MURHA.INFO

Marraskuun 15. päivä 1994, 22-vuotias Nicolas Claux pidätettiin 34-vuotiaan Thierry Bissonnierin murhasta epäiltynä. Pidätys tapahtui kuuluisan Moulin Rouge- kabaretin ulkopuolella Pariisissa. Kaupungissa oli tapahtunut joukko selvittämättömiä murhia Lokakuussa (kaikki olivat kohdistuneet homoseksuaaleihin miehiin) ja poliisilla oli näyttöä Nico Clauxia vastaan. Claux kiidätettiin kuulusteluihin ja etsivä Gilbert Thiel malttoi tuskin odottaa päästä "grillaamaan" oudosti käyttäytyvää nuorta miestä viimeaikoisista murhista. Veteraanietsivä Thiel tuskin pystyi aavistamaan pimeyden syövereitä joihin Claux oli nuoren elämänsä aikana sukeltanut. Nico Clauxin omien sanojensa mukaisesti:

"Pidätykseni jälkeen minut vietiin Pariisin henkirikosyksikköön kuulusteltavaksi. Minun tietämättäni, poliisi oli jo samalla suorittamassa kotietsintää asunnossani 9 Rue Cousteau- osoitteessa. Sänkyni alta poliisi löysi 22- kaliberin pistoolin joka lähetettiin heti ballistisiin tutkimuksiin. Löytö tuskin tuli heille yllätyksenä, mutta asuntoni muu "sisältö" olikin sitten toinen asia...

Asuntoni oli täynnä luun palasia sekä ihmisen hampaita siroteltuina ympäriinsä kuin irtorahaa. Selkänikamia ja jalkoja riippui katostani kuin lamppuja. Satoja S&M- videoita ja sadistisia kauhuelokuvia seisoi hyllylläni. Voin vain kuvitella mitä poliisien mielessä liikkui heidän etsinnän aikana. Yhdellä seinällä oli luotien tuhoama maalitaulu ja huoneen toisella puolella oli televisio jonka päällä oli ihmistuhkaa sisältäviä purkkeja. Yhdessä nurkassa lojui reppu joka sisälsi käsiraudat, kirurgin instrumenttejä sekä ilmastointiteippiä. Omaperäisen makuni ja hienon sisustustyylini lisäksi, etsivät löysivät myös varastettua ihmisverta muovipusseissa jääkaapistani."


Nico Claux

Ei mennyt kauakaan kun ballistiset testit osoittivat poliisien epäilykset oikeiksi ja Claux tunnusti Bissonnierin murhan. Clauxin mukaan etsivät olivat mielissään ratkaistuaan raa'an henkirikoksen, mutta olivat ymmärrettävästi hieman "huolestuneita" jääkaapin veripusseista sekä luista, hampaista ja irtojaloista jotka koristivat Clauxin kämppää.

Nico Claux: "Sen kummemmin epäröimättä, kerroin poliiseille ryösteleväni hautoja ympäri Pariisia sekä silpovani muumiotuneita ruumiita. Etsivän kysyessä miksi jääkaappini oli täynnä varastettuja veripusseja, vastasin yksinkertaisesti, että join verta säännöllisin väliajoin. Olin ollut töissä ruumishuoneen assistenttina 10 kuukautta ja käytin tilaisuutta hyväkseni toteuttaakseni pitkäaikaisen unelmani joka pyöri kannibalismin ympärillä. Kun minut jätettiin yksin solmimaan ruumiit kiinni ruumiinavausten jälkeen, leikkailin lihapaloja irti kylkiluiden alueelta ja söin ne. Jos nälkäni oli tavallista suurempi, toin lihat takaisin asuntooni jossa kokkasin ne illalliseksi.

Ällistyneiden etsivien kysyttyään Nicolta "miksi, miksi teit tuollaista... miksi tapoit ihmisiä ja söit ruumiinpalasia?", tämä ei pystynyt antamaan minkäänlaista vastausta.

Mitä Nico Clauxin elämä piti sisällään...?

to be continued...

Nicolas Claux syntyi Kamerunissa vuonna 1972. Nicon ranskalainen isä oli töissä kansainvälisessä pankissa ja tämä usein komennettiin ulkomaille työnsä puolesta. Nico ei muista paljoakaan lapsuudestaan Afrikassa, mutta muistaa perheen muuton Lontooseen Nicon ollessa viisivuotias ja tämän jälkeen muuton Pariisin eteläosaan muutamaa vuotta myöhemmin.

