MURHA.INFO

Sain juuri käsiini tuon Mike Mannerin mainitseman kirjan - kiitos vinkistä. Mielenkiintoisia juttuja, kirja on 80-luvulta, jolloin veteraaneja oli vielä melko määrä elossa. Todella tulee vaikutelma, että sota-aika oli jotenkin erilaista tuossakin mielessä, siis "yliluonnollisen" havaitsemisessa. Ja että niin moni on uskaltanut kertoa omituisista kokemuksistaan!
Tuota ABC:n mainitsemaa teosta sen sijaan en tuolla nimellä löytänyt mistään.

Maybrick kirjoitti:Todella tulee vaikutelma, että sota-aika oli jotenkin erilaista tuossakin mielessä, siis "yliluonnollisen" havaitsemisessa.

Olen tuota miettinyt ja tuumailin, että se kuoleman vaaran jatkuva läsnäolo kai tuon teettää... Samaan tapaan kuin kuolevilla/kuoleman porteilla häilyvillä on myös noita kokemuksia enemmän, kuin normaali elämässä elettäessä...

Itse uskon, että meidän edellä menneet pitää meistä jälkeen jääneistä huolta ja vahtiivat siinä sivussa hiukan tätä meidän touhuilua ja noi yliluonolliset aavistukset jne. ois sitten niitä pieniä oikeaan suuntaan tönäisyjä.

Mä olen tuon Aaveriekkoja kirjan lukenut ja se löytyneen ainakin kirjastosta. Meinaan broidi sen kerran lainas ja mieki sen sitten luin.

Tässä kirjakaupan versio.
Tässä googlen satoa.
Heh, löytyipäs kirjastostakin, notta ei sitä olekaan poistettu.
Tässäpä listaa.
Kyllä etsivä löytää, kunhan nimi on oikein.
Olkaapa hyvät.


Jään jälleen mielenkiinnolla kattomaan, että millaisiahan kummitusjuttuja jatkossa tuleepi.

^Kiitos nimen tarkennuksesta. Itsellä ei mielikuvitus riittänyt kokeilemaan vähän eri muodossa tuota samaa, siksi en löytänyt...

http://www.youtube.com/watch?v=9Am67-Sew7k
Michael Jackson Ghost? During CNN Larry King Interview with Jermaine Jackson


Michael Jacksonin paluu?

Laitan tännekin, vaikka on jo tuolla Michael Jackson keskusteluissa.

^^Hyviä kirjavinkkejä täällä, kiitos niistä.

^Toi MJ... Pistää kyl miettimään kun tollanen "kävelevä varjo" ilman sellaista mikä tuon varjon tuottaisi..Voisin siis hyvin kuvitella sen olevan Jacksonin aave.

Niin, ja varsinaiseen topiciin liittyen, mulla on yks juttu, jonkinlainen "kokemus". Äitini kuoli melkein 14 vuotta sitten, tämä tapahtui muutamia vuosia äidin poismenon jälkeen (en tarkkaan muista mutta teini olin vielä). Asuin silloin vielä lapsuudenkodissani, isäni kanssa. Oli päiväsaika, ja olin yksin kotona. Pelasin tai tein jotain muuta tietokoneella makuu-/tietokonehuoneessa, johon johtavat kahden askelman rappuset. Tuijotin tietokoneen ruutua kun tunsin ja/tai kuulin* että joku olisi noussut rappusia kohti huonetta. Kun käänsin katseeni ruudulta ovensuulle, en kuitenkaan nähnyt ketään. Silti olisin voinut vaikka vannoa että joku sieltä tuli. Sitten minulle tuli yhtäkkiä varma olo että äidin on seistävä siinä ovella, vaikkei ketään näkynytkään. Vähän aikaa katsoin tätä kohtaa jossa äitini tuntui olevan enkä tiennyt mitä tehdä tai sanoa, ja sitten yhtäkkiä tunne katosi, tuntui että äiti ei ole siinä enää.

* Askelmat saattavat narahtaa kun niille astuu, mutten muista enää niin yksityiskohtaisesti että kuulinko narahduksen vai en.

Tapahtumahetkellä uskoin siis vankasti että äiti oli tullut huoneeseen mutta pian heräsi epäilykset: Entä jos kuvittelin kaiken eikä äiti ollutkaan siinä? Olenko siis hullu? Oma aikansa meni kun tulin lopulta siihen tulokseen että en kuvitellut koko asiaa, sillä en keksinyt muuta selitystä sille varmalle tunteelle, että joku olisi tullut rappusia ylös - en ole normaalisti vainoharhainen, tuollaista tai sen suuntaistakaan ei ollut ennen käynyt.

