Joensuun Rantakylän haulikkosurma 1990
Lähetetty: Ma Tammi 19, 2009 4:03 pm
Einin 30-vuotissyntymäpäivät päättyivät Joensuun Rantakylässä murhenäytelmään 22.1.1990, kun hänen aviomiehensä Arto (29) ampui pakoon aikovaa vaimoaan haulikolla kotinsa eteiseen. Eini menehtyi lähietäisyydeltä päähän ammuttuun laukaukseen ilmeisesti välittömästi. Alkoholi, lääkkeet ja mustasukkaisuus sekoittivat surmaajan pään niin, että hän päätti riitelyn jälkeen surmata vaimonsa. Surmaaja huusi viimeisiksi sanoikseen vaimolleen: - Hyvää yötä, Eini!
Surmaaja ei syyttänyt alkoholia ja lääkkeitä kohtalokkaan syntymäpäiväillan tapahtumista, vaan "jotain raksahdusta päässään"
Tapahtumapaikka sijaitsi kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Surmaaja ampui vaimonsa kunniaksi parvekkeelta haulikolla kolme laukausta, kerran jokaiselle vuosikymmenelle ja viimeisen laukauksen vaimoon.
Avioparin yhteinen elämä oli ollut jo vuosia myrskyinen; joskus heillä meni keskenään hyvin ja se saattoi muuttua yllättäen riitojen sävyttämäksi. Avio-onni vaihteli, sillä alkoholi aiheutti jatkuvasti riitoja. Arto osaoittautui myös luonteeltaan väkivaltaiseksi ja mustasukkaiseksi. Hän epäili vaimonsa pettävän häntä jatkuvasti toisten miesten kanssa. Pari oli eronnut jo kertaalleen 6 vuotta aiemmin, mutta he menivät kuitenkin uudelleen vihille. He olivat asuneet pariin otteeseen lyhyen aikaa Etelä-Suomessa, mutta palasivat tkaisin Pohjois-Karjalaan. Varsinkin Arton elämään kuului työttömyys, töitä ei ollut myöskään Joensuussa. Alkoholi ja masennuksen torjumiseksi hankitut lääkkeet saivat koko ajan yhä suuremman merkityksen, jopa siinä määrin että molemmat hakeutuivat vähäksi aikaa A-klinikan suojiin.
- Hakkasin häntä ensimmäisen kerran nyrkillä noin vuosi sitten. Olimme Einin kanssa Joensuun uudella kuntoutumisklinikalla vieroittumassa alkoholista. Vaimo tuli huoneeseeni imujäljet kaulassaan ja alkoi jauhaa taas iänikuista eroasiaansa. samalla hän härnäili minua muutenkin hakkaillen ja nuohoten erään toisen hoidokin kanssa., Arto kertoi.
Kotiin palattuaan Arto menetti hermonsa, löi vaimoaan ja joutui putkaan. Sen jälkeen pahoinpitelyt seurasivat toisiaan. Asiakirjoista ilmeni, että molemmilla puolisoilla oli aika-ajoin ollut vaikeuksia henkisen tasapainonsa ja hermostonsa hallinnassa. Niitä hoidettiin useilla erilaisilla psyyke- ja kipulääkkeillä. Arto myönsi yrittäneensä muutaman kerran jopa itsemurhaa.
Surmailta, tammikuun 22. päivä 1990 käynnistyi Einin syntymäpäivän osalta tavanomaisissa merkeissä ja iloisissa tunnelmissa; pariskunnan asunnossa kävi vieraita ja itse isäntäväki nautti alkoholia. Arto oli varannut taskuunsa viisi haulikonpanosta. Hän ajatteli yllättää vaimonsa ampumalla parvekkeella tämän kunniaksi. Hetken kuluttua jo vahvasti humalassa ollut Arto haki haulikon, johon hänellä ei ollut aseenkantolupaa, ja laukaisi parvekkeella kolme kertaa. Arton käytös muuttui yhä uhkaavammaksi ja vieraiden olo muuttui sitä myötä tukalammaksi, vaikka vielä hetki sitten pariskunta oli ollut sulassa sovussa ja olleet kuin rakastuneet konsanaan. Arto väitti Einin pyrkivän vieraisiin miehiin ja sanoi tämän pettäneen häntä aina.
