MURHA.INFO

Jossakin tuossa vuosituhannen vaihteessa ammuttiin täällä Keski-Suomessa (olikohan muistaakseni Kivijärvellä) 3 ihmistä ravintolassa. Nuorella miehellä hirtti kiinni kun tyttökaveri (selvästi ampujaa nuorempi) laittoi suhteen poikki ja rupesi seurustelemaan uuden kaverin kanssa. Tästä suivaantuneena tämä Alajärveläinen kaveri haki kotoaan haulikon, meni ravintolaan missä tiesi ex-tyttönsä olevan ja ampui tämän sekä sen uuden poikakaverin. Lisädraamaa tapaukseen toi se, että kun nämä laukaukset oli ammuttu, niin ainakin sen aikaisten lehtien mukaan ampuja oli kysynyt ravintolassa "haluaako joku muukin kuolla" niin joku ravintola-asiakkaista (keski-ikäinen mies) oli huutanut "minä". Ja silloin kajahti.
Sitten oli seurasi pienoinen pakomatka joka sitten päättyi luonnollisesti pidätykseen.
Onko kellään tietoa joko tämä tekijä on vapaalla jalalla tai mitään muuta faktaa tapauksesta. Tapauksesta uutisoitiin ainakin täällä Keski-Suomessa kovasti ja ampujan äidistä jäi mieleeni positiivinen kuva. Antoi kasvot sille surulle mitä tämmöisessä tapauksessa tekijän omaiset joutuvat läpikäymään. Ei kuitenkaan sortunut selittelemään/voivottelemaan poikansa tekoja vaan otti asiat hyvin realistisesti.

Muistan jotenkin tapauksen. Paikkakunnaksi ehdottaisin Kivijärven sijasta naapurikuntaa Kinnulaa. Miehellä oli mukana parikin asetta ja puolustus vetosi siihen, että se oli osoitus tuomitun luonteelle ominaisesta uhoamisesta, eikä teko siten ollut suunnitelmallinen. En kyllä muista, oliko se tappo vai murha lopulta nimikkeenä näiden kahden ensimmäisen uhrin osalta.

Joo, Kinnulassa se oli. Mielestäni osoitti "pientä" suunitelmallisuuttakin hakea aseet Alajärveltä. Matkaa kuitenkin edestakaisin yli 100 kilsaa.....

Niinpä. Kaipa se puolustus ajatteli niin, että suunnitelma oli mennä aseiden kanssa pelkästään uhoamaan ja sitten sen uhoamisen aikana mopo riistäytyi käsistä.

Taikaviitta kirjoitti:Joo, Kinnulassa se oli. Mielestäni osoitti "pientä" suunitelmallisuuttakin hakea aseet Alajärveltä. Matkaa kuitenkin edestakaisin yli 100 kilsaa.....

Lauantain Iltasanomissa (17.11.) oli aukeaman artikkeli otsikolla "Surmien hurja hinta". Henkirikokset maksavat suomalaisille jopa 270 miljoonaa euroa vuodessa, (sillä rahalla saisi yhteiskuntamme hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn kannalta äärimmäisen tärkeän musiikkitalon ja vielä jäisi plakkariinkin jotain).

Esimerkkinä uhrin aseman heikkoudesta oli Kinnulan kolmoissurma. Veljensä surmissa menettänyt Kirsimarja Kinnunen kertoo kuinka he joutuivat lopettamaan perheen omistaman ravintolan toiminnan surmien jälkeen. "Koko yritystoiminta romahti veljeni surman jälkeen. Ei meistä lopuista ollut jatkamaan. Irtaimisto huutokaupattiin ja toimiva ravintola lopetettiin. Olemme laskeneet, että miljoonia markkoja olemme itse menettäneet, puhumattakaan niistä verotuloista, jotka valtio on menettänyt".

"Nyt Kinnunen opiskelee uuteen ammattiin omalla kustannuksellaan. Hänestä tuntuu katkeralta se, että samaan aikaan surmaaja opiskelee valtion kustannuksella vankilassa merkonomiksi".

"Hovioikeuspäivänä äidilläni ei ollut rahaa kahvikuppiin, mutta vangin ruokatauosta pidettiin hyvää huolta. Vaatimaton toiveemme olisi, että meihin omaisiin laitettaisiin yhtä paljon rahaa kuin tekijöihin. Me maksamme verorahoina heidän kustannukset, jotka ovat elämämme tuhonneet ja osanamme on tulla toimeen parhaaksi katsomallamme tavalla".

