MURHA.INFO

Työni kautta kohtaan monesti ihmisiä, jotka ovat kokeneet tuota henkistä väkivaltaa; joko kotona tai työssä, ja taitaa olla mitä melkoisin ongelma, mitä tässä ajassa ihmisten kesken voi ajatella olla olevan.

Siis tuossa hommassa ihminen on latistettu aivan kokonaan. Hänet on saatu pelkämään, hänet on syyllistetty jostakin, hänet on leimattu joksikin aivan toiseksi, mitä ei koskaan voisi olla, ja hänet on saatu ajattelemaan, että olisi parempi, ettei olisi syntynytkään, ja silloin ihminen on sairastunut tietenkin tuon väkivallan toimesta aivan täysin.

Tämä tietenkin liippaa kovasti tuon narsismin piikkiin, mutta varmaan muutakin on.

Itsekin olen tuon väkivallan kohteeksi joutunut työssä, ja kaikkein eniten on ollut vaikea päästä irti siitä syyllisen osasta, mikä kohdalleni asetettiin. Mutta tosiaan, vielä en ole saanut oikeutta tästä, vaikka sen rikosilmoituksenkin tein. Eli missä mättää?

Rikos työpaikalla:

Esimies alkoi syyllistämään jostakin, mistä hän ei kyennyt sanomaan, että mitä se on. Kutsui työhuoneeseen useasti, ja tivasi, että mitä rikoksia olen tehnyt, ja että olisi erittäin hyvä, että kertoisin ja tunnustaisin, ja pääsisin lähtemään pois työpaikalta, eikä mitään seuraamuksia tule.

Seuraavia vaiheita oli mm. että toinen esimies oli lähettänyt poliisin huumekoiran kanssa tutkimaan kotiani. Siviiliasuinen poliisi tuli eräänä iltana, päästi koiran asuntoon, koira haisteli asunnon, mutta ei tietenkään mitään löytänyt, koska ei olut huumeita.

Minun vaiheitani mm. tässä väkivallan aurassa oli, että tein rikosilmoituksen, mutta poliisi hävitti sen, eikä tehnyt edes esitutkintaa. Mitään syytä tähän ei ole kerrottu syyksi, eikä ole annettu tiedoksi, että mitkä olivat perusteet tutkinalle,ja kuka sen teki.

Joudun lähtemään lopulta työstä syyllistettynä, haukuttuna, solvattuna, ja ilman irtisanomisaikaa. En ollut kuitenkaan tehnyt mitään rikollista, enkä ole koskaan tehnytkään. Työpaikka oli siis poliisilaitos.

Mitä tästä voi ajatella?

Mitä tästä voi ajatella?

notta poliisi on ystävä...

albaanisissi kirjoitti:

Mitä tästä voi ajatella?

notta poliisi on ystävä...

Joo, nyt mä saankin ratkoa rikoksia aivan vapaasti...

Enpä muistanut kertoa, että tuo Ammattiliitto jolle maksoin 7 vuotta melkosia jäsenmaksuja, ei millään tavalla osallistunut työssä olevien ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi työpaikalla. Työsuojeluorganisaatio ilmoitti yks'kantaan heiltä apua hakiessani, ettei sillä ole varaa lähteä kenekään etuja ajamaan, koska eivät saisi rahaa osastolleen uudessa talossa, joten yks kakanjauhatakerhohan se oli sekin populaatio. Eli olivat osarikollisia. Tapa..

Olet rohkea, kun otat esille tämän kokemuksesi ollessasi työssä poliisilaitoksella ja mielestäni olisi hyvä, että jos muutkin ovat kokeneet jotakin vastaavaa tai epäoikeudenmukaista kohtelua, uskaltaisivat tuoda nämä kokemuksensa julki, eivätkä vaikenisi.

Kerrot hyvin siitä, miten tässäkin tapauksessa esimerkiksi järjestö, jonka tarkoitus olisi ollut suojella ihmistä/työntekijää tavallaan vetäytyi vastuusta. Miten yksin ihminen joutuu täällä selviämään, jos jotakin epäoikeudenmukaista tapahtuu!

Sirpa kirjoitti:Olet rohkea, kun otat esille tämän kokemuksesi ollessasi työssä poliisilaitoksella ja mielestäni olisi hyvä, että jos muutkin ovat kokeneet jotakin vastaavaa tai epäoikeudenmukaista kohtelua, uskaltaisivat tuoda nämä kokemuksensa julki, eivätkä vaikenisi.

