MURHA.INFO

Iso poliisilaitos ei enää ehdi tutkia ”tavallisia raiskauksia”
Parikymppinen Niina teki rikosilmoituksen väkivaltaisesta raiskauksesta Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle ja odotti yli 600 päivää, että jotain tapahtuisi. Koko laitoksen seksuaalirikostutkinta vaikuttaa olevan kriisissä.

Jos Itä-Uudellamaalla asuva suomalainen joutuu raiskauksen uhriksi ja kertoo siitä poliisille, on hyvin mahdollista, että asian tutkintaa ei edistetä vuosiin.
Hyvässä lykyssä epäillyn rikoksen uhri kuulustellaan suhteellisen nopeasti, minkä jälkeen tutkinta jää seisomaan.
Alueella asuu yli puoli miljoonaa suomalaista. Viisitoista kuntaa, lääniä Porvoosta Hyvinkäälle, Loviisasta Mäntsälään ja Keravalta Vantaalle.

Tämä juttu kertoo siitä, miten ”tavallisesta raiskauksesta” tuli rikos, jota Itä-Uudenmaan poliisissa ei ehditä tutkia.
Tiistaina 17. joulukuuta 2024 parikymppinen Niina käveli Keravan poliisiasemalle. Niinan oikeaa nimeä ei kerrota hänen yksityisyytensä suojaamiseksi.

Oli lauha talvipäivä. Niinan mielessä olivat toissa yön tapahtumat. Hän kertoi poliisille menneensä tutun miehen kanssa tämän kotiin. Asunnossa mies oli muuttunut väkivaltaiseksi: lyönyt, kuristanut, tukistanut ja tunkenut sormiaan Niinan sisään useaan otteeseen. Mies oli humalassa, Niina selvin päin.
Rikosilmoituksessa kuvattiin raiskaus. Poliisi kirjasi jostain syystä rikosnimikkeeksi raiskauksen yrityksen.
Niina oli käynyt heti tapahtunutta seuraavana yönä seksuaalirikosten uhreille tarkoitetussa seri-tukikeskuksessa, jossa hänestä oli otettu näytteet. Kehossa olleet mustelmat ja nirhaumat oli kuvattu.
Nyt myös poliisille oli kerrottu. Niina lähti kotiin ja odotti, että hänet kutsuttaisiin kuulusteluun. Siihen menisi ehkä joitain kuukausia, hän ajatteli.

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on ollut ainakin kymmenkunta vuotta Suomen ruuhkautuneimpia. Sillä on ollut suurimpia määriä avoinna olevia rikosjuttuja (hieman alle 20 000), rikoksia vuodessa (yli 60 000) sekä eniten rikosjuttuja ja hälytystehtäviä suhteessa poliisien määrään.
Vakavatkin seksuaalirikostutkinnat ovat seisoneet vuosia. Näin on ollut pitkään.

Muutama tapaus vuodelta 2018:
Nainen teki rikosilmoituksen raiskauksesta. Hänet kuulusteltiin neljä vuotta myöhemmin.
14-vuotiaan tytön epäiltiin joutuneen törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Kesti lähes kolme vuotta, kun epäilty mies kuulusteltiin.
Alaikäinen tyttö teki rikosilmoituksen raiskauksesta. Hänet puhutettiin, minkä jälkeen asialle ei tehty mitään neljään vuoteen.
Vastaavat ongelmat ovat jatkuneet tähän päivään saakka.

Äskettäin Helsingin Sanomat kertoi 14-vuotiaan tytön tapauksesta. Tytön epäiltiin olleen törkeän lapsenraiskauksen uhri. Vuonna 2023 alkanut esitutkinta kesti lähes kaksi ja koko rikosprosessi lähes kolme vuotta.

Vuosia seisovat rikostutkinnat eivät rajoitu vain seksuaalirikoksiin eivätkä ole vain Itä-Uudenmaan ongelma. Niitä on joka laitoksella. Viimeksi huhtikuussa Pohjanmaan poliisin rikoskomisario sai virkarikossyytteen, koska useiden lapsiin kohdistuneiden väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyjen tutkinta oli viivästynyt niin paljon.
Ongelmat tuntuvat kuitenkin korostuvan Itä-Uudellamaalla.

