MURHA.INFO

Hain erääseen katoamiseen tietoa ja arkistoani plaratessa löysin merkinnän Lappeessa, Muukon kylässä syyskuussa 1962 tehdystä kuuden ihmisen surmasta ja itsemurhasta. Tarkka pvm lienee ollut tiistaina 25.9.

Perheen isä tappoi kirveellä viisi lastaan ja vaimonsa. Sen jälkeen mies hirtti itsensä. Mies - perheenisä - oli syntynyt 1924. Hän oli surmia ennen ollut mielisairaalahoidossa.

Naapurit olivat hämmästelleet talon hiljaisuutta ja siitä tuo hirmuteko sitten lähti selviämään.

Lähteenä jostakin sanomalehdestä kopioitu teksti

Kuka muistaa enemmän ja tietää paremmin tästä perhesurmien "ennätyksestä"?

Kirveen kanssa riehumisessa on mennyt todennäköisesti sen verran aikaa, että ainakin osa lapsista ja ehkä vaimo ovat ehtineet tajuta mitä tuleman pitää ja kokeneet kauhun hetkiä ennen kuolemaansa.

Mies on ollut sodankäynyttä ikäluokkaa, joten tuo mieli on voinut järkkyä jo niiltä ajoilta asti.

Tuo mainittu Lappeen kunta on yhdistetty jo aikoja sitten Lappeenrannan kaupunkiin.

EDIT: rivien järjestystä muokattu

Kuullostaa sangen mielenkiintoiselta. Toivottavasti joku kirjoittaa vielä aiheesta. Mietityttää lähinnä se, että kirves on sangen hidas tappoväline esim. aseeseen verrattuna. Huuto on varmasti ollut kova ja luulisi, että ainakin yksi lapsista olisi päässyt pakoon..

Eipä tämä perhesurmien ennätys tuntunut mediaa siihen aikaan paljoa kiinnostavan. Yhden päivän uutinen eikä tapausta sen pahemmin revitelty. Tekijän nimi oli Uuno Suni.

Doctor Lecter kirjoitti: Mies - perheenisä - oli syntynyt 1924.

Perheenisä, Uuno Ensio Suni syntyi 14.5.1926.
Perheen äiti oli Lilja Emilia Suni os. Ikonen s. 11.8.1931
Lapset vanhimmasta nuorimpaan syntymäpäivien kera:
Jarmo Juhani 27.7.1953
Jaana Maarit 3.2.1955
Lea Kristiina 3.3.1956
Riitta Helena 5.2.1958
Sari Anne 8.9.1960

Kaikki siis kuolivat tosiaan 25.9.1962

Noina aikoina naapurustossa asunut henkilö kertoi, että surmatyö oli selvinnyt kun lapsia ei kuulunut kouluun moneen päivään. Lopulta koulukaverit menivät urkkimaan ikkunoista (jotka oli huonosti yritetty vetää kiinni) ja he näkivät verisen asunnon.
Lapset oli tapettu omiin sänkyihinsä.

Nimien ja syntymäpäivien lähde; kävin tänään hautausmaalla. Jos jotain ylenpalttisesti kiinnostaa niin otin myös kuvan hautakivestä.

Riveron kirjoitti:Noina aikoina naapurustossa asunut henkilö kertoi[/u], että surmatyö oli selvinnyt kun lapsia ei kuulunut kouluun moneen päivään. Lopulta koulukaverit menivät urkkimaan ikkunoista (jotka oli huonosti yritetty vetää kiinni) ja he näkivät verisen asunnon.
Lapset oli tapettu omiin sänkyihinsä.

Nimien ja syntymäpäivien lähde; kävin tänään hautausmaalla. Jos jotain ylenpalttisesti kiinnostaa niin otin myös kuvan hautakivestä.

Mielenkiintoista tietoa. Todellakin. Nämä muistelot ovat sitä minfon parasta antia - kuten olen usein maininnutkin.

Kuva olisi tarpeen.

Tarkoittaakohan tuo vähäinen uutisointi, että tapaus ikään kuin pyritään unohtamaan, vaikenemalla siitä? Syy ei kait koskaan selvinnyt, edes arvailut siitä. Näkikö mies esim. demoneita, vai oliko taustalla taloudellinen ahdistus ja sitä kautta häpeä?

Erikoista on, jos uutisia ei ole ollut. Tosin lehdistöhän aloitti itsesensuurin jo 50-luvun lopulla rikosuutisten suhteen. Aiheesta lienee vaiettu. koska tekijä tulkittiin mielisairaaksi ja uhrit olivat perheenjäseniä, eivät ns. ulkopuolisia. Suurin osa myös alaikäisiä.

