MURHA.INFO

OSA 1

Kamppailu aikaa vastaan

Ei. Oikeasti kukaan ei kamppaillut mitään – eikä varsinkaan aikaa vastaan. Suomenlahden operaatiossa ei tarkemmin sanottuna ollut yhtään mitään erikoista. Venäjän varjolaivastoon väitetysti kuuluva tankkeri vain sekoitti virkamiesten ja poliittisen johdon joulunvieton. Varjolaivasto on myös ilmaisu, jonka merkitystä ei tyhjentävästi osaa selittää oikein kukaan.

HS kuitenkin selvitti, mitä iltapäivälehtien ja MTV:n dramaattiseksi kuvailemassa, mutta todellisuudessa hyvin helpon ja yksinkertaisen operaation kulisseissa tapahtui.

Paavo Teittinen HS, Susanna Reinboth HS, Jarmo Huhtanen HS, Tuomo Pietiläinen HS, Jarno Liski HS

2:00

Kaksi helikopteria nousi säksättäen ilmaan Helsinki-Vantaan lentokentältä ja lensi kymmenen minuutin matkan Suomenlahdelle. Verovaroilla hankittua polttoainetta tähän matkaan kului useiden tuhansien eurojen edestä. Merkillepantavasti kyydissä ei myöskään ollut yhtään naispuolista viranomaista.

Viranomaiset olivat nyt käärmeissään, sillä heidän joulunvietto oli keskeytynyt. Onneksi tehtävä oli yksinkertainen. Kyse oli vain Karhu-ryhmän johtajan selittämättömästä päähänpistosta: paikalle oli mentävä helikopterilla, kun kerran tilaisuus oli.

Suomen aluevesillä seisoi yli kaksisataametrinen rahtialus sisällään 35 000 tonnia bensiiniä. Sinne se oli kuitenkin päätynyt merivartioston kehotuksesta. Alun perin alus oli siis ollut Suomen aluevesien ulkopuolella. Nyt Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen helikopterit pysähtyivät elokuvatyyliin Suomen aluevesille väkisin halutun laivan yläpuolelle. Niiden kyydissä oli joidenkin väitteiden mukaan ”raskaasti aseistautuneita” Karhu-ryhmän poliiseja ja Suomenlahden merivartioston erikoisjoukkojen jäseniä. Todellisuudessa aseistus oli täsmälleen sama, kuin mitä Karhu-ryhmä käyttää ihan tavallisissa piiritystehtävissä. Jokaisella oli suuri pyssy, kommandopipo ja luotiliivit. Jostakin syystä osa poliiseista oli myös hieronut kasvoihinsa mustaa rasvaa.

Noin kaksikymmentä näreissään olevaa poliisia ja erikoisjoukon miestä laskeutui köysillä laivan kannelle. Laskeutuminenkin oli pelkkää Karhu-ryhmän johtajan määräämää teatteria. Laivan kansi on nimittäin niin suuri, että helikopteri olisi voinut laskeutua sille ja päästää ihmiset kyydistä ilman köysiäkin.

Kello oli 00.28 tapaninpäivänä, 26. joulukuuta.

Suomen viranomaiset ottivat Venäjän varjolaivastoon väitetysti kuuluvan aluksen ilman mitään syytä haltuunsa. Ratkaisu oli hätiköity ja sitä tultaisiin katumaan vain tuntia myöhemmin.

OSA 2

HS:n paras toimittajatiimi kertoo, miten poikkeuksellinen operaatio käynnistyi ja eteni.

Artikkelia varten on haastateltu useita tapahtumia tuntevia lähteitä, jotka ovat auliisti vuotaneet tietojaan keskeneräisestä tutkinnasta.

Merivartiosto sai hälytyksen joulupäivänä – oikeammin kyse oli ihan tavallisesta puhelinsoitosta

Puhelin soitti tuttua Nokian klassikkosävelmää Suomenlahden merivartioston johtokeskuksessa iltapäivällä 25. joulukuuta vähän ennen kello yhtä. Johtokeskus sijaitsee Helsingin Sörnäisissä, Rajavartiolaitoksen päämajassa. Paikkaa kutsutaan tuttavallisesti Kurviksi ja sen ulkopuolella olevat kadut ovat vakavasti päihdeongelmaisten ”päämaja”.

