Neljän saksalaisturistin katoaminen Death Valleyssä 1996
Lähetetty: Ke Loka 22, 2008 10:38 am
(Suomentajan löpinää: Ihan heti alkuun tahdon kommentoida, ennen tapauksen kertomista, että tämä tapaus on pyydetty suomennos. Toivottavasti tein tarpeeksi hyvää työtä, että pyynnön esittäjä on tyytyväinen. Päätin jo heti alussa jättää suomentamatta termit kuten Death Valley, joka olisi suomeksi Kuoleman Laakso, koska se tuntui jotenkin väärältä. Eikä kaikkia paikkoja voi edes suomentaa. Päätin olla uskollinen alkuperäiselle tekstille. Jätin siitä syystä ”ulkomaalaiset” mitat, mutta yritin lisätä käännöksen perään, paljonko kyseinen mitta on suomeksi. Lisäksi pyöristelin ko. mittoja hieman ihan jo luettavuuden takia.)
Saksalaisen arkkitehdin Egbert Rimkusin, 34, tyttöystävän Cornelia Meyerin, 28 sekä Rimkusin pojan Georg Weberin, 10 ja Meyerin pojan Maxin, 4, katoaminen on edelleen mysteeri. Vain se on tiedossa, että kaikki neljä ajoivat vuokratulla minipakettiautolla Death Valleyhyn Kaliforniaan myöhään heinäkuussa vuonna 1996 – ja sen jälkeen katosivat. Poliisin mukaan tapaus on edelleen avoinna.
Tapaus on jo senkin takia outo, ettei siitä löydy kovinkaan paljoa tietoa ainakaan Internetistä. Siis harmittavan ja rasittavan vähän, kun ottaa huomioon, että kyseessä on neljän ihmisen katoaminen ja kuitenkin tapaus on tapahtunut viime vuosikymmenellä.
Nämä asiat kuitenkin löytyivät: Poliiseilla oli vain pari johtolankaa, kuten esimerkiksi kassakuitti, joka osoittaa, että joku seurueesta osti jotain 22. heinäkuuta 1996. Seuraavana päivänä turistit ajoivat Plymouth Voyager pakettiautolla kohti vuoria. Reitti, jota turistit käyttivät, oli suht hyväkuntoinen aavikkotie, jota käyttivät myös rekat. Auton jäljet näyttävät, että turistit ajoivat Warm Spring Canyonista Butte Valleyhyn, joka ei ollut turvallinen tie. Tuolla reitillä oli myös entinen kaivajien leiri. Tämän tien valinta saattoi olla Rimkusin idea, hänet tunnettiin seikkailijan luonteestaan. Leiri oli ennen täynnä miehiä ja koneita, mutta nyt se oli aavekaupunki. Todiste siitä, että turistit pysähtyivät tuohon leiriin, löytyy lokikirjasta, johon Rimkus kirjoitti lyhyen viestin. Siinä luki saksaksi: ”7-23-96. Conny Egbert Georg Max. Olemme menossa solan läpi.” Rimkus tarkoitti varmaan Mengelin solaa, lähellä 7,196 jalkaa korkeaa Manly Peakia, joka sijaitsee lounaassa Death Valleyn kansallispuiston rajalla.
Pysähtymisen jälkeen pakettiauto kulki solasta noin mailin ja suuntasi itään, Anvil Spring Canyonille päin. Tapauksen tuntevat tutkijat ihmettelevät, miksi matkalaiset valitsivat mennä Anvil Springs Canyoniin, koska se oli eristetty ja tyhjä paikka. Anvil Spring Canyon ei myöskään ollut tyypillinen reitti vierailijoille, mutta seurue ei muutenkaan ollut mennyt normaaleille turistipaikoille, kuten Badwateriin tai Scotty’s Castleen.
