MURHA.INFO

Naisten oikeuksien lyhyt historia


Koska tämä palsta liittyy paitsi rikoksiin niin myös oikeudenkäyttöön, ja täällä on keskusteltu paljon sukupuolten oikeuksista, ajattelin antaa keskusteluihin hieman historiallista perspektiiviä tämän kirjoituksen myötä.


Muinaisina aikoina naisilla ja miehillä näyttää pääsääntöisesti olleen melko tasa-arvoiset olot. Tämä perustuu lähinnä siihen, että yhteisöt olivat pieniä, ja kaikki hoitivat töitä kykyjensä mukaan. Sama ilmiö näkyy myöhemmin esimerkiksi sota-aikoina ja muissa vakavissa katastrofeissa. Eroja sukupuolten tehtävissä oli lähinnä rituaalisessa elämässä, jossa tietyt riitit kuuluivat vain miehille tai naisille. Se, oliko kansa tai kulttuuri matriarkaalinen vai patriarkaalinen, näkyy vaihdelleen.

Varhaisimpina historiallisina aikoina tasa-arvo oli edelleen todellisuutta suurimmassa osassa sivistynyttä maailmaa. Intiassa ja Egyptissä naisten oikeudet olivat periaatteessa samat, tosin esimerkiksi Egyptissä naisia silti melko harvoin päätyi virkamiehiksi tai faraoiksi. Minolaisessa kulttuurissa naiset näyttävät olleen ainakin uskonnollisen elämän huipulla. Poikkeuksen muodostaa Mesopotamia, jossa naisten asema määriteltiin pitkälti koko talouden omaisuutta hallitsevan miehen – isän, veljen, aviomiehen tai oman pojan – kautta. Myötäjäiset olivat käytössä ja ne olivat samalla naisen perintöosa lapsuudenkodistaan. Naisen asema oli kuitenkin Hammurabin laissa edelleen paljon parempi esimerkiksi avioeron ja miehen kuoleman osalta kuin myöhemmissä kulttuureissa.

Eurooppalaisten naisten myöhempien oikeuksien kannalta näyttää osoittautuneen kohtalokkaaksi se, että sekä länsimaiseen tieteeseen, että uskontoon eniten vaikuttaneissa ”lähdekulttuureissa” naisen asema oli huono. Länsimaisen tieteen ja demokratian kehitys sai alkunsa Kreikassa, jossa nainen oli kokonaan ei-julkinen olento, jolla ei ollut juuri mitään oikeuksia kodin ulkopuolella. Antiikin Kreikassa mies hallitsi kaikkea omaisuutta ja saattoi erota vaimostaan ilmoituksella. Nainen sen sijaan ei käytännössä saanut eroa, sillä mies saattoi aina hakea hänet takaisin. Lapset olivat automaattisesti miehen omaisuutta. Nainen ei saanut poistua kotoa kaupungille ilman hyvää syytä, eikä koskaan ilman saattajaa. Koska miehet menivät naimisiin vasta täysivaltaisina aikuisina, he olivat yleensä vähintään kymmenen vuotta vaimoaan vanhempia. Miehen sosiaalinen elämä käsitti miesten väliset suhteet ja hetairat eli prostituoidut. Koska hetaira oli ns. huono nainen, hänen elämänsä oli monessa suhteessa vapaampaa kuin miehen aviovaimon, joskin myös täysin turvatonta vanhuuden tai sairauden saapuessa. Aviovaimon sosiaalinen elämä rajoittui kotiin ja sukulaisnaisiin, sekä joihinkin juhliin, jotka hyvin vanhojen uskonnollisten tapojen perintönä oli tarkoitettu vain naisille, ja joissa juhlinta saattoi olla hyvinkin riehakasta jopa niin, että toisinaan valtio puuttui menoon.

Varhaisin demokratia oli siis vain vapaiden miesten demokratiaa, jota nykyisin kutsuttaisiin ehkä lähinnä oligarkiaksi. Tämä demokratian ihanne aikaansai sen, ettei myöhemminkään kukaan kyseenalaistanut naisten jäämistä julkisten oikeuksien ulkopuolelle. Tätä pyrittiin perustelemaan naisten ominaisuuksilla miehiin verrattuna. Pythagoras, joka oli eräs länsimaisen tieteellisen vallankumouksen aloittajista, määritteli 500-luvulla eaa. naisten ja miesten ominaisuudet ”tieteellisesti”.