Kokemus oli vähintäänkin hämmentävä.

itse en usko mihinkään yli luonnolliseen vaikka olen monesti nähnyt unia kuolleista sukulaisistani jotka ovat tulleet juttelemaan minulle samoin koirastani olen ollut 2 eri kummitus talossakin yötä joista on moni puhunnut että siellä kummittelee mutta enpäs ole nähnyt yhtään mitään tai kuullut itseasiassa aivan meidän lähellä on niin sanottu kummitustalo ja olen mennyt sinne keskellä yötäkin monta kertaa sen omistaa mummoni! ja siellä kerran huvikseni pengoin paikkoja melkein 5 tuntiä klo 00.00 ja 05.00 välisenä aikana ja join sahtia ja ullakollakaan ei ollut valoja ja taskulampuin valossa revin sorkkaraudalla auki ullakon joitakin lautoja huhu kertoo sinne olevan piilotettu muutamia sodan aikaisia kivääreitä ja pistooli eräs mies tietäisi niistä että missä ne on mutta se ei ole täällä kertomassa meille sitä! kyllä yön tunteina mietiskelin kaikkie että olis hienoo nähdä kummitus! hehehe lisäksi olen monesti pelannut spiritismiä ja kysynnyt kaikkea mitä ei saa kysyä mutta eipähän oo mitään tapahtunnut elikkä voisin väittää kaikki tällästen johtuvan vain vilkkaasta mielikuvituksesta taikka sitten on maisteltu jotaan muutakin kuin sahtia!

Ilta-Sanomissa on mielenkiintoinen keskustelu ketju jossa ihmiset kertovat omia kummittelu kokemuksiaan:
http://keskustelut.iltasanomat.fi/threa ... adID=23832

Liekö tämä nyt oikea paikka tälle, mutta...
Oltiin n.5v sitten talvella kaverin kanssa kävelyllä tommosessa ulkoilu-puistossa "huonolla" kaupunki alueella. Oltiin nuoria likkoja ja oli pimeetä joten oltiin vähän varuillamme koko ajan. Sitten nähtiin että joku nuorehko kundi kävelee meitä vastaan aika kaukana vielä, joten siinä mietittiin että toivottavasti on vaan joku normi-ihminen ja sovittiin että yritetään vaikka pysytellä ihan toisessa reunassa tietä jos se on kännissä tms. Sitte nähtiin ku se vastaan tulija yht'äkkiä ryntäs mettään. Ihmeteltiin sitä ja ajateltiin et nyt ainakin ollaan varovaisia et jos se vaikka käy meiän kimppuun sieltä mettästä. Mut ei. Siitä ei ollu jälkeäkään... Ei siis jalanjälkiä lumessa, ei mitään. Ihan ku se ei ois koskaan siinä ollukaan. Metässä ei näkyny ketään. Oli talvi ja lunta reippaasti joten näkyvyys oli hyvä kun puissa ei ollu lehtiä ja lumi toi hyvin valoa maastoon.
Sitte häivyttiin kiireen vilkkaa himaan ja vasta sitte rupes puistattamaan. Nuorina likkoina ei siihen viereen haluttu jäädä ihmettelemään sitä sen kummemmin.... Vasta himassa tajuttiin että se ihan oikeesti katos ihan jäljettömiin se tyyppi. Ja molemmat kuitenki nähtiin se ja tehtiin jo suunnitelmakin sen varalla että jos se käy kimppuun tms.....

Minä olen sivusilmällä nähnyt kummituksia, mutta koska en ole osannut päättää, ovatko ne jotain näköhäiriöitä vai oikeasti kummituksia, valaisen teitä parilla muulla kummitustarinalla.

Olin isosleirillä v. 2003 Holman kurssikeskuksessa Klaukkalassa. Siellä on muutamia rakennuksia, yöpymiseen, syömiseen ja niin edelleen ja laaja rinne. Päärakennus oli upea, keltainen talo jossa oli muistaakseni kaksi kerrosta. Kuulin tarinan, että rinteeseen on kuulemma haudattu saksalainen sotilas, joka hirttäytyi tämän rakennuksen ullakolle. Tämä kuollut mies kuulemma kummittelee kyseisessä paikassa. Päärakennus rakennutettiin vuosina 1902-1907.

