MURHA.INFO

Ensinnäkin olen varma, että tästä on jo ketju olemassa, mutta en nyt vain yrityksistäni huolimatta onnistunut sitä löytämään. Toiseksi tämähän ei ole oikeuden tuomion mukaan henkirikos, vaan ainoastaan törkeä pahoinpitely ja tuomiosta päätellen vieläpä lievä sellainen. No tässäpä tämä kertomus kuitenkin on.

PPK 1975

Kellarisurma
Komisario Heikki Blomster

Lehtimiehiä ja lukijoita jotkut rikokset kiinnostavat aivan eri tavalla kuin poliisia. Niinpä tässäkin jutussa oli aivan ilmeisesti aineksia lukijoiden kannalta mielenkiintoiselle uutiselle silloin, kun asia näki päivänvalon. Näin voisi myös päätellä päivälehtien silloisista asiaa koskevista otsikoista. Ja onhan tutkijankin mukava saada lukea lehdestä, millaista juttua hän suuren yleisön kannalta katsottuna tutkii.
Ruumis kellarissa
Maanantaina 26 päivänä marraskuuta 1973 aamupäivällä oli Espoon kaupungin eräällä syrjäisellä huvila-asutusalueella Hannuksen ja Suomenojan tienoilla työskentelemässä muutamia työmiehiä. Silloinen osoite oli Meritie 22. Työryhmä suoritti maakairauksia tontilla, jolla sijaitsi vanha purettava huvilarakennus, ulkorakennus ja noin 50 metrin päässä päärakennuksesta mäen rinteessä hylätty maakellari, jota joskus oli käytetty perunakellarina. Työryhmässä työskenteli myös kairaaja Pauli Pihlaja, joka kiinnitti huomionsa tontilla olevaan maakellariin, jonka ulko-ovi oli ulkoapäin suljettu haalla, jonka päälle oli lisäksi taivutettu karmiin lyödyt kolmen ja neljän tuuman rautanaulat. Jostakin syystä Pihlajassa heräsi uteliaisuus nähdä, mitä kellarissa oli. Niinpä hän taivutti naulat syrjään ja avasi ulko-oven. Ulko-oven takana oli pieni eteinen, jonka jälkeen oli vielä toinen ovi, joka myös oli suljettu haalla ulkoapäin PP avasi jännittyneenä tämänkin oven. Kellarissa oli aivan pimeää. Kellarista lehahti omituinen, Pihjalalle outo haju. Oviaukosta työntyvässä valossa Pihlaja huomasi keskellä lattiaa paljaat jalat ja kun hänen silmänsä olivat hieman tottuneet hämärään, saattoi hän havaita, että lattialla makasi aivan ilmeisesti ruumis, jonka yläosa oli peitetty muovilla. Oviaukosta loikkasi ulos pari hätääntynyttä rottaa, mutta niin tuli kiire Pihlajallekin lähteä ilmoittamaan asiasta työtovereilleen ja poliisille.
Alustavat tutkimukset — henkilöllisyys selviää
Ruumiin löytöpaikka ja se, että kellari oli suljettu ulkoapäin, antoi aihetta epäillä asiaan liittyvän jonkin rikoksen, josta syystä keskusrikospoliisi otti tutkimukset hoitaakseen. Varmuudella voitiin vain todeta, että kyseessä oli vanhahkon naisen pitkälle kehittyneessä mätänemistilassa oleva ruumis, jota rotat olivat jo ehtineet syödä useista kohdin ja tehdä pesänsä ruumiin viereen. Kuolinsyystä ei tässä vaiheessa voitu sanoa vielä mitään. Tiedustelujen kautta löydettiin henkilöitä, jotka tunnistivat vainajan rakennustyöläinen Aili Lahja Annikki Kammoseksi, tunnistamisen varmisti vielä Aili Kammosen sisar. Saatiin myös tietää, että Aili Kammonen oli asustanut noin kymmenen vuoden ajan yhdessä rakennustyömies Vesa Kortelaisen kanssa, niin kuin sivistyskielellä sanottaisiin avoliitossa, ja että he myös syksyllä 1973 olivat asustelleet ko. huvilassa. Nyt Aili Kammonen oli vainaja, mutta Vesa Kortelaisen olinpaikasta ei ollut eikä saatu minkäänlaista tietoa. Siis oli kiireesti etsittävä Vesa Kortelainen ja myös saatava selvyys Aili Kammosen kuolinsyystä. Ruumiinavauksen suorittavalle lääkärille voitiin ilmoittaa tapahtumatietoina vain ne olosuhteet, joissa ruumis oli löytynyt ja että vainajan oli todettu olleen rappioalkoholisti.