Niinan rikosilmoituksesta oli kulunut noin puoli vuotta, kun poliisin tutkija soitti. Oli heinäkuu 2025. Tutkija ilmoitti, että poliisi olisi pian yhteydessä kuulustelujen osalta.
Joulukuussa 2025 Niinan asianajaja tiedusteli poliisilta sähköpostilla, miksei tutkinta ole vieläkään alkanut. Tutkija vastasi, ettei ole enää Itä-Uudellamaalla töissä. Tutkija ohjasi asian rikosylikonstaapelille, joka vastasi, että epäilty raiskaus on ”ruuhkasta johtuen työjonossa” eikä sille ole vielä nimetty tutkijaa.
Helmikuussa 2026 Niinan asianajaja tiedusteli uudelleen tutkinnan etenemistä. Tutkinnanjohtaja vastasi, että ”seksuaalirikostutkinta on ollut hyvin ruuhkainen ja asia on menossa tutkintaa piakkoin”.
Kuusi viikkoa myöhemmin tutkinta ei ollut vieläkään alkanut. Asianajaja kyseli taas asian perään. Hänelle ei vastattu.
Huhtikuussa 2026 Niinan puhelin soi. Soittaja oli raiskausepäilyyn nimetty tutkija, joka kertoi, että jonot ovat pitkät eikä hän osaa lainkaan arvioida, milloin Niinaa kuultaisiin.

Niinan mukaan tutkija oli sanonut, että hänen tapauksensa on jonon hännillä, koska etusijalla tutkinnassa ovat törkeät rikokset ja ”sellaiset, joista valtio hyötyy”. Niina sanoo tutkijan vielä kysyneen häneltä, oliko rikos todella tapahtunut eikä rikosilmoitusta ollut syytä peruuttaa. Niinan mukaan tutkija vaikutti olevan ”todella loppu” ja valitti, että ”hommaa on ihan helvetisti”.

Lähes puolitoista vuotta raiskausta koskevan rikosilmoituksen jälkeen Niinasta otetut näytteet olivat edelleen seri-tukikeskuksen jääkaapissa. Poliisi ei ollut hakenut niitä itselleen. Niinan asianajaja kanteli tutkinnan tilanteesta eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Itä-Uudenmaan väkivalta- ja seksuaalirikostutkinnan tilanne on vaikuttanut viime vuosina ajoittain epätoivoiselta.
Muutaman vuoden takaisessa virkarikostutkinnassa kävi ilmi, että eräällä tutkinnanjohtajalla oli vastuullaan yli 3 400 tutkintailmoitusta.
Poliisimies kertoi, että tunnelma on ”koko ajan kuin taistelussa, missä yritettiin päästä vaan jollain lailla seuraavaan päivään” ja ”juttuihin ei paljon perehdytty, kunhan saatiin pöytäkirjat vaan kasaan tai jutut jollain lailla muutoin tapettua”.

Kokeneita poliiseja on palanut loppuun ja vaihtanut muualle. Jäljelle jääneiden työkuorma on kasvanut, mikä ajaa heitäkin pois. Syntyy kierre. Aikuisten seksuaalirikoksia tutkivasta ryhmästä on lyhyessä ajassa vaihtunut puolet.

Laitoksen tuoreissa laillisuusvalvontakertomuksissa sanotaan suoraan, että esitutkinnat pyritään lopettamaan ”aina kun se suinkin on mahdollista”, koska työmäärä on niin kohtuuton.

Niinan tapaus ei ole yksittäistapaus. Se on pikemminkin pääsääntö.
Se käy ilmi Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen omista selvityksistä, joihin HS perehtyi. Oikeusasiamies vaati saada tietää Niinan juttua tutkineilta poliiseilta, miksi raiskausepäilyn tutkintaa ei ollut aloitettu.

