Diana Dialin tarina
Lähetetty: Ke Marras 26, 2008 11:39 pm
Diana Dial, äiti ja kirjastonhoitaja, oli presidentti Clintonin ja entisen senaattori George Mitchellin vainon alaisena. Hän oli myös Howard Hughesin omaisuuden perijä ja hän teki töitä CIA:lle… Tai niin nainen ainakin uskoi. Dial sairasti paranoidia skitsofreniaa ja sairautensa takia hän lopulta ampui kuoliaaksi asuintoverinsa, jonka uskoi myrkyttäneen Dialin juomilla, jotka sisälsivät kultaa. Dial myös uskoi vakaasti, että kyseinen asuintoveri myrkyttäisi myös Dialin perheen. Diana Dial soitti itse tekonsa jälkeen poliisille ja puhelun jälkeen hän odotteli heitä rauhallisesti kahvia juoden.
Diana syntyi Diana Gallowina ja hän ehti olla naimisissakin, mutta sitten hän lähti perheensä luota ja vaihtoi nimensä Dialiksi (CIA:n, jonka agentti Dial muka oli, käskystä) ja harhaili Phoenixistä Arizonasta Montanaan, Maineen ja muihin paikkoihin paetakseen saksalaisilta natseilta, jotka tahtoivat tappaa Dialin. Dialin mukaan natsit syyttivät häntä Toisen maailmansodan häviöstään.
Dial on siitä mielenkiintoinen persoona, että hänen sairautensa aiheutti monia erilaisia tekoja. Esimerkiksi Dial soitti poliiseille jatkuvasti, joskus jopa 6-8 kertaa päivässä, kertoen jonkun koittavan tappaa hänet tai että talon ulkopuolella ja katolla kuului tappajien äänet. Dial myös meni lastensa kouluun ja varmisti, että lapset heiluttivat jatkuvasti rannettaan, jolloin rannekkeessa olevat kellot karkottaisivat natsit, jotka aikoivat kidnapata lapset. Tämän lisäksi Dial kärsi hypergraphiasta (suuri tarve kirjoittaa) ja hän kirjoitti satoja kirjeitä viikossa viranomaisille kertoen niissä tarkkaan, miten monet natsit ja CIA punoivat juonia Dialin pään menoksi. Sairaus myös aiheutti Dialille potkut sen jälkeen, kun hän hyökkäsi kanssatyöntekijän kimppuun. Dial väitti, että kyseinen nainen oli jahdannut Dialia pitkin kirjastoa päivittäin tuuran kanssa.
Oikeudenkäynnin aikana paljastui, että Dial oli erittäin älykäs ja menestynyt nainen ja pystyttiin myös todistamaan, että sairaudestaan huolimatta hän ymmärsi oikean ja väärän eron. Dial itse uskoi olevansa täysin kunnossa ja kaikki eri mieltä olevat olivatkin hulluja ja heistä jokainen oli mukana salaliitossa Dialia vastaan. Dialin mielestä häntä auttaneet psykiatrit olivat mielipuolia, lapsentappajia, saatanan ihailijoita ja puoskareita.
Dialilla ei ollut ystäviä ja hänen oma perheensäkin oli kääntänyt pois. Oikeudenkäynnin aikana Dialin äiti todisti, kuinka hän oli turhaan koettanut saada tyttärensä etsimään apua ja joutunut siksi hyökkäyksen kohteeksi ja syytetyksi salaliitosta. Äiti vertasi tapahtumia tapahtumaan, jolloin Dial oli teini-ikäisenä murtanut kätensä. Helppoahan se on näyttää röntgenkuva murtuneesta kädestä, mutta miten näyttää toiselle, että hänen mielensä on rikki?
Dial tuomittiin ensimmäisen asteen murhasta ja hänet tuomittiin 60 vuodesta elinkautiseen. Dial on tuomionsa jälkeen kommentoinut, että vankilaelämä on mukavaa. Hänen vartijansa ovat kilttejä ja kukaan saksalainen tai agentti ei ole uhkaillut tai terrorisoinut häntä. Hän tuntee olevansa turvassa.
Kun Dialilta kysyttiin, tunsiko hän mitään katumusta tekemästään murhasta, vastaus oli ”En”. Hän tietää tehneensä väärin ja että hän menisi vankilaan tekonsa takia ja mahdollisesti jopa teloitettaisiin sen takia, mutta hänestä tuntui, että niin oli pakko tehdä – ja siksi hän tekikin niin.
