Niin, kyllähän se suurin ongelma piilee yleensä koiranomistajuudessa, ei niinkään koiraroduissa. Ja siksi toimet tulisikin kohdistaa koiranomistajiin tai sellaisiksi aikoviin. Joskus kyse on ihan vilpittömästä tietämättömyydestä, mutta tällöin kyllä kasvattaja on epäonnistunut tehtävässään.
Yleisiä vaativamman koirarodun omistajuuden epäonnistumiseen johtaneita syitä:
1. Otetaan itselle aivan väärä koirarotu esimerkiksi pelkän maineen, ulkonäön tai muun egoistisen vaikuttimen takia, siis koira, jonka käyttötarkoitus ja luonnolliset tarpeet eivät mitenkään vastaa sitä mitä omistajalla on tarjota koiralleen. Suurin osa koirista on jalostettu alunperin tiettyä käyttötarkoitusta varten, ja olisi tärkeää, että ne pääsisivät toteuttamaan tätä viettiään joko työkoirana tai edes harrastusmuotoisesti.
2. Yliarvioidaan omat kyvyt kasvattaa vaativaa rotua, ja kun ongelmia alkaa ilmetä (yleensä 6kk-18kk iässä), ei kehdata myöntää että on epäonnistuttu, eikä luovuteta koiraa osaavampiin käsiin. Tähän yleensä yhdistyy olennaisesti sosiaalistamisen laiminlyönti pentuaikana, pehmeän ja johdonmukaisen auktoriteetin puute (koira on kuitenkin laumaeläin) ja esimerkiksi koiran luontaisen liikunnan tarpeen laiminlyönti. Pahimmillaan epäonnistumista yritetään sitten vielä "paikata" kovalla kädellä ja huutamalla.
3. Koira otetaan vääränlaiseen elinympäristöön, kuten laumanvartija kaupunkiin/taajamaan ilman työtehtävää. Tai jos tällainen koira otetaan omakotitaloon haja-asutusalueelle, ei huolehdita pihan asianmukaisesta aitauksesta ja vierailijoiden informoinnista miten menetellä kun saavutaan vierailulle. Tai koira jätetään lyhyen narun jatkoksi pitkästymään ja turhautumaan pihan perälle.
4. Kasvattajien vastuu. Kenelle koiria myydään, ja millaisilla tiedoilla sekä ehdoilla.
5. Sukusiitos sekä muutenkin jalostus huonoluonteisilla tai sairailla yksilöillä (jos ovat esimerkiksi näyttävän näköisiä).
Loaded, puhuit laumanvartijakoirien aiheuttamista riskeistä, ja et ole siinä aivan väärässä. Maailmallahan nämä koirat saattavat elää päiväkausiakin ilman omistajansa suoranaista valvontaa lammaslauman parissa esimerkiksi vuoristossa.
Silloin niillä ei välttämättä ole selkeitä rajoja omalle alueelleen, jolloin tulkintaeroja voi syntyä sen suhteen, millaisen ihmisten lähestymisen laumaansa vartoivat koirat tulkitsevat vakavaksi uhaksi (varsinkin jos ihmisillä on vielä omia koiria mukanaan).
Tässäkin korostan valistusta. Varsin harva luonnossa liikkuva ihminen ymmärtää, miten tulisi menetellä jos törmää laumaansa vartioivaan laumanvartijakoiraan tai koiralaumaan. Koska nämä koirat, kuten italialainen Abrezzese-Maremmano, näyttävät varsin harmittomilta, kaikki kulkijat eivät välttämättä osaa ottaa niiden varoituksia riittävän tosissaan. Ja sitten jos lähdetään koirien varoituksista huolimatta vaikkapa polkemaan maastopyörillä tai juoksemaan kohden niiden laumaa, on tilanteen eskalaatio valmis. Jos koirien pysäyttäessä varoituksia uskomattoman tunkeilijan vielä aletaan esimerkiksi huutaa aggressiivisesti ja huitoa koiria pyörällä tai potkien, tilanne pahenee tietysti entisestään, ja voi johtaa jopa kohtalokkaaseen lopputulemaan, kuten Italiassa kahden turistin osalta valitettavasti kävi. Se oli kuitenkin selkeä poikkeustapaus.
