Kari Kosonen. Tappoi miehen Kotkassa 1990
Lähetetty: Su Tammi 11, 2009 6:35 pm
Alibi 7/1986
Isolla miehellä on kokoisensa kujeet
Kari Juha Kosonen syntyi 16. maaliskuuta 1959 Porvoossa. Jo varhaisessa vaiheessa havaittiin, ettei Karista kasva mitään onnetonta nenänniiskuttajaa puutalokaupungin kaduille, vaan hänestä kasvaa iso riski mies, joka paremminkin niistelee nyrkillä toisten neniä.
Yhdeksänvuotiaana Kari joutui rajujen leikkiensä vuoksi tarkkailtavaksi Helsingin lastenlinnaan, josta hänet kotiutettiin reilun parin vuoden tarkkailun jälkeen Karhulan tarkkailukouluun.
Tarkkailut kuitenkin loppuivat melko pikaisesti, sillä Kari passitettiin viranomaisten päätöksellä Muhoksen koulukotiin Oulun liepeille.
Muhoksen koulukodissa (Pohjolan poikakoti tuohon aikaan, nykyään Pohjolakoti. rapierin huom.) Kari suoritti koulun loppuun ja pääsi pois viisitoistavuotiaana, kookkaana jässikkänä, jota olisi kokonsa puolesta luullut muutamaa vuotta vanhemmaksi.
Karin elämä ei lähtenyt yhteiskunnan hyväksymiin uriin, vaan ainoa ura oli puukonterässä, verisenä.
Jo viisitoistavuotiaana Karille mätkäistiin yli yhdeksän vuoden tuomio, joka koostui tapon yrityksestä, törkeistä pahoinpitelyistä ym.
-Sellaisia väkivaltajuttuja, niinkuin Kari itse sanoo.
Kaksikymmenvuotiaana Kari vapautui Konnunsuolta ja palasi Kotkaan.
Täysi-ikäistyneelle Karille ravintolat olivat aivan uusi maailma.
Ravintola Mesikämmenessä maittoi viina joka miehelle yhtä hapiaan; se sai monen tuntemaan itsensä suureksi, eikä välttämättä otettu huomioon sitä, etä Kari oli suuri jo luonnostaan.
Eräs vanhempi kaveri tuli Karille noloilemaan, eikä hän siitä oikein pitänyt.
-Nuori kun olin, niin ei se äijä minua uskonut, vaikka sanoin että on kaks sekuntia vetää luunsa muualle, sanoo Kari.
Ambulanssilla sitten veivät kun Kari oli häneen urapuukkonsa iskenyt.
Karin vapautta oli kestänyt kahdeksantoista tuntia.
Konnunsuo kutsui Karia viiden vuoden verran.
Heinäkuun 10.1984 Kari käveli taas vapaana miehenä vankilan portista ulos.
Kari mittaili Karhulan katuja lapinleuku kupeella heiluen ja viinapullo vyön tungettuna. Seuraava näyttämö oli keskikaljabaari.
-Aseistukseni vuoksi se akka ei suostunut myymään minulle kaljaa, vaan käski heti poistua, sanoo Kari.
-Sellainen satakiloinen portsarintapainen tuli päälle ja jouduin sen torppaamaan biljardipöydälle, jonka jälkeen kävelin tiskin taakse ja ostin pari pulloa keskikaljaa. Itse kaljani kassaan kuittasin ja itse join.
Keskikaljabaarin myyjä oli soittanut poliisille, tämä tieto sai Karin lapikkaisiin vauhtia. Hän nappasi lennosta taksin ja ilmoitti haluavansa Haminaan.
Siinä takapenkillä istuessa Karin mieleen juolahti kaapata taksi:
-Taksi on kaapattu ja nyt ajetaankin Kouvolaan.
Tehostaakseen ilmoitustaan Kari piti lapinleukua kuskin kurkulla.
Kouvolan, Lappeenrannan ja Parikkalan kautta päädyttiin Savonlinnaan jossa aamulla odoteltiin viinakaupan aukeamista ostamalla kori keskiolutta. Puolet korista oli juotu kun kauppa aukeni.
-Menimme yhdessä viinakauppaan asioille ja minä ostin neljä pulloa likööriä. Sanoin taksimiehelle, että nyt kun lähdet, niin pääset vielä menemään. Samalla pudotin hänen käteensä auton avaimet, sillä ne olivat aina minulla, kun olimme joillakin asioilla, sanoo Kari.
