Divide et impera ja pohjoismaiden vastaus
Lähetetty: Ti Joulu 10, 2024 5:17 pm
Divide et impera eli hajota ja hallitse on sodankäynnin ja politiikan kontekstissa käytetty menetelmä, mikä pyrkii vastustajan tai kohdemaan väestön jakamiseen erilaisten seikkojen ja ominaisuuksien (kuten mielipiteiden tai aatteiden) pohjalta, minkä jälkeen nämä toisistaan hajotetut rakenteet pyritään käännyttämään toisiaan vastaan.
Isossa kuvassa tavoitteena on kohdemaan puolustuksen ja siihen liittyvien kyvykkyyksien heikentäminen, poliittisen ilmapiirin myötämieliseksi valloittajaa kohtaan muovaaminen ja viimekädessä itsessään valloituksen edistäminen.
Modernissa kontekstissa ja globalisaation ollessa on divide et impera muuntautunut hiljalleen hienovaraisemmaksi, siten siviileihin ja aluehallintoihin kohdistuvaksi "pehmeäksi vaikuttamiseksi", kun historiassa ennen laajalle levinnyttä mediaa ja lehdistöä ovat erilaiset väkivallan teot olleet nykyistä merkittävämmässä roolissa.
Eräänlaisena välimallina voidaan pitää toisen maailmansodan jälkeen alkanutta toimintaa, missä KGB vetoisesti idästä lännen suuntaan (Saksat) ryhtyivät muodostamaan kontakteja erilaisiin radikaaleihin, sekä organisoimaan huumausaine- sekä asekauppaa tavoitteenaan lännen epävakauttaminen sekä taloudelliset intressit.
Vuosien kuluessa bisnes toiminnan ympärillä on kasvanut niin suureksi, että nykyisellään on käytännössä mahdotonta osoittaa yhtä suurinta toimijaa joka ei tekisi yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa ainakin välillisesti.
Termillä refleksiivinen kontrolli viitataan sellaiseen kontrolliin, missä kontrolloitava ei tiedosta olevansa ulkoa ohjattu ja siten kokee tekevänsä päätökset itsenäisesti.
Pohjoismaiden kuvakulmasta tarkastellen on historiasta poimittava kehityskulku, minkä ymmärryksen kautta divide et imperan käyttö pohjoismaita kohtaan nykypäivänä selkenee.
- NATOn perustaminen vuonna 1949
- Neuvostoliiton ehdotusten NATO:on liittymisestä hylkääminen vuonna 1954
https://www.wilsoncenter.org/publicatio ... march-1954
- Neuvostoliiton hajoaminen 1990 luvulla ja EU:n nousu alkuperäisestä Saksan ja Ranskan välisestä hiili- ja terästullien kautta toimivasta vakausmekanismista ensin talous- ja myöhemmin raha- sekä poliittiseksi unioniksi.
- Vuonna 2004 koulukaappaus Venäjällä, Beslanissa, Toinen Tsetsenian sota
- Vuonna 2006 "terrorismin vastainen harjoitus" Ruotsissa
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000148088.html
- Ukrainan maakaasukysymys 2000 luvun alusta vuoteen 2009 saakka
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ukraina ... asukysymys
- Venäjän informaatio- ja sotilaallinen vaikuttaminen Euroopassa, esimerkkinä Gotlannin edusta vuonna 2013
https://www.hs.fi/maailma/art-2000002633716.html
- Ukrainan sodan aluksi nykyisellään määritelty vuosi 2014
- Euroopan pakolaiskriisi vuosina 2014-2015
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Euroopan_pakolaiskriisi
Tästä tapahtumien ketjusta voi erikseen poimia tarkasteltavia seikkoja ja ideologisesti asettua lukija miten lystää, mutta objektiivisesti tarkastellen voidaan havaita, että Neuvostoliitto (unioni) ja EU (unioni) olivat toisistaan erilliset ja historiallisessa kontekstissa kilpailevat osapuolet.
