MURHA.INFO

Alkutaival

Howard Barton Unruh syntyi 21.01.1921 Camdenissä New Jerseyssä. Hiljaisesta ja ujosta pojasta kasvoi hiljainen ja ujo mies, joka monien muiden ikäistensä tapaan liittyi USA:n armeijaan ja sitä kautta otti osaa II-maailmansotaan taistellen panssarijoukoissa natseja vastaan.

Muista sotilaista poiketen Howard käyttäytyi aina hyvin siivosti, ei juonut, polttanut tai kiroillut koskaan, hän viettikin suurimman osan ajastaan raamattunsa tai aseensa parissa. Jokaisesta tappamastaan saksalaisesta Howard Unruh piti pikkutarkkaa kirjaa, joka sisälsi yksityiskohtia miltä ruumiit näyttivät osuman jälkeen. Kunniallisen palvelunsa jälkeen Howard palasi eronneen äitinsä hoiviin Camdeniin mukanaan raamattu sekä rakkaat armeijavarusteensa muutamalla sotamuistolla höystettynä. Arvokkaimpana näistä oli natsilta “saatu” Luger-pistooli, joka oli sotilaiden keskuudessa haluttu saalis.

Monien mielestä sodasta palasi vielä ennestäänkin vaisumpi ja erakoitunut Howard, joka huoneensa armeijasisustuksineen tuntui vielä elävän rintamaelämää. Ainoastaan raamattupiiri toimi jonkinlaisena seuratoiminnan muotona ja sitä kautta hän päätyikin elämänsä ainoille treffeille, jotka kuitenkin epäonnistuivat surkeasti. Kotioloissa Howard Unruh käytti paljon aikaa kotikatunsa muiden asukkaiden tarkkailuun ja hän oli vakuuttunut heidän juonivan jotain hänen päänsä menoksi ja puhuvan pahaa selän takana. Tilannetta ei helpottanut teiniporukoiden huutelut paikalliselle mamman pojalle ja mahdolliselle homolle. Yhä useampi naapuri sai Howardin muistiinpanoissa merkinnän “kosta”.




"How" koulunsa vuosikirjassa

Kostoretki

Syyskuun 6. 1949 Howard saapui aamuyöstä kotiin elokuvista ja huomasi hänen juuri asentamansa pihaportin hävinneen. “Tullessani kotiin huomasin porttini kadonneen, silloin päätin tappaa heidät” Herättyään klo 8 Howard pukeutui parhaaseen pukuunsa, söi aamiaisen ja alkoi uhkailla äitiään, tämä lähtikin pakoon ystävänsä luo.

Kello 9:20 Howard Unruh otti Lugerinsa, veitsen sekä kyynelkaasupanoksia ja suuntasi kadulle - koston aika oli tullut. Ensimmäisenä kohdalle osui pulla-auto, jonka kuljettaja istui hytissään plaraillen papereitaan kahden lapsen leikkiessä lähistöllä. Kuljettaja ehti nähdä ovesta pilkistäneen pistoolin piipun ja ryntäsi auton takaosaan. Laukaus meni vain hivenen ohi. Kuljettaja nappasi lapset turvaan ja ajoi pakoon hakemaan apua. Howard ei epäonnistumisestaan huolestunut, sillä pullamies ei ollut hänen listallaan, toisin kuin suutari…

Suutarin liikkeessä omistaja John Pilarchik , 27, oli kumartuneena tarkastellessaan lapsen kenkää. Ampuja käveli hänen luokseen ampuen kaksi tappavaa laukausta. Lapsi säntäsi tiskin taa piiloon eikä Howard kiinnittänyt tähän mitään huomiota. Ensimmäiset laukaukset eivät herättäneet suurta huomiota, sillä kadulta kuuluvat pakoputkien paukahdukset olivat arkipäivää ja käyttiväthän asukkaat aseitaankin rottien tappamiseen tämän tästä.

Viereisen liikkeen parturi Clark Hooverkin jatkoi 6-vuotiaan asiakkaansa hiusten leikkuuta normaalisti lapsen äidin katsellessa operaatiota vierestä. “Minulla on sinulle jotain Clarkie” kuului miesääni ovelta. Parturi näki aseen ja yritti suojata poikaa, mutta pian laukaus jo lävisti pienen pään seuraavan tappaessa parturin. Howard ei ollut huomaavinaan kirkuvaa äitiä tai kahta liikkeestä paennutta lasta, ei edes äidin kantaessa kuollutta poikaansa ulos liikkeestä huutaen apua.

