MURHA.INFO

Saapuminen ja kuolema

Marraskuun 30. 1948 brittiläiseltä vaikuttava mies saapui aamutuimaan Adelaiden rautatieasemalle, jättäen uudehkon matkalaukkunsa säilytykseen ja ostaen junalipun Henley Beachiin. Jostain tuntemattomasta syystä hän kuitenkin otti asemaa vastapäätä bussin Glenelgin lähiöön meren äärellä klo 11.15. Noin kello 19 samana iltana pariskunta käveli Glenelgin viereisen Somerton Parkin hiekkarannalla huomaten miehen makaavan lähellä kävelykadulle johtavia portaita. Mies nosti kätensä suoraksi ja laski sen sitten alas, pariskunta ajatteli hänen olevan humalassa ja polttavan tupakkaa, joten he jättivät miehen rauhaan.

Puoli tuntia myöhemmin nuoripari oli iltakävelyllä rantakadulla ja pysähtyi ihailemaan merimaisemaa kadun varrella olleelle penkille. Alhaalla hiekalla he näkivät ihmishahmon makaavan vasen käsi oudossa asennossa vierellään. He olivat aikeissa mennä katsomaan oliko mies kunnossa, sillä häntä eivät häirinneet edes ympärillä pyörineet lukuisat hyttyset. Puoli tuntia ihmeteltyään nuoret kuitenkin uskoivat hahmon vain nukkuvan ja lähtivät jatkamaan matkaansa.

Joulukuun 1. kello 06.30 edellisiltana rannalla olleen vanhemman pariskunnan mies oli kavereineen menossa aamu-uinnille, kun hän huomasi hahmon edelleen lyyhistyneenä samaan asentoon. Tällä kertaa hän ei voinut jättää asiaa sikseen vaan meni katsomaan mieshahmon kuntoa. Todettuaan hänet kuolleeksi paikalle hälytettiin poliisi.

Löytöpaikka

Tutkinta alkaa

Poliisi havainnoi miehen makaavan vasen käsi suorana, oikean ollessa taitoksissa. Hänen kauluksessaan oli puoliksi poltettu tupakka ja toinen, polttamaton, löytyi hänen korvansa takaa. Taskujen sisältönä oli: leimattu bussilippu kaupungista Glenelgiin, käyttämätön junalippu Henley Beachiin, amerikkalainen alumiinikampa, puolillaan ollut paketti Juicy Fruit-purkkaa, 6:n australian pennin kolikko, tulitikkuaski sekä Army Club-tupakka-aski sisältäen Kensitas-merkkistä tupakkaa. Bussipysäkki, johon lippu oli, sijaitsi 250m etelään löytöpaikasta. Mitään henkilöllisyyspapereita tai edes lompakkoa ei löytynyt.

Patologin mukaan mies oli n.40-45-vuotias brittityylinen olemukseltaan ja hän oli todella hyvässä kunnossa. Miehen pituus oli 180cm, hiukset vaalean ja punertavan sävyiset ja niissä oli häivähdys harmaata. Olkapäät olivat leveät ja vyötärö kapea, miehen kädet eivät näyttäneet kuuluvan raskaan käsityön tekijälle. Varpaat olivat kaareutuneet kuten esimerkiksi tanssijalla tai karjapaimenella (tanssikenkien ja saappaiden tähden), pohjelihakset muistuttivat pitkän matkan juoksijan vastaavia tai geneettisen perimän muodostamia korkeammalle sijoittuneita lihaksia.

Yllään ruumiilla oli ruskea neulottu pusero, muodikas eurooppalainen harmaan-ruskea takki, valkoinen kauluspaita, punasininen kravatti, ruskeat housut, sukat sekä kengät. Tämä kaikki oli melkoisen paljon noille kuumille päiville. Yhtä omituista oli, että kaikista vaatteista oli poistettu valmistemerkit

Ulkoisia väkivallan merkkejä ei löytynyt eikä paikalla ollut vieraita jälkiä.

Ruumishuonekuva miehestä

Ruumiinavaus

Avaus paljasti seuraavaa (laitan alkuperäiskielellä sekaannusten välttämiseksi):

"The heart was of normal size, and normal in every way ...small vessels not commonly observed in the brain were easily discernible with congestion. There was congestion of the pharynx, and the gullet was covered with whitening of superficial layers of the mucosa with a patch of ulceration in the middle of it. The stomach was deeply congested...There was congestion in the 2nd half of the duodenum. There was blood mixed with the food in the stomach. Both kidneys were congested, and the liver contained a great excess of blood in its vessels. ...The spleen was strikingly large .. about 3 times normal size ...there was destruction of the centre of the liver lobules revealed under the microscope. ...acute gastritis haemorrhage, extensive congestion of the liver and spleen, and the congestion to the brain."

Elimistössä oli jälkiä sisäisestä verenvuodosta ja perna oli n. kolme kertaa suurempi kuin yleensä. Mitään jälkiä ulkoisista kemikaaleista tai myrkyistä ei löytynyt. Vatsalaukussa oli veren lisäksi lihapiiras tms. Syöntiajan arveltiin olleen klo 22-23 edellisiltana, eli tunteja sen jälkeen kun mies havaittiin sekavana rannalla. Ambulanssissa kuolinajaksi arvioitiin jäykkyyden perusteella klo 01-02, mutta tämä on todennäköisesti väärin, sillä myrkyn vaikutusta ei osattu ottaa huomioon.

