Perttu "Pepe" Honkanen halusi Helvetin enkeliksi, mutta päätyi Cannonball MC:hen – Nyt hän auttaa muita irti jengeistä ja väkivallan kierteestä
Aggredi-menetelmä auttaa irtautumaan väkivallasta ja rikollisjengeistä tukemalla ja tarjoamalla keskusteluapua.
- Aggredin väkivaltatyöntekijät Perttu "Pepe" Honkanen ja Charlotte Pettersson tukevat väkivaltarikollisuudesta irtautujia uudelle tielle. Muutoksen työkalut annetaan, mutta jokainen tekee työn itse. Kuva Katja Luoma.
- mc exit.jpg (117.9 KiB) Katsottu 14896 kertaa
Väkivaltarikollisille vaaditaan pitkiä vankeustuomioita, mutta auttavatko ne lopulta ketään irti väkivallasta? Vai palataanko vankilavuosien jälkeen samaan tuttuun elämäntapaan?
Vastaus on ilmeinen. Muutos tarvitsee tukea.
Tällä rajapinnalla toimivat Aggredi-menetelmän työntekijät eri puolilla Suomea. Aggredi Päijät-Häme -hanke Lahdessa aloitti kaksi vuotta sitten. Se auttaa irti väkivallasta: tavoitteena on saada väkivalta vähenemään tai loppumaan kokonaan yksilötasolla.
Aggredi tarjoaa puolueetonta ja luottamuksellista keskusteluapua. Työntekijöillä ei ole tietoa asiakkaiden tuomioista, diagnooseista, ei välttämättä nimestäkään.
– Kun sinut kohdataan tuomitsematta ja leimaamatta ja luottamus on ehdotonta, niin se käynnistää vuorovaikutuksen ihan eri tavalla. Kohtaamisen merkitys on iso, kun on elänyt elämäänsä peitellen ja valehdellen, manipuloiden järjestelmää. Emme ole viranomaisia, joten meillä ei ole ilmoitusvelvollisuutta. Siksi pystymme keskustelemaan sellaisista aiheista, jotka ovat avainasemassa muutokseen, kertoo vastaava väkivaltatyöntekijä
Charlotte Pettersson Lahden Aggredista.
...
Tutkimusten mukaan Aggredi-menetelmästä on saatu hyviä tuloksia, sillä 75 prosenttia asiakkaista lopettaa väkivaltarikokset. Menetelmä on kehitetty HelsinkiMissiossa, ja siitä on pääkaupunkiseudulla kokemusta vuodesta 2006 alkaen.
Aggredi tukee myös rikollisista ryhmittymistä irtautuvia ihmisiä ja heidän lähipiiriään. Tämä koskee sekä perinteisistä liivijengeistä että muusta järjestäytyneestä rikollisuudesta irtautuvia.
– Tulokulma on se, että teot eivät ole sama kuin ihminen. Meidän tehtävämme on kuunnella, vähän haastaa, antaa näkökulmia, jotta asiakas voi itse pohtia, mikä on hänen roolinsa yhteiskunnassa: mikä hän haluaa olla ja mikä on ollut, Pettersson sanoo.
Suurin osa asiakkaista tulee Rikosseuraamuslaitoksen kautta. Keskusrikospoliisin ohjaamina tulee rikollisista ryhmittymistä irtautujia. Ja puskaradio levittää viestiä.
Väkivallan käyttämisen skaala on Aggredin asiakkailla laaja: Toisilla nyrkit heiluvat, kun lähtee viihteelle, toisille väkivalta on työ.
– Monella väkivalta alkaakin pärjäämisestä baaritappeluissa. Väkivallasta tulee tavoitteellista. Huomaa, että sillä tienaa rahaa tai saa pointin perille. Siitä ura sitten lähtee, kertoo irtautujatyöhön keskittynyt väkivaltatyöntekijä
Perttu "Pepe" Honkanen.
Kaikki asiakkaat eivät ole tehneet rikosta, vaan on niitäkin, joilla väkivalta on ajatusten ja fantasioiden tasolla tai jotka pelkäävät tekevänsä rikoksen.
Poliisi painottaa usein kotikasvatuksen merkitystä, kun on kyse nuorten rikoksista.