Howard jatkoi matkaansa kohti baaria, ampuen ikkunassa näkemäänsä pientä poikaa kohti kuitenkaan osumatta. Baarin ovet oli ehditty lukita, joten hän tyytyi laukaisemaan pari kertaa oven läpi. Tämän jälkeen Howard Unruh päätti ladata Lugerinsa ennen pääkohdettaan, Cohenin apteekkia. Cohenit asuivat Unruhien naapurissa ja olivat valittajista sekä paskan puhujista Howardin listalla ne pahimmat. Ovella apteekista ulos pyrkinyt tuntematon mies ehti tukkia Howardin etenemistä sekunnin liikaa, joten hänen kohtalonsa sinetöityi samalla. Cohenit olivat pakenemassa yläkertaan ampujan tullessa sisään, joten taistelu siirtyi toiseen kerrokseen. Apteekkarin vaimo haki suojaa kaapista jolloin Howard ampui ensin kolme laukausta oven läpi ja sen jälkeen neljännen päähän kohdistuneen viimeistelynsä kaapin avattuaan. Seuraavassa huoneessa apteekkarin äiti yritti hädissään soittaa poliisia saaden samassa osakseen kaksi luotia. Huoneen ikkunasta oli hetki sitten paennut apteekkari Cohen kuistinsa katolle, jonne Howardkin kurkotti pudottaen Maurice Cohenin yhdellä osumalla kadulle. Nopeasti hän siirtyi takaisin alas ampuen toisen luodin lähietäisyydeltä mieheen.

Läheisellä pihamaalla pyykkiä ripustaneet äiti ja tämän 16-vuotias poika kohtasivat viiden luodin suihkun, haavoittuen lievästi. Uhriluku oli nyt 9, joista 7 kuollutta. Kadulle jääneet ruumiit saivat liikenteen pysähtymään ja apteekin edessä Alvin Day ammuttiin pian rattinsa taa. Toiselle puolen valoihin pysähtyneeseen autoon Howard ampui naispuolisen kuskin ja tämän etupenkillä istuneen äidin, haavoittaen takana istunutta 12-vuotiasta poikaa kaulaan. Seuraavina olleisiin autoihin osui sarja luoteja myös ja yksi niistä haavoitti Charlie Peterson-nimistä miestä, joka hoiperteli lukitun baarin ovelle hakien apua. Baarin omistaja Frank Engel oli ennättänyt jo hakea oman aseensa ja päästi haavoittuneen sisään katsoen samalla missä ampuja liikkui. Engel ampuikin kerran luullen osuneensa, mutta pienen epäröinnin jälkeen hahmo jatkoi matkaansa. Myöhemmin Engel kertoi, että hänen olisi ollut mahdollista ampua useita laukauksia kohteeseen, mutta ei jostain syystä näin tehnyt.

Howard siirtyi kadulta listansa seuraavaan kohteeseen; räätäliliikkeeseen, missä räätälin vastavihitty vaimo ehti kirkaista polvillaan armoa ennen kuolemaansa. Kirkaisu houkutteli läheiseen ikkunaan 2-vuotiaan Tommy Hamiltonin, jonka Howard Unruh ampui lasin läpi. Tommy oli 15- minuuttisen tappokierteen viimeinen uhri, sillä lähestyvät sireenit sekä vähiin käyneet ammukset saivat Howardin suuntaamaan kohti kotiaan. Neljännestunnissa hän oli tappanut 12 ihmistä: 5 miestä, 5 naista ja kaksi lasta sekä haavoittanut neljää; kahta teiniä sekä miestä ja naista, haavoittuneista yksi kuoli myöhemmin vammoihinsa, joten kuolonuhrien määrä oli kaikkiaan 13.

Paikalle saapuneet kymmenet poliisit olivat varautuneen kohtaamaan useamman ampujan ja toivat mukanaan koko arsenaalinsa. Pian kotiinsa linnoittautuneen Howardin ja poliisien välillä alkoikin laukausten vaihto, jota seurasi noin tuhannen ihmisen väkijoukko. Paikallislehden toimittaja etsi puhelinluettelosta kuulemansa tekijän nimen ja soitti tämän puhelimeen.