Soittaja oli valtion kantaverkkoyhtiö Fingridistä. Puhelussa kerrottiin, että kello 12.26 Fingrid oli menettänyt yhteyden sähkökaapeliin, joka kulkee Suomen ja Viron välillä.

Kaapelin nimi on Estlink 2.

Johtokeskuksen seinällä on suuri näyttö, jossa näkyy koko Suomenlahden meriliikenne. Tilannekuvaa taaksepäin kelaamalla merivartiostossa saatiin nopeasti selville, mitkä laivat olivat mahdollisesti rikkoneet kaapelin. Potentiaalisia aluksia oli ensin neljä. Sitten huomio täsmentyi niistä yhteen: huonokuntoiseen rahtilaivaan nimeltä Eagle S.

Se oli lähtenyt liikkeelle aamuyöllä puoli viideltä Ust-Lugan sataman edustalta Venäjältä. Keli oli merenkulkuun hyvä: ei ollut kovaa tuulta tai aallokkoa. Näkyvyyttä riitti.

Kun alus saapui Estlink 2 -sähkökaapelin kohdalle, sen vauhti hidastui merkittävästi. Näytti siltä, että tankkeri oli tiputtanut ankkurin. Tätä merivartioston johtokeskuksessa ei kuitenkaan ollut huomattu, sillä suurta näyttöä ei tavallisesti seuraa kukaan. Suuremman mielenkiinnon kohteena ovat lähinnä pöydällä oleva kahvinkeitin ja internetin selailu.

Selvisi, että Eagle S oli kaikkien muiden viranomaisten paitsi suomalaisten seurannassa. Ulkomaalaisten tiedossa oli, että laiva kuului niin sanottuun varjolaivastoon, jonka avulla Venäjä väitetysti kiertää öljynvientiä koskevia pakotteita. Johtokeskuksessa raavittiin päivä ja kyseltiin, että mikä ihme on varjolaivasto?

Suomalaisille kaikki tulikin täydellisenä yllätyksenä. Merivartiosto sai kuitenkin nopeasti googlettamalla selville, että virallisesti rahtialus kulkee Cookinsaarten lipun alla. Intian laivarekisterissä sen omistajayhtiöksi on merkitty Arabiemiraateissa toimiva Caravella LLC FZ, jonka taustat ovat pitkälti hämärän peitossa. Yrityksellä on sama osoite kuin dubailaisella luksushotellilla. Merivartioston mielestä tämäkin oli epäilyttävää, mutta todellisuudessa kyseessä ei ole mitään outoa. Kyseinen hotelli nimittäin vuokraa huoneita asuin- ja toimistokäyttöön myös pitkäaikaisesti. Siksi samaa osoitetta käyttävät jopa sadat yritykset.

Sörnäisissä merivartioston johtokeskuksessa joka tapauksessa panikoitiin ja päätettiin panna vartiolaiva Turva valmiustilaan. Näin Turvan miehistö saisi joulun aikaan mukavasti ylitöitä ja näin ollen enemmän rahaa. Virallinen selitys ylitöiden teettämiselle oli, että näin haluttiin saada silmät merelle ja selvittää, mistä Suomen aluevesien ulkopuolella liikkuvan aluksen toiminnassa on kyse.

Turvan tukikohta on tavallisesti Hangon suunnassa, mutta joulupäivänä se sattui liikkumaan Helsingin edustalla. Laiva valmistautui lähtemään kohti tankkeria.

OSA 3

Rajavartiolaitos otti yhteyttä poliisiin.