Kuolinsyy selviää
Lääninlääkärin suorittamassa oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa todettiin vainajassa eri puolilla mustelmia ja verenpurkaumia, jotka viittasivat ulkopuoliseen väkivaltaan. Veren alkoholimäärän todettiin kuolinhetkellä olleen noin 3 °/oo. Pitkälle kehittyneen mätänemistilan vaikeuttaessa tutkimuksia kuoleman syy jäi epäselväksi, joskin ulkopuolisella henkilöllä näytti olevan osuutta asiaan pahoinpitelijänä. Koska kuoleman syyn epäselväksi jääminen vaivasi tutkijoita päätettiin pyytää uutta avausta. Niinpä vainaja otettiin arkusta, johon hänet oli jo puettu hautausta varten ja kuljetettiin uuteen avaukseen, nyt Helsingin Yliopiston oikeuslääketieteen laitokselle. Tässä avauksessa ja sitä seuranneissa eri osatutkimuksissa todettiin vainajaan eri puolille kohdistuneen verrattain voimakasta ulkoista väkivaltaa, joka oli aiheuttanut mm. vasemmassa kyynärluussa ja vasemmassa reisi luussa todetut tuoreet murtumat, joista oli seurannut keuhkojen rasvatulppa. Lausunnon mukaan vainajan peruskuolinsyyksi katsottiin tylppä ulkoinen väkivalta ja välittömäksi kuolin syyksi luunmurtumista aiheutunut keuhkojen rasvatulppa sekä myötävaikuttavana tekijänä alkoholimyrkytys. Kuoleman luokka määriteltiin lausunnossa henkirikokseksi.

Lehtimiehet kiinnostuneita
Työrauhan säilyttämiseksi ei lehdistölle haluttu heti kertoa mitään ruumiin löytämisestä. Lehti miesten kuitenkin saatua vihjeen asiasta he alkoivat suorittaa omia tutkimuksiaan. He kävivät tapahtumapaikalla, kuvasivat ja suorittivat ympäristötiedustelua. Ennen kuin poliisilla oli mitään varmaa tietoa edes kuolinsyystä, saattoi lehdistä lukea kyseessä olevan törkeän henkirikoksen, joka oli ristitty ”kellarisurmaksi”. Artikkelit tietenkin sisälsivät huhuja, arvailuja ja muuta sen kaltaista tietoa, joka olisi pitänyt varustaa kysymysmerkillä ja jollaista uutisnälkäiset lukijat eivät osaa lukea muuten kuin tosiasiana.

Vesan etsintää ja pidätys
Sekä tiistain että keskiviikon 27–28.marraskuuta Vesa Kortelaista etsittiin tiiviisti. Poliisi sai useita vihjeitä Vesan mahdollisesta olinpaikasta, jopa niin hyviä että katsottiin, ettei tarvita enempää etsintää kuin mennä suorittamaan pidätys. Vesaa ei kuitenkaan löytynyt. Hän oli ollut ja mennyt. Ensimmäiset uutiset asiasta olivat keskiviikon, marraskuun 28 päivän sanomalehdissä, mutta oliko Vesa nähnyt uutiset Ailin löytämisestä ei myöhemminkään saatu selville. Vesa oli mainittuna päivänä käynyt lääkärin vastaanotolla ja saanut rauhoittavia lääkkeitä hermostumista, vapinaa ja unettomuutta varten, kuten hän itse myöhemmin kertoi.
— Olikohan Vesa kuitenkin nähnyt lehtien otsikot, ja sillä olisi ollut jonkinlaista vaikutusta siihen, että hän joutui turvautumaan lääkärin apuun?
Kun Vesaa ei löytynyt julkaistiin torstain, 29 päivän marraskuuta iltapäivälehdessä uutinen, jonka mukaan poliisi halusi tavoittaa Vesa K:n. Tämän uutisen Vesa kertoi itsekin nähneensä. Hän ei kuitenkaan ilmoittautunut poliisille. Samana päivänä klo 16.30 ilmoitti eräs rakennusmestari, että hän oli vain puoli tuntia aikaisemmin antanut lopputilin Vesa K:lle, jolloin tämä oli poistunut eräältä rakennustyömaalta Espoon kaupungissa. Rakennusmestari oli vasta töiden loputtua ja Vesan jo lähdettyä lukenut päivällä ostamansa iltapäivälehden ja havainnut tiedotuksen Vesan etsimisestä. Alue piiritettiin nopeasti, mutta Vesa oli jo ehtinyt poistua riittävän kauaksi, eikä häntä tavoitettu. Kun nyt kuitenkin oli varma tieto, että Vesa todella oli vielä Espoon kaupungissa, tehtiin suunnitelmat iltaa ja seuraavaa yötä varten. Seuraavana yönä eräs poliisimies ajeli autollaan poliisikoiransa kanssa eräällä kaupungin hiljaisella sivutiellä. Samaa tietä asteli Vesa nyyttikasseineen tietämättä matkansa tarkoitusta tai päämäärää. Poliisimies nousi koiransa kanssa autostaan ja lähestyi Vesaa. Vesa, ilmeisesti tietoisena siitä kuka häntä lähestyi, ilmoitti olevansa poliisin etsimä henkilö. Alustavan puhuttelun jälkeen Vesa Kortelainen pidätettiin.

