MURHA.INFO

Sattui kerran Pohjois-Savossa pienessä nimeltämainitsemattomassa pitäjässä...oli hirveät paineet päällä...lapset ilman vahtia nukkumassa ite emännän kanssa baarissa ja pitkään jatkunutta viikonloppukaljoittelua takana...sattui sitten eräs muijja baarissa haastamaan riitaa ja syöksymään kimppuun ilman mitään provosointia...no sitten tuli oikeasti blackoutti semmonen, mitä alibista luetaan, kun on tapahtunu henkirikos....aattelin, että ei todella voi sattua mulle. No niin vain sattui ja sain pahoinpitelystä tuomion. Täysin käsittämätöntä, mutta niin vain näköjään on. Onko muille minfolaisille sattunut vastaavaa ja missä olosuhteissa.


PS...joo kyllä katson väkivaltapornoa, pelaan pläykkari 3:sen sotapelejä ja olen homo.

PS...joo kyllä katson väkivaltapornoa, pelaan pläykkari 3:sen sotapelejä ja olen homo.

Eiköhän noita tule suurimmalle osalle ihmisiä, kyllä minullekin monta kertaa mutta ei mitään vakavaa eikä ole ikinä johtanut mihinkään, ja yleensä kun pimahtaa päässä ja käyn jonkun päälle niin saan vittu itse selkään!

Sipatti kirjoitti:PS...joo kyllä katson väkivaltapornoa, pelaan pläykkari 3:sen sotapelejä ja olen homo.

Ja ilmeisesti myös trolli..
tai sitten vaan totaalinen idiootti,
ei nyt kukaan terve ihminen jätä lapsiaan keskenään
kotiin baariin pääsyn takia..

Eipä oo trolli...penskat oli jo nukkumassa. Kyllä ne jo pärjää ovat reippaasti toisella kymmenellä.

Flashbackeja tulee kyllä, mutta että blackouteja.. siis että kontrolli menisi täysin ja todellisuus katoaa? Ei kai, mutta pikkupimahduksia tulee joo. Silloin yleensä huudan, mutta siitä kai ei tuomita jos kotonansa pimahtaa ja huutaa

Käyppäs tuubista katsomassa dokumentti jammusta, hän käsittelee termin blackout erittäin hyvin..

Kyllähän noita flashbackkeja ja blackoutteja on joskus tullut. fläsärit tulee sen takia kun joskus on tullut maisteltua aika runsaasti psykedeelejä. Blackoutti viimeeks tiistai yönä, kun eräs kaveri vittuili niin kauan et sai turpaa.

Damien kirjoitti:ei nyt kukaan terve ihminen jätä lapsiaan keskenään
kotiin baariin pääsyn takia..

Kyllä tuo on ihan normaali käytäntö monessakin perheessä. Kun lapset nukkuu, niin eihän ne tiedä missä vanhemmat on ja koko baarireissu voidaan tehdä täysin pimennossa. Yli 10-vuotiaat lapset voi mielestäni hyvinkin jättää kotiin keskenään baari-illan ajaksi, olettaen että kyseessä on normi baari-ilta, eikä semmoinen joka jatkuu jatkoille sinne seuraavan päivän aamupäivään asti. Niin meillä ainakin on toimittu aina, samoin kuin lähes kaikissa muissakin perheissä jotka tiedän. Eikä se lapsi aina ole edes sitä kymmentä siinä vaiheessa täyttänyt.

Ei kai sitä baarireissua salata tarvitsisi, saa aikuiset ravintelissa käydä. Tietysti jokaisessa perheessä tehdään kuten parhaaksi nähdään, mutta minä en kyllä uskaltaisi jättää lapsia keskenään. Ihan vain siksi, että saattaisi syttyä tulipalo ja lapsiraukat joutuisivat keskenään unenpöpperössä pelastautumista yrittämään. Tai muuta kamalaa. Voi olla, että olen neuroottinen mutta sen lisäksi en haluaisi jättää hätätilavastuuta lapsille itselleen.

Teinit voisivat olla kyllä jo keskenään, mutta sitten ei porukassa saisi olla kovin pikkuisia huolehdittavia l. paljoa nuorempia sisaruksia.

fläsäreitä ja blackoutteja on ollu, mut mun mielestä pimahtaminen on eri juttu. kerran meinasin pimahtaa ku näin ikkunasta naapurin kakaroiden kivittävän vasikoita. vanhemmat istu vieressä ottamassa aurinkoa. seisoin ikkunan ääressä ja puristin rystyset valkoisina pöydän kulmaa. sanoin mutsille että jos sä et mene nyt heti tonne väliin ni minä meen. mä en edes sanoisi mitään, kävisin suoraan kurkkuun kiinni, ensin lasten ja sit vanhempien.
onneks mutsi meni, mun ei tarvinu pimahtaa. se siitä sitten.

Juliet Jones kirjoitti:Ei kai sitä baarireissua salata tarvitsisi, saa aikuiset ravintelissa käydä. Tietysti jokaisessa perheessä tehdään kuten parhaaksi nähdään, mutta minä en kyllä uskaltaisi jättää lapsia keskenään. Ihan vain siksi, että saattaisi syttyä tulipalo ja lapsiraukat joutuisivat keskenään unenpöpperössä pelastautumista yrittämään. Tai muuta kamalaa. Voi olla, että olen neuroottinen mutta sen lisäksi en haluaisi jättää hätätilavastuuta lapsille itselleen.