Myöhään heinäkuussa 1996 Death Valleyn lämpötilat hipoivat +124 ja +125 asteessa Fahrenhaitia (+124 Fahrenhaitia on pyöristetysti +51,1 astetta celsiusta ja +125 pyöristetysti +56,7 astetta. Suom. Huom.) Varomattomille tai liian itsevarmoille vierailijoille palanut laakso voi olla vaarallinen ja jopa tappava paikka. Itse asiassa Death Valleystä on sanottu, että ”Ei ole toista paikkaa, joka olisi niin anteeksiantamaton, joka olisi niin ankara ja niin tappava.” Keskimääräisenä kesäpäivänä Death Valleyssä voit menettää yli 2 gallonaa (pyöristetysti 7,6 litraa) vettä vain istumalla varjossa, kävellessäsi auringossa voit menettää melkein kaksikertaisen määrän! Ja jos mukana ei ole tarpeeksi juotavaa korvaamaan nestehukkaa, 4 gallonan (pyöristetysti 15,1 litraa) nestehukka on melkein varmasti tappava ja jopa 2 gallonan nestehukka voi johtaa kuolemaan. Virallisten raporttien mukaan Death Valleyssä voi olla +120 Fahrenhaitia (pyöristetysti +49 astetta celsiusta) tai enemmän jopa 40 päivän ajan ja selviytymismahdollisuudet tästä syystä ilman tarpeellisia vesivarantoja on kolmen päivän jälkeen totaalisesti nolla.
Dresdenissä, Saksassa neljän turistin perheet ja ystävät odottivat rakkaitaan palaaviksi 29. päivä heinäkuuta, mutta joutuivat huomaamaan, että nelikolle varatut paikat lentokoneessa olivat tyhjiä. Kun reissaajat eivät palanneet, Heike Weber, Rimkusin entinen vaimo ja Georgin äiti, meni matkailutoimistoon, joka oli nelikon matkan järjestänyt, selvittääkseen mitä nelikolle oli tapahtunut. Toimisto kyseli sitten pakettiauton perään, jonka Rimkus ja Meyer olivat vuokranneet Los Angelesista. Sitä ei ollut palautettu. Dollar Rent-a-Car firmasta, josta auto oli vuokrattu, kerrottiin, että auto oli jo myöhässä. Lisäksi firma totesi, että pakettiauto raportoitaisiin varastetuksi, jos sitä ei palauteta 30 päivän kuluessa.
10. syyskuuta tuo raportti tehtiinkin Los Angelesin poliisille. Vielä silloinkaan kukaan ei tiennyt, minne neljä turistia oli mennyt. Viimeinen yhteydenotto Saksaan oli Rimkusin faksi Treasure Island hotellista Las Vegasista, jolloin hän oli pyytänyt Heike Weberiä lähettämään lisää rahaa. Rahoja ei ollut lähetetty. 14. elokuuta Interpol listasi neljä saksalaisturistia kadonneiksi.
Kellään ei ollut minkäänlaista aavistusta mitä turisteille oli tapahtunut ennen lokakuun 26. vuonna 1996. Silloin Death Valleyn puiston henkilökuntaan kuuluva Dave Brenner otti osaa ilmatutkimustehtävään, johon kuului lento Death Valleyn etelärajan yli. Alhaalla, oletettavasti jumissa olevana Anvil Spring Canyonissa Brenner huomasi vihreän Plymouth pakettiauton. Kolme sen neljästä renkaasta oli puhjennut. Brenner raportoi löydöstään ja silloin selvisi, että kyseinen pakettiauto oli raportoitu varastetuksi. Vaikka auto löytyi, neljä saksalaisturistia oli edelleen kateissa. Pari johtolankaa auton luota tai sen sisältä kuitenkin löytyi. Mitään jälkiä, jotka voitaisiin yhdistää kadonneisiin, ei ollut. Ei käsilaukkua, passeja, vuokra-auton sopimusta, avaimia, lompakoita, rahaa tai lentolippuja. Autosta löytyi kolme Coleman-merkkistä makuupussia, sekalaisia kenkäpareja, puhtaita vaatteita miehelle, naiselle ja kahdelle lapselle, 12-packin Bud Ice oluen pahvi, kaksi avaamatonta olutta, yhden gallonan (pyöristetysti 3,8 litran) tyhjiä vesipulloja, omenasiideriä ja sveitsiläinen juustokääre. Lisäksi löytyi kamera, hirveä määrä altistunutta 35-mm filmiä, kannettava CD-soitin sekä Amerikan lippu, joka oli otettu Butte Valleystä. Yksi oluttölkki löytyi vähän matkan päästä autosta ja se oli yhteensopiva autossa olevien kanssa. Mitään muuta ei löydetty.
Viralliset etsinnät on jo lopetettu (ne lopetettiin 26. lokakuuta), mutta edelleenkin monet ihmiset ovat hämmentyneitä tapauksen takia ja tahtoisivat sen selviävän. Eniten ehkä uhrien omaiset, joiden rakkaimmat katosivat kuin tuhka tuuleen.