Näistä EU:ta kohtaan osoitettu aggressio on merkittävämpää fyysisessä ulottuvuudessa ja vastavuoroisesti voidaan tulkita EU alueen ollessa valtava sisämarkkina ja dollarin valta-aseman tae, että EU kykenee sitä kautta käyttämään sen kilpailijoihin valtaa.
Kyseessä on erillinen keskustelu ja se jatkukoot muualla.
Vuoden 2014-2015 pakolaiskriisin syntysyitä arvioidessa päädytään havaintoon, että useampien yhtäaikaisten konfliktien seurauksena massat ovat lähteneet liikkeelle ja siten siirtyneet EU:n alueelle ja myös Suomeen.
Vuosina 2015-2016 sisäministerinä toiminut Antti Petteri Orpo on toiminut kansanedustajana vuodesta 2007 ja on tehty oletuksia sellaisestakin, että lähipiirinsä olisi hyötynyt pakolaisten vastaanottamisesta jollain tavalla, mutta yhäkin lukijaa kehoitetaan pitämään ideologiset kuvakulmat erillisenä keskustelunaan ja halutessaan perehtymään vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisointiin liittyviin seikkoihin vaikkapa tämän linkin kautta:
https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=OM021:00/2022
Ruotsissa jo hieman kauemmin ja Suomessa suuremmassa mittakaavassa vuodesta 2015 alkaen toteutunut kotoutumispolitiikka tai sen puute ovat johtaneet tilanteeseen, missä divide et impera opin mukaisesti eri väestöryhmät, ideologiat ja aatteet ovat jakautuneet erilleen ja poliittisessa viitekehyksessä myös hiljalleen toisiaan vastaan.
Lisäksi väestön sijoittautuminen ja poliittiset/ideologiset kannat ovat myös maantieteellisesti jakautuneet. Suomesta voidaan mainita eteläiset isommat kaupungit Helsinki ja Turku sekä lähiympäristönsä esimerkkinä siitä, kuinka maantieteellisesti pienelle alueelle sijoittautunut väestö käyttää EU vaaleissa huomattavaa valtaa, kun yhtäältä ideologisesti jakauma ei kuvasta koko Suomea.
Ruotsissa kehitys on pidemmällä ja vaiheessa, missä Balkanilta ja eräiltä muilta alueilta mm. Belgian kautta kulkeutuneet aseet ovat päätyneet maahan ja siellä muun tahon kuin puolustusvoimien käyttöön.
Arvioidessa asiaa sotateknisestä kuvakulmasta ovat nuo aseet ja niitä hallitseva väestö sijoittautuneet kasvavassa määrin niin, että ne jäävät osittain itämeren ja Ruotsin sekä Norjan nykyisten NATOn joukkojen väliin. Suomessa kehityskulku etenee samankaltaisesti niin, että nyt noussut huoli erilaisista "katujengeistä" kohdistuu "katujengeihin", jotka ovat maantieteellisesti sijoittautumassa itämeren rannikkoseudun ja muun Suomen väliin.
Puhuttaessa asetelmasta "narkomaanit vastaan armeija" on ajatukselle helppo nauraa, sillä jo itsessään huoltoyhteyksien ja muun ylläpito tekisi mahdollisesta nousevasta kapinasta yhden pirirännin mittaisen päämäärättömän ammuskelun saarretuilla alueilla minne veden- ja energian jakelu on keskeytetty.
Kuitenkin tarkastellessa aiemmin tekstissä mainittua kehityskulkua voidaan havaita, että on osattava ennakoida tilanteen kehitystä nykypäivää kauemmas ja huomioitava yhden tai useamman tahon mahdollinen tarkoitushakuisuus ja siten divide et imperan viitekehys.
