MURHA.INFO

Joulupäivän iltana, maanantaina 25.12.1995 Lauttasaaressa asuva helsinkiläinen aviopari – 25-vuotias mies ja 26-vuotias nainen – viettivät yhteistä iltaa ravintolassa. Kriisiin ajautunutta suhdetta yritettiin hoitaa sovussa lapsen vuoksi. Tuona iltana lapsi, puolitoistavuotias poika, oli hoidossa isovanhempiensa luona.

Corona - baarissa vaimo sanoi miehelleen rakastavansa tätä yhä, mutta ajattelevansa toista miestä – aviomiehensä lapsuudenystävää erityisellä lämmöllä.

Joulunvietto jatkui… Happy Days – ravintolasta vaimo lähti kotiin aikaisemmin ja hän antoi ymmärtää, että haluaisi viettää yönsä yksin.

Yksin jäätyään mies soitti vaimolleen. Tämän puhelin oli varattu. Sitten mies soitti lapsuudenystävälleen. Tämänkin puhelin oli varattu. ”Oloni oli aivan hirveä”. Mies soitti uudestaan vaimolleen, tavoitti hänet ja vaimo myönsi puhuneensa toisen miehen kanssa.

Mies saapui taksilla kotiinsa osoitteeseen Itälahdenkatu 10 yöllä 26.12. noin kello 01.30. Vaimo odotti miestään toisessa taksissa. Hän sanoi lähtevänsä kaupungille ja heitti avaimet auton ikkunasta. "Se tuntui todella nöyryyttävältä, aivan kuin minulla ei olisi ollut ihmisarvoa."

Pariskunta meni kuitenkin yhdessä kotiinsa. Miehen mukaan vaimo sanoi hississä, että hän oli menossa toisen miehen luokse.

"Kotona vaimo oli viileä. Tunsin, etten ole mitään." Mies oli kysynyt, onko heidän lapsellaan mitään väliä. Vaimon mukaan ei ollut. "Tuntui hirveältä, että hän mitätöi poikamme."

”En tiedä mikä minuun tuli. Otin vain veitsen lokerosta ja löin sillä vaimoani. Kaikki kävi niin nopeasti. Sen jälkeen en muista tapahtumia." Vaimoa oli lyöty isolla lihaveitsellä noin 70 kertaa vartaloon ja päähän.

Surman jälkeen mies soitti äidilleen ja kertoi surmanneensa vaimonsa. Poliisit saapuivat ja 1,2 promillea puhaltanut mies vietiin säilöön.

Oikeudenkäynnissä mies sanoi, että "en voi koskaan käsittää, miten tällaista on päässyt tapahtumaan". "Ehkä syynä oli kaikki tämä paine. Ehkä se aiheutti mielenhäiriön. En tahtonut enkä ajatellut tappamista. En olisi ikinä halunnut vaimolleni mitään pahaa. Minulla ei ole koskaan ollut väkivaltaisia taipumuksia.".

Aviomies oli saanut tietää suhteesta noin kuukautta aikaisemmin. "Silloin elämältäni putosi pohja", syytetty sanoi itkunsekaisella äänellä. "Rakastin vaimoani yli kaiken ja olin hänestä tosi riippuvainen". Sen jälkeen mies ei kertomansa mukaan pystynyt enää syömään, nukkumaan tai käymään koulussa. Hän kertoi olleensa valmis antamaan anteeksi, koska "perhe oli parasta mitä minulle oli ikinä sattunut".

Vaimo suhtautui mieheen nuivasti, eikä sietänyt tämän kosketusta. Miehen mukaan hän ei enää saanut sanoa vaimolleen rakastavansa tätä. Vaimo oli iltaisin paljon poissa. Hän kertoi käyvänsä töissä. Mies epäili vaimon tapaavan lapsuudenystäväänsä salaa. "Toivoin, että saisimme perheemme kokoon.".

Vaimo oli sittemmin luvannut, ettei enää tapaisi tuota miestä ja he voisivat yrittää jatkaa jo pienen pojankin takia.

"Rakastin ja rakastan edelleen vaimoani."

Helsingin käräjäoikeudessa tuomittiin 14.8.1996 helsinkiläinen opiskelija Joel ** 11 vuodeksi vankeuteen aviovaimonsa taposta. Syyttäjä oli vaatinut tuomiota murhasta, koska surmatapa oli erityisen julma ja raaka.

Lähteet HS arkisto

Etenikö tämä juttu hoviin?

Mustasukkaisuus on tappava tauti. Nöyryytys, menettämisen pelko, yksin jäämisen tuska, epäonnistuminen ihmissuhteessa. Tuomitusta jäi sen kaltainen kuva, että jossain toisessa suhteessa hän olisi onnistunut, eikä kuuna päivänä olisi surmannut ketään. Vankilaan joutuminen oli hänelle varmaankin vieras ajatus vielä kuukausi sitten. Tai jopa minuuttia ennen surmaa. Vain se yksi musta hetki...

Päinvastoin se taas on monille tieten tahtoen pahoinpitelyihin ja surmiin syyllistyville henkilöille.