- Eukko on lähössä taas vieraisiin, huusi Arto muutaman kerran ja tyrkki tätä käsillään.
Eini uhkasi lähteä naispuolisen tuttavansa luokse yöksi, mutta Arto kuvitteli vaimon lähtevän jonkin vieraan miehen luokse. oliko hänellä perusteltua syytä näin kuvitellla, sitä ei tarkasti tiedetä. Oman käsityksensä mukaan Artolla oli aihetta epäilylle riittävästi. Hän sanoi saaneensa vaimonsa kiinni uskottomuudesta usein, mutta antaneensa aina anteeksi.
Einin pakatessa vaatteitaan laukkuunsa, Arto otti haulikkonsa uudelleen esille ja pisti panoksen piippuun. Hän tuli olohuoneeseen ase käsissään piipun osoittaessa etuviistoon alas. Eini istui olohuoneessa niin, että yksi vieraista oli hänen takana. Arto komensi vierasta siirtymään sivummalle, mutta vieras ei ensin ottanut asiaa vakavasti, jolloin Arto käski vierasta uudelleen ja osoitti aseen piipulla suunnan, mihin tämän tuli siirtyä. Tämän aikana Eini siirtyi eteiseen, mutta Arto meni hänen perästä ja pian sieltä kuului laukaus. Vieraat näkivät Einin makaavan eteisen lattialla jalat oveen päin pää verilammikossa. Arto vaati vieraita soittamaan poliisit paikalle. Hälytyskeskus otti soiton vastaan klo 22.22.
Arto myönsi kuulusteluissa mahdollisesti tehneensä surman, mutta sanoi ettei muista tapahtumien kulkua. Hänellä oli aikaisemmin ollut luvallinen haulikko, mutta pahoinpideltyään vaimoaan lupa oli 6 vuotta sitten peruutettu. Sen jälkeen hän oli hankkinut Etelä-Suomessa asuessaan jälleen haulikon, mutta sekin joutui poliisien huostaan.
Tuomiosta jutussa ei valitettavasti ole mainintaa, koska oikeusprosessi oli kesken.
Pian Einin surman jälkeen Joensuun poliisi pidätti raiskaajan, joka väitti raiskaamalleen naiselle mustasukkaisen miehen tappaneen hänen vakituisen seksikumppaninsa. Poliisi ei uskonut että tapauksilla olisi ollut huhuista huolimatta tekemistä keskenään, koska mitään todisteita ei ollut.
Alibi 5/1990
Surmaaja ei syyttänyt alkoholia ja lääkkeitä kohtalokkaan syntymäpäiväillan tapahtumista, vaan "jotain raksahdusta päässään"
Tapahtumapaikka sijaitsi kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Surmaaja ampui vaimonsa kunniaksi parvekkeelta haulikolla kolme laukausta, kerran jokaiselle vuosikymmenelle ja viimeisen laukauksen vaimoon.
Avioparin yhteinen elämä oli ollut jo vuosia myrskyinen; joskus heillä meni keskenään hyvin ja se saattoi muuttua yllättäen riitojen sävyttämäksi. Avio-onni vaihteli, sillä alkoholi aiheutti jatkuvasti riitoja. Arto osaoittautui myös luonteeltaan väkivaltaiseksi ja mustasukkaiseksi. Hän epäili vaimonsa pettävän häntä jatkuvasti toisten miesten kanssa. Pari oli eronnut jo kertaalleen 6 vuotta aiemmin, mutta he menivät kuitenkin uudelleen vihille. He olivat asuneet pariin otteeseen lyhyen aikaa Etelä-Suomessa, mutta palasivat tkaisin Pohjois-Karjalaan. Varsinkin Arton elämään kuului työttömyys, töitä ei ollut myöskään Joensuussa. Alkoholi ja masennuksen torjumiseksi hankitut lääkkeet saivat koko ajan yhä suuremman merkityksen, jopa siinä määrin että molemmat hakeutuivat vähäksi aikaa A-klinikan suojiin.