Vesan selvitys tapahtuneesta
Vesa kertoi asuneensa Ailin kanssa yhdessä noin kymmenen vuoden ajan. Aikaisemmin he olivat asuneet kunnon asunnoissa, mutta talven 1972–73 he olivat asuneet teltassa. Kun heille oli tullut erimielisyyttä kevättalvella 1973, oli Vesa kehot tanut Ailia muuttamaan pois ja purkanut oman telttansa. Elokuussa 1973 he olivat jälleen tavanneet ja Aili oli muuttanut jälleen Vesan luokse asumaan, nyt siihen vanhaan huvilaan, jonka lähistöllä olevasta kellarista Aili sitten löytyi kuolleena. Syksyllä 1973 olivat sekä Vesa että Aili olleet molemmat työssä ja ansainneet enemmän ja niin he olivat myös alkaneet enemmän ryypiskellä. Syys-lokakuun vaihteessa perjantaina olivat molemmat olleet poissa työstä, sillä he olivat jo edellisenä päivänä alkaneet nauttia kotikaljaa. Iltapäivällä oli taksilla haettu tili työmaalta ja sitten viinaa kaupasta. Kotiin palattua oli ryyppäämistä jatkettu — Vesan mielestä kaksin — mutta myöhemmin kuultujen todistajien mukaan heillä oli ollut seuraakin pulloja kallistelemassa. Seuraavana aamuna oli juotu yhteiset aamukahvit ja sitten jatkettu ryyppäämistä. Saunassakin oli käyty. Sitten oli Vesa taas lähtenyt hakemaan uutta viinaa Ailin jäädessä nukkumaan. Kun Vesa oli palannut viinanhakumatkaltaan, oli hän herättänyt Ailin ryypylle. Sen jälkeisistä tapahtumista ei Vesa muistanut mitään. Kun hän oli maanantaiaamuna herännyt, aikoen lähteä työhön oli hän huutanut Ailia nousemaan ylös keittämään kahvia. Kun Aili ei ollut noussut oli Vesa mennyt katsomaan ja todennut Ailin kuolleeksi. Vesa oli kuitenkin lähtenyt työhön, mutta otti viinapullon mukaansa, jonka hän ehti tyhjentää jo ennen työhön saapumistaan, eikä töistä näin tullutkaan mitään.
Kun Aili ei palannut henkiin tiistaihin 2.10. mennessä, siirsi Vesa hänen ruumiinsa vanhaan maakellariin syystä, että hän ei voinut ruumista jättää huvilaankaan ja hän itse arveli saavansa lopputilin työstään ja siten joutuisi lähtemään myös asunnosta. Ruumis oli ollut kankea ja Vesan oli sitä kantaessaan täytynyt taivuttaa vainajan käsivarret ristiin rinnalle. Kun hän oli asettanut ruumiin kellarin lattialle, olivat kädet jälleen repsahtaneet ruumiin sivuille. Vielä myöhemmin kävi Vesa kellarissa katsomassa ja toteamassa, että Aili oli todella kuollut. Sitten hän naulasi kellarin oven kiinni, etteivät sivulliset menisi kellariin. Kysymykseen mikä oli Ailin kuoleman mahdollisesti aiheuttanut, ei Vesa osannut antaa muuta selitystä kuin että Aili oli yleensä nauttinut runsaasti alkoholia. Hän ei ollut koskaan pahoinpidellyt Ailia. Kun hän oli todennut Ailin kuolleeksi, oli hänelle kyllä tullut mieleen, että jos hän oli vaikkapa jotakin pahaa tehnyt Ailille, mutta ei hän mitään tällaista muistanut tapahtuneen. Vesa kertoi, että jos Ailia oli pahoinpidelty, ei sitä kukaan muu ollut tehnyt kuin hän, Vesa itse. Ei hän kuitenkaan mitään tällaista muistanut tapahtuneen. Ei hän olisi myöskään sallinut kenenkään toisenkaan pahoinpitelevän Ailia, eikä heidän asunnossaan ollut ketään vieraita käynytkään. Vesa oli heti Ailin kuoleman jälkeen pakannut tavaransa ja laittanut ne huvilan erääseen komeroon. Ailin vähäiset tavarat hän oli jättänyt eteiseen, laittanut takin tuolin selkänojalle ja käsilaukun tuolin viereen lattialle. Sen jälkeenhän oli jättänyt huvilan. Työssäkin hän oli yrittänyt olla, mutta työnteko ei ollut oikein luistanut, varsinkin kun hän nautti yhä enemmän alkoholia ja hänellä ei nyt ollut mitään asuntoa. Viranomaisille tai edes Ailin sukulaisille hän ei tullut ilmoittaneeksi Ailin kuolemasta.

