Murhaava isä, murhaava poika - kulkeeko rikos suvussa
Lähetetty: Ke Loka 15, 2008 3:48 pm
Pyydän anteeksi kirjoituksen pittuutta, muta minusta tämä on melko kiehtova tapaus.
Poika
Myrskyisenä talviaamuna kello 8 paikkeilla 9.1.2002 12-vuotias Ashley Marie Pond lähti kotoaan koulubussille Oregon Cityssä, Oregonissa. Ashley ei koskaan saapunut kouluun.
Ashley oli koulunsa tanssiryhmän ja uintijoukkueen jäsen. Katoamispäivänä Ashleyllä piti olla tanssiharjoitukset koulun jälkeen joten hänen äitinsä ei odottanut häntä kotiin heti koulun jälkeen. Mutta kun Ashleyä ei näkynyt eikä hänestä ollut kuulunut mitään kello 18.00 mennessä äiti huolestui - ei ollut tytön tapaista olla ilmoittamatta itsestään. Äidille selvisi pian että Ashley ei ollutkaan päässyt kouluun asti, äiti myös soitti usealle Ashleyn ystävälle mutta kukaan ei ollut nähnyt tyttöä. Äiti tarkisti tytön huoneen ja tavarat nähdäkseen oliko mitään kateissa, joka voisi viitata siihen että Ashley olisi karannut, mutta mitään ei puuttunut. Niinpä äiti soitti poliisille ja ilmoitti tytön kadonneeksi.
Poliisit aloittivat heti Ashleyn luokkatovereiden kuulemisen ja heille selvisi, ettei Ashley ollut aamulla tullut koulubussiin eikä häntä ollut myöskään näkynyt bussipysäkillä. Seuraavien tuntien ja päivien kuluessa poliisit tutkivat lähialueet koirien avulla ja kuulivat seudun asukkaita. Poliisit luonnollisesti tutkivat tunnettujen seksuaalirikollisten listoja ja Ashelyn internetin käyttöä, löytämättä kuitenkaan mitään joka voisi johtaa tytön löytymiseen. Vaikka Ashleyn äiti ei uskonut tytön karanneen kotoa poliisit pitivät sitä edelleen mahdollisena koska Ashleyn kotona oli ollut paljon ongelmia. Koska poliisi ei edistynyt tapauksen selvittelyn kanssa, kutsuttiin FBI apuun yhdeksän päivää Ashleyn katoamisen jälkeen, 18.1.2002. FBI laajensi etsintöjä Ashleyn kodin lähialueita edemmäksi, kuuli koulun henkilökuntaa, jakoi tuhansia julisteita joissa oli Ashleyn kuva ja katoamisen yksityiskohdat, mutta saamistaan vihjeistä huolimatta tapaus ei edelleenkään edennyt.
Tutkimusten aikana selvisi, että Ashleyn biologinen isä oli syytettynä Ashleyyn kohdistuneesta 20 raiskauksesta ja 20 sodomiasta, jotka olivat tapahtuneet 4 vuoden kuluessa. Ashley ei ollut tuntenut biologista isäänsä ennen kuin Ashleyn äiti erosi silloisesta miehestään, jota Ashley piti isänään. Elatusmaksuihin liittyvä kiista johti isyystesteihin ja Ashleyn hämmennys oli valtava kun tulokset osoittivat että mies, jota hän oli pitänyt isänään koko elämänsä, ei ollutkaan hänen isänsä. Ikävä kyllä Ashleyn hyväksikäyttö oli alkanut pian sen jälkeen kun hän yritti oppia tuntemaan isäänsä. Kun tyttö palasi kotiin viikonloppuvierailuilta isänsä kanssa, ystävät ja sukulaiset huomasivat hänen olevan alakuloinen ja vaikuttavan vihaiselta ja tytön käytös oli pahentunut niiden neljän vuoden kuluessa joita hän isäänsä tapasi. Lopulta Ashley kieltäytyi lähtemästä isänsä luokse ja kertoi äidilleen mitä hänelle oli tapahtunut.
Huhtikuuhun 2001 mennessä poliisit oli kutsuttu Ashleyn kotiin useita kertoja rauhoittamaan kännisiä tappeluja ja häiriköintiä. Tämä johti siihen, että Ashley vietti paljon aikaa erään naapurin luona, jossa Ashleyn ystävätär ja luokkatoveri asui perheensä kanssa. Kyseinen naapuri, Ward Weaver III, silloin 39, oli muuttanut perheineen taloon muutama vuosi aiemmin ja Ashley oli yhdessä ystävänsä Miranda Gaddisin kanssa ystävystynyt Weaverin tyttären kanssa. Aluksi Ashley ykienkertaisesti kävi Weavereiden luona yökylässä ja Ward Weaver vei usein Ashleyn ja oman tyttärensä kouluun tällaisten yökyläilyjen jälkeen. Kerran Ashleyn opettaja näki Weaverin suutelevan Ashleya suulle tuodessaan tytön kouluun. Opettaja ilmoitti asiasta koulun rehtorille, mutta asia jäi siihen. Kesään 2001 mennessä Ashley vietti pitkiä aikoja Weavereiden kotona ja lähti jopa perheen mukana kahden viikon lomalle Kaliforniaan. Pian matkalta paluun jälkeen Ashley syytti Ward Weaveria seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja muutti takaisin kotiin. Pian syytösten jälkeen Weaver soitti eräällä Ashleyn sukulaisista ja valitti: "Soitan kertoakseni, että Ashley on hiljattain syyttänyt minua seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta. Hän kertoi asiasta tyttärelleni. Haluan teidän tietävän, että Ashley ei ole koskaan enää tervetullut kotiimme. Pesen käteni hänestä täysin. Hän tuhosi juuri suhteemme.”
On vaikea käsittää, kuinka tutkimuksen alkumetreillä Ashleyn hyväksikäyttö ja kaikki vihjeet, jotka osoittivat Weaverin suuntaan, jäivät huomioimatta. Myöhemmin on käynyt selväksi, että jos nämä elintärkeät vihjeet olisi huomioitu ennen Ashleyn katoamista, tapaus ei ehkä olisi kadonnut järjestelmän rattaisiin jonka tarkoituksena on suojella lapsia vaanivilta monstereilta. Samat vihjeet olisivat myös saattaneet pelasta toisen lapsen elämän jos ne olisi huomioitu aiemmin.
Monet todistajat epäilivät, että kaikki ei ollut kohdallaan Ward Weaver III:en ja Ashley Pondin välisessä kanssakäymisessä, mutta tutkijat ottivat nämä väitteet tosissaan vasta kun tutkimusten alusta oli kulunut puoli vuotta. Eräs Ashleyn äidin sukulaisista oli mm. kertonut, että Ashley oli yöpynyt heidän kotonaan noin viikkoa ennen katoamistaan ja oli kertonut sukulaisen tyttärelle, että Weaver oli estänyt Ashleya lähtemästä Weaverin talosta kun tyttö oli halunnut lähteä kotiin. Ashley oli myös sanonut, että hänen ystävänsä Miranda Gaddis oli nähnyt tapauksen. Ashleyn äidin entinen poikaystävä oli ilmoittanut poliisille että hänen mielestään Weaverin ja Ashleyn välinen suhde vaikutti sopimattomalta. Hän kertoi, että kerran ollessaan vierailulla Ahleyn äidin luona Weaver oli ilmestynyt paikalle. Ashley oli istunut Weaverin syliin ja ryhtynyt pussailemaan tätä. "Ashley oli seksuaalisesti erittäin aggressiivinen ja Weaver näytti vaivaantuneelta, aivan kuin hänellä olisi jotain salattavaa", mies selitti eräälle toimittajalle. Kolmas todistaja, joka tunsi sekä Weaverit, että Pondit hyvin, väitti että Ashley oli nukkunut samassa vuoteessa Weaverin kanssa yöpyessään tämän talossa.
Kuultuaan Ashleyn syytteistä Ward Weaveria kohtaan, Clackamas Countyn piirisyyttäjä ilmoitti lapsen hyväksikäytön ”kuumaan puhelimeen” (hotline) 31.8.2001. Raportti luovutettiin sosiaalityöntekijöille 5.9.2001. Ashleyn opettaja Linda Virden soitti myö lastensuojeluviranomaisille Ashleyn kerrottua että Ward käytti häntä hyväkseen, yritti raiskata hänet ja oli uhannut toimivansa Ashelyn isän puolesta todistajana tulevassa raiskausoikeudenkäynnissä.
Loppusyksyyn ja alkutalveen mennessä kun Ashley oli häädetty Weaverin perheen suosiosta, ihmiset huomasivat tytön käytöksen ja mielialan parantuneen huomattavasti. Loka-marraskuussa Ashley kuitenkin vaikutti iloisemmalta ja sosiaalisemmalta. Joidenkin kuukausien kuluttua Ashleyn välit Weavereihin parani ja hän kävi heillä toisinaan kylässä. Sosiaalityöntekijä kertoi kuitenkin poliisille lastensuojelun saaneen useita puheluita huolestuneilta naapureilta Ashleya ja tämän perhettä koskien. Jouluna Ashley kertoi perheelleen pelkäävänsä Wardia. Joulukuun loppupuolella Weaverin avovaimo sai ilmeisesti lopullisesti tarpeekseen siitä hellyydestä jota Weaver osoitti 12-vuotiasta Ashley Pondia kohtaan ja muutti pois talosta. Vähemmän kuin kaksi viikkoa myöhemmin 9.1.2002 Ashley katosi. Poliisit kuulustelivat Ward Weaveria ja tämän tytärtä Malloria seuraavana päivänä.
Ward Weaver sanoi säälineensä Ashleya ja yrittäneensä auttaa tyttöä parhaansa mukaan mutta sitten tyttö oli syyttänyt häntä seksuaalisesta koskettelusta jolloin hän pesi kätensä tytöstä. Poliisit käyttivät koiraa apunaan tutkiessaan Ward Weaverin taloa ymprtöivän tontin 19.1.2002, mutta Ward kieltäytyi päästämästä poliiseja ja koiraa talon sisälle.
8.3.2002, tarkalleen 60 päivää Ashley Pondin katoamisen jälkeen 13-vuotias Miranda Gaddis hyvästeli äitinsä tämän lähtiessä töihin kello 7.30. Mirandalla, jonka tuli olla koulubussipysäkillä kello 8.19 oli yli 45 minuuttia aikaa valmistautua kouluun lähtöön. Aivan kuten Ashley aikanaan, Miranda ei kuitenkaan ollut bussipysäkillä koulubussin saapuessa eikä hän koskaan tullut kouluun. Mirandan äiti kuuli vasta kello 13.20, ettei tyttö ollut ilmaantunut kouluun. Eräs Gaddisien sukulainen, joka oli kuullut useilta Mirandan ystäviltä, ettei tyttöä oltu nähty koulussa, soitti tämän äidille töihin. Hädissään Mirandan äiti soitti kouluun ja varmisti, että tyttö oli ollut poissa. Kauhuissaan Mirandan äiti meni suoraan poliisilaitokselle ja ilmoitti tyttärensä kadonneeksi. Normaalisti poliisi ottaa vastaan katoamisilmoituksen vasta kun katomaisesta on kulunut 48-72 tuntia, mutta koska kyseessä oli lapsi ja koska Ashley oli kadonnut päivälleen kaksi kuukautta aiemmin ja täsmälleen samalla tavalla samasta paikasta poliisi kirjasi ilmoituksen.
Miranda Gaddis oli sievä ja jääräpäinen tyttö, joka haaveili mallin ammatista. Vaikka Miranda oli sosiaalinen ja ystävällinen tyttö, hän, aivan kuten ystävänsä Ashley, oli joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Mirandan äidin poikaystävä oli käyttänyt Mirandaa ja kahta muuta tyttöä seksuaalisesti hyväksi ja joutunut vuonna 1999 syytteeseen 22 seksuaalisesta hyväksikäytöstä jotka olivat kohdistuneet Mirandaan ja kahteen muuhun tyttöön. Mies tuomittiin kolmesta syytteestä ja joutui vankilaan. Miranda, ehkä omien kokemuksiensa vuoksi, ei epäröinyt kertoa poliisille mitä hän tiesi Ashleyn hyväksikäytöstä. Ashley ja Miranda olivat läheisiä ystäviä ja Ashley oli kertonut Mirandalle mm. yksityiskohtia isäänsä ja Weaverin kohdistuvista syytöksistään. Ashley oli myös kertonut, että kaksi muutakin miestä olivat käyttäneet häntä seksuaalisesti hyväkseen. Tärkein tieto oli ehkä kuitenkin se, että Ashley oli kertonut Mirandalle ja muillekin, mm. äidilleen ja yhdelle opettajalleen hieman ennen katoamistaan, että Weaver oli raiskannut hänet kahden viikon Kalifornian matkan aikana.