Muutaman kymmenmetrisen päässä oli Savonlinnan rautatieasema, jossa seisoi paikallisjuna lähtövalmiina Pieksämäelle. Kari sitä katseli ja päätteli, että hän tästä lähteekin Pieksämäellä käymään.
-Kävelin siitä sitten junailijan luokse ja kyselin, että milloin tämä juna Pieksämäelle lähtee. Junailijan mukaan lähtöön oli vielä kaksikymmentä minuuttia. Se ei minulle sopinut, kun tiesin taksikuskin jo ilmoittaneen poliisille.
-Ilmoitinkin junailijalle, että tämä juna lähtee välittömästi Pieksämäelle. Hyppäsin junaan ja painoin lapinleukun junailijan kylkiluihin. Ensin ajoimme eteenpäin, mutta mielestäni Pieksämäki oli oli eri suunnassa ja käskin junailijan ajaa pakilla Pieksämäelle.
-Aseman ohi mennessämme ihmiset katsoivat hölmön näköisinä, ja joku siellä viittoili ilmeisesti kyytiin. Muutamia matkustajia oli vaunuissa, ja koska juna oli vauhdissa, niin päätin mennä vaunuosastoilla käymään, sillä eihän se kuski olisi voinut junaa ilman kuljettajaa jättää ja hypätä vauhdissa pois. Siellä vaunuosastolla me sitten laulettiin yhteen ääneen Kankaan kauniista Katriinasta.
Näin oli tapahtunut Suomen olissa historiallinen junan kaappaus, sellainen teko mitä ei ollut kukaan aikaisemmin tehnyt. Junan matka päättyi kuitenkin jo toiselle Savonlinnan asemalle, sillä suunta oli sittenkin väärä.
-Katselin vaunusta miten muka Valtionrautateiden työläiset tulivat junaa kohti rautakanget olallaan, mutta tiesin heti , että he olivat poliiseja sinisissä suojapuvuissaan. Päätin siinä sitten vielä ryypätä yhden pullon likööriä ja antautua poliiseille. Poliisit sitten kävelivät eri suunnista junanvaunuihin, tulivat minun viereeni ja painoivat pistoolin kylkeen sekä sanoivat:
-Kosonen, lähdetään!
-Taksi oli tuntenut minut ja näin nimeni oli poliisin tiedossa.
Kolmannen kerran oikeus passitti Kari Kososen mielentilatutkimukseen, ja jälleen tuli lausunto:"Tekohetkellä täyttä ymmärrystä vailla."
Kosonen tuomittiin neljän vuoden vankeusrangaistukseen sellaisilla evästyksillä, että seuraavalla kerralla kolahtaa pytty päälle. Pytty on yhtä kuin eristettäväksi pakkolaitokseen määräämättömäksi ajaksi vaarallisena rikoksenuusijana.
Kari Kososella on tällä hetkellä mitä erilaisempia ennätyskokeita tehtynä, ja hän haastaakin isot ja riskit miehet kilpasille.
-Konnunsuolla vasta opettelin syömään, sillä siellä oli hernekeitonsyöntiennätykseni niinkin vaatimaton kuin kahdeksan litraa kolmen tunnin aikana. Täällä Helsingin keskusvankilassa olen nyt päässyt sellaisiin miehisiin lukemiin, sillä olen syönyt esim. kalasoppaa neljän tunnin aikana 21 litraa ja hernekeittoa 17 litraa. Kerran söin 11 litraa paksua jauhelihakastiketta 148 perunan kera. Perunat olivat sellaisia kananmunan kokoisia.
-Painoja olen myös pienen ikäni nostanut, ja tällä hetkellä reenailen penkkinostossa 100 kilon painoilla sadan sarjojo. Hauisvääntö on 127,5kiloa.
-Olen myös helvetin kova saunomaan, kerran heitin 80 litran saavillisen vettä kiukaalle. Huusin pojille että jos taju lähtee, niin hakekaa pois. Pohkeet siinä perkele paloi, muttei muuta tapahtunut.