Kirje sisarelle
Heti ensimmäisessä puhuttelussa Vesa kertoi kirjoittaneensa kirjeen Ailin sisarelle pian Ailin kuoleman jälkeen. Kirjeessä Vesa syvään suruun osaa ottaen kertoo Ailin kuolleen muutama päivä aikaisemmin ja valittaa, ettei ollut voinut aikaisemmin asiasta ilmoittaa. Sen jälkeen hän toivoo Ailin saavan siunatun mullan ja selostaa tarkoin, mistä Ailin sisar ruumiin löytäisi. Vesa oli ollut niin järkyttynyt Ailin kuolemasta, ettei hän ollut voinut soittaa Ailin sisarelle naapurikaupunkiin Helsinkiin. Hän ei ollut voinut myöskään postittaa kirjettä koskaan, vaan se oli jäänyt postittamatta. Vesa antoi kirjeen tutkijoille. Tutkimuksissa ei voitu kuitenkaan todeta milloin kirje oli kirjoitettu.

Pahoinpitelyä aikaisemminkin
Ailin sukulaiset sekä Ailin ja Vesan tuntevat henkilöt tiesivät kertoa useista Vesan Ailiin kohdistuneista pahoinpitelyistä. Tiedettiin Vesan kerran katkaisseen Ailin käsivarren, josta asiasta löytyi myös todisteita. Erään kerran Aili oli kuljetettu tiedottomana ambulanssilla sairaalaan Vesan pahoinpitelyn seurauksena. Tästäkin löytyi niin lääkäri- ja sairaalatodistukset kuin poliisiraporttikin. Poliisilla oli ollut useitakin kertoja asiaa Ailin ja Vesan yhteiselle asunnolle. Koskaan Vesa ei ollut myöntänyt mitään pahoinpitelyä tapahtuneen ja niin hän kielsi nytkin koskaan pahoinpidelleensä Ailia. Ei häntä vaadittukaan myöntämään mitään sellaista pahoinpitelyä, jolla ei ollut syy-yhteyttä Ailin kuolemaan.

Todistajia löytyy
Tiedustelun avulla löytyi aviopari Hanna ja Lauri L, jotka kertoivat olleensa vierailulla Vesan ja Ailin asunnolla syksyllä 1973. He olivat kaikki yhdessä nauttineet melko runsaasti alkoholia ja käyneet mm. saunomassa. Myös Vesa muisti myöhemmin tällaisen vierailun tapahtuneen. Vaikka Hannan, Laurin ja Vesan kertomukset joissakin kohdin poikkesivat toisistaan, yhdestä asiasta Hanna oli varma. Hän oli yöllä kuullut Vesan hakkaavan Ailia jollakin esineellä, ja Aili oli valittanut ja sanonut: ”Älä aina lyö”.
Aamulla Hanna oli todennut, että Ailia oli melko pahasti pahoinpidelty ja Aili olisi ollut ehdottomasti lääkärin tarpeessa. Myös Lauri oli todennut aamulla, että Ailissa oli runsaasti mustelmia. Vesa oli vetänyt peitteen Ailin päälle estääkseen Lauria näkemästä Ailin selässä olleita vammoja. Aluksi Vesa muisti kyseisen vierailun tapahtuneen syyskuun puolenvälin aikaan, mutta sitten hän kuitenkin muisti sen olleen syyskuun lopulla niin, että Hanna ja Lauri olivat tulleet hänen asunnolleen perjantaina syyskuun 28 päivänä ja poistuneet seuraavana päivänä. Hanna ja Lauri eivät myöskään aluksi muistaneet milloin vierailu oli tapahtunut, mutta ilmoittivat myöhemmissä kuulusteluissa, että kyseessä oli ajankohta, jonka jälkeen muutaman päivän kuluttua sekä Vesa että Lauri olivat saaneet kumpikin lopputilin samanaikaisesti. Vesa ja Lauri olivat työskennelleet samalla rakennustyömaalla.