- Hakkasin häntä ensimmäisen kerran nyrkillä noin vuosi sitten. Olimme Einin kanssa Joensuun uudella kuntoutumisklinikalla vieroittumassa alkoholista. Vaimo tuli huoneeseeni imujäljet kaulassaan ja alkoi jauhaa taas iänikuista eroasiaansa. samalla hän härnäili minua muutenkin hakkaillen ja nuohoten erään toisen hoidokin kanssa., Arto kertoi.
Kotiin palattuaan Arto menetti hermonsa, löi vaimoaan ja joutui putkaan. Sen jälkeen pahoinpitelyt seurasivat toisiaan. Asiakirjoista ilmeni, että molemmilla puolisoilla oli aika-ajoin ollut vaikeuksia henkisen tasapainonsa ja hermostonsa hallinnassa. Niitä hoidettiin useilla erilaisilla psyyke- ja kipulääkkeillä. Arto myönsi yrittäneensä muutaman kerran jopa itsemurhaa.
Surmailta, tammikuun 22. päivä 1990 käynnistyi Einin syntymäpäivän osalta tavanomaisissa merkeissä ja iloisissa tunnelmissa; pariskunnan asunnossa kävi vieraita ja itse isäntäväki nautti alkoholia. Arto oli varannut taskuunsa viisi haulikonpanosta. Hän ajatteli yllättää vaimonsa ampumalla parvekkeella tämän kunniaksi. Hetken kuluttua jo vahvasti humalassa ollut Arto haki haulikon, johon hänellä ei ollut aseenkantolupaa, ja laukaisi parvekkeella kolme kertaa. Arton käytös muuttui yhä uhkaavammaksi ja vieraiden olo muuttui sitä myötä tukalammaksi, vaikka vielä hetki sitten pariskunta oli ollut sulassa sovussa ja olleet kuin rakastuneet konsanaan. Arto väitti Einin pyrkivän vieraisiin miehiin ja sanoi tämän pettäneen häntä aina.
- Eukko on lähössä taas vieraisiin, huusi Arto muutaman kerran ja tyrkki tätä käsillään.
Eini uhkasi lähteä naispuolisen tuttavansa luokse yöksi, mutta Arto kuvitteli vaimon lähtevän jonkin vieraan miehen luokse. oliko hänellä perusteltua syytä näin kuvitellla, sitä ei tarkasti tiedetä. Oman käsityksensä mukaan Artolla oli aihetta epäilylle riittävästi. Hän sanoi saaneensa vaimonsa kiinni uskottomuudesta usein, mutta antaneensa aina anteeksi.
Einin pakatessa vaatteitaan laukkuunsa, Arto otti haulikkonsa uudelleen esille ja pisti panoksen piippuun. Hän tuli olohuoneeseen ase käsissään piipun osoittaessa etuviistoon alas. Eini istui olohuoneessa niin, että yksi vieraista oli hänen takana. Arto komensi vierasta siirtymään sivummalle, mutta vieras ei ensin ottanut asiaa vakavasti, jolloin Arto käski vierasta uudelleen ja osoitti aseen piipulla suunnan, mihin tämän tuli siirtyä. Tämän aikana Eini siirtyi eteiseen, mutta Arto meni hänen perästä ja pian sieltä kuului laukaus. Vieraat näkivät Einin makaavan eteisen lattialla jalat oveen päin pää verilammikossa. Arto vaati vieraita soittamaan poliisit paikalle. Hälytyskeskus otti soiton vastaan klo 22.22.
Arto myönsi kuulusteluissa mahdollisesti tehneensä surman, mutta sanoi ettei muista tapahtumien kulkua. Hänellä oli aikaisemmin ollut luvallinen haulikko, mutta pahoinpideltyään vaimoaan lupa oli 6 vuotta sitten peruutettu. Sen jälkeen hän oli hankkinut Etelä-Suomessa asuessaan jälleen haulikon, mutta sekin joutui poliisien huostaan.
Tuomiosta jutussa ei valitettavasti ole mainintaa, koska oikeusprosessi oli kesken.
Pian Einin surman jälkeen Joensuun poliisi pidätti raiskaajan, joka väitti raiskaamalleen naiselle mustasukkaisen miehen tappaneen hänen vakituisen seksikumppaninsa. Poliisi ei uskonut että tapauksilla olisi ollut huhuista huolimatta tekemistä keskenään, koska mitään todisteita ei ollut.
Alibi 5/1990