Claux: "Lapsuuteni oli kutakuinkin normaali, mutta olin hyvin sulketunut eikä minulla ollut paljon kavereita. Olin yksinäinen lapsi ilman sisaria tai veljiä joiden kanssa leikkiä, joten vietin suurimman osan ajastani yksin huoneeseeni suljettuna. Vaikka vanhempani huolehtivat minusta kaikin puolin ja antoivat kaiken mitä halusin, en koskaan tuntenut suurta läheisyyttä heitä kohtaan. He eivät koskaan halanneet minua tai leikkineet kanssani, vaan antoivat minun olla omissa oloissani suuremman osan ajasta. Minusta oli kasvamassa hyvin tunteeton ihminen. En pystynyt oikein tuntemaan sääliä muita ihmisiä kohtaan. Lähinnä välinpitämättömyyttä.
Noihin aikoihin aloin kiinnostumaan kuolemasta ja mystiikasta. Luin tuntikausia kirjoja vampyyreistä ja ihmis-susista. Varsinkin kuva Sumerialaisen demonin Pazuzun patsaasta kiehtoi minua. Löysin sen eräästä kirjasta jonka vanhempani olivat ostaneet Lontoosta. Mielessäni kuva symbolisoi jotain hyvin muinaista ja voimakasta. Muutamaa vuotta myöhemmin näin saman patsaan "Manaaja" elokuvassa ja kiinnostukseni kasvoi.

Nicon ollessa 10-vuotias tämän isoisä kuoli aivoverenvuotoon. Nico oli riidellyt isoisänsä kanssa tuolloin ja Nicon mukaan hänen perheensä syytti häntä isoisän kuolemasta. Tämä oli hyvin kriittinen hetki nuoren pojan elämässä: tuosta hetkestä lähtien, Nico kertoi fyysisen kuoleman olevan hänelle pakkomielle. Kiinnostus hautoja ja ruumiita kohtaan heräsi.

Muutaman vuoden päästä Nicon perhe muutti Lissaboniin. Portugalissa Nico ei myöskään saanut ystäviä vaan tämä vetäytyi entistä enemmän omiin fantasioihinsa. Nico tunsi enää pelkkää vihaa ihmisiä kohtaan perheen muuttaessa takaisin Pariisiin neljä vuotta myöhemmin.

"16-vuoden ikäisenä muutimme takaisin Pariisiin missä asuimme kahdestaan isäni kanssa. Hautausmaat olivat muodostuneet tuolloin pakkomielteekseni eikä mennyt kauaakaan kun tunsin Pariisin jokaisen hautausmaan kuin omat taskunpohjani. Vuosien 1990-93 aikana vietin suuremman osan ajastani haudoilla. Kuin kasvitieteilijä joka opiskelee kasvien nimiä, painoin mieleeni eri arkkujen ja ruosteisten lukkojen rakenteita. Mausoleumit olivat lempirakenteitani. Hienoimmat olivat Montmarten ja Pere LaChaisen hautausmailla. Ei kestänyt kauakaan kuin häärin jo hautakammioiden sisällä omarakenteisilla avaimillani. Joskus myös tavallinen sorkkarauta toimi mainiosti. Kun olin yksin kammion pimeydessä tunsin olevani kuin valtias helvetissä. Tuosta paikasta tuli minun valtakuntani. Joskus hivuttauduin mausoleumin sisään päiväsaikaan ja odotin yöhön tullakseni pois piilostani. Kukaan ei ikinä tiennyt olemassaolostani.


Montmarten hautausmaa

Clauxin mukaan, pelkkä hautausmailla "kyteminen" ei enää riittänyt hänen halujensa tyydyttämiseen. Hänen fantasioista tuli sadistisia taideteoksia joita hän maalasi verellä mielessään. Nico Claux oli astunut seuraavalle tasolle.

"Eräänä yönä murtauduin mausoleumiin johon oli haudattu venäläisperhe vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen. Olin jo murtanut mausoleumin oven muutamaa päivää aikaisemmin joten minun ei tarvinnut kuin potkaista ovi sisään. Kynttilöiden kanssa laskeuduin portaat alas kammioon. Suurien vaivojen ja tuntikausien työn jälkeen sain siirrettyä valtavan kiven ja murrettua arkun auki sorkkaraudalla. Arkun auetessa karmea mätä haju levisi kammioon. Haju muistutti Thanatyliä - tuotetta jota palsamoijat käyttävät ruumiiseen pitkittääkseen tämän "elinikää".
Silmät avattuani näin ruumiin. Arkun sisällä makasi puoliksi mädäntynyt vanha nainen valkoiseen liinaan käärittynä ruskeiden läikkien tahrimana. Meinasin pyörtyä sietämättömän hajun takia. Naisen hampaat törröttivät suusta, mutta silmät olivat poissa. Tuijotin tyhjiin silmäkuoppiin ja sillä hetkellä mielessäni pimeni. Otin ruuvimeisselin käteeni ja oli aivan kuin ruumis olisi liikahtanut, aivan kuin se olisi tiennyt mitä seuraisi. Aloin hakata ruumista ruuvimeisselillä, etenkin vatsan ja olkapäiden alueelle. Ruumis sai ainakin 50 osumaa, en muista tarkalleen. Muistan vain, että olin yltä päältä mädän ja liman peitossa".