Mutta mihin se rakkaus sitten katoaa? Seurustelua, onnen huumaa, avioliitto, lapsi, koti, helliä hetkiä... välinpitämättömyys, inho, valheiden verkko, uskottomuus. Ajatus uudesta elämästä jonkun toisen kanssa jossain muualla. Usko siihen, että se toinen on parempi. Hänen kosketuksensa tuntuu paremmalta, hänen kanssaan onnistun...

"Surmaan saakka pieni perhe eli onnellisesti", kuten aikoinaan uutisoitiin.

EDIT: lisätty osoite, missä surmatyö tehtiin.

Itsekin mustasukkaisuudesta kärsineenä/kärsivänä voin vain kuvitella mitä kaverin mielessä on liikkunut. Mustasukkaisuus on hirvittävä tauti, se kalvaa mieltä ja voi pahimmaillaan johtaa tällaisiin ratkaisuihin.


Loistavaa työtä taas Doc, tämä tarina sai ihon kananlihalle ja sain taas muistutuksen siitä, että mustasukkaisuus on ja pysyy. Olen vaan kenties oppinut elämään sen kanssa.

Tarinan naisesta välittyy todella kylmä, julma ja ylimielinen kuva. (Luultavasti siksi, koska hän ei ole itse kertomassa omaa näkökulmaansa.) Jos tietää haluavansa muuta, miksi roikkua suhteessa muuten kuin halusta nöyryyttää toista? Lapsi ei mielestäni ole mikään syy silloin, kun vanhempien välit ovat näin epätasapainossa. Valtahan on sillä, joka rakastaa vähemmän. Miksi yksinhuollettava lapsi olisi pahempi asia kuin kärsivä aikuinen?

Teoriani kyllä on, että nainen kosti jotain. Jos suhde olisi ollut koko ajan hyvä, mistä avoin inho? Hänhän oli myös miehen mukaan sanonut rakastavansa miestä yhä. Ei pelkkä himo toiseen saa käyttäytymään entistäkään rakastettua kohtaan noin.

En ymmärrä, miksi ihmiset menettävät parisuhteissa itsensä niin totaalisesti, että eivät näe itsellään ja elämällään enää mitään arvoa ilman toista. Toki itsellänikin on ollut noita ajatuksia, mutta kuitenkin takaraivossa tietoisuus siitä, että tunne on hetkellinen, jos se ei mene ohi päivässä tai viikossa tai vuodessa, niin kymmenessä vuodessa tai joskus ainakin menee. Mustasukkaisuus on hyvin inhimillinen tunne, mutta rakkauden kanssa en usko sillä olevan mitään tekemistä.

Juuri tänään oli puolisoni kanssa keskustelua siitä, että mikä on se voima, joka saa ihmisen syyttämään kaikin tavoin uhria kohtalostaan, sekä etsimään uhrin persoonasta puolia, jotka jollain tapaa oikeuttavat vaikka hänen väkivaltaisen kuolemansa.
Edellinen kommentoijakin tuntui olevan sitä mieltä, että jos kyseinen nainen todellakin oli kylmä ja ylimielinen miestään kohtaan, niin miehellä oli täysi oikeus tappaa hänet.

Uskomaton ajatusmaailma, joka kuitenkin vaikuttaa olevan hyvin yleistä.

Teoriani kyllä on, että nainen kosti jotain.

Nainen kosti ilmeisesti sitä, että mies oli liian kiltti. Alustuksesta ainakin tulee kuva liian kiltistä miehestä, jonka tätä ominaisuutta vaimo käytti sadistisesti hyväkseen kiduttaakseen tätä, ja katkeamispiste sitten tuli. Lastakin nainen käytti miehen kiduttamiseen. Tällaisia tapauksia tunnetaan. Jos tämä tekijä on sen miehen poika jonka luulen, tämä teoria saa vahvistusta. Kuinkahan ylemmissä asteissa kävi.

Tämä mies lienee tyypillinen yhden erehdyksen mies, joka ei joudu toista kertaa lusimaan.

Olet varmaan oikeassa, Maybrick. Itsekin tiedän tapauksia, joissa kyllästyneelle osapuolelle ei riitä se, että ottaisi ja lähtisi, vaan toista täytyy kiduttaa nähdäkseen paljonko tämä kestää. Rakkaus on vaarallista. Niin myös tunteilla leikkiminen.

Minusta tällaiset jutut ovat hurjan pelottavia. Kuka tässä uskaltaa ikinä alkaa suhteisiin toisten ihmisten kanssa jos muka kenelle vain voi tulla tuollaisia mustia hetkiä joita ei jälkeenpäin tajua lainkaan. Itsekin olen tulistunut ja käynyt toisen kimppuun rajujen riitojen seurauksena, mutta esim. veitsen hakeminen ei sentään koskaan ole käynyt mielessäkään. Ja minä sentään mässäilen väkivaltaisilla mielikuvilla päivät pitkät, toisin kuin tekijä omien sanojensa mukaan.