---
Lähteinä Doe Network ja pari randomia lehtiuutista.
LISÄYS 23.10.2008
Hah! Riemukseni kaiveluni tuotti vähän lisätuloksia, kylläkin harmittavan vähän edelleen, mutta edes vähän jotain.
- Auton renkaat olivat aiheuttanut 200 jalkaa syvät jäljet hiukkaan, mikä osoitti sen, että autolla oli ajettu vielä silloinkin, kun eturenkaat olivat puhki
- Myöhemmin selvisi, ettei vararengasta tai tunkkia ollut käytetty
- Etsinnöissä mukana ollut Charlie Callagan sanoi: ”Odotan, että jonain päivänä joku löytää heidän muumioituneet jäänteensä kivikoista, joista he ovat koetaneet ottaa varjoa itselleen”.
- Melkein kaikki etsinnöissä mukana olleet ovat sitä mieltä, että turistit ovat kuolleet Death Valleyhyn ja mahdollisesti myös jäänteet ovat satunnaisten eläinten kaluamia
- Siltikin kaikki miettivät, mikseivät Rimkus, Meyer ja lapset kävelleet viiden mailin päässä olevalle Butte Valleylle, josta he olivat Amerikan lipun löytäneet – sieltä kun olisi löytänyt vettä ja selviytymismahdollisuudet olisivat olleet paremmat
- Tapauksesta on tehty 3 teoriaa:
Teoria 1
Neljä saksalaisturistia päättivät hylätä huonokuntoisen pakettiauton, mutta tämä teoria herättää paljon kysymyksiä: Miksi he lähtivät ajamaan hyvin vähän käytettyä tietä ja vieläpä Anvil Spring Canyoniin, jossa ei käynyt paljoakaan ihmisiä? Ja miksi he eivät vaihtaneet puhjennutta rengasta vararenkaaseen? Sekä miksi he eivät kävelleet takaisin Butte Valleyhyn?
Teoria 2
Feikkasivatko turistit katoamisensa? Tätä teoriaa selitetään sillä, että Egbert Rimkus olisi ollut veloissa ja halusi ehkä paeta rahallisia vihollisiaan. Jotkut epäilevät, että tämän takia Rimkus katosi, toivoen että hänet julistettaisiin kadonneeksi ja mahdollisesti kuolleeksi, jotta voisi aloittaa uuden elämän muualla. Tutkijat kuitenkin ovat täsmentäneet, ettei Rimkusin rahallisista ongelmista ole minkäänlaisia todisteita. Siltikin Heike Weber kertoi kirjeessään vuonna 2004, että Rimkus oli veloissa ja että mies oli rakennuttanut talon, jota ei voinut maksaa. Kuitenkaan esimerkiksi Charlie Callagan ei ymmärrä, miksi katoaminen olisi pitänyt järjestää Death Valleyssä, kun parempiakin vaihtoehtoja on olemassa.
Teoria 3
Viimeinen teoria pohtii, sattuiko turisteille jotain. Ehkä he kohtasivat väärän ihmisen, joka tappoi turistit ja jätti heidän ruumiinsa jonnekin paikkaan, mitä ei ole osattu tutkia sekä hylkäsi pakettiauton?
- Muitakin teorioita tietenkin löytyy, kuten esimerkiksi hämärä selitys siitä, että Rimkus olisi ollut kiinnostunut Death Valleyn lähellä olevasta China Lake Naval Weapons Centeristä. Heike Weber on ollut sitä mieltä, että Rimkus oli erittäin kiinnostunut salaisesta alueesta ja on ehkä saattanut haluta nähdä salaperäisiä asioita reissullaan. Ehkä Rimkus halusi tosiaan käydä alueella, mutta erehtyi suunnasta ja päätyi lopulta Anvil Spring Canyoniin.
- Heike itse uskoo, että kadonneet turistit ovat hengissä. Hän kertoi päätelmästään vuonna 2004. Cornelia Meyerin vanhemmat ovat päinvastaista mieltä, heidän mielestään heidän tyttärensä ja lapsenlapsensa on kuollut. Ehkäpä joku päivä joku törmää johonkin todisteeseen – kuten luuhun, vyönsolkeen tai kenkiin – ja tapaus ratkeaa.
- Loppujen lopuksi tapauksesta voi vain todeta sen faktan, että turistit ovat edelleenkin kadoksissa, eikä heistä ole näkynyt minkäänlaisia jälkiä 1996 vuoden jälkeen – ei kirjeitä, ei luottokorttitietoja, ei käytettyjä shekkejä, ei yhtikäs mitään.
