MURHA.INFO

Luovaa työtä tekevien artistien elämä ei ole niin auvoista mitä lehtien lööpit antavat ymmärtää.

Janne Ödnerin otsikon alta sain lukea että arvostamani muusikko Pekka Pöyrykin on itsensä hirttämällä,lähtenyt tästä maailmasta.Sitä en tiennyt.

Onhan näitä paljon muitakin musiikkibisneksessä salaperäisesti kuvioista kadonneita.
Pitäiskö sittenkin tilata seiska lehti että pysyis ajan hermolla.

Seiskaa ei tosin silloin vielä tainnut olla kun takavuosien artisteja poistui esiintymislavoilta.Hymy taisi siihen aikaan hoitaa tiedottamisen näistä asioista.

Taiteilijoissa taitaa kyllä ammattiryhmittäin vertailtuna olla suht paljon vapaaehtoisesti elämästään luopuneita.
Luomisen tuska ottaa voimille.Luovuus hiipuu nuoruuden uhmakkuuden jälkeen ja tulee tyhjiö.
Toki muitakin syitä löytyy..

Esiintyvän artistin elämä on käsittääkseni rankkaa duunia.Askel on suuri keikan aikaisesta kliimaksista, yksinäiseen hotellihuoneeseen tai satojen kilometrien kotimatkaan,pimeillä öisillä teillä.

Joskus tulee vaan mietittyä mihin hävis Arto Sotavalta,Edward Vesala...Huhut liikkuvat itsemurha-akselilla.Kristian tais sentään selvitä kuivin jaloin,vaikka toisin antoi ymmärtääkkin.
Keitäs muita niitä olikaan?

Mulle henkilökohtaisesti tärkein,oman käden kautta poistuneista "alan" tyypeistä on Kaseva yhtyeen "kantava" voima,jonka poismenon myötä koko yhtyeen taru katkesi kananlennon lailla.Toisaalta,yleisön viihdyttäminen on rankka laji,kokemusta on.

John Doe kirjoitti:Mulle henkilökohtaisesti tärkein,oman käden kautta poistuneista "alan" tyypeistä on Kaseva yhtyeen "kantava" voima,jonka poismenon myötä koko yhtyeen taru katkesi kananlennon lailla.Toisaalta,yleisön viihdyttäminen on rankka laji,kokemusta on.

Ai hänkin.
Niin kivaa,hyvää musiikkia.
On se harmi.
Yleisön viihdyttämisestä mulla ei onneksi ole koskaan ollut vastuuta,mutta osaan kuvitella että iloiset spiikit ei välttämättä jatku takahuoneessa.Siis välttämättä.

Ehkä yksi parhaita esimerkkejä Suomessa on Petri Walli
Unohtamatta tietenkään Matti Inkistä.

Nyt pukkaa off topiccia:Petri Wallista Hasse Walliin,Hasse Wallista Steve Webbiin.
Armoton kepittäjä.Onko tuttu?
Miten voi noilla Steven taidoilla pelitellä pienessä Suomessa?Sitä mä en myöskään ymmärrä.

Tässä maailmassa, myös taidepiireissä, pärjäävät parhaiten hyvin sosiaaliset kyynärpäätaktikot. Valitettavasti nuo luonteenominaisuudet ovat täysin vastakkaisia herkkyydelle ja luovuudelle, jotka taas ovat useimpien todella hyvien artistien määrääviä luonteenpiirteitä. Itsekriittisyys, muiden kateus ja kritiikki, ja taas sitten omien aikaansaannosten yletön kehuminen (apu)rahojen mankumisen yhteydessä aiheuttavat ristiriitoja. Ahdistus ja masennus estävät työnteon, ja päätä sekoittavien aineiden avulla lievitetään ahdistusta. Kun on kivaa, pitää juhlia kera mömmöjen, ja kun menee huonosti, niin toistetaan sama juttu. Lopulta delirium tremens kaataa luovan lupauksen, tai hänen maksansa sanoo poks.