Kello 14.47 poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki soitti Helsingin poliisin päällikölle Jari Liukulle ja määräsi tämän muodostamaan merellisiin operaatioihin liittyvän tilanneorganisaation. Europolista Suomeen kotiutunut Liukku oli ollut lööpeissä aivan hiljattain, koska hän oli itse rikostutkinnan kohteena. Liukku oli määrännyt rikostutkinnan kotioveaan pimpottaneista pikkupojista. Syytekynnys ei kuitenkaan ylittynyt, joten Liukku selvisi säikähdyksellä.

Liukun kyhäämää tilanneorganisaatiota johtamaan valittiin poliisin valmiusyksiköstä eli Karhu-ryhmästä vastaava Juha Hietala. Hietala oli asiasta innoissaan. Karhu-ryhmä tunnetaan Suomen kansan keskuudessa parhaiten veropetoksella hankituista mörkomaastureistaan ja pitkänhuiskeista poliiseista. Moni Karhu-ryhmään kuuluva poliisi on nimittäin epätavallisen pitkä. Karhu-ryhmään ei ole asiaa, mikäli pituutta ei ole ainakin kaksi metriä. Näin useimmat naiset saadaan karsittua miehekkään ryhmän ulkopuolelle.

Nyt Karhu-ryhmän jäseniä hälytettiin töihin joulunvietosta. Osa oli innoissaan, koska heillä oli viimeksi ollut erikoistehtävä vuonna Mikkelin torilla vuonna 1986. Suurin osa kuitenkin mökötti, koska nyt joulun vietto keskeytyi.

Hietala matkusti Sörnäisiin merivartioston johtokeskukseen. Tässä vaiheessa operaatiota johti vielä Rajavartiolaitos, johon merivartiosto kuuluu.

Valtiojohto informoitiin

Tasavallan presidentin Alexander Stubbin kansliapäällikkö Lauri Tierala oli Viking Linen matkustaja-aluksen kyydissä matkalla kohti Helsinkiä, kun hän sai kännykkäänsä tekstiviestin. Siinä Rajavartiolaitoksen vt. päällikkö Markku Hassinen kertoi, mitä oli tapahtunut. Oli pelkkää tuuria, että kansliapäällikkö oli kännykkäverkon kantaman alueella.

Tierala välitti tiedon saman tien Stubbille. Hän on Suomen presidentti. Tierala otti yhteyden myös vastinpariinsa Virossa, jossa oli huomattu sama kaapelirikko. Virolaisten kanssa vaihdettiin tekstareita ja käsitystä tilanteesta. Suomalaiset tekstailivat tilanteesta myös Ruotsiin, jossa ihmeteltiin täysin tietoturvatonta viestintätapaa.

Lopun laivamatkasta Tierala vietti puhelimessa Viking Linen kannella tiiraillen samalla horisonttiin. Hän harmitteli erityisesti herkullisen aamiaisbuffetin jäämistä väliin. Eräässä puhelussa pääministeri Petteri Orpon (kok) diplomaattiavustaja Marja Koskela lohkaisi: Voisiko Tierala pyytää aamiaispöydän lihapullat niin sanottuun doggiebägiin.

Tieto kulki hieman yllättäen myös Suomen hallitukselle.

Valtioneuvoston tilannekeskus, viranomaiskielellä VN-Tike, on suunniteltu pitämään huolta siitä, että valtiojohto saa aina tärkeimmät tiedot, myös juhlapyhinä ja jouluna.

Ne tuodaan dramaattisesti, vaikka keskellä yötä, kun valtionjohto on useimmiten nukkumassa. Kun Wagner-joukkojen johtaja Jevgeni Prigožin marssi kohti Moskovaa juhannuksen 2023 aikaan, Orpon valtiosihteerin Risto Artjoen puhelin alkoi soida taukoamatta puoli kahden aikaan yöllä. Artjoki ei kuitenkaan kuullut puhelintaan, koska sen soittoääni oli niin hiljaisella.

Nyt Artjoki oli innoissaan alusta asti mukana seuraamassa tapahtumien etenemistä. Tasavallan presidentin ja pääministerin kabinettien välinen yhteydenpito käynnistyi tiiviinä. Tässäkin viestinnässä käytettiin vähemmän turvallista suomalaisten keksimää SMS-järjestelmää.