Claux "urakoimassa"

Claux toisti yöllisen seikkailunsa useampaan otteeseen, mutta tämä halusi jälleen testata uusia "ulottuvuuksia". Oli aika hakeutua tuoreempien ruumiiden keskuuteen...

20-vuoden ikäisenä Nico liittyi armeijaan. Armeija-aikana Nico lähinnä putsasi aseita ja tylsähkö elämäntyyli sai hänet pian muuttamaan maisemaa.

"Kaupungin ainoa palsamointikoulu kieltäytyi työhakemuksestani, mutta sain töitä Saint Vincent-de-Paulin lastensairaalasta Pariisissa vuonna 1993. Tämä oli paras tapa päästä lähelle ruumiita. Työkuvaukseni oli ruumishuoneen assistentti ja ensimmäinen kokemukseni tuoreesta ruumiista oli 10-vuotiaan tytön ruumiinavauksessa. Minut siirrettiin läheiseen St. Josephin sairaalaan samana vuonna. Ruumiinavauksen jälkeen minut jätettiin yksin ruumiin kanssa. Tällöin söin osia lihaksista. Tarkistin aina ruumiiden lääketieteelliset tiedot ensin. Olin kerran jutellut teurastajan kanssa joka kertoi, että liha on aina parasta 3-4 päivää kuoleman jälkeen. Olin aina haaveillut tästä ja työni antoi minulle tilaisuuden toteuttaa unelmani.
Toinen työkuvani koski leikkaussaleja. Minun piti tuoda veripusseja veripankista leikkaussaliin. Melko pian huomasin, että pusseja jäi aina yli. Repäisin tarran irti käyttämättömästä pussista jotta tämä näyttäisi avatulta jonka jälkeen piilotin pussin kaappiini. Työvuoron loputtua, siirsin pussin reppuuni ja toin tämän kotiin. Jäähdytin pussin jääkaapissani kunnes sain tähän mieleiseni lämpötilan, sitten sekotin vereen jauheproteiineja tai ihmistuhkia ja join sen. "


Nico Claux

Lokakuun 4. päivänä 1994, Nico Claux päätti toteuttaa seuraavan fantasiansa. Oli aika tehdä teko joka muuttaisi hänen elämänsä ikuisiksi ajoiksi.

Nico vietti aamupäivän etsien uhria. Mikä tahansa kävisi. Värillä, sukupuolella tai iällä ei ollut väliä. Nico etsi kuolemaa, eikä mitään muuta.
Iltapäivällä Nico päätti koittaa onneaan Minitelin välityksellä (Minitel - suosittu internetin alkeisversio Ranskassa tuohon aikaan). Kohta Nico keskustelikin jo Thierry- nimisen miehen kanssa S&M- aiheisessa chatissa. Jonkin aikaa keskusteltuaan, mies antoi Nicolle kotiosoitteensa. Thierry ei valitettavasti tiennyt, että seksi oli vihoviimeinen asia Nico Clauxin mielessä...

"Tuohon aikaan, Minitel oli suosittu tapa sopia treffejä homojen keskuudessa sillä se oli nopeaa ja helppoa. Minulle se oli helppo tapa tappaa heitä ilman silminnäkijöitä. Näin pysyisin myös anonyyminä, sillä Minitelin keskusteluja oli mahdoton jäljittää.

Sovimme tapaamisen iltapäiväksi.

Minulla oli mukanani 22. kaliberin pistooli takkini alla. Saavuttuani Thierryn asunnolle (vaatimaton yksiö vanhan talon kattokerroksessa), koputin muutaman kerran ja tämä avasi oven. Kerroin hänelle Minitelissä antamani valenimen, siirryimme sisään ja vedin aseen heti esiin takkini alta. Thierry oli vielä sulkemassa ovea. Päänsä käännettyään, aseeni osoitti suoraan hänen silmään. Muutaman epämukavan sekunnin kuluttua ammuin hänet. Hän kaatui suoraan lattialle ja katsoin verenvuotoa jonkin aikaa. Lähdin sitten katsomaan mitä hänen asunto piti sisällään. Palattuani takaisin ovelle huomasin, että Thierry kouristeli vielä maassa ja päästi karmeita kuolonkorinoita. Ihan kuin joku hengittäisi pillin kautta sieraimet tukossa. Ammuin häntä takaraivoon, mutta tämä korahteli vieläkin. Ammuin vielä kaksi laukausta ja siirryin pienehköön keittiötilaan josta löysin keksejä. Istuin tuolille ja seurasin hänen kuolemaa keksejä syödessäni. Ammuin häntä vielä kerran selkään ja murskasin valtavan kukkapöntön hänen päähänsä. Puhdistin sormenjälkiäni, otin mukaani sekkivihon, luottokortin, lompakon, kellon ja puhelinvastaajan ja lähdin nopeasti pois."

to be continued...(ei jaksa enää tänään)

D-Block,ISO KIITOS! Jään odottelemaan jatkoja, aika mielenkiintoinen stoori. Se, mikä heti pisti silmään, niin tämän hemmon pistävä katse, siinä on jotain todella hyytävää... Ne silmät, huh huh, taitaa olla sielun peili?

