MURHA.INFO

Kun kärköläläinen Oiva Nikolai Ilonen (52-v) laskettiin 27.10.1983 ehdonalaiseen vapauteen, monet Lahden seudun poliisit tiesivät, ettei miehen vapaus tulisi kestämään tälläkään kerralla kauan. Ilonen oli tuomittu jo viidesti raiskauksesta vankeuteen, edellisen kerran Hollolan kihlakunnanoikeudessa maaliskuussa 1982, ja oli aina vapauduttuaan syyllistynyt uuteen seksuaalirikokseen. Näin ollen lähteeni käyttämä käsite himoraiskaaja soveltuu tälle seksuaalirikolliselle erittäin hyvin.

Sitten kun Ilonen pidätettiin seuraavan kerran 7.4.1984, oli hän ehtinyt raiskata ainakin kaksi liftarityttöä, toisen 20.11.1983 ja toisen 6.4.1984. Raiskaukset tapahtuivat lähes aina saman kaavan mukaan: Ilonen otti liftarit kyytiinsä ja kyyditsi heidät Lammin ja Padasjoen välissä olevalle Evon metsäalueelle, jossa raiskasi heidät. Evon metsät olivat Iloselle hyvin tuttuja, joten se selitti todennäköisesti syyn siihen, miksi hän kuljetti uhrinsa lähes aina tälle samalle seudulle. Evon raiskaukset ajoittuivat vuosille 1975, 1976, 1980, 1983 ja 1984.

Marraskuun 20. päivänä 1983 liftasi 18-vuotias tyttö Lahden moottoritien alussa Kangasalalla vaaleanvihreään Fiat 128 -merkkiseen henkilöautoon. Liftausmatka sujui Pälkäneelle asti täysin normaalisti ja tyttö jutteli noin 50-vuotiaalta vaikuttavan tummahiuksisen miehen, eli Oiva Ilosen kanssa niitä näitä, etupäässä täysin arkisista asioista. Ilonen osti pälkäneläiseltä huoltoasemalta kolme pulloa limonadia ja jatkoi matkaa kohti Lahtea, jonne myös liftarityttö oli menossa. Jonkin matkaa ennen Lahtea Ilonen ehdotti tytölle, että he poikkeaisivat Padasjoen risteyksestä vasemmalle ja kävisivät hakemassa läheiseltä maatilalta hänen poikansa ja tämän tyttöystävän. Koska liftaritytöllä ei ollut erityisempää kiirettä, hän suostui miehen ehdotukseen. Hänelle oli pääasia päästä Lahteen, vaikka mutkan kautta.

Ilonen ajoi Pohjoisten risteyksestä Padasjoen suuntaan 18 km ja kääntyi sitten vasemmalle johtavalle sivutielle ja siltä edelleen vasemmalle erkanevalle Kiiliäisten metsäautotielle. Liftarityttö ei vielä tässä vaiheessa aavistanut mitään pahaa. Edes tien päässä ollut ajokieltomerkki, joka salli ajon vain metsähallinnon ajoneuvoille, ei varoittanut tyttöä riittävästi vaarasta. Ilonen valitsi raiskauspaikkansa hyvin; liikennemerkki piti uteliaat autoilijat loitolla ja koska oli sunnuntai, ei myöskään metsähallinnon ajoneuvoista ollut huolta. Liftarityttö pelästyi vasta kun hän havaitsi, ettei tien varrella ollut yhtään taloa.

Pysäytettyään autonsa metsäteiden risteykseen Ilonen ilmoitti tytölle karskiin sävyyn aikeistaan ja tehosti uhkaustaan lyömällä tyttöä kaksi kertaa nyrkillä leukaan ja kuristi tätä kurkusta. Lisäksi Ilonen uhkasi hakata tytön vaikka tajuttomaksi, jos tyttö ei suostuisi hänen kanssaan sukupuoliyhteyteen. Tyttö jatkoi lyönneistä ja kuristuksesta huolimatta vastarintaa, mutta oli kuitenkin lopulta voimaton miehen edessä. Ilosen onnistui riisua hänet osittain ja raiskata auton etupenkillä.