Miten ylläoleva on mahdollista? Vaikka elämme hyvinvointivaltiossa, jossa SDP on saanut jo vuosia huseerata mielin määrin ja heidän ensisijainen tavoitteensa on aina ollut pienen ihmisen puolustaminen. Kuinka tässä näin pääsi käymään? Luulisi, että heitäkin olisi kiinnostanut uhrien asema, mutta ei, rahaa Afrikan sisällissotiin ja vankien olojen parantamiseen on kyllä riittänyt.

Henkirikosten uhrien omaisten suuhun kustaan ja he joutuvat pyytämään anteeksi sitä, että heidän henkensä haisee.

Kirsimarja Kinnunen toimii Henkirikosten uhrien läheiset ry:n puheenjohtajana.

Myös to 15.11. ja pe 16.11. Iltasanomissa oli artikkeli henkirikoksista.

Fenris kirjoitti: Tuomiosta en tiedä. Juuri tämä puoli minulle onkin jäänyt epäselväksi. Mikähän lie miehen tuomio? Onkohan hän vielä vankilassa?

Elinkautinen tuli eli linnassa on. Tappajan äiti oli paikkakuntansa opetustoimen(kai) vaikuttajanaisia ja jokapaikan mielipidetykkejä jo ennen tapahtunutta, jonka jälkeen ei ole jättänyt käyttämästä ainuttakaan tilaisuutta ja yleisöosastokirjoitusta puolustaakseen vankien oikeuksia, aiheen aina noustessa tapetille vakio väliajoin. Mirjapyykössä tms. mami nähty keskustelemassa aiheesta nyt ainakin.

Pojan agressiivisuuden - ja kilahduksen syiksi arveltiin muuten kiltisti muotoiltua "voimailuharrastusta", minkä (o)saamme varmaan suomentaa nappipääksi..

tiiän tekijän nykytilanteesta. Istuu nykyään avovankilassa erinomaisen käyttäytymisen takia ja on mallivanki. tehnyt täydellisen elämänmuutoksen. Tullut uskoon ja käsittääkseni raivoraitis nykyään. Sillon tällöin on käynyt puhumassa erillaisissa paikoissa tapahtumasta ja huumeet oli teon aikaan vahvasti mukana.

Tällaisten saatavien ei pitäisi vanheta koskaan. Ihmisen pitäisi olla korvausvelvollinen hamaan hautaansa asti. Tietenkin voi ajatella, että useimmat rikoksien tekijät eivät ikinä tee kunniallista työtä, joten heiltä ei koskaan mitään saada perityksi. Tai että kun on velkoja, ei motivoidu työn tekoon, koska osa peritään kuitenkin.

Hulttio perillisen perintökin saatettaisiin "kadottaa", jottei jäisi valtiolle/uhreille perittäviä.

Tiedän yhden tapauksen, jossa pahoinpitelyn uhrilla oli kyllä lakimies ja tarkoitus oli valtionkonttorista hakea osaa tekijöiden maksettavaksi määrätyistä korvauksista.
Lakimies unohti kuitenkin hakea korvausta ajoissa, ja saatava vanheni. Muistaakseni vanhenemisaika oli pari vuotta.

Yleensäkin voisi olla kehittämisen paikka uhrien, sekä omaisten oikeuksien toteutumisessa.

Tiedän yhden tapauksen, jossa pahoinpitelyn uhrilla oli kyllä lakimies ja tarkoitus oli valtionkonttorista hakea osaa tekijöiden maksettavaksi määrätyistä korvauksista.
Lakimies unohti kuitenkin hakea korvausta ajoissa, ja saatava vanheni. Muistaakseni vanhenemisaika oli pari vuotta.

Korvausta on haettava 3 vuoden kuluessa lainvoimaisesta tuomiosta tai jos asiaa ei ole käsitelty tuomioistuimessa 10 vuodessa rikoksen tapahtumisesta.

Täällä lisätietoa:
http://www.valtiokonttori.fi/public/def ... ntid=18890

Vanhentunut oli kuitenkin. No, korvaussumma ei olisi ollut suuri, mutta olisi sillä ehkä hoitanut kasvoissa olevia arpia...

