MURHA.INFO

Michael Crowe in wrongful accusation is the painful truth. Painfully real on January 20, 1998, the Crow family – parents Steve and Cheryl, 14 year old Michael, 12 year old Stephanie, and 9 year old Shannon – spent the night visiting family (grandma) at their Escondido California cottage.

What seemed to be turning into an ordinary night turned out awfully bloody by the morning. The family spent time with each other, as the kids watched TV. After everyone went to bed, Cheryl (mother) said she heard a soft pounding noise through the floors of the house, then heard her bedroom door open and close. At the time, she assumed that it was the cats just fighting.

The next morning, the family was horrified to discover Stephanie stabbed in her bedroom. Police and paramedics arrived on the scene, but there was nothing they could do. After questioning each member of the family, police turned their focus on Stephanie’s brother Michael and interrogated him for a total of 10 hours. Michael denied killing his sister, until he caved in when detectives began to lie to him about the scientific facts of the case. “We’re really at the mercy to them for information. They can tell us whatever they want” Michael said. They told Michael that his hair was going to be in the bedroom that didn’t exist, blood evidence that wasn’t present. “You start doubting yourself”, Michael says.

Shockingly enough, Michael says he broke down. “You want me to tell you a little story?” he said. He started a lie just to put the officers at ease. They were very aggressive. “When you haven’t seen your family after the incident, you start to break down, and your mind starts making yourself believe that you did something when you know you didn’t. Your mind starts to doubt itself, and starts to dissolve the reality that you didn’t do anything”. Michal says.

One year after Stephanie’s murder, charges were dropped against Michael. DNA tests confirmed Stephanie’s blood was found on the sweatshirt of a schizophrenic homeless man named Richard Tuite – who had been seen in the Crowe’s neighborhood on the night of the murder. In 2004, the jury found him guilty of manslaughter.

Michael, now 25 years old, said he finally break down and confessed to the murder after the police broke him down. Police detectives essentially isolated him from his family. They striped away his family and all your support systems. “While you’re the most vulnerable” Michal says. He wasn’t sure what happened, because it occurred so fast and he was confused. After constant isolation, from family and friends, they finally got to him. “They start chipping away at your own beliefs” Michael says.

Michael admits that nearing the end of his interrogation, parts of him started to believe he committed the act. He wasn’t sure what to believe anymore. The facts were all twisted and he was at the mercy of the police. He couldn’t analyze the situation. How can a 14-year old react to something like this? “If you tell them what you know and believe, they get aggressive. … And then when you tell them what they want to hear, all of a sudden they’re your best friend. And it’s just after so much of being treated really aggressively, you just want them to be your friends, so you just start giving them what they want. It’s a lot easier that way.”

The DNA evidence and the fact that his confession was caught on video, Michael says he could still be in prison attempting to appeal his case. “It breaks my heart to know that other people are experiencing this. … That I might have been the lucky one is just mind-blowing”.

After 11 years since his sisters death (Stephanie), Michael says it feels like it was yesterday. ‘Every time that her birthday rolls around, its a reminder that we’ve lost a lot of time with her,” he says. Michael also never got a chance to say goodbye to his little sister. “I wasn’t allowed to go to the funeral. It was tough” he says. “its just something that I live with. “I try not to be angry. I try to be a good person about that,” he says. “But it’s hard not to be angry at the people who took so much from you and who took a bad situation for what could have just been the loss of my sister and just created this big snarl—this big mess—that probably you’re never going to work all the way through.”


http://www.onlinemarketingscreen.com/20 ... stephanie/



http://www.youtube.com/watch?v=WkLHXKHb1Vc

Jotenki vaan turha postata englanniksi pätkiä tänne joita halutessaan löytää netistä tuosta vaan. Suomenna ensin jos postata haluat, tänne kuitenkin tullaan lukemaan suomalaisia juttuja. Crimelibrarystä löytää kaiken tarvittavan jos englanniksi kiinnostaa lukea, koska iso osa foorumin käyttäjistä varmaankin haluaa lukea juttuja suomeksi, vai?

Juurikin niin. Älytöntä.

Tapaus on tuttu minulle 48 mysteryn yhdestä jaksosta

tapaus sattui Escondidossa, Californian osavaltiossa,1998,
samaa paikka jossa surmattiin äsken Chelsea King ja Amber Dubois, joista on juttu kadonneet osiossa

tunnusti siskonsa surman jota hän ei ollut tehnyt.
Luultavasti kovan painostuksen alla poliisikuulusteluissa.
Hänen siskonsa surmattiin omassa makuhuoneessa puukoniskuilla.

Myöhemmin teosta tuomittiin skitsofreenikko ja rikollisen taustan omannut Richard Tuite,13 vuodeksi vankilaan, joka on aika lievä tuomio.
hänet pidätettiin myös heti surman jälkeen, mutta poliisi sanoi ettei näyttöä hänen syyllisyydestä ole, miehellä oli poliisiasemallakin päällä paita jossa oli tytön verta..

http://www.cbsnews.com/stories/2004/10/ ... 9381.shtml

Viime keväänä suomentelin koskisen masan aloittamaa ketjua Minfoon, mutta poistin jutut ja tein laajemman artikkelisarjan Nymfoon. Koska Nymfossa on menossa hiljaisempi kausi, laitan jutun kiertoon, ettei se häviä bittiavaruuteen. En laita kaikkea kerralla, koska vaarana saattaa olla informaatioähky.

Seuraavat jutut on suomennettu osoitteesta
http://travel.signonsandiego.com/news/reports/crowe/ ja keskittyvät lähinnä murhatapahtumaan ja tapahtumapaikan tutkintaan. Eli tässä käsitellään tapausta Crowen perheen näkökulmasta.

OSA 1/6


Kello 6.30 tammikuun 21. päivän aamuna 1998 herätyskello soi Stephanie Crowen huoneessa ja oli aika taas herätä uuteen kouluaamuun. Herätyskellon ääni kantautui makuuhuoneeseen, jossa Stephanien isoäiti, Judith Kennedy 57v, nukkui. Isoäiti ihmetteli, miksi tyttö ei sammuta herätyskelloa.



Isoäiti sytytti eteisen valon ja asteli kohti Stephanien huonetta, jonka ovi oli raollaan. Kun hän astui lähemmäs, hän näki ruskeatukkaisen lapsenlapsensa makaavan lattialla oven edessä. Isoäiti ryntäsi kirkuen Steve ja Cheryl Crowen makuuhuoneeseen.

Steve ehti ensimmäisenä Stephanien huoneeseen ja tajusi, että hänen tyttärensä oli veren, ei mudan peittämä, niinkuin isoäiti aluksi luuli. Hän nosti Stephanien päätä. Stephanien elottomat silmät olivat auki ja hänen ruumiinsa oli jo jäykistynyt.

Kun Cheryl ryntäsi makuuhuoneestaan, hän kuuli miehensä huudon: "Ei! Ei! Hyvä Jumala, Ei!".

Michael ja Shannon havahtuivat huutoihin ja hälinään. Cheryl pyysi Michaelia tekemään jotain ja niin Michael soitti hätänumeroon.

Kuukausia myöhemmin perheenjäsenet ovat katkerana kertoneet siitä, kuinka he soittivat hätänumeroon saadakseen paikalle apua, mutta he saivatkin jotain aivan muuta.

Kello 6.37, kun ensihoitajat saapuivat, he joutuivat irroittamaan Cherylin tiukan otteen, jolla hän piti tyttärensä ruumista.

Harvinainen rikos

Crowen tapauksen tutkinnan sai osakseen Ralph Claytor, tutkija, joka oli toiminut poliisivoimissa jo 23 vuotta. Hän oli toiminut päätoimisena henkirikostutkijana noin 2 vuotta. Tätä ennen hän oli työskennellyt useita vuosia nuorten tekemien rikosten parissa.



Ralph Claytor vasemmalla.

Claytor saapui tapahtumapaikalle n. klo 7.30. Muut poliisit ja etsivät olivat jo paikalla. Jo aikaisin aamulla Claytor oli tehnyt useita havaintoja, jotka ohjasivat hänen ajatteluaan tässä henkirikostutkimuksessa. Ensimmäinen näistä havainnoista oli se, että minkäänlaisia murtojälkiä ei talosta löytynyt.

Steve ja Cheryl kertoivat kuullensa yöllä tömähdyksiä, mutta kumpikaan ei ollut noussut ylös tutkimaan syytä. Kun poliisit tarkastivat talon, he eivät löytäneet rikkonaisia ovia tai ikkunoita. Muutama ikkunaluukku oli hieman vääntynyt, mutta olivat edelleen paikoillaan. Pölystä, hämähäkin verkoista ja muusta roskasta he päättelivät, että luukkuja ei ollut avattu.

Alun perin tutkijat uskoivat, että kaikki ikkunat ja ovet olivat lukitut. Myöhemmin kuitenkin oli suurestikkin epäselvää, mikä ovi oli lukittu ja mikä ei, sillä Steve oli kulkenut aamulla useammastakin ovesta sisään ja ulos, paniikinomaisesti, poliisin saapumista odottaessa.

Yleinen käsitys kuitenkin on, että kaksi kulkutietä oli lukitsematta, Stephanien makuuhuoneen ikkuna ja lasinen liukuovi vanhempien makuuhuoneesta takapihalle. Poliisin mielestä oli kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että kumpaakaan kulkutietä olisi käytetty.

Stephanien huoneen ikkunan luukku oli yksi niistä havaituista, hieman taipuneista luukuista, sitä oli taivutettu vasemmasta alakulmasta ja ikkuna oli lukitsematta niin, että Stephanien huoneeseen saatiin sitä kautta puhelinlinja. Stephanie oli saanut oman puhelimen joululahjaksi.

Päästäkseen vanhempien makuuhuoneeseen ulkopuolelta, tunkeutujan olisi avattava liukuva ulkovi, jonka poliisi havaitsi olleen jonkin verran raollaan. Ulko-oven jälkeen olisi avattava liukuva lasiovi, jonka huomattiin olevan kiinni ja vielä sen jälkeen olisi ohitettava vielä kaihtimet, jotka myös olivat kiinni. Steve ja Cheryl nukkuivat lähellä ikkunoita eivätkä kuulleet mitään.



Näiden päätelmien perusteella Claytor päätyi siihen tulokseen, että murhaaja löytyisi talon sisältä.

Tämä teoria ei itseasiassa yllättänyt ketään. Useimmissa kotona tapahtuneissa murhissa syyllinen on joku, jonka uhri on tuntenut. Esimerkiksi FBI:n koulutuksissa painotetaan, että jos lapsi tapetaan kotonaan, vanhemmat ovat ensimmäisiä epäiltyjä. Mikäli vanhemmat voidaan jättää huomioimatta, siirretään epäilykset sisaruksiin ja muihin talossa asuviin. Sen jälkeen epäillään niitä, jotka ovat säännöllisesti kontaktissa lapsen kanssa, esim. lastenhoitaja, ja tarvittaessa vanhempien ystäviä ja business kumppaneita. FBI:n protokollan mukaan viimeisenä epäillään "muukalaisia".

Crowen tapauksessa tutkijat tarkistivat ensin Steve Crowen, olisiko hän hyväksikäyttänyt tytärtään ja surmannut tämän pitääkseen hyväksikäytön salassa.

Tutkijat ihmettelivät myös Michael Crowen käyttäytymistä. Paikalle ensimmäisenä saapunut poliisi oli huomioinut, että koko muu perhe oli hyvin järkyttynyt tapahtumasta, mutta 14 vuotias poika, Michael, oli omituisen tyyni eikä osoittanut mitään tunteita.

Claytor kuuli hieman myöhemmin, että Michael oli kertonut heränneensä jo kello 4.30 ja menneensä keittiöön ottamaan lääkeen päänsärkyynsä. Edellisen päivän poika oli ollut poissa koulusta sairauden vuoksi.

Michaelin makuuhuone oli Stephanien huonetta vastapäätä ja tutkijat ihmettelivät kuinka on mahdollista, että Michael ei nähnyt sisarensa veristä ruumista oviaukossa mennessään keittiöön?

Talon tutkinta

Claytor sai etsintäluvan puoliltapäivin ja sen jälkeen talon täytti etsivät ja tekniset tutkijat. Kaiken kaikkiaan noin 100 poliisivoimien edustaja otti osaa tutkimuksiin. Tehden jopa 15 tuntisia päiviä, tutkijat kävivät 170 neliömetrisen talon läpi millimetrin tarkkuudella. He kuvasivat useita tunteja videonauhaa ja ottivat lukuisia valokuvia. Mittasivat etäisyyksiä, piirsivät pohjakuvia ja kokosivat tarkat listat siitä, mitä oli missäkin.

Tekniikalla ei ollut mitään vaikeuksia löytää sormenjälkiä, kaiken kaikkiaan lähes 90 eri sormenjälkeä analysoitiin. Niiden mukana olivat veriset jäljet Stephanien sängyn rungosta, Stephanien huoneen ovesta samoin kuin vanhempien makuuhuoneen ovenpielestä löydetyt.



Myös Stephanien ruumiista, jota pidettiin tapahtumapaikalla lähes 9 tuntia, löytyi todisteita. Useita hiuksia löytyi hänen kädestään. Erityisesti yksi hius, joka oli takertunut oikean käden keskisormen ja nimettömän väliin herätti Claytorin mielenkiinnon. Hänen mielestään kyseinen hius saattoi olla Michael Crowen hius.

Tutkimusten aikana poliisi löysi sanat "tapa tapa" pienillä lyijykynäkirjaimilla kirjoitettuna makuuhuoneen ikkunalaudasta.

Alusta alkaen Stephanien ruumiin tarkka paikka ja asento oli tärkeä tieto tutkijoille. Videonauhoilla ja raporteissa, ruumis makasi oikella kyljellään, pää juuri ja juuri oviaukon ulkopuolella, niin että ovi ei päässyt sulkeutumaan. Hänen oikea jalkansa oli erään hänen kirjansa, The Twisted Window, päällä. Suuret verilammikot olivat vuoteessa, vuoteen vieressä ja lähellä ovea. Oliko joku siirtänyt ruumiin? Oliko hän tapahtuman jälkeen jollain tavoin päässyt ylös vuoteestaan ja raahautunut kolmisen metriä ovelle löytääkseen apua?

Huoneessa, Stephanien lipaston ylin laatikko oli vedetty pois paikaltaan ja laatikko oli lattialla vuoteen lähellä. Veren tahrimat vuodevaatteet, joissa oli lukuisia viiltoja, oli vuoteen toisella puolella. Verijälkiekspertti vietti kaksi päivää avustaen tutkijoita tapahtumapaikan tutkimuksissa.
Myös Escondidon rikoslaboratorion johtaja, George Durgin, vietti useita tunteja talossa.

Poliisin suojiin

Pian sen jälkeen kun Claytor saapui tapahtumapaikalle, Crowen perhe kuljetettiin Escondidon poliisiasemalle. Poliisiasemalla Crowet eivät saaneet nähdä toisiaan eivätkä puhua toisilleen. Jokainen viidestä perheenjäsenestä vietiin omaan huoneeseen, jossa heidän käskettiin riisutua vaatekappale kerrallaan kunnes he olivat alasti. Heidät valokuvattiin jokaisessa vaiheessa. Tämä on osa normaalia käytäntöä. Tutkijat etsivät naarmuja, haavoja, mitä tahansa, jonka olisi voinut aiheuttaa joko veitsi tai vastaankamppaileva uhri. Tutkijat eivät löytäneet mitään.

Poliisit takavarikoivat vaatteet lisätutkimuksia varten, samoin kaikilta otettiin veri- ja hiusnäytteet sekä näytteet kynsien alta.

Vieras kulkija

Crowen talon edustalle, poliisin eristysnauhan ulkopuolelle, oli kerääntynyt kourallinen naapureita. Muutamat heistä kertoivat poliisille oudosta miehestä, jolla oli ollut likainen vaalea tukka ja parta. Mies oli liikuskellut alueella edellisenä iltana.



Poliisin hälytyskellot soivat välittömästi. Miehen kuvaus sopi 28 vuotiaaseen Richard Raymond Tuiteen, joka ei ollut poliisille vieras. Tuitella oli pitkä rikoshistoria ja vakava mielisairaus. Tuite oli ollut poliisin kuultavana edellisenä päivänä, kun hän oli seurannut kahta lasta heidän kotiovelleen. Tuite oli vasta vähän aiemmin vapautunut vankilasta, jossa hän istui metamfetamiinin hallussapidosta ja vandalismista. Tuomionsa aikana Tuitella diagnosoitiin paranoidinen skitsofrenia.

Edellisenä iltana, 20.01.1998, noin klo 20 Tuite oli tuijotellut sisään Sheldon Homan taloon. Homan talo sijaitsee lähellä Crowen taloa. Homa oli puhutellut Tuitea ja tämä oli kertonut etsivänsä Tracya, joka oli asunut samoilla alueilla. Tuite kiersi alueella useammassakin talossa kysymässä Tracya, jota kukaan ei kuitenkaan tuntenut. Sheldon Homan lisäksi pari muutakin ihmistä oli soittanut hätänumeroon ja ilmoittanut oudosta kulkijasta. Poliisi kävi paikalla klo 21.37, mutta ei löytänyt Tuitea. Raporttiin poliisi oli kuitenkin kirjannut havainneensa Crowen autotallin yhteydessä olevan pyykkihuoneen oven sulkeutuvan. Kaksi muuta Crowen naapuria kertoivat poliisille nähneensä Tuiten noin klo 0.30 seisomassa Crowen talon edustalla katselemassa taloa.

Seuraavana iltana Tuite saatiin kiinni pesulasta Escondidossa ja tuotiin poliisilaitokselle kuultavaksi. Raportissaan etsivä Barry Sweeney kirjoittaa kertoneensa Tuitelle mahdollisesta henkirikoksesta Escondidon itälaidalla. Hän kysyi oliko Tuite ollut alueella. Tuite myönsi olleensa ja kertoi puhuneensa useiden ihmisten kanssa. Tuite kielsi menneensä sisään yhteenkään taloon. Tutkijat ottivat näytteet Tuiten kynsien alta ja valokuvasivat Tuiten. Tutkijat huomasivat, että Tuitella oli naarmuja vartalossaan ja n.3-4 sentin haava oikeassa kämmenessä. Sweeney takavarikoi Tuiten mustat farkut, mustat Nike kengät, valkoisen T-paidan ja punaisen puseron. Kun vaatteet oli tutkittu Tuitelle palautettiin osa vaatteista ja hänet laskettiin menemään. Seuraavana päivänä partio lähetettiin jälleen etsimään Tuitea, sillä edellisenä päivänä oli sormenjälkien ottaminen poliisilta unohtunut. Tuite ei vastustanut uutta vierailua poliisiasemalla, vaan ilmoitti haluavansa auttaa poliisia.

Muutama päivä tämän jälkeen, poliisipartio kutsuttiin läheiseen motelliin, jossa Tuite oli katselemassa autojen ikkunoista sisään. Poliisi tiedusteli, miksi Tuite oli alueella. Tuite kertoi etsivänsä perhettä, jonka tyttö oli murhattu, sillä hän luuli perheen asustavan motellissa. Tuite oli yhteistyöhaluinen eikä hänen hallussaan ollut sen enempää huumeita kuin aseitakaan, joten poliisi laski Tuiten menemään.

Todistevuori

Tapauksen tutkinnassa saatiin kerättyä huomattava määrä todisteita. Todisteiden pohjalta tutkijat uskoivat, että oli hyvin todennäköistä, että tappaja tai tappajat ovat saaneet päällensä veriroiskeita, vähintäänkin käsiinsä ja käsivarsiinsa

Ruumiinavaus tehtiin tapausta seuranneena päivänä. Raportin mukaan Stephanien ruumiista löytyi 9 pistohaavaa: 2 oikeassa olkapäässä, yksi oikeassa korvassa, oikeassa poskessa, vasemmassa korvassa, kaulan vasemmalla puolella, niskassa, oikean olkapään takana selässä ja vasemmalla puolella rinnassa. Raportin mukaan vasemmalla rinnassa ja selässä oikealla olevat vammat olivat tappavia. Molemmat pistot olivat tunkeutuneet n. 15 senttiä Stephanien kehoon katkoen huomattavan määrän suuria verisuonia. Tapahtuma oli ollut nopea ja Stephanie kuoli muutamassa minuutissa. Raportissa myös todettiin, että Stephanieta ei raiskattu. Arvioitu kuolinaika oli noin kello 0.30.