Tämän jälkeen Ilonen ja uhri jatkoivat matkaa Lahteen. Uhri halusi päästä pois asumattomalta ja vieraalta seudulta. Hän aikoi hypätä autosta pois sopivan tilaisuuden tullen. Tehtyään tekonsa Ilonen alkoi säälitellä itseään ja yksinäisyyttään. Hän tarjosi tytölle tekonsa hyvitykseksi jopa rahaa, mutta tyttö heitti ne vihaisesti takaisin. Kun Ilonen saapui noin klo 22.00 autollaan Lahteen ja rautatieaseman edessä olevaan risteykseen, hyppäsi tyttö uhkarohkeasti pois auton kyydistä auton ollessa vielä liikkeessä. Hypätessään tyttö jätti vielä neuvokkaasti auton etuoven auki ehtiäkseen nähdä auton rekisterinumeron. Sen jälkeen hän meni välittömästi Lahden poliisiasemalle tekemään rikosilmoituksen. Rikosilmoituksen teon jälkeen hänet vietiin lääkärintarkastukseen.

Seuraavana päivänä poliisi näytti tytölle noin kymmentä valokuvaa, jolloin tyttö poimi kuvien joukosta välittömästi Oiva Nikolai Ilosen kuvan. Tyttö ajoi vielä samana päivänä poliisin kanssa saman reitin Pohjoisten risteyksestä Evoon, jonka hän oli ajanut edellisiltana raiskaajan kanssa. Tytön kertomus näytti todenmukaiselta ja juttu vaikutti täysin selvältä. Vain tekijä oli vielä vapaana. Ilonen oli samaan aikaan paennut Enköpingiin Ruotsiin.

Ilosen jäljille päästiin vasta alkuvuodesta 1984. Luovuttamista varten tarvittava oikeudenkäynti pidettiin maaliskuussa ja sen jälkeen luovuttamisen piti olla selvä, mutta ennen kuin Ruotsin poliisi ehti pidättää ja luovuttaa Ilosen Suomeen, ehti Ilonen poistua jo Enköpingistä. Hän oli jälleen Lahden seudulla ja mielessä oli jo seuraava uhri, joka oli jälleen liftarityttö.

19-vuotiaan tytön liftausmatka oli melkeinpä toisinto edellisen uhrin liftausmatkasta. Tyttö tuli ensin bussilla 6.4.1984 Helsingistä Haaraojan pysäkille Mäntsälän eteläpuolelle ja aikoi liftata siitä Lahteen. Hän pääsi liftillä Lahteen ja jatkoi liftausta Holman risteyksestä aikomuksenaan päästä siten Sysmän tienoille. Holman risteyksessä tytön kohdalle pysähtyi Ruotsin rekisterissä oleva tummanpunainen Saab 96 -merkkinen henkilöauto. Tytön onnettomuudeksi auton ratissa oli Oiva Ilonen.

Alkumatka sujui jälleen hyvin. Vääksyn jälkeen Ilonen kysyi tytöltä, että olisiko tällä mitään sitä vastaan, jos hän poikkeaisi viemään takalaatikossa olevan paketin eräälle tuttavalleen Lammille johtavan tien varteen. Pahaa aavistamaton tyttö suostui Ilosen ehdotukseen. Asikkalassa Ilonen kääntyi nelostieltä vasemmalle Lammille johtavalle tielle. Jonkin matkan kuluttua Ilonen kääntyi Evon suuntaan. Ajettuaan mutkaista soratietä 11 km Ilonen kääntyi oikealle lähtevälle syrjäiselle metsäautotielle. Ajettuaan tätä tietä noin kilometrin hän pysäytti autonsa ja tarttui äkkiä tyttöä olkapäistä kaataen hänet selälleen etupenkille ja raiskasi hänet. Tekonsa tehtyään Ilonen ajoi tytön Sysmään. Poistuessaan autosta tyttö ehti nähdä auton rekisteritunnuksen ja teki välittömästi rikosilmoituksen.