Avauksen suorittanut Dr. Dwyer oli vakuuttunut ettei kyseessä ollut luonnollinen kuolema ja että uhri oli nauttinut jotain hyvin liukenevaa rauhoittavaa ainetta tai unilääkettä. Piiraan ei kuitenkaan katsottu olleen myrkyn välittäjä. Kuolinsyytä tai henkilöllisyyttä ei kuitenkaan pystytty varmistamaan, vaikka mukaan liittyi Scotland Yard ja uhrin kuvaa sekä sormenjälkiä levitettiin ympäri maailman.

Joulukuun 10. ruumis päätettiin balsamoida.

jatkuu...

Kuvat olivat pudonneet. Palautettu.
-NILS-

Tutkinnan jatko ja matkalaukku

Aluksi ruumis yhdistettiin useisiin henkilöihin sitä mukaan kun lehdistö hänen kuvaansa esitteli, mutta yksikään epäily ei osunut kohdalle, useimpien ”ruumiiden” kävellessä itse ilmoittamaan huhujen omasta kuolemastaan olevan vahvasti liioiteltuja.

Tammikuun 14. 1949 Adelaiden rautatieasemalla kaivettiin esiin ruskea matkalaukku säilytystilasta, jonne se oli jätetty klo 11.00 marraskuun 30. 1948.

Laukkua tutkaillaan

Laukun merkki oli poissa ja sen sisältö oli:
- punaruutuinen aamutakki
- koon 40 punaiset huopatossut
- neljät alushousut
- pyjama
- parranajovälineet
- vaaleanruskeat housut, hiekkaa lahkeissaan
- sähkömiehen ruuvimeisseli
- sivellin
- pöytäveitsi, joka leikattu lyhyeksi ja teräväkärkiseksi
- sakset, joita rahtilaivoissa käytetään rahdin merkitsemiseen
- harvinaista lankaa, jota oli käytetty ruumiin housun taskun parsimiseen
- miesten takki

Näistä puuttuivat kaikki valmistajan merkit, mutta pyykkipussista löytyi nimi ”Keane”, solmiosta ”T.Keane” sekä ”Kean” miehen hihattomasta paidasta. Poliisi uskoi näiden merkkien jääneen kankaisiin tahallaan, eikä T.Keane-nimellä löytynyt kadonnutta yhdestäkään englanninkielisestä maasta maailmassa ja Keane-merkkien takaa paljastui räätäli. Takin todettiin olleen amerikkalaista perää, eikä sitä tuotu maahan ja USA:ssa asiakas sovitti takkia ennen lopullista valmistusta. Takin täytyi siis olla Amerikasta tai ostetun toiselta samankokoiselta mieheltä.

Poliisi oli tutkimuksissaan päätynyt siihen, että tuntematon vainaja oli saapunut Adelaideen ensin yöjunalla Melbournesta, Sydneysta tai Port Augustasta, minkä jälkeen hän oli ajanut partansa sekä käynyt suihkussa yleisessä kylpylässä Adelaidessa, sillä aseman peseytymistilat olivat tuolloin kiinni. Hän on saattanut ostaa ensin junalipun, mutta huomattuuaan wc-tilojen olevan kiinni, kävellyt kaupungin yleiseen kylpylään, mikä on saanut hänen myöhästymään junasta Henley Beachiin ja ottamaan bussin Glenelgiin (välimatka näiden välillä n 9km). Molemmat sijaitsevat aivan meren rannalla.

Kesäkuussa 1949 suoritettiin toinen ruumiinavaus, sillä alun perin yksinkertainen itsemurhamysteeri oli muuttunut jo paljon monimutkaisemmaksi. Uudessa tutkinnassa miehen kenkien katsottiin olevan aivan liian siistissä kunnossa, joten niillä ei oltu kävelty Glenelgissä koko päivää. Koska mitään viitteitä oksennuksesta ei löytynyt, pääteltiin miehen joutuneen rannalle myrkytyksen jälkeen. Kuolinsyytä ei edelleenkään voitu varmistaa, eikä lääkäri ollut valmis paljastamaan mahdollisten lääkkeiden nimiä, sillä ne olivat tuolloin yleisesti saatavilla apteekeista ja kaikki kuuluivat myrkkyihin, jotka häviävät nauttimisen jälkeen elimistöstä. Joka tapauksessa ei uskottu että myrkky olisi joutunut suuhun vahingossa, eli joko mies otti sitä itse, tai joku antoi sitä hänelle. Tupakka-askin sisällön eroa itse ulkokuoreen ei tuolloin suuremmin ihmetelty, sillä tiukkoina taloudellisina aikoina ostettiin usein halpaa tupakkaa, joka laitettiin kalliimman askin sisään. Tässä tapauksessa kuitenkin myöhemmin todettiin askin sisällön olleen kalliimpaa merkkiä kuin itse aski antoi ymmärtää.

