Paras ratkaisu vanhusten hoitopalveluiden rahoittamiseen on löytynyt

[RL11/6]

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011440434.html


Eräs tuoreimmista ehdotuksista on Finanssiala ry:n toimitusjohtajan Arno Ahosniemen keskustelunavaus. Ahosniemi esitti kolumnissaan, että ikääntyneiden tulisi maksaa hoitonsa entistä enemmän omista varoistaan, jopa laittamalla perinnöt lihoiksi.

– Tavallisimmin suomalainen varautuu säästöillään ”pahaan päivään”, mutta onko tarkoituksen­mukaista, että suomalainen on rikkaimmillaan kuolinpäivänsä aamuna? Ahosniemi kirjoitti.

IS kysyi julkisen talouden ja yhteiskunta­politiikan asiantuntijoilta, kannattavatko he tällaista mallia ja mitä seurauksia sillä käytännössä olisi. Näkemykset erosivat toisistaan suuresti.

Professori Roope Uusitalolla on selvä kanta asiaan. Hän kannattaa ajatusta siitä, että vanhusten omaisuus käytettäisiin tulevaisuudessa tarvittaessa heidän hoivansa kustannuksiin. Uusitalo on Helsingin yliopiston ja Valtion taloudellisen tutkimus­keskuksen VATT:n julkistalouden professori.

– Suomessa on ihmisiä, joilla on merkittävää varallisuutta, mutta suhteellisen pienet tulot ja he tarvitsevat hoivaa, jonka kustannukset ylittävät heidän tulonsa selvästi. Näiden ihmisten varallisuutta pitäisi käyttää heidän hoivansa kustannuksiin, Uusitalo selittää keskustelunavaus. Ahosniemi esitti kolumnissaan, että ikääntyneiden tulisi maksaa hoitonsa entistä enemmän omista varoistaan, jopa laittamalla perinnöt lihoiksi.

– Tavallisimmin suomalainen varautuu säästöillään ”pahaan päivään”, mutta onko tarkoituksen­mukaista, että suomalainen on rikkaimmillaan kuolinpäivänsä aamuna? Ahosniemi kirjoitti.


Tuo malli on ehdottomasti kaikista paras ratkaisu, koska hoivapalvelut ovat kalliita ja vanhuksilla on paljon rahaa millä itse maksaa niistä. Perintö on muutenkin menneen maailman juttuja, eikä perintöä tulisi jakaa jälkipolville, vaan lyödä suoraan valtion pohjattomaan kassaan. Jokaisen kansalaisen tulee pärjätä täällä omillaan ja hankkia itse varallisuutensa. Tämä on kuitenkin ilmaisen koulutuksen maa, jossa on todelliset mahdollisuudet menestyä. Mikään ei estä nuorta opiskelemasta vaikka aivokirurgiksi. Perintö luo vain taloudellista epätasa-arvoa ja koulutuksellista taantumaa, kun raharikkaat nuoret eivät enää näe opiskelua järkevänä, koska heillä on perintörahojen turvin kaikki se, mikä yleensä vie noin lääkärin työuran verran tienata. Onnellisemmassa asemassa ovat ne nuoret, jotka tulevat köyhistä perheistä, koska heillä on motivaatiota opiskella ja menestyä itse.