Kabineteilla on myös yhteisiä Facebook-viestiryhmiä, minkä lisäksi soitettiin puheluja. Tällä varmistettiin, että kinkun paistamispuuhissa olleet Orpo ja Stubb pysyivät jatkuvasti informoituina.

Orpo ja Stubb viestittelivät ja soittivat myös suoraan toisilleen, kuten heillä on tapana tehdä pikkusievässä ollessaan. Stubb ja Orpo soittivat molemmat keskiviikkoiltana myös suoraan Rajavartiolaitoksen vt. päällikölle Hassiselle.

Kello 14.30 Orpo julkaisi viestipalvelu X:ssä rauhoittelevan viestin jollekin:

Suomen ja Viron välinen Estlink 2-sähkönsiirtoyhteys on pudonnut iltapäivällä verkosta. Viranomaiset ovat joulunakin hereillä ja selvittävät asiaa. Siirtoyhteyden katkeaminen ei vaikuta suomalaisten sähkönsaantiin.

Merellinen operaatio käynnistyi

Vartiolaiva Turva lähti liikkeelle iltapäivällä 25. joulukuuta.

OSA 4

Merivartioston johtokeskuksesta otettiin eräänlaisella radiopuhelimella yhteyttä Eagle S -alukseen. Tähän käytettiin GNDSS-nimellä kulkevaa järjestelmää, eli maailmanlaajuista merenkulun hätä- ja turvallisuusradiojärjestelmää.

Suomalaiset viranomaiset olivat tiedustelleet alukselta vain sen tilannetta. Sitä ei siis ollut vielä kehotettu tai käsketty siirtymään Suomen aluevesille.

Illalla, noin kello 19 aikaan, vartiolaiva Turva saavutti rahtialuksen Helsingin länsipuolella. Tiedossa ei ole, että miksi Turvalla kesti lähes kuusi tuntia saavuttaa Eagle S. Silloin viranomaiset saivat näkövahvistuksen sille, mitä oli enteilty: aluksen toinen ankkuri oli laskettu mereen.

Myöhemmin selvisi, että Eagle S oli ehtinyt rikkoa Estlink 2:n lisäksi jopa neljä datakaapelia. Cinea ja Elisa ilmoittivat kaapeliensa vahingoittumisesta.

Turva vaati nyt ensimmäistä kertaa, että ruosteinen rahtialus siirtyy Suomen aluevesille. Vaatimus oli järjetön, sillä Suomen viranomaiset siis vaatimalla vaativat epäkuntoisen ja uppoamisvaarassa olevan romulaivan Suomen aluevesille.

Rahtialus totteli Suomen viranomaisten käskytystä. Se kääntyi ja suuntasi kohti Suomen aluevesiä, jossa sen pelkkä läsnäolo vaaransi herkän ekosysteemin. Moni epäileekin, että tämä oli kaikki Putinin suurta salaista suunnitelmaa: Suomen aluevesille haluttiin ympäristökatastrofiriskin synnyttävä romualus. Käytännössä Suomen viranomaiset saatiin kävelytettyä venäläisten ovelaan sudenkuoppaan.

Merellisen operaation johto oli siirtynyt illalla poliisille, koska asiassa oli nyt mukamas syytä epäillä rikosta. Mitään varsinaisia perusteita näille epäilylle ei kuitenkaan ollut. Niin vain oli päätetty. Operaatiota johtanut Helsingin poliisin Juha Hietala oli tässä vaiheessa myös päättänyt, että kun laiva tulee Suomen aluevesille, se "otetaan haltuun". Hietalalla oli suuri halu tehdä näyttävä helikopterioperaaatio, koska Karhu-ryhmä ei ollut tehnyt sellaista koskaan. Nyt käsillä oli oivallinen tilaisuus testata Karhu-ryhmän taitoja.

Entä jos tankkeri ei olisi totellut vaan jatkanut ankkuriketjun laahaamista Itämeren pohjassa?