Toisaalta Pythagoraan filosofian mukaan sielu oli sukupuoleton, ja hänen koulunsa antoivat myös naisille mahdollisuuden opiskella. Filosofian lisäksi naisia opetettiin kodin taidoissa, joista arveltiin olevan heille enemmän hyötyä. Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista, että ensimmäisten pythagoralaisten kirjoitusten tekijöissä on enemmän naisia kuin miehiä. Naiset näyttävät siis käyttäneen hyväkseen tilaisuuden opiskella.

Pythagoraan melko tasa-arvoinen käsitys sukupuolten ominaisuuksista perustui todennäköisesti paljolti rituaalisen elämän perintöön, jossa naisilla oli myös Kreikassa paikkansa jumalattarina ja papittarina. Tämä osa elämästä ei siis ollut suljettu naisilta antiikin Kreikassa sen paremmin kuin Roomassakaan, toisin kuin myöhemmin kristinuskossa, joka perustui paitsi juutalaiseen perinteeseen, niin myös aristoteeliseen filosofiaan.

Aristoteleen (300-luku eaa.) mukaan nainen oli epätäydellinen, hedelmätön mies, eikä siten täysin ihminen. Naiset olivat hänen mielestään myös miehiä tunteellisempia, mustasukkaisempia, ruikuttavampia, huonomuistisempia, sekä taipuvaisempia toivottomuuteen, kohtalonuskoon, tylyttämiseen, lyömiseen, valehteluun ja petokseen kuin miehet. Koska nainen näin oli kaikessa epätäydellisempi kuin mies, hänen oikea paikkansa oli kotona ja miehen vallan alla. Esimerkiksi onnettomista naisista ja huonosta yhteiskunnasta Aristoteles nosti spartalaiset naiset, joilla oli samat oikeudet kuin kyseisen kaupunkivaltion miehillä. Lääketieteen puolella Aristoteles julisti, että nainen oli fyysisesti kylmempi kuin mies. Tämä uskomus periytyi lääketieteen isälle Galenokselle, säilyen lopulta noin kahden tuhannen vuoden ajan.

Alkukirkko otti ohjenuorakseen aristoteelisen filosofian käsityksineen maakeskeisestä maailmankaikkeudesta ja naisten alemmasta asemasta suhteessa miehiin, koska se sopi paremmin Vanhan testamentin kirjoituksiin. Antiikin sukupuolimoraali korvautui ankaralla juutalaiskristillisellä versiolla. Lainkäytön osalta antiikin Rooma tuli myöhemmille valtioille monessa suhteessa ihanteeksi. Tämä ei kuitenkaan koskenut naisten oikeuksia. Keskiajalle tultaessa naisten asema suhteessa miehiin oli paitsi oikeudellisesti huonompi, niin myös vuosisatojen uskonnollisen ja tieteellisen filosofian sementoima: nainen oli kaikkien perusteluiden mukaan ihmisenä huonompi kuin mies. Eräät kirkolliset oppineet keskustelivatkin vakavissaan siitä, voiko naisella olla sielua ollenkaan. Keskiajan kuuluisimman teologin ja filosofin Tuomas Akvinolaisen (1200-luku) mukaan ”nainen on luonnostaan hirviö”.

Naisiin keskiajan tiukempi sukupuolimoraali osui kipeämmin kuin miehiin, koska vain nainen voi tulla raskaaksi ja jäädä siten teostaan kiinni. Jos avioton äiti yritti salata tekonsa surmaamalla vastasyntyneen, rangaistuksena oli kuolema. Sen sijaan avioliitossa syntyneistä äpäristä ja muista liioista vastasyntyneistä päästiin kätevästi eroon vaikkapa kuoliaaksi makaamalla tai lähettämällä lapsi siivottomiin oloihin imettäjän hoteisiin.

Aviottomasti raskaaksi tullutta naista syytettiin siveellisyysrikoksesta, josta rangaistuksena oli raippaa ja sakkoja. Myös raiskattua naista voitiin syyttää, sillä usein oli vain sana sanaa vastaan, kuten nykyisinkin. Itse tekohetkellä nainen sai vastaavasti tappaa raiskaajansa. Neitsyeen raiskaaminen oli verrattavissa tavaran pilaamiseen ja siitä selvisi sakoilla.

Keskiajalla naisen ainoa mahdollisuus itsenäiseen elämään syntyi uskonnon kautta. Varsinkin varakkaiden perheiden tyttäret menivät nunniksi, usein omasta tahdostaan vaihtoehtona avioliitolle. Yleensä yhdestä aatelisperheestä pyrittiin lähettämään ainakin yksi poika papiksi ja tytär luostariin. Kaikki tiede, opiskelu ja yliopistot olivat luonteeltaan kirkollisia, ja luostarissa myös naisen oli mahdollista omistaa elämänsä kirjoittamiseen ja opiskeluun uskonnon nimissä.

