SS-Oberfuhrer Oskar Dirlewanger
Lähetetty: Ma Elo 04, 2008 6:01 am
"Hän oli hyvin älykäs, äärimmäisen urhea mies, mutta hänen luonteessaan oli vakavia vikoja, jotka tekivät hänet sopimattomaksi normaaliin yhteiskuntaan."
Mutta entä mikä mahtoi olla miehiään Oskar Dirlewanger, SS-Oberfuhrer ja valtiotieteen tohtori, erästä Kolmannen valtakunnan vihatuinta sotilasyksikköä 36. Waffen-Grenadier-Divisionia aikoinaan komentanut herrasmies? Tähän kysymykseen haen valaistusta seuraavassa.
Nuoruus sodassa
Oskar Dirlewanger syntyi tähän maailmaan 26.9.1895 Wurtzburgissa Saksassa. Alussa kaikki näytti olevan päällisin puolin hyvin. Häntä on luonnehdittu älykkääksi ja kyvykkääksi mieheksi. Nuorena miehenä ensimmäisessä maailmansodassa Dirlewanger taisteli keisarillisen Saksan joukoissa upseerina ja ansaitsi urhoollisuudesta taistelussa Rautaristin molemmat luokat. Saksan hävittyä sodan Dirlewanger jatkoi palvelusta sotilaana Freikorps-joukoissa monien kaltaistensa tavoin. Rauhan palattua Dirlewanger jatkoi opintojaan ja eteni valtiotieteen tohtoriksi. Jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1923 Dirlewanger liittyi NSDAP:hen eli kansallissosialisteihin. Hänet tosin erotettiin mutta sinnikkäänä miehenä Dirlewanger liittyi vuosia myöhemmin uudelleen saaden jäsennumeron 1,098 716. (Dirlewangerin SS-jäsennumero tulisi olemaan 357 267.)
Peto nostaa päätään
Vuonna 1934 Oskar Dirlewangerin elämässä alkoi alamäki. Hänet tuomittiin alaikäisen tytön seksuaalisesta ahdistelusta kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Samalla Dirlewanger menetti pysyvästi opettajan toimensa. (Huomattakoon, että kansallissosialistit nousivat valtaan vuonna 1933, joten elettiin jo Kolmannen valtakunnan aikoja.) Palattuaan takaisin siviiliin vankeudesta Dirlewanger sai pian uuden tuomion ahdistelusta. Keskitysleiristä käsin Dirlewanger kuitenkin sai yhteyden vanhaan Freikorps-aikaiseen ystäväänsä Gottlob Bergeriin joka palveli nyt Heinrich Himmlerin alaisuudessa SS-joukoissa. Berger päätti auttaa ystäväänsä tämän tuomioista ja kasvavasta alkoholistin maineesta huolimatta. Berger veteli naruista ja järjesti Dirlewangerille paikan Condor-legioonasta, joka oli lähdössä taistelemaan Espanjan sisällissotaan. Dirlewanger sai nyt uuden mahdollisuuden eikä ilmeisesti aikonut jättää sitä käyttämättä.
Espanjan sisällissodassa
Hitler ja Mussolini käyttivät Espanjan sisällissotaa leikkikenttänään ennen tositoimiin ryhtymistä. Näin on sanottu. Ainakin se oli hyvä mahdollisuus testata ja kouluttaa omia joukkoja. Sinne myös Condor-legioona lähetettiin ja Dirlewanger sen mukana. Condor-legioonaa käytettiin Espanjan sisällissodassa tasavaltalaisia vastaan. Taistelut olivat kiivaita ja verisiä, Oskar Dirlewanger haavoittui kolmesti. Condor-legioona lähetettiin takaisin Saksaan 1939, kun tasavaltalaiset oli lyöty ja kenraali Franco noussut valtaan falangisteineen. Espanjassa kunnostautuneelle Dirlewangerille järjestyi nyt Bergerin(myöh.SS-Obergruppenfuhrer, kenraali) myötävaikutuksella reservin Allgemeine-SS upseerin vakanssi. Berger ymmärsi, että Dirlewanger kykenisi pitämään käytöksensä jossain määrin kurissa vain pysymällä sotilaana. Kaksikko alkoi käyttää sotilaspalvelusta rehabilitointi-mahdollisuutena rikollisille, aloittaen salametsästäjistä. Salametsästäjistä ehkä saataisiin hyviä sotilaita, olihan näillä kokemusta kivääreistä ja metsässä liikkumisesta. Heistä koulutettiin partisaanin metsästäjiä.