Hyvin mielenkiintoista! Aivan sattumalta aloin lukea tätä viestiketjua.Tapaus ei todellakaan ole saanut suurta mediahuomiota viime aikoina,eikä edes silloin,kun nämä viimeaikaiset perhesurmat
muutoin ovat olleet tapetilla.HERÄTYS ALIBI!("johtava suomalainen rikoslehti?").

Muukon-kylä sijaitsee Lappeenrannan ja Joutsenon rajamailla.Nykyään Joutsenokin kuuluu Lappeenrantaan.

Paljon suurempaa huomiota aikanaan sai osakseen se,kun lappeenrantalainen pankinjohtaja surmasi perheensä.Äitini tunsi tekijän.

http://www.lappeenrannanuutiset.fi/arti ... kirikokset

Hallussani on joku sen aikainen viikkolehti,jossa on aivan lyhyesti mainittu tästä tapauksesta tyyliin"tällaista ei koskaan enää saa tapahtua".Kuvia ei ollut.

Lappeenrannan maakuntakirjaston arkistossa säilytetään mm.vanhoja Etelä-Saimaa lehden matrikkeleja.Sieltä käsin voisi yrittää tarkempia tietoja etsiä.

Nykyään arkistoon pääsyä on hankaloitettu.Pitäisi ilmeisesti olla tutkijakoulutus.Itselläni sitä ei ole.Vielä runsaat kymmenen vuotta sitten sinne pääsi pelkästä uteliaisuudesta.Tiedän se siitä,että kävin siellä siihen aikaan tutkimassa,mitä kaikkea Etelä-Saimaa tiesi kertoa mm. Kyllikki Saaren tapauksesta.

Oletko kysynyt mikrofilmattuja lehtiä? Niitä pääsee jokainen katsomaan ja kirjastotäti auttaa alkuun koneen kanssa. Suuri osa löytyy myös sähköisessä muodossa vapaakappaletyöasemilta, jos sellainen maakuntakirjastosta löytyy (voi olla, että löytyy vain yliopistoilta).

Originaaleja varmasti säästellään, jos on mahdollisuus tarjota sama materiaali sähköisessä tai filmatussa muodossa. "Hauskoja" lukuhetkiä vanhojen murhien parissa!

Edit: Näyttäisi Lappeenrannassa löytyvän mikrofilmattua aineistoa kirjaston luku- ja opintosalin puolelta.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan lisätietoa tästäkin aiheesta.

Chikatilo kirjoitti:Jäämme mielenkiinnolla odottamaan lisätietoa tästäkin aiheesta.

Korsi kekoon kannettu.

Kun kovasti penkoo, niin jotakin löytyy:
Lehtileike on valitettavan epäselvä, vaikka sen olemusta kohentelin. Ilmenee kuitenkin, että tekijän suvussa on ollut rasitteena mielisairautta "...sillä myös hänen isänsä oli ollut mielisairaana". "Naapurien kertoman mukaan Suni ei ole viime aikoina vaikuttanut normaalilta, vaan hän on ollut huomattavan hermostunut".

Uutisesta ilmenee myös uhrien ja tekijän syntymä-ajat, jotka jo nimimerkki Riveron mainitsikin.

Jaahas, muonamies Kuhlman (Tavastila 1953) ei sitten ollutkaan ainoa perhesurmaaja, jonka epäillään tehneen tekosensa mielenhäiriössä.

Tämän tapauksen tiimoilta mietin, voisinko lähestyä kaukaista sukulaistani ja kysyä, oliko Uuno Sunilla kenties setä, joka olisi ollut naimisissa mun isoisäni serkun kanssa. Tuo sukulaiseni oli itse syntynyt 1905 ja puolisonsa (Suni) 1904 ja heillä oli 30-luvulla syntynyt poika, jonka lapset ovat vielä elossa...

Useinhan on niin, että menneisyydessä tapahtuneet hirmutyöt ovat suvun jälkipolville ns. kielletty puheenaihe, mutta hyvällä tuurilla joku serkku jotain tietäisikin.

Suunnattomasti arvostamani Doctor Lecter otti tämän aiheen puheeksi yli 8.vuotta sitten.Ja jos näin ei olisi tapahtunut,olisimme mahdollisesti edelleen autuaan tietämättömiä tästä oman käsitykseni mukaan eniten kuolonuhreja vaatineesta kotimaisesta perhesurmasta.Ylisanat DL:n kohdalla ovat jo aikoja sitten loppuneet.