Tässä on olennaista huomioida refleksiivinen kontrolli ja siten tiedostaa, että nämä "katujengit" eivät ole sotilaallinen toimija vaan ihmisiä ja ihmisten joukko, joka yksilötason syystä tai toisesta paitsi kerää haltuunsa aseita myös ideologisesti vastustaa nykyistä valtiojärjestystä sanoissa ja teoissaan.
Siten on hahmotettava, että nämä yksilöt eivät itsekään tiedosta mihin heitä saatetaan tulevaisuudessa käyttää eivätkä heidän ideologiset tukijansa/vastustajansa myöskään ymmärrä selkeästi sitä, vaan puhuttaessa modernissa kontekstissa "rasismista" ja "tasa-arvosta" on valtaosalla näistä yksilöistä oikeasti taustalla jokin henkilökohtainen ja usein rauhanomainen syy, yhtäältä, kuin etnisestä taustastaan riippumatta "katujengiytyvällä" motiivinaan toimii tyypillisimmin tarve päihtyä, seksi, status ja raha.
Käytäntöön tilanne aseteltaessa voidaan pohtia lukijan kuvakulmasta kysymystä, missä lukija pohtii, kuinka monta aseistettua ihmistä riittää siihen ettei lukija pääse lähikauppaan ilman poliisin apua.
Kysymystä voi jatkaa pohtimalla, että yllättävän yhteiskunnallisen eskalaation tapahtuessa kuinka todennäköistä on, että Suomen noin 8000 poliisista joku ehtii auttamaan jokaista kansalaista kun erilaisin tunnuksin toisensa tunnistavat "katujengit" tai muut tahot alkavat ryhmittäytyä ja aseistautua välinein joiden lukumäärä tai sijainti ei ole yhdenkään viranomaisen tiedossa - huomioiden, että puolustusvoimat keräävät omalla tahollaan asevelvollisia ja siten tilanne voi aluksi olla hyvin sekava ja siviiliväestön auttamiseen liittyvässä toiminnassa tukeudutaan myös aseettomiin siviileihin.
Millainen hidaste rannikolle ryhmittäytynyt em. toimija on puolustusvoimille tänään ja kymmenen vuoden päästä, voiko erilaisten "katujengien" käymää asekauppaa käyttää kulissina todelliseen separatisti toimintaan ja onko järkevää sallia tällaista Ahvenanmaalla, mistä ei ole pitkälti etelään kun tulee vastaan alue, missä on noin sadan metrin etäisyydellä toisistaan 5 erillistä Ruotsi-Suomi-Ruotsi-Viro kaapelia?
-
Katsoakseni voidaan tehdä muutama selkeä päätelmä:
- tulevaisuudessa kehittyessään pidemmälle "katujengien" harjoittama huume- ja asekauppa alkaa muodostaa myös sotateknisesti katsoen merkittävän uhan pohjoismaille
- jo nykyisellään nämä "katujengit" sijoittuvat alueille, millä on strategista merkitystä tilanteessa, jos yhteiskuntaa vastaan suoritetaan merkittävä eskalaatio
- kulttuurillisesta ja sisäpoliittisesta kuvakulmasta "katujengiytyminen" nostattaa divide et imperan mukaisesti vastavoimia, jotka osaltaan epävakauttavat yhteiskuntaa niin yksinään kuin erikseenkin
- puolin tai toisin nämä divide et imperan hajottamat tahot eivät tarkastele toimintaansa 5 tai 10 vuoden viitekehyksessä ja sotateknisin aikein, vaan motiivinsa löytyvät omasta arjestaan, sekä puolin ja toisin ideologiset tukijat omaavat pääasiassa moraali- ja hyve-eettisiä motiiveja yhtäältä sotateknistä kuvakulmaa tarkastamatta
- itsessään on ilmeistä, että huumausaineiden ja aseiden maahantuonti on kansanterveydelle haitallista
-
Ongelman ratkaisulla on siis kiire ja ratkaistavaan ongelmaan osallistuvat tahot eivät pääsääntöisesti ymmärrä muuttuvansa ongelmaksi myöhemmin, minkä lisäksi itsessään tietoisesti toimivat tahot ovat "ketjussa" niin etäällä, että heidän saattamisensa vastuuseen on mahdotonta yhtäältä kuin on epärehellistä konfrontoida narkomaania sotatoimesta tai katujengien toimintaa kritisoivaa siitä että on huolissaan läheistensä turvallisuudesta.
