MURHA.INFO

Kommentti: Miksi presidentin puoliso ei tunnustaudu feministiksi?

Presidentin puoliso Suzanne Innes-Stubb ei halunnut identifioitua feministiksi. Kirjailija loukkaantui. Miksi, kysyy Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.

Finlandia-palkintoehdokkaanakin ollut kirjailija Helmi Kekkonen kertoo loukkaantuneensa presidentti Alexander Stubbin puoliso Suzanne Innes-Stubbin näkemyksistä Eeva-lehden haastattelussa. Syynä on yksi ainut Innes-Stubbin virke eli tämä: ”Kannatan vahvasti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, mutta en pidä itseäni feministinä”.

Presidentin puoliso ilmaisee siis vahvasti olevansa tasa-arvon kannalla, mutta se ei Kekkoselle riitä. Kirjailijan mielestä on pöyristyttävää, että Innes-Stubb ei halua tunnustautua feministiksi. Kekkonen kertoo viestitelleensä kavereilleen – jotka kaikki olivat yllättäen Kekkosen kanssa samaa mieltä – ja jopa kirjailijan 12-vuotias lapsikin on tuominnut presidentin puolison vääräoppisen ajatusmaailman.

Kekkonen kertoo loukkaantuneensa syvästi sekä itse että kaikkien tasa-arvon puolesta taistelleiden tyttöjen ja naisten puolesta. Hän vuodattaa: ”Sinun asemassasi olevan ihmisen sanomana se tuntuu erityisen loukkaavalta kaikkia niitä tyttöjä ja naisia kohtaan, jotka ovat ympäri maailman taistelleet tasa-arvon puolesta, ja taistelevat yhä, joka päivä, itseni mukaan lukien.”

Mikäli Innes-Stubb olisi todennut vastustavansa tasa-arvoa, Kekkosen purkaus olisi hyvinkin ymmärrettävä. Mutta takertuminen yhteen sanaan hämmentää. Tuntuu aika erikoiselta, että ihmisen pitäisi sitoutua johonkin tiettyyn, ns. puhdasoppiseen liturgiaan ollakseen oikealla asialla. Jollain lailla tällainen ajattelu tuo kaikuja menneestä, niiltä vuosilta, jolloin esimerkiksi Suomen ja Neuvostoliiton suhteesta piti puhua tietyillä sanoilla, jollei halunnut politiikassa päätyä paarialuokkaan.

Eri ihmisille sanat voivat merkitä eri asioita. Tämän pitäisi olla itsestään selvää kaikille. Kekkoselle mitä ilmeisemmin feminismi sanana tarkoittaa kaikkea hyvää, kaunista ja hienoa. Hyvä niin. Mutta jollekin toiselle ihmiselle feminismillä voi puolestaan olla esimerkiksi poliittisesti tai ideologisesti tai syystä tai toisesta negatiivisesti latautunut merkitys. Kirjailijana Kekkosen tulisi käsittää, että hän ei voi kiistää toisen ihmisen tulkintaa ja kokemusta termistä.

Osa feministisistä toimijoista myös menettelee tavalla, joka saattaa vieroittaa.

Ei tasa-arvon puolesta toimiminen edellytä sitoutumista johonkin tiettyyn terminologiaan. Tietenkään. Historiakin sen kertoo. Kekkonen kirjoittaa, että ”feministiset liikkeet ovat vuosisatojen ajan kampanjoineet naisten oikeuksien puolesta”. Nyt vain on niin, että feminismistä ei ole puhuttu ”vuosisatoja”, naisten oikeuksista sen sijaan on.

Termi feminismi / feministi levisi laajempaan käyttöön aikaisintaan 1800-luvun lopulla ja Suomessa ehkä vasta 1900-luvun alussa. Suomalaisten ihaileman Minna Canthin teoksetkin on vasta jälkikäteen nimetty feministisiksi.

Milloin feministi-sanaa on ensimmäisen kerran käytetty siten kuin nykyisin, tuskin kukaan tietää absoluuttisella varmuudella, mutta jotain kertoo se, että sana ilmestyi nyky­merkityksessään kuuluisaan englannin­kieliseen The Oxford English Dictionaryyn eli sanakirjaan vain kaksi vuotta ennen Minna Canthin kuolemaa eli vuonna 1895. Canthin erittäin ansiokas teos Työmiehen vaimo – joka vaikutti siihen, että miesten omistusoikeus naisten omaisuuteen kumottiin – ilmestyi 1885 eli kymmenen vuotta aiemmin. Kukaan ei varmaan kuitenkaan tohdi väittää, että Canth puolusti naisten oikeuksia ja tasa-arvoa väärin, kun hän ei viljellyt feminismi-sanaa.

Kekkosen mielestä hänen suuttumisensa on täysin perusteltua. Hän kommentoi blogivastauksessaan: ”Ei tarttis loukkaantua kun kaikki vaan olis feministejä.” Niin. Ei kai kenenkään meidän tarvitsisi mistään suuttua, jos kaikki ajattelisivat aina samalla lailla kuin mitä itse ajattelee. Sellainen maailma voi vain olla aika vaikeasti saavutettavissa – eikä se taida olla edes toivottavaa.

Erimielisyys kuuluu elämään ja näin vaalien alla voi muistuttaa, että myös demokratiaan. Joten kun otsikossa kysytään, miksi presidentin puoliso ei tunnustaudu feministiksi, vastaus on: miksi hänen pitäisi? Sen sijaan, että vaalimme oikeaoppisten termien käyttöä, voisimme keskittyä asioihin. Siihen, millainen olisi parempi maailma meille kaikille. Sukupuolesta riippumatta.

Villeri kirjoitti: Ke Huhti 09, 2025 4:08 pm Kun jonkin ideologian kannattajat ovat sitä mieltä, että heilläpä onkin niin huikea ideologia, että sitä on käytännössä pakko kannattaa, on saavutettu autoritaarisen roskan taso. Nykyfeminismi on provokatiivista ja riidanhaluista, ja kuka edes haluaisi olla Rosa Meriläisen kanssa samalla puolella yhtään missään.

Puhelinkortti kirjoitti: Ke Huhti 09, 2025 5:11 pm Kerrankin Vilijonkka päästeli asiaa. Eiköhän tämä feministiämmä ystävineen elä kuplassa ,mihin myös tämä 12v. tytär on kasvatettu.