MURHA.INFO

On Jouluaaton aatto, vuonna 1988. Ulkona sataa lunta ja pakkanen kiristyy iltaa kohden. On tulossa kylmä yö.
Keskellä lumisadetta taivaltavat 14-vuotiaat kaverukset, Tomi ja Joni, yrittäen keksiä tekemistä kylmänä talvi-iltana. Joululoma on alkanut Pyhtään, Huutjärven koulussa muutama päivä aikaisemmin, eikä syyslukukaudelta saatu todistuskaan näyttänyt niin pahalle, kuin odoteltiin.
Päivällä pojat olivat käyneet viimeisillä Jouluostoksilla ja nyt lahjat odottivat saajiaan.

Tomi ehdottaa menoa valtatie 7:n varrella sijaitsevaan kahvila Pikku-Piikaan, toiveena kenties, että kahvilan pitäjä, Inga, tarjoaisi jotain juotavaa. Ehkä jonkun sämpylänkin.
Kädet syvälle taskuun työnnettyinä pojat kulkevat kohti kahvilaa. Tie on Tomille tuttu, sillä vasta vähän aikaa sitten kahvilaa piti hänen äitinsä, Maria, ja he asuivat kiinteistön yläkerran huoneitossa.

Pojat pääsevät perille ja istuvat kahvilan pöytään. Ehkä heittävät muutaman kierroksen tikkaa, mutta eivät osta mitään.
Pojat käyvät useasti ulkona, ehkä tupakalla nurkan takana, ja tulevat taas pöytään istumaan.
Kello 19.45 pojat poistuvat baarista ja lähtevät kulkemaan valtatien reunaa kohti Metallikonepajan rakennusta.
Jonkin aikaa kuljettuaan Tomi havaitsee kaksi miestä, erään vanhan ladon luona ja päättää, syystä tai toisesta, esittää humaltunutta.

Nämä kaksi miestä osoittautuvat puuseppä Mäeksi ja telakalla työskenteväksi Mikkoseksi. Miehet ovat käyneet myös Jouluostoksilla Kotkassa, ja nyt kasseissa kilisevätkin muutama pullo Gambinaa ja Sorbusta.

Miten Tomi ja Joni näiden miesten seuraan lopulta joutuivat, tai mitä illan aikana on oikeastaa tapahtunut, on pimeyden kätköissä. Kukaan ei muista. Se on kuitenkin selvää, että pojille tarjottiin alkoholia, ja että pojat sitä myös joivat.

Tomi alkoi olla vahvassa humalassa ja hän alkoi haastaa jopa riitaa Mikkosen kanssa. Mäki oli poistunut paikalta jo aiemmin, lämmittämään päivän aikana kylmennyttä taloaan. Paikalla olivat siis Tomi, Joni ja Mikkonen. Viimein Joni raahasi päissään olevan Tomin ladosta välttääkseen tappelun Mikkosen ja Tomin välillä.

Kävelystä ei tullut mitään. Tomi oli niin humalassa, että ei pysynyt jaloillaan, vaan kaatuili puolelta toiselle, yritti nousta pystyyn. Ja kaatui taas. Joni yritti tolkuttaa humalaiselle Tomille, että kävelisi kotiin. Mutta Tomi ei uskaltanut mennä humalassa kotiinsa. Myös Mikkonen, joka oli päättänyt lähteä vielä tervehtimään talonlämmitykseen lähtenyttä Mäkeä, näki poikien päässeen Pikku-Piian ja sen läheisyydessä sijaitsevan S:n talon välissä sijaitsevalle ns. Palokaivontielle. Huomattuaan Jonin vaikeuden pitää Tomia pystyssä hän päätti seurata poikia. Päästyään poikien luo, auttoi nostamaan Tomin ylös maasta ja huomasi pojan olevan todella kovassa humalassa. Tomi ei pysynyt yhtään jaloillaan. Mikkonen ei katsonut olevansa vastuussa Tomista ja koska Jonikin oli paikalla hän otti pyöränsä ja lähti polkemaan Mäen taloa kohti.