Saksalaisen arkkitehdin Egbert Rimkusin, 34, tyttöystävän Cornelia Meyerin, 28 sekä Rimkusin pojan Georg Weberin, 10 ja Meyerin pojan Maxin, 4, katoaminen on edelleen mysteeri. Vain se on tiedossa, että kaikki neljä ajoivat vuokratulla minipakettiautolla Death Valleyhyn Kaliforniaan myöhään heinäkuussa vuonna 1996 – ja sen jälkeen katosivat. Poliisin mukaan tapaus on edelleen avoinna.
Tapaus on jo senkin takia outo, ettei siitä löydy kovinkaan paljoa tietoa ainakaan Internetistä. Siis harmittavan ja rasittavan vähän, kun ottaa huomioon, että kyseessä on neljän ihmisen katoaminen ja kuitenkin tapaus on tapahtunut viime vuosikymmenellä.
Nämä asiat kuitenkin löytyivät: Poliiseilla oli vain pari johtolankaa, kuten esimerkiksi kassakuitti, joka osoittaa, että joku seurueesta osti jotain 22. heinäkuuta 1996. Seuraavana päivänä turistit ajoivat Plymouth Voyager pakettiautolla kohti vuoria. Reitti, jota turistit käyttivät, oli suht hyväkuntoinen aavikkotie, jota käyttivät myös rekat. Auton jäljet näyttävät, että turistit ajoivat Warm Spring Canyonista Butte Valleyhyn, joka ei ollut turvallinen tie. Tuolla reitillä oli myös entinen kaivajien leiri. Tämän tien valinta saattoi olla Rimkusin idea, hänet tunnettiin seikkailijan luonteestaan. Leiri oli ennen täynnä miehiä ja koneita, mutta nyt se oli aavekaupunki. Todiste siitä, että turistit pysähtyivät tuohon leiriin, löytyy lokikirjasta, johon Rimkus kirjoitti lyhyen viestin. Siinä luki saksaksi: ”7-23-96. Conny Egbert Georg Max. Olemme menossa solan läpi.” Rimkus tarkoitti varmaan Mengelin solaa, lähellä 7,196 jalkaa korkeaa Manly Peakia, joka sijaitsee lounaassa Death Valleyn kansallispuiston rajalla.
Pysähtymisen jälkeen pakettiauto kulki solasta noin mailin ja suuntasi itään, Anvil Spring Canyonille päin. Tapauksen tuntevat tutkijat ihmettelevät, miksi matkalaiset valitsivat mennä Anvil Springs Canyoniin, koska se oli eristetty ja tyhjä paikka. Anvil Spring Canyon ei myöskään ollut tyypillinen reitti vierailijoille, mutta seurue ei muutenkaan ollut mennyt normaaleille turistipaikoille, kuten Badwateriin tai Scotty’s Castleen.
Myöhään heinäkuussa 1996 Death Valleyn lämpötilat hipoivat +124 ja +125 asteessa Fahrenhaitia (+124 Fahrenhaitia on pyöristetysti +51,1 astetta celsiusta ja +125 pyöristetysti +56,7 astetta. Suom. Huom.) Varomattomille tai liian itsevarmoille vierailijoille palanut laakso voi olla vaarallinen ja jopa tappava paikka. Itse asiassa Death Valleystä on sanottu, että ”Ei ole toista paikkaa, joka olisi niin anteeksiantamaton, joka olisi niin ankara ja niin tappava.” Keskimääräisenä kesäpäivänä Death Valleyssä voit menettää yli 2 gallonaa (pyöristetysti 7,6 litraa) vettä vain istumalla varjossa, kävellessäsi auringossa voit menettää melkein kaksikertaisen määrän! Ja jos mukana ei ole tarpeeksi juotavaa korvaamaan nestehukkaa, 4 gallonan (pyöristetysti 15,1 litraa) nestehukka on melkein varmasti tappava ja jopa 2 gallonan nestehukka voi johtaa kuolemaan. Virallisten raporttien mukaan Death Valleyssä voi olla +120 Fahrenhaitia (pyöristetysti +49 astetta celsiusta) tai enemmän jopa 40 päivän ajan ja selviytymismahdollisuudet tästä syystä ilman tarpeellisia vesivarantoja on kolmen päivän jälkeen totaalisesti nolla.