– Sitä ei pidä väheksyä, mutta on yksilöitä, joille ei mikään puhe mene perille. Minua se ei olisi auttanut, kun alle 16-vuotiaana päätin, että minusta tulee Helvetin enkeli.
Honkanen teki tietoisesti vuosia töitä, että pääsi jengin jäseneksi. Monesti on kysytty, miten sen kehityksen olisi voinut katkaista.
– Varmaan se, että olisi varhaisessa vaiheessa kiinnittynyt kodin lisäksi sen ulkopuolelle johonkin järkeviin sosiaalisiin ympyröihin. Ne ovat tehokkaampia kuin pelkkä kotikasvatus.
Pettersson huomauttaa, ettei väkivalta ei ole sidoksissa sukupuoleen tai taloudelliseen taustaan. Se on primitiivinen keino.
– Enemmän on kyse siitä, mitä vaihtoehtoja nuorella on. Kuinka moni vanhempi on vaikuttanut siihen, mistä musiikista nuori tykkää tai miten hän pukeutuu? Jos nuori ihannoi rikollista kulttuuria, ei enää siihen kasvatus auta.
– Ei ainakaan paheksunta, Honkanen lisää.
Tärkeintä olisi kuunnella nuorta ja tarjota häntä kiinnostava vaihtoehto. Jokin harrastus, jossa tulee hyväksytyksi, tai koulu tai työpaikka, missä voi hyödyntää vahvuuksiaan.
Veljeys, yhteenkuuluvuuden illuusio ja toistemme puolustaminen ovat aina saaneet ihmisiä liittymään erilaisiin ryhmittymiin. Näillä on houkuteltu perinteisiin järjestäytyneisiin rikollisryhmiin, mutta samoja teemoja nähdään nyt nuorten katujengeissä.
– Katujengeissä on vielä vahvempana tarve puolustaa omaa aluetta tai itseään. Siellä on jo valmiita ihmissuhteita, Pettersson sanoo.
– Siellä voi olla naapureita, sukulaisia, koulukavereita. Prosenttikerhoissa taas monesti etsitään samanhenkistä porukkaa tai ne liivit vetävät, Honkanen lisää.
Helvetin enkeleiden sijaan hänestä tuli Cannonball MC:n jäsen, ja hän eteni 11 vuodessa aika korkeaan asemaan.
– Sain 2017 viimeisen viiden vuoden tuomion, ja linnassa luin aamulla teksti-tv:stä, että Cannonball MC on pistetty nurin. Tiesinhän minä, että kyllä he sen kasaavat taas, mutta se oli hyvä paikka lähteä.
Jengielämä oli alkanut kyllästyttää Honkasta jo aiemmin, poislähtö oli käynyt mielessä monta kertaa.
– Näin tapahtuu poikkeuksetta jokaiselle. Jengiläiset ovat alussa aika idealisteja, ja melko varhaisessa vaiheessa selviää, ettei se ole sitä, mitä on myyty. Aika ajoin tekee mieli lähteä, kun se rajoittaa elämää niin paljon.
Mutta jengit tekevät kaikkensa, ettei sieltä lähdettäisi pois. Kun koko sosiaalinen piiri on 10 tai 20 vuoden ajan koostunut jengistä, vaikuttaa ulkopuolinen maailma sangen vieraalta.
Cannonball MC:n lakkauttaminen sai lainvoiman tämän vuoden alussa. Aggredissa ollaan valmiita antamaan tukea, jos haluaa irtautua rikollisesta maailmasta.
– Kaikki saavat apua, jotka sitä tarvitsevat. Nyt on loistava paikka lähteä, jos se on ollut mielessä. Kriisit ovat kaikkien jengien historiassa olleet niitä paikkoja, joissa irtautuminen on helpointa, Honkanen sanoo.
Jengeihin liittymisessä mutta myös niistä irtautumisessa ovat pohjalla aina samat syyt.
– Pettymys, illuusion murskautuminen tai paljastuu, että veljet ovat toimineet sinua vastaan.
Honkanen halusi kehittää Cannonballia kohti omaa idealistista näkemystään. Mutta kiillotetun pinnan takana odotti uusia pettymyksiä.