Tytön kertomus vahvistui, kun poliisit ajoivat jälleen tytön kanssa saman reitin jonka tyttö oli ajanut raiskaajan kanssa. Tapahtumapaikalta löytyi jopa tytön puoliksi syömä munkki, joka oli pudonnut hänen kädestään raiskaajan käydessä häneen kiinni. Tyttö myös tunnisti Oiva Ilosen raiskaajakseen poliisin näyttämästä valokuvasta. Tällä kertaa Ilonen jäi kiinni. Orimattilan poliisi näki Ilosen auton erään talon pihalla Orimattilan Kuivannolla ja löysi Ilosen talon sisältä.

Ilonen ei tunnustanut poliisikuulustelussa kumpaakaan raiskausta. Marraskuussa 1983 tapahtuneen raiskauksen aikaan Ilonen väitti olleensa Ruotsissa ja nimesi tälle väitteelleen jopa kaksi todistajaa. Toisen tytön tapauksessa Ilonen myönsi vasta viidennellä kuulustelukerralla ottaneensa tytön kyytiin ja kuljettaneensa hänet Evon metsiin, mutta itse raiskauksen Ilonen kielsi jyrkästi. Ilonen selitti olleensa flunssassa ja fyysisesti niin huonossa kunnossa, ettei olisi kyennyt sukupuoliyhteyteen. Tyttö olisi hänen mukaan ollut siihen kyllä halukas.

Näyttö syyllisyydestä oli kuitenkin vahva ja Ilonen sai Hollolan kihlakunnanoikeudessa 22.5.1984 ensimmäisen tytön väkisinmakaamisesta 2 v 3 kk:n tuomion, sekä toisen tytön väkisinmakaamisesta samoin 2 v 3 kk:n tuomion. Yhdistettynä tuomion pituus oli 3 v vankeutta. Ilosen katsottiin olleen molempia raiskauksia tehdessään täyttä ymmärrystä vailla. Lisäksi Ilonen tuomittiin maksamaan uhreille korvauksia kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä. Lisäksi toinen tytöistä joutui turvautumaan psykiatrin apuun ja hänelle tuomittiin korvauksia pysyväisluonteisesta haitasta.

Syytekirjelmässä Ilosta vaadittiin eristettäväksi pakkolaitokseen vaarallisena rikoksenuusijana. Lainkohta kirjattiinkin tuomiolauselmaan.

Ennen vuoden 1982 tuomiota Ilonen oli tuomittu Oriveden kihlakunnanoikeudessa marraskuussa 1979 väkisinmakaamisesta 1v 10kk vankeuteen.

Lähde: Alibi 8/1984

Otsikkoon lisätty nimi
-NILS-

Vähän niinkuin Simo Ruumensaari ja se Porvoossa hiljattain paljastunut pian oikeuteen menevä sarjaraiskaaja. Syyllistyiköhän Ilonen raiskauksiin vielä noiden kahden liftaritytönkin jälkeen? Liekö enää elossa? Yli 70v, lähenisi jo kahdeksaakymmentä.

voi voi iha minun kotiseuduillanihan tuo niljake on pyörinnyt mitäköhän kyseiselle kaverille nykyään kuuluu toivottavasti on kovasti jonnekkin kahlittuna!

Scythe kirjoitti:Näyttö syyllisyydestä oli kuitenkin vahva ja Ilonen sai Hollolan kihlakunnanoikeudessa 22.5.1984 ensimmäisen tytön väkisinmakaamisesta 2 v 3 kk:n tuomion, sekä toisen tytön väkisinmakaamisesta samoin 2 v 3 kk:n tuomion. Yhdistettynä tuomion pituus oli 3 v vankeutta. Ilosen katsottiin olleen molempia raiskauksia tehdessään täyttä ymmärrystä vailla. Lisäksi Ilonen tuomittiin maksamaan uhreille korvauksia kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä. Lisäksi toinen tytöistä joutui turvautumaan psykiatrin apuun ja hänelle tuomittiin korvauksia pysyväisluonteisesta haitasta.