Miehen ylätorsosta otettiin kipsivalos ja itse ruumis saateltiin haudan lepoon ilman nimeä kesällä 1949.
Somertonin kipsimies

Taman Shud

Jälkimmäisen tutkimuksen aikaan ruumiin housuista löytyi salatasku, jonka sisältä paljastui paperilappu tekstillä: ”Taman Shud”

Paikallisen kirjastonhoitajat pyydettiin paikalle selvittämään tekstiä. He totesivat sen tarkoittavat ”loppunut” joka löytyy viimeiseltä sivulta alkujaan persiaksi kirjoitetussa runoteoksessa Rubaiyat (n. vuodelta 1100). Teksti oli revitty suoraan kirjasta. Poliisi aloitti laajan etsinnän kirjan löytämiseksi ja sen tuloksena Glenelgistä ilmoittautui mies, joka oli löytänyt erittäin harvinaisen ensimmäisen painoksen englannin käännöksen Rubaiyatista autonsa takapenkiltä marraskuun 30. 1948. Tästä kirjasta puuttui viimeisen sivun termi ”Taman Shud” ja lopun tyhjälle sivulle oli tapailtu jonkinlainen koodi.

Kuolevan miehen viesti vai hullun raapustuksia

Takasivun koodi oli:
MRGOABABD
MLIAOI
MTBIMPANETP
MLIABOAIAQC
ITTMTSAMSTGAB

MLIAOI oli yliviivattu, viitaten mahdolliseen virheeseen sekä haluun välittää jokin viesti oikein, mutta tekstistä ei ole varmuudella voitu erotella kaikkia M ja W-kirjaimia toisistaan, joten koodi voi olla jotain muutakin, myös ”ylimääräisen” X:n merkitys on mysteeri. Australian puolustusministeriö päätteli vuonna 1978 seuraavaa koodista:
- liian vähän merkkejä, jotta koodisto voitaisiin avata
- symbolit voivat olla osa monimutkaista koodistoa tai vain tajunnanvirtaa
- vastausta ei ole mahdollista selvittää

Kirjan takaa löydettiin myös salainen puhelinnumero, joka kuului sairaanhoitajalle Glenelgissä, vain kävelymatkan päässä ruumiin löytöpaikalta. Nainen kertoi omistaneensa II maailmansodan aikaan kopion Rubaiyatista, mutta antaneensa kirjan Alfred Boxall-nimiselle sotilaalle. Boxall oli myöhemmin kirjoittanut naiselle kirjeen, mutta kerrottuaan olevansa jo naimisissa ei nainen kuullut miehestä enempää. Vuoden 1948 loppupuolella joku mies oli kysellyt naisesta tämän naapurilta. Alfred Boxall löytyi kuitenkin elossa ja hänellä oli yhä sama Rubaiyat, jossa myös oli edelleen Taman Shud-termi tallessa. Boxall, kuten ei nainenkaan, osanneet kertoa mitään syytä tuntemattoman ruumiin ja heidän itsensä välillä. Nainen myös pyysi anonymiteettia, sillä oli jo naimisissa eikä kaivannut ylimääräistä huomiota. Koodin kannalta nimi saattaisi olla ratkaiseva.

Boxallin kirjaan oli nainen aikoinaan kirjoittanut runon 70 uudelleen:
Indeed, indeed, Repentance oft before
I swore--but was I sober when I swore?
And then and then came Spring, and Rose-in-hand
My thread-bare Penitence a-pieces tore.

Boxall ei osannut, tai ollut halukaskaan, kertomaan syytä pätkän kirjoittamiselle omaan kirjaansa.

jatkuu...

Kuvat olivat pudonneet. Palautettu.
-NILS-

Anteeksi, että tungen väliin. Työssäni olen nähnyt jos jonkinlaisia koukerroksia ja minusta ensimmäinen kirjain sekä 3. rivillä ensimmäinen on enemmänkin W kuin M. Wssä on piikki ylöspäin, M kirjaimessa alaspäin. Myös jäi ihmetyttämään viimeisellä rivillä viides oikealta oleva kirjain. Minulle tulee siitä mieleen z enemmän, kuin s. Se on ihan eri tapaan kirjoitettu, kun aiemmin tehty s. Kun taas esim. P ja D huomaa samoja merkkejä kirjaimen tekotavasta.

Myöhemmät vaiheet

Kuolemaa on yritetty yhdistellä moniin henkilöllisyyksiin sekä teorioihin tuloksetta ja se onkin yhä yksi Australian suurimmista mysteereistä tänäkin päivänä.

Kesäkuussa 1949 löydettiin toisesta Adelaiden lähiöstä aiemmin kadonneet isä ja poika, joista jälkimmäinen kuolleena säkissä. He olivat maanneet paikalla jo löytöpäivää edeltäneenä iltana, eikä pojan kuolinsyytä saatu selville. Tajuton isä jouduttiin siirtämään toivuttuaan mielisairaalaan.

Uhrin äiti, ja miehen aviovaimo; rouva Mangnoson, kertoi perheen joutuneen ahdistelijan kohteeksi koska hänen miehensä oli ehdottanut Somertonin ruumiin henkilöllisyydeksi Carl Thompsen-nimistä miestä, joka oli ollut aviomiehen työkaveri vuonna 1939. Myös alueen pormestari sai uhkaavia puhelinsoittoja Magnosoneja koskien. Lopulta perheen äiti joutui sairaalahoitoon romahdettuaan poliisikuulusteluissa.

Hiljattain on havaittu, että 1945 Sydneyssä löydetyn singaporelaismiehen ruumiin luota löydettiin avattu käännös Rubaiyatista.

Myös mahdollinen vakoojayhteys on jäänyt vain spekuloinnin asteelle ja vuosien myötä menettänyt uskottavuuttaan.