Yksi tutkinnanjohtaja kertoi, että seksuaalirikostutkijoiden määrä on ”ollut koko ajan riittämätön”. Toisen tutkinnanjohtajan mukaan ryhmällä oli keväällä 2026 avoinna noin 440 seksuaalirikosta. Joukossa oli ”useita laajoja ja törkeitä rikoskokonaisuuksia, joissa on tutkintavankeja”. Tutkijoiden työaika ”on mennyt käytännössä täysin akuuteista rikosasioista selviytymiseen”, tutkinnanjohtaja kertoi.

Ryhmänjohtaja puolestaan lausui, että ”työmäärä suhteessa käytettävissä oleviin henkilöstöresursseihin on pitkään ollut poikkeuksellisen suuri”. Ryhmänjohtajan mukaan poliisi ei voi panostaa ”juuri muuhun kuin pakkokeinovangittujen tai muiden akuuttien sisään tulevien asioiden hoitamiseen”. Niinan tapauksen viive ”heijastaa suoraan sitä poikkeuksellista työmäärää, jonka alla seksuaalirikosten tutkintaryhmä toimii”.
Jos epäilty on vangittu, juttu tutkitaan nopeasti, koska tuomioistuin asettaa syytteen nostamiselle määräajan.

Niinan ilmoittama väkivaltainen raiskaus ja muut ”tavanomaiset raiskaukset” menevät Itä-Uudellamaalla jonon hännille ja vaikuttavat pysyvän siellä, koska vielä vakavampia tai kiireellisempiä juttuja on niin paljon. Ajan kuluessa mahdollisuus rikosepäilyn selvittämiseen heikkenee: muistikuvat hapertuvat, kameratallenteet ja televalvontatiedot katoavat. Sekä epäillyn rikoksen uhri että tekijä ovat löysässä hirressä vuosia.

HS haastatteli tätä juttua varten useita Itä-Uudellamaalla työskenteleviä poliiseja. He kertoivat kovasta kuormituksesta, työlleen omistautuneista ammattilaisista ja siitä, että ne rikosepäilyt, jotka tutkitaan, pyritään tutkimaan hyvin. Mutta on monia juttuja, joita ei ehditä tutkimaan. Kukaan ei pahuuttaan jätä raiskausten tai muiden vakavien rikosten tutkintaa seisomaan vuosiksi, yksi poliiseista sanoi. Jos niin tapahtuu, se johtuu siitä, että työkuorma on niin suuri.
”Kyllähän me olemme ihan kusessa”, toinen haastateltava sanoi.

Tämä näkyi Niinan tapauksessa harvinaisen selvästi. Vielä viime keväänä poliisilla ei ollut antaa Niinalle mitään käsitystä, milloin häntä koskevaa raiskausta olisi edes aloitettu tutkimaan.

Sitten eduskunnan oikeusasiamies oli yhteydessä.
”Kantelusta meni hetki, niin mulle soitettiin ja tarjottiin kuulusteluaikaa heti seuraavalle päivälle. Kun sanoin, ettei se käy, niin tutkija luetteli puhelimessa joka viikolle useita eri aikoja”, Niina sanoo.
”Kahden vuoden aikana poliisilla ei ollut yhtään aikaa mulle. Miten sitä löytyi yhtäkkiä niin paljon?”

Miten on mahdollista, että Itä-Uudellamaalla seksuaalirikosten tutkinta on tällä tolalla?
Kysytään vielä poliisilaitoksen rikostorjunnasta vastaavalta Kimmo Hyväriseltä. Hän on ollut tehtävässään noin vuoden.
Hyvärinen sanoo ensin, että ”totta kai” tavanomaiset raiskaukset ehditään tutkia. Keskustelemme määritelmistä. Raiskausten syyteoikeuksia ei päästetä vanhentumaan, eli siinä mielessä ne kyllä tutkitaan – jossain vaiheessa. Vanhentumisaika on kymmenen vuotta.