Ristiriitaa ajankohdassa
Niin Hanna ja Lauri L kuin Vesakin muistivat käyneensä vierailun aikana kaikki yhdessä saunomassa. He muistivat myös, että saunalla oli silloin käynyt Lauri L:n sisko rakennussiivooja KT ja tämän seuralainen AH. Nämä kertoivat käyntinsä tapahtuneen ennen 26.9 jona päivänä KT oli joutunut sairaalaan. Tällä he pystyivät myös todistamaan saunalla käyntinsä tapahtuneen ennen mainittua päivää. Lauri L oli käynyt syksyn aikana Vesan ja Ailin luona useita kertoja, mutta siitä ei kukaan ollut varma, oliko Hanna käynyt muuta kuin yhden kerran. Ainakaan Hanna ei ollut käynyt sauno massa kuin sen yhden ainoan kerran. Hanna ja Lauri L olivat joka tapauksessa kertoneet vierailun tapahtuneen ko. viikonloppuna. Lauri L kertoi lisäksi, että hän oli heti seuraavana maanantaina eli 1.10. joutunut tekemään Vesan töitä työmaalla syystä, että Vesa ei ollut tullut työhönsä. Seuraavana päivänä illalla hän oli käynyt Vesan asunnolla ja kun hän ei ollut nähnyt Ailia, hän oli tiedustellut häntä Vesalta, jolloin Vesa oli kertonut Ailin ”lähteneen muille maille”. Tätä seuranneena päivänä, keskiviikkona 3.10 Lauri kertoi saaneensa Vesan kanssa yhdessä lopputilin. Asia tarkistettiin ja näin todella oli tapahtunut.

Tuleeko Aili vielä työhön?
Vesa ja Aili olivat käyneet yhdessä Ailin työmaan ruokalassa syömässä päivittäin. Kun heitä ei ollut pariin viikkoon näkynyt ja Vesa oli sitten tullut yksin käymään ruokalassa, oli ruokalan emäntä kysynyt Vesalta: ”Tuleeko Aili vielä työhön?”.
Tähän Vesa oli vastannut Ailin kuolleen ja olleen jo viikon haudassa. Vesa oli edelleen kertonut Ailin kuolleen jossakin sairaalassa, jonne Ailin sisko oli hänet toimittanut. Kuulusteluissa Vesa ei kuitenkaan tällaista myöntänyt koskaan kertoneensa.

Vesan selityksiä
Lauri L kertoi kuulusteluissa Vesan joskus maininneen, että hänellä, Vesalla oli jokin lyijyllä täytetty kumipatukka. Enempää Lauri ei kuitenkaan asiasta muistanut. Hanna L kertoi löytäneensä Vesan ja Ailin vuoteen alta kumipatukan seuraavana aamuna, kun hän yöllä oli todennut Vesan hakkaavan Ailia. Vesa ei kuulusteluissa tällaisesta patukasta tiennyt mitään. Hanna kertoi myös nähneensä eteisessä muovirullan silloin, kun oli käynyt Vesan ja Ailin asunnolla. Vesa kertoi hänellä sellaisen kyllä olleen eteisessä, mutta hän oli maanantaina 1.10. todennut, että se oli ilmeisesti varastettu. Hanna kertoi myös tavanneensa Vesan eräänä aamuna vierailun jälkeisellä viikolla ja kun hän oli kysynyt Ailin vointia, oli Vesa kertonut Ailin menevän sinä päivänä sairaalaan. Näin ei ollut kuitenkaan tapahtunut eikä Vesa muistanut tällaista puhuneensakaan.
Kun Vesalta tiedusteltiin miten Ailin kyynärluu ja reisiluu olivat menneet poikki, piti Vesa mahdollisena, että hän olisi kaatunut Ailin päälle tämän maatessa sängyssä ja luut olisivat ehkä siinä katkenneet.
Lääkärin toteamuksen mukaan Ailin reisiluu oli poikki kohdasta, josta reisiluu ei tavallisesti murru ja että katkeaminen siitä vaatii melko kovan iskun. Moniin muihinkin asioihin Vesa antoi ehkä ihmeelliseltä vaikuttavan selityksen, mutta selityksen kuitenkin, mikäli muisti — useimmiten hän ei muistanut.