Miranda, kuten Ashleykin, oli Weaverin tyttären ystävä. Poliisille selvisi myöhemmin, että Miranda oli pian vietettyään yön Weaverien kotona tyttären 11-vuotissyntympäivän kunniaksi kertonut muille osan niistä asioista jotka Ashley oli hänelle tunnustanut Weaveriin liittyen. Sana levisi ja helmikuussa 2002 koko koulu tiesi Weaverin raiskanneen Ashleyn. Luonnollisesti Weaverin tytär oli häpeissään ja luokkatovereidensa hyljeksimä, joinain päivinä hän ei edes halunnut mennä kouluun. Huhujen mukaan Weaver oli raivoissaan siitä mitä hänestä puhuttiin. Yksi Weaverin entisistä vaimoista kertoi poliisille, että Weaver oli hyvin aggressiivinen ja jos asiat eivät menneet hänen tahtonsa mukaan hän keksi helposti keinon hoitaa asiat mieleisekseen.
Tapauksien väillä oli muitakin samankaltaisuuksia. Ensinnäkin tytöt muistuttivat selvästi toisiaan. He olivat lähes saman ikäisiä, molemmilla oli ruskeat silmät ja he olivat lähes samanpituisia ja -painoisia. Molemmat tytöt kulkivat myös samaa reittiä bussipysäkille. Kun pohdittiin mahdollisuutta, olisiko joku tuntematon ihminen voinut siepata tytöt, molempien äidit pitivät teoriaa uskomattomana. Molemmat äidit vakuuttivat, että tytöt olisivat taatusti tapelleet vastaan jos tuntematon ihminen olisi yrittänyt siepata heidät. Poliisi keskittyi tutkimuksissaan siihen että molemmat tytöt olivat tunteneet sieppaajansa.
Poliisi tajusi että he olivat sivuuttaneet ison määrän potentiaalisia syyllisiä tutkiessaan aluetta ensimmäisellä kerralla. He tajusivat että monet alueen vuokralaisista eivät olleet ilmoittaneet vieraista joita heidän luona asui Ashleyn katoamisen aikoihin. Joissain asunnoissa asui kuusi tai useampikin ihminen väliaikaisesti tai lähes pysyvästi. Jotkut olivat pakosalla lailta. Selvisi, että taloissa oli asunut lähes 150 ihmistä, joista vuokranantaja tai maailma ylipäätän, ei tiennyt mitään. Poliisin oli pakko tutkia kaikki nämä ihmiset. Samoin heidän täytyi haastatella kaikkia alueella asuvia rekisteröityjä seksuaalirikollisia. Heitä asui Oregon Cityn alueella noin 900. Kaikki tämä kesti viikkoja vaikka poliisien ei olisi tarvinnut kun vilkaista kadun toiselle puolelle. Ward Weaverin nimi oli pukahtanut esiin useita kertoja tutkimusten alkumetreillä mutta poliiseilla ei ollut riittävää näyttöä Weaverin pidätykseen vaikka häntä pidettiin potentiaalisena epäiltynä. Poliisilla ei kerta kaikkiaan ollut todisteita, ei todistajia eikä edes rikospaikkaa jota tutkia.
Tutkijat keskittyivät Ward Weaveriin, joka asui halvassa vuokra-asunnossa sen koulubussipysäkin läheisyydessä jossa molemmat tytöt oli viimeksi nähty. Ward näytti nauttivan saamastaan huomiosta. Hän kutsui TV-kuvausryhmiä kotiinsa ja vakuutti syyttömyyttään ja antoi haastatteluja takapihalla olevan betonilaatan päällä seisten.
Vaikka aluetta oli tutkittu koirien avulla jo tammikuussa, pian Mirandan katoamisen jälkeen eräs yksityinen jälkikoiran omistaja pyysi tyttöjen äideiltä luvan etsiä jälkiä tytöistä koiransa avulla. Luvan saatuaan mies ei aluksi löytänyt mitään, mutta hän ei luovuttanut vaan päätti tutkia myös Weaverin pihan. Weaver päästikin miehen pihalleen mutta käski tämän pysytellä poissa vastavaletun betonilaatan lähettyviltä takapihallaan, koska hän ei halunnut koiran pilaavan valua. Mies vei kuitenkin koiran laatan lähetetyille, jossa koira antoi merkkejä että lähistöllä saattaisi olla ihmisruumis. Mies ilmoitti havaintonsa poliisille mutta kesti vielä jonkin aikaa ennen kuin poliisi teki asialle mitään.
Tutkijoiden jatkaessa loputtomien hyödyttömien vihjeiden tarkastamista aika kului huomaamatta. Vasta 30.6.2002 tapahtui jotain merkittävää kun Weaver päätti puhua medialle. Weaver otti yhteyttä Portland Tribunen toimittajaan, joka haastatteli häntä ilomielin. Weaver sanoi, ettei hän tiennyt mitä Ashelylle ja Mirandalle oli tapahtunut, mutta hän tiesi olevansa FBI:n pääepäilty tapauksessa. Weaver sanoi FBI:n pitävän häntä syyllisenä koska hän oli saanut pahoinpitely tuomion entisen naisystäväänsä liittyen ja koska Ashley oli syyttänyt häntä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Toinen syy oli, ettei hän ollut läpäissyt tapaukseen liittyvää valheenpaljastustestiä. Tärkein syy Wardin mielestä oli kuitenkin ehkäpä se, että hänen isänsä Ward Weaver, Jr. istui kuolemaan tuomittujen osastolla Kaliforniassa nuoren naisen ja nuoren miehen surmasta.
Vuoden 2002 puolessavälissä tutkijat Oregonissa suorittivat kuulusteluita ja tutkivat yli 1 2000 vihjettä jotka olivat virranneet poliisille kuluneiden kuukausien aikana. FBI tarjosi 50 000 dollarin palkkiota tiedosta joka johtaisi epäiltyyn / epäiltyihin Ashleyn ja Mirandan katoamisissa ja/tai tyttöjen turvalliseen kotiinpaluuseen. Oregonin kaupungin poliisilaitos lisäsi 10 000 dollaria palkkiosummaan ja Newell Creek Village Apartments vielä 5 000 dollaria. Kukaan ei kuitenkaan astunut esiin.
Tapauksessa ei tapahtunut mitään edistystä ennen 13./15.8.2002 (eri päivä eri lähteissä). Ward Weaver III oli ryhtynyt suunnittelemaan kaupungista lähtöä. Hän oli pakannut tavaransa ja oli lähes valmis katoamaan. Hän pyysi 24-vuotiaan poikansa 19-vuotiasta tyttöystävää auttamaan tavaroidensa kantamisessa. Weaver kävi kuitenkin tytön kimppuun varoittamatta tämän ollessa kylpyhuoneessa. Weaver repi vaatteet tytön päältä ja raiskasi tämän jonka jälkeen hän yritti kuristaa tytön. Tyttö pääsi kuitenkin vapaaksi ja juoksi ulos talosta ainoastaan suihkuverho suojanaan. Weaver joka tajusi kaiken mennen pieleen hyppäsi autoonsa ja pyrki pakoon alueelta. Hänen uhrinsa onnistui kuitenkin saamaan apua ja poliisi kutsuttiin paikalle. Oregonin poliisi onnistui pysäyttämään Weaverin ennen kuin tämä ehti poistua kaupungista. Weaver pidätettiin ja vietiin Oregonin kaupungin vankilaan jossa hänet kirjattiin ensimmäisen asteen raiskaussyytteestä. Koska Weaver yritti paeta rikospaikalta hänen pelättiin pakenevan jos hän pystyisi maksamaan takuunsa. Niinpä takuusummaksi määrättiin miljoona dollaria.
Tutkijat kertoivat julkisuudelle että ennen Weaverin pojan tyttöystävään kohdistunutta hyökkäystä viranomaisilla ei ollut tarpeeksi todisteita Weaverin pidättämiseen tai edes etsintäluvan saamiseksi. Nyt tutkijoista tuntui, että he saisivat etsintäluvan Weaverin kotiin kerätäkseen todisteita nyt tapahtuneessa rikoksessa. Poliisit tajusivat, että jutussa tarvittaisiin edelleen läpimurto, jotta kadonneet tytöt löytyisivät. Viikko sen jälkeen kun Weaver oli pidätetty, tutkijat saivat läpimurtonsa. Poliisiraporttien mukaan lopullinen niitti tuli kun Weaverin toinen, 19-vuotias poika, päätti kertoa tietonsa. Pojan mukaan Weaver oli kertonut hänelle tehneensä pahoja asioita ja suunnittelevansa lähtöä alueelta. Poika sanoi tutkijoille uskovansa, että Weaver oli puhunut Mirandasta ja Ashleysta. FBI ilmoitti, että heillä oli nyt riittävä epäilys saadakseen etsintäluvan Weaverin talolle ja tontille. 23.8.2002 tuomari myönsi etsintäluvan.
Ward Weaver III:en isä, joka oli antanut pojalleen lempinimen "Little Pete," hylkäsi perheensä 1967 ja muutaman vuoden päästä Wardin äiti nai väkivaltaisen alkoholistin. Ward tapasi isänsä vain satunnaisesti tämän lähdettyä, osittain koska isä meni uusiin naimisiin ja perusti toisen perheen. Ihmiset, jotka tunsivat Wardin, kertoivat kuitenkin tämän idolisoivan isäänsä jopa sen jälkeen kun tämä oli tuomittu murhasta. Ward oli ollut paikalla isänsä oikeudenkäynnissä ja kävi säännöllisesti tapaamassa tätä vankilassa. Weaver III siskon mukaan ensimmäiset merkit pojan asosiaalisesti käytöksestä ilmenivät tämän ollessa 12-vuotias. Siihen ikään mennessä poika oli käyttänyt henkisesti ja seksuaalisesti hyväkseen ainakin yhtä perheenjäsentä ja vuonna 1981 teini-ikäinen, naispuolinen sukulainen ilmoitti poliisille että Ward oli toistuvasti raiskannut hänet ja myös hakannut tytön. Tapaukselle ei kuitenkaan koskaan tehty mitään. Sukulaiset sanoivat että hyväksikäyttö jatkui vaikka Ward muutti pois ja meni naimisiin. Perheenjäsenet sanoivat pelkäävänsä Wardia kuollakseen.
Weaver nai ensimmäisen vaimonsa 1980-luvulla. Vaimon ollessa viidennellä kuulla raskaana Weaver tiedettävästi hyökkäsi tämän kimppuun ja löi tätä, kiskoi hiuksista ja löi tämän pään sängyn päätyä vasten. Pariskunta sai yhteensä kolme lasta, kaksi poikaa ja yhden tyttären. Weaver muutti vaimoineen ja lapsineen Fairfilediin, Kaliforniaan tuttavaperheen luokse asumaan. Weaverin perhe muutti kuitenkin pian muualle koska eräänä iltana ollessaan humalassa Weaver pyysi tuttavaperheen 15-vuotiasta tytärtä ajamaan hänet kauppaan jotta hän saisi ostaa lisää viinaa. Jostain syystä Weaver hyökkäsi tytön kimppuun betonimurikalla kaupan pihassa. Tyttö pääsi pakoon ja teki poliisi ilmoituksen. Weaver tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan päällekarkauksesta. Weaverin vaimo odotti miestään tämän ollessa vankilassa mutta pariskunta erosi vuonna 1993.
Weaver löysi pian uuden tyttöystävän jota hän myös pahoinpiteli. Pian suhteen alettua Weaver pidätettiin hänen hakattuaan tyttöystäväänsä valurautapannulla. Tyttöystävä ei suostunut todistamaan Weaveria vastaan ja suhde jatkui. He avioituivat vuonna 1996 mutta liitto kesti ainoastaan 4 vuotta. Ilmeisesti toinen avioliitto päättyi koska Weaverilla oli suhde toiseen naiseen joka avioeroon mennessä oli kestänyt jo kolme vuotta. Pian avioliiton päätyttyä Weaver muutti lastensa ja uuden tyttöystävänsä kanssa vuokrataloon South Beavercreek Roadille Oregon Cityssä.