Uskonpuhdistuksen jälkeen naisilta Pohjois-Euroopassa poistui tämä mahdollisuus opiskeluun ja itsenäiseen elämään. Lutherin mielestä naisen tärkein asema oli kotiäitinä ja hän tarvitsi vain aivan välttämättömän sitä tukevan koulutuksen, muu oli turhuutta. Luostareita ei tarvittu, sillä ihmisen tärkein tehtävä oli tuottaa jälkeläisiä Jumalan tahdon mukaan.

1500- ja 1600-luvuilla sukupuolimoraali kiristyi entisestään. Uskonpuhdistuksen ja vastauskonpuhdistuksen lisäksi tähän vaikutti osaltaan Euroopan kuppaepidemia. Rikoslain rangaistukset olivat ankaria, sillä oikeudenkäytössä elettiin ns. puhdasoppisuuden aikakautta, jolloin lakina oli Mooseksen laki. Mooseksen laissa säädetään kuolemanrangaistus useista erityyppisistä rikoksista ja rikkomuksista, erityisesti erilaisista seksuaalirikoksista, esimerkiksi huoruudesta. Jälleen naiset jäivät tästä rikoksesta useammin kiinni kuin miehet.

Aikakauden noitavainot kohdistuivat Keski- ja Etelä-Euroopassa enimmäkseen naisiin. Noitavainojen ”käsikirja” Malleus Maleficarum perustui paitsi taikauskolle, niin pitkälti myös ”tieteellisiin” käsityksiin esimerkiksi naisten ominaisuuksista. Pohjoisessa, kuten Suomessa, tuomituiksi joutui enemmän miehiä, sillä meillä tietäjät olivat perinteisesti miespuolisia. Yleinen hysteria kohdistui silti myös naisiin: esimerkiksi monet luonnonlääkintää tuntevat kätilöt olivat syytösten kohteena. Ilmiantosysteemi aiheutti sen, että myös hyvämaineisia ja yläluokkaisia naisia joutui perättömien syytösten kohteeksi.

1700-luvun uudessa laissa Mooseksen laista luovuttiin. Kaksinkertaisesta huoruudesta (ts. molemmat osapuolet avioliitossa) sai silti edelleen kuolemanrangaistuksen. Naisten asemaan uusi laki ei sinällään vaikuttanut. Vuosisadan loppua kohti uudet tuulet alkoivat kuitenkin puhaltaa enemmän kaikkialla Euroopassa. Ylemmissä säädyissä oli jo tavallista, että myös perheen tyttäret oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, ja avioliittomarkkinoita ajatellen heille saatettiin hankkia kotiopettajatar, joka opetti seuraelämässä välttämätöntä yleissivistystä.

1800-luvun loppupuolella valtava väestönkasvu ja kaupungistuminen saivat lopulta aikaan syvällisen muutoksen, jonka myötä nainen saattoi olla ansiotyössä kodin ulkopuolella. Ansiotulot merkitsivät taloudellista itsenäisyyttä, ja perinteisen yhteisön murtuminen arvomaailman muuttumista. Naisten oikeuksien täyteen toteutumattomuuteen vaikuttaneet perustelut säilyivät silti samoina niin, että naisille maksettiin samoista tehtävistä automaattisesti huonompaa palkaa, koska heitä pidettiin heikompina kuin miehiä. Yliopisto-opiskelua varten naisen tuli hankkia erivapaus (Suomessa opiskelu oli mahdollista erivapaudella vuodesta 1870), ja ensimmäiset naiset kuuntelivat luentoja verhon takana miehiltä piilossa. Naisten ei katsottu tarvitsevan opiskeluoikeutta, koska he olivat luonnostaan tyhmempiä ja tunteellisempia kuin miehet, ja joka tapauksessa menivät naimisiin ja joutuivat miehensä vallan alle kodin hengettäriksi. Samantapaisten perusteluiden mukaan kuukautisten katsottiin estävän työnteon, vaikka ne eivät käytännössä näyttäneetkään haittaavan tehtaissa tai pelloilla raatavia alaluokkien naisia. Myöskään äänioikeutta ei tällainen ei-julkinen ja ei-täysivaltainen olento tarvinnut, vaan miehen mielipiteen katsottiin edustavan koko perheen mielipidettä.