Tuntemattoman ruumiin haudalle ilmestyi kukkia vuosia hautauksen jälkeen, mutta yksi paikalta tavattu nainen ei ainakaan kertonut omaavansa mitään yhteyttä mieheen. Rautatieaseman läheltä eräs hotellityöntekijä kertoi oudon miehen asuneen hotellissa kuoleman aikoihin ja että siivoojat löysivät hänen huoneestaan myöhemmin mustan lääkelaukun sekä ruiskun.

1994 Eräs lääketieteen ammattilainen sanoi uskovansa myrkyn olleen jokin digoksiini, jolla säädellään sydämen pumppaustehoa.

Yksi jutun entisistä päätutkijoista uskoo miehen tulleen Itä-Euroopasta ja rautaesiripun tähden selvitystyö ei onnistunut.

Valtaosa todisteista on hävinnyt tai tuhottu, kuten matkalaukku, ja balsamointiin käytetty kemikaali on tuhonnut myös DNA:n. Vain kipsivalos ja muutamia hiuksia on yhä tallella.

Kuvista on voitu päätellä, että miehellä oli joitain erityistuntomerkkejä, joita ei aikanaan osattu huomioida. Hänen korvansa ylempi osa (cymba) on suurempi kuin alempi (Cavum). Ominaisuus, joka on vain 1-2%:lla kaukaasialaisista


Somertonin miehen korva (vas.) vrt. normaali (oik.)

Hänellä oli myös harvinainen vaiva, joka sai etuhampaat kulumaan lähes kokonaan. Tätä tavataan vain 2%:lla väestöstä.

Nämä kaikki auttaisivat huomattavasti henkilöllisyyden selvittämisessä, jos tutkintaan vain saataisiin vertailukohtia, mutta edelleen ainoa konkreettinen jäänne Somertonin vainajasta on hänen hautakivensä:


Lähteet ja lisäinfo

Wiki in English
Artikkeli
Youtube-pätkä laukusta

A.Boxall youtubessa
Juttua kipsivaloksesta
Lausunto hoitajasta (”Mrs Thompson”) tunnistamassa vainajaa

Uudempaa pohdintaa

Koodia on yritetty purkaa melko perusteellisesti täällä

ja hekin tulkitsevat koodikuvaa:


siten, että rivit menisivät
First line: MRGOABABD
Second line: MTBIMPANETP
Third line: MLIABOAIAQC
Fourth line: ITTMTSAMSTGAB
Striked line: MLIAOI

vaikka toteavatkin:

* The first letter of both the first and second lines (not counting the striked out line) looks as if it could be either an M or a W.

* There is a cross on top of the O (this could indicate an error and, hence, to discount the character)

* The third to last letter looks like a G but could be a C as the horizontal line that is part of the next character extends into this character.

* The fifth to last letter looks like an S but with a line through the middle. This is inconsistent with the other S.

Mielestäni tuo näyttää kyllä W:ltä paikoin enemmän kuin M:ltä, mutta silti kaikissa löytämissäni lähteissä ne on lopulta kaikki niputettu M-kirjaimiksi.

Loppukaneetit

Oliko sitten murha vai itsemurha?

Jokin syy oli omiakin jälkiä peitellä, ja miten rantasekoilun jälkeen on kuitenkin tajunnut syödäkin?

Oliko junalippu vain vaihtoehto A päästä rannalle (hoitajan luo/lähelle) ja bussi tuli tilalle, joko myöhästymisen tai lyhemmän etäisyyden tähden, vai oliko sinällään sama minnepäin rantaa menisi kuolemaan?

Rubaiyat-teos tuskin on ollut mikään jättihitti, ja sen yhteys läheiseen hoitajaan on melkoinen sattuma.

Miksi silti koodi ja kirjan jättäminen tuntemattoman (lukitsemattomaan) autoon? Halusi siis löytyvän, mutta ei halunnut henkilöllisyytensä paljastuvanko??

Miten ruumis olisi raijattu paikalle jo alkuillasta yleiselle rannalle, ja miten myrkky annettu salaa/puoliväkisin; tupakan filtteristä, piikistä...?

Miksi matkalaukunkin sisällön tunnisteet oli postettu jo ennen kuolemaa, eli ei oletetun murhaajan toimesta vaan itse?

Itsemurhankin osalta on kummallista ettei kukaan kaipaa ja murhassa ettei kukaan huomaa mitään tai jätä jälkiä

Kiitos Kataja

Jos on Euroopasta asti Down Under'iin matkustanut, niin ehkä sukulaiset ovat luullee ehkä että mies on kuollut sodassa tai lähisukulaiset ovat itse menehtyneet sodassa tms
Oliko joku karkuri, esim juutalainen tms Mies on siistin oloinen, joku vakooja kommunistisesta maasta ei ole ihan poissuljettu, vaikka ei kovin todennäkönen.

onhan toki niitäkin joilla ei ole omaisia, tai kontakteja heihin, syystä tai toisesta.

Mutta kylläpä asia on perusteellisesti tutkittu.

http://www.youtube.com/watch?v=SwhWCOoXAL8

Tuossa haastatellaan Boxallia. Pätkässä Boxall ei kiistä olleensa sodassa jossain tiedusteluyksikössä, ja sanoo vain, ettei ollut ainakaan sanonut naiselle olleensa moisessa yksikössä. Tuota naista muuten joku tutkija kutsui rouva Thompsoniksi Youtube-videossa. Kylläpä Boxall muuten menee vaimeaksi ja räpyttelee silmiään tuossa keskikohdassa kun haastattelija kyselee naisesta ja tiedustelujutusta.

