Jorma Hämäläinen ja ex-vaimon murha - syyntakeetonko?
Lähetetty: Su Kesä 20, 2010 3:46 pm
Muistan joskus lukeneeni Jorma Hämäläisen tekemästä murhasta vuodelta 1975. Hämäläinen surmasi syyskuussa ex-vaimonsa Pirjon. Jorma ja Pirjo olivat kiistelleet heidän yhteisen lapsensa tapaamisjärjestelyistä pääsemättä kuitenkaan yhteisymmärrykseen. Eräänä päivänä herra Hämäläinen osti rautakaupasta puukon ja lähti etsimään Pirjoa ja tytärtä. He löytyivät Helsingin Heteniityntieltä, jossa Jorma Hämäläinen löi Pirjoa puukolla useita kertoja. 4-vuotias lapsi todisti tapahtuneen.
Jorma Hämäläisen mielentilasta ei päästy yksimielisyyteen. Mielentilatutkimus totesi hänet ymmärrystä vailla olevaksi vaikka lausunnossa ei mainittu mitään varsinaista mielisairautta. Äänestyspäätöksellä Helsingin raastuvanoikeus kallistui syyntakeettomuuden puolelle ja passitti Hämäläisen Niuvanniemen sairaalaan hoitoon.
Syyttäjä RItva Santavuori valitti hovioikeuteen. Siellä Santavuori arvosteli kärkkäästi mielentilatutkimusta ja väitti Hämäläisen säätelevän mielentilaansa sen mukaan missä vaiheessa oikeudenkäynti on. Santavuori olisi halunnut hovioikeudessa kuulla lääkäreitä todistajina mutta siihen ei oikeus jostain syystä suostunut.
Hovioikeus katsoi äänestyksellä syntyneessä päätöksessään, että Jorma Hämäläinen oli "vain" alentuneesti syyntakeinen ja tuomitsi tämän murhasta 10 vuodeksi vankeuteen. Tapaus eteni vielä korkeimpaan oikeuteen, mutta 10 vuoden vankeustuomio pysyi sielläkin.
Syyttäjä Santavuori kirjoitti tapauksesta kirjassaan Rouva syyttäjä. Minulla on karmea muistikuva, että Hämäläinen olisi raastuvan päätöksen jälkeen päässyt Niuvanniemestä melko pian vapaalle ja alkanut uhkailemaan Pirjon omaisia ennen hovioikeuskäsittelyä. Tuo johti sitten vangitsemiseen, jolloin Hämäläisen puheissa alkoi jälleen vilisemään mm. itsemurha-ajatuksia. Tämä tosin on vain muistikuvani. Kirjan lukemisesta on vierähtänyt vuosia.
Jorma Hämäläisen mielentilasta ei päästy yksimielisyyteen. Mielentilatutkimus totesi hänet ymmärrystä vailla olevaksi vaikka lausunnossa ei mainittu mitään varsinaista mielisairautta. Äänestyspäätöksellä Helsingin raastuvanoikeus kallistui syyntakeettomuuden puolelle ja passitti Hämäläisen Niuvanniemen sairaalaan hoitoon.
Syyttäjä RItva Santavuori valitti hovioikeuteen. Siellä Santavuori arvosteli kärkkäästi mielentilatutkimusta ja väitti Hämäläisen säätelevän mielentilaansa sen mukaan missä vaiheessa oikeudenkäynti on. Santavuori olisi halunnut hovioikeudessa kuulla lääkäreitä todistajina mutta siihen ei oikeus jostain syystä suostunut.
Hovioikeus katsoi äänestyksellä syntyneessä päätöksessään, että Jorma Hämäläinen oli "vain" alentuneesti syyntakeinen ja tuomitsi tämän murhasta 10 vuodeksi vankeuteen. Tapaus eteni vielä korkeimpaan oikeuteen, mutta 10 vuoden vankeustuomio pysyi sielläkin.
Syyttäjä Santavuori kirjoitti tapauksesta kirjassaan Rouva syyttäjä. Minulla on karmea muistikuva, että Hämäläinen olisi raastuvan päätöksen jälkeen päässyt Niuvanniemestä melko pian vapaalle ja alkanut uhkailemaan Pirjon omaisia ennen hovioikeuskäsittelyä. Tuo johti sitten vangitsemiseen, jolloin Hämäläisen puheissa alkoi jälleen vilisemään mm. itsemurha-ajatuksia. Tämä tosin on vain muistikuvani. Kirjan lukemisesta on vierähtänyt vuosia.