Kello tuli 22 ja kylmyys alkoi vaivata. Tomi ei vieläkään uskaltanut lähteä kotiinsa ja Joni ymmärsi, ettei hän jaksaisi kantaa Tomia kotiin asti. Joni lähti juoksemaan kohti baaria ja hakkasi sen ovia, kunnes tajusi, että eihän siellä enää ole ketään. Hän lähti juoksemaan kohti S:n taloa, mutta jostain syystä ei mennytkään koputtamaan ovelle, vaan juoksi takaisin Tomin luo.

Tomi olikin saanut itsensä pystyyn ja saapuessaan paikalle Joni sanoi Tomille, että hän menee kotiin. Ja kehoitti Tomia tekemään samoin.

Joni lähti kotiinsa, muutaman kilometrin päähän.

Puolikahden maissa yöllä Tomin äiti, Maria, heräsi ja huomasi, ettei Tomi vieläkään ollut kotona. Soitettuaan Jonille, hän sai kuulla, että Tomi oli jäänyt Pikku-Piian portaille Mikkosen kanssa. Miksi Joni valehteli?
Tomin isäpuoli Olli lähti autolla etsimään Tomia baarin luota ja lähiteiltä.
Hieman ennen kolmea otti Maria yhteyttä rikospoliisin päivystykseen ja ilmoitti Tomin kadonneeksi. Poliisipartio lähetettiin paikalle, mutta Jonin antaman väärän tiedon vuoksi, etsittiin vääristä paikoista.

Jouluaattona, kello 13 maissa löydettiin ensimmäiset vaatekappaleet;takki, pipo ja kello.noin kello 15.20 löysivät Joni ja hänen äitinsä Tomin kengät ja hanskat.
Löytöpaikkaa tarkemmin tutkiessa, löydettiin jälkiä raahautumisesta ja kello 15.50 löydettiin viimein Tomin jäätynyt ruumis.
Tomin kuolinsyyksi määriteltiin hypotermia. Veren alkoholi katsottiin myötävaikuttavaksi tekijäksi.

Mikkonen sai 1v 4kk ehdollista vankeutta, 50 päiväsakkoa a' 50 markkaa, korvauksia 18 239 markkaa,
Mäki sai 8 päiväsakkoa a'42 markkaa.

(Kriminalkrönika 1992, sekä allekirjoittaneen muistelmat siitä, mitä "Joni" on kertonut)
___________________________________

Se, miksi halusin tämän kyseisen tapahtuman ottaa esille on se, että tämä tapaus on erittäin lähellä sydäntäni, koska kyseessä oli hyvä ystäväni.tapauksesta on aikaa, mutta vieläkään en voi olla miettimättä, varsinkin Joulun aikaan, että miksi?
Miksi "Tomi" jätettiin kylmään pakkaseen?

Otan osaa Aloin ihan tosissaan itkeä, tuli niin eräs oma kokemus mieleen

Jos en ihan väärin muista, eikö tässä pari vuotta sitten ollut jotain saman tyyppistä, nuori jätettiin yksin johonkin laavulle ja kuoli sinne?

Aariel kirjoitti:Otan osaa Aloin ihan tosissaan itkeä, tuli niin eräs oma kokemus mieleen

Jos en ihan väärin muista, eikö tässä pari vuotta sitten ollut jotain saman tyyppistä, nuori jätettiin yksin johonkin laavulle ja kuoli sinne?

Taisi olla viime talvena. Uhri oli 15-vuotias ja uhrin kanssa ollut poika oli mm. kirjoittanut irc-galleriasivulleen seuraavana aamuna, että "jätettiin se hankeen makaamaan". Tietenkin on turha syyllistää aina pelkästään kavereita tällaisesta, kyllä se suurin syyllinen on se, joka ne alkoholit itse juo, mutta voisi paremmin huolehtia, ettei kukaan jää yksin.

Koskettava tarina. Osanotto bluussille.

Kuusamossa taisi tapahtua tuo Aarielin mainitsema heitteillejättö.