Pian etsintöjen alettua toisena päivänä, 24.8.2002 Oregon Cityn poliisipäällikkö ilmoitti, että Weaverin talon takana olevasta vajasta oli löydetty ihmisruumiin jäänteet pahvilaatikosta. Jäänteet olivat sen verran vanhat että tunnistamiseen menisi useita päiviä. Seuraavan päivänä etsivät ryhtyivät purkamaan pihalle valettua betonilaattaa. Kun laatta oli poistettu, sen alta löydettiin maahan haudattu 55 gallonan tynnyri. Tynnyrin sisältä löytyi toisen ruumin jäänteet. Muutaman päivän kuluttua Weaverin pihalta löytyneet jänteet pystyttiin tunnistamaan Ashley Pondin ja Miranda Gaddisin jäänteiksi. Ashley oli haudattu tynnyriin sementtilaatan alle ja Miranda oli jätetty pahvilaatikkoon pihalla olevaan vajaan. Joidenkin viikkojen kuluttua Ward Weaver III:lle luettiin syytteet murhista, raiskauksista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä ruumiisiin kohdistuneista toisen asteen väärinkäytöksistä (second-degree abuse of a corpse) Ashleyn ja Mirandan tapauksessa. Hän sai myös syytteet raiskauksesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä poikansa tyttöystävään kohdistuneista teoista.
Kuolinsyyntutkija ei pystynyt vahvistamaan Ashleyn ja Mirandan kuolinsyytä. Raporttien mukaan tyttöjä ei kuitenkaan ollut kuritettu, myrkytetty, hakattu, ammuttu tai puukotettu kuoliaaksi. Ashleyn jäännökset oli muumioituneet mikä viittasi siihen että ruumis oli pakastettu. Tyttö oli täysin pukeissa ja valkoinen köysi oli sidottu hänen kaulansa ympäri ja ranteiden ja käsien ympäri ja ruumis oli narua kiristämällä vedetty sikiöasentoon. Ruumis oli myös kääritty neljään muovisäkkiin. Mirandan ruumis oli myös osittain vaatetettu ja sidottu. Laatikko oli teipattu kiinni ja peitetty muovilla. Spekuloitiin, että molemmat tai toinen ruumiista oli ensin säilytetty arkkupakastimessa Weaverin talossa ennen kuin ne oli siirretty ulos.
Ashleylla oli ruumiinavausraportin mukaan 0,17 prosentin veren alkoholipitoisuus. Tämä määrä viittaisi siihen että Ashley olisi nauttinut noin viisi annosta tiukkaa viinaa hieman ennen kuolemaansa. On kuitenkin vaikeaa tietää varmasti paljonko alkoholia Ashley oli juonut koska ruumis tuottaa hajotessaan alkoholia. Esimerkiksi Mirandan ruumiin veren alkoholipitoisuus oli 0,05 prosenttia, jonka voidaan olettaa johtuneen ruumiin hajoamisesta. Jos Ashley oli nauttinut viisi annosta alkoholia ennen kuolemaansa sillä on ollut vakavat vaikutukset alle 50-kiloiseen tyttöön. Tämä määrä olisi jopa voinut tappaa tytön, tai ainakin aiheuttaa sammumisen. Tämä ikäisen ja kokoisen tytön kohdalla akuutti alkoholimyrkytys olisi hyvin todennäköinen. Vaikka tutkijat eivät pystyneet varmasti sanomaan mistä Ashley oli saanut alkoholia, oli tutkimusten kuluessa saatu tietää että Weaver oli kesäkuussa 2002 hankkinut alkoholia omalla tyttärelleen ja toiselle teinitytölle jota Weaverin väitettiin käyttäneen hyväkseen tytön humalluttua. Poliisilla oli myös lausunto eräältä lääkäriltä jolle Weaverin tytär oli kertonut, että Weaver oli hankkinut hänelle ja Ashleylle alkoholia. Viranomaiset uskoivat, että Mirandan ruumis ei ollut ehtinyt olemaan vajassa kauaa kun se löydettiin, ehkä vain muutaman viikon. Ja koska Ashleyn vaatteista löytyi tupakan tumppeja, vaahtomuovin palasia ja vanupuikko vaikutti siltä että Ashleyn ruumis oli säilytetty jossain muualla ennen tynnyriin hautaamista.
22.4.2004 ennen Ward Weaver III:n oikeudenkäynnin alkamista hänen lakimiehensä esitti tuomarille todisteet joiden mukaan Weaver kärsi vakavasta masennuksesta eikä voisi auttaa omaa puolustustaan. Oikeudenkäyntiä odottaessaan Weaver oli kaivertanut tyttärensä nimen käsivarteensa terävällä esineellä, leikannut haavoja rintakehäänsä ja hakannut päätänsä sellinsä seiniin. Psykiatrin kysyessä miksi hän oli vankilassa, Weaver vastasi, että hän uskoi olevansa vankilassa koska hän oli antanut tyttärelleen selkäsaunan. Sekä puolustuksen että syyttäjän psykiatrit raportoivat Weaverin kärsivän masennuksesta ja totesivat miehen henkisen tilan olevan huono. Weaver oli myös syönyt vahvoja masennuslääkkeittä vankilaan joutumisesta lähtien. Tuomari totesi Weaverin kärsivän vakavasta masennuksesta ja määräsi tämän lähettäväksi osavaltion mielisairaalaan Salemiin jatkotutkimuksia ja mahdollista hoitoa varten. Tuomari totesi, että Weaver ei kyseisellä hetkellä ole kykenevä olemaan syytettynä mielentilansa vuoksi. Hän totesi myös, että jos mielisairaalan psykiatrit katsovat Weaverin teeskentelevän oireensa tämä joutuisi uudestaan oikeuden eteen syytettynä Ashley Pondin ja Miranda Weaverin murhista.
Loppukesästä 2004 Oregon State Hospitalin psykiatrit totesivat Ward Weaver III:n olevan henkisesti kykenevä tulemaan oikeuden eteen murhista syytettynä . Weaver kuitenkin pelkäsi kuolemantuomiota ja teki sopimuksen juuri ennen oikeudenkäyntiä. Sopimuksen mukaan Weaver myöntäisi syyllisyytensä jos syyttäjä ei ajaisi kuolemantuomiota. 22.9.2004 Weaver myönsi syyllisyytensä seitsemään seitsemästätoista syytteestä mukaan lukien murhat, seksuaalinen hyväksikäyttö ja ruumiiseen kohdistunut toisen asteen väärinkäytös. Weaver ei kiistänyt (nolo contendere) muita kymmentä syytekohtaa. Tuomari tuomitsi Weaverin kahteen perättäiseen elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.
Syyllisyyden myöntäminen jätti monia avoimia kysymyksiä, kuten koska, missä ja miten Weaver oli tappanut Ashleyn ja Mirandan. Mies vienee nämä vastaukset mukanaan hautaan. Weaver toimitettiin Snake River Correctional Institutioniin itä Oregonissa jossa hänet suljettiin 44 muun vangin kanssa hallinnolliselle eristysosastolle (administrative segregation unit). Osasto on tarkoitettu vangeille jotka vankilajohdon mielestä on paras eristää muista vangeista oman turvallisuutensa vuoksi.
Isä
Ihmiset halusivat luonnollisesti myös tietää lisää Weaverin isästä, Ward Francis Weaver, Jr.:ista. Tämä oli tuomittu kuolemaan Robert Radfordin, 18, ja tämän tyttöystävän, Barbara Levoyn, 23 ensimmäisen asteen murhista vuonna 1984. Tapauksen tietojen mukaan Robert Radford palveli Yhdysvaltain ilmavoimissa ja tapasi Barbara Levoyn Coloradossa jossa Radford oli koulutuksessa. Robertin koulutuksen päätyttyä pariskunta matkasi tämän kotikaupunkiin Edmondsiin, Washingtoniin jotta Barbara tapaisi Robertin vanhemmat. Tämän jälkeen nuoripari ajoi Pinedaleen, Kaliforniaan Robertin isoäidin luokse. Matkan oli tarkoitus päättyä Las Vegasiin, Nevadaan jossa Robertin piti astua palvelukseen Nellis Air Force Basessa. Barbaran piti puolestaan lentää Las Vegasista kotiinsa Coloradoon.
Nuoripari saapui Pinedaleen iltapäivällä 5.2.1981. Vierailtuaan Robertin isoäidin luona he lähtivät ajamaan kohti Vegasia seitsemän maissa illalla. He eivät kuitenkaan koskaan päässeet Vegasiin – pariskunnan ajettua noin 260 km Pinedalesta heidän autonsa hajosi noin 1½ kilometrin päässä Tehachapista, Kaliforniassa. Ilta oli jo pimeä ja auto hajosi Highway 58:lla Bakersfieldin ja Barstowin välillä. Robert ja Barbara laittoivat auton hätävilkut päälle ja odottivat toivoen ohiajavan autoilijan tarjoavan heille apua. Jossain vaiheessa vastakkaiseen suuntaan ajava auto pysähtyi ja tarjosi apua, mutta koska auto oli menossa väärään suuntaan, Robert kieltäytyi avusta. Miehen ajaessa pois Robert ja Barbara eivät aavistaneet tehneensä juuri elämänsä virheen kieltäytymällä tarjotusta avusta.
Noin kymmeneltä illalla Ward Weaver Jr. joka ajoi rekallaan vastakkaiseen suuntaan huomasi Robertin auton tien varressa. Weaver ajoi seuraavalle rampille ja kääntyi ympäri palatakseen Robertin ja Barbaran luokse, hänen uskotaan havainneen Barbaran ohi ajaessaan. Oli syy mikä hyvänsä Weaver pysähtyi tien varteen ja tarjosi Robertille ja Barbaralle kyydin Mojaveen. He hyväksyivät tarjouksen ja kiipesivät rekan kyytiin. Ajettuaan kahdeksisen kilometriä Weaver pysäytti rekan tienvarteen ja pyysi Robertia auttamaan lastin siirtämisessä auton lavalla. Robertin kumartuessa lastia siirtääkseen Weaver löi häntä takaapäin noin 100 cm mittaisella teräsputkella. Weaver jatkoi Robertin hakkaamista putkella kunnes tämä vaipui tajuttomuuteen.
Weaver oli innoissaan ja sekaisin halusta. Hän kiipesi takasin ohjaamoon ja uhkasi Barbaraa veitsellä. Hän pakotti Barbaran kumartumaan eteenpäin pää polvien välissä ja kädet selän takan sormet ristissä. Weaver oli oppinut taktiikan armeijassa siirtäessään vankeja Vietnamissa. Uskoen Barbaran pysyvän asennossa jonka hän oli määrännyt, Weaver käänsi rekan ympäri ja ajoi kohti Bakersfieldiä. Neljän maissa aamulla Weaver pysähtyi Kettleman Cityn lähistöllä, jossa hän raiskasi Barbaraan ja jatkoi sitten ajamista kohti San Franciscoa. Hän pysähtyi vielä toisen kerran ja raiskasi Barbaran uudestaan. Weaverin raiskatessa Barbaraa ja ajaessa kohti San Franciscoa autoilija huomasi Robertin makaavan Highway 58 varressa. Weaver oli jättänyt Robertin tien varteen kuolemaan. Robert oli vielä vaivoin hengissä maatessaan valtavassa verilammikossa veren edelleen valuessa hänen päästään. Poliisit ja ensihoitajat kiirehtivät paikalle, mutta eivät pystyneet pelastamaan Robertia, joka kuoli matkalla sairaalaan.
Sairaalassa poliisit löysivät Robertin lompakon jossa oli Washingtonin osavaltiossa myönnetty ajokortti. Jonkun ajan kuluttua poliisi pystyi myös yhdistämään Highway 58 varrelta löytyneen hajonneen auton Robert Radfordiin. Autosta löytyi naisten käsilaukku ja matkalaukkuja. Käsilaukusta poliisit löysivät Barbara Levoyn henkilöllisyyspaperit joka vahvisti Robertin matkanneen naisseuralaisen kanssa. Poliisit julkaisivat kadonneen henkilön etsintäkuulutuksen Barbarasta ja ryhtyivät etsimään tätä.