Jos nyt Boxall oli joku vakooja sodassa ja tämä mysteerimies vaikkapa neuvostovakooja, niin ei kyllä mitään lisäselitystä tälle teorialle keksi. Pakkohan jokin muu yhteys oli olla jos puhelinnumero oli selvitetty ja tapahtumapaikka niin lähellä, ei voi olla sattumaa. Eiköhän Jestyn/"rouva Thompson" tuntenut miehen jotenkin, jos hänen puhelinnumeronsa oli tällä.

"The media has suggested Jestyn's 16-month old son (who died in March, 2009) may have been a love child of either Alf Boxall or the Somerton Man which was passed off as her husband's. DNA testing could eliminate this speculation"

Jotain tuollaista voisi olla selityksenä.

Kataja kirjoitti:Myös mahdollinen vakoojayhteys on jäänyt vain spekuloinnin asteelle ja vuosien myötä menettänyt uskottavuuttaan.

Harmi että tästä spekuloinnista ei ole sen enempää tietoa, eikä tietysti spekuloitua tietoa parempaa ole olemassakaan.

Kataja kirjoitti:Loppukaneetit
Oliko sitten murha vai itsemurha?

Olisiko erikoinen kuolintapa itsemurhaksi, mutta ei ollenkaan niin erikoinen tiedustelumiehelle?

Kataja kirjoitti:Jokin syy oli omiakin jälkiä peitellä, ja miten rantasekoilun jälkeen on kuitenkin tajunnut syödäkin?

Pitäisikö syödä, että jaksaa hämätä, tai pitäisikö pysähtyä syömään pikaruokaa, jonka kanssa voi viivytellä, mutta tarpeen vaatiessa myös huomiota herättämättä jättää ruokailun kesken?

Kataja kirjoitti:Oliko junalippu vain vaihtoehto A päästä rannalle (hoitajan luo/lähelle) ja bussi tuli tilalle, joko myöhästymisen tai lyhemmän etäisyyden tähden, vai oliko sinällään sama minnepäin rantaa menisi kuolemaan?

Vai liittyikö lippujen ostaminen varjosta eroon yrittämiseen tai jonkun perässä pysymiseen?

Kataja kirjoitti:Rubaiyat-teos tuskin on ollut mikään jättihitti, ja sen yhteys läheiseen hoitajaan on melkoinen sattuma.

Melko suuri sattuma. Voisikohan Rubaiyat-teos olla koodiavain?

Kataja kirjoitti:Miksi silti koodi ja kirjan jättäminen tuntemattoman (lukitsemattomaan) autoon? Halusi siis löytyvän, mutta ei halunnut henkilöllisyytensä paljastuvanko??

Voisiko olla, että halusi koodin tulevan julkisuuteen (tai ainakin tiettyjen tahojen tietoon), jos sattuu kokemaan itse ennenaikaisen kuoleman?

Kataja kirjoitti:Miten ruumis olisi raijattu paikalle jo alkuillasta yleiselle rannalle, ja miten myrkky annettu salaa/puoliväkisin; tupakan filtteristä, piikistä...?

Olisiko voinut kävellä itse rannalle? Olisiko ollut kenties toivottavaa, että ruumis löytyy pian, olisiko se itsessään voinut olla tietynlainen viesti? Jättäisikö piikki ihoon jäljen? Olisiko muita keinoja?

Kataja kirjoitti:Miksi matkalaukunkin sisällön tunnisteet oli postettu jo ennen kuolemaa, eli ei oletetun murhaajan toimesta vaan itse?

Olisiko tarkoituksena voinut olla hänen yhteytensä länsivaltoihin salaaminen siinä tapauksessa että joku hänen tavaransa tutkii?

Kataja kirjoitti:Itsemurhankin osalta on kummallista ettei kukaan kaipaa ja murhassa ettei kukaan huomaa mitään tai jätä jälkiä

Voisiko olla, että tietynlaisissa piireissä olisi murhattu aiemminkin suurempia jälkiä jättämättä?

Taitaapi olla niin, että tähänkään tapaukseen ei ole mahdollista koskaan löytää muuta kuin lisää kysymyksiä.

Ahtojää kirjoitti:Jos nyt Boxall oli joku vakooja sodassa ja tämä mysteerimies vaikkapa neuvostovakooja, niin ei kyllä mitään lisäselitystä tälle teorialle keksi.

Nyt en ole ihan varma mitä tarkoitat.
Yleensä ne ketkä tiedustelupuolella äkkinäisesti kuolee, on sellaisia jotka pelaa vain omaan pussiin kahden eri joukkueen väreissä. Somertonin miehen vaatteet jne. on hankittu lännestä. Jostain syystä on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi poistaa mukana olevista vaatteista ja kamoista suorat merkinnät, joista ne voisi yhdistää tiettyihin paikkoihin (lukuunottamatta esim. purkkaa, mikä on ehkäpä ostettu Ausseista).

Oma näkemykseni koodista on se, että se on kirjoitettu kiireessä. Siksi kirjaimet ovat melkoisia harakan varpaita. Mutta tässä näkemykseni:

WRGOABABD
MLIAOI (yliviivattu)
W/MTBIM D/PANETP
MLIABOAIAQC
V/U/ITTMTSAMZTGAB


Ensimmäinen kirjain ei voi olla M, siinä on liikaa tavaraa pystyviivojen keskellä. Vastaavasti näyttää samalta kuin oma, kiireessä tehty W. Kolmannelta riviltä en osaa sanoa että onko W vai M, saman söhröisyyden takia.

