MURHA.INFO

Hannes Markkulan Suomalaisesta murha -kirjasta löytyi tälläinen hyvinkin mielenkiintoinen tapaus. Tästä on myös juttu jossain Poliisi kertoo -kirjassakin, en vaan muista minkä vuoden painoksessa.

Miten niin mukavana pidetty postimies paljastuikin oikeaksi kriminaaliksi?

Nuhteettoman ja hurskaan miehen maineessa olleen Tornion postipiirin esimiehen Jussi Albert Haapalan, 59, alamäki alkoi jouluna 1985. Hän jäi tuolloin kiinni törkeästä varkauden yrityksestä, vieläpä omassa konttorissaan. Haapala oli yrittänyt varastaa Suomen Pankista tilatut 438 000 markkaa. Virkailija kuitenkin havaitsi, että kyseinen kirjekuori oli liian kevyt Haapalan käsittelyn jälkeen. Siitä puuttui rahaa. Ne oli piilotettu holviin, josta Haapala aikoi ne myöhemmin hakea.

Poliisi paljasti tutkimuksissaan myös vuonna 1984 tapahtuneen Kukkolan postin törkeän petoksen. Haapala oli asioinut postissa milloin urakoitsijaliikkeen toimitusjohtajana milloin kolaripotilaana esiintyen. Erilaisilla kikoilla hän sai hetkeksi haltuunsa rahakuoren, jonne vaihtoi paperisilppua ja vei mukanaan 75 000 markkaa.

Lisäksi selvisi, että Haapala oli harrastanut pontikankeittoa.

Hurskaana saarnaajana ja uskovaisena kirkkovaltuutettuna Torniojokilaaksossa tunnettu Haapala murtui poliisikuulusteluissa täysin ja tunnusti vaimonsa Ennin surmaamisen (10.11.1977). Se oli tapahtunut erikoisella sähkökojeella, josta hän johdatti sähkövirtaa nukkuvaan uhriin. Teko lavastettiin siis harvinaiseksi onnettomuudeksi, josta kirjoitettiin sähköalan ammattilehdessäkin. Ennin ruumiinavauksen tehnyt lääkäri ei huomannut bluffia, kuten eivät tapausta silloin tutkineet poliisitkaan.

Murhan motiivina oli Haapalan halu päästä naimisiin rakastajattarensa kanssa. Poliisin läpikäymistä kirjeistä selvisi, että Haapala oli todellakin suunnitellut tekonsa hyvin tarkkaan.

Mielentilatutkimus totesi hänet täysijärkiseksi.

Tornion raastuvanoikeus ja Rovaniemen hovioikeus tuomitsivat Haapalan murhasta, erittäin raskauttavien asiahaarojen vallitessa tehdystä petoksesta, törkeästä varkauden yrityksestä sekä pontikan keitosta elinkautiseen vankeuteen.

Onko kellään tietoa tämän postimiehen vaiheista vankilan jälkeen?

Tapauksesta oli myös runsaasti kirjoituksia iltapäivälehdistössä, joissa uskovaiset veljet ja sisaret kertoivat kuinka "saatana oli mennyt kunnian mieheen" ja aikaansaanut ko. teot. Mitkä ovat sitten "Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet", siitä en ole kuullut.

Onpa hurja tarina. Tuo mieleeni joskus muutama vuosi sitten saksalaisessa autolehdessä olleen jutun murhista, jotka alksi ja osa jopa pitkän aikaa tapahtuman jälkeen näyttivät tavallisilta liikennekuolemilta. Samaahan harrasti Romanian salainen tiedustelupalvelu. Toisinajattelijoille sattui usein rattiin nukahtanut rekkamies vastaan, ja viralliseksi kuolemansyyksi saatiin auto-onnettomuus. Autojen vähyys Romaniassa tietysti vähensi menetelmän käyttöä

rekan kanssa on tunnetusti vaikea nähdä asiat eri tavalla, mutta enpä ollut tiennyt totakaan. kaikkea ne poliisisedät keksii...*puistatus*

Rikostarinoita Suomesta- sarjassa käytiin tämä tapaus läpi kerran...

Kiitokset, toisessa topicissa yritin tätä keeksutelua kertaalleen herätellä, kun oli niin mielenkiintoinen tapaus.

Liittyikö se tähän juttuun, että mies oli kihnuttanut rouvan silitysraudan johdon "kuluneeksi", jolloin tietysti uskottiin, että rouva olisi kuollut raudasta saamaansa sähköiskuun...vai muistanko jotain muuta tapausta. Alku ainakin tuntui tutulle.