Syytekirjelmässä Ilosta vaadittiin eristettäväksi pakkolaitokseen vaarallisena rikoksenuusijana. Lainkohta kirjattiinkin tuomiolauselmaan.
Lähde: Alibi 8/1984

Vaikka nyt olikin varttihullu, niin ei toinen teko enää tuomiota juurikaan lisännyt. Kummeksuttaa nämä yhdistämiset. Kyseessähän on selvästi alennus, joita myönnetään vain tukkuasiakkaille.

Paljonko sitten jää ilmoittamatta ja selvittämättä näiden hörhöjen tekosia. Otaksun, että jonkin verran. Toki poliisi selvittää jos ja kun liikenteen valvonnalta ehtii näitä ilmoitettujakin raiskauksia ja pahoinpitelyitä, joihin ei syyllistä löydy, että onkohan juuri hän jonka hyvin tiedämme mahdollisesti syyllinen näihin rikoksiin.

Aivan hyvin - ja jopa todennäköisesti - joku syytteen ja tuomion raiskauksista saanut on syyllistynyt selvittämättömään henkirikokseen. Ei ole todisteita tai edes syytä epäillä. Syyllinen ei välttämättä ole raaka hakkaaja, vaan se voi olla myös surkea itkupilli, joka tekonsa jälkeen voivottelee yksinäisyyttään.

Yksi syy näin epäillä on se, että tekijä pitää tunteesta, joka tulee alistamisesta sekä kivun tuottamisesta. Se vallan tunne, jolla voi hallita toisen elämää. Tuon tunteen tuottama mielihyvä ajaa tekoihin kerta toisensa jälkeen. Ehkä joku uhreista sanoi jotain "väärin" tai sattumalta jopa tiesi/tunsi tekijän, jolloin tekijällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin surmata. Tällöin surmaan liittyvä "ylimääräinen raakuus" ei sovi kuvaan, vaan tekijä ehkä "vain" kuristaisi uhrinsa.

Raakuus (kuten Tuula Lukkarisen tapauksessa) viittaa tekijän haluun tuottaa uhrilleen mahdollisimman suurta tuskaa tämän kuolemaan saakka. Tavoitteena ehkä jopa kokea kuinka kauan uhri elää kun tälle tkee näin ja noin.

Suurin osa raiskaajista ei kykene moiseen toimintaan.

EDIT: typo

Hienoa, että saamme joukkoomme myös uusia perusteellisten avausten tekijöitä. Tässä sarjaraiskaajan tapauksessa kiinnitin itse ensimmäisenä huomioni uhrien esimerkilliseen toimintaan. Hienoa, että alle parikymppiset nuoret naiset ovat uskaltaneet ilmottautua heti poliisille ja ovat jaksaneet ajaa liftausreittinsä uudelleen poliisin kanssa.

Melkoisen suuruudenhullu on Ilosenkin täytynyt olla, kun on kuvitellut selviävänsä kuin koira veräjästä. Varsin paatuneelta varttihullulta vaikutti ainakin tämän pätkän perusteella:

Toisen tytön tapauksessa Ilonen myönsi vasta viidennellä kuulustelukerralla ottaneensa tytön kyytiin ja kuljettaneensa hänet Evon metsiin, mutta itse raiskauksen Ilonen kielsi jyrkästi. Ilonen selitti olleensa flunssassa ja fyysisesti niin huonossa kunnossa, ettei olisi kyennyt sukupuoliyhteyteen. Tyttö olisi hänen mukaan ollut siihen kyllä halukas.

Mikäli Oiva Nikolai edelleen on keskuudessamme, toivon, ettei enää Viagran voimin ( nyt 77-vuotiaana) olisi raiskaajan uraansa jatkanut.

Doctor Lecter kirjoitti: Vaikka nyt olikin varttihullu, niin ei toinen teko enää tuomiota juurikaan lisännyt. Kummeksuttaa nämä yhdistämiset. Kyseessähän on selvästi alennus, joita myönnetään vain tukkuasiakkaille.

