MURHA.INFO

Kertokaas kokemuksianne siitä, mistä parhaiten Suomessa löytää tyydyttävää sosiaalista elämää, esim. uudelle paikkakunnalle muuton jälkeen. Nyt on nimittäin niin, että olen yli kymmenen vuoden jälkeen palaamassa Suomeen ja ajattelin vähän uusintaa tuttavapiiriäni. Mulla on kyllä aika paljon vanhastaan kavereita, joihin olen pitänyt yhteyttä, mutta kun niistä suurin osa on poissa ollessani mennyt hankkimaan lapsia..., niin eipä niistä ole mihinkään spontaaniin hauskanpitoon. Eikä myöskään muutoin liian rasittaviin harrasteisiin. Jotain pitäis nyt keksiä... Olen siis kolmen kympin paremmalla puolella oleva nainen. Hyvä työpaikka on tiedossa ja vapaa-aikaa pitäisi olla ihan riittävästi, mutta ei viikonloppuina jaksa sukulaisissakaan ravata eikä oikein kiinnostaisi tehdä duunikavereista niitä parhaita kavereita.

Oliko Minfolla jotain miittejä? Muistan sellaisen ketjun nähneeni joskus, mutta en silloin ollut palaamassa enkä oikein kiinnittänyt siihen huomiota.

Muuttaa muualle. Suomalaiset ovat niin juroja ja sosiaalisesti kypsymättömiä juntteja, että lienee turha toivoa järkevää seuraa löytävänsä, helpolla ainakaan. Toista se on monissa muissa maissa, joissa jengi tulee ihan vapaaehtoisesti juttelemaan kiinnostuneena esim. uuden naapurinsa tai työkaverinsa tms. kanssa. Nm. kaverin muutettua itänaapurissamme uuteen kämppäänsä, alakerran tyttöset pistivät pippalot pystyyn ja siinäpä tulikin sitten koko talon väki suunnilleen esiteltyä jne.

Jotain toivoa voi olla, jos panostaa johonkin harrastuksiin, esim. yhdistykseen tms. ja sitä kautta tapaa ihmisiä, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita kuin sinulla on. Työpaikaltakin voi toki löytää väkeä. Muualta on melkeinpä turha edes yrittää.

Niinpä, harrastusten kautta. Osallistut jonkun yhdistyksen toimintaan, josta olet kiinnostunut niin sitä kautta saatat tavata ihan yhdistyksen ulkopuolisiakin ihmisiä. Kaveri esittelee kavereilleen jne.

Hmm, markjan vastaus on vähintäänkin masentava... Pidän itseäni aika sosiaalisena ja minulla ei ole suurempia vaikeuksia jutella tuntemattomille ihmiselle, mutta tietysti jos ne ei ole yhtään kiinnostuneita niin eihän se auta...

Onkohan olemassa murha- tai rikosyhdistystä?


Tai Keittiöpsykologit ry?

Tosin mä oon yhdistyksistäkin kuullut että ne saattavat olla melko sisäänlämpiäviä, mutta ei kai auta muu kuin yrittää. liikuntaa kyllä tykkään harrastaa, mutta kilpaileminen seurassa ei kiinnosta ja olen aivan liian vanhakin aloittamaan mitään lajia ns. tosissaan, mitä seuroissa yleensä odotetaan.

Täällä Lontoossa on paljon sosiaalisia kerhoja, jotka tapaavat monenlaisissa merkeissä. Niin moni on tullut muualta ilman minkäänlaista olemassaolevaa verkostoa, että niille on tilaus. No ei niistäkään ehkä kovin helposti sydänystäviä löydy, juttuseuraa kuitenkin.

Tykkäätkö lautapeleistä?

Meinaatko shakkia? Shakkiin en oikein ole koskaan haksahtanut, ehkä ollut huonoja opettajia, pari tyyppiä vuosien varrella yrittänyt saada innostumaan. Muita en niinkään ole edes kokeillut.

Hanki koira ja hengaa koirapuistossa! Itse olen tutustunut ja verkostoitunut puolien kaupungin koiranomistajien kanssa!

Tai menet johonkin kurssille, opiskelemaan vaikkapa uuden kielen tai jotain.

^ Muista kuitenkin, että parempi yksin kuin monen huonon kaverin kanssa!

Miten olisi kesäteatteriharrastus? Siellä on pakko tutustua toisiin ja porukka on valmiiksi sopivan... iloluontoista.

Tämä on itsellenikin nyt ajankohtainen kysymys, kun kuukauden päästä on edessä muutto uudelle paikkakunnalle, josta en tunne yhtä ainutta ihmistä. Muutin itse asiassa myös vuosi sitten ja ehdin vuodessa saada kasaan melko mukavan sosiaaliset ympyrät nykyisessä kotikaupungissani, jotka joudun nyt harmikseni jättämään.. Itse tutustuin oikeastaan kaikkiin uusiin kavereihini opintojen kautta, minulla kun ei juurikaan ole mitään "sosiaalisia harrastuksia". Opiskelin kuitenkin niin paljon pääaineeni ohella sivuaineita, että tuttuja tuli monesta eri tiedekunnasta.