Syksyllä 2015 löysin arkistostani Uusi Kuvalehti-lehden(n:o 42. 1962) jossa tätä traagista perhesurmaa oli käsitelty.Skannasin jutun.Lehti on sen verran isokokoinen,että se ei mahtunut kokonaan skanneriin,joten osa tekstistä jäi pois.Pahoittelen.

Viime juhannuksena kävin kuvaamassa Lepolan hautausmaalla Uuno Ensio Sunin perhehautaa.Liitän muutaman valokuvan mukaan.

Niin järkyttävältä kuin tämä perhesurma kuulostaakin,niin edellisenä vuonna Lappeenrannassa tapahtunut pankinjohtaja Pessalan suorittama perhesurma oli huomattavasti kohutumpi tapaus.Siitä kuulee puhuttavan vieläkin! Pessalan tapaus on edelleenkin tunnetuin,puhutuin ja kohutuin rikosjuttu Lappeenrannassa.Ja vaikea kuvitella, että ihan heti ohitetaankaan!

^ Todella ilahduttavaa nähdä yllä olevan tapaista vaivannäköä tapausten materiaalien löytämisen/tuottamisen suhteen. Kiitokset paccasuccolle ja kaikille muillekin, jotka näin tekevät.

Todella karmiva tapaus kaikkinensa. Vielä erikseen mainitaan, että jokainen perheenjäsen sai osakseen useita iskuja, joten todellakin hidas ja kammottava hirmutyö on ollut, ja siitä jää hieman itseä mietityttämään, kuinka ukon onnistui saada 5 lastansa hallintaansa niin, ettei kukaan päässyt karkuun - ehkäpä olivat vain niin pieniä, ja tuo surmatalokin on ollut sangen ahdas, joten kovin helposti käden ulottumattomiin ei varmaan ole päässyt. Vaimo todennäköisesti yllätettiin ensimmäisenä, eikä saanut mahdollisuutta puolustautua. Riipaisee ajatus siitä kauhusta, mitä pienokaiset ovat joutuneet kokemaan.

Vihaksi pistää - liian helpolla pääsi tuokin nilkki siirtymään ajasta ikuisuuteen, mielisairas tai ei.

Onpa hätkähdyttävää nähdä hautakivi jossa monta nimeä samalla kuolinpäivällä. Onko muuten teistä oikein, että perheensä surmannut mies "pääsee" samaan sukuhautaan tappamiensa äidin ja lasten kanssa? Uhreille se on enää samantekevää, mutta jotenkin moraalisesti ajattelumaailmassani Uuno kuuluisi eri hautaan kuin muu perheensä, hän menetti sukuhautapaikkansa kun viattomat ihmiset lahtasi. Vähän samanlaisia tuntemuksia tuli kun näin kuolinilmoituksen, jossa oman lapsensa murhannut äiti kaipasi ja suri lastaan, se tuntui vähän irvokkaalta.

Minusta lapsensa surmannut äiti voi ihan oikeasti kaivata lapsiaan.
Muutenkin syyttäisin näistä viime aikoina tapahtuneista perhesurmista ennemmin yhteiskunnan säästöjä kuin pelkästään tekijää ,sillä on tullut sivusta seurattua erään perheen epätoivoa kun vanhemmat sinnittelevät erikoislasten kanssa jaksamisen äärirajoilla viranomaisten lähinnä kohautellessaan olkapäitään ja hyppyyttäessä heitä luukulta toiselle.
Huostaanotto kyllä onnistuisi mutta muu apu on kiven alla jos itsellä kassa ei riitä sen rahoittamiseen.

metallikukko kirjoitti:Minusta lapsensa surmannut äiti voi ihan oikeasti kaivata lapsiaan.
Muutenkin syyttäisin näistä viime aikoina tapahtuneista perhesurmista ennemmin yhteiskunnan säästöjä kuin pelkästään tekijää ,sillä on tullut sivusta seurattua erään perheen epätoivoa kun vanhemmat sinnittelevät erikoislasten kanssa jaksamisen äärirajoilla viranomaisten lähinnä kohautellessaan olkapäitään ja hyppyyttäessä heitä luukulta toiselle.
Huostaanotto kyllä onnistuisi mutta muu apu on kiven alla jos itsellä kassa ei riitä sen rahoittamiseen.

Ehkä siinä on oma viestinsä: abortoikaa "erikoislapset", mikä onkin ihan järkevä kehotus mielestäni, yhteiskunnan taakka ja palkitsevat muuta yhteiskuntaa lähinnä hupina, jos sinäkään. On se naurettava systeemi ja rahantuhlausta kun tuolla paikkakunnalla missä ennen asuin on kokonainen vanha päiväkoti pyhitetty viidelle keharille ja kahdelle heidän hoitajalleen.