Dirlewanger-divisioona
Varsinainen Dirlewanger-divisioona muodostettiin 15.6.1940 nimellä Wilddiebkommando Oranienburg. Kesäkuun 24. Dirlewanger itse sai Waffen-SS-statuksen. Kun jyvät oli karsittu akanoista vahvuus oli vaatimattomat 84 miestä 1.7.1940. Pian keskitysleirien uumenista ilmeni halukkuutta liittyä yksikköön ja sen vahvuus nousi kolmeensataan mieheen 1.9.1940 ja yksikön nimi muutettiin SS-Sonder Bataillon Dirlewangeriksi. Tässä vaiheessa Oskar Dirlewanger oli saavuttanut arvon SS-Hauptsturmfuhrer(kapteeni). Yksikkö sai tehtäväkseen kitkeä partisaanit kenraalikuvernmentista Puolassa ja oli vastuussa toimistaan ainoastaan Himmlerille. Kun tietoja Dirlewanger-divisioonan miesten harjoittamista julmuuksista tihkui ylempien komentajien tietoon nämä vaativat useaan otteeseen divisioonaa lakkautettavaksi. Himmler oli kuitenkin mieltynyt häikäilemättömään Dirlewanger-divisioonaan ja piti sen toiminnassa. Marraskuun 9. 1941 Dirlewanger ylennettiin SS-Sturmbannfuhreriksi(majuri). Paikallinen korkein poliisijohto SS-Obergruppenfuhrer(kenraali) Friedrich-Wilhelm Kruegerin johdolla tuli aluksi hyvin toimeen Dirlewangerin kanssa. Odilo Globochnik suositteli Dirlewangerille ylennystä. Kruegerin ja Globocnikin suosio tuli kuitenkin päätepisteeseen, osittain ehkä johtuen Oskar Dirlewangerin taipumuksesta harrastaa suhteita juutalaisnaisiin (ennen heidän tappamistaan). Kohta yksikkö ei enää ollut tervetullut alueelle. Helmikuussa 1942 Dirlewangerin joukot komenettiin Valko-Venäjälle. Alunperin yksikköön otettiin tuomittúja salametsästäjiä, myöhemmin myös muuta rikollista ainesta sekä rikoksista tuomittuja sotilaita niin Wehrmactista kuin SS:stä. Vuodesta 1942 lähtien mukaan otettiin myös ulkomaalaisia vapaaehtoisia, lähinnä ukrainalaisia ja venäläisiä. Tarkoituksena oli että rikolliset voisivat lunastaa vapautensa kun kunnostautuisivat taisteluissa ja saisivat näin itselleen "puhtaat paperit". Toisin kuitenkin kävi. SS-Sonder Bataillon Dirlewangerin sotilaat jatkoivat samoja puuhia kuin mistä heidät oli alunperin tuomittukin, tappamalla, kiduttamalla ja raiskaamalla siviilejä ja toisinaan myös kiinnisaatuja partisaaneja. Dirlewanger-divisioonan sotilaat olivatkin ehkä Kolmannen valtakunnan vihatuimpia sotilaita. On väitetty että heitä toisinaan tapettiin myös omien toimesta. Helmikuussa 1943 yksikön vahvuus oli n. 700 miestä josta 300 venäläisiä. Näihin aikoihin yksikön sotilaiden sallittiin kantaa arvonmerkkejä sekä kauluslaattoja joissa oli kiväärit poikittain käsikranaatin yläpuolella, tämä oli ensimmäinen askel kohti Waffen-SS yksikön statusta. Toukokuussa 1943 yksikön nimi vaihtui jälleen, nyt SS-Sonder Regiment Dirlewangeriksi.