– Ainahan sitä petosta on tosi paljon noissa kuvioissa. Isoja egoja hirveä lauma, totta kai siellä tapahtuu paljon. Puolisotilaallinen organisaatio perustuu puolustautumiseen. Jos ei ole ulkopuolista uhkaa, niin sitten tarvitsee tulla sisäisiä riitoja. Porukka on kuitenkin niin toiminnanhaluista. Ja draamanhaluista.
Irtautumisessa kaikki rikollisuutta ja rikollista elämäntapaa tukevat ihmissuhteet on syytä laittaa katkolle. Jengit tosin itsekin katkovat suhteet irtautujaan, ja entiset veljet voivat saada päähänsä, että tämä jäikin isot rahat velkaa.
Nyt Honkanen tukee jengeistä irtautujien prosessia. Irtautujan identiteetin uudelleen muodostaminen jengiläisen identiteetin tilalle vaatii usein moniulotteista muotoilua opittuihin toiminta- ja ajatusmalleihin.
– Yksi asia on laskea ego normaaleihin mittasuhteisiin. Toinen asia on raha. Jengimaailmassa tienataan hirveitä summia. Monesti ollaan ulosottovelkaisia tai muuta, eikä rahaa voi käyttää järkevästi, joten se pitää hassata kalliisiin huumeisiin, lomamatkoihin, merkkivaatteisiin. Mutta kun irtaudut, niin pitää tottua siihen, että olet ihan oikeasti perse auki.
Jos saa töitä, ulosottomies vie palkasta siivun isojen rikosvelkojen maksamiseen.
– Monilla perheet ovat tottuneet leveään elämäntyyliin. Voi olla vaimo, joka on tottunut saamaan sen Vuiskan kassin kuukaudessa, kun mies on ollut viikon radalla. Voi olla, että lähipiiri tukee irtautumista, tai sitten vaimo lähteekin toisen jengiläisen mukaan. Näitä käsitellään irtautujan kanssa, joskus myös perheen kanssa, Honkanen kertoo.
Sama ilmiö näkyy muillakin rikollisesta elämästä irtautujilla kuin jengirikollisilla: jännitetään, riittääkö raha.
– On iso houkutus, kun tietää, miten rahaa tekisi rikosten kautta. Pitää koko ajan torjua sitä houkutusta ja elää sen kanssa, että ei ole yhtään rahaa, Pettersson kertoo.
Jengi katkoo suhteet irtautujaan, joka menettää samalla ystävänsä. Väkivaltaakin voi olla luvassa mutta vähintään kyräilyä. Kaikkein vähiten jengi haluaa jäsentensä tietävän, jos irtautujalla menee nyt paremmin.
Honkasen irtautumista jengistä auttoi toisten irtautuneiden vertaistuki. Vei viisi vuotta, ettei hän enää joka yö nähnyt unia "vanhasta maailmasta".
Yleensä Aggredit ovat aika samanlaisia eri kaupungeissa, mutta Lahden alueen erityispiirre on se, että piirit ovat aika pienet.
– Ei ole välttämättä mukana jengissä, mutta on kuitenkin jotain tuttuja ja kytköksiä. Sieltä voi tulla uhkaa, jos bisnekset ovat menneet pieleen, Pettersson sanoo.
– Olen pohtinut sitä, että jos haluaa irtautua rikollisuudesta, niin voiko tänne [Lahteen] jäädä. Voiko aloittaa täällä uuden elämän? Riippuu vähän, mistä irtautuu, missä asemassa oli, kuinka paljon houkutellaan takaisin. Tulee tarjouksia: On kamaa myynnissä, otatko? Jos meinaa jäädä, niin varmasti tarvitsee oikeasti tukea.
Päijät-Hämeessä näkyy erityisesti se, että huumeiden ostaminen tai myyminen on luonteva tie järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Jengeistä irtautujilla kaupungin vaihto tulee usein kyseeseen.
– Lahti ei ole se paikka, mihin kukaan muualtakaan muuttaisi rikollisella taustalla. Maine on kova, Pettersson toteaa.
– Isommassa kaupungissa katoaa massaan ja esimerkiksi Helsingissä myös piirien vaihtuvuus on nopeampaa kuin Lahdessa, Honkanen lisää.
...