ihmeelliset itsemurhat

[Dr Bergmeister]

Pari esimerkkiä itsemurhista; ihan tavallisia tarinoita ja tosijuttuja.

Joskus 1960-luvulla Pulkkilan kirkon kellonsoittaja katosi ja häntä etsittiin joka paikasta. Parin viikon päästä löytyi eräästä metsästä, oli hirttänyt itsensä puun oksaan.

Liki kymmenen vuotta siten erään ystäväni veli halusi päättää päivänsä ja toteutti sen heittämällä kourallisen pillereitä suuhunsa sekä huuhteli ne viinalla alas kurkusta. Aikomus lie ollut kuolla, mutta oli soittanut ex-tyttöystävälleen ennen kuin meni taju. Sydän pysähtyi, mutta tyttöystävän paikalle hälyttämä pelastuspartio sai miehen elvytettyä. Silti tajuihinsa ei tullut koskaan, jäi aivokuolleeksi ja makasi luurankona liki kymmenen vuotta erään kaupungin terveyskeskuksen vuodeosastolla. Sitten letkut irroitettiin ja muutaman päivän kuluttua kuoli keuhkokuumeeseen.

Muutama vuosi sitten minun miesystävä tappoi hirttämällä itsensä. Oli laittanut jonkunlaisen köyden tapaisen oveen ja potkaissut ovea niin, että ovi kiristi köyden ja samalla murtui niska. Kyllä oli aika kova paukku, kun sain tietää asiasta.

[Geissimummo]

Muutama vuosi sitten minun miesystävä tappoi hirttämällä itsensä. Oli laittanut jonkunlaisen köyden tapaisen oveen ja potkaissut ovea niin, että ovi kiristi köyden ja samalla murtui niska. Kyllä oli aika kova paukku, kun sain tietää asiasta.

Otan osaa! On varmasti ollut ikävä uutinen

Kyllä sitä vain kaikenlaisia konsteja onkin ihmisillä! Itselleni tulee mieleen tänä vuonna (?) sattunut, kahden serkkupojan tekemä itsemurha Porissa tai Kokemäelle. Serkukset olivat kuulemani mukaan masentuneita ja halusivat lähteä näyttävästi: hirttäytyivät muistaakseni jonkun korkean rakennuksen katolta kadun puoleiselle seinustalle! Siinä sitten ihmiset olivat saaneet "ihailla" tätä kaunista näkyä.

Onko aiheesta muuten keskustelua täällä? Haluaisin nähdä, muistinko ollenkaan edes oikein tuota koko juttua

[hellämustapääfinnilä]

^Lienee kyse tästä tapauksesta: http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=9246

[Geissimummo]

^Lienee kyse tästä tapauksesta: http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=9246

Kiitos! Juurikin tuota tapausta tarkoitin..

[Kärsinyt_]

insomniac tuossa kirjoitti itsemurhan tekijän avunhuudosta...

sen verran vain offtopic tähän puutun, että kyllähän se näin ehkä osin onkin. Tosin monissa tapauksissa ei minkäänlaisella avulla ole välttämättä mitään merkitystä, kuten jo edelläkin on todettu, itsemurhasta ei välttämättä ole mitään merkkejä ulos päin. Ainakaan huomattavia. Tällöin tekijä on päässyt asian kanssa jo ns. sinuiksi ja päättänyt näin tapahtuvan.

Ja "ennenvanhaan" ei varmasti oikeaa "apua" ole ollut edes saatavilla.

Ja tästä vertaankin oman isäni itsemurhaan/yrityksiin ennen onnistumista...
Minulle tämä on oikeastaan aina ollut erikoinen legenda.

Tämä tapahtui 90-luvun puolen välin tienoilla...
Kuuleman mukaan oli baari-illan jälkeen ollut menossa kotiin eikä mukaan tietenkään ollut tullut avaimia. Sen aikainen naisystävä ei päästänyt humaloitunutta sisään, joten riisui kenkänsä ja takkinsa oven taakse, oli jostain löytänyt köyttä/vastaavaa ja hirttäytynyt rappukäytävään josta aamulehden jakaja oli löytänyt. Kuolleena.
Ennemmin on yrittänyt kuulemma hirttäytyä esim. kattolamppuun sen aikaisella jumppalaitteella(n.80-lukua ja laite oli sellainen venytettävä jousi systeemi jos joku muistaa...)
Tästä äitini oli hänet kuitenkin pelastanut.