Hillittömyydet jatkuvat
SS-Sonder Regiment Dirlewanger oli ollut lukuisissa tulitaisteluissa partisaanien kanssa ja Dirlewanger itse oli haavoittunut monta kertaa. Usein hän itse johti miehensä taisteluun, mikä oli harvinaista hänen arvoiselleen, tässä vaiheessa ilmeisesti SS-Standartenfuhrer(eversti) ja jätti kirjoituspöytähommat varakomentajalleen SS-Obersturmbannfuhrer(everstiluutnantti) Kurt Weisselle. Elokuussa 1943 Dirlewanger-divisioona joutui koviin taisteluihin (sen tappiot olivat 300 miestä välillä helmi-elokuu). Marraskuussa tuli kiivaita taisteluita ja yksikkö kärsi raskaita tappioita miesvahvuuden laskiessa 259.ään. Satoja keskitysleirivankeja sekä tuomittuja sotilaita ilmoittautui vapaaehtoiseksi Dirlewanger-divisioonaan sen uudelleen rakentamiseksi ja sen vahvuus nousikin 19.2.1944 1200:n mieheen. Venäläisiä ei enää rekrytoitu, tämän jälkeen riveihin otettiin vain tuomittuja sotilaita, keskitysleirivankeja, myös poliittisia vankeja (joidenkin lähteiden mukaan myös homoseksualisteja sekä mielisairaalan hoidokkeja, mehevä combo, kirj.huom.). Taistelut partisaanien kanssa vähensivät miesvahvuuden 971:n mieheen 30.6.1944 mennessä. Näihin aikoihin Dirlewanger-divisioona joutui mukaan saksalaisten sekasortoiseen perääntymiseen Neuvostoliiton maaperältä, mutta pääsi kuitenkin Puolaan kohtuullisen hyvässä järjestyksessä, kunnostauduttuaan myös taisteluissa.
Varsovan verilöyly
Seuraavaksi Dirlewanger-divisioona osallistui Puolan kotiarmeijan tuhoamiseen Varsovan taisteluissa. Taisteluiden alkaessa 5.8.1944 Dirlewangerilla oli 16 upseeria ja 865 miestä. Taistelun ollessa käynnissä hän sai lisää joukkoja: 2 500 sotilasta joista 1900 tuli SS:n vankileiriltä läheltä Danzigia. Näiden taisteluiden on sanottu olleen erityisen julmia, eikä vankeja ilmeisesti otettu lainkaan kummallakaan puolella. Aseettomien siviilien, naisten, lasten ja vanhusten tappamista ei kaihdettu Dirlewanger-divisioonan toimesta. Näitä kerättiin ryhmiin ja ammuttiin konekivääreillä kunnes ihmisröykkiö ei enää liikkunut. Varsovan taistelut sinetöivätkin Dirlewanger-divisioonan maineen vihattuna ja häikäilemättömänä sotilasyksikkönä. Taistelu päättyi syyskuun alussa puolalaisten kukistumiseen. Varsovasta Dirlewanger-divisioona lähti 648:n miehen vahvuisena kohti uusia seikkailuja. Oskar Dirlewanger saavutti viimeisen ylennyksensä 15.8.1944 reservin SS-Oberfuhreriksi(ylieversti, Suomessa ei vast. arvoa). Varsovassa Dirlewangerin suoranaisena esimiehenä toiminut komentaja oli niin vaikuttunut tämän rohkeudesta että suositteli Dirlewangerille Rautaristin ritariristiä. Se myönnettiinkin 30.9.1944. Varsovassa Oskar Dirlewanger oli haavoittunut yhdennentoista kerran sotilasuransa aikana.