Vielä suurempi riski on lähteä lähestymään tällaista aluetta oman koiransa/koiriensa kanssa, jotka yleensä tulkitaan petoeläiminä akuutiksi uhkaksi laumalle.
Suomessa samanlaista haastetta ei samalla tavalla ilmene työkäytössä, koska koirat vahtivat kotieläimiä yleensä joko pihapiirissä tai selkeästi rajatuilla laidunalueilla, jotka on mahdollista aidata riittävän hyvin, ja varustaa varoituskyltein. Vaatii silti laumanvartijan omistajalta tarkkaa harkintaa, millainen rodun ja yksilön sijoittaa mihinkin ympäristöön. Esimerkiksi keskiaasiankoiria en jättäisi ilman valvontaa kotieläinlauman pariin yleisen kulkutien varressa sijaitsevalle laidunalueelle, mutta kotitalon läheisyydessä sijaitsevalle, syrjäiselle ja isojen peltoaukeiden ympäröimälle alueelle kylläkin, kunhan alue on hyvin aidattu esimerkiksi sähköisin petoaidoin, sekä varustettu koirista kertovin varoituskyltein.
Työkoirienkin tapauksessa on tärkeää, miten koirat on totutettu pentuna vieraisiin ihmisiin, myös niiden omalla alueella. Kun muutama ensimmäinen koira oppii, että pääsääntöisesti vieraat ihmiset eivät ole akuutti uhka, siirtävät ne yleensä varsin onnistuneesti tämän käyttäytymismallin myös laumaansa saapuville uusille koira yksilöille. Toki eivät ne silti päästä vierasta ihmistä laumansa lähelle ilman omistajan läsnäoloa.
Täytyy myös huomioida, ettei helpohkoksi laumanvartijaroduksi mielletty Abruzzese-Maremmano rotuna aina riitä täällä pohjolassa olevia italiaa suurempia susia vastaan, varsinkaan kovan petopaineen alueilla. Siksi täällä on tilausta myös näille hieman vaativammille roduille, mutta toki vain oikeissa käsissä ja oikeassa elinympäristössä.
Tässä eräs video Euroopasta, missä näytetään miten tulisi menetellä kun kohtaat vuoristossa työtään tekeviä laumanvartijakoiria (koirat ovat Abruzzese-Maremmanoja).
https://youtu.be/PndPqCN865g?is=JVbEaFtXqod4lMT5
Ja vielä vinkkinä, laumanvartijat eivät pääsääntöisesti koskaan hyökkää, jos osoitat ettet ole uhka niiden laumalle. Et yritä ottaa kontaktia, et jää oleilemaan niiden vartoiman alueen rajalle, vaihdat kulkusuuntaa poispäin laumasta/alueesta, et juokse, huuda, yritä potkia tai lyödä. Jotkin rodut saattavat kaataa riittävän julkean tunkeilijan alleen silkalla massallaan, mutta jos et taistele vastaan, vaan alistut ja pysyttelet paikallaan, ne eivät yleensä ala puremaan tai ainakaan raatelemaan, vaan jäävät vahtimaan sinua kunnes omistaja saapuu paikalle tai lauma siirtyy kauemmaksi.
Tässä vielä muutama video laumanvartijakoirille soveltuvasta työkäytöstä:
https://youtu.be/WLBBTZcXwX4?is=WQZk081ZxlqSY-bR
https://youtu.be/Y9358MdCD1s?is=9XafZ0g4fVtQmDqg
Ja sitten vielä erittäin havainnollinen videopätkä siitä, millaisissa elinolosuhteissa ja käyttötarkoituksessa laumanvartijan kanssa voi päätyä suuriinkin ongelmiin:
https://youtu.be/cU7MEq4p7Uo?is=hNFJvS5ql782H0Mw