Siten pitäisin rationaalisena kohdentaa ongelman ratkaisun siihen niveleen, joka luo divide et imperan olosuhteet: huumausaineiden ja aseiden maahantuontiin.
Vaikka itsessään päihdepolitiikassa olisikin varaa niin nikotiinin, alkoholin kuin kannabiksenkin suhteen harkita siirtymistä sallivampaan ja verotusta katsoen rationaaliseen politiikkaan ei huumausaineiden ja aseiden maahantuonnista voida löytää minkäänlaista sitä perustelevaa puolta, mikäli tavoitteena on kansanterveyden ja yhteiskuntarauhan ylläpito ja noiden resurssien vastanottajana eivät ole lääketeollisuus ja/tai puolustusvoimat.
-
Yhtenä ratkaisuna voisikin pitää sen harkintaa, että huumausaineiden ja aseiden maahantuonnin osalta ne irrotettaisiin nykyisestä lainsäädännöstä ja määriteltäisiin uudelleen uuden divide et impera lakikokonaisuuden alle, missä huumausaineiden ja aseiden luvattomasta maahantuonnista seuraisi ehdoton ja päivästä päivään istuttava 35 vuoden vankeusrangaistus ja syyte olisi sotarikosoikeudellinen ennemmin kuin rikosoikeudellinen.
Lakia voitaisiin muovata niin, että siihen sisällytetäisiin mahdollisuus vasikoida itseään ketjussa "ylempi" taho, jolloin tuomio putoaisi 15 vuoteen ja ehdotonta siitä olisi hyvällä käytöksellä tasan 10, kun puolestaan siitä alkuperäisestä tuomiosta pois otettu siirrettäisiin seuraavalle ketjussa, joka siis saisi 35+20 vuotta eli 55 vuotta ehdotonta päivästä päivään ellei vasikoi vuorostaan seuraavaa - itselle jääden 15 vuotta ja seuraavan saadessa 35+20+20 vuotta.
Tämä 55 vuotta tai enemmän puolestaan annettaisiin myös jokaiselle heistä, jotka osallistuisivat mahdollisiin kostotoimiin sitä vasikoinutta yksilöä vastaan.
Pyrkimyksenä siis olisi tehdä huumausaineiden ja aseiden maahantuonnista niin kannattamatonta, erityisesti järjestäytyneenä, ja suuren riskin toimintaa, että sitä ei enää kannattaisi rahasta tai mistään yksilötason motiivista käsin tarkastellen edes yrittää.
Ollessaankin hyvin ankara mekanismi se paitsi estäisi nykyisen kehityksen jatkumisen ja isommassa mittakaavassa pohjoismaiden kontekstissa tarkastellen yhteistyössä tehtynä suojelisi koko alueen vakautta, se myös mahdollistaisi sen, että huumausainerikollisuus keventyisi ja lääkärihakuistuisi ja sitä kautta itsessään päihdepolitiikkaan ja maahanmuuttopolitiikkaan tehtävät kevennykset olisivat mahdollisia ja molemmista tulisi viimekädessä nykyistä sallivampia.
Kaikkineen pääasiallinen tavoite olisi suojella Suomen ja muiden pohjoismaiden väestöä ja itsemääräämisoikeutta, mihin suhteutettuna yksittäiset 35 vuoden tuomiot olisivat perusteltuja ollessaan käytetty siinä tarkkaan määritellyssä oikeuskäytännössä joka edellä on karkeasti kuvailtu.
