MURHA.INFO

Josephine Baker adoptoi joskus 60-luvulla suomalaisen Jari-pojan. Kiinnostaisi kyllä saada enemmän tietoa aiheesta, ideoita?

JB adoptoi yhteensä 12 lasta eri puolilta maailmaa. Jotenkin kuulostaa vain kummalliselta että juuri Suomesta olisi annettu adoptoitavaksi poika, värilliselle naiselle vielä. Ei oikein sovi mielikuvaani 60-luvun adoptiokäytännöistä.

^Vähän aihetta sivuten: minkälaiset olivat 60-luvun adoptiokäytännöt? Kun samaiselta 60-luvulta on myös se tapaus, jossa suomalainen poika adoptoitiin Tanskaan. Jonkun ajan kuluttua suomalainen äiti ryhtyi vaatimaan poikaansa takaisin. Asiasta nousi tietysti kova häly. Biologinen äiti voitti taistelun ja sai lapsensa takaisin. (Olikohan kyseisenkin pojan nimi Jari...?)

Wikipedia tietää:

Suomesta on annettu lapsia adoptioon etenkin Ruotsiin ja Tanskaan, mutta myös muualle Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Suomesta annettiin lapsia adoptoitavaksi sotien jälkeen etenkin 1950-1960-luvuilla. Myös monet Ruotsiin tai Tanskaan sotalapsina lähetetyistä jäi adoptiolapsiksi sotien aikaisiin perheisiin. Suomesta ei ole annettu lapsia ulkomaille adoptoitavaksi 1970-luvun jälkeen.


Siis itse en tunne noita adoptiokäytäntöjä, ajattelin vaan että kun Josephine Baker ei sillein ole takuulla ollut se tyypillisin adoptioäiti, ja konservatiivisessä Suomessa varmasti hänen banaanihamosensa ja nakuilushowt olivat varmaan tunnettuja kuitenkin. Lisäksi se, että hän oli värillinen - ainoassa Jari-pojasta löytämässäni kuvassa näyttää kovin valkohiuksiselta. Olisiko tässä ollut vähän tämä julkisuuden vaikutus mukana...

Ainakin jos New Yorkissa liikut niin Jarin tai Jarryn voi ilmeisesti tavata henkilökohtaisesti velipuolensa kanssa perustamassaan ravintolassa http://www.chezjosephine.com/history.html

Pojan nimi vaihtelee Jari tai Jarry Bakerista Jari tai Jarry Bouillon-Bakeriin.
Joitain artikkeleja aiheesta
http://www.stripes.com/article.asp?sect ... icle=17317 vuodelta 1959
http://www.theroot.com/views/over-rainbow-angie-and-jo Uudempi juttu
Tuo adoptio tapahtui kuitenkin 1954 ja vaikka ajat tuskin sen suvaitsevammat olivat, niin tuskinpa Suomesta paljoa kyseltiin motiiveja, vaan päinvastoin luovuttiin todennäköisesti ilomielin.
http://www.sheldonconcerthall.org/bakerhistory.asp
Kenties yhden ottolapsen kirjoittama kirja sisältäisi tarkempaa tietoa
https://www.booky.fi/book.php?book_id=9780815411727

"To Baker, the year of 1954 seemed like the perfect time. She hoped to prove to the world that all races could live together harmoniously. She adopted two baby boys from Tokyo, Japan, Akio and Janot. They were the first members of what would soon be known as Josephine Baker's Rainbow Tribe. That same year, she adopted a two-year-old Finn from Helsinki named Jari"

Kauhian paljon kiitoksia! Olen itse aina liian kärsimätön etsimään tietoja halutasseni tietää jotain. Kiva kun vitsit auttaa. Jostain syystä nuo sodan jälkeiset vuodet kiinnostavat minua juuri nyt muutenkin.

Muistelen joskus nähneeni dokumentin, jossa kerrottiin että poika syntyi suomalaiselle äidille Ranskassa, eikä häntä siis adoptoitu Suomesta. Dokkarin näkemisestä on kulunut sen verran aikaa, että vannoa en voi.

nurich kirjoitti:Lisäksi se, että hän oli värillinen - ainoassa Jari-pojasta löytämässäni kuvassa näyttää kovin valkohiuksiselta.