Murheellinen tarina mutta ikävä kyllä ei vaan tule olemaan viimeinen.
Suomessa on jotenkin sairas tää alkoholinkäyttöä ihannoiva kulttuuri.
Lapset oppii jo vanhemmiltaan että ilman viinaa ei voi olla hauskaa ja joka kissanristiäisissä ja viikonloppuna pitää olla perseet olalla.
Omilla tyhmillä kohelluksilla vielä kerskutaan ja naureskellaan jälkeenpäin...
Ja sellainen nuori joka uskaltaa sanoa ei viinalle niin sitä pidetään tietysti outona
Eipä ihme kun jopa vanhempanakin raittiutta pidetään omituisena ja kokoajan kysellään mikset sä juo?
Ja epäkohteliaana pidetään jos kysymykseen vastaan:No miks sä juot?
Jos aikuinen on raitis niin automaattisesti luullaan että sillä on nenänvalkasuviikot menossa tai on entinen deeku joka ei voi ottaa pisaraakaan ettei ratkea
Sitten jos ilmoittaa että sori mä en oo koskaan juonut kun en vaan saa siitä mitään irti enkä haluu näyttäytyä kylillä räkä poskella niin sitten kysytään :AI ooks sä joku uskovainen?
Voi sissussuatana...

Älytöntä toi pussikaljottelu keskellä talvea.

Perin harmillista .

Mistä tuo Mikkonen sitten tuomittiin lopulta? Surullista on, että tällaista tapahtuu... Ehkä Joni oli itsekin humalassa, väsynyt, ja paleli. Ei se silti selitä, että miksei sitten yrittänyt hakea apua vaikka kotoaan, tai ihan jostain tuntemattomankin talosta lähellä... Ehkä ei ymmärtänyt, että tosi oli kyseessä. Osanottoni Bluesille! On se ihmeellistä, kun ei osata pitää kaverista huolta .

Tiina kirjoitti:Jos aikuinen on raitis niin automaattisesti luullaan että sillä on nenänvalkasuviikot menossa tai on entinen deeku joka ei voi ottaa pisaraakaan ettei ratkea

Tai on raskaana. Todella surullinen tarina. Olen todella pahoillani Blues.

Surullista on, että kaverista ei pidetä huolta. Surullista on myös se, että känninen nuori ei uskalla mennä kotiin vaikka paleltaa tai on hätä. Pitää muistaakin teroittaa omille lapsille, kun ikää tulee enemmän, että mikään asia ei ole niin paha, ettei kotiin uskalla tulla...

Samarina kirjoitti:Tai on raskaana. .

Niin no joo..valitettavan usein kyllä näkee tuubassa näitäkin joilla on paino etuakselin päällä

Merope
Mikkonen tuomittiin kuoleman tuottamuksesta ja...ööh... Nyt en tiedä oikeaa termiä suomeksi... Alaikäisen houkuttelusta(?)
(förförelse av ungdom, under 18 år.)

osanotot myös multa ja vaikka tästä höösäämisestä sainkin jo aiemmin noottia toisessa ketjussa niin onneksi on nuoruudesta asti iskostunut päähän, että kaveria ei jätetä ja omista pidetään huolta. kaveripiirissä on sellainen tapa, että huolehditaan kaikki turvallisesti himaan (jos on yksin liikkeellä) tai jos lähtee kaksiteen niin seuraavana päivänä viimeistään ollaan yhteyksissä. musta ei ole tolloa olla huolissaan kavereista vaikka kyse onkin aikuisista ihmisistä, aina voi sattua jotain. muut tehkööt niin kuin tykkäävät, meillä päin näin.

Surulllista Joni ei tosiaan tainnut ymmärtää että on tosi kyseessä. Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta kun niiden aika on niin, haluan tehdä selväksi, että kotiin voi ja pitää aina tulla! Nuoria olisi myös hyvä muistuttaa alkoholin ja pakkasen vaaroista..