Weaver jätti rekkalastinsa San Franciscoon ja ajoi kotiaan kohti Orovilleen, Kaliforniaan. Barbara Levoy oli edelleen hänen mukanaan ja tuntui hieman oudolta ettei Barbara ollut yrittänyt karata Weaverin purkaessa rekan lastia tai ainakin yrittänyt kiinnittää jonkun ohikulkijan huomion. Poliisi ei kuitenkaan jälkeenpäin saanut selville, että tällaista olisi tapahtunut. Suurin osa poliisin tiedoista on peräisin Weaverin kuulusteluista ja todistuksesta oikeudenkäynnin aikana.
Matkatessaan kohti Orovillea, Weaver pysähtyi syrjäseudulle ennen kuin saapui kaupunkiin ja käski Barbaraa nousemaan ulos rekan hytistä. Sitten hän sitoi Barbarana kädet ja jalat ilmastointiteipillä. Kun Weaver siirtyi laittamaan Barbaralle suukapulaa, tämä pani hanttiin ja puri Weaveria peukaloon. Ainoastaan Weaver tietää oliko hän suunnitellut tappavansa Barbaran juuri sillä hetkellä ja siinä paikassa vai ajoiko purema hänet raivon valtaan. Joka tapauksessa hän päätti kuristaa Barbaran kuoliaaksi. Ennen kuin Weaver ajoi Orovilleen tapamaan vaimoaan ravintolassa jossa tämä oli iltavuorossa, hän kaivoi haudan johon hän hautasi Barbaran ruumiin. Muutamia tunteja myöhemmin Weaver ajoi vaimonsa autolla paikkaan johon oli haudannut ruumiin, kaivoi rumiin ylös ja laittoi sen auton takaluukkuun. Sitten hän ajoi kotiin jossa hänen kolme lasta olivat edelleen hereillä. Hän käytti peukalonsa haavaa pelotellakseen lapsiaan ja kertoi näille joutuneensa tappeluun miehen kanssa joka saattaisi tulla etsimään häntä. Hän varoitti lapsia pysymään sisällä jossa he olisivat turvassa. Luottaen siihen, että lapset pysyttelisivät sisällä, Weaver nosti Barbaran ruumiin takakontista ja hautasi sen matalaan hautaan takapihalleen. Joitakin viikkoja myöhemmin Weaver kaivoi jälleen Barbaran ruumiin esille ja siirsi sen syvempään hautaan takapihallaan. Koska Weaverin vaimo ei tykännyt ripustaa pyykkiä seisten kostealla nurmikolla hän rakensi vaimolleen puisen alustan jolla seistä ja asetti sen Barbaran ruumiin päälle.
Tutkijoiden jatkaessa Robert Radfordin ja Barbara Levoyn tapauksen tutkimista, josta oli nyt kulunut 17 kuukautta, heillä ei luonnollisesti ollut aavistustakaan että murhaaja oli jo sellissä San Quentinin vankilassa. Melko pian he kuitenkin saivat selville, että murhattuaan Robertin ja Barbaran Weaver oli syyllistynyt muihin rikoksiin joiden vuoksi hän oli vankilassa. Ensimmäinen indikaatio että Ward Weaver Jr. oli mies jota he etsivät saatiin toisen vangin kertoessa Weaverin kertoneen hänelle yksityiskohtia Robertin murhasta ja Barbaran raiskauksesta ja murhasta ja että Barbaran ruumis saattaisi olla haudattu Weaverin takapihalle Orovillessä. Weaver oli ilmeisesti kertonut olevansa vankilassa kidnappauksesta ja raiskauksesta mutta tehneensä myös murhan ja päässeen kuin koira veräjästä.
Tutkijoiden syventyessä Weaverin taustoihin ja kidnappaus sekä raiskausrikokseen heille selvisi, että Weaver oli ottanut kaksi liftaria kyytiin Oregonissa ajaessaan I-5:sta kulkevaa reittiään. Toinen oli nuori mies ja toinen 16-vuotias tyttö. Weaver oli ajanut nuoret aina Keski-Kalifornian rannikolle. Matkalla Weaver oli pysähtynyt ja soittanut ystävälleen joka tuli paikalle. Weaver oli pakottanut nuoren miehen menemään ystävänsä mukana ja pitänyt tytön rekassaan. Weaver oli raiskannut tytön monta kertaa useamman päivän kuluessa rekkansa hytissä ja lopulta vienyt tytön kotiinsa Orovillen jossa hän pani tytön komeroon. Hän päästi tytön kaapista vain kun hän halusi raiskata tämän uudestaan. Tytön tietämättä Weaverin ystävä oli vienyt nuoren miehen syrjäiselle seudulle ja ampunut tätä päähän kolmasti ja heittänyt miehen alas jyrkännettä. Ihme kyllä nuorukainen ei ollut kuollut laukauksiin ja onnistui kiipeämään jyrkännettä ylös. Ohikulkenut autoilija otti nuorukaisen kyytiin ja ajoi tämän sairaalaan ja soitti poliisille. Jälkeenpäin poliisi arveli, että nuorukaisen selviäminen hengissä pelasti myös tytön elämän. Nuorukainen pystyi kuvailemaan Weaverin ja tämän rekan niin hyvin, että poliisit löysivät Weaverin nopeasti. Weaver kertoi myöhemmin, että poliisin ilmestyttyä kyselemään häneltä tietoja hän tajusi ettei voisi tapaa tyttöä. Hän vei tytön maalle ja päästi tämän vapaaksi. Weaver ja hänen ystävänsä tuomittiin lukuisista rikoksista mukaan lukien raiskaus ja murhan juonittelu ja he saivat kumpikin elinkautisen.
Uusien tietojen valossa viranomaiset suuntasivat Weaverin talolle. He kuulustelivat Weaverin vaimoa ja poikaa. He pyysivät myös lupaa tehdä etsintä pihalla, jonka vaimo myönsi. Weaverin poika näytti viranomaisille tason, jonka hänen isänsä oli rakentanut. Olettaen että vangin kertomat tiedot olivat totta, he alkoivat kaivaa alueelta, jonka taso oli peittänyt. Pian he löysivät ruumiin. Täysin maatunut ruumis lähetettiin ruumishuoneelle. Ajan myötä selvisi, että ruumis oli puettu niihin vaatteisiin, jotka Barbara Levoylla oli kadotessaan. Koska ruumis oli niin pahoin mädäntynyt, tunnistus tehtiin hammaskarttojen avulla. Kuolinsyytä ei kuitenkaan kyetty määrittämään mädäntymisen vuoksi.
Weaveria kuultiin Folsomin vankilassa kolmena päivänä: 27.-28.7. ja 2.8.1982. Nauhoitettujen kuulustelujen aikana Weaver myönsi tappaneensa Robert Radfordin ja Barbara Levoyn ja raiskanneensa Barbaran. Weaveria syytettiin myöhemmin murhista ja raiskauksesta ja tapaus vietiin oikeuteen. Oikeudenkäynnin aikana Weaver todisti omasta puolestaan. Hän mm. väitti kuulleensa Ladell nimisen naisen äänen 17-vuotiaasta lähtien. Hän väitti myös kuulevansa miehen äänen jonka hän oli kuullut vuodesta 1968 palvelleessaan Vietnamissa. Weaver sanoi oppineensa luottamaan miehen ääneen koska se oli varoittanut häntä Vietnamissa ja pelastanut hänen henkensä. Hän väitti myös käyttävänsä amfetamiinia pysyäkseen hereillä rekkaa ajaessaan ja käyttäneensä amfetamiinia 18 kuukautta ennen Barbaraan ja Robertiin kohdistuneita rikoksia ja ettei hän ollut nukkunut puoleentoista viikkoon ennen murhia.
Weaver sanoi tunteneensa viehtymystä Barbaraa kohtaan heti kättelyssä. Miesääni hänen päässään oli välittömästi käskenyt häntä harrastamaan seksiä Barbaran kanssa kun taas naisääni käski häntä jättämään tytön rauhaan. Miesääni käski kolkata Robertin jotta Weaver saisi olla yksin Barbaran kanssa ja jatkoi raiskauskehotuksia. Ääni väitti, että Weaver ei joutuisi pulaan teoistaan. Koska hän luotti miesääneen, Weaver päätti raiskata Barbaran. “En voinut vastustaa ääntä”, Weaver sanoi ”en vain voinut sille mitään. Minun oli pakko seurata käskyä joka vaikutti loogisimmalta.” Vaikka Robertin päästä löytyi yksitoista haavaa, Weaver väitti, ettei hänen tarkoituksensa ollut tappaa tätä. Hän halusi vain tehdä pojan toimintakyvyttömäksi saadakseen olla kaksin tämän tyttöystävän kanssa. Hän sanoi, että jos hänen tarkoituksensa olisi ollut tappaa, hän olisi käyttänyt rekassa ollut veistä.
Weaver todisti että lyötyään Robertia tämä kaatui auton lavalle huutaen. Weaver oli käskenyt poikaa olemaan hiljaa mutta tämä jatkoi huutamista, joten hän oli lyönyt poikaa vielä ”muutaman” kerran ja kun tämä vihdoin makasi paikallaa,n hän oletti pojan menettäneen tajuntansa. Matkan aikana äänet hänen päässään kiistelivät; miesääni vaati raiskausta ja naisääni nuhteli Weaveria. Oikeudenkäynnin aikana Weaver sanoi, ettei aikonut tappaa Barbara Levoyta. Raiskattuaan tytön toisen kerran hän etsi syrjäistä paikkaa johon voisi jättää tytön. Päivän sarastaessa hän kuitenkin muutti mielensä ja päätti ottaa tytön mukaansa. Hän käski tyttöä makaamaan hytin lattialla kun hän purki lastia ja tyttö oli totellut koko sen 45 minuutin ajan jonka lastinpurku kesti. Sitten he suuntasivat Oaklandiin josta piti hakea uusi lasti. Weaver kertoi poliisin pysäyttäneen hänet matkalla ja Weaver oli käskenyt tytön olla hiljaa. Tämä oli totellut jälleen kerran ja poliisien lähdettyä Weaver ajoi Oaklandiin hakemaan lastinsa.
Weaverin todistuksen mukaan hän päätti noin kello 23.00 6.2.1981 ajaessaan kotiinpäin sitoa tytön, panna tälle suukapula ja jättää hänet yöksi sillan alle. Weaver väitti että hän aikoi palata seuraavana päivänä hakemaan tytön ja ajaa tämän Los Angelesiin varastoalueelle jossa hän päästäisi tämän menemään. Suunnitelma ei kuitenkaan toiminut. Sidottuaan tytön sähköteipillä hän yritti tunkea kangasvaippaa tytön suuhun mutta tyttö pistikin hantti ja puri häntä peukaloon. Tyttö puri lujaa eikä päästänyt irti. Hän väitti lyöneensä tyttö kahdesti nyrkillä ja pyörtyneensä. Seuraavaksi hän huomasi käärineensä vaipan tytön kaulan ympäri ja kuristavansa tätä. Hän lopetti kun tytön ote peukalosta irtosi ja tajusi tytön olevan kuollut. Tällöin miesääni hänen päänsä sisällä kehotti häntä hautamaan ruumiin todisteiden tuhoamiseksi.
Paljon aiemmin, ennen kuin Weaver edes oli pidätetty tästä rikoksesta, hänen puolustusasianajajansa oli kyseenalaistanut miehen oikeustoimikelpoisuuden. Oikeus määräsi kaksi psykiatria tutkimaan Weaveria. 27.10.1982 psykiatriat esittivät lausuntonsa oikeudelle; molemmat totesivat Weaverin olevan oikeustoimikelpoinen. Lisäksi valamiehistö ei uskonut Weaverin kuulevan ääniä. Valamiehistö totesi Weaverin syylliseksi molempiin murhiin samoin kuin moniin muihin murhiin liittyviin syyteisiin ja tuomitsivat hänet kuolemaan. Jotkut tahot uskovat myös Weaverin liittyvän 24 liftarin ratkaisemattomiin katoamisiin Weaverin rekkareitin varrella Kaliforniassa, Oregonissa ja Washingtonissa.