Tarinasta legendan tekee se, etten koskaan uskonut/tuntenut isän oikeasti kuolleen. Tuohon aikaan katoaminenkin oli helpompaa.
En itkenyt edes hautajaisissa, olin toki lapsi silloin, en vain saanut kukkalaitteeni tekstiä luettua.
Kun joitain vuosia myöhemmin lähdin katsomaan taloa jossa isä viimeksi oli asunut, ajattelin jos isäni naisystävä asuisi sielä vielä ja voisin mennä häntä tervehtimään kun ei minkäänlaista yhteyttä häneen ollut sen jälkeen syystä tai toisesta.
Pyöriessäni talon pihalla, kysyi talonmies voisiko hän jotenkin auttaa. Kerroin hänelle että kunhan katselin että löytäisinkö isäni vanhan asunnon jos vaikka naisystävä vielä asuisi täälä.
Mies kysyi ystävällisesti nimeä jos hän vaikka sen tietäisi ja voisi olla avuksi.
Kerroin tällöin tämän naisystävän etunimen koska en sukunimeä muistanut/tiennyt. Ja lisäsin perään isäni koko nimen.
Silloin t.mies kertoi että kyllä hän isäni muistaa, asui tosin viereisessä rapussa jota olin katsellut. Kertoi heidän muuttaneen pois, isäni oli kuulemma ollut ellen väärin muista jopa taloyhtiön puheenjohtajana aikanaan. Käski kertoa terveisiä jos tapaisin.
Tässä kohtaa vaivauduin ja silmät pyöreinä kakistelin tarinan isän kuolemasta, jota t.mies ei ottanut uskoakseen. Hän ei ollut kuullutkaan semmoisesta!?
Hän oli vain kuullut että muuttavat pois, mutta osoitetta ei oltu kerrottu...
Hetken päivittelimme miten outoa tämä todella oli ja sitten olen jatkanut eteenpäin omille teilleni.

Tänä kesänä järjestin reissun isän haudalle ja kyllä siellä nimi luki. Isän tavaroista ei kellään ole mitään tietoa, eikä kukaan ole ollut tapahtuman jälkeen minkäänlaisessa yhteydessä isän silloiseen naisystävään, kukaan ei tunnu muistavan edes sukunimeä....

Muistan kyllä hämärästi tavanneeni vahingossa tämän naisen joskus pari vuotta kuolemasta eräässä kaupassa. Myöhemmin ajateltuna nainen oli vaikuttanut erikoisen hämmentyneeltä, hieman vaivaantuneelta, ehkä jopa paniikinomaiselta.

Haluaisin vielä tänä päivänäkin selvittää tämän mysteerin ja edes nähdä tämän naisystävän ja vaihtaa kuulumisia, tavata "elmon" (oikeaa nimeä kun en muista) joka oli tämän naisen tyttärenpoika(muistaakseni auto-onnettomuuden seurauksena joutui isoäitinsä hoiviin kun äiti kuoli), jota muistan vain hämärästi.

[Vato]

Työkaverin ex-pomo tappoi itsensä -90 luvun alussa ampulla itseään päähän pulttipistoolilla, hurjaksi jutun tekee se että se laite oli huonossa kunnossa ja ampui pultin yleensä joka kolmannella laakilla. Mahtanut olla aika veikee fiilis kun painanut hiltin ohimoa vasten ja kuulunut naks pari kertaa, sit kolmas kerta vasta toden sanonut...

[Geissimummo]

Työkaverin ex-pomo tappoi itsensä -90 luvun alussa ampulla itseään päähän pulttipistoolilla, hurjaksi jutun tekee se että se laite oli huonossa kunnossa ja ampui pultin yleensä joka kolmannella laakilla. Mahtanut olla aika veikee fiilis kun painanut hiltin ohimoa vasten ja kuulunut naks pari kertaa, sit kolmas kerta vasta toden sanonut...