Tekstin kirjoittaja on kerännyt tekstissä olevan tiedon julkisista lähteistä eikä omaa sidonnaisuuksia tai vihollisuuksia yhtäkään tahoa kohtaan. Tekstin jakaminen on sallittua, mutta sen tavoitteena on herättää keskustelua eikä ottaa kantaa politiikkaan, mikä jakajan olisi toivottavaa huomioida.
Isossa kuvassa tavoitteena on kohdemaan puolustuksen ja siihen liittyvien kyvykkyyksien heikentäminen, poliittisen ilmapiirin myötämieliseksi valloittajaa kohtaan muovaaminen ja viimekädessä itsessään valloituksen edistäminen.
Modernissa kontekstissa ja globalisaation ollessa on divide et impera muuntautunut hiljalleen hienovaraisemmaksi, siten siviileihin ja aluehallintoihin kohdistuvaksi "pehmeäksi vaikuttamiseksi", kun historiassa ennen laajalle levinnyttä mediaa ja lehdistöä ovat erilaiset väkivallan teot olleet nykyistä merkittävämmässä roolissa.
Eräänlaisena välimallina voidaan pitää toisen maailmansodan jälkeen alkanutta toimintaa, missä KGB vetoisesti idästä lännen suuntaan (Saksat) ryhtyivät muodostamaan kontakteja erilaisiin radikaaleihin, sekä organisoimaan huumausaine- sekä asekauppaa tavoitteenaan lännen epävakauttaminen sekä taloudelliset intressit.
Vuosien kuluessa bisnes toiminnan ympärillä on kasvanut niin suureksi, että nykyisellään on käytännössä mahdotonta osoittaa yhtä suurinta toimijaa joka ei tekisi yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa ainakin välillisesti.
Termillä refleksiivinen kontrolli viitataan sellaiseen kontrolliin, missä kontrolloitava ei tiedosta olevansa ulkoa ohjattu ja siten kokee tekevänsä päätökset itsenäisesti.
Pohjoismaiden kuvakulmasta tarkastellen on historiasta poimittava kehityskulku, minkä ymmärryksen kautta divide et imperan käyttö pohjoismaita kohtaan nykypäivänä selkenee.
- NATOn perustaminen vuonna 1949
- Neuvostoliiton ehdotusten NATO:on liittymisestä hylkääminen vuonna 1954
https://www.wilsoncenter.org/publicatio ... march-1954
- Neuvostoliiton hajoaminen 1990 luvulla ja EU:n nousu alkuperäisestä Saksan ja Ranskan välisestä hiili- ja terästullien kautta toimivasta vakausmekanismista ensin talous- ja myöhemmin raha- sekä poliittiseksi unioniksi.
- Vuonna 2004 koulukaappaus Venäjällä, Beslanissa, Toinen Tsetsenian sota
- Vuonna 2006 "terrorismin vastainen harjoitus" Ruotsissa
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000148088.html
- Ukrainan maakaasukysymys 2000 luvun alusta vuoteen 2009 saakka
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ukraina ... asukysymys
- Venäjän informaatio- ja sotilaallinen vaikuttaminen Euroopassa, esimerkkinä Gotlannin edusta vuonna 2013
https://www.hs.fi/maailma/art-2000002633716.html
- Ukrainan sodan aluksi nykyisellään määritelty vuosi 2014
- Euroopan pakolaiskriisi vuosina 2014-2015
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Euroopan_pakolaiskriisi
Tästä tapahtumien ketjusta voi erikseen poimia tarkasteltavia seikkoja ja ideologisesti asettua lukija miten lystää, mutta objektiivisesti tarkastellen voidaan havaita, että Neuvostoliitto (unioni) ja EU (unioni) olivat toisistaan erilliset ja historiallisessa kontekstissa kilpailevat osapuolet.
Näistä EU:ta kohtaan osoitettu aggressio on merkittävämpää fyysisessä ulottuvuudessa ja vastavuoroisesti voidaan tulkita EU alueen ollessa valtava sisämarkkina ja dollarin valta-aseman tae, että EU kykenee sitä kautta käyttämään sen kilpailijoihin valtaa.