Kerrot hyvin siitä, miten tässäkin tapauksessa esimerkiksi järjestö, jonka tarkoitus olisi ollut suojella ihmistä/työntekijää tavallaan vetäytyi vastuusta. Miten yksin ihminen joutuu täällä selviämään, jos jotakin epäoikeudenmukaista tapahtuu!

Kiitos Sirpa.

Foorumilla kerrotaan rikoksista mitä tapahtuu joillekkin toisille, niin miksipä ei voisi kertoa niistäkin, joita itselle on tapahtunut, varsinkin kun ei ole saanut oikeutta asiassaan kuten minä en ole. Henkinen väkivalta rikoksena on ehkä niin häpeällinen kokemus, joten siitä ei ole varmaankaan helppo kertoa, mutta olet oikeassa Sirpa, että enemmän siitä pitäisi yleisesti puhua. Joku laki se on oltava 'tässä', joka toimii. Ja siksi kerron, että jospa auttaisi lakien laatimisessa?

Siis menettää koko ihmisarvonsa, tulla loukatuksi, ja kellään ei tunnu vieläkään olevan minkäänlaista vastuuta. No onhan se vastuu aina jollakin. Tämän 'minun talon' iso päällikkökään ei lotkauttanut korvaansa, kun asia hänellekin vietiin. Asiassa tapahtui muitakin rikoksia, mm. kotirauhan rikkominen, mutta tätä ei siis pääse käsittelemään. Eikö todella? Onko tämäkin niitä asioita, että 'eipä tutkita'?

Minulla oli suojelusenkeli silloin läsnä kun huumepoliisi tuli sisälle, sillä ellei huoneessa olisi ollut muita, olisivat 'he tehneet minusta huumerikollisen'. Näkijänä tämän asian hyvin tiedän näin olevan. Oliko tämä käytäntö? Että siis epätoivotuista tehtailtiin rikollisia? Olisi kiva tietää.

Aihe on hyvä ja luulen, että täälläkin kirjoittaneista osa on kokenut henkistä väkivaltaa. Kuinka siitä kertoisi? Itse olen joutunut jo hyvin nuorena kokemaan henkistä alistamista, isän ja sitten äidin puolelta johon yhtyi myös sisareni. Jotenkin tällainen kasvatus poikii sitten myös parisuhteeseen, työssä on jotenkin helppo olla ottava osapuoli kun on jo "tottunut" siihen. Lisää keskustelua aiheesta ei ole koskaan haitaksi.

v-a-45 kirjoitti:Aihe on hyvä ja luulen, että täälläkin kirjoittaneista osa on kokenut henkistä väkivaltaa. Kuinka siitä kertoisi? Itse olen joutunut jo hyvin nuorena kokemaan henkistä alistamista, isän ja sitten äidin puolelta johon yhtyi myös sisareni. Jotenkin tällainen kasvatus poikii sitten myös parisuhteeseen, työssä on jotenkin helppo olla ottava osapuoli kun on jo "tottunut" siihen. Lisää keskustelua aiheesta ei ole koskaan haitaksi.

On sellainen käsitys, että henkinen väkivalta on jokin ase, ja joskus tämä ase on päässyt varomattomiin käsiin myös. Sillä voi tappaa, noin kuvaannollisesti tietenkin, mutta sillä voi myös tappaa oikeasti. Loputtomasti väkivaltaa osakseen saava ei jaksa eikä halua elää, ja sehän on toisen aiheuttama, eikö totta. Siis se on rikos.

Itse en vaan tänä päivänäkään tajua, että miten tuolla työpaikalla tämä mitä ilmeisin sairas ihminen saa kenekään havaitsematta toteuttaa ja tehdä tekosiansa. Ja tämä tapaukseni on oikeastaan jo aivan suoraan rikos, sillä sitä kuvittele töihin mennessän, että sitä vaan tuli töihin, mutta ei se vaan niin ollutkaan. Päivittäiset uhkailut, pelottelut ym. 'varjostamiset' olivat kyllä aivan jotain muuta, kuin normaalia työyhteisön-toimintaa. Minä en tiedä, että oliko tämä työpaikka sitten jäänne jostakin sellaisesta, mikä oli ollut käytäntö monia kymmeniä vuosia, mutta ei se käytäntö kyllä enää siihen aikaan olisi pitänyt vallalla olla. Ja aivan selvä shokki kai se olikin, että siellä työpaikalla ei voinut turvassa tämmöiseltä vainolta. Siis oliko se vaan väkivaltaa sen väkivallan vuoksi? Että kun tarpeeksi uhkailee, niin kukaan ei uskalla edes puhua siitä kellekkään? Mutta kerroinhan minä, mutta huonoin tuloksin siis.

