MURHA.INFO

Törmäsin ruotsalaisen Crime News'n artikkeliin suomalaisesta kolmoismurhaajasta, joka vuonna 1953 tappoi 51-vuotiaan opettajan tämän asunnossa Tukholmassa. Mies itse asui silloin Tukholman lähettyvillä, Haninge'ssa.

Jutussa mainitaan lisäksi, että mies olisi jo vuonna 1940 pahoinpidellyt työnantajansa kuoliaaksi (Suomessa), minkä lisäksi mies oli etsintäkuulutettu myös kolmannesta taposta. Vuonna 1954 mies tuomittiin Suomessa elinkautiseen.

Lienee konkareille vanha tuttu, joten kenestähän tässä on kysymys?

Crime News kirjoitti:Finsk trippelmördare i Stockholm
2008-09-02

I juni 1953 hittades en 51-årig lärare i Stockholm mördad i sin lägenhet. Polisen trodde först att det rörde sig om ett självmord men den kriminaltekniska analysen tydde på att ett mord begåtts och att läraren strypts.

Efter ett tag ledde spaningarna mot en finsk man som bodde i Haninge. Han erkände mordet och förklarade hur han hade försökt arrangera brottsplatsen så att det skulle se ut som ett självmord. Mördaren hade bundit ett badrocksskärp kring offrets hals vilket förvillat utredarna till en början.

Mannen var sedan tidigare dömd för att ha misshandlat sin arbetsgivare till döds. Detta hade skett 13 år tidigare i Finland. Han var också efterlyst i sitt hemland för ytterligare ett mord. 1954 ställdes mannen inför rätta i Finland och dömdes till livstids fängelse. Mördarens fästmö yttrade följande om sin fästman ”Han är en ensam människa som aldrig haft någon som kunnat hjälpa honom. Ju mer man stöter bort en människa desto mer tränger man in henne i mörkret”.

Av
Patrik Nyberg

Wincentius kirjoitti:Lienee konkareille vanha tuttu, joten kenestähän tässä on kysymys?

Eipä tullut konkareilta apua, mutta törmäsin tapaukseen itse myöhemmin, kun käteeni osui paikallisessa antikvariaatissa Otto Wendel'in kirja De döda måste tala.

Kyseessä on itse asiassa yksi klassisista rikostapauksista Ruotsissa, eli ns. "Lill-Jansmordet". Uhri oli siis saksalainen ja seksualivähemmistöön kuulunut Joachim Viktor Albrecht Bergfels, s. 1902 Rûgen. Surma tapahtui osoitteessa Lill-Jans Plan 6, mistä myös murhan nimitys on peräisin.

Murha tapahtui siis 13.6.1953, ja mielenkiintoisen tutkinnan jälkeen murhaajaksi paljastui tosiaan suomalainen puutarhuri Yrjö Kekki, joka tuolloin asui Haningen Tungelstassa. Kekki otettiin kiinni 23.6.1953.

Toisaalla väitettiin, että Kekki olisi kuollut vankilassa Suomessa kymmenkunta vuotta myöhemmin. Enpä löytänyt sille vahvistusta, mutta ehkäpä joku ystävällinen sielu löytää Kekistä lisätietoja.

Lill-Jansmordet otetaan esille myös kustantamo Fröjdendahl'in julkaisemassa kirjassa Liv och död i Stockholm, jossa käydään läpi Norrmalmin historiaa ja kaupunginosassa tehtyjä tunnettuja murhia vuosina 1950 - 1977. Yksi näistä murhista on juuri Lill-Jansmordet, josta kirjoittaa kirjailija Heidi von Born, joka on käynyt saman koulun (Wallin- Åhlinska skolan, nyk. Enskilda gymnasiet), jossa Bergfels toimi opettajana. Julkaisija järjestää peräti "murhavaelluksia" eri puolille Tukholmaa murhien tekopaikalle.

---

von Born itse on muuten suomenruotsalaista (aatelis)sukua, vaikka onkin syntynyt Ruotsissa. Hän on mm. sukua Olof Palmelle, jonka isoäiti (Hanna Maria von Born) kuului samaan von Born-sukuun. Heidi von Bornin isoisä (Victor Magnus von Bron) ja Palmen isoäiti olivat sisaruksia. Viktor Magnus von Bornista on sanottu, että tämä oli 1800-luvulla yksi todella harvinaisista suomalaisista aristokraateista.

Lainataanpa lopuksi wikipediasta:

Viktor Magnus von Bornin sisar Hanna von Born (1861−1959) avioitui ruotsalaisen vakuutusmiehen ja liberaalipoliitikon Sven Theodor Palmen (1854−1934) kanssa. Heidän pojanpoikansa oli Ruotsin pitkäaikainen pääministeri Olof Palme. Sven Theodor ja Hanna Palmen kaksi poikaa, Nils Palme ja Olof Palme (vanhempi) osallistuivat vapaaehtoisina valkoisten puolella Suomen sisällissotaan. Olof Palme (vanhempi) kaatui Tampereella sodan loppuvaiheissa huhtikuun alussa 1918.

Kaksi Sven Theodor Palmen lapsista (Olof ja Gunnar) syntyivät muuten Porvoossa. Vaikka Olof Palme (vanhempi) taistelikin (ja kaatui) valkoisten puolella (ja valkoisten ampumana, vahingossa tosin), ei Palme juurikaan arvostanut maatiassuomalaisia, vaan Olof Palme vanhemman mielestä Suomi olisi pitänyt liittää Ruotsiin, jotta puhdas (suomen)ruotsalainen (korkea)kulttuuri säilyisi maassa.

