MURHA.INFO

ollaan vaan aika sairasta porukkaa.kummasti kiinnostaa hirmutyöt,mutta näistä murhista lukeminen kyl on parempaa ajan viihdettä kun joku tv:n katsominen.

No kai ne ihmiset on kautta aikojen tappaneet toisiaan. Mutta miksi? Miksi pitää tappaa muita?

eläimien tappaminen on julmaa...siks kai

Mua kiinnostaa eniten nää jutut psykologiselta kantilta. En niinkään koe että mässäilisin murhilla ja murhakuvilla, kiinnostaa vaan ihmisen, psykopaatin pään sisältö. Tietty oman mausteensa antaa kotipoliisina rikosten ratkonta, mistä sitä tietää kuinka moni keissi täällä ollaan jo pikkuporukalla ratkottu. (kuten joku bodomissa väläytti) Hyvin vähän olen koskaan muutenkaan esim. lukenut dekkareita saati romaaneja, mulle on aina kolahtanut vain aidot tapaukset. (jengisodat, huumenuoret, murhat, psykopaatit, sairaudet jne.)

Itse uskon että ihmisellä on vapaus valita. Esimerkiksi huonot lähtökohdat elämälle kuten vanhempien alkoholismi, perheväkivalta ja lapsuudessa sattuneet menetykset eivät määritä ennalta että vaikka Ronista (4 vuotta) tulee eläimiä rääkkäävä ja pikku paloja sytyttelevä 14-vuotias. Tästä luonnollinen jatkumo on sarjamurhaajaksi ja/tai murhapolttajaksi. Edellä kuvattu logiikka tunnetaan päihdepuolella ns. porttiteoriana johon en myöskään usko, itsekin ihmiskokeen asiasta itselläni tehneenä.
Joku juo nytkin kiljua ja hautoo kostoa viinat varastaneelle kaverille, toinen valmistaa lannoitepommia autotallissa, kolmas miettii mihin ton peräkontissa olevan kropan hävittäis, mereen vai suohon vai saisko sen poltettua jossain. Me ihmetellään murhainfossa maailmanmenoa samaan aikaan. Todellakin televisio pysynyt kiinni muutaman viime illan mitä oon foorumilla vasta ollut.
Itse valitsin vapaasti. Voisin nytkin katsoa yöchattia maikkarilta mutta enpä katso.

Itse mua nää jutut vaan kiinnostaa.Muistan ekan kerran kun kiinnostukseni sarjamurhaajiin heträsi:olin joko 7-8 v. kun luin alibista Andrei Chikatilosta.Faktat on aina kiinnostavampia kuin fiktiot.

Samoin sanoin itselläkin, mitä Loka jo kirjoitti.

Kai tämä taipumus on (ainakin osalla meistä) veressä tai ainakin juurtuneena selkäytimeen. Itse muistan lapsena kulkeneeni äidin kanssa hautausmaalla - äiti kertoi eri ihmisten tarinoita hautojen takaa, lähinnä heidän elämänsä traagisimpia käänteitä. Minä kuuntelin ja kyselin. Perheen miehet eivät sensijaan ymmärtäneet tätä juttua yhtään. Joskus yläaste-ikäisenä päätin, että minusta tulee oikeuslääkäri. Nyt ajatus on jossain takaraivossa edelleen, mutta pieni rahanahneus painaa toisessa vaakakupissa. Ovat kai liki huonoiten palkattuja erikoislääkäreitä.

Mutta kuitenkin, kiinnostus ihmisluonnon pimeimpiin puoliin on ollut jo pienestä lähtien. Mikä ajaa kiinnostumaan aiheesta, jota toiset taas välttelevät parhaiden kykyjensä mukaan, olisi tosiaan kiinnostavaa tietää!

Ihminen, se luomakunnan kruunu

Kai se on jokin hassu tiedonjano siitä, mihin lajitorverit pystyvät

Vähän sama juttu kuin mitä esim. Loka sanoi. Minuakaan ei kiinnosta ne veriset yksityiskohdat eikä julmuudet. Lapsiin kohdistuvat rikokset ei kiinnosta lainkaan koska tuntuvat niin kohtuuttomilta ettei pääkoppa kestäisi sellaisten setvimistä.
Rikosten psykologinen puoli kiinnostaa. Ja näiden aitojen juttujen lisäksi kelpaa kyllä rikoskirjallisuuskin (paremman uutteessa).
Bodom-juttu on kiinnostava, mutta toistaiseksi en ole vielä tarpeeksi selvillä jutun yksityiskohdista, että kehtaisin ottaa osaa aiheesta käytävään keskusteluun.

kait motiiveja on yhtä monta kuin kävijöitäkin...

Minua on aina kiinnostanut rikokset. Ahmin paljon tietoa niistä, en osaa tarkalleen sanoa mikä niissä kiinnostaa, mutta varmaan juuri ihmismielen pahuus, syyt rikoksiin ja toisaalta näistä saa paljon tietoa, jota voi hyödyntää omalla kohdalla. Kuten esim. merkkejä uhkaavasta käytöksestä, turvatietoutta, mahdollisia syitä miksi joistakin ihmisistä kasvaa rikollisia jne.

DonHessu kirjoitti:No kai ne ihmiset on kautta aikojen tappaneet toisiaan. Mutta miksi? Miksi pitää tappaa muita?

Kilpailu, raha, rakkaus(=kaksi miesta haluaa saman naisen, kilpailija tapetaan jne), mustasukkaisuus, valta.

Onhan noita syita.

Itellä tää kiinnostus tämmöisiin rikoksiin on varmaankin hieman geeneissäkin, sillä äitini ja molemmat veljeni ovat myös kiinnostuneita näistä aiheista. Kuitenkaan suvussa ei ole yhtään rikollisia, vaikka kiinnostusta aiheeseen kuitenkin löytyy.

Esimerkiksi perus kännitapot yms. ei niinkään kuitenkaan hirveästi kiinnosta, vaan enemmänkin hieman erikoisemmat tapaukset kuten vaikkapa Edmund Kemper tai tää kotimaan tiirikkaraiskaaja. Myös Dennis Rader kiinnostaa psykologiselta kannalta, sillä miten joku, joka tekee Raderin kaltaisia hirmutöitä, pystyy kuitenkin samaan aikaan elämään tavallista perheen isän elämääkin ilman että kukaan läheinen huomaa mitään. Myös selvittämättömät rikokset ja kadonneiden tapaukset ovat ovat erityisen kiinnostavia.

Jonkinmoista verenperintöä veikkaan. Siinä missä muut lukivat 80 -luvun alussa, 7 -vuotiaina Rasmus-nallea, luin minätyttö Alibeja.

Ja ihan alusta saakka on Alibi kuulunut vanhempieni tilauslistalle.