MURHA.INFO

Aikomuksenani on esitellä muutamia mielenkiintoisia sarjamurhaajia, jotka eivät ikinä, tai ainakaan vielä ole, jääneet teoistaan kiinni. Luvassa on ainakin Ohion torsomurhista vastuussa oleva "Mad Butcher of Kingsbury Run", Kaliforniassa vähintään 14 homoseksuaalin ruumiit taakseen jättänyt "Doodler" ja tällä kerralla Italiassa pariskuntia murhannut "Mostro di Firenze", josta epäiltynä on useitakin henkilöitä tuomittu vankeuteen, mutta ns päätekijästä ei ole saatu varmuutta. Zodiacin ja Viiltäjä-Jackin tapauksiin en koske, koska niillä on jo omat ketjunsa.

Lähteet:
Michael Newton - Still at large: A casebook of 20th century serial killers who eluded justice
www.crimelibrary.com


MOSTRO DI FIRENZE

Terrori alkaa

Firenzeä ympäröivä maaseutu on kesäisin tunnettu rakastavaisten suosittuna lempimispaikkana. Elokuussa 1968 alueella alkoi mainetta niittämään myös häiriintynyt ihmismetsästäjä, joka palasi alueelle kerta toisensa jälkeen tyydyttämään verenjanoaan.

Rouva Barbara Locci, joka oli irtosuhteillaan ansainnut itselleen lempinimen "mehiläiskuningatar", ja hänen rakastajansa Antonio sekä Barbaran kuusivuotias poika olivat palaamassa elokuvateatterista, kun he pysähtyivät hautausmaan viereen nopeaa seksuaalista toimitusta varten. Pojan nukkuessa takapenkillä rakastavaiset alkoivat riisumaan vaatteita toistensa yltä, kunnes yön varjoista astui esiin hahmo, joka ampui avionrikkojat kuoliaaksi. Tämän jälkeen murhaaja otti pojan matkaansa, kuljetti hänet erään maanviljelijän talon ovelle ja jätti hänet sinne. Maanviljelijä löysi itkuisen pojan, joka kertoi äitinsä ja "setänsä" kuolleen.

Ruumiiden löydyttyä virkavalta ilmoitti asiasta Barbaran aviomiehelle, jonka harvinaisen välinpitämätön suhtautuminen herätti tutkijoiden epäilykset. Pitävien todisteiden uupumisesta huolimatta vaikutti todennäköiseltä, että heillä oli käsissään tyypillinen kolmiodraama, jossa mustasukkainen mies oli raivonpuuskassaan tappanut pettävän vaimonsa ja tämän rakastajan. Oletusta vahvisti myös miehen yllättäen tekemä tunnustus kun hän myönsi tehneensä murhat yhdessä toisen Barbaran rakastajan kanssa. Seurasi pikainen oikeudenkäynti ja henkisesti tasapainoton leskimies tuomittiin 14 vuodeksi vankeuteen. Kului kuusi vuotta kunnes murhaaja iski uudestaan ja oikeuslaitos huomasi tuominneensa syyttömän miehen.

Syyskuussa 1974 mies ja nainen löydettiin kuoliaaksi ammuttuina samalla 22 kaliiperin Beretta-pistoolilla ja samoilla kuparivaippaisilla Winchesterin luodeilla kuin aikaisemmassa kaksoismurhassa. Tällä kerralla murhaaja oli myös puukottanut naista yhteensä 96 kertaa ja silponut tämän sukupuolielimiä. Tästä raakalaismaisesta tavasta oli tuleva yksi hänen tekojensa tunnusmerkeistä.

Tutkijat keskittivät huomionsa kolmeen epäiltyyn, joista yksi oli alueella usein hiippaileva tirkistelijä, mutta pitävien todisteiden puuttuessa tapaus jäi auki.