Nyt tilanne muuttuu sikäli, että tuleva opinahjoni on ennakkotietojeni mukaan melkoisen eristäytynyt, siis tuttavapiiri koostuu lähinnä oman tiedekunnan porukasta. Tämä on minusta varsin järkyttävä ajatus, joten pitänee kaiketi alkaa harrastamaan jotain, että saisi nyt vähän tuttuja muualtakin. Ajattelin nyt ainakin hakeutua mukaan Vihreiden paikallisyhdistyksen toimintaan ja siihen päälle jokin harrastus (esim. teatteri). Ja jos oikein innostun, voisi sitä kai vielä jonkin urheilullisemmankin harrastuksen keksiä... Yleensäkin siis varmasti opiskelu/työpaikan lisäksi jokin harrastusryhmä tai yhdistystoiminta on paras tapa löytää uusia tuttavuuksia. Tosin nettikään ei ole huono vaihtoehto: kaverini tutustui bestikseensä mesen välityksellä, nykyisin vierailevat usein toistensa luona ja matkustelevat yhdessä. Kyllä sitäkin kautta voi siis solmia "ihan oikeita" ihmissuhteita!

Suomessa tuntuu olevan hankala tutustua ihmisiin spontaanisti esim. yleisötapahtumissa. Ulkomailla olen saanut esim. festarityyppisissä tapahtumissa uusia tuttavia, mutta Suomessa ihmisten kanssa on jotenkin niin paljon hankalampi päästä "kunnolla" puheisiin...

meet baariin otat pari pitkää ja kattelet jonku asiallisen näkösen nuijaporukan ja meet jutuille ja se on siinä, ja yhtälailla saa kavereita festareilta sun muualta viimevuotiset telttanaapururit parin sadan kilometrin pääs on kahesti poikennu vlopun reissula tää ja ite käyny niitten luona kerran. itestä se on kii ja luonteesta. veikkaisin että mun on esmes 100kertaa helpompi saada uusia kavereita ku markjan tms joilla on jyrkät mielipiteet joka asiaan ja pakko saada oma kantansa kuuluviin makso mitä makso. ei millän pahalla, on sulla jokusia hyviäki mielipiteitä.

edit: nii joo ja koira on kas ihan hyvä, pentuna houkuttelee kaikki naiset pyllisteleen sun eteen ja rapsuttaan sitä ja isompana kaikki koiranomistajat jutteleen. otat jonku pienen ja sulosen ni eiköhän ne kaikki tytöt tuu rapsutteleen sitä viä ku se on aikunenki

Kyllä ne miehetkin käy pentukoiria silittelemässä . Viime kesänä mun labbisvauva oli vielä pienenpieni ja menin kyläilemään sen kanssa. Odottelin siinä kerrostalon pihalla ystävääni pentu jaloissa, ja ei mennyt kun hetki, niin jo oli pihan asfalttimiehiä ympärillä pyörimässä . Oli jotensakin hämmentävää ja jopa liikuttavaakin, kun 4-5 raavasta miestä sitä pentua hämmästeli . No, yksi silitteli, muut seurana katteli.

Se on ihan totta muuten kun on pentukoira niin _kaikki_ tulee ihastelemaan. Meidänkin luokse tulee mummoista hevimiehiin silittelemään.

Mutta jos et vielä koiraa ota niin mene kyselemään vinkkejä ja roduista koirapuistoon, siellä ihmiset kertoo mielellään.

Mä olin löytänyt kavereita harrastuksen kautta. Esim. kissanäyttelyt. Tulin pohjois Suomeen keski Euroopasta, aivan eri kulttuuri, tavat. Mun pääharrastus on kissoja, käyn kissanäytteleissä, mutta ne ovat vaan etelä Suomessa, olin matkustanut siine, ja näytteleissä sain kaverit- Savosta, Helsingistä, Tampereelta- pohjoisessa edelleen mulla ei ole ketään.
Tai sitten tutustuin ihmisiin netin kautta.
Nyt kävin Siilinjärvellä kissanäyttelyssä ja oli hienoa.
Pohjoisessa en viihty kun täällä on vain koiria, metsästus, kalastus. Tykkään esim. Kuopiosta, Turusta..
Itse olin yritänut etsiä kavereita myös tämän palstan avulla.

Kiitos vinkeistä! Meidän äidillä onkin koira jota varmaan tuun hoitamaan toisinaan, joten pääsen siten alkuun ilman omaakin koiraa. Se on vaan sellaista koiratyyppiä (erittäin kaunis pitkäkarvainen mäyräkoiraneiti), että yleensä enimmäkseen mummut tulee puheille... Mutta kyllähän koiraihmiset tykkää melkein mistä vaan. Mun (melko epämääräisellä)asuinalueella täällä Lontoossa on lähinnä staffordshiren bullterrierejä, joilla on niittikaulus ja hirvee kettinki ja toisessa päässä chav-tyyppinen mies (siis sellainen vähän arvelluttavan näköinen äijä, johon täällä liitetään aika negatiivisia mielikuvia... mutta tää onkin luokkayhteiskunta). SUomessa ei taida noihin koirajuttuihin liittää ihmisten luokittelua samalla tavalla.

Albaanisissin idea on myös loistava, kun on joutunu täälläkin hankkimaan kavereita tyhjästä niin mulla ei oo mitään suurempaa estoa höpistä ihan tuntemattomillekin. Jos jengi on vähän kännissä niin se aina vähän voitelee kielenkantoja...

Saako kysyä mihin päin Suomea olet muuttamassa? Sekin vaikuttaa varmaan jossain määrin miten hyvin ihmisiin voi tutustua ja missä on paras tavata uusia ihmisiä.