-Viinaa pystyn päivän aikana juomaan noin kahdeksan pulloa, eikä siinä oikeastaan silloinkaan ole vielä tarpeeksi, sillä eka pullo siinä tuntuu, mutta muut meneekin sitten pikkuhiljaa päähän.
-Lasoliennätys on kolme litraa, mutta sillon meinas mennä henki, jouduin sairaalaan. Kaikki siviiliennätykset on syntyneet nuorena miehenä, sillä täällä linnassa ei oikein kaikkia aineita löydy.
-Vankilassa minulla on tullut silloin tällöin riitaa vartijoiden kanssa, eivät ole antaneet olla rauhassa. Kerran sain kaksikymmentä vuorokautta kulumattomia, kun iskin erästä isoa vartijaa, joka tuli uhittelemaan. Se oli kylla yhdellä iskulla pois pelistä. (Kulumattomia, siis 20 vrk eristysselliä, jota ei lasketa tuomioon, vapautuminen siirtyy tuon verran. rapierin huom.)
-Nykyään en oikein enää jaksaisi lusia, sillä vankila on sairas mesta, ja tämä synnyttää lisää paineita. Haluaisin, että joku mukava tyttö alkaisi kanssani kirjoittaa, sillä minä en ole koskaan tehnyt naisille mitään, vaan aina olen heitä kunnioittanut.
Niin Kari Juha Kosonen ei olepaljoakaan kerinnyt seurustella toiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa, kun aika on kulunut vankiloissa. Kari on kuitenkin mahdoton tekemään työtä, sillä sitä hän on joutunut laitoksissakin aina tekemään.
-En minä oikein käsitä, mikä musta lammmas minä olen perheessämme, sillä äitini ja isäni olivat erittäin hyviä. Ehkä minä kaipaan sellaista ihmistä jota voisin rakastaa.
Karin toisessa korvassa heiluu kultainen korvariipus: Hän on kaikin puolin ihan mukava tyyppi, jokin on aina vain mennyt hieman vikaan, joku on aina tullut uhittelemaan.
Karin osoite on PL 40, 00551 Helsinki.
Panin tämän muut rikokset-osioon vaikka muistelen tämän miehen sittemmin syyllistyneen henkirikokseen. Palaan asiaan sikäli kun tietoa löydän.
Otsikkoa täsmennetty.
-NILS-
Isolla miehellä on kokoisensa kujeet
Kari Juha Kosonen syntyi 16. maaliskuuta 1959 Porvoossa. Jo varhaisessa vaiheessa havaittiin, ettei Karista kasva mitään onnetonta nenänniiskuttajaa puutalokaupungin kaduille, vaan hänestä kasvaa iso riski mies, joka paremminkin niistelee nyrkillä toisten neniä.
Yhdeksänvuotiaana Kari joutui rajujen leikkiensä vuoksi tarkkailtavaksi Helsingin lastenlinnaan, josta hänet kotiutettiin reilun parin vuoden tarkkailun jälkeen Karhulan tarkkailukouluun.
Tarkkailut kuitenkin loppuivat melko pikaisesti, sillä Kari passitettiin viranomaisten päätöksellä Muhoksen koulukotiin Oulun liepeille.
Muhoksen koulukodissa (Pohjolan poikakoti tuohon aikaan, nykyään Pohjolakoti. rapierin huom.) Kari suoritti koulun loppuun ja pääsi pois viisitoistavuotiaana, kookkaana jässikkänä, jota olisi kokonsa puolesta luullut muutamaa vuotta vanhemmaksi.
Karin elämä ei lähtenyt yhteiskunnan hyväksymiin uriin, vaan ainoa ura oli puukonterässä, verisenä.
Jo viisitoistavuotiaana Karille mätkäistiin yli yhdeksän vuoden tuomio, joka koostui tapon yrityksestä, törkeistä pahoinpitelyistä ym.
-Sellaisia väkivaltajuttuja, niinkuin Kari itse sanoo.
Kaksikymmenvuotiaana Kari vapautui Konnunsuolta ja palasi Kotkaan.
Täysi-ikäistyneelle Karille ravintolat olivat aivan uusi maailma.
Ravintola Mesikämmenessä maittoi viina joka miehelle yhtä hapiaan; se sai monen tuntemaan itsensä suureksi, eikä välttämättä otettu huomioon sitä, etä Kari oli suuri jo luonnostaan.