Oudointa asiassa onkin se, että tuo "Joni" olisi aivan taatusti jaksanut kantaa kaverinsa, vaikka edes sinne 7-tien varteen, tai jommankumman alkoa tarjonneen miehen talolle. Tai olisi voinut hakea sieltä apua, kun ei kerran, kertomansa mukaan, ollut edes humalassa. Pisimmillään matkaa olisi ollut 500 metriä. "Tomin" kotiin olisi matkaa ollut puolitoista kilometriä ja "Joni" kulki hänen kotinsa ohi kävellessään kotiinsa. Lähimpään taloon oli matkaa noin 50 metriä ja sielläkin asui luokkatoveri vanhempineen. Tästä asiasta minä soimaan "Jonia" edelleen. Ja valehtelusta.
Ikinä en unohda sitä, että yhteinen ystävämme jouluaattona, iltakuudelta, tuli itkien ovellemme ja hoki, että:"Ei voi olla totta...Ei voi olla totta..." ja yhdessä lähdimme tämän "Jonin" luo asiaa tarkistamaan. Mä muistan vielä, kuinka kyyneleet jäätyivät poskille, kun tallustimme pakkasessa saatuamme tietää, että näin oli todella tapahtunut.
Tämän tapauksen jälkeen olikin ihan yleinen käytäntö, että kotona sai alkoa kokeilla ja jos muualla kokeili, niin kotiin oli tultava. Kunnossa, missä hyvänsä.

PPK 1990

Kylmä kuolema
Nimismies Jouni Laiho

Jouluaattona 1988 löydettiin Pyhtään Heinlahdella noin kymmenen metrin päässä valtatiestä 14-vuotias koulupoika kuolleena. Poikaa oli kaivattu kotiin tulevaksi. Kun poikaa ei aamuyöhön mennessä ollut kuulunut, hätääntynyt äiti ilmoitti asiasta poliisille. Poikaa alettiin etsiä. Poika löydettiin hangesta kuolleeksi paleltuneena. Miten hän oli sinne joutunut ja miksi?

Jos unohdamme sen, että sää oli kaikkiaan kurja, ei tämä jouluaatonaatto odotuksentäyteisessä tunnelmassaan edeltäjistään eronnut. Koululaiselle joulun aika on aina yhtä odotettu ja jännittävä. Todistukset oli saatu jo pari päivää sitten, eikä niistä sen enempää. Ainahan niissä parantamisen varaa on, vaikka äiti ja isä eivät suuremmin moitiskelleetkaan. Jollakin tavalla kotona kuitenkin oli vaikea olla, siivoamista ja kaikenlaista hässäkkää. Sitä paitsi Pikku-Piika, kyläbaari oli vielä seitsemän jälkeen illalla auki, eikä 14-vuotiasta vielä erikoisesti osattu kotonakaan kaivata.
Voi olla, että jotenkin tämäntapaisissa tunnelmissa pyhtääläiset Huutjärven koulun yläasteen oppilaat ”Tomi” ja ”Joni” joulukuun 23. päivän alkuiltaa viettivät. Yhtä hyvin asianlaita voi olla toisinkin, sitä ei tiedetä. Mutta mitä sitten tapahtui, se tiedetään.

Juopottelijat
Pyhtään nimismiespiirin esitutkintapöytäkirjan nro 4046/R/RP/597/88 johdannosta selviää lukijalle muun muassa seuraavaa:
”Tomi K. ja Joni R., 14-vuotiaat pojat, olivat jouluaatonaattona, joulukuun 23. päivänä 1988 illalla oleskelleet Pyhtään Heinlahden kylässä olevassa Pikku-Piika-nimisessä baarissa.
Baarimyyjänä silloin toimineen Ingan kertoman mukaan pojat eivät olleet ostaneet baarissa ollessaan mitään. Baarissa oleskellessaan he olivat käyneet useasti ulkona, mutta Ingan havaintojen mukaan kumpikaan ei ollut vaikuttanut juopuneelta.
Pojat olivat poistuneet baarista kyseisenä iltana kello 19.45 aikaan, jonka jälkeen baarin ovet oli suljettu. Baarista lähdettyään pojat olivat kävelleet Metallikonepaja Oy:n valimon kohdalta Heinlahteen johtavalle tielle. Käveltyään tietä noin 150–200 metriä he olivat tavanneet tien vasemmalla puolella vanhan hirsirakenteisen ladon edustalla kaksi miestä (Y. ja M.) nautiskelemassa alkoholia.”
Juopottelemassa olleet miehet olivat puuseppä Y. ja varastomies M., jotka eivät tunteneet lähestymässä olleita koululaisia, tuskinpa heihin aluksi kummempaa huomiotakaan kiinnittivät. Eivät pojatkaan miehiä tunteneet. Tomi oli joskus M:n nähnyt, mutta tuskin nimeltäkään tätä tunsi.
Iltapäivän ja illan jatkunut räntä- ja vesisade oli lakannut, ja tuulen kääntymisen myötä ilma oli selvästi viilenemässä.