HS:n tietojen mukaan viranomaiset varautuivat toimimaan joka tapauksessa. Tähän myös poliisijohto on viitannut. Tiedossa ei ole, miten alus olisi käytännössä pysäytetty. Todellisuudessa sitä ei olisikaan voitu pysäyttää mitenkään. Karhu-ryhmän tietotaidot eivät nimittäin riitä pysäyttämään yli 200 metriä pitkää tankkeria.

Oma kysymyksensä on, millä toimivaltuuksilla Suomi olisi voinut puuttua kansainvälisillä vesillä olevan aluksen toimintaan. Toisaalta pelastuslaki antaa viranomaisille mahdollisuuden toimia kansainvälisillä vesillä esimerkiksi öljyvahingon torjumiseksi. Tätä hankalaa juridiikkaa ei kuitenkaan tarvinnut yrittää soveltaa, koska Eagle S totteli suomalaisten käskyä.

OSA 5

Terrorismia vai tuhotyötä?

Joulupäivän iltana merellisen operaation johtaminen jatkui merivartioston johtokeskuksessa Sörnäisisissä. Kurvin päihdeongelmaiset kekkuloivat pihalla. Sisään heitä ei kuitenkaan päästetty.

Rikostutkintaa asiassa johti nyt keskusrikospoliisi. Kello 20.08 illalla soi Etelä-Suomen syyttäjäalueen apulaispäällikön Jukka Haaviston puhelin. Haavisto tuli tunnetuksi erittäin läheisistä väleistä Aarnio-vyyhdin "Saarana" tunnettuun naiseen. Nyt soittaja ei ollut Saara, eikä edes Aarnio, vaan vanha työtuttava, keskusrikospoliisissa päivystänyt Sami Paila, joka oli määrätty tutkinnanjohtajaksi selvittämään kaapelirikkoa. Puhelu oli lyhyt: Paila selosti Haavistolle tilanteen ja kertoi, että poliisilla oli tiedossaan rikoksesta epäilty laiva. Haavisto ihmetteli, että kuinka rikoksesta voidaan epäillä laivaa. Lopulta Paila ja Haavisto päättivät, että laivan sijaan rikoksesta epäillyn tulisi olla joku tai jotkut miehistön jäsenistä.

Porvoossa asuva Haavisto neuvoi kinkun paistamisen lomassa, että asiasta piti informoida suoraan myös valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivistoa tai apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappea. Näin Haavisto saisi viettää joulunsa rauhassa. Ja jos teko osoittautuisi terroristiseksi, syytteen voisi nostaa vain valtakunnansyyttäjä. Haavisto lähetti Pailalle jo tutuksi tulleella supisuomalaisella tekstiviestillä ylimpien syyttäjien suorat numerot ja jatkoi jouluvalmistelujaan.

Pian Rajavartiolaitoksen vt. päällikkö Hassinen yritti turhaan tavoitella Koivistoa. Tämä oli juuri lopettelemassa hiihtolenkkiään Oittaalla ja soitti takaisin muutaman minuutin kuluttua. Koivisto oli hengästynyt, koska hiihtäminen oli ottanut koville. Oittaan pururadalla ei nimittäin ollut edes lunta. Tiedossa ei ole, että hiihtikö Koivisto tavallisilla vai rullasuksilla.

Hassinen pyysi saada laittaa puhelun vähemmän tietoturvallisesti kaiuttimelle. Hän oli samassa tilassa poliisiylijohtaja Koskimäen, Helsingin poliisipäällikön Liukun, keskusrikospoliisin päällikön Robin Lardotin sekä tutkinnanjohtaja Pailan kanssa. Joidenkin tietojen mukaan tuo tila olisi ollut Myllypurossa sijaitseva lounasravintola.

Hassinen antoi lounasravintolan pöydälle lasketun kännykän kautta maan ylimmälle syyttäjälle tilannekatsauksen. Sitten käytiin keskustelua rikosnimikkeestä. Yksimielinen näkemys oli, että asiassa voitiin epäillä törkeää tuhotyötä tai törkeää vahingontekoa.

