Joku kyseli toisaalla, että koska Suomessa mahdollisesti olisi alkanut isomman luokan korruptiokähmiminen, ja ensimmäisenä tulee mieleen tapaus Pekka Paavola, Suomen entinen oikeusministeri ja 1980-luvulla ollut Tampereen kaupungin lahjusskandaali, jossa rakennusliike Noppa oli lahjonut Tampereen kokoomusta. Wikipedian sanoin: "Tampereen kaupunginjohtaja Pekka Paavola erosi ja hänen katsottiin syyllistyneen mm. hyödyttämistarkoituksessa tehtyihin virkarikoksiin, joista Paavola sai 10 000 markan sakot." Oli vuosi 1985.
Wikipediassa asiasta näin: "Jutun poliisitutkintaa johti komisario Sulo Aittoniemi ja rikostarkastaja Kauko Laakkonen, jotka erotettiin tutkimusten johdosta ilmeisesti poliittisista syistä. Heidän tilalleen valittiin seuraavana päivänä rikostarkastaja, varatuomari Kari Rantama ja rikostarkastaja, ekonomi Hannu Rautava. Operaatiosta tuohtunut Aittoniemi sanoi lehtihaastattelussa, että tutkimukset olivat johtaneet liian "isokenkäisten" jäljille. Myös kansalaiset tulkitsivat kyseessä olleen ison rahan järjestämä hankalan henkilön hyllyttäminen."
Uudelleen Pekka Paavola valittiin kaupungin valtuustoon vuosiksi 1993 - 2002, jona vuonna hän joutui eroamaan kaikista kunnallisista luottamustehtävistä törkeästä veropetoksesta saadun 10 kuukauden ehdollisen tuomion takia.
Mutta sitkeä mies ei anna periksi, ja kansa äänestää: "Paavola valittiin uudelleen kaupunginvaltuustoon vaaleissa 2004, ja vuoden 2006 ajan hän oli kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja. Hänet valittiin joulukuussa 2006 valtuuston puheenjohtajaksi."
Tämäkään uravaihe ei johtanut parempiin suorituksiin: "Paavola oli entisen Hymy-lehden omistajan Urpo Lahtisen lesken Maija-Liisa Lahtisen mukana kuljettamassa 53 miljoonaa markkaa varoja Luxemburgiin. Paavola todisti myöhemmin asiasta oikeudessa ja Maija-Liisa Lahtinen sai kavallustuomionsa pitkälti tämän todistuksen vuoksi."
Ja tässä edellä onkin sitten syytteet tästä asiasta.
Jaksan minä ihmetellä tämän meidän entisen oikeusministerin, vahvan poliitikon ja kunnanvaltuutetun moraalia, mutta myös ihmisten äänestyskäyttäytymistä.
Wikipediassa nykyisestä hallituksestamme:
"Huomiota herätti se, että ministereiksi nimitettiin rikoksista tuomitut Kokoomuksen Jan Vapaavuori ja Keskustan Sirkka-Liisa Anttila. Vanhanen selvitti ennen heidän nimittämistään sen, miten perustuslain vaatimusta ministerin rehellisyydestä tulisi tulkita. Oikeuskanslerinviraston mukaan perustuslain 60 pykälä tarkoittaa yleistä rehellisyysvaatimusta. Yksittäiset rikkomukset eivät ole este ministerin paikalle, vaan este voisi muodostua lähinnä toistuvien rikosten kautta. Rehellisenä ei voitaisi pitää esimerkiksi toistuvasti harmaan talouden parissa liikkunutta henkilöä.[2]
Kokoomuksen Suvi Lindén sai vuonna 2002 huomautuksen oikeuskanslerilta ja erosi kulttuuriministerin tehtävästä, mutta sen ei katsottu olevan este viestintäministeriksi nimittämiselle.[3] Myöskään muut ministereiden yksittäiset rikokset eivät olleet esteinä ministeriydelle.[4] Aikaisemmin valtioneuvostoon on valittu ministeriksi tuomion saaneina mm. Aarre Simonen, joka nimitettiin vuonna 1966 oikeusministeriksi. Vapaavuoren tai Anttilan tuomiot eivät ole liittyneet ministerivastuuseen."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhasen_II_hallitus
Liitän tähän asiakokonaisuuteen vielä tapaus Kauko Juhantalon, asianajajan ja oikeustieteen kandidaatin.
"Kauko Juhantalo toimi kauppa- ja teollisuusministerinä Esko Ahon hallituksessa, missä hän joutui SKOP-ryhmän kriisin vuoksi tekemisiin myös ryhmän suurimman yksittäisen riskikeskittymän, metalliteollisuuskonserni Tampellan rahoitusvaikeuksien kanssa. SKOP:n johtaja Christopher Wegelius oli tullut pyytämään valtion tukea Tampellan pelastamiseksi. Wegelius esitti muistelmissaan, että Kauko Juhantalo oli ministerin ominaisuudessa pyrkinyt yhdistämään Tampellan pelastamiseen tarvittavan valtion rahoitusratkaisun omien yhtiöidensä mahdolliseen rahoitukseen säästöpankkiryhmästä nimittäen tätä koplaamiseksi.
Seurauksena oli paljon julkisuutta saanut oikeudenkäynti valtakunnanoikeudessa, missä Wegeliuksen todistuksen perusteella ja aihetodistein päädyttiin tuomitsemaan Juhantalo ehdolliseen vankeuteen lahjusten vaatimisesta eli jatketusta rikoksesta, joka käsitti virkavelvollisuuden rikkomisen ja lahjuksen ottamisen."
"Juhantalo erosi kauppa- ja teollisuusministerin tehtävästä heinäkuussa 1992, ja hänen seuraajakseen nimitettiin Seppo Kääriäinen, jota ennen tehtävää hoiti Pekka Tuomisto. Juhantalon yrityksiä meni konkurssiin marraskuussa 1992. Eduskunta erotti Juhantalon tuomion vuoksi joulukuussa 1993 eduskunnan jäsenyydestä. Hänet erotettiin myös Suomen Asianajajaliitosta."
Mutta hänkin on varsin sitkeä mies, ja kansa äänestää:
Paluu politiikkaan
"Kauko Juhantalo palasi eduskuntaan eduskuntavaaleissa 1995 6 580 äänellä. Vuoden 2003 vaalien jälkeen hänet valittiin eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajaksi. Juhantalo ei päässyt eduskuntaan vuoden 2007 vaaleissa. Hän on ehdolla kesän europarlamenttivaaleissa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kauko_Juhantalo