Kaikissa jutuissa pyritään tekemään esitutkinnan kannalta tärkeät alkutoimet ripeästi, Hyvärinen sanoo. Sen jälkeen jutut, jotka ovat vähemmän kiireellisiä, voivat joutua odottamaan pitkäänkin. Hyvärinen toteaa, että alkutoimet ovat sinänsä laiha lohtu niille, jotka odottavat rikostutkinnan etenevän.
Eli voiko siis sanoa, että tavanomaisia raiskauksia ei ehditä Itä-Uudellamaalla tutkia?
”Tuo särähtää minulle. Mielestäni näin ei voi sanoa.”
Ei ehditä ottaa työn alle?
”Tavallaan ne ovat työn alla, mutta ne ovat jonossa. Meillä on tällä hetkellä 380 seksuaalirikosjuttua auki, kaikkia ei voida tutkia samanaikaisesti, mutta jossain kohtaa kyllä. Vaikka juttu olisi siellä viimeisellä sijalla, niin joka päivä se sijoitus nousee.”
Mutta jos ryhmään tulee jatkuvasti akuutimpia tai törkeämpiä juttuja, niin silloin nämä tavanomaiset seksuaalirikokset eivät nouse jonossa?
”Ne viivästyvät, kun akuutimpia juttuja tulee. Se pitää paikkansa.”

Kysyn Hyväriseltä, mikä juuri Itä-Uudenmaan tilanteesta tekee niin vaikean.
Väestöpohja on haastava, hän sanoo. Nuoria ja nuoria aikuisia on paljon. He viettävät aikaa ulkona, käyttävät muuta väestöä enemmän päihteitä. Ulkomaalaisia on paljon, ja tulkit kuormittavat rikosprosessia. Lisäksi laitosta työllistää Helsinki-Vantaan lentokenttä.

Koko laitoksella on kuluvan vuoden aikana saatu vähennettyä avoinna olevien rikosjuttujen määrää 3000:lla, Hyvärinen sanoo.
Samalla kun juttuja saadaan tutkittua, luku kasvaa toisesta päästä: pelkästään uusia seksuaalirikosepäilyjä tulee tietoon yli kaksi päivässä, noin 900 vuodessa.

Hyvärinen korostaa, että rikostutkinnan ongelmat eivät koske vain aikuisten seksuaalirikostutkintaa. Kuormitus on kaikkialla yhtä paha, hän sanoo. Lapsiin kohdistuvien rikosten ja nuorten tekemien rikosten tutkinnassa tilanne on juuri nyt erityisen haastava.

Eikö silloin voi sanoa, että koko laitoksen rikostutkinta on kriisissä?
”En käyttäisi sanaa ’kriisissä’. Tilanne on haastava, mutta emme ole menossa huonompaan vaan parempaan suuntaan. Tämä tilanne on kehittynyt kymmenen vuoden ajan ja sen purkaminen kestää pitkään. Mutta suunta on kääntynyt.”

Niinaa kuulusteltiin viime elokuussa. Rikosilmoituksesta oli kulunut 617 vuorokautta eli noin vuosi ja kahdeksan kuukautta.
Koko sen ajan Niina eli odottavassa tilassa. Elämää täytyi jatkaa. Piti palata sairauslomalta töihin ja yrittää jatkaa elämää.
”Olin tehnyt asioita päästäkseni eteenpäin, käynyt terapiassa, ja sitten ne samat asiat revitään auki kahden vuoden jälkeen, niin kyllä mä sanon, että se on helvetin rankkaa.”
Unettomuus on palannut. Töissä on vaikea keskittyä. Terapiassa hän käy omakustanteisesti.
Niinaa on pelottanut, ettei hän muista kaikkea ja että se kääntyy häntä vastaan rikostutkinnassa. Oliko asunnossa sauna? Minkä värinen paita miehellä oli päällä? Miten tällaisia yksityiskohtia voi muistaa lähes kahden vuoden jälkeen, Niina kysyy.

Jos syyte nousee, edessä on vielä oikeudenkäynti.
”En tiedä yhtään, kauanko sitä joutuu odottamaan, kun odotin pelkkää kuulustelua kaksi vuotta. Olen sanonut asianajajalle, että olen miettinyt luovuttamista, että pääsisi pois tästä, eikä joutuisi kääntämään sitä samaa kiveä uudestaan ja uudestaan.”