Eräs vanhempi kaveri tuli Karille noloilemaan, eikä hän siitä oikein pitänyt.
-Nuori kun olin, niin ei se äijä minua uskonut, vaikka sanoin että on kaks sekuntia vetää luunsa muualle, sanoo Kari.
Ambulanssilla sitten veivät kun Kari oli häneen urapuukkonsa iskenyt.
Karin vapautta oli kestänyt kahdeksantoista tuntia.
Konnunsuo kutsui Karia viiden vuoden verran.
Heinäkuun 10.1984 Kari käveli taas vapaana miehenä vankilan portista ulos.
Kari mittaili Karhulan katuja lapinleuku kupeella heiluen ja viinapullo vyön tungettuna. Seuraava näyttämö oli keskikaljabaari.
-Aseistukseni vuoksi se akka ei suostunut myymään minulle kaljaa, vaan käski heti poistua, sanoo Kari.
-Sellainen satakiloinen portsarintapainen tuli päälle ja jouduin sen torppaamaan biljardipöydälle, jonka jälkeen kävelin tiskin taakse ja ostin pari pulloa keskikaljaa. Itse kaljani kassaan kuittasin ja itse join.
Keskikaljabaarin myyjä oli soittanut poliisille, tämä tieto sai Karin lapikkaisiin vauhtia. Hän nappasi lennosta taksin ja ilmoitti haluavansa Haminaan.
Siinä takapenkillä istuessa Karin mieleen juolahti kaapata taksi:
-Taksi on kaapattu ja nyt ajetaankin Kouvolaan.
Tehostaakseen ilmoitustaan Kari piti lapinleukua kuskin kurkulla.
Kouvolan, Lappeenrannan ja Parikkalan kautta päädyttiin Savonlinnaan jossa aamulla odoteltiin viinakaupan aukeamista ostamalla kori keskiolutta. Puolet korista oli juotu kun kauppa aukeni.
-Menimme yhdessä viinakauppaan asioille ja minä ostin neljä pulloa likööriä. Sanoin taksimiehelle, että nyt kun lähdet, niin pääset vielä menemään. Samalla pudotin hänen käteensä auton avaimet, sillä ne olivat aina minulla, kun olimme joillakin asioilla, sanoo Kari.
Muutaman kymmenmetrisen päässä oli Savonlinnan rautatieasema, jossa seisoi paikallisjuna lähtövalmiina Pieksämäelle. Kari sitä katseli ja päätteli, että hän tästä lähteekin Pieksämäellä käymään.
-Kävelin siitä sitten junailijan luokse ja kyselin, että milloin tämä juna Pieksämäelle lähtee. Junailijan mukaan lähtöön oli vielä kaksikymmentä minuuttia. Se ei minulle sopinut, kun tiesin taksikuskin jo ilmoittaneen poliisille.
-Ilmoitinkin junailijalle, että tämä juna lähtee välittömästi Pieksämäelle. Hyppäsin junaan ja painoin lapinleukun junailijan kylkiluihin. Ensin ajoimme eteenpäin, mutta mielestäni Pieksämäki oli oli eri suunnassa ja käskin junailijan ajaa pakilla Pieksämäelle.
-Aseman ohi mennessämme ihmiset katsoivat hölmön näköisinä, ja joku siellä viittoili ilmeisesti kyytiin. Muutamia matkustajia oli vaunuissa, ja koska juna oli vauhdissa, niin päätin mennä vaunuosastoilla käymään, sillä eihän se kuski olisi voinut junaa ilman kuljettajaa jättää ja hypätä vauhdissa pois. Siellä vaunuosastolla me sitten laulettiin yhteen ääneen Kankaan kauniista Katriinasta.
Näin oli tapahtunut Suomen olissa historiallinen junan kaappaus, sellainen teko mitä ei ollut kukaan aikaisemmin tehnyt. Junan matka päättyi kuitenkin jo toiselle Savonlinnan asemalle, sillä suunta oli sittenkin väärä.
-Katselin vaunusta miten muka Valtionrautateiden työläiset tulivat junaa kohti rautakanget olallaan, mutta tiesin heti , että he olivat poliiseja sinisissä suojapuvuissaan. Päätin siinä sitten vielä ryypätä yhden pullon likööriä ja antautua poliiseille. Poliisit sitten kävelivät eri suunnista junanvaunuihin, tulivat minun viereeni ja painoivat pistoolin kylkeen sekä sanoivat:
-Kosonen, lähdetään!