Hirviön paluu

Seurasi jälleen pitkä hiljaisuus ja tapaus alkoi pikkuhiljaa vaipumaan unholaan, kunnes vuonna 1981 murhaaja heräsi unestaan nälkäisempänä kuin koskaan. Kaksi pariskuntaa murhattiin muutaman kuukauden sisällä: ensimmäinen kesäkuussa ja jälkimmäinen lokakuussa. Tekijän modus operandi oli molempina kertoina identtinen kuin vuoden '74 tapauksessa. Sama Beretta oli tappanut uhrit (luultavasti ensin miehet) ja naisia oli puukotettu eläimellisen raivon vallassa. Kesäkuun naisuhrista löytyi yli 300 veitseniskua ja viiniköynnös hänen vaginansa sisältä. Lokakuun naisuhrilta oli leikattu sukupuolielimet irti.

Kesäkuun kaksoismurhien jälkeen tutkijat ottivat jälleen silmätikukseen erään alueella toimivan tirkistelijän, jonka tiedettiin olleen murhailtana tapahtumapaikan lähistöllä ja heti seuraavana aamuna kertoneen vaimolleen, että hän oli lukenut tuoreesta kaksoismurhasta sanomalehdestä. Se, mikä herätti tutkijoiden mielenkiinnon oli, että tapauksesta uutisoitiin vasta päivällä, eikä aamulla kuten mies oli väittänyt. Mies vangittiin kuukausien ajaksi, mutta hänetkin todettiin lopulta syyttömäksi kun lokakuun murhat osoittautuivat saman murhaajan tekemiksi.

Lokakuun tapauksen uutisoimisen jälkeen eräs nuori pari ilmoitti nähneensä tuntemattoman miehen ajavan punaisen Alfa GT:n kanssa pois murhapaikalta. Tutkijat päättivät viimeinkin ilmoittaa lehdistölle teoriansa, että Firenzessä oli nuoria pareja metsästävä sarjamurhaaja, eikä heillä ollut aavistustakaan tekijän henkilöllisyydestä. Lehdistö nimesi murhaajan "Firenzen hirviöksi". Se teki hänet pelätyksi, mutta se ei silti estänyt lisää lemmenkipeitä pareja päätymästä hänen uhreikseen.

Jatkuu...

Jatkakaa, jatkakaa!

Vuosittainen uhrijuhla

Vuodesta 1981 vuoteen 1985 asti kasvoton murhaaja palasi vuosittain hakemaan uudet uhrinsa 30 kilometrin laajuiselta alueelta. Jokainen kaksoismurha noudatti samaa vanhaa kaavaa: "Hirviö" hyökkäsi varjoista Beretta luoteja sylkien ja uhrinsa tapettuaan hän aloitti silpomisriittinsä naisuhrin kanssa, jolta hän otti mukaansa makaabereja matkamuistoja.

Ensimmäinen mainittava poikkeus tapahtui vuonna 1982, jolloin "Hirviö" joutui paikalla olleen liikenteen vuoksi kiirehtimään ja naisuhrin silpominen jäi kokonaan väliin. Lisäksi murhaaja oli epähuomiossa jättänyt miesuhrin eloon, vaikka olikin ampunut tätä. Mies löydettiin vasta seuraavana aamuna tajuttomana ja hän kuoli pian sairaalassa. Poliisi halusi hämätä murhaajaa ilmoittamalla lehdistölle, että ammuttu mies oli yhä elossa ja hän oli antanut murhaajasta hyvän kuvauksen. Huijaus painettiin lehtiin ja pian sen jälkeen eräs ammuttua miestä auttamassa ollut Punaisen ristin avustustyöntekijä sai puhelinsoiton mieheltä, joka esitteli itsensä murhaajaksi ja kysyi mitä uhri oli kertonut poliisille.

Toinen rutiinia rikkova tapaus oli heti seuraava kaksoismurha vuonna 1983, jolloin murhaaja erehtyi luulemaan kahden miehen seurueen toista osapuolta naiseksi tämän pitkien hiuksien takia. Se ei kuitenkaan pelastanut kumpaakaan miestä, vaan murhaaja ampui heidät siitä huolimatta kun he olivat autossa nukkumassa. Silpomista ei tässäkään tapauksessa tapahtunut. Pian sama Punaisen ristin työntekijä sai uudestaan puhelinsoiton samalta mieheltä kuin aikaisemmin, joka, yhä uskoen poliisin huijaukseen, tivasi jälleen tietoja mitä edellisenä vuonna ammuttu miesuhri oli kertonut.