Kyseessä on erillinen keskustelu ja se jatkukoot muualla.
Vuoden 2014-2015 pakolaiskriisin syntysyitä arvioidessa päädytään havaintoon, että useampien yhtäaikaisten konfliktien seurauksena massat ovat lähteneet liikkeelle ja siten siirtyneet EU:n alueelle ja myös Suomeen.
Vuosina 2015-2016 sisäministerinä toiminut Antti Petteri Orpo on toiminut kansanedustajana vuodesta 2007 ja on tehty oletuksia sellaisestakin, että lähipiirinsä olisi hyötynyt pakolaisten vastaanottamisesta jollain tavalla, mutta yhäkin lukijaa kehoitetaan pitämään ideologiset kuvakulmat erillisenä keskustelunaan ja halutessaan perehtymään vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisointiin liittyviin seikkoihin vaikkapa tämän linkin kautta:
https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=OM021:00/2022
Ruotsissa jo hieman kauemmin ja Suomessa suuremmassa mittakaavassa vuodesta 2015 alkaen toteutunut kotoutumispolitiikka tai sen puute ovat johtaneet tilanteeseen, missä divide et impera opin mukaisesti eri väestöryhmät, ideologiat ja aatteet ovat jakautuneet erilleen ja poliittisessa viitekehyksessä myös hiljalleen toisiaan vastaan.
Lisäksi väestön sijoittautuminen ja poliittiset/ideologiset kannat ovat myös maantieteellisesti jakautuneet. Suomesta voidaan mainita eteläiset isommat kaupungit Helsinki ja Turku sekä lähiympäristönsä esimerkkinä siitä, kuinka maantieteellisesti pienelle alueelle sijoittautunut väestö käyttää EU vaaleissa huomattavaa valtaa, kun yhtäältä ideologisesti jakauma ei kuvasta koko Suomea.
Ruotsissa kehitys on pidemmällä ja vaiheessa, missä Balkanilta ja eräiltä muilta alueilta mm. Belgian kautta kulkeutuneet aseet ovat päätyneet maahan ja siellä muun tahon kuin puolustusvoimien käyttöön.
Arvioidessa asiaa sotateknisestä kuvakulmasta ovat nuo aseet ja niitä hallitseva väestö sijoittautuneet kasvavassa määrin niin, että ne jäävät osittain itämeren ja Ruotsin sekä Norjan nykyisten NATOn joukkojen väliin. Suomessa kehityskulku etenee samankaltaisesti niin, että nyt noussut huoli erilaisista "katujengeistä" kohdistuu "katujengeihin", jotka ovat maantieteellisesti sijoittautumassa itämeren rannikkoseudun ja muun Suomen väliin.
Puhuttaessa asetelmasta "narkomaanit vastaan armeija" on ajatukselle helppo nauraa, sillä jo itsessään huoltoyhteyksien ja muun ylläpito tekisi mahdollisesta nousevasta kapinasta yhden pirirännin mittaisen päämäärättömän ammuskelun saarretuilla alueilla minne veden- ja energian jakelu on keskeytetty.
Kuitenkin tarkastellessa aiemmin tekstissä mainittua kehityskulkua voidaan havaita, että on osattava ennakoida tilanteen kehitystä nykypäivää kauemmas ja huomioitava yhden tai useamman tahon mahdollinen tarkoitushakuisuus ja siten divide et imperan viitekehys.
Tässä on olennaista huomioida refleksiivinen kontrolli ja siten tiedostaa, että nämä "katujengit" eivät ole sotilaallinen toimija vaan ihmisiä ja ihmisten joukko, joka yksilötason syystä tai toisesta paitsi kerää haltuunsa aseita myös ideologisesti vastustaa nykyistä valtiojärjestystä sanoissa ja teoissaan.