Eihän tuomio poistaisi sitä, mitä mies hänelle teki, Niina sanoo.
”Mutta jotenkin koen, että saisin ainakin pienen palan kostoa. Voiko niin sanoa? Kosto kuulostaa pahalta. Mutta että saisin edes vähän annettua hänelle takaisin. Jos se vaikuttaisi hänen elämäänsä edes murto-osan siitä, miten se, mitä hän teki, vaikutti minuun.”

Raiskausta koskeva rikosilmoitus oli Niinan elämän ensimmäinen. Sitä tehdessään hän kertoi vielä luottaneensa poliisiin. Tällä hetkellä ei ole minkäänlaista luottoa, hän sanoo.

Oikeusasiamies antoi päätöksensä Niinan kanteluun tänä syksynä. Päätöksessä todettiin, että Niinaa koskevan raiskausepäilyn tutkinta oli viivästynyt laittoman pitkään.

https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000012354827.html

Niin paljon mukavia pelihetkiä ettei niitä ehditä poliisin toimesta selvittämään.

Osa syy siihen ettei ehditä enää tutkia kaikkia raiskauksia on se että laki muuttui suostumus perusteiseksi. Eli kun nussii jotain baarista himaan raahaamaansa lorttoa ja kesken panon lortto keksiikin ettei nyt huvitakaan niin syyllistyy raiskaukseen jos ei ehdi lauseen aikana vetämään kulliaan ulos lortosta. Sekunninkin jos myöhästyy kalun ulos vetämisessä niin on raiskaus ja käräjät edessä.

Tämäkin poliisin palvelu pitäisi siirtää enemmän itsepalvelupohjalle.
Uhrin pitää heti, kun järkytykseltään kykenee, alkaa kirjoittaa itse kuvitteellista kuulustelupöytäkirjaa, johon kirjaa kakki tapahtumat tarkasti ylös.
Sitten kun joskus 5 vuoden kuluttua pääsee kuulusteluun, niin antaa vain kertomuksensa kuulustelijalle ja kysyy, jäikö vielä jotain kysyttävää.
Tämä voisi myös edesauttaa uhrin henkistä toipumista teosta.
Luonnollisesti myös poliisin resurssipula helpottuu ja juttukin saadaan oikeutee ihan ajallaan eli ennen 10 vuoden vanhenemisajan täyttymistä.

negraham kirjoitti: To Marras 05, 2026 12:08 pm Osa syy siihen ettei ehditä enää tutkia kaikkia raiskauksia on se että laki muuttui suostumus perusteiseksi. Eli kun nussii jotain baarista himaan raahaamaansa lorttoa ja kesken panon lortto keksiikin ettei nyt huvitakaan niin syyllistyy raiskaukseen jos ei ehdi lauseen aikana vetämään kulliaan ulos lortosta. Sekunninkin jos myöhästyy kalun ulos vetämisessä niin on raiskaus ja käräjät edessä.

Pitäisiköhän lakia muuttaa niin, että pelkästään miehen suostumus riittää? Incelit saisivat piparia, eikä kuormitettaisi oikeuslaitosta jollain naisjutuilla.

Oikeus ennen kaikkea kirjoitti: To Marras 05, 2026 9:31 am Koko laitoksella on kuluvan vuoden aikana saatu vähennettyä avoinna olevien rikosjuttujen määrää 3000:lla, Hyvärinen sanoo.
Samalla kun juttuja saadaan tutkittua, luku kasvaa toisesta päästä: pelkästään uusia seksuaalirikosepäilyjä tulee tietoon yli kaksi päivässä, noin 900 vuodessa.

Joo todella ihmeellistä.

Mutta suomalaisetki, ja persujen vuorolla

aivoriihi kirjoitti: La Marras 07, 2026 7:21 am "Eikö silloin voi sanoa, että koko laitoksen rikostutkinta on kriisissä?
”En käyttäisi sanaa ’kriisissä’. Tilanne on haastava, mutta emme ole menossa huonompaan vaan parempaan suuntaan. Tämä tilanne on kehittynyt kymmenen vuoden ajan ja sen purkaminen kestää pitkään. Mutta suunta on kääntynyt.”