Kävin arvostettua musiikkilukiota samoihin aikoihin. Koulurakennus on hyvin vanha, rakennettu muistaakseni 1906. Siellä kiersi huhu, että koulun sivari oli nähnyt hississä peilin kautta takanaan vettävaluvan, mustatukkaisen naisen jolla oli ollut repaleinen valkoinen mekko. Paljon muitakin merkkejä oli havaittu mutta nyt en juuri muista niistä mitään. Kuitenkin koulun alta lähti käytävä Suomenlinnaan, liekö käytetty kansalaissodan aikaan?? Tämän käytävän juurelta oli remontoidessa löydetty naisen luuranko. Tämä tapahtui joskus 80-luvulla. En muista, näinkö käytävää itse, mutta tuli siellä kellarissakin pyörittyä kun joskus lukion ekalla tuli hengailtua rokkarijätkien kanssa ja pitivät treenejään siellä.

Hauskin ikinä.

VoDKa kirjoitti: Unen loppu jäi hämärän peittoon, mutta kertoessani siitä seuraavana päivänä eräälle Paltaniemeä tuntevalle tuttavalleni sain kuulla mielenkiintoisen seikan, josta en ollut tiennyt aiemmin; tuolla tienpätkällä, jonne tuon noidan asetin, on todellakin hirtetty noidaksi syytetty nainen aikanaan. Paras seikka on, että tämä kyseinen hirttopaikka on melko tarkalleen vielä juuri siinä kohdassa, minne sen unessani asetin.

Tarkoitatko hirttopuuta? Ison männyn paksu oksa museotien päällä? Kun lähdetään uimarannalta päin ajamaan Pappilanniementietä luurankorannalle päin, ennen peltoaukeaa (jonka jälkeen tulee Hövelöntien ja Pappilanniementien risteys).

Rudy kirjoitti:

VoDKa kirjoitti: Unen loppu jäi hämärän peittoon, mutta kertoessani siitä seuraavana päivänä eräälle Paltaniemeä tuntevalle tuttavalleni sain kuulla mielenkiintoisen seikan, josta en ollut tiennyt aiemmin; tuolla tienpätkällä, jonne tuon noidan asetin, on todellakin hirtetty noidaksi syytetty nainen aikanaan. Paras seikka on, että tämä kyseinen hirttopaikka on melko tarkalleen vielä juuri siinä kohdassa, minne sen unessani asetin.

Tarkoitatko hirttopuuta? Ison männyn paksu oksa museotien päällä? Kun lähdetään uimarannalta päin ajamaan Pappilanniementietä luurankorannalle päin, ennen peltoaukeaa (jonka jälkeen tulee Hövelöntien ja Pappilanniementien risteys).

Enne tämäkin; en ole lukenut tätä ketjua aikoihin ja nyt sitten satuin lukemaan juuri kun minulle osoitettu kysymys oli tänne laitettu alle tuntia aiemmin.

Kyllä, voisin kuvitella että juuri tuosta puusta on kyse. En ole käynyt paikalla vuosiin, mutta mikäli omiin muistikuviini on luottaminen, tuo vaikuttaisi kyllä juuri oikealta paikalta.

VoDKa kirjoitti:
Enne tämäkin; en ole lukenut tätä ketjua aikoihin ja nyt sitten satuin lukemaan juuri kun minulle osoitettu kysymys oli tänne laitettu alle tuntia aiemmin.

Kyllä, voisin kuvitella että juuri tuosta puusta on kyse. En ole käynyt paikalla vuosiin, mutta mikäli omiin muistikuviini on luottaminen, tuo vaikuttaisi kyllä juuri oikealta paikalta.

Siinä on parikin isoa oksaa tien päällä ja muutamien tuttavien kanssa on käyty keskusteluja että kumpaan oksaan on joku hirtetty, milloin, kuka se oli ja miksi? Minullekin vain aikoinaan se osoitettiin ja sanottiin että tuo on hirttopuu, joku siihen on hirtetty/hirttäytynyt mutta tarkempaa tietoa asiasta ei ole. Kiinnostusta senkin edestä. Mitekäs, onko lentokentän lähettyvillä tapahtunut mitään outoja koskaan? Vanhaa naista tienpientareella tms.?