Siten on hahmotettava, että nämä yksilöt eivät itsekään tiedosta mihin heitä saatetaan tulevaisuudessa käyttää eivätkä heidän ideologiset tukijansa/vastustajansa myöskään ymmärrä selkeästi sitä, vaan puhuttaessa modernissa kontekstissa "rasismista" ja "tasa-arvosta" on valtaosalla näistä yksilöistä oikeasti taustalla jokin henkilökohtainen ja usein rauhanomainen syy, yhtäältä, kuin etnisestä taustastaan riippumatta "katujengiytyvällä" motiivinaan toimii tyypillisimmin tarve päihtyä, seksi, status ja raha.
Käytäntöön tilanne aseteltaessa voidaan pohtia lukijan kuvakulmasta kysymystä, missä lukija pohtii, kuinka monta aseistettua ihmistä riittää siihen ettei lukija pääse lähikauppaan ilman poliisin apua.
Kysymystä voi jatkaa pohtimalla, että yllättävän yhteiskunnallisen eskalaation tapahtuessa kuinka todennäköistä on, että Suomen noin 8000 poliisista joku ehtii auttamaan jokaista kansalaista kun erilaisin tunnuksin toisensa tunnistavat "katujengit" tai muut tahot alkavat ryhmittäytyä ja aseistautua välinein joiden lukumäärä tai sijainti ei ole yhdenkään viranomaisen tiedossa - huomioiden, että puolustusvoimat keräävät omalla tahollaan asevelvollisia ja siten tilanne voi aluksi olla hyvin sekava ja siviiliväestön auttamiseen liittyvässä toiminnassa tukeudutaan myös aseettomiin siviileihin.
Millainen hidaste rannikolle ryhmittäytynyt em. toimija on puolustusvoimille tänään ja kymmenen vuoden päästä, voiko erilaisten "katujengien" käymää asekauppaa käyttää kulissina todelliseen separatisti toimintaan ja onko järkevää sallia tällaista Ahvenanmaalla, mistä ei ole pitkälti etelään kun tulee vastaan alue, missä on noin sadan metrin etäisyydellä toisistaan 5 erillistä Ruotsi-Suomi-Ruotsi-Viro kaapelia?
-
Katsoakseni voidaan tehdä muutama selkeä päätelmä:
- tulevaisuudessa kehittyessään pidemmälle "katujengien" harjoittama huume- ja asekauppa alkaa muodostaa myös sotateknisesti katsoen merkittävän uhan pohjoismaille
- jo nykyisellään nämä "katujengit" sijoittuvat alueille, millä on strategista merkitystä tilanteessa, jos yhteiskuntaa vastaan suoritetaan merkittävä eskalaatio
- kulttuurillisesta ja sisäpoliittisesta kuvakulmasta "katujengiytyminen" nostattaa divide et imperan mukaisesti vastavoimia, jotka osaltaan epävakauttavat yhteiskuntaa niin yksinään kuin erikseenkin
- puolin tai toisin nämä divide et imperan hajottamat tahot eivät tarkastele toimintaansa 5 tai 10 vuoden viitekehyksessä ja sotateknisin aikein, vaan motiivinsa löytyvät omasta arjestaan, sekä puolin ja toisin ideologiset tukijat omaavat pääasiassa moraali- ja hyve-eettisiä motiiveja yhtäältä sotateknistä kuvakulmaa tarkastamatta
- itsessään on ilmeistä, että huumausaineiden ja aseiden maahantuonti on kansanterveydelle haitallista
-
Ongelman ratkaisulla on siis kiire ja ratkaistavaan ongelmaan osallistuvat tahot eivät pääsääntöisesti ymmärrä muuttuvansa ongelmaksi myöhemmin, minkä lisäksi itsessään tietoisesti toimivat tahot ovat "ketjussa" niin etäällä, että heidän saattamisensa vastuuseen on mahdotonta yhtäältä kuin on epärehellistä konfrontoida narkomaania sotatoimesta tai katujengien toimintaa kritisoivaa siitä että on huolissaan läheistensä turvallisuudesta.