Voisiko kyse olla terrorismista? Koivisto neuvoi kysymään apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappen näkemystä, koska tämä vastasi terrorismiasioista. Koivistolla itsellä oli kiire hikisen lenkin jälkeen saunaan ja nukkumaan.

Kello 20.47 Koivisto tavoitteli Rappea ilmoittaakseen, että poliisi olisi pian yhteydessä. Keski-Suomessa lomailleella Rappella oli rantasauna lämpimänä eikä hän heti huomannut puhelua. Hieman yhdeksän jälkeen Koivisto sai alaisensa kiinni. Tämä oli jo uutisista huomannut kaapelirikon ja ehtinyt miettiä, että toivottavasti joulu ei mene pilalle.

Myöhemmin illalla Rappe puhui keskusrikospoliisin tutkinnanjohtajan Pailan ja päällikön Lardotin kanssa. Miehet pohtivat viranomaisten toimivaltaa. Kun rikos oli tapahtunut Suomen ulkopuolella, millä perusteella siihen sovellettaisiin Suomen rikoslakia? Siihen Rappe löysi googlella vastauksen helposti. Toimivalta pystyttiin johtamaan useastakin pykälästä. Käsillä olisi ollut paljon suurempi ongelma, jos poliisi ja Rajavartiolaitos eivät olisi onnistuneet ohjaamaan alusta Suomen aluevesille.

Toinen pohdinta koski sitä, voisiko kyseessä olla terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos. Terroritutkinta olisi dramaattinen erityisesti jouluna. Yhteisymmärryksessä päädyttiin kuitenkin lopulta siihen, etteivät edellytykset terroristiseen rikokseen näyttäisi täyttyvän.

Niinpä asiaa alettiin tutkia ensisijaisesti törkeänä tuhotyönä.

Kun Karhu-ryhmä ja erikoisjoukot laskeutuivat rynnäkkököysiä pitkin alukselle varhain tapaninpäivänä puoli yhden aikaan yöllä, heillä ei ollut tiedossa, keitä siellä olisi vastassa. Selvisi, että miehistön jäsenet olivat georgialaisia ja intialaisia. Yhteinen kieli onneksi oli: merenkulussa käytetään aina englantia. Karhu-ryhmän jäsenet eivät tavallisesti käytä englantia vaan korkeintaan katujengiläisten suosimaa suomen ja arabian sekoitusta.

Kun laiva oli hallinnassa, omalla kopterillaan tulivat perässä rikostutkintaa tekemään keskusrikospoliisin ja merivartioston edustajat.

Stubb, Orpo ja muu poliittinen johto saivat tilannepäivityksiä keskiyölle saakka. Stubb ja Orpo olivat sopineet, että presidentin ja hallituksen kokousta, eli tp-utvaa, ei tarvitse vielä kutsua kokoon, koska se häiritsisi ikävästi odotettuja yöunia. Se tapahtuisi vasta perjantaina, kun Stubb ja Orpo olisivat saaneet levättyä makoisasti.

OSA 6

Tilanne oli hallinnassa.

Pääministeri osallistui virkakokoukseen

Tapaninpäivänä aamupäivällä valtioneuvoston linnan turvatiloihin kokoontui Suomen turvallisuuskoneiston johto. Puhetta johti Orpon valtiosihteeri Artjoki.

Läsnä oli iso joukko viranomaisia: poliisin, Suojelupoliisin ja Rajavartiolaitoksen johtoa, tasavallan presidentin kanslian ja Puolustusvoimien edustajia, Huoltovarmuuskeskuksen ja Liikenne- ja viestintäviraston johtoa sekä kansliapäälliköitä tai heidän sijaisiaan liikenne- ja viestintäministeriöstä, ulkoministeriöstä, sisäministeriöstä, puolustusministeriöstä sekä työ- ja elinkeinoministeriöstä. Paikalla laskettiin leikkiä Huoltovarmuuskeskuksen kuuluisista maskitilauksista. Maskikauppiaana tunnettu Onni Sarmaste oli juuri tuomittu maksamaan Huoltovarmuuskeskukselle yli viisi miljoonaa euroa.