Kiitos mielenkiintoisesta avauksesta!

rosamarine kirjoitti:Se, mikä heti pisti silmään, niin tämän hemmon pistävä katse, siinä on jotain todella hyytävää... Ne silmät, huh huh, taitaa olla sielun peili

Minäkin kiinnitin huomiota tuohon pelottavaan katseeseen.

hurja tapaus! en malta odottaa jatkoa..
mikähän ihmisen saa kiinnostumaan kuolleiden ruumiista (gein, dahmer), onko kyseessä fetissi vai mikä kun monet nekrofiilit ja kannibaalit ovat tunteneet "vetoa" korpsuihin jo ihan lapsesta asti? voisiko verrata harmittomampiin fetisseihin, kenkiin tms. joihin kiintyminen kuulemma myös juontaa juurensa useimmilla lapsuuteen ja nuoruuteen? ja seksuaalisuushan tähän myös jotenkin nivoutuu.. ihme kieroutumia sitä voikin ihmisillä olla..

Thierry Bissonnierin ruumis lojui asunnossa kolme päivää ennen kuin tämän huolestuneet vanhemmat tekivät karmean löydön. Thierryn elämästä ei tiedetä paljoa, sillä Clauxin mukaan oikeudenkäynnin aikana tapaus oli pitkälti pimennossa medialta eikä näitä päästetty lähellekään oikeussalia.

Toinen syy oli, että Thierryn perhe ei halunnut tämän elämää julkisuuteen.

Etsivät Gilbert Thiel oli ensimmäisenä paikalla asunnossa. Näky asunnossa alkoi olemaan jo tuttu. Kuukausi oli ollut raskas ja Pariisista oli hyvää vauhtia tulemassa Euroopan murhakeskus. Agence France Pressen mukaan, tuohon aikaan joka kolmas murha Pariisissa kohdistui homoseksuaalisiin miehiin jotka tavalla tai toisella halusivat koeta "kiksejä" sadomasoleikkien kautta. Pahinta tapauksissa oli se, etteivät ne välttämättä edes liittyneet toisiin.
Minitel ei myöskään auttanut asiaa, tuntui melkein että kyseinen keksintö oli kaiken pahan alku. Kaikenmaailman psykot ja höyrypäät voivat tehdä ties mitä ja silti pysytellä anonyymeinä, Thiel kirosi. Olihan myös Pigallen kortteli Pariisisissa tunnettu boheemien kokoontumispaikka. Pariisin vaarallisia ja ghettouteneita esikaupunkeja "banlieues" lukuunottamatta, suurin osa murhista ja puolenyön jälkeisistä väkivaltaisuuksista oli kautta aikojen keskittynyt juuri tuolle punaisen valojen alueelle. Joka toisen kaupan ikkunaa koristi jos jonkinlainen seksikrääsä nahkoineen ja käsirautoineen. Kahden boheemin leikit voivat mennä pieleen, yksi kuolee, toinen katoaa eikä poliisilla ole pienintäkää vihiä tekiästä. Etsivä Thiel ei myöskään ollut kovinkaan yllättynyt, että Thierryn kämppä sijaitsi hyvin lähellä Pigallea.


Yksi Pigallen "illanviettopaikoista", Pariisi

Nico Claux olisi voinut jäädä vapaalle jalalle yhtä kohtalokasta virhettä lukuunottamatta. Lokakuun loppupuolella Claux yritti ostaa VCR- videoa sekillä Thierryn sekkivihosta. Myyjän pyytäessä henkilötodistusta, Claux näytti Thierryn ajokorttia jonka sisään tämä oli yrittänyt tunkea oman kuvansa. Myyjä huomasi myös erilaisen allekirjoituksen kortissa ja takuupaperissa ja samalla hetkellä Claux rynnistikin jo ulos liikkeestä.

"Marraskuun 15. päivä 1994, minut pidätettiin Moulin Rouge- kabareen vierestä Pigallen korttelista. Huusimme ja tappelimme erään naispuolisen henkilön kanssa kun muutama partioiva poliisi otti minut kiinni. Rutiinikuulustelussa minut tunnistettiinkin Thierryn väärennetystä ajokortista. Naamavärkissäni oli ilmeisesti jotain tarpeeksi epäilyttävää, sillä poliisi alkoikin yhtäkkiä kysellä sattuisinko tietämään mitään alueella tapahtuneista murhista. En tiedä missä vaiheessa asuntonikin oli jo ehditty penkoa, mutta jokatapauksessa poliisi löysi aseeni ja siinä vaiheessa päätin tunnustaa Thierryn murhan. Kerroin myös olevani sillä hetkellä hyvin valikoidulla dieetillä jonka aikana söin vain ihmislihaa ja join verta. Etsivä ei aluksi tuntunut uskovan kertomustani kulinaarisista mieltymyksistäni, mutta poliisien raportoitua asuntoni sisustuksesta, viimeisetkin epäilykset katosivat.