Tappio häämöttää
Dirlewanger-divisioonaa laajennettiin jälleen. Lisää miehiä tuli riveihin kun saksalaisia perääntyi kaikkialta Euroopasta takaisin valtakuntaan. Näistä ja Varsovan taisteluista eloonjääneistä muokattiin nyt SS-Sonder Brigade Dirlewanger ja sen nimi muutettiin lokakuussa 1944 2.Sturmbrigade Dirlewangeriksi. Sen 4000 miestä koostui: 200 tuomittua salametsästäjää (5%), 600 tuomittua Waffen-SS/poliisi-sotilasta (15%), 2000 tuomittua armeijan/Luftwaffen sotilasta (50%), 1200 sekalaista tuomittua sekä poliittista vankia (30%). Dirlewanger-divisioona osallistui Slovakian kapinan kitkemiseen 16.-30. lokakuuta 1944. Lisää taisteluja seurasi ja Dirlewanger-divisioona kärsi mm. siitä, että sen joukot oli muodostettu epätasaisesti. Osa joukoista koostui entisistä ammattisotilaista ja nämä pärjäsivät paremmin taisteluissa kuin ne joukot jotka koostuivat entisistä poliittisista vangeista, kommunisteista ja sosialisteista. Kaikki divisioonan joukot kärsivät raskaita tappioita. Monet poliittiset vangit myös yrittivät karata vihollisen puolelle. Uudelleenjärjestelyissä veteraaneja sijoitettiin tasaisesti joukkojen kesken ja tämä toikin parannusta joukkojen toimivuuteen. Kun joukot vedettiin siviilialueelle uudelleenjärjestelyjen ajaksi, alkoi pian tihkua valituksia Dirlewanger-divisioonan miesten suorittamasta ryöstelystä ja raiskauksista.
Dirlewangerin viimeiset vaiheet
Helmikuussa 1945 Dirlewanger-divisioona joutui jälleen mukaan etulinjan taisteluihin Oderilla vallinneen hätätilan vuoksi. Määräys yksikön laajentamiseksi 36.Waffen-Grenadier-Division Der SS Dirlewangeriksi saapui 14.2. Seuraavana päivänä Oskar Dirlewanger haavoittui 12. kerran johtaessaan vastahyökkäystä. Hän ei koskaan enää palaisi Dirlewanger-divisioonaansa. Komennon otti nyt Fritz Schmedes, entinen 4.SS-Politzei-Pantzergrenadier-Divisionin komentaja, joka oli tuomittu Dirlewanger-divisioonaan Himmlerin käskyn noudattamatta jättämisestä. Schmedes johti Dirlewanger-divisioonaa sodan loppuun asti ja jatkoi elämäänsä sodan jälkeen. Sodan loppua kohti karkuruus Dirlewanger-divisioonassa kasvoi. Vielä niinkin myöhään kuin toukokuussa 1945 keskitysleirivankeja kelpuutettiin yksikön riveihin. Oskar Dirlewanger oli toipumassa viimeisimmästä haavoittumisestaan sairaalassa Althausenissa sodan loppuessa. Kesäkuun 1.1945 ranskalaiset miehitysjoukot käyttivät puolalaisia sotilaita tuomaan Dirlewanger Althausenilaiseen tyrmään. Dirlewangeria hakattiin ja kidutettiin seuraavina päivinä. Puolan kotiarmeijan tuhoaja kuoli puolalaisten vartijoiden käsittelyssä kesäkuun 4.-5.1945 välisenä yönä.
***
Laitoin tämmösen kun ei tunnetusta ja pahamaineisesta Toisen maailmansodan sotarikollisesta Oskar Dirlewangerista löytynyt haku-toiminnolla artikkelia.
Dirlewangerista ja varsinkin hänen kuolemastaan liikkuu monia huhuja. Yllätys oli tuon ns. Dirlewanger-divisioonan pieni koko, jotenkin sen oli kuvitellut mielessään suuremmaksi. Tässäkin alku vaikuttaa säröttömältä ja tulevaisuus lupaavalta. Vai oliko jotain kammottavalla tavalla väärin alusta lähtien? Kuitenkin melkoisia ristiriitoja loppuun asti... Kysymyksiä, kysymyksiä...
Pahoittelen, mikäli tekstissäni ilmenee asiavirheitä, syy on yksin minun ja vajaan kielitaitoni. Mikäli joku tietää aiheesta lisää, kuulisin mielelläni uusia yksityiskohtia Dirlewangeriin liittyen. Kaikkea haluamaani tietoa Oskar Dirlewangerista en löytänyt. Kaikessa ristiriitaisuudessaan nuo ajat, 1900-luvun alkupuoli, pitävät sisällään merkillisiä sattumuksia, mykistäviä välikohtauksia ja kummallisia ihmiskohtaloita.
Lähteinä olen käyttänyt mm. http://www.feldgrau.com artikkelia.