Kodin ulkopuolisessa työssä olevien naisten määrän kasvu johti meillä siihen, että 1864 25 vuotta täyttänyt nainen sai täysivaltaisuuden, eli oikeuden hallita omaa omaisuuttaan ja itse ansaitsemiaan rahoja. Siihen asti isä tai veli oli päättänyt naimattomienkin täysi-ikäisten naisten kaikesta omaisuudesta.

Muutaman vuoden päästä (1878) naiset saivat oikeuden yhtä suureen perintöosaan vanhemmiltaan kuin miehet, sekä oikeuden yhtä suureen osaan puolisoiden omaisuudesta kuin aviomiehensä.

Täällä pohjoisessa, kovissa ja ”sivistymättömissä” oloissa naisten ja miesten välinen luonnostaan pienempi juopa työnjaossa, uudistusmielisen Ruotsin läheisyys, sekä itsenäisen Suomen syntyyn johtaneet monet lainsäädännölliset uudistusten ajat vaikuttivat varmastikin eniten siihen, että meillä naiset saivat äänioikeuden yleismaailmallisesti katsoen varhain eli jo 1906. Äänioikeuden lisäksi tuli oikeus asettua itse ehdolle. Sen sijaan esimerkiksi Ranskassa naiset saivat äänioikeuden vasta 1944, toisen maailmansodan raskaiden uhrien jälkeen, ja Sveitsissä niinkin myöhään kuin 1971.

Monissa maissa naisten äänioikeustaisteluun liittyi kovia ja vastenmielisiäkin piirteitä: Britanniassa 1900-luvun alussa suffragettejä pidätettiin, vangittiin, suljettiin mielisairaaloihin ja pakkosyötettiin aiheuttaen pysyviä vammoja, kun he ryhtyivät nälkälakkoon. Pakkoruokinta kiellettiin vasta 1913.

Oikeus tehdä työtä ilman miehensä lupaa tuli Suomen naisille 1919.

Aviorikos oli Suomessa yleisen syytteen alainen rikos vuoteen 1948. Jo sitä ennen oli kahden täysvaltaisen naimattoman ihmisen välinen sukupuolisuhde lakannut olemasta rikos.

Naisten oikeus pitää avioliitossa oma sukunimensä tuli voimaan 1985. Tämän kirjoittaja muistaa hyvin, miten monet tuolloin menivät naimisiin vuosikymmenien yhteiselon jälkeen tämän lain voimaantultua, ja vastaavasti monet avioliitossa elävät naiset kävivät ottamassa tyttönimensä takaisin.

Samaten muistan, miten omassa lapsuudessani mahdollisia tulevia ammatteja mietittäessä oli hämmennyksen aiheena, miten tietyt urapolut olivat mahdottomia, jos oli sattunut syntymään tytöksi. Papiksi, sotilaaksi tai presidentiksi tulon sulki pois pelkkä oma sukupuoli. Nyt omia lapsia on jo sillä sukupolvella, joka on syntynyt tämän ajan jälkeen.

Pappeus on Suomen luterilaisessa kirkossa ollut mahdollista naiselle vuodesta 1986.

Sotilasura tuli naisille mahdolliseksi vuonna 1995.

Ensimmäinen naispresidentti valittiin Suomessa vuonna 2000.

Linkkejä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Naisten_aseman_historia

http://en.wikipedia.org/wiki/Women%27s_rights

http://en.wikipedia.org/wiki/Legal_righ ... in_history

http://en.wikipedia.org/wiki/Timeline_o ... _voting%29

http://www.angelfire.com/ca3/ancientchix/

http://books.google.fi/books?id=ZH-iOIW ... en&f=false

http://www.moyak.com/papers/roman-women.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Aristotle% ... s_on_women

http://www.womenpriests.org/theology/aqui_wom.asp

http://www.uta.fi/laitokset/historia/no ... nlaki.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suffragetti

http://fi.wikipedia.org/wiki/Feminismi


Omistan tämän pitkähkön juttuni taiteilijaprofessori Utriolle, joka on vastuussa melko kattavista historiantiedoistani, sekä niille nuorille naisille, jotka historiallista kontekstia tuntematta usein myötäilevät nykyisen miesasialiikkeen koviakin vaatimuksia tajuamatta, että kusevat siinä rankasti omaan pakkiin.

Hienoa ABC Juuri tuota olen yrittänyt toitottaa: naisten asema on aina ollut huono ja vaikka se on nyt jo hyvä SUOMESSA niin silti se on edelleen huonompi kun miesten asema. Monissa maissa ei voida puhua mistään naisten hyvästä asemasta ollenkaan vaan on pitkä, pitkä matka sukupuolten väliseen tasa- arvoon. Meidän naisten ei tulisi unohtaa tätä vaan jatkaa taistelua tasa- arvosta niin täällä Suomessa kun muuallakin maailmassa.