“Onko Howard Unruh?”
“Tämä on Howard, mikä on etsimänne henkilön sukunimi?”
“Unruh”
“Kuka olette, mitä haluatte?”
“Mitä he tekevät teille?”
“Eivät he mitään tee, mutta minä teen paljonkin heille” sanoi Howard laukausten seasta.
“Montako olette tappanut?”
“En tiedä, en ole laskenut, mutta näyttäisi melko hyvältä tulokselta”
“Miksi teet tämän”
“En tiedä. En voi vastata vielä, olen liian kiireinen. Pari ystävää on tulossa hakemaan minua” hän sanoi ja päätti puhelun.


Piiritys

Pian Howard Unruh antautui ja hänet pidätettiin. Tutkimuksissa Howard ei koskaan pitänyt itseään hulluna, eikä hänen taustastaan löytynyt mitään mainintaa henkisistä ongelmista. Kiihkouskovaisuuden yhdessä asehulluuden kanssa katsottiin aluksi toimineen yhdistelmänä, joka johti Howardin näkemään itsensä jumalaisena pelastajana. Howard Unruhn todettiin sairastavan skitsofreniaa, joka oli kehittynyt hitaasti hänen kasvaessaan ja että sodalla ei sinällään ollut osuutta tapahtumiin. Sairautensa vuoksi häntä ei voitu asettaa syytteeseen, joten hänet sijoitettiin loppuelämäkseen mielisairaalan suljetulle osastolle. Viimeisessä julkisessa lausunnossaan Howard Unruh totesi “olisin tappanut tuhat, jos minulla olisi ollut tarpeeksi panoksia”. Howard Unruh kuoli 88-vuotiaana lokakuun 19. 2009.

Että tällainen kaveri on nyt poistunut keskuudestamme ja ainakaan haku ei täältä löytänyt.


Howard Unruh 1921-2009

http://en.wikipedia.org/wiki/Howard_Unruh
http://www.trutv.com/library/crime/noto ... index.html
http://www.youtube.com/watch?v=7kogDv06kfI

Kiitos nyt uudelleen ajankohtaiseksi tulleesta tapausselosteesta.

Unruh ehti siis olla melko tarkkaan 60 vuotta mielisairaalassa. Melko pitkän iän saavutti oloissa, joissa ei yleensä kovin vanhaksi päästä, syystä tai toisesta.
Lisäartikkeleissa kerrotaan miehen suunnitelleen tekoaan pikkutarkasti vuoden ajan, mutta kuitenkin lopputulos oli, että hänen uhrilistallaan on useita ihan ulkopuolisia ja viattomia. Hän selitti naapureiden ja muiden aiottujen uhrien piinanneen häntä pilapuheilla, pilkkaamalla ja yhden mm. valittaneen hänen liian äänekkäästä musiikin soitostaan. Kolme tapettua lasta olivat satunnaisuhreja eikä heillä ollut mitään osuutta pilkkaamisiin ym.

Linkkien perusteella vaikuttaa siltä, että miestä oli todella kohdeltu törkeästi naapurustossa, mistä osaltaan kertoo sekin, että yksi uhri huusi "Hullu! Hullu ampuu!" yrittäessään paeta. Siis ei ilmeisesti tarkoittanut yleisesti hullua, vaan juuri ja nimenomaan Unruhia, jota pidettiin tärähtäneenä ja homouteen taipuvana. Kiusaaminen ja vainoaminen kulminoitui Unruhin mielessä portin varastamiseen, mikä sai maljan vuotamaan yli.
Niinpä niin. Ennenkin on nähty kuinka vaarallista kiusaaminen, pilkkaaminen ja kollektiivinen ihmisen omanarvontunnon vieminen voi olla. Varsinkin kun ei voi tietää, kuinka löysällä ihmisen ruuvit jo valmiiksi ovat.

Maybrick kirjoitti: Niinpä niin. Ennenkin on nähty kuinka vaarallista kiusaaminen, pilkkaaminen ja kollektiivinen ihmisen omanarvontunnon vieminen voi olla. Varsinkin kun ei voi tietää, kuinka löysällä ihmisen ruuvit jo valmiiksi ovat.