Claytor oli seuraamassa ruumiinavausta. Hän pani merkille tytön solisluussa ja nikamissa jälkiä, joiden perusteella hän alkoi hahmottamaan tekoon mahdollisesti käytettyä teräasetta. Crowen talosta löytyi kaikkiaan lähes 40 veistä. Keittiössä oli puinen kuuden veitsen teline, josta puuttui yksi veitsi. Yksikään talon veitsistä ei kuitenkaan osoittautunut murhavälineeksi. Etsintöjä jatkettiin talossa ja talon ympäristössä tuloksetta.

Vanhempien kylpyhuoneesta lukitusta kaapista löytyi valkoista jauhetta ja huumausaineiden käyttöön liittyviä tarvikkeita. Samaa jauhetta löytyi myös yöpöydältä. Aine osoittautui metamfetamiiniksi. 13 kuukautta löydön jälkeen asia tuli julkiseksi, mutta Crowet kielsivät minkäänlaiset yhteydet huumeisiin. Vanhempia ei koskaan pidätetty tämän takia.

Epäilyksen varjo

Vain muutama tunti Stephanien ruumiin löytymisestä, poliisi FBI:n protokollan mukaan, alkoi tutkia Steven mahdollista syyllisyyttä tekoon.

Sama etsivä, joka myöhemmin kuulusteli myös Tuitea, kuulusteli Steve Crowea. Steve Crowen kuulustelu videoitiin, kun taas myöhemmin suoritettua Richard Tuiten kuulustelua ei videoitu. Myöhemmässä tarkastelussa on huomioitu, että Steve Crowen kuulustelu oli hyvin pinnallinen. Häneltä ei kysytty oliko hän kuullut yöllä jotain, oliko talosta kateissa jotain jne.

Myös isoäiti, Cheryl, Shannon ja Michael Crowe kuulusteltiin.

Alkuillasta noin 17.30 Michael Crowe sai luvan yhteen puheluun. Hän soitti ystävälleen Joshua Treadwaylle ja kertoi sisarensa kuolemasta.

Lasten huostaanotto

Seitsemältä illalla poliisi ilmoitti, että Michael ja Shannon siirretään Kearny Mesassa sijaitsevaan lasten huostaanottokeskukseen. Poliisin mielestä oli tärkeää ottaa huostaan lapset, jotka ovat olleet todistamassa kotona tapahtunutta veritekoa. Vanhemmat eivät poliisin ratkaisua hyväksyneet ja pitkällisen väittelyn jälkeen Cherylin annettiin tavata lapset ennenkuin lapset vietiin pois. Steve ja Cheryl olivat vapaat lähtemään. Kun he laskeutuivat aseman alakertaan, joukko aseistettuja poliiseja ympäröi heidät ja pakottivat heidät palaamaan yläkertaan.

Escondidon poliisi kieltää tällaista tapahtuneen.

Noin tuntia myöhemmin poliisi päätti sijoittaa Steve ja Cheryl Crowen motelliin, jonne he saapuivat n. klo 22.00.

Itkevät lapset

Kun Michael ja Shannon saapuivat huostaanottokeskukseen, he tapasivat sosiaalityöntekijä Sharon Gordonin. Michael oli vihainen poliisille ja kohtelulle, jonka he olivat poliisilta saaneet. Molemmat olivat hämillään ja itkuisia. Lapset eivät saaneet nähdä vanhempiaan pariin seuraavaan päivään. Molempia lapsia myös kuulusteltiin keskuksen tiloissa, Michaelia useita tunteja kerrallaan.

Vanhemmat eivät ymmärtäneet, miksi lapsia jälleen kuulusteltiin. Parina ensimmäisenä päivänä Steve nukkui tuskin enempää kuin pari tuntia. Kolmantena iltana Stephanien ruumiin löytymisestä Steve nukkui unilääkkeen voimin. Juuri keskiyön jälkeen puhelin soi ja langalla oli etsivä Sweeney. Sweeney kertoi, että hänellä on tapaukseen liittyen uutisia.

"Olemme tehneet pidätyksen liittyen tyttärenne murhaan" Sweeney sanoi ja jatkoi "Pidätimme tyttärenne murhaajan."

"Pidätitte? Kuka se on?" Steve Crowe kysyi.

"Teidän poikanne, Michael!"

Seuraavat jutut on suomennettu osoitteesta
http://travel.signonsandiego.com/news/reports/crowe/ ja keskittyvät lähinnä murhatapahtumaan ja tapahtumapaikan tutkintaan. Eli tässä käsitellään tapausta Crowen perheen näkökulmasta.



OSA 2/6


Tammikuun 22. päivänä 1998 noin klo 16.30, vain päivä sisarensa Stephanien kuoleman jälkeen, Michael kuljetettiin Escondidon poliisin päämajan toisessa kerroksessa sijaitsevaan kuulusteluhuoneeseen. Kuulusteluhuone oli noin 20 neliömetrin huone, jossa oli kokolattiamatto ja valkoiset seinät. Huoneessa oli pöytä, kirjahyllyjä ja piilotettuja videokameroita



Michael tuotiin paikalle Kearny Mesasta, Polinskyn huostaanottokeskuksesta, johon hänet oli edellisenä iltana viety 10 -vuotiaan sisarensa, Shannonin, kanssa. Poliisi oli erottanut lapset vanhemmistaan edellisenä päivänä vedoten tutkintarutiineihin. Vanhemmat eivät tienneet, että lapsia tultaisiin kuulustelemaan tänä aikana.

Tuohon mennessä Michaelia oli kuulusteltu jo kahdesti. Tutkijat olivat alkaneet epäilemään Michaelia, sillä poliisin saapuessa tapahtumapaikalle Michaelin käyttäytyminen oli ollut silmiinpistävän väliinpitämätöntä. Michael oli aiemmissa kuulusteluissa kertonut myös käyneensä aamuyöllä keittiössä eikä ollut havainnut talossa mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Poliisin mielestä Michaelin olisi pitänyt nähdä Stephanien ruumis matkallaan keittiöön. Tutkijat uskoivat, että talosta löydetyt todisteet vahvistaisivat heidän epäilyksensä. Stephanien kädestä oli löytynyt hiuksia, joiden uskottiin olevan Michaelin hiuksia.

Claytor aloitti kuulustelut kysymällä Michaelilta, oliko tällä mitään aavistusta siitä, kuka olisi halunnut vahingoittaa Stephanieta. Tähän Michael ei osannut vastata.

Claytorin pyynnöstä Michael kertoi saman tarinan kuin aiemmissakin kuulusteluissa. Noin kello 4.30 Michael oli herännyt päänsärkyyn ja mennyt keittiöön ottamaan särkylääkkeen ja lasillisen maitoa. Hänen mielestä Stephanien huoneen ovi oli kiinni, mutta ei ollut varma, sillä hän oli vielä "puoliunessa" käydessään keittiössä. Michaelin mukaan valaistus oli himmeä, mutta kuitenkin sellainen, että hän näki helposti mennä keittiöön.

Claytor poistui kuulusteluhuoneesta, mutta palasi takaisin jonkin ajan kuluttua. Claytor kysyi Michaelilta, suostuisiko Michael valheenpaljastustestiin. Michael sanoi suostuvansa, mutta Claytor kuitenkin empi vielä hetken ennenkuin pyysi paikalle toisen etsivän Chris McDonoughin.



McDonough oli kutsuttu paikalle, sillä hän operoi laitetta nimeltä CSVA (Computer Voice Stress Analyzer), joka mittaa ja analysoi äänen stressitasoa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Voice_stress_analysis

Laitteen valmistajan mukaan laite on lähes pomminvarma valheenpaljastin, sillä se mittaa ja analysoi ihmisäänen korvalle kuulumattomia mikrovärähtelyitä, joita varsinkin stressaantuneiden ja hermostuneiden ihmisten äänessä voidaan havaita. Lääketieteellistä pohjaa tälle olettamukselle ei kuitenkaan ole voitu osoittaa, mutta siitä huolimatta ko. laitetta käytetään vielä yleisesti. Lukuisat valvotut testit ovat osoittaneet, että kyseisen laitteen toimintavarmuus ja -tarkkuus on samaa luokkaa kuin kolikon heitolla.

McDonough oli käyttänyt CVSA:ta noin 2 vuotta, mutta Michaelin tapaus oli ensimmäinen, jossa testattava oli lapsi.

Michaelilta kysyttiin kahteen kertaan 15 kysymystä. Vastausten tarkastelun jälkeen McDonough totesi Michaelille, että tulokset olivat hieman huolestuttavat. Michael oli vastannut "En", kysymykseen "Tiedätkö kuka riisti Stephanien hengen?". Tämän kysymyksen osalta kahden kysymyskierroksen väliset erot olivat huomattavat. Michael vannoi puhuvansa totta, eikä ymmärtänyt, miksi koneen antama tulos kertoi muuta.

McDonough painosti Michaelia ja vaati Michaelia puhumaan vain ja ainoastaan totta.

"Kaikki kortit pöytään. Tiede ja teknologia ovat meidän puolellamme", McDonough uhosi ja jatkoi tulosten tarkastelua.

Tuntien kuulustelut

Michaelia oli tuossa vaiheessa kuulusteltu jo 2 ja puoli tuntia. McDonough lähti ja Claytor astui kuulusteluhuoneeseen. Claytor alkoi kertomaan fyysisistä todisteista rikospaikalla.

Claytor ilmoitti Michaelille, että he olivat löytäneet verta Michaelin huoneesta. Michael oli järkyttynyt, mutta ei voinut ymmärtää, kuinka se olisi mahdollista.



Todellisuudessa tippaakaan verta ei Michaelin huoneesta löytynyt. Claytor on myöhemmin sanonut, että hän luuli nähneensä verta huoneessa. Laki ei sitä paitsi kiellä poliisia valehtelemasta tai kertomasta harhauttavaa tietoa todisteisiin liittyen mikäli niistä on apua tunnustuksen saamisessa.

Michael purskahti itkuun ja Claytor jatkoi painostustaan. Claytor kertoi Michaelille poliisin jo tietävän kuka murhasi Stephanien, mutta Michaelin tulisi auttaa poliisia selvittämään miksi ja millä tavalla Stephanie murhattiin. Claytor pyysi Michaelia kertomaan, mitä tämä oli veitsellä tehnyt. Michael ei voinut ymmärtää, miksi häneltä tuollaisia kysytään, koska hänellä ei ollut mitään tietoa asioista. Claytor myös kyseenalaisti Michaelin tarinan aamuöisestä käynnistä keittiössä. Claytorin mukaan poliisilla oli selkeät todisteet siitä, että Michaelin on täytynyt nähdä kuolleena oman huoneensa avoimella ovella makaava Stephanie.

Poliisilla oli uskomus, että Stephanie oli kuollut jo viimeistään kello 0.30 ja neljä tuntia myöhemmin heränneen veljen on ollut pakko nähdä sisarensa ruumis matkallaan keittiöön. Myöhemmin isoäiti, joka Stephanien ruumiin löysi, todisti oven olleen klo 6.30 lähes kiinni ja huoneeseen astuessaan hän oli vähällä astua myös Stephanien ruumiin päälle.

Claytor jatkoi kuulustelua. Claytor kehotti Michaelia miettimään, kuinka Michael voisi auttaa poliisia selvittämään tapauksen. Samalla Claytor pyysi Michaelia myös miettimään kuinka voisi auttaa parhaiten itseään.



Claytor : "Vaikka ihminen tekee virheen... Vaikka ihminen tekee jotain pahaa, se ei tarkoita a) sitä, että maailma loppuisi siihen ja b) se ei tarkoita, että olisit paha ihminen".

Michael : "Miksi teette minulle tämän? En tehnyt Stephanielle mitään! Miksi? En enää tiedä itsekkään mitä on tapahtunut, en tiedä teinkö sen vai en? En muista mitään!"

Claytor: " Taidetaan päästä jo oikeille jäljille. Jatka, muistele tarkkaan mitä tapahtui, sillä kaikkihan on mahdollista".

Michael : "Mitä minulle nyt tapahtuu? En edes muista, että tein sen. Mitä nyt tapahtuu? Tuntuu kuin koko elämä olisi vedetty alas viemäristä enkä edes muista sitä."

Claytor : "Yritän tehdä kaikkeni... että pystyisimme auttamaan sinua. Ja tiedätkö mitä? Se on mahdollista."

Paluu huostaanottokeskukseen

Kuulustelu kesti noin 3 ja puoli tuntia, jonka jälkeen Michael palautettiin Polinskyn huostaanottokeskukseen. Keskuksen sosiaalityöntekijä on myöhemmin kertonut, että Michael oli henkisesti aivan lopussa, niin väsynyt, että tuskin jaksoi kävellä.

Mutta tutkijat eivät vielä jättäneet Michaelia rauhaan. Tutkijat katsoivat läpi videoidut kuulustelut ja pyysivät paikalle poliisipsykologi Lawrence Blumin, jolle nauhat myös esitettiin. Claytor on myöhemmin sanonut, että Blumin mielestä Michael valehteli ja etsivät olivat asiasta samaa mieltä. Blumin ja etsivien mielestä Michaelin reaktiot ja käyttäytyminen eivät olleet tyypillisiä henkilölle, joka on syytön tai jolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Claytor kertoo Blumin myös todenneen, että Michael on tyypillinen esimerkki pojasta, joka pakenee omaan fantasiamaailmaansa. Blum kehotti Claytoria selvittämään minkälainen Michaelin mielikuvitusmaailma oli.

Seuraavana päivänä 23. tammikuuta noin kello 16.00, Michael kuljetettiin jälleen poliisiasemalle uutta kuulustelua varten. Aivan kuten aiemminkin, kuulustelu videoitiin. Tällä kertaa kuulustelut kestivät lähes 6 tuntia. Kuulustelijoina olivat Claytor ja hänen kollegansa Mark Wrisley. Wrisley oli ensimmäinen, joka nosti esiin Michaelin kaksi eri puolta, huolehtiva isoveli, mutta toisaalta poika, joka elää videopelien väkivaltaisessa mielikuvitusmaailmassa.

Claytor aloitti kuulustelun pyytämällä Michaelia kertomaan "pahasta" Michaelista. Michael oli hämillään, "Jos tuo on totta, niin siinä tapauksessa toinen Michael on ottanut vallan, sillä en tiedä mitä on tapahtunut, koska en muista mitään." Hetken kuluttua Michael kysyi, mitä hänelle tapahtuisi, jos olisikin totta, että "paha Michael" olikin ottanut vallan ja tappanut Stephanien.

Claytor yritti rauhoitella Michaelia sanomalla, että 14 -vuotiasta lasta ei käsitellä kuten kaduilla kulkevia rikollisia. Hän lupasi Michaelille apua, mutta totesi, että apu olisi kaksisuuntaista, "Saadaksesi apua, sinun tulee myös auttaa meitä". Jälleen kerran Claytor yritti selvittää murhan yksityiskohtia, mutta Michael ei voinut kertoa mitään, koska ei muistanut mitään. Claytor muisti Michaelin aiemmassa kuulustelussa esittämän toivomuksen siitä, että hän saisi kaiken anteeksi. Claytor toi Michaelille kynän ja paperia ja pyysi Michaelia kirjoittamaan kirjeen Stehanielle, jossa Michael pyytäisi Stephanielta anteeksi.

　

Rakas Stephanie,

Olen pahoillani etten edes muista mitä sinulle tein. Minusta tuntuu, että tein sen vaikka en sitä tiedäkkään tai edes muista. Rakastan sinua ikuisesti ja voin vielä muista millainen olit elävänä.

Yritin olla sinulle hyvä ja huolehtiva isoveli. Yhä itken ja rukoilen Jumalalta, että antaisit anteeksi sen, mitä he sanovat minun sinulle tehneen. Välillä tuntuu siltä, että olisi parempi jos muistaisin mitä tapahtui, mutta en oikeastaan halua edes yrittää muistaa. Se, että en muista, on siunaus Jumalalta. Haluan vain muistaa sen millainen olit. Toivon, että rakastat minua ikuisesti, enkä minä koskaan unohda sinua.

Olen joutunut helvettiin ja luulen, että olen sen ansainnut.

Olet aina sydämessäni. Jos tein sen, niin olen hullu. Toivon, että sekä sinä että Jumala molemmat annatte minulle anteeksi. Me kaikki kaipaamme sinua ja minusta tuntuu, että minulta on viety kaikki mitä minulla oli.

Tarkoitukseni ei ollut koskaan satuttaa sinua, mutta olen niin tehnyt, koska he ovat minulle niin sanoneet. Toivon, että ymmärrät, etten tiedä mitä ajattelin kun tein sen. Toivon, että en koskaan muista mitä tein sillä luulen, että en pystyisi koskaan antamaan sitä anteeksi itselleni.

Haluan sinun tietävän, etten ollut oma itseni, kun sen tein. He haluavat, että autan heitä, mutta en pysty. Minusta tuntuu, että petän sinut, koska en pysty auttamaan. Minun pitäisi auttaa sinua, mutta en yksinkertaisesti pysty.

Jos et voi antaa minulle anteeksi, niin ymmärrän sen. Jonain päivänä näen sinut taivaassa ja toivon, että minulla on ikuisuus aikaa hyvittää tekoni sinulle.

Älä koskaan unohda, että rakastin sinua.

　

Riittämättömät yksityiskohdat

Claytor antoi kuulusteluvuoron Wrisleylle, joka alkoi kyselem
ään Michaelilta tapon yksityiskohtia. Wrisley prässäsi Michaelia mm. kysymyksillä pistohaavojen sijainnista. Michael toisti samaa kuin ennenkin,

"En muista mitään, älkää pakottako minua muistamaan!"

Wrisley selitti, että poliisit voivat todistaa sen, että kukaan ei ollut tunkeutunut taloon. Kaikki ovet olivat lukittuja eikä ikkunoissa ollut mitään merkkejä sisääntunkeutumisesta. Wrisleyn mukaan poliisi tietää, että tekijä on talon sisältä.

(Myöhemmin kuitenki osoittautui, ettei kaikki ovet olleet lukittuna. Vanhempien huoneen liukuovi takapihalle oli lukitsematta.)

Wrisley : "Jos pystymme kiistatta todistamaan kaikilla niillä todisteilla mitä meillä on, että sinä olit tekijä, niin uskotko siinä tapauksessa?"

Michael : "Kyllä, uskon sen, Tosin en ole varma muistanko mitään. En halua, että se on kukaan muu perheestä, en halua uskoa, että se olin minä, mutta jos kaikki todisteet osoittavat minun syyllisyyteni, niin uskon. En enää tiedä mitä tehdä. En muista mitään. Te kysytte minulta koko ajan kysmyksiä, joihin en pysty vastaamaan."

Hieman myöhemmin Michael kysyi jälleen, mitä hänelle tulee tapahtumaan. Hän pelkäsi, että hänet sijoitetaan paikkaan, jossa on paljon pahoja ihmisiä. Tässä vaiheessa, noin 4 tunnin kuulustelujen jälkeen, Claytor kertoi Michaelille, että tällä olisi kaksi mahdollisuutta edetä asiassa. Joko olla sanomatta mitään ja pakottaa poliisi etsimään todisteet syyllisyydelle ja tämä tie veisi varmuudella vankilaan. Tai Michael voisi tunnustaa ja kertoa murhaan liittyvät yksityiskohdat, joka tarkoittaisi taas sitä, että Michael saisi tarvitsemansa avun, joka tässä tapauksessa tarkoittaisi psykiatrista hoitoa. Claytor vielä painotti, että loppuun mentäisiin joko todisteilla tai Michaelin tunnustuksella, olisi vain kaksi tietä ja Michaelin pitäisi valita tie, jota kuljetaan.

Michael : "Haluaisin auttaa ja kulkea sitä tietä, mutta en pysty!"

Claytor : " Lopeta tuo paskan jauhaminen, Mike. Lopeta!"

Muutamaa minuuttia myöhemmin Claytor kertoi syyn miksi hän oli niin malttamaton.

Claytor : "Kello lähestyy jo yhtätoista (illalla) Mike. Kaikki todisteet tuodaan eteesi. Me kiirehdimme niiden kanssa, ja totta puhuakseni, nappaamme sinut ystäväiseni. Joudut kulkemaan siis sitä tietä. Onko sinulla jotain kerrottavaa?"

Michael : "Tiedätte, että valehtelen, jos kerron! Miksi pakotatte minut tähän?"

Wrisley : "Kerro meille, Michael."

