Katutappelu
Lähetetty: Su Loka 12, 2025 5:59 am
Tässä olen pohtinut katutappelun eroa normaaliin surmaamistarkoitukselliseen "tappeluun". Muuan Markku Salminen joskus humalassa sanoi minulle, että: "eihän ketään surmata kotiinsa, lähde vittuun siitä". Olin itse tuolloin humalassa niin kuin oli hänkin. Hänen vastaus tuli viiksien alta hänen humalapersoonan omaisesti ja hyvin spontaanisti.
Olimme lähijunassa, molemmat aseistettuina. Kummallakaan ei ollut matkaan oikeuttavaa matkalippua, mutta emme lentäneet junasta tarkastajien toimesta ulos, vaan omista haluistamme, samalle junaseisakkeelle.
Tuo mies oli perinteisen, sekä klassisen katutappelun osaaja, pitkän uran väkivallan parissa tahkonut väkivallan erikoisasiantuntija.
Tämän vuoksi pidimme toisiimme välimatkaa, kun tarjosimme toisillemme milloin tulta, tupakkaa ja joimme yhdessä tyhjäksi viinapullon jonkinlaisen hiekoitussepelisäiliön päällä.
On selvä ero karhulla, lampaalla ja sudella.
Lammas osaa sekin "tapella", mutta vain humalassa ja pikkujouluissa kauluspaita ja puku päällä.
Susi, ei juurikaan halua tapella ja harkitsee, mutta osaa "pelin", jolloin lampaan kauluspaita repeää ja silmät tummuu sekä läski saa syvää mureutta.
Karhu, on koko luomakunnan kovin väkivaltaelin ja se ei koskaan pyyhäise kuin isolla tassullaan.
Näiden veijareiden lisäksi on "lumikko", joka on oman alansa mestari. Häntä ei koskaan tavata huume-, poliisi- tai muissakaan paskapiireissä. Eikä varsinkaan erikoisjääkäripataljoonan koulutusriveissä, koskaan.
Lumikko, tappamisen mestari on luonto- ja eläinhahmoltaan suomalaisen sarjamurhaajan pyhimys. Kiinnisaamaton, nopea, notkea, äärimmäisen ketterä ja kykeneväinen väkivallan todellinen ammattilainen. Hänen ei tarvitse tapella kadulla koskaan, koska hän on ihmishahmossaan hikkytyyppinen naatiskelija, joka ei koskaan uhraisi mitään tämän yhteiskunnan eteen. Oppinsa hän on saanut ministeritasolta.
Katutappelun todellinen voittaja on siis henkilö, joka syö kotonaan jäätelöä, kun toiselta menee pää nyrkiniskun seurauksena katuun kaatuessa hajalle.
Katuväkivalta on osa yhteiskuntamme sosiaalipoliittista toimea, mutta, jos ihmistä ei olisi, ei olisi katuja ja ihmisiä, jotka harjoittavat katuväkivaltaa.
Olisi vain susia, karhuja, lampaita ja lumikkoja, jotka pärjäisivät hyvin ja jopa paremmin, ilman katuväkivaltaista ihmistä.
Ihminen koskaan edes ole ollut katujensa väkivallan mestari, eikä edes omistaja. Sen ovat todistaneet rottien levittämät rutto- ja muut kulkutaudit ja se karu fakta, että lumikon isompi ihmissyöjäversio, jääkarhu, kun laskettaisiin vapaaksi vaikka Korson juna-asemalle kesälauantaisena aanuyönä, ei sille tosiasiallisesti olisi todellista haastajaa edes niistä karkuun juoksevista viranonanoijista, tai heidän virkaveljistään.
Olimme lähijunassa, molemmat aseistettuina. Kummallakaan ei ollut matkaan oikeuttavaa matkalippua, mutta emme lentäneet junasta tarkastajien toimesta ulos, vaan omista haluistamme, samalle junaseisakkeelle.
Tuo mies oli perinteisen, sekä klassisen katutappelun osaaja, pitkän uran väkivallan parissa tahkonut väkivallan erikoisasiantuntija.
Tämän vuoksi pidimme toisiimme välimatkaa, kun tarjosimme toisillemme milloin tulta, tupakkaa ja joimme yhdessä tyhjäksi viinapullon jonkinlaisen hiekoitussepelisäiliön päällä.
On selvä ero karhulla, lampaalla ja sudella.
Lammas osaa sekin "tapella", mutta vain humalassa ja pikkujouluissa kauluspaita ja puku päällä.
Susi, ei juurikaan halua tapella ja harkitsee, mutta osaa "pelin", jolloin lampaan kauluspaita repeää ja silmät tummuu sekä läski saa syvää mureutta.
Karhu, on koko luomakunnan kovin väkivaltaelin ja se ei koskaan pyyhäise kuin isolla tassullaan.
Näiden veijareiden lisäksi on "lumikko", joka on oman alansa mestari. Häntä ei koskaan tavata huume-, poliisi- tai muissakaan paskapiireissä. Eikä varsinkaan erikoisjääkäripataljoonan koulutusriveissä, koskaan.
Lumikko, tappamisen mestari on luonto- ja eläinhahmoltaan suomalaisen sarjamurhaajan pyhimys. Kiinnisaamaton, nopea, notkea, äärimmäisen ketterä ja kykeneväinen väkivallan todellinen ammattilainen. Hänen ei tarvitse tapella kadulla koskaan, koska hän on ihmishahmossaan hikkytyyppinen naatiskelija, joka ei koskaan uhraisi mitään tämän yhteiskunnan eteen. Oppinsa hän on saanut ministeritasolta.
Katutappelun todellinen voittaja on siis henkilö, joka syö kotonaan jäätelöä, kun toiselta menee pää nyrkiniskun seurauksena katuun kaatuessa hajalle.
Katuväkivalta on osa yhteiskuntamme sosiaalipoliittista toimea, mutta, jos ihmistä ei olisi, ei olisi katuja ja ihmisiä, jotka harjoittavat katuväkivaltaa.
Olisi vain susia, karhuja, lampaita ja lumikkoja, jotka pärjäisivät hyvin ja jopa paremmin, ilman katuväkivaltaista ihmistä.
Ihminen koskaan edes ole ollut katujensa väkivallan mestari, eikä edes omistaja. Sen ovat todistaneet rottien levittämät rutto- ja muut kulkutaudit ja se karu fakta, että lumikon isompi ihmissyöjäversio, jääkarhu, kun laskettaisiin vapaaksi vaikka Korson juna-asemalle kesälauantaisena aanuyönä, ei sille tosiasiallisesti olisi todellista haastajaa edes niistä karkuun juoksevista viranonanoijista, tai heidän virkaveljistään.