Ettei vaan ala ote lipsumaan? Nyt on se +10 vuotta kielletty ongelman olemassaolo ja sen syy niin voitte pikkuhiljaa eläköityä vittuun täältä teidän matuille myymästä (siis antamasta) maasta ja antaa normaalien ihmisten yrittää korjata aiheuttamanne tuho.
Kuvitteleeko nää vasurit että jengi ei tajua koskaan tota mamukusetusta "eliitin" bisnekseksi?

KARMA KORJAA VIELÄ

"Tavallinen raiskaus" = kantis raiskaa toisen kantiksen käyttämättä rikosoikeudellisesti törkeäksi määriteltävää väkivaltaa. Tekotavaltaan perusmuotoinen raiskaus. Tekijä ja uhri tuntevat toisensa ainakin jotenkin ja uhri osaa alusta saakka osoittaa ja nimetä epäillyn. Ja sitten on ne ei-tavalliset raiskaukset, joita on kuitenkin niin paljon, että tavallisia ei ehditä tutkia. Ja ilmiö alkoi 10 vuotta sitten. Muistaako joku, että tapahtuiko 10 vuotta sitten jotakin poikkeuksellista, mikä tämän ei-tavallisten raiskausten määrän äkillisen kasvun voisi selittää?

^
Tämän verran myöntävät:

"Ulkomaalaisia on paljon, ja tulkit kuormittavat rikosprosessia."

aivoriihi kirjoitti: La Marras 07, 2026 9:04 am ^
Tämän verran myöntävät:

"Ulkomaalaisia on paljon, ja tulkit kuormittavat rikosprosessia."

Aivan varmasti kuormittavat, ja kahta kauheammin tapauksissa, joissa täytyy löytää jonkun ties minkä heimokielen tai arabian paikallismurteen tulkki, ettei epäillyn oikeusturva vaarannu.

Poliisi­ylijohtajalta suorat sanat poliisille, joka ei ehdi tutkia kaikkia raiskauksia

- Poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki vaatii, että jokainen raiskausepäily tutkitaan viivytyksettä.

- Itä-Uudenmaan poliisilaitos ei ehdi tutkia tavanomaisia raiskauksia resurssipulan vuoksi.

- Poliisihallitus edellyttää nyt väkivalta- ja seksuaalirikosten priorisointia kaikilta laitoksilta.


Poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki sanoo, että Itä-Uudenmaan poliisilaitos ei voi jättää raiskausepäilyjä tutkimatta.

“En voi hyväksyä sitä, että nostetaan kädet pystyyn, jos on raiskausepäily.”

HS kertoi torstaina, että Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella ehditään ottaa tutkintaan vain erityisen törkeät tai kiireelliset raiskausepäilyt, kuten sellaiset, joissa epäilty on vangittu.

Tavanomaisia raiskauksia ei ehditä tutkia. Jos jotain alkutoimia ehditäänkin tehdä, sen jälkeen tutkinnat saattavat seistä vuosia.

HS:n haastattelema Niina oli tehnyt rikosilmoituksen väkivaltaisesta raiskauksesta, mutta poliisilla kesti 20 kuukautta aloittaa tutkinta. Rikostutkintakin alkoi vasta, kun eduskunnan oikeusasiamies vaati selvitystä sen kestosta.

Koskimäki sanoo, että tutkintaa täytyy tietenkin priorisoida, mutta jokaisessa raiskausepäilyssä on tehtävä viivytyksettä kiireellisyysarvio sekä vähintään ensimmäiset tutkintatoimet.

Se tarkoittaa esimerkiksi epäillyn rikoksen uhrin kuulustelua tai sellaisen näytön hankkimista, joka katoaa ajan myötä. Näillä alkutoimilla on tarkoitus turvata rikostutkinnan onnistuminen sitten, kun asiaa ehditään tutkia.