Näytteli juopunutta
Pienempikokoinen Tomi, joka muutoinkin oli liukkaampi käänteissään, havaitsi miehet ensin. Saattaa olla, että hän myös huomasi miesten juopottelun.
Jostakin päähänpistosta johtuen Tomi miehet havaittuaan päätti ryhtyä näyttelemään humalaista. Miksi Tomi näin teki ei oikein selvinnyt Jonille. Saattoi olla, että näyttelemällä humalaista Tomi irvaili Y:n ja M:n juopottelua, mutta päällimmäisenä ajatuksena Jonin mieleen jäi, että Tomi halusi esittää jonkinlaista ryyppymiestä. Kukaties Tomin mieleen saattoi juolahtaa myös mahdollisuus saada miehiltä ryyppy.
Y. ja M. olivat iltapäivällä käyneet Kotkassa. Joulun tuloa he olivat varmistelleet hankkimalla Alkosta tuhdin annoksen viinaksia, joita oli jo kotimatkalla bussissa alettu maistella. Miekkoset olivat kello 19.20 aikaan jääneet bussista valimon kohdalla ja kävelleet riihen luo, minne Y:n pyörä oli jätetty seinää vasten nojalleen. M:n tarkoituksena oli kiiruhtaa päivän mittaan jäähtynyttä asuntoaan lämmittämään. Hän oli kuitenkin unohtunut Y:n kanssa ryypiskelemään ja oli vielä riihen luona poikien saapuessa paikalle kello 20.00 aikaan.

Pojille tarjotaan viinaa
Se, millä tavoin poikien ja miesten kohtaaminen tapahtui ja mitä siinä yhteydessä puhuttiin, on painunut unohduksen hämärään. Ennen pitkää M. ja Y. kuitenkin tarjosivat käsillä olleista Gambina-ja Sorbus-pulloistaan pojille ryyppyjä. M. ei muista poikien ryyppyjä erityisesti pyytäneen. Y:llä sen sijaan oli toisenlainen muistikuva ja että Tomi olisi pyytänyt ryyppyä.
Vapaaehtoisesti pojat joka tapauksessa olivat ryyppynsä ottaneet.
Myöhemmin Joni esitutkinnassa kertoo:
”Itse en ottanut paljoakaan näistä pulloista, mutta mielestäni Tomi nautti miesten tarjoamista pulloista melkoisen runsaasti. Nautimme sittemmin porukalla viinipullot tyhjäksi ja tyhjät pullot heitettiin lumihankeen.
Pullojen tyhjentämisen jälkeen toinen miehistä, jonka nimen olen saanut tietää olevan M., lähti kotiaan ja tämän jälkeen jäimme paikalle kolmistaan minä, Tomi ja Y.
Y. otti sitten salkustaan pöytäviinapullon ja tarjosi siitä ryyppyjä meille. Havaintojeni mukaan joimme pullosta noin puolet.”