Joku sanoi, että "yleisesti ottaen... taiteilijan on elettävä hyvin vaikea elämä". Ihminen, joka paljastaa sisimpänsä töissään, jättää sen samalla suojattomaksi ulkopuolisia hyökkäyksiä vastaan. Kahlil Gibranin sanoin: Ihmiset tarvitsevat eläessään kaksi sydäntä: Pienen, joka on täynnä syvää hellyyttä, ja toisen, joka on terästä.

Eihän edellinen viestini tietysti ollutkaan mitenkään O.T:ia otsikkoon nähden,muuten kuin mielessäni.

Alunperin nimittäin ajattelin että aiheeni sivuaisi sitä niin kuuluisaa sosiaalipornoa.

Onhan taitelija elämä toki muutakin kuin menetettyjä elämiä.On toki.

Vapautta,valtaa ja rokkielämää?
Rokkielämä=seksuaalisia irtosuhteita,alkoholia ja huumeita.Vai miten se meni?

Aika monella taiteilijalla on (ollut) bipolaarinen, esim. Edgar Allen Poe, Sylvia Plath, August Strindberg, Jack London, Kurt Cobain, Jeremy Brett, Britney Spears. Joillain enemmän, joillain vähemmän. Sairaus aiheuttaa kärsimyksiä ja ongelmia, mutta toisaalta useimmat tekevät parhaat työnsä maniavaiheen aikana, jolloin lääkitys aiheuttaa sen ettei artisti enää ehkä pysty tekemään työtään ollenkaan. Kaikki kirjoittamista yrittäneet tietävät miten vaikeaa on saada aloitettua kun on välillä lopettanut, mutta ongelma poistuu, kun "luomiskausi" iskee oikein kunnolla... Mitä pahempi vuoristorata on, sitä pahempi on myös pudotus.

Muita mentaalisia ongelmia on, tuiki tavallista masennusta lukuun ottamatta kai vähemmän? Johtuisiko siitä, ettei varsinaisessa psykoosissa ole sitten enää mitään luovaa.. tai kun alkaa kuvitella alakerran jehovantodistajia FBI:n agenteiksi niin laulu/soitto/kirjoitushalut saattaa tyrehtyä...

Yks kysymys on kans kuinka paljon tajuntaa laajentavat kemikaalit ovat edesauttaneet suurten hittien syntyyn.
Ekana mulle tulee mieleen bändi mikä herätti mut aikaisemmin kiinnostumaan musiikista;The Beatles.
Lucy in the Sky whit Diamonnds.Niitä kirjainyhdistelmiähän pohdittiin vuosikausia.

Kyllä Pink Floydinkin tuotantoon tiiviisti yhdistyi käsitteet ymmärrystä avartavista kemikaaleista.
Kaikki julkaistut äänitteet löytyi kyllä munkin hyllystä.

hulluus ja lahjakkuus tuntuvat monesti kulkevan käsikädessä.. oon huomannu näistä kansainvälisesti tunnetuista artisteista ja taiteilijoista mut myös omasta lähipiiristä. luovuudella(kin) on hintansa. liian moni saa arvostusta ja ymmärrystä osakseen vasta kuolemansa jälkeen.

Waja kirjoitti:Yks kysymys on kans kuinka paljon tajuntaa laajentavat kemikaalit ovat edesauttaneet suurten hittien syntyyn.
Ekana mulle tulee mieleen bändi mikä herätti mut aikaisemmin kiinnostumaan musiikista;The Beatles.
Lucy in the Sky whit Diamonnds.Niitä kirjainyhdistelmiähän pohdittiin vuosikausia.

Kyllä Pink Floydinkin tuotantoon tiiviisti yhdistyi käsitteet ymmärrystä avartavista kemikaaleista.
Kaikki julkaistut äänitteet löytyi kyllä munkin hyllystä.

Mun pitäisi ehkä nauttia jotain tajuntaa avartavaa koska tajusin ton Lucy-jutun vasta nyt! Mulle se on aina ollut biisi, joka soi radiossa kun tohtori Dawkins löysi 3 miljoonan vuoden ikäisen naikkosen Olduvaista.