Kotipeikolle suosittelen luetunymmärtämisharjoituksia. Ei se, että asioille on yleensä syynsä ja ne johtavat johonkin, tarkoita sitä että toisen tappaminen olisi "täysin oikeutettua." Miten tuollaisen käsityksen edes voi saada? Tylsäksi käy minfoilu, jos keskustellaan vain sellaisista itsestäänselvyksistä kuin että olipa taas kamala tapaus ja näin ei saa tehdä.

Ilmeisesti tietoa ei ole edelleenkäänn että menikö juttu hoviin ja jos meni niin miten siellä kävi? Hesarin uutisessa on mm. tällainen pätkä:

HS 15.8.1996

Vaimon omaiset eri mieltä kärsimyksistä

Hän uskoo silmittömän väkivallan olleen erittäin tuskallista. Tapa oli äärimmäisen julma ja muistutti veitseniskujen suuren määrän takia lähinnä paloittelua.

Sandström huomautti, että vaimolla ei ollut avioliitossa liikkumatilaa ja hän oli halunnut suhteesta sovinnollisesti irti.

Koska Kostiainen on ensikertalainen, hän pääsee vapaaksi istuttuaan 11 vuoden tuomiosta puolet. Hän vapautuu vuonna 2001.

En tiedä menikö hoviin. Tyyppi taitaa vaikuttaa nykyisin Espoossa "liikemiehenä".

kakkosurpo kirjoitti:En tiedä menikö hoviin. Tyyppi taitaa vaikuttaa nykyisin Espoossa "liikemiehenä".

Totta. Googlettamalla löysin hierontapalvelua ja valokuvaustoimintaa. Perustamisvuosina näytti olevan muutamassa paikassa 2001, joten Joel on näyttänyt alkaneen yrittäjäksi vankilasta päästyään. Eihän siinä mitään, jos yritteliäisyyttä riittää. Mietin sitä, että kuinkahan paljon liiketoimintaa haittaa se, että Joelin nimellä löytyy Googlesta heti ensimmäisenä tämä viestiketju.

Kyllähän vaimolla liikkumatilaa suhteessa oli, koska ihan julkisesti ja mitään salaamatta kertoi miehelleen pettävänsä tätä.Jos ei olisi ollut tilaa, ei olisi käyttäytynyt noin.
Monet tekevät pettämisestä elämäntavan; se on heille vain leikkiä. Ei ajatella petetyn eikä sen, kenen kanssa petetään, tunteita. Vain itsekkyys ja kuvitelma omasta yli-ihmisyydestä saa sen aikaan. Joskus sekin osapuoli, jonka kanssa petetään, saattaa ottaa suhteen tosissaan.
Näistä syistähän henkirikoksia sattuu ja on sattunut.
Voihan olla, ettei vaimo edes tosissaan mitään eroa halunnut. Hän vain halutti nöyryyttää miestään. Mies oli ehkä tehnyt jotain, mikä vaati muka kostoa.

Parisuhteesta, varsinkaan toisten, ei voi oikein sen kummemmin mitään sanoa. Toisen osapuolen kertomusta ei enää kuulla.
Mutta lasten takia on turha pysyä yhdessä. Jos välit ovat huonot, on lastenkin kannalta parempi erota.
Missä tuo pariskunnan poika oli, kun vanhemmat olivat ulkona? Kai jossain hoidossa, ettei nähnyt, mitä tapahtui,
1,2 promillea ei ole mikään kova humala. Kyllä on tiennyt, mitä tekee.

Minä uskon myös, ettei toista kertaa tee mitään näin typerää.

Doctor Lecter kirjoitti:”En tiedä mikä minuun tuli. Otin vain veitsen lokerosta ja löin sillä vaimoani. Kaikki kävi niin nopeasti. Sen jälkeen en muista tapahtumia." Vaimoa oli lyöty isolla lihaveitsellä noin 70 kertaa vartaloon ja päähän.

70 kertaa lihaveitsellä! On ollut varsinainen teurastus kyllä.

Tämä Joel on ilmeisesti ylläpidon ystäviä ja suojeluksessa, kun sukunimi on otettu pois vaikka foorumilla on satoja tappajia kokonimineen..Eikö ne pitäis muistakin poistaa sitten?

Ai, nimeäkö mielestäsi koitettu poistaa. Tuollahan se on alkuperäisessä viestissä edelleen .

Sukunimenä lienee niin yleinen, ettei edes jälkeläisensä tarvitse olettaa sen perusteella tunnistettavan. Eikä olettaa kaikkien ketjua lukeneitten kuvittelevan noitten suupalttien hörhöjen tietävän totuudesta yhtään mitään, kunhan huuliaan heiluttelevat. Uhrista suutaan soittavat ja "spekuloivat" mielestään. Todellisuudessa pahantahtoisia ihmisiä, jotka vetoamalla sananvapauteensa ja saitin luonteeseen juoruilevat ilkeämielisesti. Todellinen tilanne voinut olla aivan erinäköinenkin ja tännekin kopioidun ja kirjoitetun mukaan kovasti vaikuttaa surulliselta tapaukselta eikä mitenkään ennenkokemattomalta. Jo antiikin kreikkalaiset näistä kirjoittivat tragedioitaan.

Ei paha vaan heikko hetkellisesti?