Lähteinä käytetty:
http://www.karisable.com/crime.htm
http://www.trutv.com/library/crime/index.html
Poika
Myrskyisenä talviaamuna kello 8 paikkeilla 9.1.2002 12-vuotias Ashley Marie Pond lähti kotoaan koulubussille Oregon Cityssä, Oregonissa. Ashley ei koskaan saapunut kouluun.
Ashley oli koulunsa tanssiryhmän ja uintijoukkueen jäsen. Katoamispäivänä Ashleyllä piti olla tanssiharjoitukset koulun jälkeen joten hänen äitinsä ei odottanut häntä kotiin heti koulun jälkeen. Mutta kun Ashleyä ei näkynyt eikä hänestä ollut kuulunut mitään kello 18.00 mennessä äiti huolestui - ei ollut tytön tapaista olla ilmoittamatta itsestään. Äidille selvisi pian että Ashley ei ollutkaan päässyt kouluun asti, äiti myös soitti usealle Ashleyn ystävälle mutta kukaan ei ollut nähnyt tyttöä. Äiti tarkisti tytön huoneen ja tavarat nähdäkseen oliko mitään kateissa, joka voisi viitata siihen että Ashley olisi karannut, mutta mitään ei puuttunut. Niinpä äiti soitti poliisille ja ilmoitti tytön kadonneeksi.
Poliisit aloittivat heti Ashleyn luokkatovereiden kuulemisen ja heille selvisi, ettei Ashley ollut aamulla tullut koulubussiin eikä häntä ollut myöskään näkynyt bussipysäkillä. Seuraavien tuntien ja päivien kuluessa poliisit tutkivat lähialueet koirien avulla ja kuulivat seudun asukkaita. Poliisit luonnollisesti tutkivat tunnettujen seksuaalirikollisten listoja ja Ashelyn internetin käyttöä, löytämättä kuitenkaan mitään joka voisi johtaa tytön löytymiseen. Vaikka Ashleyn äiti ei uskonut tytön karanneen kotoa poliisit pitivät sitä edelleen mahdollisena koska Ashleyn kotona oli ollut paljon ongelmia. Koska poliisi ei edistynyt tapauksen selvittelyn kanssa, kutsuttiin FBI apuun yhdeksän päivää Ashleyn katoamisen jälkeen, 18.1.2002. FBI laajensi etsintöjä Ashleyn kodin lähialueita edemmäksi, kuuli koulun henkilökuntaa, jakoi tuhansia julisteita joissa oli Ashleyn kuva ja katoamisen yksityiskohdat, mutta saamistaan vihjeistä huolimatta tapaus ei edelleenkään edennyt.
Tutkimusten aikana selvisi, että Ashleyn biologinen isä oli syytettynä Ashleyyn kohdistuneesta 20 raiskauksesta ja 20 sodomiasta, jotka olivat tapahtuneet 4 vuoden kuluessa. Ashley ei ollut tuntenut biologista isäänsä ennen kuin Ashleyn äiti erosi silloisesta miehestään, jota Ashley piti isänään. Elatusmaksuihin liittyvä kiista johti isyystesteihin ja Ashleyn hämmennys oli valtava kun tulokset osoittivat että mies, jota hän oli pitänyt isänään koko elämänsä, ei ollutkaan hänen isänsä. Ikävä kyllä Ashleyn hyväksikäyttö oli alkanut pian sen jälkeen kun hän yritti oppia tuntemaan isäänsä. Kun tyttö palasi kotiin viikonloppuvierailuilta isänsä kanssa, ystävät ja sukulaiset huomasivat hänen olevan alakuloinen ja vaikuttavan vihaiselta ja tytön käytös oli pahentunut niiden neljän vuoden kuluessa joita hän isäänsä tapasi. Lopulta Ashley kieltäytyi lähtemästä isänsä luokse ja kertoi äidilleen mitä hänelle oli tapahtunut.
Huhtikuuhun 2001 mennessä poliisit oli kutsuttu Ashleyn kotiin useita kertoja rauhoittamaan kännisiä tappeluja ja häiriköintiä. Tämä johti siihen, että Ashley vietti paljon aikaa erään naapurin luona, jossa Ashleyn ystävätär ja luokkatoveri asui perheensä kanssa. Kyseinen naapuri, Ward Weaver III, silloin 39, oli muuttanut perheineen taloon muutama vuosi aiemmin ja Ashley oli yhdessä ystävänsä Miranda Gaddisin kanssa ystävystynyt Weaverin tyttären kanssa. Aluksi Ashley ykienkertaisesti kävi Weavereiden luona yökylässä ja Ward Weaver vei usein Ashleyn ja oman tyttärensä kouluun tällaisten yökyläilyjen jälkeen. Kerran Ashleyn opettaja näki Weaverin suutelevan Ashleya suulle tuodessaan tytön kouluun. Opettaja ilmoitti asiasta koulun rehtorille, mutta asia jäi siihen. Kesään 2001 mennessä Ashley vietti pitkiä aikoja Weavereiden kotona ja lähti jopa perheen mukana kahden viikon lomalle Kaliforniaan. Pian matkalta paluun jälkeen Ashley syytti Ward Weaveria seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja muutti takaisin kotiin. Pian syytösten jälkeen Weaver soitti eräällä Ashleyn sukulaisista ja valitti: "Soitan kertoakseni, että Ashley on hiljattain syyttänyt minua seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta. Hän kertoi asiasta tyttärelleni. Haluan teidän tietävän, että Ashley ei ole koskaan enää tervetullut kotiimme. Pesen käteni hänestä täysin. Hän tuhosi juuri suhteemme.”
On vaikea käsittää, kuinka tutkimuksen alkumetreillä Ashleyn hyväksikäyttö ja kaikki vihjeet, jotka osoittivat Weaverin suuntaan, jäivät huomioimatta. Myöhemmin on käynyt selväksi, että jos nämä elintärkeät vihjeet olisi huomioitu ennen Ashleyn katoamista, tapaus ei ehkä olisi kadonnut järjestelmän rattaisiin jonka tarkoituksena on suojella lapsia vaanivilta monstereilta. Samat vihjeet olisivat myös saattaneet pelasta toisen lapsen elämän jos ne olisi huomioitu aiemmin.
Monet todistajat epäilivät, että kaikki ei ollut kohdallaan Ward Weaver III:en ja Ashley Pondin välisessä kanssakäymisessä, mutta tutkijat ottivat nämä väitteet tosissaan vasta kun tutkimusten alusta oli kulunut puoli vuotta. Eräs Ashleyn äidin sukulaisista oli mm. kertonut, että Ashley oli yöpynyt heidän kotonaan noin viikkoa ennen katoamistaan ja oli kertonut sukulaisen tyttärelle, että Weaver oli estänyt Ashleya lähtemästä Weaverin talosta kun tyttö oli halunnut lähteä kotiin. Ashley oli myös sanonut, että hänen ystävänsä Miranda Gaddis oli nähnyt tapauksen. Ashleyn äidin entinen poikaystävä oli ilmoittanut poliisille että hänen mielestään Weaverin ja Ashleyn välinen suhde vaikutti sopimattomalta. Hän kertoi, että kerran ollessaan vierailulla Ahleyn äidin luona Weaver oli ilmestynyt paikalle. Ashley oli istunut Weaverin syliin ja ryhtynyt pussailemaan tätä. "Ashley oli seksuaalisesti erittäin aggressiivinen ja Weaver näytti vaivaantuneelta, aivan kuin hänellä olisi jotain salattavaa", mies selitti eräälle toimittajalle. Kolmas todistaja, joka tunsi sekä Weaverit, että Pondit hyvin, väitti että Ashley oli nukkunut samassa vuoteessa Weaverin kanssa yöpyessään tämän talossa.
Kuultuaan Ashleyn syytteistä Ward Weaveria kohtaan, Clackamas Countyn piirisyyttäjä ilmoitti lapsen hyväksikäytön ”kuumaan puhelimeen” (hotline) 31.8.2001. Raportti luovutettiin sosiaalityöntekijöille 5.9.2001. Ashleyn opettaja Linda Virden soitti myö lastensuojeluviranomaisille Ashleyn kerrottua että Ward käytti häntä hyväkseen, yritti raiskata hänet ja oli uhannut toimivansa Ashelyn isän puolesta todistajana tulevassa raiskausoikeudenkäynnissä.
Loppusyksyyn ja alkutalveen mennessä kun Ashley oli häädetty Weaverin perheen suosiosta, ihmiset huomasivat tytön käytöksen ja mielialan parantuneen huomattavasti. Loka-marraskuussa Ashley kuitenkin vaikutti iloisemmalta ja sosiaalisemmalta. Joidenkin kuukausien kuluttua Ashleyn välit Weavereihin parani ja hän kävi heillä toisinaan kylässä. Sosiaalityöntekijä kertoi kuitenkin poliisille lastensuojelun saaneen useita puheluita huolestuneilta naapureilta Ashleya ja tämän perhettä koskien. Jouluna Ashley kertoi perheelleen pelkäävänsä Wardia. Joulukuun loppupuolella Weaverin avovaimo sai ilmeisesti lopullisesti tarpeekseen siitä hellyydestä jota Weaver osoitti 12-vuotiasta Ashley Pondia kohtaan ja muutti pois talosta. Vähemmän kuin kaksi viikkoa myöhemmin 9.1.2002 Ashley katosi. Poliisit kuulustelivat Ward Weaveria ja tämän tytärtä Malloria seuraavana päivänä.
Ward Weaver sanoi säälineensä Ashleya ja yrittäneensä auttaa tyttöä parhaansa mukaan mutta sitten tyttö oli syyttänyt häntä seksuaalisesta koskettelusta jolloin hän pesi kätensä tytöstä. Poliisit käyttivät koiraa apunaan tutkiessaan Ward Weaverin taloa ymprtöivän tontin 19.1.2002, mutta Ward kieltäytyi päästämästä poliiseja ja koiraa talon sisälle.
8.3.2002, tarkalleen 60 päivää Ashley Pondin katoamisen jälkeen 13-vuotias Miranda Gaddis hyvästeli äitinsä tämän lähtiessä töihin kello 7.30. Mirandalla, jonka tuli olla koulubussipysäkillä kello 8.19 oli yli 45 minuuttia aikaa valmistautua kouluun lähtöön. Aivan kuten Ashley aikanaan, Miranda ei kuitenkaan ollut bussipysäkillä koulubussin saapuessa eikä hän koskaan tullut kouluun. Mirandan äiti kuuli vasta kello 13.20, ettei tyttö ollut ilmaantunut kouluun. Eräs Gaddisien sukulainen, joka oli kuullut useilta Mirandan ystäviltä, ettei tyttöä oltu nähty koulussa, soitti tämän äidille töihin. Hädissään Mirandan äiti soitti kouluun ja varmisti, että tyttö oli ollut poissa. Kauhuissaan Mirandan äiti meni suoraan poliisilaitokselle ja ilmoitti tyttärensä kadonneeksi. Normaalisti poliisi ottaa vastaan katoamisilmoituksen vasta kun katomaisesta on kulunut 48-72 tuntia, mutta koska kyseessä oli lapsi ja koska Ashley oli kadonnut päivälleen kaksi kuukautta aiemmin ja täsmälleen samalla tavalla samasta paikasta poliisi kirjasi ilmoituksen.
Miranda Gaddis oli sievä ja jääräpäinen tyttö, joka haaveili mallin ammatista. Vaikka Miranda oli sosiaalinen ja ystävällinen tyttö, hän, aivan kuten ystävänsä Ashley, oli joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Mirandan äidin poikaystävä oli käyttänyt Mirandaa ja kahta muuta tyttöä seksuaalisesti hyväksi ja joutunut vuonna 1999 syytteeseen 22 seksuaalisesta hyväksikäytöstä jotka olivat kohdistuneet Mirandaan ja kahteen muuhun tyttöön. Mies tuomittiin kolmesta syytteestä ja joutui vankilaan. Miranda, ehkä omien kokemuksiensa vuoksi, ei epäröinyt kertoa poliisille mitä hän tiesi Ashleyn hyväksikäytöstä. Ashley ja Miranda olivat läheisiä ystäviä ja Ashley oli kertonut Mirandalle mm. yksityiskohtia isäänsä ja Weaverin kohdistuvista syytöksistään. Ashley oli myös kertonut, että kaksi muutakin miestä olivat käyttäneet häntä seksuaalisesti hyväkseen. Tärkein tieto oli ehkä kuitenkin se, että Ashley oli kertonut Mirandalle ja muillekin, mm. äidilleen ja yhdelle opettajalleen hieman ennen katoamistaan, että Weaver oli raiskannut hänet kahden viikon Kalifornian matkan aikana.