Kokemattomia poikia
Ihmisellä on vuosituhantinen tietämys alkoholin vaikutuksesta käyttäytymiseen ja motoriikkaan. Ymmärtääkseen alkoholin vaikutukset ja kyetäkseen oikealla tavalla suhteuttamaan nautitun määrän siitä aiheutuvaan juopumustilaan ihminen hankkii siitä omakohtaisia kokemuksia, kuka aikaisemmin, kuka myöhemmin, toiset enemmän, toiset vähemmän, jokainen yhtä kaikki jollakin tavalla, Tomi ja Joni eivät kenties jouluaatonaattoon mennessä millään tavalla.
Alkoholin vaikutuksesta johtuva käyttäytymisen kontrolloimattomuus alkoi varsin pian kokemattomassa Tomissa näkyä. Liikkeiden holtittomuus ja riidan haastaminen Y:n kanssa kielivät vastaansanomattomalla tavallaan juopumuksesta.
Jonin kertomus kuvaa tapahtumaa näin:
”M. poistui paikalta jossain vaiheessa. Tätä ennen Y:n ja Tomin välillä oli sanaharkkaa. Tomi heilui melkoisesti ja jotain tönimistä oli myös silloin, kun minä olin paikalla.
Y:tä ärsytti se, kun hän oli juottanut Tomin humalaan, jos siitä tulee jatkoseuraamuksia To min kotona tai jotain sattuu Tomille tämän ollessa niin kovasti päihtynyt. Y:tä ärsytti lisäksi se, kun Tomi oli liian lähellä häntä.
Jossain vaiheessa Tomi huitoi nyrkeillään Y:tä, mutta en nähnyt, että iskut olisivat osuneet Y:hyn.”
Niin sekaisin Tomi ei kuitenkaan ollut, etteikö hän olisi ymmärtänyt humalatilaansa. Jonin raahatessa juopunutta Tomia enempien kahinoitten välttämiseksi ladolta pois takaisin valtatielle päin tämä soperteli Jonille, ettei uskaltanut vielä mennä kotiin.
Matka jatkui vaivalloisesti. Joni koetti saada Tomin taivutelluksi lähtemään kotiin, mutta Tomi ei tähän suostunut. Tuon tuostakin kaaduttuaan hän pyrki päämäärättömästi kohti valtatietä. Jonin nostettua Tomin muutaman kerran jaloilleen he vihdoin tulivat valtatielle.
Päästyään S:n talon kohdalle he siirtyivät valtatien toiselle puolelle. Siellä Tomi riistäytyi Jonin talutuksesta ja yritti omin jaloin kulkea ns. Palokaivontietä eteenpäin kaatuen kuitenkin muutaman horjuvan askeleen jälkeen tielle nelinkontin.
Y:n tarkoituksena oli käydä vielä M:n luona ennen kotiin menoa. Hän katseli poikien kulkua ja pani merkille Jonin vaikeudet Tomin raahaamisessa. Hetken emmittyään Y. päätti lähteä poikien perään. Päästyään poikien luo hän nosti maassa makaavan Tomin pystyyn. Tomi oli tässä vaiheessa jo niin vahvasti humalassa, että ei pysynyt pystyssä vaan kaatui heti tienvarteen lumipenkkaan. Istuessaan tai ehkä paremminkin maatessaan lumipenkassa Tomi oli toistuvasti sopertanut, ettei mene kotiin.

Ei katsonut olevansa vastuussa
On vaikea sanoa, tajusiko Joni Tomin humalan vahvuutta ja osasiko hän oikeasuhtaisesti punnita mahdollisuuksiaan Tomin kotiin viemiseksi huomioon ottaen sen, että häntä itseään oli jo alkanut arveluttaa oma myöhäinen kotiintulo ja se, että hänen omasta hengityksestään ehkä huomattaisiin viinan haju. Joka tapauksessa jonkin sekavan, ohikiitävän hetken jälkeen Joni sanoi huolehtivansa Tomin kotiin.
Y:n jossakin määrin alkoholin sumentamassa tajunnassa syntyi päätös poistua paikalta.
Y:n kuvaus tapahtumasta esitutkintapöytäkirjan mukaan on seuraava:
”Omasta mielestäni en tapahtuma-aikaan ollut paljoakaan juovuksissa, koska muistan illan tapahtumat erittäin tarkasti.
Silloin, kun poistuin poikien luota, jäi isompikokoinen poika kaverinsa luokse ja sellainen käsitys minulle jäi, että hän myös huolehtii kaverinsa kotiin viemisestä, enkä omasta mielestäni ollut vastuussa tämän pienempikokoisen pojan kotiin viemisestä siitäkään huolimatta, vaikka olin tarjonnut pojalle viinaa.”
Y poistui paikalta, kääntyi kuitenkin vielä valimon nurkalla ja näki Jonin seisovan Tomin luona.
Kello oli 22.00 ja pakkanen kiristyi.