Yleensä, ei siis joka kerta kuitenkaan Mietinkin tässä, että ehkä tämä ihminen on ajatellut, että yritys epäonnistuu ensimmäiset kaksi kertaa, kaksi kertaa on siis mahdollisuus perääntyä. Mutta sitten jos onkin poikkeuksellisesti käynyt niin, että henki onkin lähtenyt heti ensimmäisestä laakista (hupsista). No, ei sinänsä liity... Mutta tuli mieleen.

[Vato]

Kyllä tää kaveri halus lopettaa ittensä, hänelläkin tämä tuttu tarina -90 luvun alun lama-suomesta, firma meni nurin, pankki vei talon ja autot, muija lapset. Asui loppuaikansa vanhassa työmaaparakissa...

[Purity]

Tässäpä muuten linkki jo klassikoksi muodostuneeseen, uutisryhmissä aikanaan keskustelua herättäneeseen sivustoon erinnäköisistö tavoista tehdä itsemurha. Nuista "Jumping off bridges (slice and dice with piano wire)" oma ehdoton suosikki.
http://www.ctrl-c.liu.se/~ingvar/methods/index.html

Omalla synnyinseudulla Pohjois-Suomessa oli aikoinaan kuulema Tielaitoksen suolavarasto tm. jonne useampikin lähiseudun asukas on päättänyt päivänsä viime vuosisadan puolella. Tuosta varastosta siis muodostui jostain tuntemattomasta syystä paikka jonne ihmiset tuntuivat hakeutuvan kun ajattelivat että oman käden kautta pitää tästä maailmasta lähteä. Esimerkiksi useampi vanhempieni koulukavereista on sinne kuulemani mukaan ampunut itsensä / hirttäytynyt (tai fingerporimaisesti suolannut itsensä? a-ha-hah) 70-80-luvulla.

Myöhemmin omia kouluja Pohjois-Pohjanmaalla käydessäni muistan paristakin eri oppilaitoksesta pieniä itsemurha "sumia". Eli kun yksi oppilas on itsensä päättänyt ottaa hengiltä, niin lyhyen ajan sisään samanlaisia tapauksia on ollut samassa koulussa useampia. Nuo ovat joskus hieman mietityttäneet, että rohkaiseeko sen ensimmäisen itsemurha muitakin henkilöitä toteuttaamaan omaa, mahdollisesti suunnitteluasteella ollutta itsemurhaansa vai onko kyse jostain muusta?

Pari ampuma-aseella tehtyä itsemurhaa on myös tuttavapiirissä sattunut ajan saatossa. Näissä yhteistä on ollut juurikin se että henkilön päätyminen itsemurhaan on ollut lähipiirillekkin yllätys, vaikka teot ovat olleet selvästi suunniteltuja. Esimerkiksi asunnot on siivottu ja laitettu järjestykseen, laskut maksettu jne ikäänkuin ei olisi haluttu aiheuttaa enempää vaivaa omaisille. Myös tekopaikka on valittu niin, että sotkua on tullut mahdollisimman vähän vaikka omaan asuntoon itsensä olivatkin ampuneet. Yhdessä tapauksessa muistaakseni henkilö oli jotenkin kääriytynyt patjaan/patjoihin tai vastaaviin, toisessa ampuminen oli tapahtunut asunnon pesutiloissa kylpyammeessa.

[nuusku-nella]

Vuosituhannen vaihteessa (en muista tarkakan vuotta) pirkanmaalaisen ammattikoulun talonmies hirtti itsensä kouluun, johonkin sinne ulkokaton alla oleviin rakenteisiin. Miestä etsittiin koulupäivän aikana ja lopulta joku kiipes tikkaita katolle ja löysi hepun.

[rialto]

Muistaakos kukaan semmoista tapausta, kun joku yritysjohtaja tappoi itsensä isolla "rälläkällä" eli kulmahiomakoneella. Leikkasi kurkkunsa auki. Se oli mielestä varsin erikoinen temppu ja varmasti on tehnyt kipiää.