Miranda, kuten Ashleykin, oli Weaverin tyttären ystävä. Poliisille selvisi myöhemmin, että Miranda oli pian vietettyään yön Weaverien kotona tyttären 11-vuotissyntympäivän kunniaksi kertonut muille osan niistä asioista jotka Ashley oli hänelle tunnustanut Weaveriin liittyen. Sana levisi ja helmikuussa 2002 koko koulu tiesi Weaverin raiskanneen Ashleyn. Luonnollisesti Weaverin tytär oli häpeissään ja luokkatovereidensa hyljeksimä, joinain päivinä hän ei edes halunnut mennä kouluun. Huhujen mukaan Weaver oli raivoissaan siitä mitä hänestä puhuttiin. Yksi Weaverin entisistä vaimoista kertoi poliisille, että Weaver oli hyvin aggressiivinen ja jos asiat eivät menneet hänen tahtonsa mukaan hän keksi helposti keinon hoitaa asiat mieleisekseen.
Tapauksien väillä oli muitakin samankaltaisuuksia. Ensinnäkin tytöt muistuttivat selvästi toisiaan. He olivat lähes saman ikäisiä, molemmilla oli ruskeat silmät ja he olivat lähes samanpituisia ja -painoisia. Molemmat tytöt kulkivat myös samaa reittiä bussipysäkille. Kun pohdittiin mahdollisuutta, olisiko joku tuntematon ihminen voinut siepata tytöt, molempien äidit pitivät teoriaa uskomattomana. Molemmat äidit vakuuttivat, että tytöt olisivat taatusti tapelleet vastaan jos tuntematon ihminen olisi yrittänyt siepata heidät. Poliisi keskittyi tutkimuksissaan siihen että molemmat tytöt olivat tunteneet sieppaajansa.
Poliisi tajusi että he olivat sivuuttaneet ison määrän potentiaalisia syyllisiä tutkiessaan aluetta ensimmäisellä kerralla. He tajusivat että monet alueen vuokralaisista eivät olleet ilmoittaneet vieraista joita heidän luona asui Ashleyn katoamisen aikoihin. Joissain asunnoissa asui kuusi tai useampikin ihminen väliaikaisesti tai lähes pysyvästi. Jotkut olivat pakosalla lailta. Selvisi, että taloissa oli asunut lähes 150 ihmistä, joista vuokranantaja tai maailma ylipäätän, ei tiennyt mitään. Poliisin oli pakko tutkia kaikki nämä ihmiset. Samoin heidän täytyi haastatella kaikkia alueella asuvia rekisteröityjä seksuaalirikollisia. Heitä asui Oregon Cityn alueella noin 900. Kaikki tämä kesti viikkoja vaikka poliisien ei olisi tarvinnut kun vilkaista kadun toiselle puolelle. Ward Weaverin nimi oli pukahtanut esiin useita kertoja tutkimusten alkumetreillä mutta poliiseilla ei ollut riittävää näyttöä Weaverin pidätykseen vaikka häntä pidettiin potentiaalisena epäiltynä. Poliisilla ei kerta kaikkiaan ollut todisteita, ei todistajia eikä edes rikospaikkaa jota tutkia.
Tutkijat keskittyivät Ward Weaveriin, joka asui halvassa vuokra-asunnossa sen koulubussipysäkin läheisyydessä jossa molemmat tytöt oli viimeksi nähty. Ward näytti nauttivan saamastaan huomiosta. Hän kutsui TV-kuvausryhmiä kotiinsa ja vakuutti syyttömyyttään ja antoi haastatteluja takapihalla olevan betonilaatan päällä seisten.
Vaikka aluetta oli tutkittu koirien avulla jo tammikuussa, pian Mirandan katoamisen jälkeen eräs yksityinen jälkikoiran omistaja pyysi tyttöjen äideiltä luvan etsiä jälkiä tytöistä koiransa avulla. Luvan saatuaan mies ei aluksi löytänyt mitään, mutta hän ei luovuttanut vaan päätti tutkia myös Weaverin pihan. Weaver päästikin miehen pihalleen mutta käski tämän pysytellä poissa vastavaletun betonilaatan lähettyviltä takapihallaan, koska hän ei halunnut koiran pilaavan valua. Mies vei kuitenkin koiran laatan lähetetyille, jossa koira antoi merkkejä että lähistöllä saattaisi olla ihmisruumis. Mies ilmoitti havaintonsa poliisille mutta kesti vielä jonkin aikaa ennen kuin poliisi teki asialle mitään.
Tutkijoiden jatkaessa loputtomien hyödyttömien vihjeiden tarkastamista aika kului huomaamatta. Vasta 30.6.2002 tapahtui jotain merkittävää kun Weaver päätti puhua medialle. Weaver otti yhteyttä Portland Tribunen toimittajaan, joka haastatteli häntä ilomielin. Weaver sanoi, ettei hän tiennyt mitä Ashelylle ja Mirandalle oli tapahtunut, mutta hän tiesi olevansa FBI:n pääepäilty tapauksessa. Weaver sanoi FBI:n pitävän häntä syyllisenä koska hän oli saanut pahoinpitely tuomion entisen naisystäväänsä liittyen ja koska Ashley oli syyttänyt häntä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Toinen syy oli, ettei hän ollut läpäissyt tapaukseen liittyvää valheenpaljastustestiä. Tärkein syy Wardin mielestä oli kuitenkin ehkäpä se, että hänen isänsä Ward Weaver, Jr. istui kuolemaan tuomittujen osastolla Kaliforniassa nuoren naisen ja nuoren miehen surmasta.
Vuoden 2002 puolessavälissä tutkijat Oregonissa suorittivat kuulusteluita ja tutkivat yli 1 2000 vihjettä jotka olivat virranneet poliisille kuluneiden kuukausien aikana. FBI tarjosi 50 000 dollarin palkkiota tiedosta joka johtaisi epäiltyyn / epäiltyihin Ashleyn ja Mirandan katoamisissa ja/tai tyttöjen turvalliseen kotiinpaluuseen. Oregonin kaupungin poliisilaitos lisäsi 10 000 dollaria palkkiosummaan ja Newell Creek Village Apartments vielä 5 000 dollaria. Kukaan ei kuitenkaan astunut esiin.
Tapauksessa ei tapahtunut mitään edistystä ennen 13./15.8.2002 (eri päivä eri lähteissä). Ward Weaver III oli ryhtynyt suunnittelemaan kaupungista lähtöä. Hän oli pakannut tavaransa ja oli lähes valmis katoamaan. Hän pyysi 24-vuotiaan poikansa 19-vuotiasta tyttöystävää auttamaan tavaroidensa kantamisessa. Weaver kävi kuitenkin tytön kimppuun varoittamatta tämän ollessa kylpyhuoneessa. Weaver repi vaatteet tytön päältä ja raiskasi tämän jonka jälkeen hän yritti kuristaa tytön. Tyttö pääsi kuitenkin vapaaksi ja juoksi ulos talosta ainoastaan suihkuverho suojanaan. Weaver joka tajusi kaiken mennen pieleen hyppäsi autoonsa ja pyrki pakoon alueelta. Hänen uhrinsa onnistui kuitenkin saamaan apua ja poliisi kutsuttiin paikalle. Oregonin poliisi onnistui pysäyttämään Weaverin ennen kuin tämä ehti poistua kaupungista. Weaver pidätettiin ja vietiin Oregonin kaupungin vankilaan jossa hänet kirjattiin ensimmäisen asteen raiskaussyytteestä. Koska Weaver yritti paeta rikospaikalta hänen pelättiin pakenevan jos hän pystyisi maksamaan takuunsa. Niinpä takuusummaksi määrättiin miljoona dollaria.
Tutkijat kertoivat julkisuudelle että ennen Weaverin pojan tyttöystävään kohdistunutta hyökkäystä viranomaisilla ei ollut tarpeeksi todisteita Weaverin pidättämiseen tai edes etsintäluvan saamiseksi. Nyt tutkijoista tuntui, että he saisivat etsintäluvan Weaverin kotiin kerätäkseen todisteita nyt tapahtuneessa rikoksessa. Poliisit tajusivat, että jutussa tarvittaisiin edelleen läpimurto, jotta kadonneet tytöt löytyisivät. Viikko sen jälkeen kun Weaver oli pidätetty, tutkijat saivat läpimurtonsa. Poliisiraporttien mukaan lopullinen niitti tuli kun Weaverin toinen, 19-vuotias poika, päätti kertoa tietonsa. Pojan mukaan Weaver oli kertonut hänelle tehneensä pahoja asioita ja suunnittelevansa lähtöä alueelta. Poika sanoi tutkijoille uskovansa, että Weaver oli puhunut Mirandasta ja Ashleysta. FBI ilmoitti, että heillä oli nyt riittävä epäilys saadakseen etsintäluvan Weaverin talolle ja tontille. 23.8.2002 tuomari myönsi etsintäluvan.
Ward Weaver III:en isä, joka oli antanut pojalleen lempinimen "Little Pete," hylkäsi perheensä 1967 ja muutaman vuoden päästä Wardin äiti nai väkivaltaisen alkoholistin. Ward tapasi isänsä vain satunnaisesti tämän lähdettyä, osittain koska isä meni uusiin naimisiin ja perusti toisen perheen. Ihmiset, jotka tunsivat Wardin, kertoivat kuitenkin tämän idolisoivan isäänsä jopa sen jälkeen kun tämä oli tuomittu murhasta. Ward oli ollut paikalla isänsä oikeudenkäynnissä ja kävi säännöllisesti tapaamassa tätä vankilassa. Weaver III siskon mukaan ensimmäiset merkit pojan asosiaalisesti käytöksestä ilmenivät tämän ollessa 12-vuotias. Siihen ikään mennessä poika oli käyttänyt henkisesti ja seksuaalisesti hyväkseen ainakin yhtä perheenjäsentä ja vuonna 1981 teini-ikäinen, naispuolinen sukulainen ilmoitti poliisille että Ward oli toistuvasti raiskannut hänet ja myös hakannut tytön. Tapaukselle ei kuitenkaan koskaan tehty mitään. Sukulaiset sanoivat että hyväksikäyttö jatkui vaikka Ward muutti pois ja meni naimisiin. Perheenjäsenet sanoivat pelkäävänsä Wardia kuollakseen.
Weaver nai ensimmäisen vaimonsa 1980-luvulla. Vaimon ollessa viidennellä kuulla raskaana Weaver tiedettävästi hyökkäsi tämän kimppuun ja löi tätä, kiskoi hiuksista ja löi tämän pään sängyn päätyä vasten. Pariskunta sai yhteensä kolme lasta, kaksi poikaa ja yhden tyttären. Weaver muutti vaimoineen ja lapsineen Fairfilediin, Kaliforniaan tuttavaperheen luokse asumaan. Weaverin perhe muutti kuitenkin pian muualle koska eräänä iltana ollessaan humalassa Weaver pyysi tuttavaperheen 15-vuotiasta tytärtä ajamaan hänet kauppaan jotta hän saisi ostaa lisää viinaa. Jostain syystä Weaver hyökkäsi tytön kimppuun betonimurikalla kaupan pihassa. Tyttö pääsi pakoon ja teki poliisi ilmoituksen. Weaver tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan päällekarkauksesta. Weaverin vaimo odotti miestään tämän ollessa vankilassa mutta pariskunta erosi vuonna 1993.
Weaver löysi pian uuden tyttöystävän jota hän myös pahoinpiteli. Pian suhteen alettua Weaver pidätettiin hänen hakattuaan tyttöystäväänsä valurautapannulla. Tyttöystävä ei suostunut todistamaan Weaveria vastaan ja suhde jatkui. He avioituivat vuonna 1996 mutta liitto kesti ainoastaan 4 vuotta. Ilmeisesti toinen avioliitto päättyi koska Weaverilla oli suhde toiseen naiseen joka avioeroon mennessä oli kestänyt jo kolme vuotta. Pian avioliiton päätyttyä Weaver muutti lastensa ja uuden tyttöystävänsä kanssa vuokrataloon South Beavercreek Roadille Oregon Cityssä.