Vastaavasti viimeisen rivin ensimmäinen kirjain on mysteeri. Verraten muihin kirjaimiin, I olisi selkeä yksi viiva. Tässä tapauksessa se on kuitenkin "kaksinkertainen" ylhäältä alas ja sielä ylös. Voi siis olla myös U tai V. Itse pistäisin panokseni V:lle, sillä yleensä U on pehmeämpi pohjastaan vaikka olisi kiireessä kirjoitettu.

Koodin voisi tulkita niin, että sanoista puuttuu kirjaimia.

MLIABOAIAQC

Edit: Noniin. Pikaisen googlauksen avulla. Toiseksi alimmaisessa rivissä (MLIABOAIAQC) voisi olla Rubaiyat-teoksen innoittamana koodattu sana IrAQ. Ihan vaan maantieteellisiin seikkoihin perustuen, ja on näin nopeasti mietittynä (ehkä tämän hetkisestä sotatilanteesta johtuen) ainut englannin kielinen sana jossa on IAQ peräkkäin




Edit3: Oho, näyttää tulevan jätti edittiposti Mutta:
* The third to last letter looks like a G but could be a C as the horizontal line that is part of the next character extends into this character.


Kaunis ajatus. Mutta jos katsoo seuraavan kirjaimen, A:n, oikean alareunan pientä heittoa sisävasemmalle, ei siitä ole luonnollista linjaa tähän G:n poikkiviivaan. Veikkaisin että kyseessä on vaan sattuma että viivat ovat yhdistyneet.

Edit4: Lisäsin tähän nyt vielä tuon kuvan niin ei tarvitse skrollailla pitkin sivua jos haluaa pohtia mun tulkintoja enemmänkin.

Edit2: ajatushäiriön selventämistä

Edit5: Voisiko kirjoittaja olla vasenkätinen? Ihan vaan ajatusjohdannainen kirjaimien viivojen vaakasuunnasta, esim viimeisen kirjaimen, B:n pompuloiden viiva päättyy selkeästi alavasemmalle.

Edit6: Anteeksi. Pitäisi miettiä loppuun saakka ennen ku kirjoittaa. muistan tämän seuraavalla kerralla.
Mutta niin, tämä on selkeästi viesti jollekulle. Meinaan yliviivattu rivi on rivi2. Mutta samalla tavalla alkaa myös rivi4, ainoastaan sillä poikkeuksella että A:n ja O:n väliin on tullut B (ja O:n jälkeen A). Kirjoittaja on todennut että nyt tulee viestiä vähän väärässä järjestyksessä, ja muuttanut järjestystä (jotenkin tuttu olo nyt ) ja ainut korjauskeino on ollut vetää väärässä kohtaa oleva rivi yli. Itselle tuttu tapa kun kirjoittaa sähköpostia, ensin päättää kirjoittaa ihan vaan pari riviä, mutta sitten tuleekin jotain lisää mieleen ja on pakko jatkaa. Ja tässä vaiheessa ne toisen rivin "hauskaa päivän jatkoa ja hyvää terveyttä"-toivottelut on pakko leikata ja liimata viimeisiksi riveiksi...

Hetken jo luulin ratkaisseeni tuon, mutta olin ilmeisesti väärässä. Tai ainakaan näin hatarin tiedoin on vaikea sanoa.

Otin sen kirjan nimen, Rubaiyat, ja vedin yli kaikki kirjaimet jotka löytyivät kirjan nimestä (ja oman tulkintani mukaan, tosin niistä hieman lisää myöhemmin.) Jäljelle jäivät:

W _ GO_ _ _ _D
ML_ _ O _
W* _ _ _ MP_NE_P
ML_ _ _ O _ _ _QC
_* _ _ M _S_MS_G_ _

Kuten moni huomaa, viestin alku muodosti jo vähäisellä aivotyöllä sanat "w(e) go", eli "me menemme". Ja toisaalta jos välit jätetään pois, "we god", eli "me jumala".

Jos jätetään yliviivattu kohta pois (juuri sen yliviivauksen vuoksi), törmäämme tuohon tähdellä merkitsemääni kirjaimeen. Mietin mahdollisuutta sille, voisiko se olla sittenkin I ja Y, jotka ovat päätyneet erittäin lähelle toisiaan (tosin ensimmäisen rivin W on tehty samoin, joten melko kaukaa haettua.) Mikäli se on I ja Y, tulee kirjan nimen mukaisesti siitä poistaa molemmat, jolloin rivi muuttuukin muotoon _ _ _ _ _ MP_NE_P, johon en saanut mitään tolkkua äkkiseltään. Jos ajatellaan, että se on edelleen W, voisi se yhä merkitä sanaa "we" (tai tietysti mitä tahansa muutakin sanaa). Loppuosasta onkin vaikeampi sanoa mitään.
Viimeisen rivin tähdittämäni kirjaimen kohdalla olen myös aiemman kirjoittajan tapaan taipuvainen uskomaan, että se on jokin muu kirjain kuin I, juuri tuon kaksoisvedon vuoksi. Aiemmat I-kirjaimet ovat vain yksi viiva, mutta tämä muistuttaa suuremmin juuri V-kirjainta. Mikäli se on V, olisi rivi muodoltaan V_ _ M _S_MS_G_ _. Viimeisistä rivin kirjaimista tulee lähinnä vain mieleen sana message, eli "viesti". (Tai toisaalta sana massage, "hieronta"... )