-Taksi oli tuntenut minut ja näin nimeni oli poliisin tiedossa.
Kolmannen kerran oikeus passitti Kari Kososen mielentilatutkimukseen, ja jälleen tuli lausunto:"Tekohetkellä täyttä ymmärrystä vailla."
Kosonen tuomittiin neljän vuoden vankeusrangaistukseen sellaisilla evästyksillä, että seuraavalla kerralla kolahtaa pytty päälle. Pytty on yhtä kuin eristettäväksi pakkolaitokseen määräämättömäksi ajaksi vaarallisena rikoksenuusijana.
Kari Kososella on tällä hetkellä mitä erilaisempia ennätyskokeita tehtynä, ja hän haastaakin isot ja riskit miehet kilpasille.
-Konnunsuolla vasta opettelin syömään, sillä siellä oli hernekeitonsyöntiennätykseni niinkin vaatimaton kuin kahdeksan litraa kolmen tunnin aikana. Täällä Helsingin keskusvankilassa olen nyt päässyt sellaisiin miehisiin lukemiin, sillä olen syönyt esim. kalasoppaa neljän tunnin aikana 21 litraa ja hernekeittoa 17 litraa. Kerran söin 11 litraa paksua jauhelihakastiketta 148 perunan kera. Perunat olivat sellaisia kananmunan kokoisia.
-Painoja olen myös pienen ikäni nostanut, ja tällä hetkellä reenailen penkkinostossa 100 kilon painoilla sadan sarjojo. Hauisvääntö on 127,5kiloa.
-Olen myös helvetin kova saunomaan, kerran heitin 80 litran saavillisen vettä kiukaalle. Huusin pojille että jos taju lähtee, niin hakekaa pois. Pohkeet siinä perkele paloi, muttei muuta tapahtunut.
-Viinaa pystyn päivän aikana juomaan noin kahdeksan pulloa, eikä siinä oikeastaan silloinkaan ole vielä tarpeeksi, sillä eka pullo siinä tuntuu, mutta muut meneekin sitten pikkuhiljaa päähän.
-Lasoliennätys on kolme litraa, mutta sillon meinas mennä henki, jouduin sairaalaan. Kaikki siviiliennätykset on syntyneet nuorena miehenä, sillä täällä linnassa ei oikein kaikkia aineita löydy.
-Vankilassa minulla on tullut silloin tällöin riitaa vartijoiden kanssa, eivät ole antaneet olla rauhassa. Kerran sain kaksikymmentä vuorokautta kulumattomia, kun iskin erästä isoa vartijaa, joka tuli uhittelemaan. Se oli kylla yhdellä iskulla pois pelistä. (Kulumattomia, siis 20 vrk eristysselliä, jota ei lasketa tuomioon, vapautuminen siirtyy tuon verran. rapierin huom.)
-Nykyään en oikein enää jaksaisi lusia, sillä vankila on sairas mesta, ja tämä synnyttää lisää paineita. Haluaisin, että joku mukava tyttö alkaisi kanssani kirjoittaa, sillä minä en ole koskaan tehnyt naisille mitään, vaan aina olen heitä kunnioittanut.
Niin Kari Juha Kosonen ei olepaljoakaan kerinnyt seurustella toiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa, kun aika on kulunut vankiloissa. Kari on kuitenkin mahdoton tekemään työtä, sillä sitä hän on joutunut laitoksissakin aina tekemään.
-En minä oikein käsitä, mikä musta lammmas minä olen perheessämme, sillä äitini ja isäni olivat erittäin hyviä. Ehkä minä kaipaan sellaista ihmistä jota voisin rakastaa.
Karin toisessa korvassa heiluu kultainen korvariipus: Hän on kaikin puolin ihan mukava tyyppi, jokin on aina vain mennyt hieman vikaan, joku on aina tullut uhittelemaan.
Karin osoite on PL 40, 00551 Helsinki.
Panin tämän muut rikokset-osioon vaikka muistelen tämän miehen sittemmin syyllistyneen henkirikokseen. Palaan asiaan sikäli kun tietoa löydän.
Otsikkoa täsmennetty.
-NILS-