Pian etsintöjen alettua toisena päivänä, 24.8.2002 Oregon Cityn poliisipäällikkö ilmoitti, että Weaverin talon takana olevasta vajasta oli löydetty ihmisruumiin jäänteet pahvilaatikosta. Jäänteet olivat sen verran vanhat että tunnistamiseen menisi useita päiviä. Seuraavan päivänä etsivät ryhtyivät purkamaan pihalle valettua betonilaattaa. Kun laatta oli poistettu, sen alta löydettiin maahan haudattu 55 gallonan tynnyri. Tynnyrin sisältä löytyi toisen ruumin jäänteet. Muutaman päivän kuluttua Weaverin pihalta löytyneet jänteet pystyttiin tunnistamaan Ashley Pondin ja Miranda Gaddisin jäänteiksi. Ashley oli haudattu tynnyriin sementtilaatan alle ja Miranda oli jätetty pahvilaatikkoon pihalla olevaan vajaan. Joidenkin viikkojen kuluttua Ward Weaver III:lle luettiin syytteet murhista, raiskauksista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä ruumiisiin kohdistuneista toisen asteen väärinkäytöksistä (second-degree abuse of a corpse) Ashleyn ja Mirandan tapauksessa. Hän sai myös syytteet raiskauksesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä poikansa tyttöystävään kohdistuneista teoista.
Kuolinsyyntutkija ei pystynyt vahvistamaan Ashleyn ja Mirandan kuolinsyytä. Raporttien mukaan tyttöjä ei kuitenkaan ollut kuritettu, myrkytetty, hakattu, ammuttu tai puukotettu kuoliaaksi. Ashleyn jäännökset oli muumioituneet mikä viittasi siihen että ruumis oli pakastettu. Tyttö oli täysin pukeissa ja valkoinen köysi oli sidottu hänen kaulansa ympäri ja ranteiden ja käsien ympäri ja ruumis oli narua kiristämällä vedetty sikiöasentoon. Ruumis oli myös kääritty neljään muovisäkkiin. Mirandan ruumis oli myös osittain vaatetettu ja sidottu. Laatikko oli teipattu kiinni ja peitetty muovilla. Spekuloitiin, että molemmat tai toinen ruumiista oli ensin säilytetty arkkupakastimessa Weaverin talossa ennen kuin ne oli siirretty ulos.
Ashleylla oli ruumiinavausraportin mukaan 0,17 prosentin veren alkoholipitoisuus. Tämä määrä viittaisi siihen että Ashley olisi nauttinut noin viisi annosta tiukkaa viinaa hieman ennen kuolemaansa. On kuitenkin vaikeaa tietää varmasti paljonko alkoholia Ashley oli juonut koska ruumis tuottaa hajotessaan alkoholia. Esimerkiksi Mirandan ruumiin veren alkoholipitoisuus oli 0,05 prosenttia, jonka voidaan olettaa johtuneen ruumiin hajoamisesta. Jos Ashley oli nauttinut viisi annosta alkoholia ennen kuolemaansa sillä on ollut vakavat vaikutukset alle 50-kiloiseen tyttöön. Tämä määrä olisi jopa voinut tappaa tytön, tai ainakin aiheuttaa sammumisen. Tämä ikäisen ja kokoisen tytön kohdalla akuutti alkoholimyrkytys olisi hyvin todennäköinen. Vaikka tutkijat eivät pystyneet varmasti sanomaan mistä Ashley oli saanut alkoholia, oli tutkimusten kuluessa saatu tietää että Weaver oli kesäkuussa 2002 hankkinut alkoholia omalla tyttärelleen ja toiselle teinitytölle jota Weaverin väitettiin käyttäneen hyväkseen tytön humalluttua. Poliisilla oli myös lausunto eräältä lääkäriltä jolle Weaverin tytär oli kertonut, että Weaver oli hankkinut hänelle ja Ashleylle alkoholia. Viranomaiset uskoivat, että Mirandan ruumis ei ollut ehtinyt olemaan vajassa kauaa kun se löydettiin, ehkä vain muutaman viikon. Ja koska Ashleyn vaatteista löytyi tupakan tumppeja, vaahtomuovin palasia ja vanupuikko vaikutti siltä että Ashleyn ruumis oli säilytetty jossain muualla ennen tynnyriin hautaamista.
22.4.2004 ennen Ward Weaver III:n oikeudenkäynnin alkamista hänen lakimiehensä esitti tuomarille todisteet joiden mukaan Weaver kärsi vakavasta masennuksesta eikä voisi auttaa omaa puolustustaan. Oikeudenkäyntiä odottaessaan Weaver oli kaivertanut tyttärensä nimen käsivarteensa terävällä esineellä, leikannut haavoja rintakehäänsä ja hakannut päätänsä sellinsä seiniin. Psykiatrin kysyessä miksi hän oli vankilassa, Weaver vastasi, että hän uskoi olevansa vankilassa koska hän oli antanut tyttärelleen selkäsaunan. Sekä puolustuksen että syyttäjän psykiatrit raportoivat Weaverin kärsivän masennuksesta ja totesivat miehen henkisen tilan olevan huono. Weaver oli myös syönyt vahvoja masennuslääkkeittä vankilaan joutumisesta lähtien. Tuomari totesi Weaverin kärsivän vakavasta masennuksesta ja määräsi tämän lähettäväksi osavaltion mielisairaalaan Salemiin jatkotutkimuksia ja mahdollista hoitoa varten. Tuomari totesi, että Weaver ei kyseisellä hetkellä ole kykenevä olemaan syytettynä mielentilansa vuoksi. Hän totesi myös, että jos mielisairaalan psykiatrit katsovat Weaverin teeskentelevän oireensa tämä joutuisi uudestaan oikeuden eteen syytettynä Ashley Pondin ja Miranda Weaverin murhista.
Loppukesästä 2004 Oregon State Hospitalin psykiatrit totesivat Ward Weaver III:n olevan henkisesti kykenevä tulemaan oikeuden eteen murhista syytettynä . Weaver kuitenkin pelkäsi kuolemantuomiota ja teki sopimuksen juuri ennen oikeudenkäyntiä. Sopimuksen mukaan Weaver myöntäisi syyllisyytensä jos syyttäjä ei ajaisi kuolemantuomiota. 22.9.2004 Weaver myönsi syyllisyytensä seitsemään seitsemästätoista syytteestä mukaan lukien murhat, seksuaalinen hyväksikäyttö ja ruumiiseen kohdistunut toisen asteen väärinkäytös. Weaver ei kiistänyt (nolo contendere) muita kymmentä syytekohtaa. Tuomari tuomitsi Weaverin kahteen perättäiseen elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.
Syyllisyyden myöntäminen jätti monia avoimia kysymyksiä, kuten koska, missä ja miten Weaver oli tappanut Ashleyn ja Mirandan. Mies vienee nämä vastaukset mukanaan hautaan. Weaver toimitettiin Snake River Correctional Institutioniin itä Oregonissa jossa hänet suljettiin 44 muun vangin kanssa hallinnolliselle eristysosastolle (administrative segregation unit). Osasto on tarkoitettu vangeille jotka vankilajohdon mielestä on paras eristää muista vangeista oman turvallisuutensa vuoksi.
Isä
Ihmiset halusivat luonnollisesti myös tietää lisää Weaverin isästä, Ward Francis Weaver, Jr.:ista. Tämä oli tuomittu kuolemaan Robert Radfordin, 18, ja tämän tyttöystävän, Barbara Levoyn, 23 ensimmäisen asteen murhista vuonna 1984. Tapauksen tietojen mukaan Robert Radford palveli Yhdysvaltain ilmavoimissa ja tapasi Barbara Levoyn Coloradossa jossa Radford oli koulutuksessa. Robertin koulutuksen päätyttyä pariskunta matkasi tämän kotikaupunkiin Edmondsiin, Washingtoniin jotta Barbara tapaisi Robertin vanhemmat. Tämän jälkeen nuoripari ajoi Pinedaleen, Kaliforniaan Robertin isoäidin luokse. Matkan oli tarkoitus päättyä Las Vegasiin, Nevadaan jossa Robertin piti astua palvelukseen Nellis Air Force Basessa. Barbaran piti puolestaan lentää Las Vegasista kotiinsa Coloradoon.
Nuoripari saapui Pinedaleen iltapäivällä 5.2.1981. Vierailtuaan Robertin isoäidin luona he lähtivät ajamaan kohti Vegasia seitsemän maissa illalla. He eivät kuitenkaan koskaan päässeet Vegasiin – pariskunnan ajettua noin 260 km Pinedalesta heidän autonsa hajosi noin 1½ kilometrin päässä Tehachapista, Kaliforniassa. Ilta oli jo pimeä ja auto hajosi Highway 58:lla Bakersfieldin ja Barstowin välillä. Robert ja Barbara laittoivat auton hätävilkut päälle ja odottivat toivoen ohiajavan autoilijan tarjoavan heille apua. Jossain vaiheessa vastakkaiseen suuntaan ajava auto pysähtyi ja tarjosi apua, mutta koska auto oli menossa väärään suuntaan, Robert kieltäytyi avusta. Miehen ajaessa pois Robert ja Barbara eivät aavistaneet tehneensä juuri elämänsä virheen kieltäytymällä tarjotusta avusta.
Noin kymmeneltä illalla Ward Weaver Jr. joka ajoi rekallaan vastakkaiseen suuntaan huomasi Robertin auton tien varressa. Weaver ajoi seuraavalle rampille ja kääntyi ympäri palatakseen Robertin ja Barbaran luokse, hänen uskotaan havainneen Barbaran ohi ajaessaan. Oli syy mikä hyvänsä Weaver pysähtyi tien varteen ja tarjosi Robertille ja Barbaralle kyydin Mojaveen. He hyväksyivät tarjouksen ja kiipesivät rekan kyytiin. Ajettuaan kahdeksisen kilometriä Weaver pysäytti rekan tienvarteen ja pyysi Robertia auttamaan lastin siirtämisessä auton lavalla. Robertin kumartuessa lastia siirtääkseen Weaver löi häntä takaapäin noin 100 cm mittaisella teräsputkella. Weaver jatkoi Robertin hakkaamista putkella kunnes tämä vaipui tajuttomuuteen.
Weaver oli innoissaan ja sekaisin halusta. Hän kiipesi takasin ohjaamoon ja uhkasi Barbaraa veitsellä. Hän pakotti Barbaran kumartumaan eteenpäin pää polvien välissä ja kädet selän takan sormet ristissä. Weaver oli oppinut taktiikan armeijassa siirtäessään vankeja Vietnamissa. Uskoen Barbaran pysyvän asennossa jonka hän oli määrännyt, Weaver käänsi rekan ympäri ja ajoi kohti Bakersfieldiä. Neljän maissa aamulla Weaver pysähtyi Kettleman Cityn lähistöllä, jossa hän raiskasi Barbaraan ja jatkoi sitten ajamista kohti San Franciscoa. Hän pysähtyi vielä toisen kerran ja raiskasi Barbaran uudestaan. Weaverin raiskatessa Barbaraa ja ajaessa kohti San Franciscoa autoilija huomasi Robertin makaavan Highway 58 varressa. Weaver oli jättänyt Robertin tien varteen kuolemaan. Robert oli vielä vaivoin hengissä maatessaan valtavassa verilammikossa veren edelleen valuessa hänen päästään. Poliisit ja ensihoitajat kiirehtivät paikalle, mutta eivät pystyneet pelastamaan Robertia, joka kuoli matkalla sairaalaan.
Sairaalassa poliisit löysivät Robertin lompakon jossa oli Washingtonin osavaltiossa myönnetty ajokortti. Jonkun ajan kuluttua poliisi pystyi myös yhdistämään Highway 58 varrelta löytyneen hajonneen auton Robert Radfordiin. Autosta löytyi naisten käsilaukku ja matkalaukkuja. Käsilaukusta poliisit löysivät Barbara Levoyn henkilöllisyyspaperit joka vahvisti Robertin matkanneen naisseuralaisen kanssa. Poliisit julkaisivat kadonneen henkilön etsintäkuulutuksen Barbarasta ja ryhtyivät etsimään tätä.