Muuta lukemista: Antony Beevor:"Taistelu Espanjasta"
tekstia jasennelty, otsikkoa muokattu
t:mode
Mutta entä mikä mahtoi olla miehiään Oskar Dirlewanger, SS-Oberfuhrer ja valtiotieteen tohtori, erästä Kolmannen valtakunnan vihatuinta sotilasyksikköä 36. Waffen-Grenadier-Divisionia aikoinaan komentanut herrasmies? Tähän kysymykseen haen valaistusta seuraavassa.
Nuoruus sodassa
Oskar Dirlewanger syntyi tähän maailmaan 26.9.1895 Wurtzburgissa Saksassa. Alussa kaikki näytti olevan päällisin puolin hyvin. Häntä on luonnehdittu älykkääksi ja kyvykkääksi mieheksi. Nuorena miehenä ensimmäisessä maailmansodassa Dirlewanger taisteli keisarillisen Saksan joukoissa upseerina ja ansaitsi urhoollisuudesta taistelussa Rautaristin molemmat luokat. Saksan hävittyä sodan Dirlewanger jatkoi palvelusta sotilaana Freikorps-joukoissa monien kaltaistensa tavoin. Rauhan palattua Dirlewanger jatkoi opintojaan ja eteni valtiotieteen tohtoriksi. Jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1923 Dirlewanger liittyi NSDAP:hen eli kansallissosialisteihin. Hänet tosin erotettiin mutta sinnikkäänä miehenä Dirlewanger liittyi vuosia myöhemmin uudelleen saaden jäsennumeron 1,098 716. (Dirlewangerin SS-jäsennumero tulisi olemaan 357 267.)
Peto nostaa päätään
Vuonna 1934 Oskar Dirlewangerin elämässä alkoi alamäki. Hänet tuomittiin alaikäisen tytön seksuaalisesta ahdistelusta kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Samalla Dirlewanger menetti pysyvästi opettajan toimensa. (Huomattakoon, että kansallissosialistit nousivat valtaan vuonna 1933, joten elettiin jo Kolmannen valtakunnan aikoja.) Palattuaan takaisin siviiliin vankeudesta Dirlewanger sai pian uuden tuomion ahdistelusta. Keskitysleiristä käsin Dirlewanger kuitenkin sai yhteyden vanhaan Freikorps-aikaiseen ystäväänsä Gottlob Bergeriin joka palveli nyt Heinrich Himmlerin alaisuudessa SS-joukoissa. Berger päätti auttaa ystäväänsä tämän tuomioista ja kasvavasta alkoholistin maineesta huolimatta. Berger veteli naruista ja järjesti Dirlewangerille paikan Condor-legioonasta, joka oli lähdössä taistelemaan Espanjan sisällissotaan. Dirlewanger sai nyt uuden mahdollisuuden eikä ilmeisesti aikonut jättää sitä käyttämättä.
Espanjan sisällissodassa
Hitler ja Mussolini käyttivät Espanjan sisällissotaa leikkikenttänään ennen tositoimiin ryhtymistä. Näin on sanottu. Ainakin se oli hyvä mahdollisuus testata ja kouluttaa omia joukkoja. Sinne myös Condor-legioona lähetettiin ja Dirlewanger sen mukana. Condor-legioonaa käytettiin Espanjan sisällissodassa tasavaltalaisia vastaan. Taistelut olivat kiivaita ja verisiä, Oskar Dirlewanger haavoittui kolmesti. Condor-legioona lähetettiin takaisin Saksaan 1939, kun tasavaltalaiset oli lyöty ja kenraali Franco noussut valtaan falangisteineen. Espanjassa kunnostautuneelle Dirlewangerille järjestyi nyt Bergerin(myöh.SS-Obergruppenfuhrer, kenraali) myötävaikutuksella reservin Allgemeine-SS upseerin vakanssi. Berger ymmärsi, että Dirlewanger kykenisi pitämään käytöksensä jossain määrin kurissa vain pysymällä sotilaana. Kaksikko alkoi käyttää sotilaspalvelusta rehabilitointi-mahdollisuutena rikollisille, aloittaen salametsästäjistä. Salametsästäjistä ehkä saataisiin hyviä sotilaita, olihan näillä kokemusta kivääreistä ja metsässä liikkumisesta. Heistä koulutettiin partisaanin metsästäjiä.