Eipä munkaan mielestä sais koskaan velka unohtua. Kylä oli kuitenkin niin pieni, että eihän asia unohdu koskaan. Varsinkaan kun tässä oli kyseessä perheen elanto. Ei kukaan pysty unohtaan, eikä jatkamaan työta paikassa johon perheenjäsen tapettiin. Riittävän kamalaa oli menettää perheenjäsen, saati sitten työ ja perheyritys. Eli meni kerralla kaikki, myös mielenterveys. Ehkä joskus olisi voinut tavalliseen työpaikkaan palata kun suurin suru pois, mutta ei todellakaan tuohon. Lisäksi se vaikuttaa myös koko muuhun sukuun, miten auttaa, ottaa osaa, niin miljoona asiaa mitkä pitää hoitaa. Ei tuo tappaja tappanut vain uhrejaan, kyllä se romutti tai vähintäänkin hankaloitti kymmenien ihmisten elämän.

Joten en sympatisoi ollenkaan tuollaista "hyvä käytös ja uskoonkin tullut".....

Ihmiset antavat liian äkkiä anteeksi itselleen.

Nostetaan nyt tämäkin kauheus taas esille.

Onkohan tää nyt sitten jo vapautunut? Ei ole ainakaan kotikonnuilla vielä vastaan tullut, tai tiedä sitten missä naamaansa kehtaa näyttää.

Mutta niin vaan napsahti Simollakin silloin, vaikka oli hyvän lestadiolaisen perheen poikia. Juttujen mukaan ne napit olisi pään aikoinaan sekoittaneet ja ajatukset sumentaneet. Niin, ja kotoisin hänkin oli sieltä surullisen kuuluisalta Menkijärven kylältä.

NtiEtsivä kirjoitti:Onkohan tää nyt sitten jo vapautunut? Ei ole ainakaan kotikonnuilla vielä vastaan tullut, tai tiedä sitten missä naamaansa kehtaa näyttää.

Jos vuonna 2000 on tullut EK, ei liene vielä lusittu.

Asuin tuolloin Kinnulassa.
Ei onneksi ole vielä vapaa tämä jätkä jolle harva "kinnunen" antaa anteeksi tai myötätuntoa. Kalevi Koivukummun ja Sini Juuselan tunsin etäisesti (nimet on julkaistu Helsingin Sanomia myöten kaikissa lehdissä joten niiden julkaisu ei ole minkään hyvän tavan vastaista!!). Koivukumpu oli täysin sivullinen tapahtuneeseen, ainoastaan istui käsittääkseni(!) samassa pöydässä kuin surmatut Sini ja Mika (Koivula). Kinnulassa pyöri tapauksen jälkeen eri teorioita, mm. surmattua nuorta naista syyllistettiin ampujan (Simo Latvalan) huonosta kohtelusta ja ns. vehtailusta eri miesten kanssa (EN ota näihin HUHUIHIN muuta kantaa kuin sen minkä olen kuullut!) joka siten olisi aiheuttanut myös Koivukummun kuoleman.
Kinnulassa on muutenkin ollut erittäin levotonta välillä, Pekka Tuukkasen katoamisesta (v. 2004) olenkin jo kirjoittanut normi rattijuoppoja jää aina poliisin haaviin kun vaan viitsivät kyseisessä kylässä käydä nuorisoa puhalluttamassa, lisäksi uimarannan pukukoppien ja ikkunoiden hajottajia on.
Paljon vakavampaakin on Kinnulassa sattunut vuoden -00 tienoilla, muistelen että noihin aikoihin, 1999 tms.. nainen tempoi kirveellä kohti exänsä uutta emäntää joka tuli tahallaan härnäämään miehensä exää exän omalle kotipihalle Kangaskylällä (kunnanosa Kinnulassa) no exän auto ja uusi emäntä sai kunnolla siipeensä (vältyttiin sentään ihmisuhreilta) kyseinen ex-mies muistaakseni myöhemmin tuomittiinkin tuntuviin korvauksiin jatkuvasta pahoinpitelystä entistä vaimoaan kohtaan samalla kun kirveen tempoja vältti syytteen törkeän pahoinpitelyn yrityksestä ja tuomittiin jostain siihen rinnastettavasta teosta lieventävien asianhaarojen vallitessa pikku sakkoihin Kivijärven käräjillä.
Ja sitten vuonna 2008 eräs kinnulalaissyntyinen mies tappoi ravintolan edustalla toisen miehen ja vähän tämän jälkeen toinen Kinnulassa vanhempiensa luona asunut mies ampui isäänsä ja äitiään haulikolla sänkyyn.
Eli ei mikään lintukoto 1800 asukkaan Kinnulakaan ole.