Weaver jätti rekkalastinsa San Franciscoon ja ajoi kotiaan kohti Orovilleen, Kaliforniaan. Barbara Levoy oli edelleen hänen mukanaan ja tuntui hieman oudolta ettei Barbara ollut yrittänyt karata Weaverin purkaessa rekan lastia tai ainakin yrittänyt kiinnittää jonkun ohikulkijan huomion. Poliisi ei kuitenkaan jälkeenpäin saanut selville, että tällaista olisi tapahtunut. Suurin osa poliisin tiedoista on peräisin Weaverin kuulusteluista ja todistuksesta oikeudenkäynnin aikana.
Matkatessaan kohti Orovillea, Weaver pysähtyi syrjäseudulle ennen kuin saapui kaupunkiin ja käski Barbaraa nousemaan ulos rekan hytistä. Sitten hän sitoi Barbarana kädet ja jalat ilmastointiteipillä. Kun Weaver siirtyi laittamaan Barbaralle suukapulaa, tämä pani hanttiin ja puri Weaveria peukaloon. Ainoastaan Weaver tietää oliko hän suunnitellut tappavansa Barbaran juuri sillä hetkellä ja siinä paikassa vai ajoiko purema hänet raivon valtaan. Joka tapauksessa hän päätti kuristaa Barbaran kuoliaaksi. Ennen kuin Weaver ajoi Orovilleen tapamaan vaimoaan ravintolassa jossa tämä oli iltavuorossa, hän kaivoi haudan johon hän hautasi Barbaran ruumiin. Muutamia tunteja myöhemmin Weaver ajoi vaimonsa autolla paikkaan johon oli haudannut ruumiin, kaivoi rumiin ylös ja laittoi sen auton takaluukkuun. Sitten hän ajoi kotiin jossa hänen kolme lasta olivat edelleen hereillä. Hän käytti peukalonsa haavaa pelotellakseen lapsiaan ja kertoi näille joutuneensa tappeluun miehen kanssa joka saattaisi tulla etsimään häntä. Hän varoitti lapsia pysymään sisällä jossa he olisivat turvassa. Luottaen siihen, että lapset pysyttelisivät sisällä, Weaver nosti Barbaran ruumiin takakontista ja hautasi sen matalaan hautaan takapihalleen. Joitakin viikkoja myöhemmin Weaver kaivoi jälleen Barbaran ruumiin esille ja siirsi sen syvempään hautaan takapihallaan. Koska Weaverin vaimo ei tykännyt ripustaa pyykkiä seisten kostealla nurmikolla hän rakensi vaimolleen puisen alustan jolla seistä ja asetti sen Barbaran ruumiin päälle.
Tutkijoiden jatkaessa Robert Radfordin ja Barbara Levoyn tapauksen tutkimista, josta oli nyt kulunut 17 kuukautta, heillä ei luonnollisesti ollut aavistustakaan että murhaaja oli jo sellissä San Quentinin vankilassa. Melko pian he kuitenkin saivat selville, että murhattuaan Robertin ja Barbaran Weaver oli syyllistynyt muihin rikoksiin joiden vuoksi hän oli vankilassa. Ensimmäinen indikaatio että Ward Weaver Jr. oli mies jota he etsivät saatiin toisen vangin kertoessa Weaverin kertoneen hänelle yksityiskohtia Robertin murhasta ja Barbaran raiskauksesta ja murhasta ja että Barbaran ruumis saattaisi olla haudattu Weaverin takapihalle Orovillessä. Weaver oli ilmeisesti kertonut olevansa vankilassa kidnappauksesta ja raiskauksesta mutta tehneensä myös murhan ja päässeen kuin koira veräjästä.
Tutkijoiden syventyessä Weaverin taustoihin ja kidnappaus sekä raiskausrikokseen heille selvisi, että Weaver oli ottanut kaksi liftaria kyytiin Oregonissa ajaessaan I-5:sta kulkevaa reittiään. Toinen oli nuori mies ja toinen 16-vuotias tyttö. Weaver oli ajanut nuoret aina Keski-Kalifornian rannikolle. Matkalla Weaver oli pysähtynyt ja soittanut ystävälleen joka tuli paikalle. Weaver oli pakottanut nuoren miehen menemään ystävänsä mukana ja pitänyt tytön rekassaan. Weaver oli raiskannut tytön monta kertaa useamman päivän kuluessa rekkansa hytissä ja lopulta vienyt tytön kotiinsa Orovillen jossa hän pani tytön komeroon. Hän päästi tytön kaapista vain kun hän halusi raiskata tämän uudestaan. Tytön tietämättä Weaverin ystävä oli vienyt nuoren miehen syrjäiselle seudulle ja ampunut tätä päähän kolmasti ja heittänyt miehen alas jyrkännettä. Ihme kyllä nuorukainen ei ollut kuollut laukauksiin ja onnistui kiipeämään jyrkännettä ylös. Ohikulkenut autoilija otti nuorukaisen kyytiin ja ajoi tämän sairaalaan ja soitti poliisille. Jälkeenpäin poliisi arveli, että nuorukaisen selviäminen hengissä pelasti myös tytön elämän. Nuorukainen pystyi kuvailemaan Weaverin ja tämän rekan niin hyvin, että poliisit löysivät Weaverin nopeasti. Weaver kertoi myöhemmin, että poliisin ilmestyttyä kyselemään häneltä tietoja hän tajusi ettei voisi tapaa tyttöä. Hän vei tytön maalle ja päästi tämän vapaaksi. Weaver ja hänen ystävänsä tuomittiin lukuisista rikoksista mukaan lukien raiskaus ja murhan juonittelu ja he saivat kumpikin elinkautisen.
Uusien tietojen valossa viranomaiset suuntasivat Weaverin talolle. He kuulustelivat Weaverin vaimoa ja poikaa. He pyysivät myös lupaa tehdä etsintä pihalla, jonka vaimo myönsi. Weaverin poika näytti viranomaisille tason, jonka hänen isänsä oli rakentanut. Olettaen että vangin kertomat tiedot olivat totta, he alkoivat kaivaa alueelta, jonka taso oli peittänyt. Pian he löysivät ruumiin. Täysin maatunut ruumis lähetettiin ruumishuoneelle. Ajan myötä selvisi, että ruumis oli puettu niihin vaatteisiin, jotka Barbara Levoylla oli kadotessaan. Koska ruumis oli niin pahoin mädäntynyt, tunnistus tehtiin hammaskarttojen avulla. Kuolinsyytä ei kuitenkaan kyetty määrittämään mädäntymisen vuoksi.
Weaveria kuultiin Folsomin vankilassa kolmena päivänä: 27.-28.7. ja 2.8.1982. Nauhoitettujen kuulustelujen aikana Weaver myönsi tappaneensa Robert Radfordin ja Barbara Levoyn ja raiskanneensa Barbaran. Weaveria syytettiin myöhemmin murhista ja raiskauksesta ja tapaus vietiin oikeuteen. Oikeudenkäynnin aikana Weaver todisti omasta puolestaan. Hän mm. väitti kuulleensa Ladell nimisen naisen äänen 17-vuotiaasta lähtien. Hän väitti myös kuulevansa miehen äänen jonka hän oli kuullut vuodesta 1968 palvelleessaan Vietnamissa. Weaver sanoi oppineensa luottamaan miehen ääneen koska se oli varoittanut häntä Vietnamissa ja pelastanut hänen henkensä. Hän väitti myös käyttävänsä amfetamiinia pysyäkseen hereillä rekkaa ajaessaan ja käyttäneensä amfetamiinia 18 kuukautta ennen Barbaraan ja Robertiin kohdistuneita rikoksia ja ettei hän ollut nukkunut puoleentoista viikkoon ennen murhia.
Weaver sanoi tunteneensa viehtymystä Barbaraa kohtaan heti kättelyssä. Miesääni hänen päässään oli välittömästi käskenyt häntä harrastamaan seksiä Barbaran kanssa kun taas naisääni käski häntä jättämään tytön rauhaan. Miesääni käski kolkata Robertin jotta Weaver saisi olla yksin Barbaran kanssa ja jatkoi raiskauskehotuksia. Ääni väitti, että Weaver ei joutuisi pulaan teoistaan. Koska hän luotti miesääneen, Weaver päätti raiskata Barbaran. “En voinut vastustaa ääntä”, Weaver sanoi ”en vain voinut sille mitään. Minun oli pakko seurata käskyä joka vaikutti loogisimmalta.” Vaikka Robertin päästä löytyi yksitoista haavaa, Weaver väitti, ettei hänen tarkoituksensa ollut tappaa tätä. Hän halusi vain tehdä pojan toimintakyvyttömäksi saadakseen olla kaksin tämän tyttöystävän kanssa. Hän sanoi, että jos hänen tarkoituksensa olisi ollut tappaa, hän olisi käyttänyt rekassa ollut veistä.
Weaver todisti että lyötyään Robertia tämä kaatui auton lavalle huutaen. Weaver oli käskenyt poikaa olemaan hiljaa mutta tämä jatkoi huutamista, joten hän oli lyönyt poikaa vielä ”muutaman” kerran ja kun tämä vihdoin makasi paikallaa,n hän oletti pojan menettäneen tajuntansa. Matkan aikana äänet hänen päässään kiistelivät; miesääni vaati raiskausta ja naisääni nuhteli Weaveria. Oikeudenkäynnin aikana Weaver sanoi, ettei aikonut tappaa Barbara Levoyta. Raiskattuaan tytön toisen kerran hän etsi syrjäistä paikkaa johon voisi jättää tytön. Päivän sarastaessa hän kuitenkin muutti mielensä ja päätti ottaa tytön mukaansa. Hän käski tyttöä makaamaan hytin lattialla kun hän purki lastia ja tyttö oli totellut koko sen 45 minuutin ajan jonka lastinpurku kesti. Sitten he suuntasivat Oaklandiin josta piti hakea uusi lasti. Weaver kertoi poliisin pysäyttäneen hänet matkalla ja Weaver oli käskenyt tytön olla hiljaa. Tämä oli totellut jälleen kerran ja poliisien lähdettyä Weaver ajoi Oaklandiin hakemaan lastinsa.
Weaverin todistuksen mukaan hän päätti noin kello 23.00 6.2.1981 ajaessaan kotiinpäin sitoa tytön, panna tälle suukapula ja jättää hänet yöksi sillan alle. Weaver väitti että hän aikoi palata seuraavana päivänä hakemaan tytön ja ajaa tämän Los Angelesiin varastoalueelle jossa hän päästäisi tämän menemään. Suunnitelma ei kuitenkaan toiminut. Sidottuaan tytön sähköteipillä hän yritti tunkea kangasvaippaa tytön suuhun mutta tyttö pistikin hantti ja puri häntä peukaloon. Tyttö puri lujaa eikä päästänyt irti. Hän väitti lyöneensä tyttö kahdesti nyrkillä ja pyörtyneensä. Seuraavaksi hän huomasi käärineensä vaipan tytön kaulan ympäri ja kuristavansa tätä. Hän lopetti kun tytön ote peukalosta irtosi ja tajusi tytön olevan kuollut. Tällöin miesääni hänen päänsä sisällä kehotti häntä hautamaan ruumiin todisteiden tuhoamiseksi.
Paljon aiemmin, ennen kuin Weaver edes oli pidätetty tästä rikoksesta, hänen puolustusasianajajansa oli kyseenalaistanut miehen oikeustoimikelpoisuuden. Oikeus määräsi kaksi psykiatria tutkimaan Weaveria. 27.10.1982 psykiatriat esittivät lausuntonsa oikeudelle; molemmat totesivat Weaverin olevan oikeustoimikelpoinen. Lisäksi valamiehistö ei uskonut Weaverin kuulevan ääniä. Valamiehistö totesi Weaverin syylliseksi molempiin murhiin samoin kuin moniin muihin murhiin liittyviin syyteisiin ja tuomitsivat hänet kuolemaan. Jotkut tahot uskovat myös Weaverin liittyvän 24 liftarin ratkaisemattomiin katoamisiin Weaverin rekkareitin varrella Kaliforniassa, Oregonissa ja Washingtonissa.
Lähteinä käytetty:
http://www.karisable.com/crime.htm
http://www.trutv.com/library/crime/index.html