Kultti?

Tutkijat huomasivat, että useimmat murhat olivat tapahtuneet kuuttomina lauantaiöinä kello kymmenen ja puolenyön välillä. He uskoivat murhaajan tappaneen ensin miehet. Naisten silpomisessa käytetyn teräseen todettiin olleen skalpelli. Sormenjälkiä ei löytynyt paikalta, mutta tutkimukset antoivat syyn uskoa, että murhaaja käytti sairaalan kumikäsineitä. Monen muun asian tavoin oli mysteeri miksi tekijä oli pitänyt kolmen ensimmäisen kaksoismurhan välillä usean vuoden tauon, mutta kiristänyt nyt huomattavasti tahtia. Ja mistä murhaaja tiesi ketä Punaisen ristin työntekijöistä oli ollut vuonna 1982 auttamassa eloonjäänyttä miestä?

Eräs uskonnollinen historioitsija lähestyi poliisia ja esitti teorian, että murhien ritualistisen kaava muistutti enemmän jonkinlaista kulttia kuin yksinäisen murhaajan tekoja. Tutkijat pistivät teorian korvan taakse.

Syyskuussa 1985 murhaaja iski kahden telttailevan ranskalaisturistin kimppuun, puukottaen naista yli 100 kertaa ja leikaten hänen vasemman rinnan sekä vaginan irti. Ruumiiden löytymispäivänä kuparivaippainen Winchester-luoti löytyi lähisairaalaan johtavalta jalkakäytävältä. Sairaalan läheisyys yhdistettynä sairaaloissa käytettäviin kumikäsineisiin ja skalpelliin johdattivat etsivät kuulustelemaan sairaalan henkilökuntaa. Sopivia epäiltyjä ei kuitenkaan löytynyt ja tutkimukset tuntuivat palaavan samaan nollapisteeseen kuin ennenkin. Seuraavana päivänä poliisi sai postitse kirjekuoren, mihin oli laitoksen osoite kirjattu sanomalehdestä leikatuilla kirjaimilla. Sisällä kuoressa oli yllätys: osa viimeisimmän naisuhrin vasemmasta rinnasta. Se oli rienaava viesti lain kouran välttäneeltä "Hirviöltä".

Murhat loppuvat, tutkinnat jatkuvat

Vuonna 1985 tapauksesta tehdyn elokuvan pelättiin laukaisevan kopiomurhaajien aallon, mutta huolet osoittautuivat turhiksi, sillä uusia kaksoismurhia ei ilmaantunut enää lainkaan. Se ei kuitenkaan saanut tutkijoita unohtamaan jo kahdeksaan kaksoismurhaan paisunutta tapausta. Italian poliisi kuulusteli yli 100 000 henkilöä ja kuutta henkilöä vastaan nostettiin syytteet, kunnes ne kumottiin vedenpitävien todisteiden jälleen kerran puuttuessa.

Vuonna 1993 tutkijat ottivat pääepäillyksi n. 70-vuotiaan (eri lähteet ilmoittavat eri iän) maanviljelijän nimeltä Pietro Pacciani. Pacciani herätti mielenkiinnon jo pelkästään 1950-luvun alussa saadun murhatuomionsa vuoksi. Pacciani oli riistänyt hengen kaupparatsulta, jonka hän oli yllättänyt harrastamasta seksiä hänen kihlattunsa kanssa. Kaupparatsu sai ensin veitsestä 19 kertaa, minkä jälkeen raivon vallassa ollut Pacciani talloi miehen pään murskaksi. Sitten Pacciani asetti miehen ruumiin sängylle ja raiskasi vaimonsa.

13 vuoden vankeustuomion jälkeen Pietro Pacciani meni naimisiin ja perusti perheen. Mies joutui uudestaan tiilenpäitä lukemaan, kun hänet tuomittiin vaimonsa pahoinpitelystä ja kahden tyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankilaan vuodesta 1987 vuoteen 1991 asti. Pacciani oli tähän astisista epäillyistä sopivin: seksuaalisesti kieroutunut sadisti, jolla oli murhiin sopiva rikoshistoria.