Michael : "OK, kerron teille, mutta se on täyttä valhetta. Tämä tosin on totta, olin todella kateellinen sisarelleni. Hänellä oli aina paljon ystäviä, hyviä kavereita ja kaikkea. Hänellä oli minun ikäisiä kavereita, tarkoitan niitä suosittuja tyttöjä ja kaikkea. Tämä oli siis totta."

Claytor : "Kerro meille mikä on sitten valhetta?"

Michael : "Tässä kohtaa alan valehdella. Sinä yönä sain vain tarpeekseni, en kestänyt enää. Niinpä otin veitsen, menin hänen huoneeseensa ja pistin häntä. Kun olin lopettanut, vedin hänet pois vuoteeltaan. Pistin häntä 3 kertaa."

(Stephanien ruumiista löytyi kaikkiaan 9 pistoa.)



Michael : "Stephanie makasi vuoteessaan kyljellään kun pistin häntä. Kaikki tämä on valhetta. Ainoa syy miksi valehtelen on se, että sanoit olevan vain kaksi tietä selvittää tämä ja toista niistä teistä pelkään. Mielummin kuolen kuin menen vankilaan."

Pitkän hiljaisuuden jälkeen selvästi ärtynyt Claytor jatkoi : "Niin, totta puhuakseni, olen todella vihainen siitä, että haluat pelata tätä peliä kanssani, olet liian fiksu sellaiseen. Jos haluat testata älykkyyttäni, niin siitä vaan. Jos haluat pelata tätä kuin peliä, niin anna mennä vaan."

Michael pyysi päästä takaisin huostaanottokeskuseen, sillä hän oli todella uupunut, sekä henkisesti että fyysisesti.

Michael : "Tiedän, että tein sen, mutta en tiedä kuinka. En tiedä milloin pystyn kertomaan teille yhtään mitään."

Claytor : "Mitäs jos aloittaisit kaiken alusta? Mistä sait veitsen? Mitä teit veitselle pistettyäsi siskoasi? Kerro minulle, älä toistele valheita!"

Michael : "En tiedä, en muista... Mitään! Viekää minut takaisin huostaanottokeskukseen. En pysty kertomaan mitään. Anteeksi."

Tyhjä huone

Michael siirrettiin poliisiasemalla toiseen huoneeseen ja noin 13 minuuttia videokamera kuvasi tyhj
ää huonetta. Kun he palasivat huoneeseen, Michaelin käytös oli muuttunut silminnähtävästi kontrolloidummaksi. Hänen vastauksensa olivat pidempiä, selittävämpiä lähes yksinpuhelua. Tuon 13 minuutin tauon aikana, hänelle oli kerrottu että hänet on pidätetty sisarensa murhasta.

Claytor on myöhemmin kertonut Michaelin ottaneen tiedon vastaan ilmeettömänä ja vain toteamalla "Niin ajattelinkin. Oikeastaan, en tainnut pitää hänestä laisinkaan".

Michaelin muistikuvat ovat erilaiset. Wrisley oli kertonut Michaelille, että Michaelin vanhemmat uskoivat Michaelin olevan murhaaja, eivätkä he haluaisi koskaan enää nähdä Michaelia. Wrisley antoi Michaelille viimeisen mahdollisuuden kertoa totuuden ja siihen mahdollisuuteen Michael tarttui.

Tässä vaiheessa ei kuulustelua tai Michaelin kertomusta tallennettu sen enempää videolle kuin edes ääninauhalle. Wrisley on tunnustanut jälkikäteen, että hän mahdollisesti puhui Michaelille jotain tämän vanhempien uskomuksesta, että Michael olisi syyllinen. Mutta Wrisley jyrkästi kieltää, että olisi koskaan puhunut mitään sellaista, etteikö vanhemmat haluaisi nähdä vielä poikaansa.

Kun Michael hieman myöhemmin vietiin taas kameran eteen, alkoi Michael puhua Stephaniesta, muistelemaan sitä kun he molemmat olivat Hidden Walley Middle Schoolissa.

"Aloin kiinnostumaan tytöistä ja hän ystävystyi näiden samojen tyttöjen kanssa. En ollut enää Michael vaan Stephanien veli. On vaikea saada tyttöystävää, kun olet vain Stephanien veli."

Seuraavat neljä tuntia Michael puhui avoimesti, mutta katkeroituneesti sisarestaan.

"Joka kerta kun olin pääsemässä "valokeilaan", hän tuli ja varasti paikkani. Hän sai minut tuntemaan itseni rumaksi. Hän sai minut tuntemaan itseni kelvottomaksi. Perheen vanhimman lapsen kuuluisi olla se, jonka perässä nuoremmat tulevat, mutta minä oli hänen varjossaan."

Michael kertoi, kuinka hänen vanhempansa olivat ottaneet Michaelin saaman kunniakirjan pois seinältä siksi aikaa, kun seiniä oli maalattu. Kunniakirjaa ei koskaan laitettu takaisin seinälle. Stephanien palkinto sitä vastoin sijoitettiin sille varattuun pieneen lasivitriiniin. Michael kertoi, että hän vihasi perhettään niin paljon, että sulkeutui huoneeseensa, videopelien ja kirjojen mielikuvitusmaailmaan.

"Loin oman mielikuvitusmaailman, olin kuin kolme persoona tuossa maailmassa. Yksi noista hahmoista on paha,"

Tuo paha oli nimeltään Odin, joka esiintyy Michaelin koulun lehdessä piirtämässä sarjakuvassa.

Hieman myöhemmin Michael itse alkoi epäilemään, että Odin valtasi hänet ja hän oli hyvin vakuuttunut siitä, että Odin tappoi Stephanien. Sitä kuinka se tapahtui Michael ei tiedä, mutta vain sen, että hän sen teki. Michael ei muistanut yksityiskohtia, sillä hän uskoi syyksi raivon, hurjan raivon.

Etsivät toistivat kysymyksiä. Mistä sait veitsen? Mitä teit veitselle? Mitkä vaatteet sinulla oli ylläsi? Kuinka ja missä pesit itsesi murhan jälkeen? Michael ei pystynyt vastaamaan, koska hän ei muistanut mitään.

"Ainoat syyt miksi tiedän että tein sen on se että Stephanie on kuollut ja se, että todisteet niin sanovat. Saatatte löytää jonkun muun joka teki sen ja rukoilen Jumalalta että joku muu sen teki. Luulen vaan, että se on jo myöhäistä. Luulen, että minä tein sen."

Lopuksi Claytor vielä kysyi Michaelilta, olisiko nyt helpompaa tehdä uusi tappo, kun yhden olet jo tappanut. Michael järkyttyi kysymyksestä, mutta pystyi kuitenkin vastaamaan kieltävästi.

Nuorisovankila

Michael siirrettiin nuorisovankilaan. Claytor soitti hänen vanhemmilleen ja kertoi, että Michael on pidätettynä sisarensa murhasta. Samalla hän ilmoitti, että vanhemmat voivat hakea Shannonin huostaanottokeskuksesta.

Steve onnistui soittamaan Michaelille.

Steve : "Michael, teitkö sinä sen?"

Michael : "En tiedä enää mihin uskoa. He kertoivat minulle, että tein sen!"

Steve ja Cheryl Crowe olivat järkyttyneitä. He eivät epäilleet poliisin kertomaa.

"Poliisi sen meille kertoi. Miksi emme olisi uskoneet heitä?"

Steve ja Cheryl viettivät jälleen unettoman yön. Seuraavana päivänä he kävivät katsomassa poikaansa. Kun he poistuivat tapaamisesta, he olivat varmoja, ettei Michael surmannut sisartaan. He aistivat, että Michael oli kokenut jonkinlaisen romahduksen poliisikuulustelujen paineenalaisena.

Kesti reilun kaksi viikkoa ennen kuin Michael itse tajusi saman.

Sillä välin poliisi oli jo varma, että tapaus oli ratkaistu. Claytorin mielestä murhassa oli selviä intohimorikoksen piirteitä, jonkinlainen väärinkäsitys Michaelin ja Stephanien välillä johti tähän lopputulokseen. Kaikki muut teoriat ja tutkimussuunnat työnnettiin syrjään. Huumeet, jotka löydettiin vanhempien makuuhuoneesta, naapurustossa liikuskellut muukalainen. Näillä ei ollut enää mitään merkitystä.

Claytoria ja muita tutkijoita piinasi yksi epäselvyys. Missä on surmatyössä käytetty veitsi, jota ei ollut löydetty huolimatta suurista etsinnöistä talossa ja talon ympäristössä?

Poliisit eivät vielä tienneet, että tietyt tapahtumat saisivat heidät pian suuntaamaan huomionsa toisaalle.

Seuraavat jutut on suomennettu osoitteesta http://travel.signonsandiego.com/news/reports/crowe/ ja keskittyvät lähinnä murhatapahtumaan ja tapahtumapaikan tutkintaan. Eli tässä käsitellään tapausta Crowen perheen näkökulmasta. Mainittakoon, että tapaus elää yhä USA:ssa. Richard Tuiten osuutta tutkitaan uudelleen. Eräiden tahojen mielestä R.Tuite on joutunut oikeusmurhan uhriksi.


OSA 3/6

MURHAVÄLINE

Päivänä, jolloin Stephanie Crowe haudattiin, Suzie Houser huolestui poikansa Aaronin veitsikokoelmasta, jota Aaron säilytti makuuhuoneensa lipastossa. Aaron ja Michael olivat olleet parhaimpia kaveruksia edellisen lokakuun välirikkoon saakka. Välirikkoon oli syynä kateisiin joutunut käteinen ja muutama kadonnut tietokonepeli.

Entäpä jos Aaronin veitsikokoelmasta puuttuu veitsi?

Ennen kuin Houserit lähtivät Stephanien hautajaisiin tammikuun 27. päivänä 1998, Suzie Houser vaati 15 -vuotiasta poikaansa tarkistamaan, että yksikään veitsi ei ole hukassa. Järkytys oli suuri, kun Aaron kertoi yhden veitsen puuttuvan, "Best Defense" veitsi, jossa on muovinen muotoiltu kädensija ja noin 13 senttinen terä. Suzie, yksinhuoltaja äiti, soitti välittömästi Escondidon poliisille ja ilmoitti asiasta. Hän ei tajunnut soittaessaan, että tuon puhelun seurauksena hänen 15 -vuotias poikansa tapaisi taas Michael Crowen. Tällä kertaa nuorisovankilassa.



Aaron Houser

Etsiville päivä, jona Stephanie haudattiin, muodostui käännekohdaksi. He luulivat löytäneensä murha-aseen ja jäljet, jotka johtaisivat pahan salaliitoon, jonka uhrina Stephanie kuoli.

Päivä Stephanien ruumiin löytymisen jälkeen Escondidon poliisin etsivät vierailivat Michael Crowen parhaan ystävän, Joshua Treadwayn, kotona. Etsivät koputtivat oveen vain hetkeä sen jälkeen kun Joshua äiti oli lähtenyt koululle, jossa hän työskenteli. Toinen etsivistä katseli Joshuan veljen Zacharyn veistotyötä, joka oli Zacharyn koulutehtävä. Etsivä kysyi Zacharylta, "Kenen tuo on?". Zachary luuli, että etsivä tarkoitti puukkoa hänen kädessään ja vastasi, että puukko oli Joshuan. Rambo-tyylinen puukko, jossa oli 15 senttinen terä ja kahvassa kompassi.

Hetkeä myöhemmin, kun Joshua tuli paikalle, etsivä esitti saman kysymyksen jolloin Joshua kertoi, että se on Zachin. Myöhemmin Joshua on kertonut luulleensa poliisin tarkoittavan veistotyötä, jota Zachary oli tekemässä eikä puukkoa.



Joshua Treadway

Claytor kutsui tätä "Veitsi valheeksi" ja piti sitä erittäin epäilyttävänä ja raskauttavana.

4 päivää myöhemmin Suzie Houser siis soitti poliisille poikansa kadonneesta veitsestä, ojensi puhelimen Aaronille ja Aaron kuvaili kateissa olevaa puukkoaan; Ruostumatonta terästä, yksipuoleinen terä, muotoiltu kahva. Terässä tekstit "Best Defense" ja "China".



Aaron Houserin kadonnut Best Defense puukko

　

Claytor uskoi tehneensä läpimurron. Hänellä oli nyt hyvä syy hankkia etsintälupa Joshua Treadwayn kotiin. Hänellä oli aavistus, että hän löytäisi Aaronin kadonneen puukon Joshuan kotoa. Ja hän uskoi, että tämä puukko, "Best Defense", on ase, jolla Stephanie Crowe surmattiin. Liian paljon ollakseen pelkkää yhteensattumaa.

Hiljaiset juhlat

Vaikka tammikuun 27. päivä 1998 oli Joshuan 15-vuotis syntymäpäivä, Treadwayn talossa kukaan ei ollut juhlatuulella, varsinkin kun juuri oltiin palattu Stephanie Crowen hautajaisista. Hiljaisen talon rauhan rikkoi Claytorin puhelu. Hän halusi Joshuan ja tämän vanhemmat välittömästi Escondidon poliisilaitokselle. Tammy ja Michael Treadway ajoivat poikansa kanssa poliisilaitokselle. 30 minuutin aikana, jonka he viettivät laitoksella, Joshua kertoi Claytorille Aaron Houserin kokoelmassa ollutta "Best Defense" puukkoa niin paljon, että tilaisuuden tullen hän piilotti reppuunsa. Joshua myönsi tehneensä väärin, mutta kertoi myös ettei hän ole tehnyt mitään puukolla. Se on ollut vain piilossa koko ajan hänen sänkynsä alla.

Joshua vakuutti uudestaan ja uudestaan, että hän oli varastanut puukon tammikuun 16. päivä, viisi päivää ennen Stephanien ruumiin löytymistä. Selitys siitä, kuinka puukko oli päätynyt Joshuan haltuun tulisi muuttumaan seuraavien tuntien aikana.

Joshuan vanhemmille ilmoitettiin, että poliisit etsintäluvan kanssa tulisivat tutkimaan Treadwayn talon ja otaksuivat löytävänsä aseen, jolla Stephanie Crowe surmattiin. Treadwayt yhdessä poliisien kanssa palasivat talollensa. Perheenjäsenet koottiin olohuoneseen ja poliisit aloittivat etsinnän. Niin kuin Joshua oli kertonut "Best Defense" puukko löytyi hänen sänkynsä alta. Samasta paikasta löytyi myös Rambo-puukko, jota Zachary oli aiemmalla poliisien käynnillä käyttänyt.

Rambo-puukko ei sopinut tekovälineeksi, sillä se oli liian suuri verrattuna Stephanie Crowen ruumiissa olleisiin yhdeksään pistohaaaan. Tutkijoiden huomio kiinnittyi "Best Defense" puukkoon. Claytor otti puukon mukaansa ja lähti Housereille. Aaron Houser tunnisti puukon hänen kokoelmastaan kadonneeksi puukoksi.

Joshua Treadway pidätettiin epäiltynä varkaudesta ja hänet kytkettiin käsirautoihin kyynelehtivän äitinsä edessä ja vietiin takaisin poliisilaitokselle. Joshuan isä seurasi perässä omalla autollaan.
Kello 21.45 nuorukainen oli suljettuna ikkunattomaan kuulusteluhuoneeseen poliisilaitoksella. Joshuaa kuulustelttin yhtäjaksoisesti seuraavaan aamuun hieman yli kello 8:aan saakka. Kuulustelujen loppuessa Joshua oli ollut valveilla jo lähes 26 tuntia.



Joshua Treadway kuulusteluhuoneessa

Joshuan kuulustelu

Kuulusteluraportin mukaan yli yön kestänyt kuulustelu alkoi Claytorin uhmakkaalla painostuksella. Claytor painosti Joshuaa uskomuksilla, jotka hänellä oli puukosta, joka löytyi Joshuan vuoteen alta.

Claytor : "Jos tämä on puukko, jota käytettiin, kuinka voit selittää sen, että se on sinun hallussa?"

Joshua : "En mitenkään, en tehnyt sillä mitään. Se on ollut vain vuoteeni alla!"

Claytor : "Tiedän mitä selität minulle ja se ei ole totta, myös sinä tiedät sen, Josh. Ja minä voin sen todistaa!"

Mutta Claytorilla ei ollut mitään todisteita. Itseasiassa testit, jotka paljastavat pienetkin verijäänteet eivät näyttäneet mitään eikä tutkijat löytäneet puukosta mitään mikä viittaisi Stephanieen. Myöhemmin syyttäjän ja puolustuksen palkaamat asiantuntijat eivät edes päässeet yksimielisyyteen oliko "Best Defense" edes puukko jolla Stephanie surmattiin, sillä "Best Defensen" jättämät jäljet eivät sopineet Stephanien ruumiista löytyneisiin jälkiin.

Kun Joshua tajusi, että poliisi epäilee hänellä olevan hallussan murha-aseen, hän purskahti itkemään ja itku sai hänet hyperventiloimaan. Claytor käytti tilaisuutta hyväkseen ja yritti tarjota Joshualle tietä ulos ahdingosta. Claytor vaati toistuvasti Joshuaa puhumaan totta. Lopulta Joshua tunnusti, että hän oli saanut puukon Aaron Houserilta.

Claytor oli tyytyväinen saamaansa tietoon, mutta jatkoi kuulustelua.

Claytor : "Kerroppa, mitä sinun piti tehdä sille puukolle?"

Joshua : "Ei minun pitänyt puukolle mitään tehdä vain piilottaa se. Se on totuus, voitte tehdä minulle vaikka valheenpaljastustestin. Luulin, että kaikki on hyvin, kun kerron, että piilottelin sitä puukkoa. En usko, että Stephanie tapettiin tuolla puukolla. Olen tosissani ja uskon, että teidän todisteet kertoo samaa."

Kun vajaa tunti kuulusteluja oli käyty, Joshua pyysi saada nähdä äitinsä välittömästi. Lain mukaan Claytor ei voinut sitä kieltää, mutta Claytor uhkasi seuraamuksilla, jos kuulustelu nyt keskeytetään.

Claytor : "Jos haluat päättää tämän kuulustelun, niin voidaan tehdä niin. Mutta, sen jälkeen sinulla ei ole enää mahdollisuutta muuttaa lausuntoa. Koska, kun minä lähden tästä huoneesta, niin ainoa mahdollinen johtopäätelmä on se, että sinulla oli hallussa puukko, jolla 12-vuotias tyttö surmattiin ja se puukko oli sinun sänkysi alla. Ymmärrätkö? Sen minä pystyn todistamaan. Pysähdy ja mieti, mitä muuta minun tarvitsee todistaa? Eipä paljoakaan."

Joshua mietti vain hetken ja tunnusti jälleen saaneensa puukon.

Claytor : "Ajatteleppa niitä ihmisiä, jotka saattoivat sinut tähän tilanteeseen. Oliko se sinusta reilua mitä he tekivät?"

Joshua : "Ei!"

Claytor : "Ok, onko sinusta reilua, että joudut istumaan täällä ja suojelemaan heitä, Josh?"

Claytor tarkoitti Michael Crowea ja Aaron Houseria. Tässä vaiheessa Claytor oli varma, että tuo kaksikko oli surmannut Stephanien ja pian myös Joshua Treadway olisi hänen kanssaan samaa mieltä.

Poliisin omituinen teko

Tehdäkseen selväksi Joshualle ja hänen isälleen, kuinka suurilla panoksilla pelattiin, etsivät ottivat epätavallisen askeleen. He tekivät paperin, jossa luki "Joshua Treadway, PC-187". PC-187 on koodi murhasta Kalifornian rikoslaissa. Paperin allekirjoitti Claytor. Sen jälkeen Joshua vietiin kuvattavaksi niin, että hän joutui pitämään paperi rintakehäänsä vasten. Tuloksena saadulla valokuvalla ei ole mitään juridista merkitystä, mutta Joshuaan ja hänen isäänsä sillä oli merkittävä vaikutus.



Claytor esitteli kuvan Joshuan isälle kuulusteluhuoneen ulkopuolella. Michael Treadwaylla ei ollut mitään syytä epäillä, mitä Claytor kuvalla halusi kertoa. Michael tunsi monet laitoksen etsivistä, sillä Michael oli ammatiltaan lukkoseppä ja poliisi oli usein tarvinnut hänen apuaan. Yöllä, noin kello 0.30, Michael sai puhua Joshua kanssa. Keskustelu videoitiin salaa.