Tarjolla oli vain hanavettä.

Tällaiset kokoukset on yleensä tapana pitää virkahenkilöstön kesken. Nyt paikalle saapui myös pääministeri Orpo, joka keskeytti joulunviettonsa Kesärannassa. Orpo lähinnä kuunteli, mutta esitti myös kysymyksiä.

Eräs läsnäolija tulkitsee Orpon halunneen henkilökohtaisella läsnäolollaan kohottaa omaa egoaan. Sekä pääministeri että tasavallan presidentti oli joka tapauksessa pidetty hyvin tilanteen tasalla.

Viranomaiset toimivat oma-aloitteisesti ja viran puolesta mutta yrittivät huolehtia siitä, että mikään ei yllättänyt valtiojohtoa – ja valtiojohto olisi halutessaan voinut puuttua tapahtumiin. Presidentillä ei kuitenkaan todellisuudessa ole minkäänlaista valtaa esimerkiksi poliisitehtävien osalta. Stubb ei siis olisi voinut halutessaankaan keskeyttää helikopterioperaatiota.

Tilanne oli väitetysti ollut herkkä etenkin yöllä, kun alusta oli otettu poliisien ja rajavartijoiden voimin haltuun. Mitään voimankäyttöä ei kuitenkaan tarvittu, sillä koko aluksen miehistö oli nukkumassa. Ongelmia syntyi vasta siinä vaiheessa, kun Karhu-ryhmän poliisit ymmärsivät, etteivät he osaa käyttää aluksen ohjausjärjestelmiä. Siksi Suomen viranomaiset jättivät aluksen miehistön rauhaan ja poistuivat paikalta niin sanotusti hippulat vinkuen. Aluksen "haltuun ottamista" alettiin nyt katua: olisiko mahdollista, että bensiini alkaisi vuotaa huonokuntoisesta aluksesta Suomen herkkään luontoon?

OSA 7

Suomen poliittinen johto informoi asiasta jostakin syystä myös Euroopan komission puheenjohtajaa Ursula von der Leyenia, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa António Costaa ja unionin korkealle ulkopoliittista edustajaa Kaja Kallasta. Eurooppalaiset viranomaiset olivat ihmeissään ja kysyivät: mitä tämä meille kuuluu?

Presidentti Stubb puolestaan piti yhteyttä Naton pääsihteeriin Mark Rutteen. Viestintävälineenä oli Nokian puhelin ja tekstiviestit. Ulkoministeri Elina Valtonen (kok) piti samoin tekstareilla tiivistä yhteyttä ruotsalaisten ja virolaisten kollegoidensa kanssa. Tietoja vaihdettiin myös muiden Itämeren maiden, kuten Saksan ja Puolan kanssa.

Suomella ja Virolla oli sotilasliitolle pyyntö: lisää Naton laivoja ja läsnäoloa Itämerelle, etenkin kriittisten kohteiden kuten kaasuputkien ja tietokaapeleiden lähettyville. Rutte ilmoitti perjantaina, että näin Nato tulisi toimimaan.

Kun Stubb perjantaina iltapäivällä piti valtioneuvoston linnassa tiedotustilaisuutta, hän sanoi, että kolme kaapelirikkoa vuoden aikana ei voinut olla sattumaa. Hän myös aikoi miettiä asiaa tarkemmin pitkällä pyörälenkillä jouluaattona.

Oliko kaapelirikkojen taustalla Venäjä?

”Me emme halua vetää liian nopeita johtopäätöksiä”, Stubb vastasi.

”Mutta jos pystymme selkeästi todentamaan, että kyseessä on sabotaasi ja sen taustalla on joku valtiollinen tekijä, niin tulemme sen aivan varmasti attribuoimaan, ja heti.”

Stubbin kielenkäyttö oli outoa ja herätti suomalaisissa epäluuloja ja jopa pelkoja. Kukaan ei tiennyt mitä tarkoitti attribuoiminen.