Silminnäkijät puuttuvat
Aili Kammonen oli nähty elossa mm. torstaina 27. syyskuuta, jolloin hän oli käynyt Espoon kaupungin sosiaalivirastossa noutamassa viikkorahansa ja tällöin hän oli vaikuttanut aivan terveeltä.
Käynnistä oli merkintä sosiaaliviraston asiapapereissa. Myös eräs poliisikonstaapeli oli hänet tällöin nähnyt ja ollut keskustelussa hänen kanssaan. Aili Kammonen oli vielä perjantaina 28. syyskuuta käynyt yhdessä Vesan kanssa noutamassa Vesan palkkaa rakennustyömaalta. Tällöin rakennus mestari OK oli havainnut Ailin ja Vesan välillä olleen jotakin erimielisyyttä, ja Vesa oli lyönyt Ailia kasvoihin.
Tämän käynnin Vesa kyllä muisti myöhemmin, mutta ei muistanut lyöneensä Ailia.
Kirvesmies LP oli eräänä päivänä syksyllä soittanut teknikko PK:lle ja pyytänyt häntä korjaamaan Vesa K:n television. Teknikko oli noutanut television jonakin päivänä 10–15.9. viikolla ja palauttanut sen seuraavalla viikolla tiistaina 18.9., minkä hän saattoi tarkistaa laskujäljennöksestään.
Kirvesmies LP kertoi edelleen, että hän oli poikennut Vesan asunnolla kaksi viikkoa edellä mainitun soiton jälkeen sunnuntaina. Näin ollen käynnin olisi täytynyt tapahtua syyskuun viimeisenä päivänä eli asian kannalta hyvin tärkeänä ajankohtana.
Tällöin Vesan asunnossa oli ollut siistiä. Matot ja vuodevaatteet oli kerätty pois ja, kuten kaikki muukin tavara, ilmeisesti pakattu, sillä Vesa oli kertonut muuttavansa asunnosta pois. Television Vesa oli halunnut antaa säilytettäväksi kirvesmies LP:lle, johon tämä oli suostunutkin. Olipa television hakeminen tapahtunut mainittuna sunnuntaina tai viikkoa myöhemmin oli LP:n kertomus joka tapauksessa ristiriidassa Vesan kertomuksen kanssa.
Vaikka asiassa kuulusteltiin ja puhutettiin monia henkilöitä ei vain löytynyt ketään sellaista, joka olisi voinut kertoa varmuudella 29.9—1.10 välisen ajan tapahtumista, joista Vesa ei muistanut mitään.
Tutkijat jäivät miettimään ensinnäkin sitä, oliko mahdollista, että Vesa ei todella muistanut mitään po. viikonvaihteen tapahtumista ja toiseksi, mikä oli saanut Vesan käyttäytymään ja toimimaan asiassa niin kuin hän oli menetellyt, eikä niin kuin normaalisti olisi odottanut jokaisen ihmisen toimivan.
Oliko asia ehkä niin, että Vesa maanantaiaamuna 1.10 todetessaan Ailin kuolleeksi näki hänessä vammoja, joista Vesa pelkäsi joutuvansa vastaamaan, mikäli ne tulisivat ilmi, ja että tämä pakotti Vesan toimimaan niin kuin hän sitten oli tehnyt.

Tutkimukset lopetetaan
Kun mitään uutta asiassa ei enää tuntunut löytyvän, päätettiin lopettaa jutun enempi tutkiminen. Vesa Kortelainen vangittiin syylliseksi epäiltynä yksin teoin tehtyyn törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen. Juttu oli vuoden 1974 alkupuolella esillä Espoon Kihlakunnanoikeudessa, joka myös antoi päätöksen asiassa. Vesa Arvo Kortelainen tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä yhdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Asiassa valitettiin ja se on vireillä tätä kirjoitettaessa hovioikeudessa.