Michael T : "Kuule, jos Aaron antoi sinulle puukon ja käski päästä siitä eroon, niin kerro se."

Joshua : "Ei hän mitään sellaista ole sanonut."

Michael T : "Rukoilen, että tuo ei ole murha-ase. Jos se jostain syystä onkin, niin joudun halaamaan sinua hyvästiksi."

Vaikka Joshuan tilanne oli Michaelille täysin selvä, ei hän tehnyt elettäkään ottaakseen yhteyttä heidän lakimieheensä. Myöhemmin Michael on sanonut katuvansa sitä, ettei ottanut lakimieheen yhteyttä. Michaelille kerrottiin, että nämä kaksi poikaa, Michael C ja Aaron, tappoivat Stephanien ja Joshua on siinä osallisena. Michael T:n mukaan poliisit tekivät itsestään Joshuan kavereita, jotka auttaisivat Joshua pois siitä loukusta, jonne hänen ystävänsä olivat hänet ajaneet. Ei ollut muuta mahdollisuutta kun yrittää tehdä yhteistyötä poliisin kanssa.

Joshuan ja hänen isänsä keskustelun aikana konstaapeli Phil Anderson kurkisti huoneseen ja kertoi, että alustavat tulokset puukon tutkimuksista olivat tulleet. Samoin Anderson kertoi, että Aaron houser on myös poliisilaitoksella.

Tulokset puukon tutkimuksista eivät kertoneet mitään. ei löytynyt mitään löydöksiä, jotka todistaisivat sen murhavälineeksi. Eikä Aaronkaan ollut poliisilaitoksella. Mutta niin kuin aiemmin jo todettiin, laki antaa mahdollisuuden poliisille tarvittaessa valehdella tutkinnan ja kuulusteluiden aikana. Andersonin ilmoituksella oli kuitenkin merkittävä vaikutus Joshuan yhteistyöhaluihin.

Valheenpaljastustesti

Treadwayt päättivät tehdä yhteistyötä ja Joshua joutuisi Chris McDonoughin ja CVSA:n testattavaksi. McDonough saapui noin klo 03.00 tammikuun 28. päivän yönä. Claytor ja Wrisley toivoivat, että McDonough rauhallisena miehenä saisi aikaan läpimurron. Eivätkä he tulleet pettymään.

McDonough kertoi Joshualle olevansa puolueeton tutkija, jota oli pyydetty paikalle tekemään valheenpaljastuskoe Joshualle. Hän selitti myös yksityiskohtaisesti Joshualle, kuinka CVSA toimii.

Kello 04.00:n ja aamun välillä Joshua kävi läpi sarjan CVSA testejä. Hän kertoi varastaneensa puukon Aaron Houserilta eikä hänellä ollut mitään tekemistä Stephanien kuoleman kanssa. Joshua oli vakuuttunut, että hän läpäisee testit, koska hän tiesi puhuvansa totta ja uskoi koneen vahvistavan sen. Mutta testien jälkeen McDonough sanoi, että Joshua epäonnistui.

Joshua ei voinut käsittää tulosta. Hän oli kertonut vain totuuden. Hän ei ollut saanut puukkoa Michael Crowelta vaan oli varastanut sen Aaronilta. McDonoughin mukaan kone kertoi toisenlaisen tuloksen. Joshua toivoi vain pääsevänsä nukkumaan.

Ennen aamu kello 8:aa Joshua Treadwayn tarina oli kuitenkin muuttunut. Hän kertoi saaneensa puukon Aaron Houserilta, joka oli taas saanut sellaisen ohjeen Michael Crowelta. Hän kertoi saaneensa puukon samana sunnuntaina, jolloin Super Bowl (NFL:n loppuottelu) oli pelattu. Tuona sunnuntaina Joshua oli ollut Housereilla, jossa molemmat pojat, Joshua ja Aaron, puhuivat koulun terapeutin Peggy Deckerin kanssa heidän ystävänsä pidätyksestä ja hänen sisarensa kuolemasta. Aaron Houser antoi puukon Joshualle sanoen "Hankkiudu siitä eroon". Myöhemmin Joshua kertoi McDonoughille laittaneensa puukon farkkujen taskuunsa, piilotellakseen sitä vanhemmiltaan. Joshua oli väsynyt, mutta tyytyväinen siitä, että McDonoughin CVSA oli lopultakin tyytyväinen Joshuan vastauksiin.

Tutkijat olivat tyytyväisiä Joshuan lausuntoon, sillä he uskoivat pystyvänsä toteennäyttämään Stephanie Crowen kuoleman takana olevan salaliiton. Mutta sitä poliisit eivät vielä aavistaneet, että edessä olisi vielä monta mutkaa.


Tutkijoiden toiminta

Tutkijat, jotka kuulustelivat Joshuaa 10 tunnin ajan tammikuun 27.-28. valehtelivat ainakin kolmessa asiassa.

1. Poliisilla olisi pitäviä todisteita siitä, että Michael Crowe ja Aaron Houser olivat surmanneet Stephanien.

2. Michael Crowe ja Aaron Houser olivat asettaneet Joshualle ansan, jolla Joshua lavastettiin syylliseksi.

3. Puukolle tehdyt testit osoittivat sen olleen surma-ase.

Myöhemmin oikeudenkäynnissä Claytor tunnusti nämä valheet, mutta vetosi lain suomaan mahdollisuuteen valehdella tutkimuksen aikana. Hänen mukaansa kyseistä taktiikkaa käytetään yleisesti; asetetaan epäillylle "syötti" ja katsotaan kuinka tämä reagoi syöttiin.

Kiitos Rosamarine! Erittäin mielenkiintoista luettavaa, mahtavaa kun joku jaksaa suomentaa!! Toivottavasti pian tulee jatkoa!

Kiitos Carina Tällä hetkellä en välttämättä ihan näin isoja käännöstöitä jaksaisi/ehtisi tekemään. Olen suomennellut nämä viime keväänä Nymfoon, mutta eräänä päivänä käväisi mielessä, että palveluntarjoaja saattaa laittaa luukut kiinni, kun siellä on menossa hiljaisempi kausi. Ja tietenkin tänne on aina mukava postata juttuja kaikkien iloksi. No, lisää tulee nyt

Seuraavat jutut on suomennettu osoitteesta http://travel.signonsandiego.com/news/reports/crowe/ ja keskittyvät lähinnä murhatapahtumaan ja tapahtumapaikan tutkintaan. Eli tässä käsitellään tapausta Crowen perheen näkökulmasta. Mainittakoon, että tapaus elää yhä USA:ssa. Richard Tuiten osuutta tutkitaan uudelleen. Eräiden tahojen mielestä R.Tuite on joutunut oikeusmurhan uhriksi.


OSA 4/6

13 päivän odotus

13 päivää Joshuan edellisestä kuulustelusta, helmikuun 10. 1998, Joshua kutsuttiin toiseen, ratkaisevaan kuulusteluun. Claytor soitti Tammylle ja kertoi, että poliisilla olisi muutama tarkentava kysymys liittyen ensimmäisen kuulustelun tuloksiin. Voisiko Joshua saapua laitokselle?

Michael Treadway ajoi poikansa laitokselle noin klo 10 aamulla. Hänelle kerrottiin, että kuulustelu veisi korkeintaan 45 minuuttia. Lopulta kuulusteluihin meni lähes 10 tuntia!

Michael T tiedusteli Claytorilta olisiko hänen syytä hankkia Joshualle asianajaja, mutta Claytor totesi ettei se ole tarpeellista. Claytor on myöhemmin kiistänyt koskaan antaneensa tuollaista neuvoa.


Seuraavan kerran Michael Treadway näki poikansa seuraavana päivänä, nuorisovankilan vierailutunnin aikana.

Joshuan toinen kuulustelu

Joshua oli jälleen tutussa kuulusteluhuoneessa Escondidon poliisilaitoksen toisessa kerroksessa. Joshua muisti selkeästi mitä Claytor oli samassa huoneessa sanonut 13 päivää aikaisemmin.

"Josh, todisteet naulaavat sinut! Minulla on murha-ase, joka löytyi sänkysi alta. Minun pitää miettiä, Josh. Mitä tekisin sinun osaltasi? Syytän sinua 12 -vuotiaan Stephanie Ann Crowen murhasta!"

Siitä huolimatta Joshua lähetettiin kotiin.

Tällä kertaa Claytor oli pyytänyt McDonoughin kuulustelijaksi. McDonough oli edellisellä kerralla tehnyt sarjan valheenpaljastustestejä Joshualle. CVSA oli osoittanut Joshuan puhuvan totta, mutta McDonough oli kuitenkin ollut epäileväinen ja valehdellut Joshualle tuloksista. Hänen mielestään Joshua oli yrittänyt salata jotakin. Edellisen kuulustelun aikana McDonough testasi Joshuan vain kerran. Se tapahtui kuulustelun puolen välin tienoilla ja testiin meni vain 6 minuuttia.

Uuteen kuulustelun käytetyn kymmenen tunnin aikana Joshua kieltää kaiken osallisuutensa tapahtumiin, mutta painostuksen alaisena lopulta päädytään kuitenkin lopputulokseen, jossa Joshua myöntää osallisuutensa ja mukana olonsa tapahtumiin. Kuinka hän oli paikalla asiaa suuniteltaessa, toteutettaessa ja sen jälkeenkin. Kuinka hän avusti Michael Crowea ja Aaron Houseria murhahankkeessa.
Kysymys siitä puhuiko Joshua totta mietityttää yhä tänäkin päivänä. Treadwayn, Crowen ja Houserin perheiden yksimielinen mielipide on, että Joshua sepitti tarinan valtavan henkisen paineen alaisena. Poliisin ja syyttäjän mukaan tunnustus oli vapaaehtoinen ja todenmukainen. Jos Joshua valehteli, niin miksi hän tunnusti olevansa osa salaliittoa, jota ei koskaan ollut edes olemassa?


Syyttäjä seuraamassa kuulustelua

Piirikunnan syyttäjä Gary Hoover oli paikalla seuraamassa Joshuan kuulustelua escondidon poliisilaitoksella helmikuun 10. päivä 1998. Hoover ja etsivät keskustelivat siitä, pitäisikö Joshualle lukea hänen oikeutensa ennen kuulustelun aloittamista. Oikeudet, jotka antavat oikeuden olla vastaamatta ja oikeuttavat kuulustellun saavan paikalle myös asianajajan. Oikeudet Joshualle luettiin vasta kuulustelun loppuvaiheessa, kun hänet julistettiin pidätetyksi.



Gary Hoover

Kun 10. helmikuuta videoitu kuulustelu alkaa, Joshua hyvin aikaisessa vaiheessa kertoo, että puukon hän oli saanut Aaron Houserilta neljä päivää Stephanien kuoleman jälkeen. Aaron oli kertonut, että puukolla oli tapettu Stephanie ja Joshuan täytyisi hankkiutua eroon puukosta.

Hän ei tiennyt, mitä Aaron oli puukolla tehnyt, mutta sen hän tiesi, että Aaron oli ollut paikalla. Joshua kielsi itse olleensa paikalla laisinkaan. Joshua selitti, ettei hän millään olisi pystynyt hiippailemaan ulos huoneestaan keskellä yötä, sillä Joshua jakaa huoneen pikkuveljensä kanssa. Hänen olisi täytynyt hiipiä äänettömästi vanhempiensa makuuhuoneen ohi päästäkseen ulos talosta.

McDonough ei uskonut Joshuaa. Hänen mielestään Joshua pimitti tietojaan lojaalisuudesta ystäviään kohtaan. McDonoughin mukaan Joshua ei ollut vaikeuksissa ellei hän ollut mukana. Hän kehotti Joshuaa myös unohtamaan lojaalisuuden, sillä se veisi Joshuan vaikeuksiin.

Joshua : "Aaron kertoi minulle olleensa siellä. Hän kertoi auttaneensa Michaelia."

Tuolla lauseella koko kuulustelun luonne muuttui.

McDonough : "Entäpä, jos Aaron sanoisi, että Josh sen teki. Josh oli Michaelin apuna."

Joshua : "No, hänet pitäisi testata... Kone ei valehtele."

Hetkeä myöhemmin McDonough päätti pitää tauon ja poistui huoneesta. Hänellä oli keskusteltavaa Claytorin kanssa. Joshua istui hiljaa kuulusteluhuoneessa ajatuksiinsa vaipuneena. Lisää paljastuksia oli vielä tulossa.

Kun McDonough palasi 10 minuuttia myöhemmin huoneeseen, hän kohtasi yhtäkkiä puheliaaksi muuttuneen Joshuan.

Joshua kertoi, kuinka hän oli ollut Aaronin luona ja Aaron oli antanut hänelle puukon. Aaron kertoi että hän ja Michael olivat tappaneet Michaelin siskon. Aaron kertoi olleensa päätekijä Michaelin katsoessa. Joshua oli yrittänyt kysellä Aaronilta tapahtumista, mutta Aaron oli käskenyt Joshuaa pitämään suunsa kiinni. Aaron oli ojentanut puukon Joshualle ja käskenyt piilottamaan sen, hankkiutumaan siitä eroon ja kielsi puhumasta asiasta kenellekkään. Aaron oli kertonut, että he olivat Michaelin kanssa suunnitelleet Stephanien surmaamista jo jonkin aikaa. He tiesivät mitä olivat tekemässä. Aaron käski Joshuan olla huolehtimatta asiasta, kaikki olisi ok, kunhan Joshua vain hankkiutuisi eroon puukosta.

Tunteja jatkunut kuulustelu, poliisien kertomat valheet, uhkailut ja painostus oli tehnyt tehtävänsä. Joshuan kertomus alkoi yhä enemmän ja enemmän kääntymään salaliittoon ja murhaan.

McDonough esitti Joshualle olettamuksiaan siitä, että Joshua oli osallistunut suunnitteluun ja oli tietoinen siitä, mitä suunniteltiin, mutta epäili samalla, ettei Joshua uskonut, että suunnitelmaa koskaan toteutettaisiin.

Joshua kielsi tienneensä suunnitelmasta, toisti aiemmin kertomaansa. Kuinka Aaron ja Michael olivat hiipineet taloon, Michael oli jollain tavoin pitänyt Stephanien äänettömänä ja Aaron oli tehnyt likaisen työn eli saman tarinan, jonka Aaron oli hänelle kertonut.

McDonough : "Sinulla ei ole mitään syytä pelätä, ymmärrätkö? Olenhan kertonut sinulle kuinka tämä prosessi etenee ja olet selvinnyt tähän mennessä todella hienosti."

Joshua : "Niin, olet todella tukenut ja auttanut minua... "

Yhtäkkiä Joshua alkoi kertomaan, kuinka Michael oli joskus kertonut haluavansa päästä siskostaan eroon, koska vihasi siskoaan. Joshua kertoi, että Michael ja Aaron olivat aloittaneet Stephanien murhan suunnittelun koulussa. Tämän kerrottuaan Joshua tajusi, että oli valheissaan mennyt liian pitkälle, mutta ei tiennyt kuinka korjata tilanne.

McDonough oli äärettömän tyytyväinen siitä, mitä oli Joshualta kuullut, mutta ei hellittänyt tiukkaa otettaan Joshuasta.

McDonough : "Jos olit mukana suunnittelemassa... Sen on täytynyt olla jokin erehdys tai vahinko, eikö? Me varmaankin pystymme selviämään tuosta. Ethän varmaan halua mitään yllätyksiä syyttäjän puolelta, vaikkapa sellaista, että teitä kaikkia kolmea syytetään murhasta? Ok, yritetäänpä saada sinut kuiville tästä ja se on mahdollista vain jos puhut totta. Minun tehtäväni on löytää totuus, siihen olen sitoutunut."

Ja samantien McDonough kertoi Joshuan jälleen kerran epäonnistuneen CVSA testissä. Neljän tunnin kuulustelun jälkeen McDonough päätti ottaa CVSA:n käyttöön, testit ajettiin läpi 3 kertaa.



Computer Voice Stress Analysator (CVSA)

Joshua oli alkanut uskomaan, että kone todellakin teki tehtävänsä. Mutta, kaikkien kolmen testauskerran jälkeen McDonough kertoi pettyneenä Joshuan epäonnistuneen.

McDonough : "Et pysty huijaamaan konetta, et todellakaan."

Joshua : "En edes yritä huijata... Yritän tehdä yhteistyötä koneen kanssa!"

McDonough : "Josh, et voi tehdä yhteistyötä koneen kanssa. Tiedän varmaan kuinka kone toimii? Se haluaa totuuden ja sinä et sitä kerro. Me molemmat tiedämme sen, sinä ja minä. Haluan totuuden, kone haluaa totuuden... Tämä on modernia teknologiaa.... En usko että tapoit Stephanien, olit vain avustaja, sivustaseuraaja... Sinun täytyy kertoa totuus!"

Joshua : "Mitä haluat minun kertovan?!"

Joshua purskahti itkuun ja jatkoi vastaamista McDonoughin kysymyksiin. Joshua ei valehdellut, hän ei tiennyt enempää kuin mitä oli kertonut. Hän ei ollut Crowen talolla tapahtumayönä, hän ei saanut tehtäväkseen veristen vaatteiden hävittämistä. Joshua jatkoi itkuaan ja silloin häneltä lipsahti lause... "Aaron Houser uhkasi tappaa minut ja perheeni, jos kerron yön tapahtumista kenellekään".

McDonough rauhoitteli Joshuaa ja painotti sitä, ettei Joshua antaisi muiden manipuloida. Samalla McDonough kertoi, että Aaron on parhaillaan vastapäisessä kuulusteluhuoneessa antamassa lausuntoaan. Hän vihjaisi Joshualle, että mikäli Joshua ei kertoisi totuutta sekä Aaron että Michael naulaisivat Joshuan.

Todellisuudessa Aaronia ei ollut edes vielä kuulusteltu, ei edes pidätetty. Sen enempää Aaron kuin Michaelkaan eivät koskaan omissa kertomuksissaan maininneet Joshualla olleen minkäänlaista osaa Stephanien kuolemaan. Oikeudessa McDonough väitti, ettei hän kuulustelujen aikana kertaakaan valehdellut Joshualle. Mielenkiintoinen väite, sillä kuulustelut on videoitu ja kaikki tapahtumat ja keskustelut on nauhoilta todennettu.

Joshua halusi olla niin yhteistyökykyinen kuin mahdollista, mutta hän edelleen kielsi olleensa Crowen talolla kun Stephanie tapettiin. McDonough ei tätä uskonut.

McDonough : " Entäpä jos sinä olit siellä... Tehtäväsi oli vain vahtia ulkona? Kerro totuus..."

Joshua : "Niinkö Michael on kertonut? En ollut vahtimassa..."

McDonough : "Josh, lopeta tuo... Lopeta totuuden kieltäminen... Ajattelet liikaa, et kuuntele minua... Puhutaanpa tuosta vahtimisesta. Kerro minulle totuus"

Joshua: "En koskaan mennyt taloon sisälle... En auttanut heitä mitenkään... En tappanut ketään!"

McDonough : "Ok, tiedän. Odotit ulkopuolella. Missä siellä? Kerro, ei se satu... Sinun on kerrottava... Mitä enemmän ajattelet sitä sen enemmän se sattuu... Siellä ulkona... Missä seisoit?"
Joshua : "Pihatiellä!"


Kertomus muokkautuu

Mitä enemmän McDonough kyseli ja painosti Joshuaa sen nopeammin Joshuan versio siitä kuinka Stephanie Crowe kuoli muutti muotoaan.

Joshua kertoi saaneensa puhelun Michael Crowelta tammikuun 20. päivän iltana noin 21.00-21.30. Tuon puhelun aikana Michael oli kertonut, että "tämä olisi se yö". Tuon puhelun jälkeen Aaron Houser oli soittanut ja kertonut suunnitelman yksityiskohdat. Joshua kertoi hiipineensä ulos huoneestaan ja talosta noin kello 23.00 aikaan ja kävelleensä Houserin talolle, jonne matkaa oli noin 4,5 kilometriä. Houserin talolla hän oli noin 23.30. Aaronin kanssa he kävelivät yhdessä Crowen talolle reilun 3 kilometriä, jonne he saapuivat noin kello 0.30. Joshualla yksin meni 4,5 kilometrin matkaan noin puoli tuntia, mutta Aaronin kanssa reilun kolmen kilometrin matkaan lähes tunti!

Joshua kertoi, että hän tiesi suunnitelman ja sen, että hänen vastuullaan oli hankkiutua eroon puukosta. Aaronille hän oli kertonut olevansa kauhusta jäykkänä eikä olisi halunnut olla osallisena tällaiseen laisinkaan.