Paccianin uskottiin olevan johtaja "okkultistisessa", mustia messuja harrastavassa kultissa, jonka jäseniä olivat kolme muuta ikämiestä: Mario Vanni, 70, Giovanni Faggi, 77, ja Giancarlo Lotti, 54. Paccianin oikeudenkäynti sai erittäin suuren huomion Italian medialta ja korkein oikeus tuomitsi hänet elinkautiseen vankeustuomioon seitsemästä kaksoismurhasta. Pietro Pacciani vakuutti syyttömyyttään huutamalla olevansa "syytön kuin kristus ristillä".

Pian tutkijat vakuuttuivat murhaajan olevan yhden henkilön sijasta ryhmä eri henkilöitä, ja epäilykset kohdistuivat myös Vanniin, Faggiin ja Lottiin. Vuonna 1996 miehet vangittiin ja vain tunteja myöhemmin Pacciani vapautettiin odottamaan uutta oikeudenkäyntiä. Useimmat eivät uskoneet Paccianin syyttömyyteen pätkääkään, eikä epäilyksiä lieventänyt Giancarlo Lottin poliisille tekemä tunnustus että hän ja Pacciani olivat suorittaneet murhat.

Vuonna 1997 Vanni, Faggi ja Lotti tuomittiin viidestä kaksoismurhasta 26 vuodesta elinikäiseen vankeuteen. Pacciani, heidän oletettu ryhmänjohtajansa, määrättiin toistaiseksi pysymään kotonaan Mercatalessa ja odottamaan uutta oikeudenkäyntiä poliisin valvonnan alaisena. Sitä ei kuitenkaan ikinä tullut, sillä hän kuoli kotonaan helmikuussa 1998. Pacciani löydettiin lattialta makaamasta alushousut nilkoissaan ja paita kaulan ympärillä. Vaikka hänen kasvonsa olivat sinertävät, niin poliisi epäili miehen kuolleen sydänkohtaukseen. Ruumiinavausraportti antoi viralliseksi kuolinsyyksi huumeiden yliannostuksen.

Tapausta tutkinut maistraatti kuitenkin uskoi Paccianin joutuneen murhan uhriksi, jotta hän ei paljastaisi todellista "Hirviötä".

Jos joku on lukenut Douglas J. Prestonin juuri kesällä julkaistun The Monster of Florence opuksen, niin kirjoitatko siitä tälle palstalle hieman. Esim onko uusia teorioita tai todisteita Paccianista ja ylipäänsä koko tapauksesta ilmaantunut? Kiitos.

Kirjasta ollaan myös tekemässä elokuvaa. Veikatkaapa ketä menneisyyden yksi suurista homoikoneista on ostanut yhdessä United Artistsin kanssa oikeudet kyseiseen kirjaan ja on mahdollisesti myös pukkaamassa itseään elokuvan pääosaan? No Puppeli-Tomppahan se.

http://www.youtube.com/watch?v=ekXxi9IKZSA

Minulla on sellainen muistikuva, että joku oli tosiaan soittanut poliisille -90 luvulla nimettömän puhelun, jossa oli "ilmiannettu" syyllinen. Oliko se sitten Pacciani vai joku muu. En muista, kun en ole 90 luvun alun jälkeen lukenut tapauksesta aktiivisesti. Kuitenkin muistelen, että poliisit tutkivat talon ja pihan. Pihalta löytyi haudattuna veitsi, jota oli käytetty rikosten yhteydessä. Poliisit olivat hämmentyneitä, että voiko kyseessä olla todella Firenzen hirviö. Spekuloitiin että oikea hirviö olisi lavastanut miehen syylliseksi, koska tuntui uskomattomalta, että näin pitkän ajan jälkeen saataisiin tekijä kiinni yhden puhelun perusteella.
Tämän uudempaa tietoa en ole seurannut, ikävä kyllä.