Nico Claux elementissään

jatkuu...

"Murhatutkimus keskittyi motiiviin sekä teon suunnitelmallisuuteen. Miksi tapoin?
Ensiksi väitin motiivin olleen ryöstö. Mutta sunnitelmallinen valmistelu, sormenjälkien pyyhkiminen sekä hieman tarpeeton voiman käyttö (useat luodit + kukkaruukku) puhuivat toista. Tapaus näytti suunnitellulta, mutta samalla myös täysin älyvapaalta murhalta. Etsivät halusivat tietää liittyikö kuolleen seksuaalinen taipumus jotenkin tekoon, mutta seksi ei koskaan ollut motiivini. Etsin ainoastaan kuolemaa.

Minut passitettiin pian Fleury-Merogin vankilaan hieman Pariisista etelään. Paikka muistutti pikemminkin sisäänottolaitosta jossa vangit odottavat oikeudenkäyntiään. Ongelmana Ranskassa on, että joskus saatat joutua odottamaan 3-4 vuotta ennen itse oikeudenkäyntiä, minkä jälkeen odotat vielä vuoden jos jostakin vankilasta vapautuisi tilaa."

Seuraavien kahden vuoden aikana kymmeniä eri oikeuden palkkaamia psykiatreja ja psykologeja kävi Clauxin juttusilla. Testejä tehtiin useita ja Clauxilla diagnosoitiin jonkin asteen psykoosi. Clauxilla myös todettiin vakava taipumus sadismiin ja nekrofiliaan. Tutkimusten mukaan Nico Claux ei kuitenkaan ollut täysin hullu.

"Thiel pyysi minua rekonstruoimaan murhan. Minut vietiin uhrin asuntoon jossa poliisit pyysivät minua kertomaan oman versioni tapahtuneesta. Kerroin, että laukaisin ensimmäisen laukauksen vahingossa ja jatkoin ampumista kunnes uhri oli kuollut. Pysyin tässä kertomuksessani oikeudenkäyntiin asti.
Ensimmäiseksi motiiviksi sanoin ryöstön. Sain kuitenkin tietää, ettei kyseinen versio todennäköisesti menisi oikeudessa läpi, joten sepitin tarinan kinastelusta muutaman homon kanssa Pere LaChaisen hautausmaalla murhapäivän aamuna. Suukopu johtui siitä, että tunsin miehien olleen minun reviirilläni enkä halunnut heitä "minun" hautausmaalleni. Tämän jälkeen päätin ottaa yhteyttä keneen tahansa homoon Minitelin välityksellä voidakseni "pelotella" tätä koston vimmassa."

Clauxin mukaan, kyseinen selitys miellytti enemmän psykiatreja ja hänet tuomittiin lyhyempään vankeusrangaistukseen tämän perusteella. Tätä ei kuitenkaan voida täydellä varmuudella todistaa.

Mielenkiintoisen faktana todettakoon, että Thiel ylennettiin Ranskan terrorisminvastaiseen eliittiyksikköön vuonna 1995. Thiel oli tärkeässä roolissa tutkimassa Pariisin "metropommeja" samana vuonna. (Vuonna 1995, joukko algerialaisterroristeja räjäytti pommeja neljällä eri metroasemalla Pariisissa. Räjähdyksissä kuoli ja loukkaantui useita).
Vaikka Thielin ei tarvinnut enää virallisesti tutkia Clauxin tapausta, etsivä kuitenkin jatkoi tutkimuksiaan ja suoritti vielä Clauxin jatkokuulusteluja Ranskan CRS:in (kommando/erikoisjoukot) päämajassa.


Gilbert Thiel

Nico Clauxin oikeudenkäynti alkoi 9. päivä Toukokuuta, 1997 Pariisin oikeustalolla (Cour d'Assises). Tuomari W. Waechter oli valinnut yhdeksän hengen valamiehistön jonka eteen syyttäjä ensitöikseen paiskasi järkyttäviä kuvia murhapaikasta ja Clauxin asunnosta. Syyttäjän mukaan, Claux oli tahallaan tappanut Bissonierin ja laskelmoinut tarkkaan koko teon.


Cour d'Assises, Pariisi

Kaikki näytti olevan todisteiden perusteella päivänselvää kunnes oikeudenkäynti sai odottamattoman käänteen. Syyttäjä alkoi yllättäen puhumaan murhasarjasta joista yksi olisi ollut Bissonierin murha. Näin ollen, Clauxia yritettiin myös saada vastuuseen kaikista Pigallen alueen murhista Lokakuussa 1994.