Dresdenissä, Saksassa neljän turistin perheet ja ystävät odottivat rakkaitaan palaaviksi 29. päivä heinäkuuta, mutta joutuivat huomaamaan, että nelikolle varatut paikat lentokoneessa olivat tyhjiä. Kun reissaajat eivät palanneet, Heike Weber, Rimkusin entinen vaimo ja Georgin äiti, meni matkailutoimistoon, joka oli nelikon matkan järjestänyt, selvittääkseen mitä nelikolle oli tapahtunut. Toimisto kyseli sitten pakettiauton perään, jonka Rimkus ja Meyer olivat vuokranneet Los Angelesista. Sitä ei ollut palautettu. Dollar Rent-a-Car firmasta, josta auto oli vuokrattu, kerrottiin, että auto oli jo myöhässä. Lisäksi firma totesi, että pakettiauto raportoitaisiin varastetuksi, jos sitä ei palauteta 30 päivän kuluessa.
10. syyskuuta tuo raportti tehtiinkin Los Angelesin poliisille. Vielä silloinkaan kukaan ei tiennyt, minne neljä turistia oli mennyt. Viimeinen yhteydenotto Saksaan oli Rimkusin faksi Treasure Island hotellista Las Vegasista, jolloin hän oli pyytänyt Heike Weberiä lähettämään lisää rahaa. Rahoja ei ollut lähetetty. 14. elokuuta Interpol listasi neljä saksalaisturistia kadonneiksi.
Kellään ei ollut minkäänlaista aavistusta mitä turisteille oli tapahtunut ennen lokakuun 26. vuonna 1996. Silloin Death Valleyn puiston henkilökuntaan kuuluva Dave Brenner otti osaa ilmatutkimustehtävään, johon kuului lento Death Valleyn etelärajan yli. Alhaalla, oletettavasti jumissa olevana Anvil Spring Canyonissa Brenner huomasi vihreän Plymouth pakettiauton. Kolme sen neljästä renkaasta oli puhjennut. Brenner raportoi löydöstään ja silloin selvisi, että kyseinen pakettiauto oli raportoitu varastetuksi. Vaikka auto löytyi, neljä saksalaisturistia oli edelleen kateissa. Pari johtolankaa auton luota tai sen sisältä kuitenkin löytyi. Mitään jälkiä, jotka voitaisiin yhdistää kadonneisiin, ei ollut. Ei käsilaukkua, passeja, vuokra-auton sopimusta, avaimia, lompakoita, rahaa tai lentolippuja. Autosta löytyi kolme Coleman-merkkistä makuupussia, sekalaisia kenkäpareja, puhtaita vaatteita miehelle, naiselle ja kahdelle lapselle, 12-packin Bud Ice oluen pahvi, kaksi avaamatonta olutta, yhden gallonan (pyöristetysti 3,8 litran) tyhjiä vesipulloja, omenasiideriä ja sveitsiläinen juustokääre. Lisäksi löytyi kamera, hirveä määrä altistunutta 35-mm filmiä, kannettava CD-soitin sekä Amerikan lippu, joka oli otettu Butte Valleystä. Yksi oluttölkki löytyi vähän matkan päästä autosta ja se oli yhteensopiva autossa olevien kanssa. Mitään muuta ei löydetty.
Viralliset etsinnät on jo lopetettu (ne lopetettiin 26. lokakuuta), mutta edelleenkin monet ihmiset ovat hämmentyneitä tapauksen takia ja tahtoisivat sen selviävän. Eniten ehkä uhrien omaiset, joiden rakkaimmat katosivat kuin tuhka tuuleen.
---
Lähteinä Doe Network ja pari randomia lehtiuutista.
LISÄYS 23.10.2008
Hah! Riemukseni kaiveluni tuotti vähän lisätuloksia, kylläkin harmittavan vähän edelleen, mutta edes vähän jotain.
- Auton renkaat olivat aiheuttanut 200 jalkaa syvät jäljet hiukkaan, mikä osoitti sen, että autolla oli ajettu vielä silloinkin, kun eturenkaat olivat puhki
- Myöhemmin selvisi, ettei vararengasta tai tunkkia ollut käytetty
- Etsinnöissä mukana ollut Charlie Callagan sanoi: ”Odotan, että jonain päivänä joku löytää heidän muumioituneet jäänteensä kivikoista, joista he ovat koetaneet ottaa varjoa itselleen”.
