MURHA.INFO

Vornanen, Rydman ja Purra ehdottaisin itse.

Tynkkynen
Rydman
Peltokangas

Kyllähän tämmöiselle listalle Petteri Orpo kuuluu ilman muuta.

Stonedar kirjoitti: Su Loka 25, 2026 5:16 pm Kyllähän tämmöiselle listalle Petteri Orpo kuuluu ilman muuta.

Palstan mukaan kokoomus on vihervassareita ei oikeistoa.

Noo, Suvi-Anne Siimes on kai pakko listata Vasemmistoliiton äärikovana oikeistolaisena.

Oulun_Kungas kirjoitti: Su Loka 25, 2026 5:22 pm

Stonedar kirjoitti: Su Loka 25, 2026 5:16 pm Kyllähän tämmöiselle listalle Petteri Orpo kuuluu ilman muuta.

Palstan mukaan kokoomus on vihervassareita ei oikeistoa.

Vituttais jos kiinnostais tippaakaan mitä tämmöisellä palstalla ajatellaan.

Sinnemäki, Ohisalo, Virta.
Putsarin mukaanhan vihreät on oikeistoa

Suomi:
- Wille Rydman
- Mari Rantanen
- Jani Mäkelä

Maailma:
- Benjamin Netanyahu
- Wille Rydman
- Donald Trump

mukava herätä aamuun ku sekä brasiliassa että serbiassa oikeistokusipäät otti pataan niin se maailma muuttuu pikkuhiljaa paremmaksi taas.

Knobsterin lista täydellinen.

Hitler on Numero Yksi.

Huutaja Jaana kirjoitti: Ma Loka 26, 2026 2:05 pm Hitler on Numero Yksi.

Netanyahu pahempi tai ainakin erittäin lähellä sitä.
Hitler rakennutti kuitenkin hienon teehuoneen
läppä hei comoon huono oli kadun ja en enää ikinä teetä juo

1. Stubb
2. Purra
3. J. Vartiainen

#1 Donald Trump. No ifs, ands, or buts about it!

Anorektaali Turtiainen on aivan ylivoimainen suomalaistaustaisista.

Mitähän tässä tarkoitetaan kusipäällä?

Vaikuttaa olevan pelkästään synonyymi sanoille "henkilö, josta minä en pidä". Se tarkoittaa, että tälle listalle joutuminen ei ole häpeä eikä mikään. Minäkin varmaan olen jonkun foorumilaisen TOP 100 oikeistokusipäiden listalla.

Sosiaalisessa asiayhteydessä kusipäällä tarkoitetaan henkilöä, joka haluaa saada tahtonsa läpi hyökkäävällä ja uhkaavalla käytöksellä.

Toisaalta nämä henkilöt tässä tuskin siis täyttävät määritelmää ollenkaan. Toisaalta voidaan ajatella, että oikeistolainen politiikka uhkaa kaikkia sopeutumattomia, nettosaajia ja muiden kustannuksella eläviä.

Vasemmiston ja oikeiston keskeinen ero on siinä, että oikeiston mielestä vallankäyttö pitää perustua tosiasioille fyysisessä todellisuudessa. Se on rasismia, fasismia, basismia, rumpalismia, kitarismia, keyboardismia ja sovinismia. Tilaa ei riitä kaikille. Rahaa ei riitä kaikille. Ruokaa ei riitä kaikille. Jos hyvää aiotaan jakaa niin jonkun pitää se myös tuottaa.

Kun taas vasemmiston mielestä vallankäytön pitää perustua kollektiivin mielivallalle. Kollektiivi julistaa olevansa etnisten ja seksuaalisten kultsipuppelien asialla. Sitten se kohdistaa eri tasoista ja laatuista terroria niihin, joita ei pidetä kultsipuppeleina sillä hetkellä.

Vasemmiston logiikassa ketään ei sorreta minkään partikulaarin asian nimessä, kuten pääoman tai etnisyyden tai siviilisäädyn, vaan jos jotakuta sorretaan, niin se tehdään "kaikkien" tai "ihmiskunnan" nimessä. Nimenomaan ei edes etnisten tai seksuaalisten henkilöiden nimessä. Oikeisto tarkoittaa yhteiskunnalla ja ihmiskunnalla rakenteita ja sääntöjä, joiden on tarkoitus olla samoja kaikille. Vasemmisto taas ajattelee, että etnisesti ja sekuaalisesti erityiset henkilöt ovat jollain tavalla autenttisemmin tai enemmän ihmisiä tai enemmän ihmiskuntaa kuin muut.

Oikeistolainen ihmiskäsitys lähtee siitä, että ihmisyyden määrittelee ihmisten kyky luoda järjestystä ympäristöönsä. Talous, oikeuslaitos, infrastruktuuri, rakennuskanta, teollisuus. Vasemmistolainen ihmiskäsitys lähtee siitä, että ihmisyys on sitä aidompaa, mitä lähempänä tunteita ja impulsseja se on, ja mitä vähemmän järjestystä tai harkintaa siihen sisältyy.

Koska vasemmistolaisuuteen ei kuulu mitään järjellisiä tavoitteita, vaan kaikki sen väkivalta ja terrorikin palautuu hyvin nopeasti jonkinlaiseen psyykkisen tai sosiaalisen mielihyvän kokemukseen, on hyvin vaikea puhua vasemmistokusipäistä. Tästä seuraa väistämättä sellainen erikoinen tulos, että kaikki kusipäät politiikassa ovat laajassa, ideologian ja kansakunnan mittakaavassa, oikeistolaisia. Vasemmistolainen saattaa olla kusipää oman kuppikuntansa tai lähiyhteisönsä sisällä, mutta siinä tapauksessa hän on sitä henkilönä, ei aatteensa edustajana.