"Syyttäjä kutsui minua "kuolema-addiktiksi" ja "tosielämän vampyyriksi". Heidän teoriansa mukaan, olin kuin kopio "Minitel-murhaajasta" (Le Tueur du Minitel, kuuluisa ranskalainen sarjamurhaaja) joka myös käytti Miniteliä tappamiseen. Heidän ainut "todistusaineisto" tässä tapauksessa oli erään etsivä Garcinin teoria jonka mukaan sopisin hyvin perinteisen sarjamurhaajan psykologiseen profiliin. Hänen mukaan minut oli myös nähty baareissa joissa muiden murhien uhrit olisivat joskus käyneet.

Syyttäjien "sarjamurhaajateoria" ei kuitenkaan mennyt läpi oikeudessa sillä minkäänlaista fyysistä näyttöä minua vastaan ei ollut.

Tämän jälkeen oikeuteen raahattiin valtava lauma eri mielenterveyseksperttejä jotka keskittyivät lähinnä riitelemään keskenään eri diagnoosien pätevyydestä joita minulle oli annettu vuosien aikana.
Jonkinlainen psykoosi minulla todettiin. Sairastin kuulemma myös jonkin asteista skitsofreniaa joka johti esim. ruumiiden silpomiseen ja kannibalismiin."

Valamiehistö teki päätöksensä alle kolmessa tunnissa. Nico Claux todettiin syylliseksi murhaan, aseelliseen ryöstöön, sekkivihon väärinkäyttöön ja ajokortin väärentämiseen sekä petoksen yritykseen. Claux tuomittiin 12 vuodeksi vankilaan.


Claux vankilan muurien sisäpuolella

Clauxin oman kertoman mukaan hänet todettiin syylliseksi myös törkeään hautarauhan rikkomiseen, haudan ryöstöön, ruumin häpäisemiseen sekä veripussien ryöstöön. Näitä kohtia ei hänen mukaansa vuosia myöhemmin julkistetuissa asiakirjoissa kuitenkaan oltu merkitty valtavan mediamyrskyn pelossa. Nimettöminä pysyvien viranomaisten mukaan, hänet tuomittiin myös yllämainituista rikoksista ja todistusaineisto virui Clauxin jääkaapissa tai roikkui asunnon katosta...

Tänä päivänä Nicolas Claux on vapaa mies. Claux kärsi tuomionsa Maison Centrale de Poissyn "hyperturvatussa" vankilassa jossa istuvat Ranskan vaarallisimmat vangit.
Vankilassa Claux opetteli maalaamaan ja hänen taulujaan myydään tätä nykyä hänen omien internetsivujen kautta Jos jollain nappaa, niin etsikää vaikka googlesta hakusanoilla The Dark Art of Nico Claux. Sivuja on useita, mutta äijän omilla sivuilla oleva hotmail sähköpostiosoite on itse sankarin...siitä vaan kuulumisa kyselemään

Puhuu kuulemma melko sujuvaa Englantia ja tykkää black metal-musiikista...(ihme)

Claux maalaa lähinnä verisiä naisia ja maailman kuuluisimpien sarjamurhaajien portretteja joita voi tilata muiden sivujen kautta tai vaikka itse heebolta. Itse en ole tilannut...


Clauxin omaportretti

Tälläinen tarina tällä kertaa. Over and out.

Hieno alustus ja mielenkiintoinen juttu.

Jäiköhän Thierry Bissonnierin murha todella Clauxin ainoaksi tuolla erää? Jos kerran kaupunki oli samoihin aikoihin Euroopan murhakeskus ja murhat selvittämättä. Jotenkin vaikea uskoa, ettei Claux olisi tappanut enempää, huomattuaan miten helposti se kävi. Jäihän hän tosin kiinni aika äkkiä, joten ehkä aika ei vain riittänyt.

Jutussa mainitusta "kuuluisasta" Minitel-sarjamurhaajasta ei ilmeisesti minfossa ole mitään? Hakusanat Le Tueur du Minitel johtavat Googlessa lähinnä Clauxin juttuun. En millään muotoa halua patistella uusiin urotekoihin ison työn jälkeen, mutta jos tietoa löytyy ja intoa riittää niin...

D-Block, todella upeeta työtä olet tehnyt! Minä uskon, että mies on tappanut enemmän kuin kerran, mutta todisteet eivät riittäneet. Just nyt on sellanen olo, että pakko mailata tälle hemmolle, mitä jos se vastaa? Infoonko tänne?

Itselläni on sellainen tunne, että kyseessä voisi hyvinkin olla sellainen kaveri joka on saanut litrakaupalla "fanipostia" kiven sisässä ja sieltä vapauduttuaan. Ranskasta en tiedä, mutta Jenkeissähän Clauxin tapaisella höyrypäällä olisi viralliset faniklubit joka stadissa. Outo kiilto silmissä ja pitkä letti lisäävät pakettiin tietenkin ripauksen mystiikkaa.