Siten pitäisin rationaalisena kohdentaa ongelman ratkaisun siihen niveleen, joka luo divide et imperan olosuhteet: huumausaineiden ja aseiden maahantuontiin.
Vaikka itsessään päihdepolitiikassa olisikin varaa niin nikotiinin, alkoholin kuin kannabiksenkin suhteen harkita siirtymistä sallivampaan ja verotusta katsoen rationaaliseen politiikkaan ei huumausaineiden ja aseiden maahantuonnista voida löytää minkäänlaista sitä perustelevaa puolta, mikäli tavoitteena on kansanterveyden ja yhteiskuntarauhan ylläpito ja noiden resurssien vastanottajana eivät ole lääketeollisuus ja/tai puolustusvoimat.
-
Yhtenä ratkaisuna voisikin pitää sen harkintaa, että huumausaineiden ja aseiden maahantuonnin osalta ne irrotettaisiin nykyisestä lainsäädännöstä ja määriteltäisiin uudelleen uuden divide et impera lakikokonaisuuden alle, missä huumausaineiden ja aseiden luvattomasta maahantuonnista seuraisi ehdoton ja päivästä päivään istuttava 35 vuoden vankeusrangaistus ja syyte olisi sotarikosoikeudellinen ennemmin kuin rikosoikeudellinen.
Lakia voitaisiin muovata niin, että siihen sisällytetäisiin mahdollisuus vasikoida itseään ketjussa "ylempi" taho, jolloin tuomio putoaisi 15 vuoteen ja ehdotonta siitä olisi hyvällä käytöksellä tasan 10, kun puolestaan siitä alkuperäisestä tuomiosta pois otettu siirrettäisiin seuraavalle ketjussa, joka siis saisi 35+20 vuotta eli 55 vuotta ehdotonta päivästä päivään ellei vasikoi vuorostaan seuraavaa - itselle jääden 15 vuotta ja seuraavan saadessa 35+20+20 vuotta.
Tämä 55 vuotta tai enemmän puolestaan annettaisiin myös jokaiselle heistä, jotka osallistuisivat mahdollisiin kostotoimiin sitä vasikoinutta yksilöä vastaan.
Pyrkimyksenä siis olisi tehdä huumausaineiden ja aseiden maahantuonnista niin kannattamatonta, erityisesti järjestäytyneenä, ja suuren riskin toimintaa, että sitä ei enää kannattaisi rahasta tai mistään yksilötason motiivista käsin tarkastellen edes yrittää.
Ollessaankin hyvin ankara mekanismi se paitsi estäisi nykyisen kehityksen jatkumisen ja isommassa mittakaavassa pohjoismaiden kontekstissa tarkastellen yhteistyössä tehtynä suojelisi koko alueen vakautta, se myös mahdollistaisi sen, että huumausainerikollisuus keventyisi ja lääkärihakuistuisi ja sitä kautta itsessään päihdepolitiikkaan ja maahanmuuttopolitiikkaan tehtävät kevennykset olisivat mahdollisia ja molemmista tulisi viimekädessä nykyistä sallivampia.
Kaikkineen pääasiallinen tavoite olisi suojella Suomen ja muiden pohjoismaiden väestöä ja itsemääräämisoikeutta, mihin suhteutettuna yksittäiset 35 vuoden tuomiot olisivat perusteltuja ollessaan käytetty siinä tarkkaan määritellyssä oikeuskäytännössä joka edellä on karkeasti kuvailtu.
Tekstin kirjoittaja on kerännyt tekstissä olevan tiedon julkisista lähteistä eikä omaa sidonnaisuuksia tai vihollisuuksia yhtäkään tahoa kohtaan. Tekstin jakaminen on sallittua, mutta sen tavoitteena on herättää keskustelua eikä ottaa kantaa politiikkaan, mikä jakajan olisi toivottavaa huomioida.