IS 2.2.2025 Kahdeksan tunnin painajainen
Lähetetty: Su Helmi 02, 2025 6:27 pm
En halua nousta tuohon autoon.
Se oli Nooran ensimmäinen ajatus, kun hän näki kyydin, jonka hänen ystävänsä oli hänelle hankkinut. Intuitio, johon hänen olisi kannattanut luottaa.
Mutta edeltävänä yönä taittunutta nilkkaa jomotti edelleen, eikä käveleminen kotiin tullut kuuloonkaan.
– Olin juhlimassa vanhan tuttavani kanssa, kun baarista poistuessa olin korkeilla koroillani kompuroinut. Nukuin yön tuttavani asunnolla, ja aamulla nilkka oli vielä pahempi kuin yöllä.
Kotiin oli matkaa, eikä hänellä ollut rahaa taksiin. Ensin Noora oli kieltäytynyt tuttavansa tarjouksesta.
– Hän ehdotti, että voisi pyytää ystäväänsä heittämään minut kotiin. Takaraivossa nakutti äidin neuvo: koskaan ei saa nousta vieraaseen kyytiin. Lopulta kuitenkin suostuin, kun ei oikein muutakaan vaihtoehtoa ollut.
:
Kun auto lähti liikkeelle, kuljettaja kehaisi Nooran ulkonäköä. Takapenkillä istunut mies yhtyi tähän, Noora kertoo.
-------
– He halusivat viedä minut syömään. Kieltäydyin välittömästi, sanoin, että halusin vain kotiin.
Ulkonäön kommentointi jatkui. Se tuntui ahdistavalta ja epämiellyttävältä. Noora sanoo, että lopulta päätös syömään lähtemisestä olikin tehty hänen puolestaan.
– Miehet totesivat, että siinä menisi vain hetki, heillä olisi minulle jo annos kanaa ja riisiä odottamassa. En pystynyt tekemään mitään. Tuijotin auton taustapeiliin kiinnitettyä erikoista korua ja painoin sen yksityiskohdat mieleeni. Minulla oli tunne, että tarvitsisin niitä.
:
-----
:
Ulko-ovesta katsottuna vasemmalla hän näki keittiön ja suunnisti sitä kohti. Nooran mukaan toinen miehistä kuitenkin tarttui häneen ja käänsi hänet kohti makuuhuonetta.
– Hän riuhtaisi käsilaukkuni, sysäsi minut makuuhuoneen ovesta sisään ja käski riisumaan vaatteet. Aloin itkeä ja estellä, että en halua.
Itku, anelu, kiellot ja vastustelu eivät Nooran mukaan auttaneet. Hän kertoo, että silloin toinen miehistä raiskasi hänet ensimmäisen kerran, jätti uhrinsa alastomana huoneeseen ja lukitsi oven perässään.
:
Sama toistui Nooran mukaan seuraavien tuntien aikana useita kertoja: ovi avautui, miehet tulivat, tekivät mitä halusivat ja jättivät hänet taas yksin lukitun oven taakse.
– Ajantaju katosi. Olin niin uupunut, että torkahtelin hetkittäin. Seurasin ikkunasta, miten iltapäivä hämärtyi illaksi ja lopulta yöksi. Mietin, että mitenköhän minun käy, pääsenkö koskaan kotiin?
Kompuroituaan kotiovesta sisään Noora lukitsi oven ja lyyhistyi lattialle. Hän vilkaisi kelloaan. Noora kertoo tajunneensa, että oli ollut asunnossa vankina yli kahdeksan tunnin ajan.
Hän yritti soittaa vanhemmilleen tavoittamatta kumpaakaan. Lopulta hän onnistui saamaan isänsä kiinni.
– Itkin puhelimeen, että minut on raiskattu.
Aamuvarhaisella Noora heräsi vanhempiensa saapumiseen. Nämä kuljettivat hänet päivystykseen. Hoitohenkilökunnan suhtautuminen tuntui hänestä kylmältä.
Sairaalaan saapuneet poliisit sen sijaan jäivät Nooran mieleen siitä, miten lempeästi he häneen suhtautuivat ja miten vakavasti he tapahtuneen ottivat.
– Kuulin, miten toinen poliiseista sanoi puhelimeen, että hän ei päätä vuoroaan ennen kuin tekijät ovat kiinni. Se tuntui kaiken kamaluuden keskellä hyvältä, että joku halusi pitää minun puoliani.
Koska toinen miehistä oli soittanut Nooran puhelimeen, poliisit saivat tätä kautta hänen numeronsa.
– Lisäksi osasin kuvailla asuntoa, autoa ja sen taustapeilissä ollutta korua.
Tästä kaikesta saatiin todisteaineistoa esitutkintaan.
:
Poliisit onnistuivat tavoittamaan miehet vielä saman päivän aikana. Kumpikin kiisti jyrkästi Nooran väitteet vapaudenriistosta ja raiskauksista. Miesten mukaan he olivat ainoastaan kuljettaneet Nooran pikaruokaravintolan kautta kotiin.