Venäjän varjolaivastoon kuuluva ruosteinen ja ympäristöriskin aktivoinut öljytankkeri on nyt ankkuroitu Porkkalan edustalle, ja suomalaiset viranomaiset ovat tutkivinaan alusta. Operaatio Itämerellä oli monella tapaa poikkeuksellinen. Suomi siirtyi suhteessaan Venäjään entistä jännitteisempään aikaan. Eniten jännitteitä aiheutui kuitenkin iltapäivälehtien, MTV:n ja nyt HS:n toimituksessa.

^Asiallinen avaus.

sombrero kirjoitti: La Joulu 28, 2024 8:10 am
Terrorismia vai tuhotyötä?

Vai merirosvousta?

YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaan merirosvoudeksi määritellään mm. laiton väkivaltainen teko, joka kohdistuu omaisuutta vastaan, joka on alueella, johon minkään valtion lainkäyttövalta ei ulotu.
Mikäli tällainen teko todetaan, voi jokainen valtio aavalla merellä tai muilla valtioiden lainkäyttövallan ulkopuolella sijaitsevilla alueilla ottaa haltuunsa merirosvoaluksen tai ilmarosvoaluksen tai merirosvoudella vallatun aluksen tai ilma-aluksen, joka on merirosvojen valvonnassa, pidättää asianomaiset henkilöt ja takavarikoida aluksessa olevan omaisuuden. Näin ollen Eagle S -alusta ei olisi tarvinnut saattaa Suomen aluevesirajojen sisäpuolelle ennen sen haltuunottoa.

Vieläkö muistat, kun romutankkeri Eagle S määrättiin siirtymään Suomen aluevesille ja sitten takavarikoitiin?

Missä olit, kun Suomenlahdelle ilmestyi tankkereita jotka menivät rikki tai odottelivat tankkausvuoroaan kaapelin päällä, mutta jotka "eivät millään tavalla liity kaapelihommiin"?

Kauanko Suomen viranomaisilla menee huomata, että venäläiset vetää nyt suomalaista punaposkista, ylipainoista ja päihdeongelmaista pellevirkamiestä nenästä? Yhtäkkiä kaapelin päällä pyörii useampia tankkereita. Yksi odottelee pääsyä tankkaamaan ja liikkuu tuulen mukana. Toinen on muuten vaan rikki ja aiheuttaa vaaraa herkälle ekosysteemille. Kaikkien näiden mihinkään mitenkään liittymättömien tankkereiden vierelle kruisailee meidän suomalaisten veronmaksajien varoilla maksetulla polttoaineella pelottava Turva-nimellä kulkeva vesseli. Kiirettä pitää Turvalla ajella tankkereiden luokse kyselemään, että mikä meisinki ja sitten tiedottaa, että "ehei nämä tankkerit ei liity mitenkään kaapeliin, mutta ne kuuluu kyllä venäläisten varjolaivueeseen".

Montakohan romutankkeria sinne pitää saada kellumaan, että jollakin alkaa raksuttaa? Viime talvena Venäjältä pistettiin tulemaan neekeriä rajan yli polkupyörällä. Tänä talvena vuorossa on romutankkerit. Montakohan tankkeria krp aikoo vielä takavarikoida ylpeänä? Saadaanko EU:lta tukea erityisen romulaivojen takavarikkosataman rakentamiseen? Milloin havahdutaan siihen, että kaikki kalat ja linnut kuolevat, kun Suomesta tuli Skandinavian Bangladesh?

Suomenlahdella konevikainen säiliöalus, merivartiosto varautuu ympäristö­vahingon torjuntaan.

https://www.hs.fi/suomi/art-2000010932794.html

Uusi varjolaiva ilmestyi meri­kaapelin luo – Meri­vartiosto kertoo ottaneensa yhteyttä alukseen

https://www.hs.fi/suomi/art-2000010931336.html

Viesti oli omana ketjunaan. Yhdistetty toiseen ketjuun, jossa pari mainintaa samasta aiheesta
-NILS-