Itse en ole vaivautunut tyypille kirjoittelemaan, lehtiä ja netin rikossivustoja syvemmin kun en jaksa lähteä näihin perehtymään.

Onhan heebo ollut jo paremman aikaa vapaalla jalalla ja ilmeisesti maalarin ura on lähtenyt suht' hyvin käyntiin. Veikkaisin, että on rauhoittunut noista alkuaikojen tempauksistaan kun ei ole ollut medioissa useaan vuoteen jne...
Yhden tahattomasti hieman humoristiseen sävyyn tehdyn haastattelun näin äijän kanssa jollain nettisivulla jonkin aikaa sitten. Pitäisi yrittää ehkä kaivaa se esiin ja kääntää se, kysymyksiä oli tyyliin "käytitkö joitain mausteita ihmislihaa syödessäsi" tai jotain sinne suuntaan...

No niin, eli osoitteesta http://www.francesfarmersrevenge.com/st ... nicint.htm löytyi tuo haastattelu. Käänsin sen tuossa aikani kuluksi, so enjoy! Claux oli ilmeisesti vielä vankilassa haastiksen aikaan. Kuvassa äijän letti muuten muistuttaa Gary Oldmanin tyyliä Bram Stokerin Drakulassa...


Nimi: Nicolas Claux, a.k.a. "Nico", "Pariisin vampyyri"

Syntynyt: 22.03.1972

Mieltymykset: ruumiinavaukset, kauhuelokuvat, goottiset hautausmaat, ihmisten selkänikamat, avattujen arkkujen lemu, paloittelu, plasma ja formaldehydi, katsella kuinka jonkun typerän paskiaisen jalat sätkivät kuoleman aikana

Epämieltymykset: autot, joukkourheilu, teknologia, ylikansoitus, tyhmät ja läskit ihmiset, uniformut, modernit "primitiivit", ihmiset jotka luulevat olevansa cooleja koska heillä on lävistyksiä nänneissään, ääliöt

Onko sinulla S&M- fetissi? Fetissini on naiset jotka tappavat

Oletko koskaan kokeillut S&M- aktiviteetteja? Tapailin kerran naista joka tykkäsi S&M:stä. Melkein tapoin hänet vahingossa kolme päivää ennen pidätystäni.

Mistä syystä joit verta? Veri on elämäni

Pidätkö itseäsi vampyyrinä? Pidän enemmän sanasta "ghouli"

Voitko kuvailla miltä ihmisliha maistuu? Maistuu aika hyvältä. Riippuu mitä osaa syöt. Selkä- ja reisilihakset ovat hyviä. Rinnoissa ei ole yhtään lihaa, pelkästään läskiä.

Mitä ajatuksia pyöri päässäsi kun joit verta / söit ihmislihaa ensimmäistä kertaa? Sanoin itselleni "nyt olen kannibaali. Siistiä!"

Kerrotko ensimmäisestä kerrasta kun silvoit ruumista? Avasin arkun pariisilaisen hautausmaan kammiossa. Löysin palsamoidut jäännökset joista pursui kuolonlitkuja. Se oli nainen joka oli kääritty valkoiseen kuolinvaatteeseen. Vaate oli liimautunut ihoon kuin kärpäspaperi. Löin häntä ruuvimeisselillä. Yritin leikata hänen päänsä irti, mutta minulla ei ollut oikeita instrumenttejä. Otin kuvia kameralla.

Millainen oli lapsuutesi? Äitini sanoi oikeussalissa, etten koskaan itkenyt tai nauranut. He luulivat aluksi, että olin autistinen. Minulla ei ollut sisaria tai veljiä, olin yksinäinen lapsi. En muista paljoa. En tykkää lapsista. He ovat tyhmiä eikä heillä ole huumorintajua.

Voitko kuvailla suhdettasi vanhempiisi ennen- ja jälkeen murhia? Luulen, että he vihaavat minua. Olen yhdentekevä heille.

Uskonto? Palvon Saatanaa

Sarjamurhaajat? Jotkut ovat hyviä, toiset pahoja. Tykkään tappajanaisista. Heitä pitäisi olla enemmän.

Hallinto? Asun sionistisen hallinon alaisuudessa. Tel Aviv, Israel pyörittää tämän maan rattaita. Olen kuullut, että Yhdysvalloissa on sama juttu...

Kuvaile ensimmäistä murhaasi? En ole tappanut ketään. Tapoin vain joitain itikoita. En ihmisiä, itikoita.

Kuinka usein ajattelit tappamista ennen kuin tapoit? Fantasioin murhaamisesta lapsesta asti. Sen jälkeen fantasioin ihmislihan syönnistä. Siitä tuli pakkomielle ja ruokahaluni oli jokapäiväinen.

Oliko sinulla jokin syy tappaa vai oliko kyseessä hetken mielijohde? Halusin testata .22 kaliberin luotien toimivuutta ihmiseen lähietäisyydeltä. Eivät toimineet hyvin. Minun piti murskata hänen kallonsa päästääkseni hänet tuskistaan.