Lisäksi youtubesta löytyy Pahoista pahimman jakso, jossa Diana Dialista on enemmän asiaa (ja myös hieman eri tavalla). Siinä kerrotaan enemmän Dialista itsestään ja taustoista. Osa 1 ja osa 2. Laitan mahdollisimman pian transcriptin noista videoista, varsinkin osan 2 haastattelusta.
Diana syntyi Diana Gallowina ja hän ehti olla naimisissakin, mutta sitten hän lähti perheensä luota ja vaihtoi nimensä Dialiksi (CIA:n, jonka agentti Dial muka oli, käskystä) ja harhaili Phoenixistä Arizonasta Montanaan, Maineen ja muihin paikkoihin paetakseen saksalaisilta natseilta, jotka tahtoivat tappaa Dialin. Dialin mukaan natsit syyttivät häntä Toisen maailmansodan häviöstään.
Dial on siitä mielenkiintoinen persoona, että hänen sairautensa aiheutti monia erilaisia tekoja. Esimerkiksi Dial soitti poliiseille jatkuvasti, joskus jopa 6-8 kertaa päivässä, kertoen jonkun koittavan tappaa hänet tai että talon ulkopuolella ja katolla kuului tappajien äänet. Dial myös meni lastensa kouluun ja varmisti, että lapset heiluttivat jatkuvasti rannettaan, jolloin rannekkeessa olevat kellot karkottaisivat natsit, jotka aikoivat kidnapata lapset. Tämän lisäksi Dial kärsi hypergraphiasta (suuri tarve kirjoittaa) ja hän kirjoitti satoja kirjeitä viikossa viranomaisille kertoen niissä tarkkaan, miten monet natsit ja CIA punoivat juonia Dialin pään menoksi. Sairaus myös aiheutti Dialille potkut sen jälkeen, kun hän hyökkäsi kanssatyöntekijän kimppuun. Dial väitti, että kyseinen nainen oli jahdannut Dialia pitkin kirjastoa päivittäin tuuran kanssa.
Oikeudenkäynnin aikana paljastui, että Dial oli erittäin älykäs ja menestynyt nainen ja pystyttiin myös todistamaan, että sairaudestaan huolimatta hän ymmärsi oikean ja väärän eron. Dial itse uskoi olevansa täysin kunnossa ja kaikki eri mieltä olevat olivatkin hulluja ja heistä jokainen oli mukana salaliitossa Dialia vastaan. Dialin mielestä häntä auttaneet psykiatrit olivat mielipuolia, lapsentappajia, saatanan ihailijoita ja puoskareita.
Dialilla ei ollut ystäviä ja hänen oma perheensäkin oli kääntänyt pois. Oikeudenkäynnin aikana Dialin äiti todisti, kuinka hän oli turhaan koettanut saada tyttärensä etsimään apua ja joutunut siksi hyökkäyksen kohteeksi ja syytetyksi salaliitosta. Äiti vertasi tapahtumia tapahtumaan, jolloin Dial oli teini-ikäisenä murtanut kätensä. Helppoahan se on näyttää röntgenkuva murtuneesta kädestä, mutta miten näyttää toiselle, että hänen mielensä on rikki?
Dial tuomittiin ensimmäisen asteen murhasta ja hänet tuomittiin 60 vuodesta elinkautiseen. Dial on tuomionsa jälkeen kommentoinut, että vankilaelämä on mukavaa. Hänen vartijansa ovat kilttejä ja kukaan saksalainen tai agentti ei ole uhkaillut tai terrorisoinut häntä. Hän tuntee olevansa turvassa.
Kun Dialilta kysyttiin, tunsiko hän mitään katumusta tekemästään murhasta, vastaus oli ”En”. Hän tietää tehneensä väärin ja että hän menisi vankilaan tekonsa takia ja mahdollisesti jopa teloitettaisiin sen takia, mutta hänestä tuntui, että niin oli pakko tehdä – ja siksi hän tekikin niin.
Lisäksi youtubesta löytyy Pahoista pahimman jakso, jossa Diana Dialista on enemmän asiaa (ja myös hieman eri tavalla). Siinä kerrotaan enemmän Dialista itsestään ja taustoista. Osa 1 ja osa 2. Laitan mahdollisimman pian transcriptin noista videoista, varsinkin osan 2 haastattelusta.