Heidän saavuttuaan Crowen talolle noin kello 0.30, Michael oli laskenut Aaronin sisälle ja Joshua oli omien sanojensa mukaan odotellut ulkona noin 20-30 minuuttia, kunnes Aaron tuli talosta ja he lähtivät paluumatkalle. Paluumatkalla Aaron kertoi Michaelin peittäneen Stephanien suun ja pitäneen näin tytön hiljaisena ja Aaron oli hoitanut hommat loppuun.

Joshua kertoi kävelleensä lähes 8 kilometriä ennen kuin oli kotonaan. Hän meni ovesta sisään omilla avaimillaan, puki pyjaman päällensä ja palasi vuoteeseensa herättämättä ketään. Lopun yön Joshua pyöri vuoteessaan peläten, Aaronin tulevan tappamaan hänet. Joshua nousi ylös kello 6.30-7.00 saamatta minuuttiakaan unta sinä yönä. Aamulla hän lähti normaalisti kouluun eikä kukaan perheenjäsenistä, opettajista tai luokkakavereista havainnut mitään normaalista poikkeavaa.

Kun Joshua lopetti kertomuksensa hän kysyi etsiviltä (McDonough ja Claytor) voisiko hän jo palata kotiin vielä samana iltana.

Claytor : "Tuota... tänä iltana voi olla vähän kyseenalaista... Pitää hieman miettiä... Olemme keskustelleet asiasta... Olet ollut todella, todella yhteistyöhaluinen, mutta... Uskoisin, että olet jo lähes valmis..."

Joshua : "Lähtemään kotiin??"
Claytor : "Ei... vaan totuudessa, ymmärrätkö?!"


Pimeässä keittiössä

Claytor epäili, että Joshua oli ollut Crowen talossa sisällä.

Claytor : "Ei se tee tästä ongelmasta enää yhtään suurempaa vaikka olisitkin ollut sisällä talossa tai jopa nähnyt mitä kaverisi tekivät."

Joshua kielsi olleensa sisällä talossa tai nähneensä tai edes kuulleensa mitään tapahtumista talon sisällä.

Claytor muistutti Joshuaa, että Michael Crowe on jo kertonut oman versionsa tapahtumista ja että Michaelin versio oli todella yksityiskohtainen. Se mitä Claytor ei kuitenkaan kertonut oli se tosiasia, ettei Michael omassa versiossaan maininnut Joshuaa laisinkaan.

Jälleen Joshua alkoi muistaa uusia yksityiskohtia tapahtumista... Hän oli nähnyt Michaelin pesevän puukkoa keittiön tiskialtaassa. Puukko, jonka Michael pesi oli aiemmin mainittu "Best Defense", joka myöhemmin löytyi Joshuan vuoteen alta. Tämäkin Joshua väite tuskin piti paikkansa, sillä tutkimuksissaan poliisi ei löytänyt pienintäkään merkkiä tai jälkeä verestä Joshuan mainitsemasta tiskialtaasta.

Claytor : "Oliko teillä minkäänlaista puhetta siitä, mitä pitäisi tehdä, jos joku talossa heräisi ja näkisi teidät?"

Joshua : "Ei ollut."

Claytor : "Olisivatko he voineet tehdä kaiken tämän ilman sinua? Miksi he halusivat sinut mukaan?"

Joshua : "Olisivat he voineet tehdä kaiken ilman minua ja minä olin mukana kai... En tiedä... Ehkä siksi, että he voisivat syyttää jotain toista kaikesta tapahtuneesta!"
Eräs asia, joka tutkijoita vaivasi oli puukko. Miksi pojat eivät heittäneet puukkoa pois matkallaan kotiin? Matkan varrella oli satoja roskalaatikoita, mutaisia ojia, puroja jne...
　

Pidätys

Helmikuun 10. päivä 1998 noin kello 19.25, Joshua Treadway pidätettiin epäiltynä osallisuudesta Stephanie Ann Crowen surmaamiseen. 9 ja puoli tuntia kuulusteluiden alkamisesta Joshualle vihdoinkin luettiin hänen lailliset oikeutensa. Oikeudet, joista syyttäjä oli jo kuulustelun alussa huolissaan. Myöhemmin osoittautui, että tämä viivyttely oikeuksien lukemisessa asetti kaiken mitä Joshua Treadway oli kuulustelussa kertonut kyseenalaiseksi.

Claytor pyysi jälleen Mark Wrisleyn paikalle, jatkamaan Joshuan kuulustelua. Wrisleyta pidettiin tähän tehtävään parempana, koska Joshua koki Claytorin vihamielisenä ja Wrisley oli saanut hyvän kontaktin Joshuaan jo edellisessä kuulusteluissa.

Seuraavien kahden tunnin aikana Joshua selvitti samat yksityiskohdat jälleen kerran:

Michael Crowe ja Aaron Houser suunnittelivat surmatyön ja Joshua hieman vastentahtoisesti lähti mukaan. He kävelivät Crowen talolle ja Michael laski heidät sisään. Joshua odotti keittiössä, kun kaksikko meni hoitamaan homman. Michael pesi puukkoa tiskialtaassa 6-7 minuuttia. Joshua ja Aaron kävelivät Houserin talolle, jonne saapuivat noin kello 01.30 - 01.40. Housereilta Joshua käveli kotiinsa, jonne saapui noin kello 02.30-02.40.

Aivan kuten Claytorkin, myös Wrisley ihmetteli, mikseivät pojat hankkiutuneet eroon puukosta jo kotimatkallaan. Tämä oli kuitenkin vain yksi niistä asioista, joka Wrisleya ihmetytti.

Miksi Joshualle oli annettu niin mitätön tehtävä, toimia vain vahtina? Tähän Joshua ei osannut vastata, mutta kertoi, että hänen vain piti varoittaa kaksikkoa, jos joku herää tai hän kuulee epäilyttäviä ääniä.

Wrisley kyseli Joshualta reitistä, jota pitkin Joshua tuona yönä käveli. Joshua kertoi, että tuon yli 15 kilometrin kävelymatkan aikana hän kulki vain pääkatuja pitkin, ei kertaakaan oikaissut pihojen tai puistojen läpi.

Wrisley mietti poikien motiiveja. Michaelin motiivi oli selvä, sillä hän vihasi siskoaan, mutta mikä oli Aaronin motiivi.

Joshua : "Aaronilla on varmaan joku Psyko -fetissi tai joku sellainen. Aaron lukee aina kirjoja, jossa ihmisiä tapetaan, kuvaillaan sotaa ja taisteluita ja kaikkea sellaista..."

Wrisley kysyi myös Joshuan motiivia. Joshua ei osannut selittää muuta kuin sen, että hän pelkäsi Aaronia ja erityisesti uhkauksia, joita Aaron oli esittänyt häntä ja hänen perhettään kohtaan. Aaron on älykäs ja vahva, fyysisesti kaksi kertaa vahvempi kuin hän ja Joshua oli varma, että mikäli tarvetta olisi Aaron pieksäisi hänet. Michaelia Joshua ei sitä vastoin pelännyt.

Varmistaakseen tutkijoiden taustoja Wrisley halusi Joshualta lausunnon, jossa Joshua vakuuttaa, että kaiken mitä hän on kertonut, hän on kertonut täysin vapaaehtoisesti eikä häntä ole pakotettu sanomaan mitään vasten tahtoaan.

Wrisley : "Hmmm... Tuntuuko sinusta, että yksikään kuulustelija tänään tai eilen on ollut sinua kohtaan epäystävällinen, julma tai onko kukaan loukannut sinua millään tavoin?"

Joshua: "Ei... Yksikään kuulustelija tässä huoneessa ei ole käyttäytynyt fyysisesti uhkaavasti minua kohtaan."

Wrisley : "Entäpä verbaalisesti... Onko kukaan uhkaillut sinua?"

Joshua : "Ei... Ei ainakaan tunnu siltä."

Wrisley : "Voitko siis sanoa, että sinua on kohdeltu reilusti ja kunnioittavasti?"

Joshua : "Kyllä, suurimmalta osin, melko reilusti... Olen mm. päässyt vessaan silloin kun haluan."

Myöhemmin Joshua on kuitenkin sanonut, että hän koki intensiivistä psyykkistä painostusta, jolla hänestä ikään kuin vedettiin ulos tuo tarina, jota tutkijat kutsuivat myös tunnustukseksi.

Joshuan mielestä olisi ollut jopa parempi, jos poliisit olisivat pahoinpidelleet häntä ja osoittaneet sillä olevansa "pahoja poikia". Se olisi ollut sentään selvä merkki, sillä omassa mielessään Joshua ei ollut asiasta varma.
Joshua : "Halusin uskoa heitä, sillä uskoin heidän kertovan minulle totuuden. En voinut kuvitellakkaan, että poliisi valehtelisi minulle Aaronista, Michaelista ja todisteista."


Seuraava pidätys

Seuraavana päivänä, helmikuun 11. 1998, Aaron Houser kutsuttiin Orange Geln High Schoolin rehtorintoimistoon. Toimistossa oli vastassa poliisit, jotka pidättivät Aaronin ja veivät hänet Escondidon poliisilaitokselle.



Aaron Houser

Poliisi oli epäillyt Houserin osallisuutta Stephanien surmaan jo useita päiviä. Aiemmin Housereilla käydessään poliisit olivat kiinnittäneet huomionsa Aaronin huoneen seinällä olleeseen miekkakokoelmaan. Samoin Michaelin toteamus siitä, että Aaron on henkilö, joka saa esille "sairaimmat puoleni", mietitytti poliiseja.

Tammikuun 28. päivänä, Joshuan ensimmäisen kuulustelukerran jälkeen, poliisit pakottivat Joshuan soittamaan Aaronille, tarkoituksena saada Aaronilta jotain, joka osoittaisi Aaronin osalliseksi Stephanien murhaan. Claytor kirjoitti "käsikirjoituksen" puhelulle ja tuota käsikirjoitusta Joshuan tuli noudattaa. Claytor oli Joshuan vieressä, kun Joshua soitti kotoaan Aaronille. Puhelu nauhoitettiin Aaronin tietämättä.

Puhelimessa rauhallisesti ja kontrolloidusti käyttäytynyt Aaron kielsi kaikki yhteydet Stephanien kuolemaan ja yritti rauhoitella selvästi hermostunutta Joshuaa.

Joshua : "Aaron, tarvitsen todellakin apua! Meillä pitää olla suunnitelma, yhteinen tarina siis selitys kaikelle."

Aaron : "Josh... Ei meillä tarvitse olla mitään suunnitelmaa. Emme ole tehneet mitään väärää. En minä antanut sinulle sitä puukkoa, sinä varastit sen minulta. En minä ole mitään väärää tehnyt. En todellakaan ole auttanut Michaelia vaikka Michael olisi tehnyt mitä tahansa. Minä en ole sekaantunut mihinkään!"

Myöhemmin Aaronin äiti, Suzie, todisti, että Aaron on puhelimessa aina rauhallinen ja puhuu hitaasti ja selkeästi vaikka soittaja yrittäisikin saada Aaronin hermostumaan. Suzie on myös kertonut, että tuon kyseisen puhelun jälkeen Aaron tuli huoneestaan täristen kuin puunlehti, hyvin ärtyneenä. Aaron oli ihmetellyt mitä Joshua oikein puhui. Hän ei ymmärtänyt miksi Joshua oli puhunut asioista, joista hän ei tiennyt mitään.

Claytorin mielestä Aaronin käytös puhelimessa sai aikaan kylmät väreet. Claytorin mielestä Aaronin ääni puhelimessa oli hyvin kontrolloiva, sävyltään lähes hypnoottinen. Claytorin mielestä Aaron yritti vakuuttaa Joshualle puhelimessa, että kaikki meni juuri niin kuin oli suunniteltu, Joshua oli saatu viritettyyn ansaan ja tekaistu syylliseksi.

Kun Aaron pidätettiin tammikuun 11. päivä, Aaronin isä, Gregg, soitti Claytorille ja kielsi kenenkään puhumasta Aaronin kanssa ennen kuin hän olisi paikalla. Gregg ja Suzie Houser olivat eronneet ja Gregg asui Ranco Penasquitosissa. Kun Gregg saapui paikalle, McDonough selitti Gregille CVSA:n toiminnan ja tarkoituksen. Greggin mielestä pojalla ei ollut mitään salattavaa ja antoi luvan CVSA testaukseen.

Samoin kuin Joshuan tapauksessa, myöskään Aaronille ei luettu hänen laillisia oikeuksiaan ennen CVSA testauksen aloituksesta.

Toisin kuin Michael ja Joshua, Aaron ei koskaan tunnustanut mitään. Itseasiassa Aaron raivostui ja heitti tuolin, jolla istui, kun hänelle ensimmäisen kerran mainittiin siitä, että hän olisi sekaantunut Stephanie Crowen surmaan.

Oikeastaan ainoa osa hänen lausuntoaan, jonka poliisi ja syyttäjä totesivat käyttökelpoiseksi, oli vastaus McDonoughn pyyntöön kuvitella kuinka Michael, Joshua ja hän olisivat mahdollisesti Stephanien surmanneet. Aaronin mielestä tuollaisessa tilanteessa teräase, mahdollisesti puukko, olisi paras ase.

"Ottaisin kiinni käsivarresta, kääntäisin sen selän taakse. Seisoisin hänen takanaan, peittäisin hänen suunsa. Ottaisin puukon esiin ja leikkaisin hänen kurkkunsa" oli Aaronin vastaus, jonka McDonough oli kirjannut raporttiinsa.

Ruumiinavausraportin mukaan, mikään ei osoittanut, että Stephanien suuta olisi peitetty tai että hänen kaulaansa olisi viilletty niin kuin Aaron kuvaili. Kuolettavat haavat olivat selässä ja rinnassa.

Oikeudenkäynnin aikana McDonough kertoi Aaronin kuulusteluissa todenneen, ettei voinut kuvitellakkaan, että Michael kiduttaisi siskoaan. Jos Michael olisi sen tehnyt, hän mitä todennäköisimmin olisi kohdistanut iskunsa rintaan, kaulaan tai ehkä vatsaan.

Aaronin mielestä Joshua oli rauhallinen kaveri, joka ei pitänyt tappeluista eikä väkivallasta muutenkaan. Eikä Aaronin mielestä ollut mitään mahdollisuutta siihen, että Joshua olisi asiaan millään tavoin sekaantunut. Aaron kertoi ettei missään tapauksessa olisi ottanut mukaan kolmatta henkilöä vain pitämään vahtia. Jos haluaa tehdä jotain salassa, ylimääräiset silmät ovat aina vaaraksi, totesi Aaron kuulusteluissa.

Kaikesta huolimatta, McDonough, Claytor ja muut tutkijat olivat tyytyväisiä. Kolmesta pojasta kahdelta saatiin tunnustus ja sitä on pidettävä hyvänä saavutuksena.

Lawrence Blum, Orange Countyn poliisipsykologi, katsoi läpi Escondidon poliisilaitoksella videoidut Aaron houserin kuulustelut ja hänen lausuntonsa tuki tutkijoiden päätelmiä.

Blum : "Aaron Houser on sosiopaatti. Charles Manson, jolla on älyä!"

Onpas mielenkiintosta luettavaa... Jatkoa kovasti jo odottelen!

Kiitos calcutta! Teillehän minä mielelläni näitä olen rustaillut. Aika paljon kirjoitusvirheitä olen saanut korjailla näistäkin pätkistä, siinä sen näkee, ettei käännöstyö yksin tehtynä ole aina helppoa ja tulee sokeaksi omalle tuotokselleen. Mutta näillä mennään ja taas pätkän lisään murha.infoon. Iloksi ihan jokaiselle.

Seuraavat jutut on suomennettu osoitteesta http://travel.signonsandiego.com/news/reports/crowe/ ja keskittyvät lähinnä murhatapahtumaan ja tapahtumapaikan tutkintaan. Eli tässä käsitellään tapausta Crowen perheen näkökulmasta. Mainittakoon, että tapaus elää yhä USA:ssa. Richard Tuiten osuutta tutkitaan uudelleen. Eräiden tahojen mielestä R.Tuite on joutunut oikeusmurhan uhriksi.

OSA 5/6

OIKEUDESSA

Mary Ellen Attridge katseli TV:ta ennen töihin lähtöään. Tammikuun 21.1998 hän katseli uutisista raporttia Stephanie Crowen surmasta ja hymähti "Tulen varmaan jollain tavoin sekaantumaan tuohon tapaukseen".



Mary Ellen Attridge

Attridge on 37-vuotias New Yorkissa syntynyt puolustusasianajaja, joka työskentelee San Diegon oikeusaputoimistossa. Edellisinä vuosina hän oli puolustanut mm. 17 -vuotiasta Niki Martinezia, joka ampui John Lentzin Balboa Parkissa vuonna 1994. Samoin Attridge oli edustanut 18 -vuotiasta Nadine Goddardia vuonna 1995, joka yllytti poikakaverinsa ja tämän huonekaverin ryöstämään hänen työpaikkansa kassan ja ryöstön aikana Nadinen esimies puukotettiin hengiltä. Vuonna 1996 hänen onnistui vapauttamaan asiakkaansa, Carl Pizzuton murhasyytteestä riittämättömien todisteiden vuoksi.

Viikko näkemänsä uutislähetyksen jälkeen Attridge matkusti Eurooppaan viettämään kuherruskuukautta. Palattuaan takaisin työpöytänsä ääreen häntä oli odottamassa uusi asiakas: Joshua Treadway.

Attridge tapasi ensimmäisenä Joshin vanhemmat, Michael ja Tammy Treadwayn ja vasta hieman myöhemmin mukaan liittyi 15 -vuotias poika, Joshua Treadway.

Uuden asiakkaan tavatessaan Attridge oli jo kokemuksesta oppinut odottamaan pahinta. Useinmiten hänen työnsä on yrittää mitätöidä todisteet, etsiä ne heikkoudet, joilla syytteet voitaisiin mitätöidä.

Mutta tavattuaan Joshin ensimmäisen kerran, hän huomasi, että tällä kertaa hänellä ei ollut käsiteltävänä tapaus, jossa pitäisi pelätä pahinta. Ensi tapaamisen jälkeen Attridge oli täysin varma, että Josh on syytön. Tunne vain voimistui, kun syyttäjä tarjosi Joshuan syytenimikkeiden lieventämistä, mikäli Josh todistaisi Michaelia ja Aaronia vastaan. Silloin Attridge aavisti, että koko tapaus "haisee".

Muut puolustusasianajajat, Jeff Reilly ja myöhemmin Paul Blake, jotka edustivat Michael Crowea sekä Donald McInnis, joka edusti Aaron Houseria, päätyivät Attridgen kanssa samaan johtopäätökseen.



Paul Blake



Donald McInnis

Samaan mieltä puolustusasianajajien kanssa olivat myös poikien vanhemmat.

Stephanien hautajaiset

Oak Hillin hautausmaan hallinto luuli, että se osa hautausmaata, johon Steve Crowen äiti haudattiin 18 -vuotta aikaisemmin, oli täynnä. Asiaa tarkemmin tutkittaessa huomattiin, että yksi tyhjä hautapaikka seuraavassa rivissä oli ollut kirjanpidon ulkopuolella jo vuosia. Sille paikalle Stephanie Ann Crowe haudattiin viikko kuolemansa jälkeen. Stephanien luokkakaverit ja ystävät lahjoittivat rahaa niin, että 7000 dollarin hautauskulut saatiin katettua. Noin 600 ihmistä osallistui hautajaisiin. Vanhemmat olisivat halunneet haudata Stephanien mustassa mekossaan, mutta poliisi ei antanut sitä käyttöön, sillä se kuului todistusaineistoon.



Steve, Shannon ja Cheryl Crowe Stephanien hautajaisissa

Vanhemmat anoivat Michaelille lupaa osallistua hautajaisiin, mutta viranomaiset turvallisuussyihin vedoten kieltäytyivät antamasta lupaa. Vanhemmat jopa sanoivat poliisille, että Michael voi tulla vaikka kahleissa, mutta vastaus oli edelleen ei.



