MURHA.INFO

Abbas teki ensimmäisen ryöstönsä 16-vuotiaana. Hän näki kadulla miehen, jolla oli kallis Canada Goose -merkkinen takki.

”Se oli silloin feimein juttu, mitä pysty ottamaan.”

Abbas meni miehen luokse. Seurana Abbasilla oli kaksi ”vanhempaa jätkää” porukasta, johon hän itsekin halusi päästä mukaan. He vahtivat, onnistuisiko Abbas.

Sillä kertaa riitti, että Abbas vain uhkasi väkivallalla. Mies antoi kalliin takkinsa.

Ryöstö oli Abbasille tapa osoittaa, ettei hän ollut pelkuri. Abbas otettiin mukaan porukkaan. Pian porukan johtohahmot pyysivät tekemään uuden ryöstön, Abbas kertoo. Ja taas uuden. Katuryöstöistä tuli Abbasille arkea.

Nyt Abbas on parikymppinen. Hän oli vuosia osa porukkaa, jota hän itse kutsuu katujengiksi. Abbas ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään turvallisuussyistä.

Abbas oli alakouluikäinen, kun hän muutti äidin, isän ja sisarustensa kanssa Suomeen. Perhe asettui pääkaupunkiseudulle lähiöön. Sen kaduilla leijui maahanmuuttajapojalle väkivallan uhka.

Abbas huomasi pian, että eri alueilla oli omat porukkansa, ja niiden välillä oli jännitteitä. Väärässä paikassa liikkuminen saattoi Abbasin mukaan johtaa pahoinpitelyyn.

HS kertoi hiljattain pääkaupunkiseudulle Lähi-idästä muuttaneista pojista, joita oli houkuteltu rikollisiin kuvioihin. Abbasia ei tarvinnut houkutella, hän halusi itse liittyä katujengiin. Abbas toivoi jengiltä suojelua eli sitä, että jengi puolustaisi häntä, jos joku uhkailisi kaduilla.

Abbas ”maksoi” suojelusta tekemällä rikoksia. Kerran porukalta loppui kannabis, ja Abbas lähetettiin ryöstämään huumemyyjä puukolla uhaten. Satsista hän sai itsekin osan.

Abbas oli hakenut rikollisporukasta yhteisöä ja turvaa, mutta houkutteli Abbasia myös raha.

Ryöstön jälkeen saalis piti luovuttaa porukan johtohahmolle, Abbas kertoo. Tämä myi tavarat eteenpäin. Abbas sai myyntivoitoista itselleen yleensä muutaman satasen. Vanhemmiltaan Abbas oli saanut kuukaudessa korkeintaan parikymmentä euroa. Suurperhe oli köyhä.

Ryöstörahoilla Abbas osti ruokaa, nikotiinia ja alkoholia.

Abbasin mukaan vanhemmat eivät tienneet, mitä hän puuhasi. Isälleen Abbas valehteli menevänsä esimerkiksi uimahallille, mutta oikeasti hän pyöri kaupungilla ja juopotteli.

Abbas muutti omilleen, nosti opintolainan ja joi rahat. Lopulta hän ei enää edes mennyt kouluun, ja Kela katkaisi tuet. Abbas ei silti ajatellut, että voisi ansaita rahaa rehellisin keinoin.

Kotona sängyssä maatessa Abbasin valtasi paha olo. Hän mietti ihmisiä, jotka oli ryöstänyt ja häpesi.

”En ole sellainen, etten mieti muita vaan aina tekojeni jälkeen mietin, miksi en lopeta.”

Miksi Abbas ei sitten lopettanut?

Jengiläiset kiristivät, Abbas kertoo.

Abbas ei ollut rikoksia tehdessä tajunnut suojata kasvojaan. Porukan johtohahmot sanoivat, että hän oli tallentunut valvontakameroihin. He uhkasivat paljastaa Abbasin.

Abbas oli rikollisporukassa yhtäjaksoisesti pari vuotta. Jossain vaiheessa hän tajusi tulleensa hyväksikäytetyksi. Abbas koki, että häntä ei oikeasti hyväksytty kaveriksi tai pidetty tasavertaisena. Suojeluakaan ei kuulemma tullut. Jos ryöstö meni pieleen ja Abbas hakattiin, kukaan ei auttanut.

Sitten tuli rikoskeikka, jossa Abbas pahoinpideltiin pahasti. Sen jälkeen hän ei enää palannut jengin luokse. Abbas jäi kotiin. Joka päivä hän joi, kunnes sammui.

Jengi ei ole kysellyt perään.

Nyt Abbas asuu uudessa kaupungissa ja on yrittänyt lopettaa ryyppäämisen. Siihen on auttanut treenaaminen. Hän treenaa Gettogymillä Vantaalla. Se on väkivallankatkaisuohjelma Aggredin ylläpitämä paikka, joka on tarkoitettu jengeissä olleille nuorille tai nuorille, jotka ovat vaarassa joutua niihin.

Abbas päätyi salille kaverin ehdotuksesta. Tämä oli sanonut: Hei veli, mikset tuu treenille? Me voidaan käydä siellä yhdessä.

Katujengistä lähteminen voi olla vaikeampaa kuin perinteisestä liivijengistä irtautuminen. Tätä mieltä on Petri Salakka, joka on yli 20 vuotta auttanut jengiläisiä irtautumaan väkivallasta. Salakka on Helsinki Mission ja Aggredi-ohjelman valtakunnallisen väkivaltatyön päällikkö.

Salakka puhuu katujengeistä, vaikka nuoret eivät itse usein ajattele kuuluvansa katujengiin.

Irtautuminen voi olla vaikeaa siksi, että osa nuorista on ollut rikollisporukoiden liepeillä jo alakoulusta lähtien. Salakan mukaan nuoret menevät porukoihin vanhempien kavereiden perässä.

Myös se vaikeuttaa irtautumista, että katujengit ovat hyvin paikallisia, Salakka sanoo.

”Otetaan esimerkiksi Leppävaara. Jos sinulla asuu siellä perhettä, isää, äitiä ja veljiä, ja esimerkiksi veljesi ja kavereitasi on ollut mukana jengissä. Jos lähdet, niin miten irtaudut asuintilasta, kodista ja alueesta, jossa kaikki läheisesi asuvat?”

Salakan mukaan esimerkiksi Espoon katujengien jäsenistä noin 90 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia.

Hän uskoo tietävänsä tähän ainakin yhden syyn: Osa maahanmuuttajataustaisista nuorista kokee putoavansa kahden kulttuurin väliin. Nuoret eivät koe kuuluvansa vanhempiensa kulttuuriin, mutta heitä ei välttämättä huolita myöskään suomalaiseen kulttuuriin. Jengi tuo yhteisön.
[..]
https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000011969662.html

Tuohirulla kirjoitti: La Kesä 06, 2026 12:25 pm Ennustan että saadaan vielä lukea tämän miehen tulevista raiskauksista tai väkivallanteoista.

Viimeinkin saatiin eksakti luku: maahanmuuttajia katujengeissä 90 prosenttia. Eikö näille nuorisorikollisille voisi mitään muuta opettaa kuin vapaaottelua?

Suomessa ei ole Ruotsin tapaan katujengejä eikä meillä niitä kovin helposti pääse syntymään.