Dirlewanger-divisioona
Varsinainen Dirlewanger-divisioona muodostettiin 15.6.1940 nimellä Wilddiebkommando Oranienburg. Kesäkuun 24. Dirlewanger itse sai Waffen-SS-statuksen. Kun jyvät oli karsittu akanoista vahvuus oli vaatimattomat 84 miestä 1.7.1940. Pian keskitysleirien uumenista ilmeni halukkuutta liittyä yksikköön ja sen vahvuus nousi kolmeensataan mieheen 1.9.1940 ja yksikön nimi muutettiin SS-Sonder Bataillon Dirlewangeriksi. Tässä vaiheessa Oskar Dirlewanger oli saavuttanut arvon SS-Hauptsturmfuhrer(kapteeni). Yksikkö sai tehtäväkseen kitkeä partisaanit kenraalikuvernmentista Puolassa ja oli vastuussa toimistaan ainoastaan Himmlerille. Kun tietoja Dirlewanger-divisioonan miesten harjoittamista julmuuksista tihkui ylempien komentajien tietoon nämä vaativat useaan otteeseen divisioonaa lakkautettavaksi. Himmler oli kuitenkin mieltynyt häikäilemättömään Dirlewanger-divisioonaan ja piti sen toiminnassa. Marraskuun 9. 1941 Dirlewanger ylennettiin SS-Sturmbannfuhreriksi(majuri). Paikallinen korkein poliisijohto SS-Obergruppenfuhrer(kenraali) Friedrich-Wilhelm Kruegerin johdolla tuli aluksi hyvin toimeen Dirlewangerin kanssa. Odilo Globochnik suositteli Dirlewangerille ylennystä. Kruegerin ja Globocnikin suosio tuli kuitenkin päätepisteeseen, osittain ehkä johtuen Oskar Dirlewangerin taipumuksesta harrastaa suhteita juutalaisnaisiin (ennen heidän tappamistaan). Kohta yksikkö ei enää ollut tervetullut alueelle. Helmikuussa 1942 Dirlewangerin joukot komenettiin Valko-Venäjälle. Alunperin yksikköön otettiin tuomittúja salametsästäjiä, myöhemmin myös muuta rikollista ainesta sekä rikoksista tuomittuja sotilaita niin Wehrmactista kuin SS:stä. Vuodesta 1942 lähtien mukaan otettiin myös ulkomaalaisia vapaaehtoisia, lähinnä ukrainalaisia ja venäläisiä. Tarkoituksena oli että rikolliset voisivat lunastaa vapautensa kun kunnostautuisivat taisteluissa ja saisivat näin itselleen "puhtaat paperit". Toisin kuitenkin kävi. SS-Sonder Bataillon Dirlewangerin sotilaat jatkoivat samoja puuhia kuin mistä heidät oli alunperin tuomittukin, tappamalla, kiduttamalla ja raiskaamalla siviilejä ja toisinaan myös kiinnisaatuja partisaaneja. Dirlewanger-divisioonan sotilaat olivatkin ehkä Kolmannen valtakunnan vihatuimpia sotilaita. On väitetty että heitä toisinaan tapettiin myös omien toimesta. Helmikuussa 1943 yksikön vahvuus oli n. 700 miestä josta 300 venäläisiä. Näihin aikoihin yksikön sotilaiden sallittiin kantaa arvonmerkkejä sekä kauluslaattoja joissa oli kiväärit poikittain käsikranaatin yläpuolella, tämä oli ensimmäinen askel kohti Waffen-SS yksikön statusta. Toukokuussa 1943 yksikön nimi vaihtui jälleen, nyt SS-Sonder Regiment Dirlewangeriksi.