Mikäli ketjusta poistaa vielä kirjaimet Taman shud, alku saa dramaattisemman muodon:

W_ GO_ _ _ _ _
_ L_ _ O _
W _ _ _ _ P _ _ E _ _

_L_ _ _O _ _ _ QC
V _ _ _ _ _ _ _ _ _G_ _

"We go low", eli "me menemme/alamme alhaisiksi". Jumalista alhaisiksi, voisiko tosiaan olla kyseessä jokin esimerkiksi Jenkkilän jumal-luuloisten johtajien juonien paljastus siitä, että ollaan menty alhaiselle tasolle omien suojelussa/sen saamisessa, mitä halutaan (kun kappas yllättäen juuri noihin aikoihin ne suurimmat salaliittojutut on kehitelty.)

Ihan mielenkiintoinen tapaus, pitääkin tuota koodia tuijottaa vielä pidempään ja mietiskellä sen mahdollisuuksia. Nyt vain äkkiseltään tälläinen purkuleikki, vaikea sanoa onko tuossa noin alkeellista koodia kuitenkin lopulta vai onko sekin vain hämäystä.

Edit: Rubaiyat ja taman shud-nimistä jäi muuten molemmista yli kirjaimia, joita ei löydy tuosta koodistosta: U, Y ja H. Liekkö näillä merkitystä/pystyykö joku hyödyntämään niitä?

MotiivitOn kirjoitti: Nyt en ole ihan varma mitä tarkoitat.
Yleensä ne ketkä tiedustelupuolella äkkinäisesti kuolee, on sellaisia jotka pelaa vain omaan pussiin kahden eri joukkueen väreissä. Somertonin miehen vaatteet jne. on hankittu lännestä. Jostain syystä on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi poistaa mukana olevista vaatteista ja kamoista suorat merkinnät, joista ne voisi yhdistää tiettyihin paikkoihin (lukuunottamatta esim. purkkaa, mikä on ehkäpä ostettu Ausseista).

Tuohan vaatteiden merkintöjen poistaminen voisi liittyä juuri vakoojan toimiin. (Tai sitten jos jollain on vaan tuollainen outo tapa)

Arvaus siitä, että Somertonin mies oli vakooja joka pisti aikoinaan Boxallille kirjan antaneen naisen paksuksi, lienee yhtä hyvä kuin mikä tahansa muu.

Tai sitten kolmikolla oli muuten joku hieno salaisuus tai kulttijuttu. "Tästä ei hiiskuta ikinä!" ja tyypeistä jokainen ovat pitäneet painoksen Rubaiyatista itsellään.

Mitenhän Persia tai Rubaiyat voisivat liittyä veteraani-Boxalliin tai mysteerimieheen? Ainakin Britannia (Commonwealth) ja Neuvostoliitto yhdessä valloittivat Persian loppuvuodesta 1941 toisen maailmansodan aikana turvatakseen öljykentät. http://en.wikipedia.org/wiki/Anglo-Sovi ... on_of_Iran

Lisäksi liittoutuneilla oli ns. Persian Corridor, josta siirrettiin valtava määrä Lend Lease -avustusta Neuvostoliitolle. Vai voiko joku muuten vaan olla kiinnostunut 1100-luvun persialaisesta runoudesta? Tuon teoksen on muuten suomentanutkin Toivo Lyy jo vuonna 1929, että sinänsä se ei mikään harvinaisuus ole liennyt. Kyseessä oli kuitenkin "harvinainen ensimmäinen painos".

Ahtojää kirjoitti: Tuohan vaatteiden merkintöjen poistaminen voisi liittyä juuri vakoojan toimiin. (Tai sitten jos jollain on vaan tuollainen outo tapa)

Pyytäisin huomaamaan että myös toinen tuntemattomana löytynyt, työnimellä Oriveden vainaja, pyrki poistamaan vaatteistaan merkinnät. Ja käsittääkseni hän ei ollut vakooja. Eli ajatuspolku kohtaa vaiheen, jossa osoitetaan että merkkien poisto ei ole kovin kummallista tuntemattomina löytyneiden vainajien kohdalla.

Lisäksi, jos mies on ollut vakooja tai viesti on muuten vaan tarkoitettu pienelle ja tarkalle sisäpiirille, voi olla, että koodin aukaisu ei vielä sinäänsä avaa mitään. Sillä jos kirjaimet merkkaa sanoja, niin sanat voivat vielä omata piilotarkoituksia.

Taman shud ja Rubaiyat poistot oli nerokas keksintö. Väittäisin silti että viesti on kirjoitettu kiireessä, jolloin noin monimutkainen ajatuskulku ei välttämättä tulisi ensimmäisenä mieleen. Voi toki olla että herra käytti koodia useamminkin ja se oli hänelle normaali tapa kommunikoida eikä täten vaatinut erityistä panostamista.

Sääli että ei puhu englantia äidinkielenä, aukeaisi ehkä hiukan helpommin toisin kuin täysin eri kieliperhettä puhuvana...