Ahdistava tilanne
Jäätyään Tomin kanssa kahden Joni yritti puhumalla saada Tomin lähtemään liikkeelle. Tomi ei kuitenkaan edes yrittänyt nousta ylös, vaan sopersi sekavasti, ettei lähde humalassa, kotiin. Joni alkoi nyt hätääntyä. Hän tajusi, ette hän jaksaisi kantaa Tomia tämän kotiin, eikä oikein uskaltaisi Tomin vanhempien eteen mennäkään.
Tilanne alkoi käydä yhä ahdistavammaksi. Y:tä ei enää näkynyt missään. Lähistön taloissakaan ei näkynyt valoja. Sen hän tajusi, että jotenkin Tomi pitäisi kotiin saada. Hätäisesti Joni lähti juoksemaan baaria kohden, ryskytti baarin ovea, mutta tajusi pian, ettei kukaan enää siihen aikaan olisi paikalla. Sitten hän kiiruhti S:n talon luo, mutta ei jostain syystä rohjennutkaan kolkuttaa oveen, vaan palasi takaisin Tomin luo naapuritalon pihamaan kautta. Joni ymmärsi, vaikkei hänellä kelloa ollutkaan, että täytyi olla jo hyvin myöhäistä.
Tomi oli tällä välin kyennyt nousemaan jaloilleen. Tämän havaittuaan Joni ilmoitti lähtevänsä kotiin ja kehotti Tomia tekemään samoin, joka oli vain mutissut jotakin. Kävellessään parin kilometrin päässä olevaa kotiaan kohden Joni ajatteli Tomin tulevan perästä.
Kello oli 23.00 ja pakkanen kiristyi edelleen.

Äiti hätääntyy
Maria, Tomin äiti oli hiukan huolestunut siitä, ettei Tomi vielä ollut tullut kotiin, eikä ollut myöskään ilmoittanut viipymisestään. Hän oli mennyt vuoteeseensa ja nukahtanut. Hän heräsi kuitenkin kello 01.40 ja havaitsi, ettei Tomi vieläkään ollut tullut kotiin.
Hän ryhtyi heti soittelemaan Tomin kavereille tiedustellakseen Tomin olinpaikkaa. Hän soitti myös Jonin kotiin ja sai tämän puhelimeen.
Jostain syystä, joko itseään tai Tomia suojellakseen, Joni kertoi Marialle totuudenvastaisesti, että Tomi oli jäänyt Y-nimisen polkupyörämiehen kanssa Pikku-Piika baarin rappusille.
Olli, Tomin isäpuoli, lähti nyt etsiskelemään Tomia. Hän oli ajanut autollaan Pikku-Piika baarin lähistöllä ja kääntänyt autonsa Palokaivontien päässä löytämättä Tomia.
Kello 02.55 Maria ilmoitti rikospoliisin päivystykseen Tomin katoamisesta.
Päällystöpäivystäjänä toiminut komisario käynnisti etsinnät ja suuntasi partiot oikealle alueelle, vaikkakin Tomin katoamisesta Jonin antamien tietojen perusteella vielä tässä vaiheessa olikin väärä kuva.

Etsinnät
Sen jälkeen, kun Joni oli lähtenyt Palokaivontieltä ja jättänyt Tomin yksin, ei tapahtumain yksityiskohtaisesta kulusta ole muuta kuin olettamukseen perustuvaa tietoa.
Jouluaattona kello 12–13 aikaan muuan mies, Tauno, oli pistäytynyt käymässä S:n luona ja pysäköinyt autonsa Palokaivontielle lähelle palo- kaivoa. Tällöin hän oli löytänyt tieltä takin, pipon sekä kellon.
Kello 15.20 aikaan Joni oli yhdessä äitinsä kanssa lähtenyt etsimään Tomia sen jälkeen, kun Joni oli kertonut asioitten todenperäisen laidan. Hekin tulivat Palokaivontielle. Muutaman kymmenen metrin päässä siitä, mistä Tauno teki löytönsä, he löysivät Tomin saappaat ja hansikkaat.
Tämän jälkeisistä tapahtumista esitutkintapöytäkirjan johdantoon on merkitty seuraavat toteamukset:
”Kun vaatelöydöstä oli tullut ilmoitus poliisi laitoksen rikososastolle, lähtivät sieltä rikosylikonstaapeli Nurmi ja vanhempi konstaapeli Niemi paikalle. Vaatteiden kohdalta havaittiin paikkatutkimuksessa tiessä ja tienpenkalla istumisesta ja nojailemisesta aiheutuneita jälkiä. Tien pinnassa oli todettavissa sukkasillaan astuttuja jalanjälkiä sekä konttaamisesta aiheutuneita jälkiä, jotka johtivat Palokaivontieltä metsään päin aina tien päähän saakka. Tien päässä olevalla lumivallilla oli todettavissa ryömimis- ja konttaamisjälkiä, jotka johtivat penkan yli metsän puolella olevaan matalaan ojaan. Ojassa konttaus- ja ryömimisjäljet johtivat valtatie 7:n suuntaan vinottain. Paikalla on harvaa metsikköä. Konttausjälkiä seuraamalla löytyi noin 15 metrin etäisyydeltä tien päästä Tomi menehtyneenä.
Ruumis löytyi kello 15.50, jolloin se oli kauttaaltaan jäässä eikä kuolonkankeutta siitä syystä pystytty määrittämään. Ruumiissa ei ollut havaittavissa väkivallan merkkejä.”