Noitahan on paljon: The Doorsilla melkein kaikissa biiseissä on jotain vertauksia, Chrystal Ship on ihan kokonaan trippiä, Breaking through the other side. Nancy Sinatra herätti pahennusta laulamalla Sugar Townista, mikähän se ois se sokeri, musavideokin viittaa ihan suoraan trippiin. Jefferson Airplanen White Rabbit kertoo "liisasta ihmemaassa" vaikka sen pääteema on tietysti sodanvastainen. "One pill makes you larger and one pill makes you small, and the one that your mother gives you don't do anything at all"! (Kumma muuten ettei kukaan Viagra valmistaja oo vielä keksinyt tuota. No, ehkä Viagraa ei tarvitse mainostaa!)

Monet uudet dance, tekno ja ennenkaikkea trance biisit ja jopa yhtyeiden nimet viittaavat nimillään ihan suoraan ecstasyyn: e sitä ja e tätä, Xtacy, E-Type, etc...

No toki Petri Walli, tai lähinnä hänen luomansa musiikki eli Kingston Wall on tärkeimpiä. Mutta.. miten tässä ketjussa ei ole vielä mainittu Mana Manaa ja Jouni Mömmöä? Tärkeimpiä suomenkielisiä ja suomalaisia yhtyeitä minulle, vaikka tuotanto ei kovin massiivinen ollutkaan. (paitsi sisällöltään)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mana_Mana
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jouni_M%C3%B6mm%C3%B6

"Teemme itsemurhia rakkauden vuoksi
Juomme katkeran viinin loppuun asti
Me rakennamme omat talomme
Ja kuolemme kun tahdomme

Ja historian kirjoista
Sä löydät meidät kohdalta kärsijät
On monen meistä kotina
Ollut vankila tai mielisairaala"

(Mana Mana - Noidat)

nimimerkillä "vielä puoli vuotta "maagiseen ikään""

Ssshh..Taiteilijaa ei saa häiritä ansiotöillä..hän nauttii taiteilija-apurahaa.Inspiraatio saattaa kadota.

Yllä kuvattua taitelijaelämää mäkin tahtoisin viettää mikäli taiteilija-apuraha ois jokamiehen oikeus.

Waja kirjoitti:Ssshh..Taiteilijaa ei saa häiritä ansiotöillä..hän nauttii taiteilija-apurahaa.Inspiraatio saattaa kadota.

Yllä kuvattua taitelijaelämää mäkin tahtoisin viettää mikäli taiteilija-apuraha ois jokamiehen oikeus.

Kyllähän monet taiteilijan koulutuksen saaneet on ihan muissa töissä. Mutta eivät he silloin pysty enää tekemään alansa taidetta, sehän on kuin tekisi kahta työpäivää peräkkäin.

Taiteilija-apurahoja on vähän ja niistä kilpaillaan verisesti, useasti menevät suhteilla jakoon, kun samantasoisia hakijoita on niin paljon. Itse olen sitä mieltä että pienet piirit ovat johtaneet taiteen rappioon: se on mennyt erikoisuuden tavoitteluksi, kun täytyy yrittää ylittää toiset edes jollain.

Usein muuten mietin että osaako suomalaiset taiteilijat enää ollenkaan maalata tauluja, joista näkisi mitä ne esittävät? Moskovan taideakatemiassa koulutuksensa saaneiden tauluja myydään paljon netissä, niissä on paljon todella hyviä maalareita, näkee että lahjakkuutta on ja koulutus on ollut kova. Epäilen, pystyykö suomalaisen koulun kasvatti samaan, pitää sitten tappaa kissoja ja muuta paskaa kun ei lahjat riitä...

Hexan peräänkuuluttaa nykytaiteilijoita joiden töistä näkis mitä ne esittää.
Samaa itsekkin olen ajatellut löytyykö nykyaikana enää realismin taitavia taidemaalareita.

Luulisi että tasavallan presidentin muotokuvaa maalaamaan pestattaisi osaamista alan huipulta.
Rafael Wardin teosta Halosesta katsoessa tulee kyllä mieleen että taiteilija on pistänyt melkolailla omaa näkemystään maalaukseen realismin kustannuksella.Vai eikö vaan taidot ole riittäneet aidomman näköiseen lopputulokseen.
Makuasioista varsinkin taiteen suhteen on paha lähtee arvostelemaan,mutta mun mielestä Halosen muotokuva on kyllä surkea.