Macavity kirjoitti:Pyytäisin huomaamaan että myös toinen tuntemattomana löytynyt, työnimellä Oriveden vainaja, pyrki poistamaan vaatteistaan merkinnät. Ja käsittääkseni hän ei ollut vakooja. Eli ajatuspolku kohtaa vaiheen, jossa osoitetaan että merkkien poisto ei ole kovin kummallista tuntemattomina löytyneiden vainajien kohdalla.

Lisäksi, jos mies on ollut vakooja tai viesti on muuten vaan tarkoitettu pienelle ja tarkalle sisäpiirille, voi olla, että koodin aukaisu ei vielä sinäänsä avaa mitään. Sillä jos kirjaimet merkkaa sanoja, niin sanat voivat vielä omata piilotarkoituksia.

Vaatteista saatetaan poistaa laput järjestelmällisesti myös sen takia, että ne hiertävät ja kiertävät tms. taikka siitä syystä, että haluttaisiin uskotella halpakopion olevan kalliimpi.
Mutta kuka siviili poistaa matkalaukusta merkin?

Ja todellakin, itse väitän että koodia on mahdoton purkaa juuri siksi, että sen sisältö ei edes ole sanoja.
Vaikka kyse saattaa olla ihan vain numeerisesta sanomasta välimerkkeineen, niin oma veikkaukseni on, että tuo muodostaa kyseisen kirjan kanssa koodiavaimen, jolla sitten saadaan avattua esimerkiksi postitettu salasanoma. Siksi mies saattoi hylätä sen tietäen, että vaikka se julkistettaisiin, niin siinä vaiheessa se ei vastapuolelle enää mitään merkkaisi. Ja siksi sitä on mahdotonta purkaa ilman kyseistä salasanomaa.
Ei tuohon aikaan aivan amatöörejä oltu ja pakattu sanomaa ja koodiavainta samaan pakettiin.
Ja en missään nimessä takertuisi siihen kirjaan sen kummemmin. Kirjoihin perustuvia koodeja on käytetty jonkin verran ja uskonkin, että kyseinen nainen (=kuriiri) joka ei halunnut sen suurempaa huomiota, on saattanut antaa joillekin muillekin "sotilaille" kuin Boxallille kirjoja ja vaikka tällekin useamman eri kirjan.

MRGOABABD
MLIAOI
MTBIMPANETP
MLIABOAIAQC
ITTMTSAMSTGAB

Akronyymejä? Mä kirjoitan joskus jotain tämännäköistä pikakirjoituksena kun olen yrittänyt opetella jotain runoa tms. ulkoa tai on pitänyt kirjoittaa muistiin sanelusta tai haastattelusta jotakin asiaa ja puhuja puhuu nopeammin kuin ehdin kirjoittaa. Laitan vain alkukirjaimet tai pari kirjainta joka sanasta ja ne sitten toivottavasti muistuttaa, että mikä se koko teksti oli. Sitten jos joskus myöhemmin tulee näitä lappusia vastaan eikä ole siihen samaan paremmalla ajalla kirjoittanut koko tekstiä eikä enää muista mitä asia koski niin onkin suloisesti pihalla.

MotiivitOn kirjoitti: Ja todellakin, itse väitän että koodia on mahdoton purkaa juuri siksi, että sen sisältö ei edes ole sanoja.
Vaikka kyse saattaa olla ihan vain numeerisesta sanomasta välimerkkeineen, niin oma veikkaukseni on, että tuo muodostaa kyseisen kirjan kanssa koodiavaimen, jolla sitten saadaan avattua esimerkiksi postitettu salasanoma. Siksi mies saattoi hylätä sen tietäen, että vaikka se julkistettaisiin, niin siinä vaiheessa se ei vastapuolelle enää mitään merkkaisi. Ja siksi sitä on mahdotonta purkaa ilman kyseistä salasanomaa.
Ei tuohon aikaan aivan amatöörejä oltu ja pakattu sanomaa ja koodiavainta samaan pakettiin.

Samoilla linjoilla. En usko että viesti sisältää mitään kovinkaan tärkeää tietoa enää näin kauan tapauksen jälkeen tai näin ulkopuolisille.

surfergirl kirjoitti: MRGOABABD
MLIAOI
MTBIMPANETP
MLIABOAIAQC
ITTMTSAMSTGAB

Akronyymejä? Mä kirjoitan joskus jotain tämännäköistä pikakirjoituksena kun olen yrittänyt opetella jotain runoa tms. ulkoa tai on pitänyt kirjoittaa muistiin sanelusta tai haastattelusta jotakin asiaa ja puhuja puhuu nopeammin kuin ehdin kirjoittaa. Laitan vain alkukirjaimet tai pari kirjainta joka sanasta ja ne sitten toivottavasti muistuttaa, että mikä se koko teksti oli. Sitten jos joskus myöhemmin tulee näitä lappusia vastaan eikä ole siihen samaan paremmalla ajalla kirjoittanut koko tekstiä eikä enää muista mitä asia koski niin onkin suloisesti pihalla.

Tuttu juttu, mutta itse yleensä hetken pohtimisen jälkeen muistan missä lapuissa on kyse Eli jos kirjaimet merkkaisi sittenkin sanoja, niin vähintään rivien ensimmäiset kirjaimet merkkaavat sanoja. Jos haluaa ajatella näin, niin ensimmäinen rivi voisi olla Mr G of ABABD. Tai jotain. Silti ylempi teoria on todennäköisempi, imo.