Steve ja Cheryl Crowe Stephanien haudalla toukokuussa 2004

Kolme päivää hautajaisten jälkeen, poliisi ilmoitti Crowen perheelle, että he voisivat palata taloonsa. Rikospaikkatutkinta oli saatu päätökseen ja Crowet pääsivät takaisin omaan kotiinsa vietettyään puolitoista viikkoa motellissa ja ystäviensä luona. Kun Crowet palasivat kotiin, heitä odotti ikävä yllätys. Talon sisustus oli suurelta osin vaurioitunut poliisien etsittyä todisteita ja johtolankoja. Steve Crowen veli kuvasi videokamerallaan sisustukseltaan tuhottua taloa ja tuota videota katsellessa Stevelle tulee edelleen mieleen hurrikaanin runtelema talo Floridassa. niin täydellistä tuhoa poliisit olivat saaneet aikaan.

Stephanien huone oli tuhottu täysin, tapetit ja matot oli poistettu ja viety poliisin varastoihin. Oven edustan lattiasta oli sahattu irti alue, josta kuollut Stephanie löydettiin. Videolta näkyy vaatekaapppien jäänteet, rikkoutuneet stereoiden kaiuttimet ja pirstoutuneet kukkaruukut. Stephanien koulussa tekemä naamari oli rikottu, samoin Floridasta matkamuistona tuotu tuhkakuppi ja Steven lapsuudenaikaiset joulukoristeet oli rikottu. Vanhempien makuuhuoneen korkkitaululla olleita muistilappuja ja koriste-esineitä löytyi pihalta uima-altaasta. Kaikki lelut, vaatteet ja henkilökohtaiset tavarat Stephanien huoneesta oli poliisin takavarikoimia. Samoin Michaelin vaatteet, Michaelin tietokone, videopelit ja jopa vanhempien tietokone; kaikki oli takavarikoitu, potentiaalisena todistusaineistona.

Crowet totesivat, että talo oli asuinkelvottomassa kunnossa. Steve ja Cheryl joutuivat tekemään nopean päätöksen muuttamisesta siitäkin huolimatta, että vain muutamaa päivää aiemmin he olivat saattaneet tyttärensä haudanlepoon ja heidän pokansa virui nuorisovankilassa. Kun he olivat pakkaamassa vähiä jäljelle jääneitä tavaroitaan, Steve päätti käydä tapaamassa tien toisella puolella asuvaa naapuriaan, pastori Gary Westia.

Crowen naapuri esitti osaanottonsa, mutta samalla ihmetteli sitä, että oliko poliisi todellakin varma siitä, että kulkijalla, joka Stephanien kuolemaa edeltävänä iltana oli koputtanut hänen oveaan, ei ollut mitään tekemistä tämän tapauksen kanssa.

Steve Crowe oli ihmeissään, hän halusi tietää lisää. Steve oli aiemmin kuullut kulkijasta, Richard Tuitesta, ja siitä, että Tuite oli liikuskellut lähialueella. Mutta sitä hän ei tiennyt, että Tuite oli käynyt häiritsemässä heidän naapuriaan.
"Silloin lakkasin uskomasta siihen, mitä poliisi oli meille kertonut", Steve on myöhemmin todennut.

Jännitteitä nuorisovankilassa

Vaikka heidän poikansa olivatkin hyviä ystäviä keskenään, niin heidän vanhempansa eivät toisiaan oikeastaan tunteneet. Mutta nyt he olivat tulleet tilanteeseen, jossa heidän täytyisi tutustua. Kaikki vanhemmat olivat samaan aikaan samassa paikassa, nuorisovankilan odotustilassa odottamassa vierailutunnin alkamista ja poikiensa tapaamista.

Aluksi odotushuoneessa vallitsi hiiskumaton hiljaisuus, vanhemmat eivät puhuneet mitään, odottivat vain poikiaan. Poikiaan, joista kukaan ei ollut aiemmin ollut minkäänlaisissa vaikeuksissa lain tai viranomaisten kanssa.

"Käyttäydyimme kuin ventovieraat toisillemme, ikään kuin olisimme istuneet tyhjässä odotushuoneessa", Steve Crowe kuvaili tilannetta.

Crowet katselivat syrjäsilmällä Suzie Houseria ja miettivät, voisiko tämä luulla, että he uskoivat Aaronin murhanneen heidän tyttärensä. Treadwayt pelkäsivät, että toisten poikien vanhemmat olisivat raivoissaan heille, koska poikien murhasyytteet perustuivat pitkälti Joshuan tunnustukseen.

Cheryl Crowe oli kestänyt jännittynyttä ilmapiiriä jo pitkään, mutta lopulta hän sai tarpeekseen. Ensimmäinen askel tilanteen laukaisemiseksi oli se, että hän pyysi erästä heidän ystäväänsä, joka tunsi myös Treadwayt, välittämään Treadwaylle viestin, että Crowen pariskunnan mielestä pojat olivat syyttömiä. Eräänä iltana Cheryl kohtasi Suzie Houserin ja tämän miehen Greggin. Silloin Cheryl päätti, että tämä naurettava käyttäytyminen sai riittää. Hän meni keskustelemaan Suzien ja Greggin kanssa.

Pian sen jälkeen nämä kolme perhettä alkoivat kokoontumaan säännöllisesti yhteen, tukemaan toisiaan, jakamaan ajatuksia ja tunteita, joita heräsi heidän poikiaan vastaan aloitettujen oikeustoimien edetessä. Erityisesti Treadwayt tunsivat suurta helpotusta.

Valmistautuminen oikeudenkäyntiin

Kuukausia poikien pidätysten jälkeen, syyttäjät ja puolustusasianajajat, aloittivat valmistautumisen edessä olevaan oikeudenkäyntiin. Ensimmäinen kohtaaminen oikeudessa tapahtuisi heinäkuussa. Ja tuossa istunnossa syyttäjä yrittäisi todisteiden nojalla saada pojat vastaamaan syytteisiin aikuisena henkilönä, ei nuorena rikoksentekijänä.

Poliisi jatkoi todisteiden keräämistä ja analysointia. Ensivaikutelma oli, että poliisilla oli hallussaan kultakaivos, mitä tulee kerättyjen todisteiden määrään. Rikospaikkatutkijat olivat onnistuneet löytämään noin 90 sormenjälkeä analysoitavaksi. Sormenjälkiä löytyi makuuhuoneista, pyykkihuoneesta, keittiöstä, autotallista ja Crowen perheen Chevrolet Blazerista, joka oli tapahtumayönä pysäköity pihatielle. Tutkijoilla oli hallussaan myös Stephanien kädestä löydetyt hiukset ja talostahan löytyi myös runsaasti verijälkiä. Suuria verilammikoita vuoteessa ja lattialla Stephanien makuuhuoneessa. Veripisaroita sanomalehdessä lähellä Stephanien vuodetta ja veriläikkiä myös ikkunaverhoissa.

Tammikuun 23. päivänä, vain kaksi päivää Stephanien kuoleman jälkeen Escondidon rikoslaboratorion johtaja George Durgin yhdessä Rob Cheesemanin kanssa saapuivat tapahtumapaikalle etsimään verijälkiä. Etsinnässä he käyttivät vain muutamia vuosia käytössä ollutta menetelmää, jossa tiettyä fluoresoivaa kemiallista ainetta käytettiin apuna verijälkien paikallistamisessa. Fluoresoiva aine levitetään tutkittavalle alueelle ja ultraviolettivalon avulla se paljasta mm. mahdolliset verijäljet tutkittavalta alueelta. Rob Cheesemania pidetään menetelmän keksijänä ja kyseistä menetelmää oli Escondidon poliisissa käytetty lähes menetelmän keksimisestä saakka. Cheeseman oli ennen Crowen tapausta avustanut poliisia yli kahdessakymmenessä tutkimuksessa.

Menetelmä paljastaa veritahrat vaikka veritahrat olisi yritetty pestä pois. Se ei kuitenkaan kerro sitä, kenen verestä on kyse, siihen tarvitaan muita tutkimusmenetelmiä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Fluorescein

Myöhemmin on kuitenkin havaittu, että veri ei ole ainoa, jonka kanssa kemikaali reagoi, vaan listaan on myöhemmin lisätty sellaisia aineita kuin virtsa, multa, kupari, punajuuren mehu ja eräät metallin kiillotusaineet.

Robert Cheeseman on jatkanut menetelmänsä kehittämistä ja markkinointia. 90 -luvun alussa perustetun yrityksen nimissä hän yhä edelleen konsultoi rikospaikkatutkimuksissa.

http://www.rcforensic.com/

Crowen talossa menetelmää käytettiin useassa eri paikassa. Paljaalle silmälle näkymättömiä tahroja löydettiin mm. keittiön ja vanhempien makuuhuoneen välisen käytävän matoista. Tahrat olivat paljaan jalkapohjan muotoisia, mutta liian heikkoja, että niitä olisi pystytty tunnistamaan.

Tahroja löyty myös Michaelin kengistä, niiltä kohdilta mistä kenkää pidetään kiinni, kun kenkä laitetaan jalkaan.

Durgin käytti samaa menetelmää myös tutkiessaan Aaron Houserin kotoa takavarikoiduille vaatteille. Tahroja löytyi mustasta oikean köden hanskasta, vasemman jalan kengän pohjasta ja mustan hupparin etumuksesta.

Myös tekovälineeksi uskottu "Best Defense" puukko tutkittiin. Aiemmin, toisella menetelmällä tehdyssä tutkimuksessa, mitään vereen viittaava ei puukosta ollut löytynyt. Durginin tutkimuksessa puukosta löytyi kaksi fluoresoivaa tahraa, toinen kädensijan yläpinnalta ja toinen kädensijan alapinnalta.

Kaikki löydökset olivat poliisille erittäin tärkeitä. Escondidon poliisi lähetti kaiken kaikkiaan 37 eri todistetta Richmondissa sijaitsevaan instituuttiin tarkemmin tutkittaviksi. Poliisin tutkijat jatkoivat sormenjälkien tutkimista, vertailua jne. Claytor oli jo aiemmin varoittanut Michaelia siitä, että Michael hautautuisi todisteiden vyöryyn. Claytor uskoi, että he olivat todella keräämässä todistevuorta, joka vyöryessään hautaisi niin Michaelin kuin hänen rikostoverinsakkin.

Rikostekninen floppi

Claytorin ennustamaa ja toivomaa vyöryä ei koskaan tullut.

Maaliskuun lopussa Durgin oli saanut valmiiksi alustavan raportin sormenjäljistä. Ainoa jälki, joka pystyttiin tunnistamaan epäillylle poikakolmikolle kuuluvaksi oli Michaelin kämmenenjälki, joka oli löytynyt Michaelin omasta makuuhuoneesta.
Joshua Treadwayn sormenjäljet löytyivät puukosta, joka oli ollut hänen oman vuoteensa alla. Sen enempää Michaelin kuin Aaroninkaan sormenjälkiä puukosta ei löytynyt. Veriset sormenjäljet Stephanien huoneessa olivat Stephanien omia jsormenjälkiä. Verinen kämmenenjälki Stephanien makuuhuoneen oven pielessä ei ollut yhdenkään pojista. Eikä kyseistä kämmenenjäljen jättäjää pystytty edes identifioimaan. Kaikkiaan noin 60 sormenjälkeä jäi tunnistamatta. Jäljet olivat joko niin heikkoja, ettei tunnistukseen vaadittavia yksityiskohtia pystytty tunnistamaan tai osa jäljistä olisi vaatinut lisätutkimuksia. Yhdetkään jäljet, joita talosta löydettiin eivät olleet Richard Tuiten jättämiä.

Huhtikuun puolivälissä Richmondiin lähetetyistä näytteistä saatiin alustava raportti. Sen enempää verta kuin mitään tunnistettavaa DNA:takaan ei puukosta ollut löytynyt. Stephanien kädestä löytyneitä hiuksia ei varmuudella pystytty tunnistamaan.

Verta ei löytynyt Aaroniin hanskasta, kengästä eikä hupparistakaan. Useamman kuin yhden ihmisen DNA:ta pystyttiin eristämään Aaronin hanskasta, mutta enimmäkseen DNA oli Aaron Houserin. Muiden eristettyjen DNA näytteiden osalta tutkimuksia ei viety pidemmälle.

Michaelin kengästä löytyi veritahroja, mutta enempää tietoa tahroista ei ollut löydettävissä. Tutkimuksessa ei pystytty varmistamaan DNA:n alkuperää, veri saattoi olla joko Michaelin tai yhtä hyvin Stephanien verta.

Saatuaan alustavat tulokset, poliisit olivat täysin ymmällään. Durgin on myöhemmin todennut, että he olivat enemmän kuin yllättyneitä näistä tuloksista. Alkupettymyksestä selvittyään, poliisit ja syyttäjä alkoivat kehittää teoriaa ja tarinaa siitä, miksi heillä oli niin vähän todisteita siitä, että nämä pojat olivat todellakin syyllisiä Stephanien murhaan.

Tekaistun teorian mukaan pojat olivat erityisen älykkäitä ja ovelia. He olivat tehneet tarkan suunnitelman, jonka mukaan Stephanie piti puukottaa paksun peiton läpi niin, että peitto estää veren joutumisen tekijöiden käsille tai vaatteille.

Poliisi piti suurena vahvuutenaan pojilta saatuja tunnustuksia. Stephanien makuuhuoneen ikkunalaudasta löydetty "tapa, tapa" viestin oli tutkinut yksityinen alan asiantuntija ja todennut, että Michael on mahdollinen tekstin kirjoittaja.

Kun viranomaiset valmistelivat tapausta ensimmäistä oikeuskäsittelyä varten, syyttäjäksi nimitettiin Summer Stephan. Gary Hoover, joka aiemmin oli toiminut tapauksen syyttäjänä, oli siirretty hoitamaan toista murhatapausta.



Summer Stephan

Stephan on sanonut, että hän on syntynyt yleiseksi syyttäjäksi eikä hän voi kuvitellakkaan haastavampaa ja toisaalta palkitsevampaa työtä. Stephan oli toiminut syyttäjänä jo yhdeksän vuotta ja hänen ammatinvalintansa oli tietyllä tavalla luonnon valinta, hänen äitinsä ja isosiskonsa ovat lakimiehiä ja hänen aviopuolisonsa Korkeimman oikeuden tuomari. Uransa aikana myös Stephan oli hoitanut useampiakin julkisuutta saaneita tapauksia ja oli sen vuoksi hyvin arvostettu syyttäjä. Hän oli aiemminkin kohdannut Attridgen, Joshuan edustajan, ja silloin Stephan oli nujertanut puolustuksen. Tässä oikeudenkäynnissä he, Stephan ja Attridge, jälleen kohtaisivat.

Todisteiden alustava läpikäynti

Puolustusasianajajat Attridge, McInnis ja Blake valmistautuivat syyttäjän kohtaamiseen kuin oikeaan oikeudenkäyntiin. He eivät olleet huolissaan siitä päättääkö oikeus, että poikia syytetään aikuisena tehtynä teosta vai ei. Puolustukselle sillä ei ollut väliä. Puolustus tiesi, että ensimmäinen istunto olisi heidän ainoa mahdollisuutensa päästä tutustumaan tarkemmin syyttäjän todisteisiin ja kuinka syyttäjä niitä aikoisi käyttää varsinaisessa oikeudenkäynnissä. Tämän puolustus tiesi sillä, syyttäjä oli saanut jo haltuunsa syytekirjelmät ja näin ollen syyttäjällä ei ollut tarvetta pyytää alustavaa kuulemista. Mikäli syytekirjelmiä ei vielä olisi ollut syyttäjällä, olisi alustavassa kuulemisessa käyty myös todistusaineisto läpi.

Puolustus tiesi myös sen, että poliisilla oli hyvin vähäiset rikostekniset todisteet, joilla pojat pystyttäisiin liittämään kyseiseen rikokseen. Tiedossa oli myös se, että syyttäjä tulisi käyttämään poikien tunnustuksia vahvimpana aseenaan.

Michael Crowen lausunnosta saatiin motiivi: mustasukkaisuus ja viha. Joshua Treadwayn lausunnosta saatiin yksityiskohdat tarkasta suunnitelmasta iskeä äänettömästi yön hiljaisuudessa.

Katsottuaan läpi videoidut kuulustelut ja keskusteltuaan poikien vanhempien kanssa puolustus tuli selkeään yhteiseen johtopäätökseen. Tunnustukset olivat täysin järjettömiä. Puolustus oli yhtämieltä siitä, että tunnustukset eivät olleet vapaaehtoisia eivätkä uskottavia ja näihin seikkoihin puolustus tulisi nojaamaan.

Attridge pyysi apua Richard Ofshelta, Berkeleyn Yliopiston professorilta, joka oli tunnettu pakkokeinojen tutkija ja arvostelija. Ofshe oli vähän aiemmin ollut mukana ryhmässä, joka tutki kymmeniä murhatapauksia, joissa oli saatu väärä tunnustus pakkokeinoilla. Tutkimuksesta oli julkaistu myös artikkeli, joka oli herättänyt voimakasta keskustelua poliisin toimista ympäri Yhdysvaltoja.



Professori Richard Ofshe

Ofshe katsoi läpi kuulusteluvideot ja oli erittäin järkyttynyt näkemästään ja kuulemastaan. Ofshen mielestä sekä Michael Crowe että Joshua Treadway olivat molemmat äärimmäisen voimakkaan psyykkisen paineen alaisia kuulusteluissa. Molempien tunnustukset olivat Ofshen mielestä klassisia pakkokeinojen käytön tuloksia.

Michael Crowe oli hukutettu pelkoihin ja lupauksiin helpommasta. Joshualle oli kuulustelussa "syötetty" yksityiskohtia rikoksesta kuulustelijoiden toimesta ja niiden yksityiskohtien ympärille Joshuan tarina rakentui.

Perheenjäsenet suhtautuivat alusta alkaen hyvin epäilevästi poikien kuulusteluissa kertomiin tarinoihin. Tarinoiden yksityiskohdista perheenjäesenet tiesivät, että tarinat ovat valhetta.

Joshua kertoi kuulustelussa hiipineensä ulos kotoa illalla noin kello 23.00, kävelleensä ensin Housereille ja sieltä Aaronin kanssa Crowen talolle, jonne he saapuivat noin kello 00.30. Surmatyön jälkeen he palasivat koteihinsa ja Joshua hiipi takaisin omaan sänkyynsä noin kello 02.30. Näin siis Joshua kertoi kuulusteluissa.

Mutta, Joshuan vanhemmat eivät uskoneet tuota tarinaa. Päästäkseen ulos talosta Joshuan olisi pitänyt hiipiä ääneti ulos huoneestaan, jossa hänen veljensä, Zachary, myös nukkui. Seuraavaksi olisi pitänyt vielä hiipiä nukkuvien vanhempien ohi, joiden sänky oli etuoven viereisellä seinällä. Sen enempää Zachary kuin kumpikaan vanhemmista ei kuullut Joshuan poistuvan talosta. Sen lisäksi, illalla vielä noin kello 23.30 Joshua oli huoneessaan ja jutteli Zacharyn kanssa. Michaelin piti käydä sanomassa pojille, että on nukkumaan käynnin aika ja pidetään suut kiinni. Vielä noin 15 minuuttia tämän jälkeenkin poikien huoneesta kuului supinaa.

Vanhemmat nauroivat myös ajatukselle Joshuasta kävelemässä reilun 15 kilometrin matkaa murhapaikalle ja takaisin. Hän ei koskaan kävele minnekkään eikä hänellä ole minkäänlaista suuntavaistoa. Joshua oli mm. eksynyt muutama päivä Stephanien kuoleman jälkeen ollessaan matkalla parin korttelin päässä asuvan kaverinsa luokse. Kun Josh oli huomannut tilanteen, hän oli mennyt lähimpään taloon ja soittanut sieltä vanhemmilleen. Tutkijat saivat asiaan jopa vahvistuksen vanhemmalta rouvalta, jonka luota Josh soitti kotiinsa.

Myös Aaron Houserin äiti ja Aaronin vanhempi veli kiistivät Joshuan lausunnon paikkansapitävyyden. Heidän mukaansa Aaron oli koko illan kotona lukemassa seuraavan päivän kokeisiin. Veli oli keskustellut Aaronin kanssa illalla kello 23.30 eikä kuullut Aaronin poistuvan tai tulevan takaisin taloon yön aikana. Aaronin äiti, Suzie, nukkui selkävaivojensa takia olohuoneen sohvalla. Mikäli Aaron olisi poistunut talosta, Aaronin olisi pitänyt kulkea ovesta, joka oli vain vajaan kahden metrin päässä sohvasta, jolla Suzie nukkui. Suzien mukaan oven saranat pitivät kammottavaa narinaa ja siihen hän olisi herännyt, jos joku olisi ovesta kulkenut.