- Melkein kaikki etsinnöissä mukana olleet ovat sitä mieltä, että turistit ovat kuolleet Death Valleyhyn ja mahdollisesti myös jäänteet ovat satunnaisten eläinten kaluamia
- Siltikin kaikki miettivät, mikseivät Rimkus, Meyer ja lapset kävelleet viiden mailin päässä olevalle Butte Valleylle, josta he olivat Amerikan lipun löytäneet – sieltä kun olisi löytänyt vettä ja selviytymismahdollisuudet olisivat olleet paremmat
- Tapauksesta on tehty 3 teoriaa:
Teoria 1
Neljä saksalaisturistia päättivät hylätä huonokuntoisen pakettiauton, mutta tämä teoria herättää paljon kysymyksiä: Miksi he lähtivät ajamaan hyvin vähän käytettyä tietä ja vieläpä Anvil Spring Canyoniin, jossa ei käynyt paljoakaan ihmisiä? Ja miksi he eivät vaihtaneet puhjennutta rengasta vararenkaaseen? Sekä miksi he eivät kävelleet takaisin Butte Valleyhyn?
Teoria 2
Feikkasivatko turistit katoamisensa? Tätä teoriaa selitetään sillä, että Egbert Rimkus olisi ollut veloissa ja halusi ehkä paeta rahallisia vihollisiaan. Jotkut epäilevät, että tämän takia Rimkus katosi, toivoen että hänet julistettaisiin kadonneeksi ja mahdollisesti kuolleeksi, jotta voisi aloittaa uuden elämän muualla. Tutkijat kuitenkin ovat täsmentäneet, ettei Rimkusin rahallisista ongelmista ole minkäänlaisia todisteita. Siltikin Heike Weber kertoi kirjeessään vuonna 2004, että Rimkus oli veloissa ja että mies oli rakennuttanut talon, jota ei voinut maksaa. Kuitenkaan esimerkiksi Charlie Callagan ei ymmärrä, miksi katoaminen olisi pitänyt järjestää Death Valleyssä, kun parempiakin vaihtoehtoja on olemassa.
Teoria 3
Viimeinen teoria pohtii, sattuiko turisteille jotain. Ehkä he kohtasivat väärän ihmisen, joka tappoi turistit ja jätti heidän ruumiinsa jonnekin paikkaan, mitä ei ole osattu tutkia sekä hylkäsi pakettiauton?
- Muitakin teorioita tietenkin löytyy, kuten esimerkiksi hämärä selitys siitä, että Rimkus olisi ollut kiinnostunut Death Valleyn lähellä olevasta China Lake Naval Weapons Centeristä. Heike Weber on ollut sitä mieltä, että Rimkus oli erittäin kiinnostunut salaisesta alueesta ja on ehkä saattanut haluta nähdä salaperäisiä asioita reissullaan. Ehkä Rimkus halusi tosiaan käydä alueella, mutta erehtyi suunnasta ja päätyi lopulta Anvil Spring Canyoniin.
- Heike itse uskoo, että kadonneet turistit ovat hengissä. Hän kertoi päätelmästään vuonna 2004. Cornelia Meyerin vanhemmat ovat päinvastaista mieltä, heidän mielestään heidän tyttärensä ja lapsenlapsensa on kuollut. Ehkäpä joku päivä joku törmää johonkin todisteeseen – kuten luuhun, vyönsolkeen tai kenkiin – ja tapaus ratkeaa.
- Loppujen lopuksi tapauksesta voi vain todeta sen faktan, että turistit ovat edelleenkin kadoksissa, eikä heistä ole näkynyt minkäänlaisia jälkiä 1996 vuoden jälkeen – ei kirjeitä, ei luottokorttitietoja, ei käytettyjä shekkejä, ei yhtikäs mitään.
Ottia tuota... Hämmentävä toteamus. Ellei kadonneista tosiaan ole minkäänmoista haisua siten tuon kohtalokkaan heinäkuun 1996, emmekö voisi yhtä hyvin mutuilla, notta JOS ovat hengissä niin oletettavasti hengailevat Koreassa Jeju-saarella helmensukeltajanaisten kahvitauoillaan muodostamissa juoruporukoissa? Siis olisiko tässä nyt sittenkin kyseessä omaehtoinen katoaminen, kansanomaisemmin nk. hatkojen otto? Mutta jos isä Rimkus poikineen on Costa Ricassa, mitä tapahtui tälle mielitietylle & mielitietyn lapselle?