Tapaturma?
Toimittamassaan koululainen Tomin oikeuslääkeopillisessa ruumiinavauksessa Kymen läänin oikeuslääkäri W. Ehrnrooth kirjaa seuraavat päätelmät: "Ottaen huomioon myös tapahtuma-aikana vallinut ulkoilman alhainen lämpötila on kuolema katsottu johtuneen hypotermiasta (ruumiin lämpötilan alenemisesta).
Alkoholin nauttiminen on ollut erittäin tärkeänä myötävaikuttavana tekijänä.
Todetut pinnalliset vammat sopivat kaatuilemisen ja ryömimisen yhteydessä syntyneiksi. Saatujen tapahtumatietojen ja ruumiinavauslöydösten perusteella on kuolema luokiteltu tapaturmaksi.”
Asiaa koskeva poliisitutkintapöytäkirja lähetettiin syyteharkintaa varten läänin poliisitarkastajalle. Allekirjoittaneen tehtäväksi tuli nostaa syyte jutussa Y:tä ja M:ää vastaan.

Päätös
Huhtikuun 6. päivänä 1989 julistamallaan päätöksellä Loviisan kihlakunnanoikeus katsoi sille esitetyn syytteen kokonaisuudessaan toteennäytetyksi ja tuomitsi Y:n yksin teoin tehdystä alle kahdeksantoista vuotiaan henkilön viettelemisestä nauttimaan päihdyttävää juomaa, niin että tämä siitä juopuu, heitteillepanosta ja kuoleman tuottamuksesta 1 vuoden 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja maksamaan oheissakkona 50 viidenkymmenen markan määräistä päiväsakkoa eli sakkoa yhteensä 2.500 markkaa sekä maksamaan erinäisiä korvauksia 18.239,10 markkaa 16 % korkoineen tuomitsemispäivästä lukien.
Samassa istunnossa kihlakunnanoikeus tuomitsi M:lle alle kahdeksantoistavuotiaan henkilön viettelemisestä nauttimaan päihdyttävää juomaa, niin että tämä siitä juopuu kahdeksaan (8) neljänkymmenenkahden markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 336 markkaa.
Tuomio on, Y:n maksettavaksi määrättyjä korvauksia lukuun ottamatta, saanut lainvoiman.

Loppulause
Nämä tapahtumat allekirjoittanut on kuvannut sellaisena kuin ne poliisiraportista ilmenevät. En ole kykenevä välittämään lukijalle sitä viiltävää tuskaa, jonka Tomin tarpeeton kuolema äidilleen ja lähimmilleen aiheutti.
Vielä vähemmän pystyn kuvaamaan Jonin ja Y:n itsesyytöksistä aiheutuvaa piinaa. Eikä se varmasti ole tarpeenkaan, sillä oivaltava lukija voi myötäelää tapahtumat kunkin osallisen kannalta oman kokemuksensa ja mielikuvituksensa keinoin koskettavammin, kuin parhainkaan kirjoittaja voisi kirjoittaa.
Tämän vuoksi en myöskään tunne syyllisyyttä siitä, etten kykene antamaan minkäänlaista vastausta Tomin omaisten tai lukijan oikeutettuun kysymykseen siitä, miksi näin täytyi tapahtua.
Vastatkoon ne, jotka luulevat vastauksen tietävänsä.