Millaista kirjallisuutta luet? Dekkareita (tositarinoita), rikosteknisiä käsikirjoja, "NecroErotik" lehteä

Suosittelisitko joitain kirjoja?
"The Gresham Colour Atlas of Forensic Pathology" A.Gresham
"Tool" Peter Sotos
"Killer Fiction" G.J. Schaefer
"Manson Family Picnic" Ricky Downey

Mitä tykkäät piirtää / maalata? Ruumiinavauksia, hautausmaita, murhaajia

Mitä mieltä olet Anton LaVeystä? En mitään. Tykkään tappaa lemmikkejä, joten hän olisi varmaankin vihannut minua. Samantekevää.

Lempimusiikki? Tykkään black- ja death-metallista. Bändejä esim. Mortician, Integrity, Morbid Angel, Emperor, Earth Crisis, Whitehouse, Grimlock...The Murder Junkies

Ketkä tappajat ovat jääneet mieleesi? Kannibaalit jotka söivät naisia: Issei Sagawa, Richard Chase, Ed Gein. Kunnioitan paljon seuraavia haudanryöstäjiä: kersantti Bertrand, Ely "Erszebeth" Dervillers

Mitä mieltä olet homoseksuaalisuudesta? Homot olivat helppo saalis kun kokeilin eri tappotekniikoita. Huonona puolena oli se, etten pystynyt silpomaan heitä ja syömään heidän lihaansa sillä en tykkää kosketella miehiä ja heillä usein on sairauksia. Lesbot ovat ihan ok.

Aiotko tappaa uudelleen kun sinut vapautetaan? En ole koskaan tappanut ketään.

Mistä sinua syytettiin? Sain syytteet murhasta ja kuudesta haudanryöstöstä

Oletko harrastanut seksiä ruumiin kanssa? Olen. Mitä sitten?

Juttelitko koskaan ruumiiden kanssa? En ole hullu

Mitkä ovat harrastuksiasi? Tykkään maalata, katsella kauhuelokuvia, treenata, kirjoitella toisten tappajien kanssa, lukea dekkarilehtiä, katsoa dokumenttejä friikeistä ja amputoiduista ihmisistä

Mitä teit ruumiille kaivattuasi ne ylös? Jos luita oli yhtään jäljellä, toin ne asuntooni ja rakensin niistä toteemipaaluja. Jos löysin palsamoituja jäännöksiä, puukotin ja kuvasin niitä. Puukotin niitä rintakehään ja silmiin, sitten kaikki pimeni.

Haluaisitko vielä lisätä jotain? Joo, minulla on viesti ihmisille jotka polttavat, juovat, käyttävät huumeita tai syövät roskaruokaa: myrkytätte hitaasti verenne. Syöpä tuhoaa keuhkonne. Teillä ei ole minkäänlaista kunnioitusta omaa lihaa ja vertanne kohtaan. Näin kun monet teistä makasivat leikkauspöydällä jalat ojossa. Kuvotatte minua. Kehonne on kävelevä roskapönttö. Lihanne kuvottaa minua. Etenkin naiset: urheilkaa, lopettakaa tupakointi ja aloittakaa proteiinidieetti. Tulette tuntemaan olonne paljon seksikkäämmäksi.

-Over and out-

^melkosen teennäiseltä ja huomionhakuiselta persoonalta kuulostaa haastattelun perusteella. noh, jokainen ihminen keksii kyllä perustelut omille teoilleen, toiset selitykset on vaan hatarampia ku toiset.

Kuvotatte minua. Kehonne on kävelevä roskapönttö. Lihanne kuvottaa minua. Etenkin naiset: urheilkaa, lopettakaa tupakointi ja aloittakaa proteiinidieetti. Tulette tuntemaan olonne paljon seksikkäämmäksi.

On aika mukavaa kuulla, että lihani kuvottaisi kannibaalia. Taidan pysytellä turvassa jatkossakin.

D-Block kirjoitti:Kuvaile ensimmäistä murhaasi? En ole tappanut ketään. Tapoin vain joitain itikoita. En ihmisiä, itikoita.

....

Oliko sinulla jokin syy tappaa vai oliko kyseessä hetken mielijohde? Halusin testata .22 kaliberin luotien toimivuutta ihmiseen lähietäisyydeltä. Eivät toimineet hyvin. Minun piti murskata hänen kallonsa päästääkseni hänet tuskistaan.

....

Aiotko tappaa uudelleen kun sinut vapautetaan? En ole koskaan tappanut ketään.

....

Mitkä ovat harrastuksiasi? Tykkään maalata, katsella kauhuelokuvia, treenata, kirjoitella toisten tappajien kanssa, lukea dekkarilehtiä, katsoa dokumenttejä friikeistä ja amputoiduista ihmisistä

Wut?