Attridgelle suurin ilonaihe Joshuan tunnustuksessa oli epäjohdonmukaisuus, joka liittyi Stephanien kuolinaikaan. Joshuan mukaan puukotus tapahtui hetki sen jälkeen, kun he olivat saapunet Crowen talolle eli suurinpiirtein kello 00.30. Ruumiin kuoleman jälkeisen jäykkyyden (rigor mortis) perusteella kuolinsyyntutkija oli tehnyt ensiarvion, että kuolinaika on viimeistään kello 0.30 tapahtumayönä. Myöhemmin ruumiinavausraportista ilmeni, että Stephanien ruuansulatuselimistöstä löytyi jäänteet hänen syömästään salaatista. Salaatinjäänteiden perusteella kuolinsyyntutkija teki päätelmän, että kuolema on tapahtunut korkeintaan 3 tuntia salaatin syömisen jälkeen. Stephanie oli syönyt salaatin katsellessaan "Koti kuntoon" sarjan uusintaa, joka oli TV:ssa edellisenä iltana 18.30-19.00. Tästä johtuen lopullinen kuolinaika sijoittuu kello 21.00-22.00 väliseen aikaan.

Joshua oli kertonut kuulusteluissa, että kaverukset olivat keskustelleet Stephanien surmaamisesta muutamina päivinä lounastauon aikaan koulussa. Attridge löysi kuitenkin useita todistajia, jotka vahvistivat, että Michael ja Aaron olivat vältelleet toistensa seuraa useiden viikkojen ajan, johtuen keskinäisistä epäselvyyksistä liittyen kadonneeseen rahaan ja kadonneisiin videopeleihin. Kukaan ei ollut myöskään nähnyt Michaelin ja Aaronin syövän lounasta yhdessä moneen viikkoon.

Puolustusasianajajat olivat yhtämieltä Joshuan tunnustuksesta, siinä ei ollut mitään todenperäistä eikä käyttökelpoista poikia vastaan.

Tuite teoria

Se missä puolustuksen mielestä oli järkeä, oli se epäilys, että Richard Tuite, kiertelevä irtolainen, olisi tappaja.

Päinvastoin kuin pojat, Tuiten oli nähnyt useampikin ihminen kuljeskelevan Crowen naapurustossa tapahtumailtana, etsimässä ja kyselemässä Tracy nimistä naista. Tuitea kuulusteltiin samana päivänä, jolloin Stephanien ruumis löydettiin. Tuite kielsi osallisuutensa kuolemaan ja hänet vapautettiin. Puolustus alkoi rakentamaan Tuiten profiilia.

Tuite oli syntynyt San Diegossa. Hänet oli erotettu high schoolista ja hän oli työskennelyt satunnaisesti talonrakennuksilla ja maanrakennustöissä. Suurimman osan 90-lukua hän taisteli kahta demonia vastaan: skitsofreniaa ja metamfetamiinia. Tämä ilmeni oikeuden pöytäkirjoista.

Tuiten rikosrekisteri piti sisällään tuomiot autovarkaudesta, huumeidenkäytöstä ja ilkivallasta. Vuonna 1993 hänet oli pidätetty toisen kulkurin puukotuksesta, joka tapahtui Oceansidessa. Uhri sai vammoja päähänsä, selkäänsä ja vasempaan käteensä. Tuitea syytettiin törkeästä pahoinpitelystä, mutta syytteet kuitenkin raukesivat.

Kolme viikkoa Stephanien kuoleman jälkeen Tuite pidätettiin kahden nuoren tytön ahdistelusta Escondidossa. Tuite oli seurannut 12 -ja 13 -vuotiaita tyttöjä bussiin ja aina heidän kotiovelleen saakka.

"Tracy, ainoa mitä haluan on seksiä kanssasi", toinen tytöistä kertoi Tuiten sanoneen.

Tuite sai syytteen tyttöjen ahdistelusta. Kuukautta myöhemmin Tuite jälleen pidätettiin. Tällä kertaa varkauden yrityksestä. Tämän jälkeen Tuite vangittiin ja hän odotti vankilassa ahdistelutapaukseen liittyvää oikeudenkäyntiä. Oikeudenkäynnissä Tuite todettiin syylliseksi ja tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen.

Attridge ymmärsi hyvin pian, ettei poliisi missään vaiheessa pitänyt Tuitea epäiltynä Stephanie Crowen tapaukseen. Tuitelta unohdettiin ottaa kuulustelussa sormenjäljet, jotka tosin myöhemmin saatiin. Tuiten kuulustelua ei videoitu. Tuiten vaatteita takavarikoitiin, mutta testit veritahrjoen löytämiseksi tehtiin vasta kolme kuukautta myöhemmin vaikka Tuiten aluspaidassa oli näkyviä veritahroja. Tuiten käsialaa verrattiin löydettyyn "tapa, tapa" viestin käsialaan vasta reilu vuosi kuulustelun jälkeen.

Myöhemmin tutkijat ovat kertoneet aluksi epäilleensä myös Tuitea, mutta lopulta todenneet Tuiten liian kömpelöksi ollakseen näkymätön tappaja. Tähän vaikutti myös ne tosiasiat, että Tuiten katsottiin olevan kykenemätön näin harkittuun tekoon myös huumeiden ja mielisairauden aiheuttaman sekavuuden takia.

"Tuitessa ei olisi ollut siihen. Ei, vaikka hän kuinka olisi sitä halunnutkin", Claytor on todennut.

Attridge apulaisineen oli kuitenkin tehnyt mittavaa taustatyötä selvittäessään Tuiten elämää. Sen selvityksen mukaan Tuite on kuitenkin ollut jo vuosien ajan selviytyjä katujen viidakossa. Tarpeeksi älyissään ja terävänä, että on aina pystynyt löytämään tarvitsemansa ruuan, vaatteet ja paikan, jossa majailla.

"Tuitella on epäilemättä myös selväpäisemmät hetkensäkin", päätteli Attridge.

Eikä Attridge ollut laisinkaan vakuuttunut siitä, että tappajan olisi täytynyt olla niin hiljainen ja näkymätön kuin poliisi kuvitteli. Attridge meni Crowen talolle avustajiensa kanssa ja teki testin. Attridge jäi talon etuosaan lähelle ulko-ovea ja avustajat menivät kukin eri makuuhuoneeseen ja sulkivat oven. Attridge kiljaisi muutamia kertoja, mutta kukaan avustajista ei kuullut kiljaisua siinä määrin, että sen olisi luullut herättävän nukkuvan ihmisen.

"Säilötyt" todisteet

Escondidon poliisi oli kerännyt Crowen tapauksesta niin paljon todistusaineistoa, että joutuivat ostamaan suuren kuljetuskontin todistusaineiston säilytystilaksi. Kontti oli poliisilaitoksen pysäköintialueella.

Heinäkuussa vuonna 1998 Attridge ja hänen tutkijansa, Terry Zinner, sopivat poliisin kanssa ajan, jolloin he tulisivat tutustumaan todistusaineistoon. Oli kuuma päivä, lämpötila yli +35 astetta. Konttia avattaessa Attridge ei voinut olla piikittelemättä ovia avaavaa Durginia:

"Mihin te tarvitsette tuota laatikkoa? Varastoitte todisteita vai keitätte niitä?"

Poliisit toimi hyvin varoen Attridgen kanssa. Attridgen tai Zinnerin, kummankaan ei ollut lupa koskea mihinkään. Tutkijat toivat parkkipaikalle muutaman pöydän, joiden päälle levitettiin vahapintainen paperi. Kertakäyttökäsineet kädessään tutkijat toivat näytille todisteita, joita Attridge halusi nähdä. Tutkijat toimivat erittäin varovasti ja tarkasti. Jokaisen esille tuodun todisteen jälkeen tutkijat vaihtoivat pöydän päälle levitetyt paperit ja kertakäyttökäsineet. Näin pyrittiin estämään todisteiden saastuminen eli mahdollisten kuitujen, hiukkaste tms. siirtyminen esineestä toiseen käsineiden tai pöytää peittävien paperien välityksellä.

Poliisi teki tarkkoja muistiinpanoja siitä, mitä todisteita Attridge ja Zinner tutkivat. Ja koko toimitus myös kuvattiin videolle.

Katselmuksen kestäessä tutkijat toivat näytille Tuiten vaatteet, jotka tältä oli takavarikoitu samana päivänä, jolloin Stephanien ruumis löydettiin. Attridge kiinnitti heti huomiota eräisiin tahroihin, joita näkyi Tuiten paidassa. Attridgen mielestä ne olivat veritahroja ja hän vaati niiden tarkempaa tutkimusta. Durgin ja Cheeseman olivat tutkineet paidan jo huhtikuun lopulla eikä siitä löytynyt mitään vereen viittaavaa.

Ensimmäinen istunto

Ensimmäistä istuntoa, jossa oli tarkoitus päättää syytetäänkö poikia aikuisena henkilönä, johti Korkeimman oikeuden tuomari Laura Palmer Hammes.

Paperilla tilanne ei näyttänyt kovinkaan suotuisalta puolustukselle. Hammes oli tunnettu tiukkana tuomarina. Hammes on entinen piirikunnansyyttäjä ja hän on naimisissa syyttäjän kanssa.

Syyttäjällä oli vahvaa näyttöä poikien syyllisyydestä eikä näinollen ollut suurtakaan tarvetta lisätodistuksiin, jotta rikoksesta epäillyt pojat voitaisi käsitellä aikuisina henkilöinä. Ennen kuin Hammes nimettiin tapauksen tuomariksi, ainoa kysymys oli se oliko syyttäjällä vahva epäilys siitä, että pojat olivat syyllistyneet Stephanien surmaamiseen.

Ensimmäinen käsittely alkoi heinäkuun alussa ja kesti lähes kuukauden. Käsittely oli eräs pisimmistä Kalifornian historiassa. Molemmat osapuolet käyttivät vahvimmat korttinsa käsittelyn aikana.

Etsivät Claytor, Wrisley ja McDonough todistivat ja selittivät saamiaan tunnustuksia. Videonauhat esitettiin salissa, "tapa, tapa" viestin merkityksellisyydestä keskusteltiin ja Durgin puhui verijälkien etsinnästä ja löydöistä.

Puolustuksen kutsumana Ofshe todisti pakkokeinoin hankituista tunnustuksista. Aaronin ja Joshua vanhemmat ja perheenjäsenet antoivat pojille alibit kyseiselle yölle. Stephanien isoäiti kertoi todistuksessaan Stephanien ruumiin löytöpaikasta. Kaikki Tuiteen liittyvät asiat yritettiin hahmottaa.

Elokuun 13. päivä Hammes kertoi päätöksensä. Hänen mielestään syyttäjät olivat osoittaneet perusteet vahvalle epäilylle poikien osallisuudesta ja Hammes määräsi, että varsinaisessa oikeudenkäynnissä poikia syytettäisi aikuisena henkilönä tehdystä rikoksesta. Hammes kritisoi kuitenkin samalla syyttäjää ja syyttäjän esiintuomia näkökulmia. Hammesin mielestä ei ollut mitään syytä pitää poikia pidätettyinä vaan vapautti pojat odottamaan varsinaista oikeudenkäyntiä.

"Jos tämä olisi ollut varsinainen oikeudenkäynti, nämä pojat olisi todettu syyttömiksi!", Hammes totesi vapauttaessan pojat.

Hammes ei hyväksynyt näytöksi ikkunalaudasta löydettyä "tapa, tapa" viestiä, jonka syyttäjä väitti olevan Michaelin käsialaa. Todellisuudessa käsialaa ei ollut edes verrattu Michaelin käsialaan. Michael oli lainannut luokkakaverinsa muistiinpanoja ja kun poliisi keräsi todistusaineistoa, he olivat repäisseet sivun Michaelin luokkakaverin muistiinpanovihkosta. Lähin yhteensopivuus löytyi siis sellaisen pojan käsialasta, joka ei missään vaiheessa ollut epäiltynäkään.

Tuomari myös huomautti, että lasinen liukuovi Crowen talon takapihalla ei ollut murhayönä lukossa, joten sitä kautta Tuiten olisi ollut mahdollista tulla taloon. Hammes yhtyi syyttäjän näkemykseen siitä, että Tuite oli maineeltaan "norsu posliinikaupassa" ja oli hyvin epätodennäköistä, että Tuite olisi tunkeutunut taloon, murhannut Stephanien ja poistunut ilman, että hänet olisi havaittu.

Mutta Hammes oli myös hieman ärtynyt syyttäjän teoriasta, jonka mukaan kolme poikaa tunkeutui taloon, keskustelivat keskenään, tappoivat Stephanien, pesivät puukon keittiössä ja tyjensivät Stephanien lipaston laatikoita kenenkään kuulematta tai heräämättä. Miksei myös Tuite olisi pystynyt toimimaan niin, ettei herätä ketään? Hammes kehoitti syyttäjää paneutumaan myös tähän seikkaan.

Tunnustuksia Hammes piti hyvin ongelmallisina ja hänen mielestään tunnustukset olivat hyvin pitkälle kuulustelijoiden "jalostamia". Hammesin mielestä kuulusteluissa oli aluksi puhuttu neutraaleista ja normaaleista asioista, joita kuulustelijat olivat alkaneet vääntmään ja kääntämään kunnes saivat ne haluamaansa muotoon.

Attridge oli innoissaan saamastaan voitosta ja oli varma, että syyttäjä luopuisi syytteistä. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Kuukautta myähemmin pojat olivat jälleen lukkojen takana. Toinen Korkeimman oikeuden tuomari, Bernard Revak, oli suostunut syyttäjän vaatimukseen ja määräsi pojille 500 000 dollarin takuut. Revakin mielestä rikoksen vakavuus edellytti takuita.

Puolustus valitti asiasta ja lopulta takuut puolitettiin. Noin 20 perhettä, useat täysin tuntemattomia Croweille, Housereille ja Treadwayille, keräsivät vaadittavat takuurahat ja lokakuun puolessa välissä pojat olivat taas vapaana.

Varsinainen oikeudenkäynti määrättiin alkavaksi tammikuussa vuonna 1999, vuosi Stephanien kuoleman jälkeen. Jos pojat todettaisi syyllisiksi, kukin heistä saisi vähintään 25 vuoden tuomion, huonoimmassa tapauksessa elinkautisen tuomion.

Tosi mielenkiintoinen tapaus. Mielenkiinnolla odotan jatkoa.

Todella suoraselkäistä toimintaa tutkijoita. NOT. Herää kysymys että mitenkähän paljon vastaavaa tapahtuu. Jotenkin tuntuu käsittämättömältä että poliisi saa valehdella _ihan_mitä_tahansa_, että saa haluamansa tunnustuksen. Kun epäillylle luetaan hänen oikeutensa, niin pitäisiköhän siihen litaniaan lisätä "poliisi voi sanoa sinulle ihan mitä huvittaa ja on oma ongelmasi jos uskot sen".

Onneksi (toivottavasti?) ei samaa mallia ole käytössä Suomessa. Vaikka monesti kritisoidaankin syytettyjen oikeuksia (vrt. "entäs uhrien oikeudet?" jne.). Niin pahimmillaan niiden vähentäminen voi johtaa tällaiseen.

Mielenkiintoisinta luettavaa aikoihin

Ymmärsinköhän nyt oikein? Samassa käsittelyssä aviopari on syyttäjänä ja tuomarina? Mahtaako olla tasapuolinen käsittely? Avio-onnesta riippuu, kumman puolen eduksi tuo sitten kääntyy...

Laura Palmer kuulostaa tutulta

Rocket kirjoitti:Ymmärsinköhän nyt oikein? Samassa käsittelyssä aviopari on syyttäjänä ja tuomarina? Mahtaako olla tasapuolinen käsittely? Avio-onnesta riippuu, kumman puolen eduksi tuo sitten kääntyy...
Laura Palmer kuulostaa tutulta

SamTheMan ja Rocket iso kiitos Juttu on todellakin mielenkiintoinen kaikkine käänteineen =)

No juu, siis syyttäjänä toimi Summer Stephan ja hänen puolisonsa on korkeimman oikeuden tuomari. (mutta ei tässä jutussa)
Ensimmäisessä istunnossa korkeimman oikeuden tuomarina oli Laura Palmer Hammes, joka on naimisissa syyttäjän kanssa, ei tosin Summer Stephanin kanssa. Olisivat kai lepakoita muuten Näissä piireissä, missä työn kanssa ollaan naimisissa, on kai yleistä löytää puoliso samoista ympyröistä Ja kai tuolla jenkkilässäkin jonkinmoinen jääviys olisi olla avioparina samassa casessa, I guess.

Olisiko Laura Palmer tuttu Twin Peaksista?

Rocket kirjoitti:Jotenkin tuntuu käsittämättömältä että poliisi saa valehdella _ihan_mitä_tahansa_, että saa haluamansa tunnustuksen. Kun epäillylle luetaan hänen oikeutensa, niin pitäisiköhän siihen litaniaan lisätä "poliisi voi sanoa sinulle ihan mitä huvittaa ja on oma ongelmasi jos uskot sen".

Niinpä. Ulvilaa Ulvilaa Ulvilaa...

Seuraavat jutut on suomennettu osoitteesta http://travel.signonsandiego.com/news/reports/crowe/ ja keskittyvät lähinnä murhatapahtumaan ja tapahtumapaikan tutkintaan. Eli tässä käsitellään tapausta Crowen perheen näkökulmasta. Mainittakoon, että tapaus elää yhä USA:ssa. Richard Tuiten osuutta tutkitaan uudelleen. Eräiden tahojen mielestä R.Tuite on joutunut oikeusmurhan uhriksi.


OSA 6/6

Lokakuun puolivälissä syyttäjä Stephan oli varma, että tutkinta ja todisteet olivat väistämättä osoittamassa poikakolmikon syylliseksi Stephanie Crowen surmaamiseen, vaikka paria kuukautta aiemmin tuomari, joka oli kuunnellut todisteet poikia vastaan, oli esittänyt omat hieman eriävät mielipiteensä tapauksesta. Tuo takaisku ei Stephania lannistanut, sillä hänen palkkaamiensa rikostutkijoiden viime aikaiset raportit olivat olleet hyvin lupaavia.

Suurimmaksi ongelmaksi Stephanille henkilökohtaisella tasolla muodostuivat tuomarin eriävät mielipiteet alustavassa kuulemisessa. Stephan tunsi olevansa mestari syyttäjän tehtävissään, joita hän oli hoitanut jo 9 vuotta. Toimistossaan San Diegossa hänellä oli laatikoittain kiitoskortteja ja -kirjeitä, joita hän oli saanut aiemmin hoitamiensa tapausten uhrien omaisilta. Stephanin työtapoihin syyttäjänä, erityisesti murhatapauksissa, kuului ensimmäisenä luoda läheiset suhteet uhrien omaisiin. Hän jakoi puhelinnumeroaan ja rohkaisi omaisia soittamaan mikäli omaiset tuntisivat itsensä ahdistuneiksi ja epätoivoisiksi. Hän olisi käytettävissä 24/7. Stephan on kertonut, että uhrit ja uhrien omaiset ovat hänelle voiman lähde. Heiltä hän saa motivaation ja energiaa, jolla jatkaa työtään. Stephanin mielestä rikoksien uhrit ja heidän omaisensa antavat hänelle paljon enemmän kuin hän pystyy koskaan antamaan heille.

Tällä kertaa uhri, joka häntä motivoi ja ajoi eteenpäin, oli 12 -vuotias pikku tyttö. Juuri näillä sanoilla Stephan kuvaili Stephanie Crowea koko oikeudenkäynnin ajan.

Tässä oikeudenkäynnissä oli kuitenkin jotain sellaista, joka poikkesi kaikista Stephanin aiemmin hoitamista tapauksista. Stephanin oli vaikea asennoitua tilanteeseen, jossa uhrin perheenjäsen on syytettynä ja tavoitteena oli saada syytetty todistettua syylliseksi ja kärsimään tuomionsa. Stephan ei pystynyt luomaan läheisiä suhteita uhrin omaisiin niin kuin kaikissa aiemmissa tapauksissa oli pystynyt.

Kun Stephan sai tapauksen hoidettavakseen, hän halusi ottaa yhteyttä Steve ja Cheryl Croween. Hänen tarkoituksensa ei ollut saada vanhempia tuntemaan syyllisyyttä tai sitä, että he jollain tavalla pettäisivät poikansa. Stephan olisi halunnut vain tietää, voiko hän jollain tavoin auttaa Crowen perhettä. Ei ollut suuri yllätys, että Steve ja Cheryl eivät halunneet olla missään tekemisissä Stephanin kanssa.