Itä-Uudellamaalla aikuisten seksuaalirikostutkinta on kriisissä. Tämä kävi ilmi, kun HS selvitti Niinan tapausta.

Eduskunnan oikeusasiamies oli vaatinut Niinan tapausta hoitaneilta poliiseilta selvitystä siitä, miksi tutkinta oli viivästynyt.

Selvityksen antoi kolme aikuisten seksuaalirikoksia tutkivan ryhmän tutkinnanjohtajaa sekä yksi ryhmänjohtaja. Lisäksi asiasta lausui myös laitoksen johto.

Selvityksissä viitattiin toistuvasti siihen, että vain hyvin kiireelliset tai erityisen törkeät ja laajat rikosepäilyt voidaan tällä hetkellä ottaa tutkintaan. Kukaan ei kutsunut Niinan tapausta yksittäistapaukseksi tai epähuomiossa unohtuneeksi jutuksi, vaan kertoivat sen kuvaavan laajemmin seksuaalirikostutkinnan tilaa.

Ryhmänjohtaja kirjoitti, että ”viiveen pituus heijastaa suoraan sitä poikkeuksellista työmäärää, jonka alla seksuaalirikosten tutkintaryhmä toimii”.

Miten tämä on mahdollista?

Poliisiylijohtaja Koskimäki toimi itse Itä-Uudenmaan poliisipäällikkönä vuosina 2020-2024. Myös tuolta ajalta on tullut esiin vakavia seksuaalirikosepäilyjä, joiden esitutkinta seisoi vuosia.

Koskimäki kertoo ymmärtävänsä, miten haastava tilanne alueella on. Itä-Uudellamaalla tapahtuu paljon rikoksia, myös vakavia sellaisia, ja laitos on ollut vuosia Suomen ruuhkautunein.

“Onhan se tosiasia, että työmäärä on erittäin iso.”

Rikosjuttujen määrä on kasvanut jatkuvasti. Koskimäen aloittaessa rikosilmoituksia tuli vuodessa 45 000. Viime vuonna luku ylitti jo 60 000:n ilmoituksen rajapyykin.

Kuormitus on ajanut monia kokeneita poliiseja pois, mikä on pahentanut tilannetta.

Koskimäki nostaa esiin yhtenä Itä-Uudenmaan erityispiirteenä, että alueella asuu paljon maahanmuuttajia, jotka ylikorostuvat seksuaalirikosten tekijöinä. Heidän tavoittamisensa on hankalaa ja rikostutkinnassa tarvitaan usein tulkkia, Koskimäki sanoo.

Hän kertoo pitävänsä tärkeänä, että vakavista seksuaalirikoksista tuomittuja maahanmuuttajia saadaan poistettua maasta.

Poliisiylijohtajalla on myös toiveita lakimuutoksista, jotka auttaisivat poliisia kaikkialla. Tärkein näistä on niin sanotusta esitutkintapakosta luopuminen.

Poliisilla tulisi olla kahden kaistan menettely, Koskimäki sanoo, jonka avulla ”tutkintataakkaa voitaisiin keventää ja siten keskittyä vakavien asioiden kuten seksuaalirikosten tutkintaan”.

Lain mukaan poliisin on tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta pakko aloittaa rikostutkinta, kun on syytä epäillä rikosta.

Koskimäen mukaan se tarkoittaa, että tällä hetkellä poliisi joutuu käyttämään paljon aikaa ja vaivaa myös sellaisten juttujen tutkimiseen, joista kaikki tietävät, että juttu ei tule esimerkiksi näytön puutteen vuoksi etenemään. Tätä tapahtuu etenkin omaisuusrikoksissa, kuten varkauksissa.

”Meillä pitäisi olla enemmän harkintavaltaa miettiä syyttäjän kanssa, millaisia asioita kannattaa lähteä viemään rikosprosessiin. Nyt joudutaan niin sanotusti lainkirjaimen toteuttamiseksi tutkimaan kaikki.”

Onko Poliisihallitus itse tehnyt riittävästi?