Hillittömyydet jatkuvat
SS-Sonder Regiment Dirlewanger oli ollut lukuisissa tulitaisteluissa partisaanien kanssa ja Dirlewanger itse oli haavoittunut monta kertaa. Usein hän itse johti miehensä taisteluun, mikä oli harvinaista hänen arvoiselleen, tässä vaiheessa ilmeisesti SS-Standartenfuhrer(eversti) ja jätti kirjoituspöytähommat varakomentajalleen SS-Obersturmbannfuhrer(everstiluutnantti) Kurt Weisselle. Elokuussa 1943 Dirlewanger-divisioona joutui koviin taisteluihin (sen tappiot olivat 300 miestä välillä helmi-elokuu). Marraskuussa tuli kiivaita taisteluita ja yksikkö kärsi raskaita tappioita miesvahvuuden laskiessa 259.ään. Satoja keskitysleirivankeja sekä tuomittuja sotilaita ilmoittautui vapaaehtoiseksi Dirlewanger-divisioonaan sen uudelleen rakentamiseksi ja sen vahvuus nousikin 19.2.1944 1200:n mieheen. Venäläisiä ei enää rekrytoitu, tämän jälkeen riveihin otettiin vain tuomittuja sotilaita, keskitysleirivankeja, myös poliittisia vankeja (joidenkin lähteiden mukaan myös homoseksualisteja sekä mielisairaalan hoidokkeja, mehevä combo, kirj.huom.). Taistelut partisaanien kanssa vähensivät miesvahvuuden 971:n mieheen 30.6.1944 mennessä. Näihin aikoihin Dirlewanger-divisioona joutui mukaan saksalaisten sekasortoiseen perääntymiseen Neuvostoliiton maaperältä, mutta pääsi kuitenkin Puolaan kohtuullisen hyvässä järjestyksessä, kunnostauduttuaan myös taisteluissa.
Varsovan verilöyly
Seuraavaksi Dirlewanger-divisioona osallistui Puolan kotiarmeijan tuhoamiseen Varsovan taisteluissa. Taisteluiden alkaessa 5.8.1944 Dirlewangerilla oli 16 upseeria ja 865 miestä. Taistelun ollessa käynnissä hän sai lisää joukkoja: 2 500 sotilasta joista 1900 tuli SS:n vankileiriltä läheltä Danzigia. Näiden taisteluiden on sanottu olleen erityisen julmia, eikä vankeja ilmeisesti otettu lainkaan kummallakaan puolella. Aseettomien siviilien, naisten, lasten ja vanhusten tappamista ei kaihdettu Dirlewanger-divisioonan toimesta. Näitä kerättiin ryhmiin ja ammuttiin konekivääreillä kunnes ihmisröykkiö ei enää liikkunut. Varsovan taistelut sinetöivätkin Dirlewanger-divisioonan maineen vihattuna ja häikäilemättömänä sotilasyksikkönä. Taistelu päättyi syyskuun alussa puolalaisten kukistumiseen. Varsovasta Dirlewanger-divisioona lähti 648:n miehen vahvuisena kohti uusia seikkailuja. Oskar Dirlewanger saavutti viimeisen ylennyksensä 15.8.1944 reservin SS-Oberfuhreriksi(ylieversti, Suomessa ei vast. arvoa). Varsovassa Dirlewangerin suoranaisena esimiehenä toiminut komentaja oli niin vaikuttunut tämän rohkeudesta että suositteli Dirlewangerille Rautaristin ritariristiä. Se myönnettiinkin 30.9.1944. Varsovassa Oskar Dirlewanger oli haavoittunut yhdennentoista kerran sotilasuransa aikana.