– Teletunnistetiedot osoittivat kuitenkin aivan muuta. Lisäksi poliisit tutkivat heidän puhelimensa. Paljastui, että miehet olivat käyneet huoneessa myös minun nukkuessani. He olivat kuvanneet minua alasti, Noora kertoo.
Lopulta toinen miehistä – hän, joka ei ollut syyllistynyt raiskaukseen – yritti Nooran mukaan pelastaa oman nahkansa paljastamalla ystävänsä.
Näyttö vapaudenriistosta ja raiskauksista oli niin pitävä, että syyttäjä nosti odotetusti syytteet.
Oikeutta Noora ei koskaan saanut.
Raiskauksista epäilty mies onnistui asianajajansa avustuksella puhumaan oikeudenkäynnille lisäaikaa.
– Sinä aikana hän myi kaiken, mitä Suomessa omisti ja palasi kotimaahansa. Siskoni löysi hänet myöhemmin Instagramista. Hän elää siellä mukavaa, tavallista elämää, eivätkä Suomen viranomaiset tavoita häntä, Noora kertoo.
Teosta on kulunut pian kymmenen vuotta. Näiden vuosien aikana Noora on joutunut toistuvasti palaamaan järkyttäviin tapahtumiin, kun epäiltyä on tasaisin väliajoin yritetty saada oikeuteen.
– Kerran tai kaksi joka vuosi. Olen tiennyt, ettei häntä sinne saada, mutta ilmoitus oikeudenkäynnistä vie muistot aina niihin tapahtumiin.
:
– Nykyään voin hyvin, mutta siihen vaadittiin vuosien terapia. Uusiin ihmisiin on vieläkin vaikeaa luottaa, ja oman seksuaali-identiteetin kanssa kipuilen edelleen. Odotan juuri esikoistani, ja pelkään, että synnytys laukaisee jonkin traumareaktion.
Suomen rikoslain mukaan raiskaus vanhenee kymmenessä vuodessa. On siis varmaa, ettei mies tule saamaan tuomiota.
:
Tätä tapahtuu kaiken aikaa. Mamu raiskaa ja pakenee kotimaahansa 10 vuodeksi. Palaa sitten muina miehinä jos on kansalaisuus. Jos Turkissa, Irakissa, Egyptissä tapahtuisi sama suomalaisen miehen tekemänä, niin palattuaan otettaisiin korpilaki käyttöön. Niin pitäisi meidänkin toimia.
Ymmärtämättömät tytöt menevät näihin ja suomalainen poikaystävä saa ihmisraunion.
Sitä ihmettelen, miksi tämä nainen ei luottaisi suomalaisiin miehiin.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010996485.html
Linkki lisätty. Cut. Pykälä 21.
-NILS-
Se oli Nooran ensimmäinen ajatus, kun hän näki kyydin, jonka hänen ystävänsä oli hänelle hankkinut. Intuitio, johon hänen olisi kannattanut luottaa.
Mutta edeltävänä yönä taittunutta nilkkaa jomotti edelleen, eikä käveleminen kotiin tullut kuuloonkaan.
– Olin juhlimassa vanhan tuttavani kanssa, kun baarista poistuessa olin korkeilla koroillani kompuroinut. Nukuin yön tuttavani asunnolla, ja aamulla nilkka oli vielä pahempi kuin yöllä.
Kotiin oli matkaa, eikä hänellä ollut rahaa taksiin. Ensin Noora oli kieltäytynyt tuttavansa tarjouksesta.
– Hän ehdotti, että voisi pyytää ystäväänsä heittämään minut kotiin. Takaraivossa nakutti äidin neuvo: koskaan ei saa nousta vieraaseen kyytiin. Lopulta kuitenkin suostuin, kun ei oikein muutakaan vaihtoehtoa ollut.
:
Kun auto lähti liikkeelle, kuljettaja kehaisi Nooran ulkonäköä. Takapenkillä istunut mies yhtyi tähän, Noora kertoo.
-------
– He halusivat viedä minut syömään. Kieltäydyin välittömästi, sanoin, että halusin vain kotiin.
Ulkonäön kommentointi jatkui. Se tuntui ahdistavalta ja epämiellyttävältä. Noora sanoo, että lopulta päätös syömään lähtemisestä olikin tehty hänen puolestaan.
– Miehet totesivat, että siinä menisi vain hetki, heillä olisi minulle jo annos kanaa ja riisiä odottamassa. En pystynyt tekemään mitään. Tuijotin auton taustapeiliin kiinnitettyä erikoista korua ja painoin sen yksityiskohdat mieleeni. Minulla oli tunne, että tarvitsisin niitä.
:
-----
:
Ulko-ovesta katsottuna vasemmalla hän näki keittiön ja suunnisti sitä kohti. Nooran mukaan toinen miehistä kuitenkin tarttui häneen ja käänsi hänet kohti makuuhuonetta.
– Hän riuhtaisi käsilaukkuni, sysäsi minut makuuhuoneen ovesta sisään ja käski riisumaan vaatteet. Aloin itkeä ja estellä, että en halua.
