Oikeuden määräämät korvaukset ja valtionkonttorin rooli
Lähetetty: Su Kesä 29, 2025 4:00 pm
Mietin tässä kuinkahan suuri osa oikeuden määräämistäkorvauksistajää maksamatta uhrille. Löysin ihan googlaamalla tilaston, jonka mukaan "suurin osa" määrätyistä korvauksista maksetaan oikeudenkäyntiä seuraavan vuoden loppuun mennessä. Prosentuaalisesti kuitenkin vain n. 65% määrätyistä korvauksista maksetaan. Uhrivoi viedä asian ulosotttoon, mutta monien rikollisten kohdalla tämä on hyödytöntä, koska he ovat joko varattomia tai tavoittamattomissa. Hankalahan se on vaikka elinkautisvangilta periä kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksia.
No, valtionkonttorilta voi myös hakea joissain tapauksissa korvauksia, jotka kuitenkin painottuvat henkilövahinkojen reaalikorvauksiin kuten sairaalamaksuihin ja muihin rikoksista aiheutuneisiin suoriin kustannuksiin siinä tapauksessa, mikäli niitä ei ole saatu tekijältä perittyä. Valtionkonttori ei siis koskaan ole ensisijainen maksaja.
Kuitenkin valtionkonttori suhtautuu käsittääkseni hyvin nihkeästi niihin suurimpiin korvauksiin, jotka yleensä määrätään kivusta, särystä, henkisestä kärsimyksestä tms. Ne katsotaan ilmeisen abstrakteiksi, eli kärsimystä ei voida aukottomasti hinnoitella. Ja nämä korvauksethan ovat nimenomaan niitä kaikkein suurimpia summia jotka jäävät uhrilta sitten saamatta. Ymmärsin myös, että jos valtionkonttori suostuukin jotain kärsimyksestä maksamaan, se ei todellakaan noudata oikeuden linjaa. Kyse on siis murto-osasta alunperin määrättyjä korvauksia, jos käy siis niin hyvin, että valtionkonttori ylipäätään suostuu maksamaan mitään.
Muistanko oikein, että Valkeakosken teinisurman jälkeen uhrin omaiset tekivät jonkin vetoomuksen siitä, että henkirikoksen uhrien omaisille pitäisi maksaakorvaukset täysimääräisinä. Tämä teini-ikäinen tappaja tuskin kykenee koskaan niitä maksamaan, mutta karua tosiaan on, että valtiokaan ei sitä tee. Tai jos tekee, niin pitkän ajan ja massiivisen byrokratian jälkeen ja silloinkin vain murto-osan.
Jää tosiaan mietityttämään, miksi ihmeessä oikeus ylipäätään määrää tällaisia korvauksia, kun rikoksentekijä ei niitä maksa eikä valtionkonttori noudata korvausperusteissaan oikeuden päätöstä.
Jos joku löytää tiedon siitä, minkälaisista rikoksista korvauksia jätetään eniten maksamatta, olisin kiinnostunut. Käsittääkseni tuo 65% kattaa kaikki korvaukset, ja omaisuusvahinkoihin liittyvät vahingonkorvaukset maksetaan hanakimmin. Mutta epäilen vahvasti, että tuohon 35%:iin lukeutuu taparikollisia, väkivalta(henkirikos)rikollisia sekä todennäköisesti kaikki mamuraiskaajat. Näiden tekijöiden suhteellinen osuus korvaussummien kokonaismäärästä on varmasti suuri.
Toki nuo prosentit tarkoittavat kokonaisuudessaan määrättyjen korvausten yhteissummaa, ja siitä on tilastojen mukaan maksettu se 65%. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että että kolmasosa tuomituista jättäisi ne maksamatta. Siksi prosentteihin ei kannata tuijottaa.Luulenpa, että tuo 65% rahoista koostuu tuhansista ja tuhansista pikkujutuista, kuten omaisuusrikoksista jne. Ja tuo 35% puolestaan koostuu kovien korvausten seksuaali- ja väkivaltarikoksista. Voin olla väärässäkin, tietoa olisi mielenkiintoista saada.
Puolestaan ne, jotka hoitavat korvauksensa ovat tekijäprofiililtaan vähän eri tyyppisiä ihmisiä ja myös heidän tekemänsä rikokset ovat.
