siis saanut kahakoinnin yhteydessä kymmenen puukon/veitseniskua ylävartaloonsa. Hän oli menehtynyt näistä aiheutuneisiin vammoihin. Tutkittuaan tapahtumien kulun syyttäjä lähti syyttämään Markku Seppästä muun muassa murhasta, Jari Siltasta ruumiin kätkemisestä ja rikoksen salaamisesta, Kari Virtaa ruumiin kätkemisestä ja rikoksen suosimisesta sekä Veikko Kuusimäkeä ruumiin kätkemisestä ja rikoksen suosimisesta.

Tuomiot
Asia eteni aikanaan paikalliseen tuomioistuimeen ja siellä luettiin seuraavat tuomiot:
Markku Seppänen tuomittiin taposta, pakottamisesta ja ryöstöstä 11 vuodeksi ja seitsemäksi kuukaudeksi vankeuteen.
Jari Siltanen sai tuomion avunannosta pahoinpitelyyn, pakottamiseen, rikoksen suosimiseen ja ryöstöön yhteensä kolme kuukautta ja 13 päivää.
Kari Virta ja Veikko Kuusimäki jätettiin rangaistukseen tuomitsematta.

Lopuksi
Kyseessä oli varsin tyypillinen tapahtuma ja tarina suomalaisessa ryyppyporukassa. Kaikki tapahtumaan liittyneet henkilöt olivat varsin vahvasti alkoholisoituneita, ja erilaiset päihteet näyttelivät suurta osaa heidän päivärytmissään. Päivät aloitettiin juomalla ja ne yleensä päättyivät sammumiseen.
Tappelut ja uhittelut kuuluivat miesten jokapäiväiseen elämään. Pikku ruhjeista ja haavoista ei turhia voivoteltu ja vammat yleensä nuoltiin itse. Varsin usein kuvaan kuuluu se, että jossakin vaiheessa tilanne riistäytyy käsistä, humalaisen huuruisella päällä ei ymmärretä tai ei haluta ymmärtää, mitä ollaan tekemässä.
Veijo Tarvainen kuoli täysin turhaan. Mitään selvää motiivia ei tekoon löytynyt. Kukaan ei hyötynyt tapahtumasta.
Ainoa mitä käteen jäi, oli paha olo ja ihmetys siitä, kuinka näin pääsi käymään?