Teinit voisivat olla kyllä jo keskenään, mutta sitten ei porukassa saisi olla kovin pikkuisia huolehdittavia l. paljoa nuorempia sisaruksia.

Samaa mieltä täysin. Missään nimessä en jättäisi lapsia keskenään just sen takia että mitä tahansa voi sattua. Teini-iässä voi jo luottaa nuoren arvostelukykyyn jossain määrin sekä siihen, että mahdollinen pelastautuminenkin sujuisi samoin tavoin kuin vanhempienkin auttaessa. Toki teini-ikäinen voi vahtia nuorempiaan, mutta ei pieniä lapsia kuitenkaan eikä pitkiä aikoja.

Itse en ole vielä tähän päivään mennessä ns. "pimahtanut." Kai.

Kerran koiraa lenkittäessäni koirani kimppuun hyökkäsi eräs suurempikokoinen öykkärikoira, joka otti koiraa kiinni kaulalta/niskasta jotenkin niin, että remmi aukesi ja koirani juoksi hädissään karkuun. Ei siinä mitään, tilanteesta selvittiin säikähdyksellä, mutta en tajunnut tarkistaa remmiä kunnolla. Minulla on tapana käydä äitini ja koirani kanssa pitkillä kävelylenkeillä, mutta koira ei ole vieläkään tottunut äitiini, joka puolestaan hieman pelkää isoja koiria eikä siksi osaa käsitellä koiraani. Seuraavalla pitkällä lenkillämme meitä tuli erään suuremman tien vieressä kulkevalla kävelytiellä vastaan lihava, vanha nainen seurassaan pieni, selvästi sairaalloisen ylipainoinen koira (liikkui huonosti vaappuen, läähätti ja niin edelleen). Ojensin koirani remmin hetkeksi äidilleni kumartuakseni korjaamaan koiran jätöksiä (ison koiran kanssa toimitukseen tarvitaan kaksi kättä ) ja kun käänsin selkäni, koira onnistui jotenkin vetämään itsensä kaulapannan läpi ja hyppelehtimään haukkuen tervehtimään vastaantullutta pullukkakoiraa.

En ole koskaan säikähtänyt niin hirveästi, vieressä kulki tie, jolla ajoi jatkuvasti runsaasti raskaita ajoneuvoja ja koira kirmasi tien vieressä vapaana. Ei siinä mitään, olen saanut koiran aina vastaavissa tilanteissa kiinni, mutta: se lihava nainen lihavan koiransa kanssa avasi suunsa ja totesi, että "Herranjumala se tappaa tän koiran!!!!!!! Ei varmaan kannattais pitää tollasta koiraa vapaana!!!!!". Ja sitten silmissäni sumeni. Muistan tilanteesta vain sen, kun sanoin naiselle: "Anteeksi mitä sanoit?". Äitini mukaan olin raivonnut niin että lähitienoo oli kaikunut, seissyt naisen kasvojen edessä, kiroillut, haukkunut ja kohottanut käteni lyödäkseni mutta sitten kuitenkin laskenut sen. Itse en muista tapauksesta tuon naisen nerokkaan kommentin jälkeen mitään, mutta kyseinen nainen ylilihavine koirineen on kyllä tuon jälkeen pitänyt neuvonsa omana tietonaan.

esmes- kirjoitti:fläsäreitä ja blackoutteja on ollu, mut mun mielestä pimahtaminen on eri juttu. kerran meinasin pimahtaa ku näin ikkunasta naapurin kakaroiden kivittävän vasikoita. vanhemmat istu vieressä ottamassa aurinkoa. seisoin ikkunan ääressä ja puristin rystyset valkoisina pöydän kulmaa. sanoin mutsille että jos sä et mene nyt heti tonne väliin ni minä meen. mä en edes sanoisi mitään, kävisin suoraan kurkkuun kiinni, ensin lasten ja sit vanhempien.
onneks mutsi meni, mun ei tarvinu pimahtaa. se siitä sitten.

Mulla on ja muutaman kerran meinannut pimahtaa just tollaisten vanhempien takia jotka eivät välitä mitä kakarat tekee, kerrankin pikkukersat heitti kivillä sorsia ja vanhemmat vaan naureskeli. Törkeetä! Ja joskus jotkut teinit olivat ajaneet jäniksen yli, en tiedä oliko vahinko vai tahallinen teko, ja olivat sitte köyttäneet jäniksen raadon autonsa perään ja ajelivat pitkin kaupunkia, lopuksi ripustivat sen raadon torilla olleeseen joulukuuseen roikkumaan. Silloin oli kyllä niin lähellä etten mennyt ottamaan niitä jätkiä pillistä kiinni ja potkimaan munille. Mut onneks oon sen verta arkajalka etten uskaltanut, vaikka toisaalta parempi jos oisin uskaltanut.

Kerran pimahdin, kun tuli kotona hankala puhelu hankalassa tilanteessa. Puhuin puhelun sujuvasti, mutta sen loputtua revin töpselin seinästä, asetin koneen lattialle ja hypin sen nuuskaksi niin hyvin kuin voin. Kestävää muovia oli. Lopulta heitin sen vielä hankeen niin kauas kuin pystyin. Helpotti.

Mitään muuta en ole ikinä rikkonut.