Näinhän se on. Tässä olisi mielenkiintoista tietää miten pahasti ruuvit olivat jo valmiiksi löysällä ja kuinka paljon hän joutui silmätikuksi ja kiusatuksi. Tapauksen jälkeen ei Howardin puolta tarinasta varmaankaan ole kertonut kuin korkeintaan äiti ja mies itse, mutta pitkä laitosputki on tuottanut luultavasti isot pinot ammattianalyysiä syy-seuraussuhteesta. Näitä tietoja tuskin on julkisesti paljoa esitelty kuin osana jotain mielenterveysalan laajempaa tutkimusta.

Tuohon aikaan jopa isoissa kaupungeissa syntyi tiiviitä yhteisöjä eri kortteleihin, joissa kollektiivinen tasapäistäminen on vetänyt vertoja sisäsiittoisiin kyläpahasiin, eikä mielenterveydellisiä ongelmia ole nähty sairauksina vaan luonteen vikoina.

Lukemistani jutuista saa kuitenkin sen käsityksen, että Howard olisi vajonnut tuohon mielentilaansa ehkä muutenkin ja yhdessä kiihkouskovaisuuden sekä mahdollisesti poikaansa suojelevan/paapovan äidin kanssa tuloksena olisi ilman naapurivihaa voinut olla myös esim. huoria tappava jumalan lähettiläs tms. moraalinen puhdistaja.

Ujo aikamiespoika on aina helppo pilkan aihe ja kiva olisi saada tietoa mikä osa kiusasta on Howardin mielikuvitusta ja paljonko häntä on oikeasti terrorisoitu. Rintamalla hiljaista ja tunnollista sotilasta on pääosan ajasta varmasti myös arvostettu ja pilkka tuskin on yltynyt yleistä vittuilua pahemmaksi, sillä mies on kortensa yhteiseen kekoon tosipaikassa kantanut, mutta siviilissä paikka on ehkä ollut hukassa ja erilaisuuskin on tullut räikeämmin esiin.

Kenties mies oli vain liian sairas siviiliin, eikä tuolloin osattu tai haluttukaan oireita etsiä, jos tietämyksen lisääntyminen nyt hirveästi on myöhemminkään tilannetta parantanut.

Kiitos hienosta alustuksesta, enpä ollut tästä aiemmin kuullut. Harmi tosiaan, että täysin sivullisiakin meni. Vaikka minkäänlainen kiusaaminenhan ei oikeuta kenenkään tappamista. Saikohan pulla-auton kuljettaja sankarin maineen pelastaessaan ne kaksi lasta. Howard kerran ammuskeli muitakin lapsia, joten olisiko sitten ampunut nämäkin jos olisi tilaisuus tullut. Outoa, että päätti tappaa sen parturissa olleen pikkulapsen, mutta säästi huutavan naisen hengen.

^^Ruuvit ilmeisesti olivat valmiiksi todella löysällä, koska on vaikea erottaa, mikä osa vainosta oli todellista, mikä kuviteltua. Ainakin portin vieminen lienee ollut totta, ja samalla viimeinen pisara.

Unruhin sotaan meno 1942 oli hänelle muutakin kuin velvollisuus isänmaata kohtaan. Hän sai (ja halusi) sieltä kuoleman kokemuksen. Miehellä oli tapana pitää tarkkaa kirjaa jokaisesta tappamastaan saksalaisesta. Päivämäärä, tarkka aika ja paikka kirjattiin ylös. Jos hänellä oli tilaisuus nähdä tappamansa ruumis, hän kuvaili sen päiväkirjaansa tarkasti. Nämä vakavan, Raamattua tutkistelevan sotilaan muistiinpanot kauhistuttivat ne lukemaan päässyttä sotakaveria.
Uhruh palasi aikanaan sodasta monien mitalien ja sotamuistoina tuotujen aseiden kanssa. Viehtymys kuoleman kokemukseen oli yhä läsnä. Puhuttiin sotasyndroomasta. Unruhin eristyneisyys syveni. Suhde ainoaan tunnettuun tyttöystävään katkesi Unruhin omasta aloitteesta.

Pirun kova kiitos tämän jutun kirjoittajalle. Nämä ovat niitä tarinoita, joiden vuoksi muuten tuhoon tuomitulla Minfolla jaksaa vielä käydä kurkistamassa, että josko jollain olisi ollut jotain fiksua alustusta tekeillä.