Suhteet kiristyivät entisestään elokuussa, jolloin Stephan oli oikeudessa esittänyt murhan syyksi sisarten välistä kateutta ja kilpailua, joka oli jäänyt vanhemmilta huomioimatta ja johon vanhemmat eivät olleet puuttuneet. Stephanin mielestä Crowen perheen sisäinen ilmapiiri oli häiriintynyt ja sen vuoksi Stephanie vietti kaiken mahdollisen vapaa-ajan kodin ulkopuolella, yleensä vapaaehtoistyössä kirkossa tai kirjastossa. Missä tahansa muualla kunhan hänen ei vain tarvinnut olla kotona.

Samassa oikeudenistunnossa Stephan oli kuvaillut kolmea syytettyä pahoiksi, kylmäverisiksi murhaajiksi. Erään puheenvuoronsa aikana Stephan oli ihmetellyt, onko hän ainoa koko salissa, joka on huolissaan Stephaniesta. Tuohon kysymykseen Cheryl Crowe oli huudahtanut "En todellakaan usko!". Oikeudenpalvelija oli välittömästi varoittanut Cheryliä tämän käytöksestä.

Päivä tuon elokuun istunnon jälkeen, Stephan oli yrittänyt haastaa Steve Crowea todistajaksi. Steve raivostui asiasta ja soitti Stephanille. Steve vaati Stephania esittämään edes yhden todisteen, muun kuin löyhkäävän kuulustelunauhan, Michaelia vastaan. Sellaista Stephanilla ei ollut esittää. Steve sanoi suorat sanat Stephanille myös niistä törkeistä väitteistä, joita Stephan oli oikeudessa perheestä esittänyt.

Steve muistaa mitä Stephan sanoi puhelimessa,

Stephan : "En hoida työtäni kunnolla, jos lasken pojat menemään..."

Steve : "Niin, sitähän se sinulle on... työtä... ja illalla viideltä lähdet sitten kotiin. Meille se on elämää, 24 tuntia päivässä! Kuinka paljon luulet meidän kestävän tällaista? Jos minä päädyn jonain päivänä tappamaan itseni, voit olla varma, että syyllinen olet sinä!"

Puhelun jälkeen Stephan soitti Michael Crowen asianajajalle, Paul Blakelle, ja kertoi epäilevänsä, että Steve Crowella on itsetuhoisia aikeita. Stephan kysyi Blakelta, pitäisikö hänen lähettää poliisit Crowen talolle? Blake käski Stephanin odottaa ja muutaman minuutin päästä Blake soitti takaisin ja vakuutti kaiken olevan kunnossa eikä poliisia tarvittaisi.

Luottamus vahvistuu

Lokakuun 13. vuonna 1998 Stephan vastaanotti raportin, joka vahvisti Stephanin näkemystä Michaelin, Aaronin ja Joshuan syyllisyydestä. Stephan sai raportin, jonka oli laatinut Werner Spitz, arvostettu rikostutkija, joka oli uransa aikana syventynyt erityisesti terä-aseilla aiheutettujen vammojen tutkimiseen. Spitzin raportti oli 27 sivuinen ja käsitteli Stephanie Crowen ruumiista sekä vuodevaatteista löytyneitä terä-aseen jälkiä. Spitzin raportissa verrattiin molempia Joshuan sängyn alta löydettyjä puukkoja Stephanien vammoihin. Samoin Spitz oli analysoinut ruumiinavausraportissa kuvatut terä-aseen jäljet.



Werner Spitz

Spitz oli testannut Best Defense puukkoa pistämällä paperinippua ja analysoinut pistojälkeä. Spitz ei kuitenkaan ollut säilyttänyt näytteitä eikä edes valokuvannut testiaineistoaan. Tästä kokeesta kirjoittamassaan sivun mittaisessa raportissa Spitz tuli johtopäätökseen, jonka mukaan Best Defense tai jokin vastaavanlainen teräase oli ase, jolla Stephanie Crowe murhattiin.

Stephan on kuvannut tuota päivää, jolloin hän luki Spitzin raportin, voitonpäiväksi hänelle ja Escondidon tutkijoille, jotka uskoivat poikakolmikon surmanneen Stepanie Crowen. Pian Stephan sai uusia myönteisiä uutisia.

Viikko Kiitospäivän jälkeen Stephan meni Escondidon poliisilaitokselle, jossa järjestettiin Stephanie Crowen murhan rekonstruktio. Paikalla olivat Ralph Claytor, George Durgin ja Brian Kennedy Sacramenton poliisista, joka sivutyönään, yksityisenä konsulttina, oli perehtynyt rikospaikkojen ja rikosten rekonstruktioihin.



Brian Kennedy

Aivan kuten kaikki ulkopuoliset konsultit, niin syyttäjän kuin puolustuksenkin käyttämät, ovat "maksettuja" miehiä, jotka kertovat juuri sen, mistä heille maksetaan. Kennedy oli varma, että hän tulisi juuri tällaisia kommentteja kuulemaan henkilöiltä, jotka olisivat tyytymättömiä hänen päätelmiinsä. Erityisesti pojat ja heidän tukijoukkonsa tulisivat olemaan erityisen tyytymättömiä johtopäätöksiin.

Poliisiasemalle oli rakennettu kopio Stephanie Crowen sängystä kaikkine vuodevaatteineen ja pehmoleluineen. Mallinukke makasi sängyssä ja nuken päällä oli Stephanien peite, jossa oli lukuisia puukon jättämiä reikiä. Stephanieta oli puukotettu selkään ja rintaan. Rekonstruktion mukaan se osoitti, että Stephanie oli kääntynyt vuoteellaan hyökkäyksen aikana. Kennedy ja etsivät simuloivat tätä kääntymistä kääntämällä peitteen alla olevaa nukkea ja yrittivät saada peitossa olevat jäljet kohdistettua ruumiissa olleitten jälkien kanssa.

Kennedyn kirjoittamassa raportissa hän päätyi siihen tulokseen, että vähinitään kaksi henkilöä oli osallistunut puukotukseen. Toisen pitäessä peittoa paikallaan toisen käyttäessä puukkoa. Kennedyn mukaan yksinäinen hyökkääjä ei olisi pystynyt pitämään peitettä paikallaan ja osumaan samalla puukollaan 20 x 25 cm alueelle uhrin pyöriessä peitteen alla.

Rekonstruktion aikana testattiin myös sitä olisiko ollut mahdollista, että joku olisi istunut hajareisin uhrin päällä. Kennedy päätteli, että tällainen toiminta olisi rajoittanut liikaa uhrin liikkeitä, jolloin sekä selästä että rinnasta löytyneet pistojäljet eivät olisi mahdollisia, sillä uhri ei olisi päässyt pyörähtämään sängyssä.

Stephan oli tyytyväinen rekonstruktion tuloksiin ja raporttiin. Hänen mielestään se oli selkeä osoitus siitä, että Joshua puhui totta kertoessaan, että Michael ja Aaron olivat menneet Stephanien huoneeseen kahdestaan. Kennedyn päätelmien mukaan Stephanie oli puukotettu sängyssään. Maattuaan hetken verta vuotavana sängyssään, Stephanie oli raahautunut ovelle ja avannut sen ennen kuolemaansa. Oven alareunasta löytyneet lukuiset Stephanien veriset sormenjäljet tukivat tätä teoriaa.

Stephania ja tutkijoita askarrutti edelleen kysymys siitä, kuinka oli mahdollista, että Michael oli aamuyöllä käynyt keittiössä eikä huomannut oviaukossa makaavaa Stephanieta. Varmistaakseen asian Stephan lähti käymään Crowen talolla, jonka Crowet olivat jo aikaa sitten hylänneet. Stephan meni Michaelin huoneeseen, pimensi huonetta ja taloa vastaamaan suurin piirtein tapahtuma-ajankohtaa. Hän lähti kävelemään Michaelin huoneesta kohti keittiötä ohittaen Stephanien huoneen oven ja oli täysin varma, että Michaelin oli täytynyt nähdä Stephanie.

Tammikuun oikeudenkäynti lähestyi ja Stephan uskoi, että hän oli saanut täydennettyä palapeliin puuttuvia paloja, mutta muutamia pitäisi vielä löytää. Alustavassa kuulemisessa tuomari Hammes oli hylännyt ajatuksen siitä, että ikkunalaudasta löytynyt "tapa, tapa" viesti olisi ollut Michaelin kirjoittama. Siitä huolimatta Stephan pyysi käsialaeksperttiä tutkimaan asiaa uudelleen ja jälleen Stephan sai saman vastauksen, käsiala saattaa olla Michaelin. Syyttäjänviraston tietokoneeksperitit tutkivat Crowelta takavarikoitujen tietokoneiden kovalevyjä. He löysivät tiedostoja, jotka sisälsivät paloja Michaelin kirjoittamasta mielikuvitustarinasta. Tarinassa, hahmo nimeltä Odinwrath kertoo haluavansa surmata siskonsa. Tarinan viimeisin versio oli talletettu joulukuussa 1997, noin 6 viikkoa ennen Stephanien surmaa. Stephan haastatteli myös kolmea poikaa, jotka olivat olleet yhtä aikaa Michaelin kanssa nuorisovankilassa. Pojat olivat kysyneet Michaelilta, oliko tämä todellakin tappanut siskonsa ja Michael oli vastannut myöntävästi. FBI oli myös käynyt läpi poliisin raportit ja valokuvat ja päätynyt niiden perusteella siihen, että tekijä oli joku joka tunsi Crowen talon ja Stephanien makuuhuoneen. FBI:n mielestä teossa korostui myös sen suunnitelmallisuus.

Puolustus ajantasalla

Joka kerta kun syyttäjän asiantuntijat rakensivat uuden teorian ja kirjoittivat siitä raportin, kopiot raportista toimitettiin myös puolustusasianajajille (Attridge, McInnis, Blake). Joka kerta puolustus valmisteli myös vastineen.

Vastineeksi Spitzin väitteelle siitä, että Best Defense oli puukko jota käytettiin murha-aseena, Attridge palkkasi John Thorntonin, Berkeleyn yliopiston rikosoikeudellisen osaston emeritusprofessorin. Thornton toimi myös Haywardissa sijaitsevan Analytical Specialities laboratorion vanhempana tutkijana. Thornton tutki ja testasi oliko Best Defense todellakin ase, jolla Stephanie surmattiin. Thornton tutki Stephanien luustosta, mm. solisluusta, löytyneitä jälkiä. samoin hän perehtyi ruumiinavausraporttiin. Best Defense puukon hän testasi savimallien avulla.



John Thornton oikealla

Raportissaan Thornton päätyi täysin päinvastaiseen tulokseen kuin Spitz. Thorntonin mielestä Best Defense ei ollut terä-ase, jolla Stephanie Crowe surmattiin. Tämän päätelmän Thornton perusti kahteen hänen testeissään esiin tulleeseen seikkaan. Thornton oli työntänyt puukon koko terän pituudeltaan savimalliin ja tuolloin savimalliin jäi jälki kädensijan reunasta. Ruumiinavausraportin ja valokuvasuurennosten mukaan mitään tuollaisiin jälkiin viittaavaa ei ollut Stephanie Crowen ruumiissa, vaikka raportin mukaan kaksi haavaa olivat jopa syvempiä kuin Best Defense puukon terän pituus. Toinen seikka oli se, ettei syvimpien haavojen reunassa ollut silmiinpistävää repeämää. Best Defense puukossa on terässä, lähellä kahvaa, puolikuun muotoinen särmä, joka jättää selvän repeämän haavan reunaan, mikäli puukon terä uppoaa riittävän syvälle. Thornton säilytti savimallinsa oikeudenkäyntiä varten. Samanaikaisesti kun Thornton tutki Crowen tapausta, hän alkoi tutkia myös toista puukotustapausta, jossa tekovälineenä oli Best Defense puukko. Tuohon tutkimukseen liittyen hänellä oli kuvamateriaalia, joka osoitti minkälaisen jäljen jättää Best Defense. Samoin tuohon tapaukseen liittyvä ruumiinavausraportti mainitsee kahvan reunan jättämät jäljet kuten myös haavan reunan repeämät. Tämä sattuma vahvisti Thorntonin Crowen tapausta varten tekemän tutkimuksen merkitystä. Thornton kirjoitti raportissaan, että olipa Stephanien surma-ase mikä tahansa, niin täysin varmaa on se, että se ei ollut Best Defense puukko.

Vastatakseen Kennedyn esittämään päätelmään siitä, että kaksi henkilöä tarvittiin suorittamaan veriteko, Attridge palkkasi Epstein&Laberin Minneapolisista tutkimaan asiaa. Epstein&Laber oli jo vuosia työskennellyt yhteistyössä Minnesotan osavaltion rikoslaboratorion kanssa. Konsultit lensivät San Diegoon, jossa saivat poliislta käyttöönsä Stephanien vuoteen ja muun tarvittavan materiaalin uutta rekonstruktiota varten. Konsultit tekivät tutkimuksensa ja päätyivät siihen lopputulokseen, että Kennedyn aiemman rekonstruktion tehdyt päätelmät olivat vääriä. Epstein&Laberin mukaan oli täysin mahdollista, että tekijöitä on vain yksi, joka on istunut hajareisin uhrin päällä ja puukottanut tytön. Todistaakseen Epstein&Laberin päätelmän oikeaksi Attridge valmistautui järjestämään demonstraation myös oikeudessa. Suunnitelmana oli käyttää demonstraatiossa Attridgen 13 -vuotiasta tytärtä, Kimberlya, joka oli samankokoinen kuin Stephanie Crowe. Kimberlylle puettaisiin päälle erityisesti demonostraatiota varten teetätetty paita, johon oli ommeltuna punaiset väriainepussit niille kohdille, joissa Stephanien paidassa oli verijäljet. Attridge, joka oli suurinpiirtein Richard Tuiten kokoinen istuisi hajareisin Kimberlyn päällä ja "puukottaisi" väriainepussit. Attridgen mielestä tuo olisi todellista oikeussalidraamaa, mutta hän ei kuitenkaan ollut varma vakuuttaisiko se valamiehistön.

Samalla tavoin jatkui koko syksyn ja alkutalven, jokaiseen yksityiskohtaan, jonka syyttäjä nosti esiin, puolustuksella oli vastaus.

Tietokoneelta löydetty tarina? Alunperin se oli kirjotettu joulukuussa 1996 eli yli vuosi ennen Stephanien kuolemaa. Kirjoitettu tarina oli osa tarinasarjaa, jota julkaistiin Hidden Valley High Schoolin lehdessä. Cheryl Crowe oli auttanut Michaelia kirjoittamaan tarinan tietokoneella. Ja tuossa tarinassa päähenkilö ei tappanut sisartaan.

Michaelin väite, ettei ollut nähnyt sisarensa ruumista oviaukossa? Michael oli ollut useamman päivän sairaana ja kertoi etsivillekkin olleensa "puoliunessa" käydessään keittiössä.

Nuorisovankilan "tiedonantajat"? Michael muisti erään pojista kysyneen, "Oletko täällä sen takia, että tapoit siskosi? Johon Michael oli vastannut, "Olen, entä sitten?". Michael kertoo tarkoittaneensa, että häntä syytetään siitä, ei sitä, että hän olisi sen tehnyt.

Käsialaekspertin ja FBI:n raportit? Pelkkiä spekulaatioita, jotka pohjautuivat vajavaiseen ja epätarkaan poliisilta ja syyttäjältä saatuun informaatioon.

Attridgen mielipide oli, että osa todisteista, joita syyttäjä aikoi käyttää, olivat pelkkää voodoota.

Tunnustusten kuuleminen

Joulukuun alussa, molemmat osapuolet saapuivat oikeuteen, viimeiseen valmistelevaan kuulemiseen, jossa oikeuden tuli päättää voidaanko poikien tunnustuksia käyttää syyttäjän todisteina.

Treadwayt ovat kertoneet, että ennen tätä kuulemista, syyttäjä oli ollut heihin yhteydessä ja esittänyt tarjouksen. Syyttäjä tarjosi Joshuan syytteiden lieventämistä vastineena sille, jos Joshua todistaa Michaelia ja Aaronia vastaan. Treadwayt kieltäytyivät tarjouksesta, heidän mielestään olisi ollut moraalisesti väärin suostua tällaiseen tarjoukseen.

Tällä kertaa oikeutta johti Korkeimman oikeuden tuomari John M. Thompson, liittovaltion tuomarin poika, jolla oli riippumattoman miehen maine. Hän oli mm. hylännyt syytteet Attridgen asiakasta vastaan vuonna 1996 ja aiheuttanut suurehkon kohun hylkäämällä valamiehistön suosituksen kuolemantuomiosta eräässä toisessa tapauksessa. Sekä syyttäjä että puolustus, molemmat, kunnioittivat Thompsonia. Thompson oli tunnettu tasavertaisuudesta ja hän kuunteli aina tarkasti sekä syyttäjän että puolutuksen näkemykset.

Tunnustusten kuuleminen kesti lähes 3 viikkoa. Etsivät Claytor, Wrisley ja McDonough olivat polttopisteessä kukin useita päiviä, selittäen mitä he kuulusteluiden aikana tekivät ja ennen kaikkea miksi. Jokaisen etsivän mielestä heidän varsinainen tarkoituksensa oli "löytää totuus".

Avauspuheenvuorossaan Attridge totesi näiden etsivien halunneen poliisien version totuudesta, eivät itse totuutta.

Syyttäjä puolustautui toteamalla, että kyseiset etsivät olivat rehellisiä poliiseja, jotka valllitsevat olosuhteet huomioonottaen toimivat oikein.

Avainkysymykseksi nousi se, olivatko etsivät kertoneet nuorille heidän oikeutensa ennen kuulustelujen aloittamista? Oikeuden pysyä vaiti, oikeuden saada lakimies paikalle jne. Olivatko etsivät laittomasti tarjonneet "vastapalveluksia" saamiaan tietoja vastaan?

Joulukuun 17. päivä vuonna 1998, Thompson antoi tuomionsa. Hän katsoi Michael Crowen tunnustuksen käyttökelvottomaksi, sillä kuulustelijat olivat useaan kertaan tarjonneet "apua" mikäli Michael tunnustaa, mutta joutuisi vankilaan mikäli ei tunnustaisi. Samoin Thompson hylkäsi Aaron Houserin tunnustuksen. Syynä oli se, että Aaronin tunnustus oli vain hypoteettinen kuvaus henkilön tappamisesta. Toinen hylkäyksen syy oli se tosiasia, etteivät etsivät olleet kertoneet kuulusteltavan oikeuksista Aaronille. Joshua Treadwayn tunnustus oli puolustusta eniten huolestuttava tunnustus lähinnä sen vuoksi, että se kuvasi salaliittoa murhan takana. Thompson hylkäsi Joshuan ensimmäisen kuulustelun, sillä kuulustelussa oli käytetty laittomia pakkokeinoja. Toisen kuulustelun, helmikuun 10.päivän osalta ensimmäiset 8 tuntia Thompson hylkäsi, sillä tässäkään tapauksessa kuulustellulle ei ollut luettu hänen oikeuksiaan. Vasta noin 8 tunnin kuulustelun jälkeen Joshualle luettiin hänen oikeutensa.
Seuraavan kahden tunnin osuus Joshuan kuulusteluista ja tunnustuksesta oli ainoa, minkä Thompson hyväksyi todistusaineistona, mutta todisteena vain Joshuaa vastaan ei Michaelia ja Aaronia vastaan. Thompson totesi, että tunnustus oli vapaaehtoinen, mutta lopullinen päätös jäisi valamiehille, olisiko tunnustuksella arvoa vai ei. Samalla Thompson ilmoitti oikeudenkäynnin etenemisestä. Joshua joutuisi oikeuden eteen yksin, mutta Michael ja Aaron olisivat vastaamassa syytteisiin yhdessä.

Puolustukselle Thompsonin päätös oli suuri voitto. Syyttäjän ennalta vahvimmat todisteet olivat poispyyhkäistyt. Blaken, Michael Crowen asianajajan, mukaan syyttäjälle ei jäänyt ainoatakaan todistetta hänen asiakastaan vastaan. Syyttäjä Stephan oli asiasta eri mieltä, heillä oli edelleen Joshuan sängyn alta löytynyt puukko ja Stephanien ikkunalaudasta löytynyt viesti.

Jatkuu...