KKO:n perustelut ovst varsin laajat mutta tässä oleellista:
- kyse ei ollut uskonnon tai uskon tunnustamisesta
- keskusteluun voi osallistua solvaamatta toisia
- toiminta on ollut haitallista, mikä rikosoikeudellisen vastuun yksi osa
Lisäksi pohditaan tahallisuuttaa, tässä tapauksessa olosuhdfetahalisuutta, jossa tekijä tietää, että hänen levittämänsä ilmaisu uhkaa, panettelee tai solvaa säännöksessä tarkoitettua kansanryhmää. Poliitikkona Räsänen toki itse puhuu "rakkaudesta". vaikka toki tietää milloin kannanotot saattavat yhteiskunnallisessa keskustelussa tulla miellettyä loukkaaviksi tai jopa solvaaviksi.
51. Korkein oikeus toteaa, että kirjoituksella on uskonnollinen viitekehys, mutta kohdassa 42 kuvatulla tavalla kirjoitus on selkeästi jakautunut kahteen eri osaan. Syytteessä solvaaviksi väitetyissä kirjoituksen kohdissa ei ole ollut niinkään kysymys uskonnon tai uskon tunnustamisesta, kuten uskonnon pyhinä pitämiin teksteihin perustuvien tai muuten uskonnolliseen vakaumukseen pohjautuvien näkemysten esittämisestä, vaan lähinnä kirjoittajan yhteiskunnalliseen ja lääketieteelliseen näkemykseen pohjautuvasta argumentaatiosta. Korkein oikeus katsoo, että uskonnonvapaus ei suojaa sitä, että uskonnollisen kirjoituksen viitekehyksessä esitetään sellaisia mielipiteitä, jotka eivät liity uskontoon. Syytteessä tarkoitettuja lausumia arvioitaessa keskeinen merkitys on siten sananvapaudella ja uskonnonvapaudella on huomattavasti vähäisempi painoarvo.
56. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä on pääteltävissä, että myös poliitikoilla ja uskonnollisia mielipiteitä ilmaisevilla henkilöillä on velvollisuus välttää julkisissa puheissaan suvaitsemattomuutta edistäviä ja muita perusteettomasti loukkaavia ilmaisuja. Sananvapauden ja uskonnonvapauden keskiössä on mielipiteiden ja uskonnollisen vakaumuksen mukaisten käsitysten ilmaiseminen, mutta näiden vapauksien käyttöön liittyy muiden ihmisten ja ryhmien suojaamiseen perustuvia rajoitteita. Korkein oikeus toteaa, että uskonnollisen vakaumuksen mukaista avioliitto- ja perhekäsitystä on mahdollista puolustaa myös tavalla, jolla vältetään seksuaalivähemmistöjen loukkaamista. Keskusteluun osallistuminen on toisin sanoen mahdollista niin, että keskustelussa ei käytetä ilmaisuja, joilla solvataan homoseksuaaleja ryhmänä seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
57. Korkein oikeus katsoo, että kirjoituksessa esitetyt virheelliset ja solvaavat lausumat homoseksuaaleista ovat olleet omiaan ylläpitämään ja vahvistamaan homoseksuaaleihin suomalaisessa yhteiskunnassa usein edelleen kohdistuvia kielteisiä ja jopa syrjiviä asenteita. Ottaen erityisesti huomioon, että A on laajasti tunnettu kansanedustaja, lausumien saattaminen yleisön saataville on ollut omiaan ylläpitämään käsitystä, että tällaisten lausumien esittäminen homoseksuaaleista on hyväksyttävää. Asiassa esitetystä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijalausunnosta ilmenee, että homoseksuaalisuuteen liittyvän syrjinnän, kielteisten asenteiden ja nuorten kohdalla kiusaamisen vaikutuksia on tutkittu ja todettu, että näihin liittyy masennuksen, ahdistuneisuuden ja jopa itsetuhoisuuden riski. Tämä tukee käsitystä homoseksuaaleja koskevien virheellisten ja solvaavien lausumien julkisen esittämisen haitallisuudesta. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että menettelyyn puuttuminen rikosoikeudellisin keinoin on A:n sanan- ja uskonnonvapaudesta huolimatta välttämätöntä.
KKO ilmaisee hieman moimutkaisesti koko arvioinnin lähtökohdan. Tämä ohjaa syyttäjälaitosta jatkossakin, kyse on kokonaisharknnasta. Joka tapauksessa tässä haettiin ennakkopäätöstä myös tuomitsemiskynnyksestä jatkon kannalta.
39. Niin kuin edellä selostetusta ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenee, sananvapauden rajoittamisen asianmukaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon se asiayhteys, jossa kiihottamisrikoksena rangaistavaksi väitetyt lausumat on esitetty. Lausumia on toisin sanoen tarkasteltava ottaen huomioon muun ohella niiden julkaisutapa ja kohdeyleisö sekä se, onko kyse poliittisesta tai yleistä mielenkiintoa herättävästä yhteiskunnallisesta keskustelusta. Lisäksi on otettava huomioon lausumien sisältö, esittämistapa ja niistä aiheutuvien haitallisten seurausten riski. Sananvapauden ohella tässä asiassa on kysymys uskonnonvapaudesta, ja myös sen rajoittamisen välttämättömyyttä arvioitaessa on otettava huomioon samat perusteet. Sanan- ja uskonnonvapauden rajoittamisen arvioinnissa korostuvat siten eri seikkojen välinen punninta ja keskinäinen suhde sekä kontekstisidonnaisuus. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaisesti keskeistä on se, voidaanko arvioitavia lausumia pitää suorana tai epäsuorana kehotuksena väkivaltaan tai väkivallan, vihan tai suvaitsemattomuuden oikeuttamisperusteena.
Koko päätös:
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennak ... 02627.html