Hakukoneet antavat tulokseksi, että korvaussummien maksamiseen tai maksamatta jättämiseen ei sovelleta tilastointia ja siksi tarkkoja lukuja on vaikeaa antaa. Itseni on jotenkin hankala tätä ihan täysin uskoa. Siis sitä, että asiasta ei olisi mitään seurantaa tai tilastoja.
No, valtionkonttorilta voi myös hakea joissain tapauksissa korvauksia, jotka kuitenkin painottuvat henkilövahinkojen reaalikorvauksiin kuten sairaalamaksuihin ja muihin rikoksista aiheutuneisiin suoriin kustannuksiin siinä tapauksessa, mikäli niitä ei ole saatu tekijältä perittyä. Valtionkonttori ei siis koskaan ole ensisijainen maksaja.
Kuitenkin valtionkonttori suhtautuu käsittääkseni hyvin nihkeästi niihin suurimpiin korvauksiin, jotka yleensä määrätään kivusta, särystä, henkisestä kärsimyksestä tms. Ne katsotaan ilmeisen abstrakteiksi, eli kärsimystä ei voida aukottomasti hinnoitella. Ja nämä korvauksethan ovat nimenomaan niitä kaikkein suurimpia summia jotka jäävät uhrilta sitten saamatta. Ymmärsin myös, että jos valtionkonttori suostuukin jotain kärsimyksestä maksamaan, se ei todellakaan noudata oikeuden linjaa. Kyse on siis murto-osasta alunperin määrättyjä korvauksia, jos käy siis niin hyvin, että valtionkonttori ylipäätään suostuu maksamaan mitään.
Muistanko oikein, että Valkeakosken teinisurman jälkeen uhrin omaiset tekivät jonkin vetoomuksen siitä, että henkirikoksen uhrien omaisille pitäisi maksaakorvaukset täysimääräisinä. Tämä teini-ikäinen tappaja tuskin kykenee koskaan niitä maksamaan, mutta karua tosiaan on, että valtiokaan ei sitä tee. Tai jos tekee, niin pitkän ajan ja massiivisen byrokratian jälkeen ja silloinkin vain murto-osan.
Jää tosiaan mietityttämään, miksi ihmeessä oikeus ylipäätään määrää tällaisia korvauksia, kun rikoksentekijä ei niitä maksa eikä valtionkonttori noudata korvausperusteissaan oikeuden päätöstä.
Jos joku löytää tiedon siitä, minkälaisista rikoksista korvauksia jätetään eniten maksamatta, olisin kiinnostunut. Käsittääkseni tuo 65% kattaa kaikki korvaukset, ja omaisuusvahinkoihin liittyvät vahingonkorvaukset maksetaan hanakimmin. Mutta epäilen vahvasti, että tuohon 35%:iin lukeutuu taparikollisia, väkivalta(henkirikos)rikollisia sekä todennäköisesti kaikki mamuraiskaajat. Näiden tekijöiden suhteellinen osuus korvaussummien kokonaismäärästä on varmasti suuri.
Toki nuo prosentit tarkoittavat kokonaisuudessaan määrättyjen korvausten yhteissummaa, ja siitä on tilastojen mukaan maksettu se 65%. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että että kolmasosa tuomituista jättäisi ne maksamatta. Siksi prosentteihin ei kannata tuijottaa.Luulenpa, että tuo 65% rahoista koostuu tuhansista ja tuhansista pikkujutuista, kuten omaisuusrikoksista jne. Ja tuo 35% puolestaan koostuu kovien korvausten seksuaali- ja väkivaltarikoksista. Voin olla väärässäkin, tietoa olisi mielenkiintoista saada.
Puolestaan ne, jotka hoitavat korvauksensa ovat tekijäprofiililtaan vähän eri tyyppisiä ihmisiä ja myös heidän tekemänsä rikokset ovat.
Hakukoneet antavat tulokseksi, että korvaussummien maksamiseen tai maksamatta jättämiseen ei sovelleta tilastointia ja siksi tarkkoja lukuja on vaikeaa antaa. Itseni on jotenkin hankala tätä ihan täysin uskoa. Siis sitä, että asiasta ei olisi mitään seurantaa tai tilastoja.