Itku, anelu, kiellot ja vastustelu eivät Nooran mukaan auttaneet. Hän kertoo, että silloin toinen miehistä raiskasi hänet ensimmäisen kerran, jätti uhrinsa alastomana huoneeseen ja lukitsi oven perässään.
:
Sama toistui Nooran mukaan seuraavien tuntien aikana useita kertoja: ovi avautui, miehet tulivat, tekivät mitä halusivat ja jättivät hänet taas yksin lukitun oven taakse.
– Ajantaju katosi. Olin niin uupunut, että torkahtelin hetkittäin. Seurasin ikkunasta, miten iltapäivä hämärtyi illaksi ja lopulta yöksi. Mietin, että mitenköhän minun käy, pääsenkö koskaan kotiin?
Kompuroituaan kotiovesta sisään Noora lukitsi oven ja lyyhistyi lattialle. Hän vilkaisi kelloaan. Noora kertoo tajunneensa, että oli ollut asunnossa vankina yli kahdeksan tunnin ajan.
Hän yritti soittaa vanhemmilleen tavoittamatta kumpaakaan. Lopulta hän onnistui saamaan isänsä kiinni.
– Itkin puhelimeen, että minut on raiskattu.
Aamuvarhaisella Noora heräsi vanhempiensa saapumiseen. Nämä kuljettivat hänet päivystykseen. Hoitohenkilökunnan suhtautuminen tuntui hänestä kylmältä.
Sairaalaan saapuneet poliisit sen sijaan jäivät Nooran mieleen siitä, miten lempeästi he häneen suhtautuivat ja miten vakavasti he tapahtuneen ottivat.
– Kuulin, miten toinen poliiseista sanoi puhelimeen, että hän ei päätä vuoroaan ennen kuin tekijät ovat kiinni. Se tuntui kaiken kamaluuden keskellä hyvältä, että joku halusi pitää minun puoliani.
Koska toinen miehistä oli soittanut Nooran puhelimeen, poliisit saivat tätä kautta hänen numeronsa.
– Lisäksi osasin kuvailla asuntoa, autoa ja sen taustapeilissä ollutta korua.
Tästä kaikesta saatiin todisteaineistoa esitutkintaan.
:
Poliisit onnistuivat tavoittamaan miehet vielä saman päivän aikana. Kumpikin kiisti jyrkästi Nooran väitteet vapaudenriistosta ja raiskauksista. Miesten mukaan he olivat ainoastaan kuljettaneet Nooran pikaruokaravintolan kautta kotiin.
– Teletunnistetiedot osoittivat kuitenkin aivan muuta. Lisäksi poliisit tutkivat heidän puhelimensa. Paljastui, että miehet olivat käyneet huoneessa myös minun nukkuessani. He olivat kuvanneet minua alasti, Noora kertoo.
Lopulta toinen miehistä – hän, joka ei ollut syyllistynyt raiskaukseen – yritti Nooran mukaan pelastaa oman nahkansa paljastamalla ystävänsä.
Näyttö vapaudenriistosta ja raiskauksista oli niin pitävä, että syyttäjä nosti odotetusti syytteet.
Oikeutta Noora ei koskaan saanut.
Raiskauksista epäilty mies onnistui asianajajansa avustuksella puhumaan oikeudenkäynnille lisäaikaa.
– Sinä aikana hän myi kaiken, mitä Suomessa omisti ja palasi kotimaahansa. Siskoni löysi hänet myöhemmin Instagramista. Hän elää siellä mukavaa, tavallista elämää, eivätkä Suomen viranomaiset tavoita häntä, Noora kertoo.
Teosta on kulunut pian kymmenen vuotta. Näiden vuosien aikana Noora on joutunut toistuvasti palaamaan järkyttäviin tapahtumiin, kun epäiltyä on tasaisin väliajoin yritetty saada oikeuteen.
– Kerran tai kaksi joka vuosi. Olen tiennyt, ettei häntä sinne saada, mutta ilmoitus oikeudenkäynnistä vie muistot aina niihin tapahtumiin.
:
– Nykyään voin hyvin, mutta siihen vaadittiin vuosien terapia. Uusiin ihmisiin on vieläkin vaikeaa luottaa, ja oman seksuaali-identiteetin kanssa kipuilen edelleen. Odotan juuri esikoistani, ja pelkään, että synnytys laukaisee jonkin traumareaktion.
Suomen rikoslain mukaan raiskaus vanhenee kymmenessä vuodessa. On siis varmaa, ettei mies tule saamaan tuomiota.
:
Tätä tapahtuu kaiken aikaa. Mamu raiskaa ja pakenee kotimaahansa 10 vuodeksi. Palaa sitten muina miehinä jos on kansalaisuus. Jos Turkissa, Irakissa, Egyptissä tapahtuisi sama suomalaisen miehen tekemänä, niin palattuaan otettaisiin korpilaki käyttöön. Niin pitäisi meidänkin toimia.
Ymmärtämättömät tytöt menevät näihin ja suomalainen poikaystävä saa ihmisraunion.
Sitä ihmettelen, miksi tämä nainen ei luottaisi suomalaisiin miehiin.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010996485.html
Linkki lisätty. Cut. Pykälä 21.
-NILS-