Ainakaan noissa videoissa ja kuvissa mitä minä löysin, ei näyttänyt yhtään valkohiuksiselta. Tässä se kuuluisa banaanitanssi
http://www.youtube.com/watch?v=wmw5eGh888Y

Kuulen tästä mielenkiintoisesta jutusta ensimmäistä kertaa nyt, vaikka Josefiina onkin tuttu muuten.
Melko tuoreita kuvia Jarrysta löytyy Josefinen 100v.- päiviltä. Ja on muuten Jean-Clauden kanssa samaa näköä. Noin 10v. sitten tehdyssä haastattelussa Jarry kertoo itsensä adoptoidun Suomesta, joten olisiko J- C ennemmin sieltä Ranskanmaalta?

http://broadwayworld.com/article/Photo_ ... y_20060602

CHRONICLE
By NADINE BROZAN
Published: Thursday, February 23, 1995
LinkedinDiggFacebookMixxMySpaceYahoo! BuzzPermalinkJARRY BAKER, who is 41 and was adopted by the legendary Josephine Baker when he was a month old, met his biological mother and sister for the first time last week.

Mr. Baker, who was born in Finland, said his mother, who does not want her name divulged, placed him in a home for children in Helsinki.

"Josephine Baker was touring Finland, came to that home, saw me and decided to adopt me," Mr. Baker said yesterday. "The authorities went to my mother, who said, 'Let me think about it for a week.' " But Baker was insistent and the authorities went ahead anyway.

Later they obtained the mother's approval but did not tell her who had adopted her son. "When she heard that Josephine Baker adopted a Finnish boy, she felt that I was that boy," said Mr. Baker, who grew up in France and Argentina knowing nothing about his background except that his biological parents were Finnish.

http://www.nytimes.com/1995/02/23/style ... 71195.html

Hassu yhteensattuma mutta uusimmassa Spiegelin numerossa oli pitkä juttu Josephine Bakerin adoptoimista lapsista ja hänen unelmastaan näyttää maailmalle miten eri rotujen ja uskontojen edustajat voisivat muodostaa yhtenäisen, sopuisan perheen. JB:llä oli tarkka suunnitelma jokaista lasta varten, jokaisen tuli saada korkea akateeminen koulutus ja aikuisena palata kotimaahansa edustaakseen siellä Bakerin lihaksi tullutta suunnitelmaa. Lasten ammattitavoitteiksi JB oli asettanut mm.asianajajan, diplomaatin, lastenlääkärin jne. Kukaan lapsista ei ollut päässyt lähimaillekaan sitä, mitä hänelle oli asetettu tavoitteeksi, ei varmasti yksin sitä varten että JB:n taloudelliset resurssit eivät loppujen lopuksi riittäneet unelman ylläpitoon ja toteutukseen. Jutussa ääneen pääsivät Akio,Japanista adoptoitu poika joka yhä tänä päivänä piti kritiikittömästi adoptioäitinsä puolta (hän itse on pikkuvirkamiehen urallaan epäonnistunut, yksinäinen mies jonka kaikki parisuhteet ovat olleet yrityksiä pelastaa joku harhautunut sielu takaisin oikealle tielle),siitä huolimatta että lapset kasvatti käytännössä nannyjen lauma ja että heidän ainoa tukihenkilönsä oli isä Jean-Claude, sillä JB oli itse käytännössä koko ajan kiertueilla - linnan, jossa lapset asuivat, sekä yhä kasvavan henkilökunnan ylläpito vaati melkoisia rahasummia; sekä Jari, joka käyttää nimeä Jarry Bouillon, ja on tänään 55-vuotias. Kaatuminen tuli kun Jean-Claude jätti JB:n - hän ei enää jaksanut alituista kamppailua taloudellisia ongelmia vastaan ja alati kasvavaa lapsilaumaa.
Jarryn asenne JB:tä kohtaan oli hyvin negatiivinen, sillä JB hylkäsi hänet kun selvisi, että 15-vuotias Jarry tykkäsi pojista. Huono reaktio naiselta, joka halusi kouluttaa maailmaa suvaitsevammaksi! Lisäksi hänellä oli ikäviä muistoja siitä, miten lapset pyntättiin ja usutettiin iloisesti leikkimään aina reportterien saapuessa. Jarry viettikin kasvuvuotensa Buenos Airesissa isänsä luona ja päätyi New Yorkiin tarjoilijaksi ravintolaan, jonka JB:n pitkäaikainen (homo)ystävä perusti JB:n muistoa ylläpitääkseen (nimeltään Chez Josephine). Jutussa Jarry kertoi suomalaistoimittajan hakeneensa hänet käsiinsä noin 15 vuotta takaperin, sillä samainen toimittajatar oli löytänyt hänen äitinsä ja sisarukset Helsingistä. Jarry kertoi jutussa, että äidin suostumus adoptointiin oli toteutettu huomattavalla rahasummalla. Jari oli adoptiohetkellä 2-vuotias. Kokonaisuudessaan vaikutti jotenkin eksyksissä olevalta, yksinäiseltä mieheltä, haikaili muuttoa jonnekin parempaan asuinpaikkaan, kertoi käyneensä Suomessa ja sanoi viihtyvänsä siellä.