Kuka on kohdannut kuolleen?
Valvoja: Moderaattorit
Kuka on kohdannut kuolleen?
Tämä nyt ei liippaa ainakaan välttämättä rikoksia (ja jos liippaa niin kertokaa kokemuksistanne!) mutta ihan mielenkiinnosta: Kuinka moni teistä on koskaan nähnyt kuollutta ihmistä? Jos, niin minkälaisissa olosuhteissa? Aihe kiinnostaa, koska usein kuulee sanottavan, että nykyihminen on vieraantunut elämän kiertokulusta eli siitä, että eläväinen on myös kuolevaista, ja kuolema on tavallaan mystifioitu eikä enää luonnollinen osa elämän kiertokulkua.
Itse olen ollut työssä sairaalaosastolla, joka oli ns. viimeinen etappi ennen viimeistä tuomiota. Vanhuksia kuoli tasaisin väliajoin, ja olin useasti pesemässä ja pukemassa ruumiita kuolinpaitaan. Ensimmäinen vainaja tuli seuraavan yön uniin, mutta seuraava ei enää tullut. Asiassa ei ollut mitään kummallista tai ahdistavaa, vaan kuollut pyrittiin laittamaan kauniisti matkaan ja hyvästelemään arvokkuudella.
Itse olen ollut työssä sairaalaosastolla, joka oli ns. viimeinen etappi ennen viimeistä tuomiota. Vanhuksia kuoli tasaisin väliajoin, ja olin useasti pesemässä ja pukemassa ruumiita kuolinpaitaan. Ensimmäinen vainaja tuli seuraavan yön uniin, mutta seuraava ei enää tullut. Asiassa ei ollut mitään kummallista tai ahdistavaa, vaan kuollut pyrittiin laittamaan kauniisti matkaan ja hyvästelemään arvokkuudella.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
-
- Roger Murtaugh
- Viestit: 898
- Liittynyt: La Huhti 28, 2007 1:13 pm
7-8 vuoden vanhana näin kun kotini lähellä saman koulun poika jäi rekan alle. naapurin täti laitto meidät lapset samantien kotiin paikalta, ja vaikka ehin nähä pojan vaan hetken, muistan täysin missä asennossa ja millasissa vaatteissa hän makas keskellä risteystä...
ei sellanen unohdu näköjään.
toivottavasti se olis ollu ensimmäinen ja viiminen kokemus.
loppujen lopuks kattelen kuitenki mielummin eläviä.
ei sellanen unohdu näköjään.
toivottavasti se olis ollu ensimmäinen ja viiminen kokemus.
loppujen lopuks kattelen kuitenki mielummin eläviä.
Ainoan kuolleen, jonka olen kohdannut oli oma pappani. Pienenä poikana olen kuitenkin nähnyt kaikenlaista muuta esimerkiksi löysin sormen kotipihani nurmikolta. Aluksi luulin, että se oli lelusormi ja otin käteeni, mutta sitten talonmies tuli kattoon niin se oli joltain työmieheltä jäänyt kun oli sormensa sirkkeliin pistänyt. Yksi karmea tapaus oli myös se kun 6:lla luokalla ollessani luokka- ja jääkiekkokaverini jäi junan alle ja käytiin sitten luokan kanssa onnettomuuspaikalla viemässä kynttilöitä niin niitä suolenpätkiä ja verijälkiä ei ollu keritty siivoamaan kunnolla viä niin näky oli aika karsee kieltämättä.
Kuvista satoja kertoja, mutta vain kerran "elävänä" (hah). Isäni isän arkku oli hautajaisissa auki, itse olin silloin n. 6-vuotias. Hän oli kuollut rauhallisesti ja näytti lähinnä vaan nukkuvalta (mutta harmaalta) papalta. Kuvia kun olen katsellut kuolleista, eivät ne saa aikaan mitään erityisiä väristyksiä ellei kuolintapa siten ole ollut aivan hirvittävä. Teloitusvideoita sen sijaan ei pokka riitä katsomaan.
Helvetti on toiset ihmiset. (Jean-Paul Sartre)
-
- Adrian Monk
- Viestit: 2942
- Liittynyt: Ke Touko 30, 2007 3:26 pm
- Paikkakunta: Maameri, läntiset rajavedet
töissä tulee nähtyä aika usein ja täytyy sanoa, et ei se tunnu oikein miltään. se on kuollut ja sillä hyvä, ei sille enää mitään mahda ja jos on kuollut niin siihen on yleensä aika hyvä syy. omaisten suru tosin koskettaa enemmän, ja se tuntuu pahalta, mut ei se kuollut itsessään.
"Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu, ne vetää välillä puolukoita". -Kummeli, Kultakuume-
-
- Remington Steele
- Viestit: 200
- Liittynyt: To Huhti 19, 2007 4:43 pm
Oma isäni kuoli kotona. Sairaalassa ollessani kaksi huonetoveria kuoli, joten näin heidät. Toisen kuolemantapa ei ollut niin kauhean kivaa katsottavaa.
Itseasiassa aiheeseen liittyen, tilasin juuri 3 kirjaa jotka käsittelevät kuolemaa, yksi kirja käsittelee lapsia ja lapsen kuolemaa ja miten he kokevat kuoleman (sairaat lapset) Toinen käsittelee kuolemassa olevia aikuisia ja heidän suhtautumistaan asiaan ja kolmas kertoo suruprosessista.
Juu, haluisin olla saattohoitaja.
Itseasiassa aiheeseen liittyen, tilasin juuri 3 kirjaa jotka käsittelevät kuolemaa, yksi kirja käsittelee lapsia ja lapsen kuolemaa ja miten he kokevat kuoleman (sairaat lapset) Toinen käsittelee kuolemassa olevia aikuisia ja heidän suhtautumistaan asiaan ja kolmas kertoo suruprosessista.
Juu, haluisin olla saattohoitaja.