Koskimäki vastaa, että toimenpiteitä rikostutkinnan tilanteen parantamiseksi on tehty jatkuvasti. Kaikki niistä eivät näy ulos, mutta ovat silti tärkeitä. Loppuvuonna poliisi ottaa esimerkiksi käyttöön tietojärjestelmän, joka helpottaa rikosjuttujen priorisointia.

Poliisilla on myös tavoitteena, että jatkossa jokaisen rikosasian kohtalo päätetään 30 vuorokauden sisällä. Juttu joko tutkitaan tai tutkinta lopetetaan.

Lisäksi henkilöstön osaamista lisätään. Ensi vuoden alusta jokainen poliisiammattikorkeakoulusta valmistunut toteuttaa pakollisen vuoden mittaisen tehtäväkierron rikostutkinnassa.

Entä ne resurssit?

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on pyytänyt Poliisihallitukselta lisää käsipareja ja rahaa jo pitkään. Aina toiveisiin ei ole vastattu myöntävästi. Esimerkiksi vuonna 2019 laitos pyysi saada 20 uutta virkaa, mutta Poliisihallitus myönsi neljä.

Koskimäki sanoo suoraan, että Itä-Uusimaata on kohdeltu aiemmin epäreilusti: ”Jaot ovat olleet epikset, se on ihan selvä.”

Poliisilla on nyt käytössään uusi malli resurssien jakamiseen. Siinä rikosasioilla ja hälytystehtävillä on isompi painoarvo, mikä hyödyttää Itä-Uuttamaatta. Poliisihallitus on antanut laitokselle joka vuosi usean vuoden ajan 20 henkilötyövuotta lisää. Vuosina 2023–2027 uusia virkoja on tullut noin sata.

Silti laitoksella vedotaan resurssipulaan. Koskimäki sanoo, että se on ”tyypillinen vuosikymmenten selitys, mutta tilannetta on tarkasteltava laajemmin”. Se tarkoittaa toimintatapoja, osaamista, johtamista, tietojärjestelmiä.

Sitä Koskimäki ei kyseenalaista, että käsipareille olisi aina tarve. Mutta kun niitä tulee, kyse on myös siitä, ohjataanko ne oikeisiin paikkoihin. Jokaisen poliisilaitoksen johto päättää omalta osaltaan, miten resurssit jaetaan rikostutkinnan, valvonnan ja hälytystehtävien välillä.

"Ja nyt kuitenkin pitää muistaa, että Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle on noin sata uutta htv-virkaa annettu, niin ei se ihan vähäpätöistä ole.”

Htv-virka tarkoittaa julkisella sektorilla olevaa virkaa, jonka resursointi on määritelty henkilötyövuosina.

Koskimäki suhtautuu skeptisesti siihen, että Poliisihallitus myöntäisi laitokselle lisää rahaa ja poliiseja jo luvatun päälle.

”Kyllä sitä resurssia siellä myös on. Poliisihenkilöitä on Itä-Uudellamaalla reippaasti yli 700. Se on iso resurssi, ei siinä voi nostaa käsiä pystyyn.”

Koskimäki sanoo, että poliisiyksiköiden on voitava käyttää resurssejaan joustavasti ja tukea toisiaan tilanteen vaatiessa. Näin on ollut kenttätoiminnassa jo pitkään, mutta sama käytäntö tulisi Koskimäen mukaan ottaa vahvemmin käyttöön myös rikostutkinnassa.

”Jos raiskausepäilyn tutkinnan aloittaminen venyy kohtuuttoman pitkään, vastuussa olevan poliisiyksikön tulee kääntyä muiden poliisiyksiköiden puoleen. Viime kädessä Poliisihallitus voi ottaa asian ohjattavakseen. Mutta sitä ajattelua emme voi hyväksyä, että jätetään tekemättä vaadittavat toimet vakavissa rikostapauksissa.”

Tänä vuonna Poliisihallitus linjasi, että väkivalta- ja seksuaalirikokset ovat poliisin prioriteetti, Koskimäki sanoo.

”Kyllä me voimme joka ikiseen raiskausepäilyyn reagoida. Tätä edellytetään kaikilta.”
----

Lähde: https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000012384095.html