Röster finnas, som ordat för ett oafhängigt Finland. Det är goda svenska röster kanske, men dock svenskars, som om Finlands villkor äga ringa eller ingen kunskap. De veta icke, att i ett oafhängigt Finland ginge den svenska odlingen till säker undergång. Den finska stammen skulle, fullständigt öfvermäktig som den är, ej längre tåla något svenskt i Finland. I hvarje finne gömns, trots seklers odling, en bit barbar, som ännu länge tarfvar, liksom hittliis, vård och tuktan. Finnar själfva, alla bättre andar bland dem, veta detta.

Lähde

Eipä isänsäkään sen enempää suomijuntteja arvostanut (kirjasta Ställningar och förhållanden i Finland (1891)):

Vilja vi bibehålla det specifikt svenska raselementet vid sin betydelsefulla ställning i Finland - något som även för oss själva är av största betydelse - så måste vi knyta Finlands folk nära till Skandinavien. Medlet att göra detta är den svenska hjälp, som vi nu kunna lämna.
...
Trots 80 år af skilsmessa och trots att Finlands kultur naturligtvis af ras- och språkförhållanden samt af inflytande österifrån fått många egendomligheter, som ej återfinnas hos oss, så är dock vår kultur i det hela gemensam. Det är i kärleksfullt fasthållande af denna kultur, som jag tror att Finlands största styrka just nu ligger. Och bryggan till denna kultur, till den stora vesterländska odlingen, heter ännu för Finland: svenska språket.

Lähde


Sven Theodor Palme ja Hanna von Born lapsineen (Nils s. 1895, Olof s. 1884, Gunnar s. 1886 ja Birgitta s. 1897)

Lähde

Yrjö Antero Kekki ei suinkaan ollut kolmoismurhaaja, vain yksinkertainen murhaaja, ehkä muutoinkin kuin ansioluetteloltaan.

Mennään ensin Käkisalmelle, vuoteen 1939.
Edellä mainitun vuoden elokuun 18. vastaisena yönä Kekki murtautui saunanvuokraaja Aleksander Kaikukallion vuokraamaan saunaan. 18-vuotias Kekki oli aiemmin toiminut kyseisessä saunassa lämmittäjänä mutta joutunut irtisanoutumaan toimestaan Kaikukallion kanssa tulleiden erimielisyyksien johdosta. Nyt oli koittanut aika oikaista kokemaansa vääryyttä.
Kekki yritti ensin murtautua Kaikukallion asuntoon samassa kiinteistössä mutta miehen taidot loppuivat kesken joten hän päätti yöpyä saunan naisten osastolla.
Aamulla kello 7 aikaan Kaikukallio tuli asunnostaan saunalle ja tapasi sieltä Kekin. Tiedusteluun Kekin tekemisistä saunalla, Kekki vastasi kylmäävästi: tulin tappamaan sinut.
Syntyneessä nujakassa Kekki löi Kaikukalliota tekoaan varten mukaansa ottamalla veräjän saranalla kuolettavasti takaraivoon.
Kekki jätti uhrinsa lojumaan sijoilleen ja pääsi nyt vaivatta Kaikukallion asuntoon josta varasti kellon ja 288 markkaa sisältäneen lompakon. Tämän jälkeen Kekki matkusti Viipuriin missä ilmoittautui poliisille viiden päivän kuluttua.
Kaikukallio menehtyi saamiinsa vammoihin sairaalassa 21.8.1939.
Kekki tuomittiin rikoksestaan elinkautiseen.

Ehdonalaiseen päästyään Kekki tunkeutui 20.10.1952 Virtain Jäähdyspohjassa Justus ja Ida Snellmanin taloon. Kekki löi puuvasaralla molemmat vanhukset tajuttomiksi ja anasti heidän rahansa, 50300 markkaa. Tämän jälkeen Kekki sytytti rakennuksen tuleen peittääkseen jälkensä.
Yli 80-vuotias Ida Snellman tuli onneksi pian tajuihinsa ja onnistui hoipertelemaan avunhakuun, hänen kymmenen vuotta vanhempi miehensä saatiin ajoissa pelastettua talosta.
Tervaskannot sinnittelivät pitkään Virtain sairaalassa vaikeiden vammojensa vuoksi mutta kuntoutuivat lopulta.
Kekki pakeni tekonsa jälkeen Ruotsiin Haaparannan kautta.
Helluntaina 1953 Kekki surmasi Tungelstassa kirjastonhoitaja Joachin Bergfelsin.
Syyttäjä vaati Kekille rangaistusta murhasta ja ryöstöstä.
Oikeus päätti kuitenkin että kyse on taposta ja varkaudesta. Ja koska länsimainen demokratia, Kekki lähetettiin mielentilatutkimukseen.
Mtt:n tuloksena olikin oikeuden riemuvoitto, Kekki todettiin syyntakeettomaksi ja passitettiin hoitoon 31.12.1953.
Ruotsalaisten hoidokkina Kekin ei tarvinnut kauaa olla, hänet passitettiin Suomeen missä hänet oli etsintäkuulutettu em Virtain tapahtumista.
Suomessa Kekin päänsisäinen maailma tutkittiin uudelleen ja hänet todettiin syyntakeiseksi.
Täkäläistä mielentilatutkimusta seuranneessa oikeudenkäynnissä 10.2.1955 Kekki esiintyi ylimielisesti, hymähdellen ja välillä käsiään taputtaen.
Kekki tuomittiin Virtain tapahtumista kahdesta murhayrityksestä, ryöstöstä ja murhapolton yrityksestä viideksi vuodeksi valoisaan yksinäisselliin. Korvauksia Kekki määrättiin maksamaan 75300 markkaa.