Tappio häämöttää
Dirlewanger-divisioonaa laajennettiin jälleen. Lisää miehiä tuli riveihin kun saksalaisia perääntyi kaikkialta Euroopasta takaisin valtakuntaan. Näistä ja Varsovan taisteluista eloonjääneistä muokattiin nyt SS-Sonder Brigade Dirlewanger ja sen nimi muutettiin lokakuussa 1944 2.Sturmbrigade Dirlewangeriksi. Sen 4000 miestä koostui: 200 tuomittua salametsästäjää (5%), 600 tuomittua Waffen-SS/poliisi-sotilasta (15%), 2000 tuomittua armeijan/Luftwaffen sotilasta (50%), 1200 sekalaista tuomittua sekä poliittista vankia (30%). Dirlewanger-divisioona osallistui Slovakian kapinan kitkemiseen 16.-30. lokakuuta 1944. Lisää taisteluja seurasi ja Dirlewanger-divisioona kärsi mm. siitä, että sen joukot oli muodostettu epätasaisesti. Osa joukoista koostui entisistä ammattisotilaista ja nämä pärjäsivät paremmin taisteluissa kuin ne joukot jotka koostuivat entisistä poliittisista vangeista, kommunisteista ja sosialisteista. Kaikki divisioonan joukot kärsivät raskaita tappioita. Monet poliittiset vangit myös yrittivät karata vihollisen puolelle. Uudelleenjärjestelyissä veteraaneja sijoitettiin tasaisesti joukkojen kesken ja tämä toikin parannusta joukkojen toimivuuteen. Kun joukot vedettiin siviilialueelle uudelleenjärjestelyjen ajaksi, alkoi pian tihkua valituksia Dirlewanger-divisioonan miesten suorittamasta ryöstelystä ja raiskauksista.
Dirlewangerin viimeiset vaiheet
Helmikuussa 1945 Dirlewanger-divisioona joutui jälleen mukaan etulinjan taisteluihin Oderilla vallinneen hätätilan vuoksi. Määräys yksikön laajentamiseksi 36.Waffen-Grenadier-Division Der SS Dirlewangeriksi saapui 14.2. Seuraavana päivänä Oskar Dirlewanger haavoittui 12. kerran johtaessaan vastahyökkäystä. Hän ei koskaan enää palaisi Dirlewanger-divisioonaansa. Komennon otti nyt Fritz Schmedes, entinen 4.SS-Politzei-Pantzergrenadier-Divisionin komentaja, joka oli tuomittu Dirlewanger-divisioonaan Himmlerin käskyn noudattamatta jättämisestä. Schmedes johti Dirlewanger-divisioonaa sodan loppuun asti ja jatkoi elämäänsä sodan jälkeen. Sodan loppua kohti karkuruus Dirlewanger-divisioonassa kasvoi. Vielä niinkin myöhään kuin toukokuussa 1945 keskitysleirivankeja kelpuutettiin yksikön riveihin. Oskar Dirlewanger oli toipumassa viimeisimmästä haavoittumisestaan sairaalassa Althausenissa sodan loppuessa. Kesäkuun 1.1945 ranskalaiset miehitysjoukot käyttivät puolalaisia sotilaita tuomaan Dirlewanger Althausenilaiseen tyrmään. Dirlewangeria hakattiin ja kidutettiin seuraavina päivinä. Puolan kotiarmeijan tuhoaja kuoli puolalaisten vartijoiden käsittelyssä kesäkuun 4.-5.1945 välisenä yönä.
***
Laitoin tämmösen kun ei tunnetusta ja pahamaineisesta Toisen maailmansodan sotarikollisesta Oskar Dirlewangerista löytynyt haku-toiminnolla artikkelia.
Dirlewangerista ja varsinkin hänen kuolemastaan liikkuu monia huhuja. Yllätys oli tuon ns. Dirlewanger-divisioonan pieni koko, jotenkin sen oli kuvitellut mielessään suuremmaksi. Tässäkin alku vaikuttaa säröttömältä ja tulevaisuus lupaavalta. Vai oliko jotain kammottavalla tavalla väärin alusta lähtien? Kuitenkin melkoisia ristiriitoja loppuun asti... Kysymyksiä, kysymyksiä...
Pahoittelen, mikäli tekstissäni ilmenee asiavirheitä, syy on yksin minun ja vajaan kielitaitoni. Mikäli joku tietää aiheesta lisää, kuulisin mielelläni uusia yksityiskohtia Dirlewangeriin liittyen. Kaikkea haluamaani tietoa Oskar Dirlewangerista en löytänyt. Kaikessa ristiriitaisuudessaan nuo ajat, 1900-luvun alkupuoli, pitävät sisällään merkillisiä sattumuksia, mykistäviä välikohtauksia ja kummallisia ihmiskohtaloita.
Lähteinä olen käyttänyt mm. http://www.feldgrau.com artikkelia.
Muuta lukemista: Antony Beevor:"Taistelu Espanjasta"
tekstia jasennelty, otsikkoa muokattu
t:mode