Ailar kirjoitti:Liittyikö se tähän juttuun, että mies oli kihnuttanut rouvan silitysraudan johdon "kuluneeksi", jolloin tietysti uskottiin, että rouva olisi kuollut raudasta saamaansa sähköiskuun...vai muistanko jotain muuta tapausta. Alku ainakin tuntui tutulle.

Sama tapaus kyseessä.

Aika jännä juttu. Olikohan miehellä hartaana uskovaisena tunnontuskia rikoksistaan, vai oliko uskovaisuuskin huijausta?

Aizerbaidzan kirjoitti:Hannes Markkulan Suomalaisesta murha -kirjasta löytyi tälläinen hyvinkin mielenkiintoinen tapaus. Tästä on myös juttu jossain Poliisi kertoo -kirjassakin, en vaan muista minkä vuoden painoksessa.

v.1991, sivu 99

Aika mielenkiintoinen juttu, olisi kiinnostavaa tietää enemmänkin!
Onhan se jotain, kun tekee oman holvin avaimen, tiputtelee pontikkaa ja tappaa vaimonsa ilman että jää kiinni 9 vuoteen..

On tainnut olla kyllä aika niukka kaikkivaltiaan pelko ja horjuva usko tällä herralla.

Tähän tapaukseen liittyy muistaakseni se nimimerkki Talontyttären eräässä toisessa yhteydessä kyselemä lestadiolaisuus. Onnistuvat ne henkirikokset siis uskonnasta ja jopa uskovaisuudesta riippumatta, kuten totesin.

Olisiko niin että uskonnollinen yhteisö suojeli tekijää? Aika pienillä paikkakunnilla juttujen on melko mahdotonta pysyä piilossa. Mun mieleen tulee ainakin Kyllikki Saaren tapaus, josta on paljonkin juttua toisaalla.

Tämä postipomo ei ole voinut kaikkia näitä vuosia olla kuin ei mitään. Ja mistä se rahantarve, kiristettiinkö häntä uskonveljien tms taholta?

Eleleekö kyseinen herra vielä vai onko jo kuollut?

anneli1 kirjoitti:Tämä postipomo ei ole voinut kaikkia näitä vuosia olla kuin ei mitään.

Ehkäpä postiherra oli psykopaatti. Kyllä sellainen pystyy elämään normaalia elämää vaikka tekisi rikoksia siinä samalla.

anneli1 kirjoitti:Eleleekö kyseinen herra vielä vai onko jo kuollut?

Iäkäs on jos vielä elossa. Tuomittaessa vuonna 1986 postiherra oli 60-vuotias eli olisi nykyisin kohta 82-vuotias.

Jussi Albert Haapala oli kirkossa aina etupenkissä ja harras uskovainen, tosin hän ei kuulunut vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen. Hänen poikansa työskentelee edelleen kirkkoherrana pienessä pohjoissuomalaisessa kunnassa. Kerrotaankin, että tämä poika olisi ensimmäisenä alkanut epäillä pankkiryöstöjen paljastuttua, että isä on tappanut äidin ja sai isänsä tunnustamaan. Vankilassa Jussin kerrotaan olleen luottovanki, joka entiseen, herrasmiesmäiseen tyyliinsä toimi suntiona vankilahartauksissa. Häntä oli juttujen mukaan vaikea uskoa vankilassakaan täydellistä kaksoiselämää eläneeksi murhaajaksi. Oululainen Forum24 lehti 18.9.08 ilmoittaa, että Jussi Albert Haapala -niminen henkilö oli kuollut Tuiran seurakunnassa 81 vuoden iässä. Liekö kyseessä sama henkilö? Käsittääkseni tämä surullisen kuuluisa Jussi Haapala oli syntyisin Oulussa, vaikka myöhemmin "vaikuttikin" Tornion alueella. Itse en henkilökohtaisesti tuntenut häntä, mutta asuin melko lähellä 80-luvulla rikosten selviämisen aikoihin. Kukkolan postista lisättäköön, että Haapala oli sielläkin konttorin johtaja ja myöhemmin siis eteni Tornion postin pomoksi.

anneli1 kirjoitti:Tämä postipomo ei ole voinut kaikkia näitä vuosia olla kuin ei mitään.

miksikäs ei ole voinut? kun omatunto ylittää tietyn rajan,niin kaikenlainen on mahdollista..tai siis omantunnon kannsa on helppo elää,kun osaa hyväksyä asiat sellaisenaan kuin ne kulloinkin ovat.