Myös minulle tämä tapaus oli uusi, mikä oli vain mukavaa, sillä uusien juttujen lukeminen on aina jees. Varsinkin näin mielenkiintoisten.

Lisää vain, Kataja on tainnut kunnostautua viime aikoina näiden kirjoittamisessa muutenkin. Kuukauden minfolainen, sanokaa minun sanoneen!

Komppaan edellistä, kiitos, Kataja.

Kertalukemisella en ihan saanut käsitystä siitä, oliko "How" asehullu jo ennen armeijaan menoaan vai syttyikö kiinnostus aseisiin vasta rintamalla?

Mikähän mahtoi olla Howardin perheen etninen tausta? Kaupunkiinhan oli jo 1800-luvulta lähtien muuttanut runsaasti eurooppalaistaustaisia perheitä. Entäpä uskontokunta? Peruskatolilaisten rinnalla Camdenissa näytti olleen myös juutalaisia.

http://www.ci.camden.nj.us/history/neig ... velop.html

He had often accompanied her [his mother] to St. Paul’s Evangelical Lutheran Church

Näyttäisi siis luterilaiselta kirkolta tuo, missä Unruh kävi, tekstin mukaan ajoittain jopa kahdesti päivässä. Paikkakunnalla näyttää olevan paljon kirkkoja, episkopaalisia, metodistisia, katolisia ja muita. St.Paul´s -kirkon papin kertoman mukaan Unruh lopetti kokonaan kirkossa käymisen muutama kuukausi ennen veritekoja.

Unruhin veli James ja myös muut hänet tunteneet sanoivat miehen tulleen sodasta muuttuneena ja hermostuneena. Suoraan ei käy ilmi, oliko mieltymys aseisiin olemassa jo ennen sotareissua.

^Kiitos, Maybrick, lisävalaistuksesta tuon Howardin uskonnon suhteen. Itse jotenkin miellän (varmaan lukemieni hömppäromaaninen ansiosta) valkoiset amerikkalaiset katolisiksi, vaikka eiväthän he toki kaikki sitä ole. Ja tuossa Katajan avauksessa oli jo niin paljon lukemista, että lisälinkkeihin ja englanninkielisiin sivuihin perehtyminen näin siivouspäivän välipaloina on liian työlästä.

Mutta ehkä joskus paremmalla ajalla se syvällisempikin perehtyminen tapaukseen onnistuu. Sillävälin: Keep on good work, fellows!

Alkuperäisessä ^viestissä on maininta, että sodan käymisellä sinänsä ei katsottu (virallisesti) olleen vaikutusta kuolemanmarssiin, koska Unruhin väitettiin olleen jo ennemmin sairas. Sodassakin hän poikkesi muista, koska ei tupakoinut, kiroillut, katsellut tyttöjä eikä juuri lainkaan maistanut alkoholia. Poikkeuksena mainitaan kümmel (jonkun sortin kuminaviina tai -likööri), jota hän joskus saattoi maistaa.

Oli puhetta Unruhin kiinnostuksesta aseisiin. Vaikka on vaikea kumota väitettä, että sotakokemuksilla ei ollut vaikutusta surmiin, vuoden -49 Time-lehden pian surmien jälkeen julkaistussa artikkelissa kerrotaan tuoreeltaan, että asekokoelman mies perusti vasta sodasta kotiutumisen jälkeen. Samoin kellariin hän rakensi harjoitteluampumaradan vasta sodasta palattuaan. Tämä kertoo kyllä toista.

Kiitos Katajalle. Olipa mielenkiintoinen juttu.
Hassu tuo murhaajan sukunimi Unruh - todella erikoinen nimi. Lähellä saksan sanaa Unruhe, joka tarkoittaa levottomuutta, levottomuuksia, pelkoa yms

Unruh -nimisiä on ollut melko paljon Pennsylvanian Germantownin seudulla (saksalaislähtöisten siirtolaisten jo 1600-luvun lopulla asuttamaa seutua), joten nimi tosiaan on saksalainen. Alunperin vain 13 saksalaisperheestä alkanut paikallinen siirtolaisuus jatkui vielä 1900-luvulla. Alkuperäiset olivat uskonnoltaan kveekareita ja evankelis-luterilaisia.