Jep, Auto-Ilveksen silloinen omistaja. Meni rälläkän kanssa vessaan ja jysäytti kurkusta läpi.

[lepajoki]

Ehkä ei niin ihmelliset itsemurhat, mutta moni ihminen ei törmää koskaan kuolleeseen saati itsemurhan tehneeseen ihmiseen (ellet ole lanssi kuski). Itse törmännyt kolmeen itse päivänsä päättäneesen ensimmäisenä. Ja lisäksi potkaisin polven uintireissulla hukkuneeseen. Aina ne jotenkin painaa sen viikon verran, mutta sit ne on vaa unohettava.

Yksi näistä kolmesta oli hypännyt erään rakennuksen ikkunasta, ja se oli kyllä sellainen näky mitä ei oikein meinannu saaha mielestä. Sattui olemaan vielä sunnuntai ilta ja vitunmoinen krapula, eli herkällä päällä muutenkin.

[MiMar]

En tiedä voiko tätä luokitella kategoriaan "ihmeelliset itsemurhat", mutta kerronpahan kuitenkin. Lähikunnassani tapahtui joku 7-vuotta sitten tahallinen tai tahaton itsemurha. Ylä-aste ikäinen poika suutuspäissään nappasi isukin aseen asekaapista ja heitti piipun suuhun. Meni vanhempien eteen ja kysyi "haluatteko nähdä kun mä kuolen?" ja tusautti kurkkuun ennenkun kukaan ehti juuta sanoa.

Jännä olisi kyllä tietää millainen ase on ollut tapauksessa. Että onko välittömästi kuollut, vai vammoihinsa sairaalassa. Voin veikata että tämä kilpailee aika korkealla murrosikäisen vanhemman pahimman painajaisen kohdalla.

[Belker]

Suvusta en muista yhtäkään itsemurhaa. Vankilaporukkaakaan ei tule mieleen, mutta sodassa jonkin verran vihollisia tappaneita löytyy (upseereita ja rivimiehiä 50-50). Suku ei ole kummaltakaan puolelta erityisen rikasta, muttei köyhääkään, eikä uskonhihhuleita kuulu meihin.

En oikein ole aina ymmärtänyt, miksi sen oman elämän kanssa pitää pelailla aika pienten asioidenkin takia. Varmasti on sairauksia, henk.koht. menetyksiä jne., joista saa syyn. Etenkin suurten tuskien lopettamiseksi eutanasiaa voisin kannattaa.

Mutta elämän osa on tuska ja sitä voi kestää. Aikoinaan paras ystäväni meni kanavaan naisystävän menetyksen (ero, ei kuolema) takia. Oli vahingoittanut itseään aikaisemminkin, erään kerran hänet selliin itseään fileeraamasta. Melko turha oli siis itsemurhan syy.

Viinapäissään taitaa tulla suuri osa itsareista. Ehkä mieleen jää jonkun sukulaisen ratkaisu, joka pulpahtaa mieleen kännissä. Ja syy voi olla aika pienikin. Täten voisi kertyä itsareita joihinkin sukuihin, vaikkei isompaa vikaa perimässä olisikaan.

Pitäisi vain pystyä kestämään tuskaa ja vastoinkäymisiä. On se aika hyvä neuvo, että "kun kaikki tuntuu raskaalta ja tuskaiselta, niin on vain jaksettava jatkaa". Typerältä kuulostavana se on kuitenkin auttanut minut monen sudenkuopan ohi.
Jättää lässytykset ja jatkaa peruselämistä. Sellaista se on ollut edeltävillä sukupolvillakin.

[MEG]

Jorma Palo kertoo kirjassaan "Bodomin arvoitus" , Tangon veljeksistä ,joista toinen kirurgi. Asuttuaan elämänsä yhdessä, tekivät kaksois-itsemurhan lyömällä toisiaan veitsillä.
Japanilaisessa kulttuurissa tunnetaan harakiri itsemurha, veitsen isku vatsaan. Japanin antautuessa 1945 monet tekivät harakirin , mutta tehdäänkö vielä nykyisen, en ole kuullut?