MURHA.INFO

MATKAMUISTOJA sieltä, sun täältä, jos jonkinlaisia, mitä kenelläkin on ja mieleen muistuu...
Matkamuistoista voisi siis itse kukin kirjoittaa omia muistojaan tähän topiciin vapaasti kaikkien lukijoiden ihmeteltäväksi, ym. vast...


Aloitetaanpa ihan omaan sukuun liittyvästä "tyttöjen riemulomasta Kanarian saarille", noin reilu kolmenkymmenen vuoden taakse...

Äitipuoleni erosi faijastani ja samoihin aikoihin oli hänen siskonsa tullut leskeksi. Niinpä siskokset siitä ilosta lähtivät lomamatkalle Kanarian saarille ja mukaan tuli myös leski-siskon aikuisikäinen tytärkin, joka tuolloin vielä oli ns. "vapaata riistaa", elikä, kukaan suomalainen juntti ei ollut saanut vielä, sinällään runsaat, rehevät muodon omaavaa "neiti Impi Umpilampea" rengastettua.
Reissulta palattuaan esitteli äitipuoleni minullekin lomakuviaan, missä eri väriset Manolitot sekstaili hotellihuoneessa naisten alusasuissa, elikä hauskaa oli ollut.
Yhdeksän kuukautta myöhemmin äitipuoleni systeri tyttärineen makasivat samaan aikaan saman sairaalan synnytysostolla, synnyttäen hyvin värikkään "matkamuiston", joiden hipiästä pystyi päätteleen, ettei isukki lukeutunut ainakaan kantasuomalaisiin, saatika perussuomalaisiin.
Kumpikin "muisto" oli joka tapauksessa poikalapsi.
Epäselväksi myös jäi syntymähetkellä, oliko kummankin "matkamuiston" isä sama, vaiko erillinen, kun parin viikon loman aikana oli mahdollisia ´isäkanditaatteja´ useampikin tyrkyllä, joiden nimestä ei tiedetty kuin se jokin lempinimi ja kimppakivaa oli joka tapauksessa harrastettu.
Noh, nyt "matkamuistot" ovat jo keski-ikäisiä miehiä ja eläviä sellaasia matkamuistoja, yeah.



Noh, eipä kovin kunniakas ollut minunkaan Amsterdamin yössä rietasteluni yli 35 vuotta sitten...
Tuliaisina sain kupan ja helvetin pahat peräpukamat. Kuppaa hoidettiin seksipolilla ja peräpukamia Keskussairaalassa kirurgin veittellä.
Arvaa harmittiko!?
Arvaa hävettikö!?
Arvaa vituttiko!?

Kirjoitanpa tähän malliksi lyhyen stoorin IIVARIsta ja IITAsta.
Öööö..., tuota nuin..., "matkamuiston" voi saada lyhyemmältäkin matkaa..., esimerkiksi naapurista.



IIVARI oli nuorna miesnä aikaan saava ja kerkeevä mies ja rillutteluvuosien jälkeen osti pienen maapaikan Eurajoelta.
Rajanaapureihin tietty tutustui, kuten muutenkin kyläläisiin, alkaen enenevässä määrin poikkeamaan viereisellä maatilalla, missä emäntänä oli IITA niminen naisimmeinen. Eipä aikaakaan, kun Iivarin käsivarteen tarttui Iita mukaan "matkamuistona" naapurista.
Iita otti avioeron ukostaan ja sen jälkeen pappi vihkaisi Iivarin ja Iitan. Naapurin ukko ei kuitenkaan kuulunut häävieraisiin, ymmärrettävästi.
Vihkimisen jälkeen kakkukahvien nauttimisen lomassa, rohkaistui pappi kysymään Iivarilta, ´kuinka hän päätyi ottamaan naapurista vaimon, eikö olisi ollut fiksumpaa hakea vaimo vähän kauempaa´!?
Siihen Iivari vastasi papille; - "Eikö pastori ole koskaan kuullut sanontaa..., ´omansa ottaa pois vaikka toisen alta´".
Tarina ei kerro papin jatkokommentista sen lähemmin mitään.
Tiettävästi Iivari ja Iita eivät olleet oikein puheväleissä naapuriinsa, mutta he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Minä olen tuonut Belarussianista taisteluveitsen. Sen erikoisuutena on, että se säteilee, koska veitsiterästä valmistettaessa metallisulattamolla on sekaan heitetty strontium-90 isotooppia ilmeisesti jonkinlaisen generaattorin muodossa. Neuvostoliittofanina pidän paljon säteilystä ja etenkin säteilylähteistä. On suorastaan kiva omistaa sellainen. Haluaisin ydinasekäyttöön sopivia krytroneja. Eikä ihan ydinaseen omistaminenkaan tarkemmin ajateltuna huono idea olisi. En halua mitään megatonnien mannertenvälistä ballistista mirv-kärkistä ohjusta, vaan jonkun aivan tavallisen parin kilotonnin ydinpommin. Semmoinen matkalaukkuydinpommi joita Neuvostoliitossa katosi paljon, olisi kiva. Se kädessä olisi mukava kulkea Espan puiston läpi ja tervehtiä muita ihmisiä silinterihattua nostaen herrasmiehen tavoin. Tavallinen poliisi myöntää aseluvat, mutta onkohan suojelupoliisi se taho, joka myöntää ydinaseluvat?