Kummeksuin myös tuota samaa avausta tehdessäni. Kyynisesti ajateltuna näköjään ainakin v. 1984 "kannatti" raiskata samaan syssyyn useampi uhri, tulihan toisesta raiskauksesta jo tuomioiden yhdistämisen myötä tavallaan vähemmän tuomiota.

En voi välttyä ajatukselta, että kuinka monta tapausta mahtoi jäädä tämän sarjaraiskaajan jäljiltä ilmoittamatta ja pimentoon.

Doctor Lecter profiloi hyvin raiskausrikollisia, heitä on todella ns."moneen junaan". Sarjaraiskaaja Ilosesta tuli minulla myös mieleeni Simo Ruumensaari ja vielä enemmän Jalo-Eetu Seppänen, joka syyllistyi 1980-luvun alussa lukuisiin seksuaalirikoksiin. Kun Seppänen esimerkiksi raiskasi vuonna 1980 Orivedellä hiekkakuopalla liftaritytön, itki hän tekonsa jälkeen kohtaloaan ja sopi jopa tytön kanssa tyhmyyttään treffit, jolloin jäi kiinni. Ilonen, Ruumensaari ja Seppänen olivat kaikki valmiita tarvittaessa kohdistamaan uhreihinsa raakaa väkivaltaa. Ainakin Seppänen ja Ruumensaari surmasivat yhden uhreistaan.

Vanhan ketju nostoa.

Usein pohdiskellaan olisiko joku aiemmin seksuaalirikoksiin (tai muihin väkivaltarikoksiin) aktivoitunut myöhemmin ja jäljiltään olisi selvittämättömiä tapauksia, kuten pohdiskellaan lähes päivittäin esimerkiksi Järvenpään sarjamurhaaja-ketjussa.

4-kymppisenä aloittanut (ainakin silloin) ja vielä 6-kymppisenäkin raiskaillut Oiva Nikolai Ilonen on yksi näistä paatuneista, jotka "eivät vaan voineet itselleen mitään" - kuten tässäkin ketjussa mainittu ja jo edesmennyt Jalo Seppänen toi itseään tykö.

Ketjun avauksessa Ilosen teoista jo ansioituneesti mainitaankin, mutta ohessa tuomiolauselma, "cv" ja uutinen teoistaan:


Ilonen on syntynyt 1932 ja todennäköisesti jo kuollut. Tekojensa perusteella päätyi hiiliä lapioimaan, mutta tiedä häntä jos tuli uskoon ja sai syntinsä anteeksi.

En löytänyt Enköpingistä osoitetta Ståbärsvägen. Onko olemassakaan, vai osoitetiedoissa erhe?

Ilosen kotipaikka Kärkölä. Hmmm... Sieltä puolen tunnin matka Hikiän Erkylään hiekkakuopille... Lisäksi Ilonen tunsi "kuin omat taskunsa" Evon metsäalueen.

Lisäksi on syytä huomioida 1980-luvulla(kin) vallalla ollut varttihulluuden jumalointi, joka itse asiassa toimi vain ja ainoastaan siten, että rikollinen pääsi pienemmällä tuomiolla - ja oli sen jälkeen taas vapaana mellastamaan. Se vika päässä nääs. Terveydenhuoltonsa ylivertaisuudella ja oikeusjärjestelmänsä erehtymättömyydellä (sekä yläpuolella arvostelun) kehunut Suomi ei voinut näille yhtään mitään.
- Poliitikoilla oli tässä sormensa pelissä.

Uhrien oikeudet poljettiin lokaan. "No ei me nyt sille voitu niiku täyttä tuomioo antaa kun se oli niiku ongelmainen". Onko edes tarkemmin diagnosoitu, että vaikka on päässä vikaa, niin osasi valita nuoret kohteet, esiintyä alkuunsa "ilosena" ja valita syrjäinen paikka missä raiskasi.

Kuitenkin työelämässä ollut henkilö. Osannut Ruotsiinkin muuttaa.

Ilosen "varttihulluusalennukset" ovat näitä suomalaisen oikeushistorian mätiä hedelmiä.