Ja tuon kotiin tulemisen ei nyt ainakaan olisi pitänyt olla mitenkään mahdollista; siis että joku työstä työpaiklata tulee kotiin tekemään tutkintaa??

Enää en tietenkään voi luottaa mm. poliisin toimintaan millään muotoa; ei se ole enää mahdollista, että uskoisin, että heidän toimintansa olisi mitenkän missään vaiheessa oikeaa. Tämä on totuus. Eli tällaisen väkivallan kokeminen on todella kauhistuttavaa ollut.

Mm. tämä Välkki, joka teki itsemurhan poliisien toiminnan vuoksi, ei uskaltanut käsitellä asiaani, vaikka se oli hänellä useita vuosia. Mutta itse jatkan tätä prosessia edelleen, sillä jokin selitys kuitenkin on saatava asiaan, että mikä aiheutti minulle tuon hirvittävän kohtelun. Sekä tietysti vaadin vahingonkorvauksia, sillä jos mm. v-a-45 kysyt, että miten käsittelisi, niin näin.

Eilen katsoin tuota poliisisarjaa Lewis nimeltään. Ja vasta hokasin, kun Lewis teki sitä tutkintaa ja etsintää epäillyn kotiin, että sellaiseen tarvitaan tietenkin lupa, että sellaista voi tehdä virallisesti. No, varmaan kotiini tunkeutuminen ei ollut virallinen asia, sillä mistäpä joku lupa olisi minun kotini tutkintaan heltinyt? Millä perusteella?

Eli kotini on tutkittu ilman virallista lupaa, ja kuinka paljon tätä tapahtuu, olisi hyvä tietää.

Minun naapureitakin oli häiritty, kuulusteltu heitä, että ketä kotonani käy,ja on siinä ollut naapureilla ihmettä kerrakseen varmaan. Maineeni pilattiin siis myös koti-ympäristössä, mutta poliis repi rikosilmoituksen. Ei kele, ei tämä vaan uhonu kyllä koskaan.

Arvoisat viranomaiset eivät ole vielä selvittäneet töppayksiään. Rikos on tapahtunut, mut eivaan kestä kantti tutktia. Eli alampa sitten taas tekemään valitusta, niin on ennen kesälomia joillekkin töitä vielä. Hyvin ehtii viestit mennä enen Juhannusta ainakin, käsittelyyn.

Löytyiskö foorumilta kinnostuneita laki-ihmisä auttelemaan?

Ihan mielenkiinnosta kysäisen, että onko noista kuvaamistasi tapahtumista jo kovinkin kauan aikaa? Ja tuliko kotiasi tutkimaan yksi poliisi koiransa kanssa?

ota yhteyttä muutamaan median edustajaan, niitä tuollanen kyllä kiinnostaa. Julkisuus on noille pahin kosto, se tuohoaa niiden elämää.

Juliet Jones kirjoitti:Ihan mielenkiinnosta kysäisen, että onko noista kuvaamistasi tapahtumista jo kovinkin kauan aikaa? Ja tuliko kotiasi tutkimaan yksi poliisi koiransa kanssa?

Kyllä, vain yksi. Hän soitti ovikelloa,ja kun avattiin ovi, päästi koiran muka vahingossa sisälle, että oli kuulemma tullut väärään ositteeseen. No, koira tuli sisälle, nuuski paikat, ja meni takaisin. Tälle on todistaja, ystäväni joka asui kanssani silloin. (ei varmaan sitä tiennetkään etten asunut yksin)

Samoin naapurit kertoivat että on kyselty että ketä vieraita käy luonani.

rumbleff kirjoitti:ota yhteyttä muutamaan median edustajaan, niitä tuollanen kyllä kiinnostaa. Julkisuus on noille pahin kosto, se tuohoaa niiden elämää.

Niin, asioista on kyllä jo 20 vuotta aikaa. Viranomaistoiminta on nykyään melko hidasta, etten sanoisi...

Monet ovat kuolleet, varmaan oikeastaan kaikki syylliset. Tuo esimies joka sitten antoi lopullisen 'tuomion', teki itsemurhan työpaikallaan..

Mutta ehkä nyt olisi mediakin jo kiinnostunut, sillä onhan se nyt pirua että ihminen saa 20 vuotta hakea oikeutta siis Suomessa? Vai mitä? Vaalitkin tulossa taas.

Olen siis yrittänyt myös mediaa, mutta se pelko se pelko (ko)?

Tämä juttuni on hurja juttu. Mutta ketä kiinnostaisi autella?