Hurraahuuto tai kolme ABC:lle. Hienosti kirjoitettu ja tiivistetty kirjoitelma.

Itse sain jokin aika sitten Utrion kirjan "Eevan tyttäret", joka olisi tarkoitus lukaista heti kun saan nuo 54 muuta kirjaa pois alta. Uskon että tiedossa on mielenkiintoista luettavaa.

Tänään tuli tuo edellämainitsemani kirja sitten avattua. Eihän sitä meinaa saada käsistään millään! Yli sata sivua jo ahmittu.

ketsku kirjoitti:Hienoa ABC Juuri tuota olen yrittänyt toitottaa: naisten asema on aina ollut huono ja vaikka se on nyt jo hyvä SUOMESSA niin silti se on edelleen huonompi kun miesten asema. Monissa maissa ei voida puhua mistään naisten hyvästä asemasta ollenkaan vaan on pitkä, pitkä matka sukupuolten väliseen tasa- arvoon. Meidän naisten ei tulisi unohtaa tätä vaan jatkaa taistelua tasa- arvosta niin täällä Suomessa kun muuallakin maailmassa.

Ja kyllä osa naisista taisteleekin. Ongelmana siinä, että ovat kovin valikoivia ja rasistisia taistelussaan.
Vai miksi en ole nähnyt näkyviä hyökkäyksiä mustia miehiä tai lähi-itätaustaisia kohtaan?
- Miten naisen miehiä huonompi asia Suomessa ilmenee?
- Miksi nämä samat "tasa-arvoa on vasta se, kun jokainen munakas mies on häpäisty ja lytätty" ovat hys-hiljaa maailmalla, jopa Suomessa, tapahtuvista rikollisista naisten oikeuksien loukkauksista, kuten moniavioisuus, naisten silvonta pakottaminen avioliittoon?
Tämä järjestäytyneen rikollisjärjestön keinoin toimiva uskonto ei tee mitään, mikä antaisi naiselle vapaata tahtoa, mutta se saa operoida ihan rauhassa.

Varmaan suuri ylpeys olla naistenoikeussoturi. Suuri naisoikeustapahtuma (joka jo aiemmin tunnettu antisemitistään) "Women's march" jopa palkkasi islamisteja turvamiehikseen. Onko nuo oikeasti ihan hulluja? Kannattaa lukaista tuon "Nation of Islam" -järjestön ajatuksista valkoisista ihmisistä, tiivistetysti "olemme vajaita ja meidät tulee tuhota". He myöskin ihannoivat Malcolm X:ää, vaikka itse olivat hänen tappamisen takana...

http://www.jewishpress.com/blogs/elder- ... 018/11/21/
https://www.nytimes.com/2018/12/23/us/w ... itism.html

Ihme, että nytimes edes uutisoi, on tunnettu julkaisevan juutalaisvastaisesti. Ihmeen vapaasti saa nuokin naiset operoida juutalaisvihoineen, kun vertaa vaikkapa natsismiin hurahtaneita.

Lisäys: Tapani mukaan yleistin, kyllä islamistitkin joskus antavat naisille valtaa – jopa valkoihoisille, kuten jihad-jennille, joka tuli Saksasta ja toimi shariapoliisina. Antoi samalla 5-vuotiaan jesidijuutalaisen kuolla. Oliko juutalaisviha hänellä kenties geeneissä?
https://m.dw.com/en/german-islamic-stat ... a-46889934

En ollut tällaista kirjoitusta aiemmin nähnytkään, hieno kirjoitus ja niin hyvin esitetty, kiitos ABC:lle.


Tasa-arvo on hankala aihe, koska se edustaa eri ihmisille nykyään eri asioita. Feminismi sanana on kärsinyt ja se liitetään nykyään äärifeminismiin, joten parempi sana on tasa-arvo mikä on reilujen ja tolkullisten ihmisten asiaa. Tarvitsee ensiksi yleensä määritellä, mitä tarkoittaa jos on ns. tasa-arvon kannalla. Eikä sitä aina jaksaisi .., kun maailma vaan tolkkuuntuisi simsalabim ja se siitä, kaikki olisivat että okei, ei tässä jaagattavaa, kaikki on okei.

Ymmärrän OAK:n kyseenalaistuksen äärifeminismiä kohtaan. Nykyään kun tasa-arvo on aika lailla saavutettu, ei ole perustavaalaatua olevia juttuja joita pitäisi ajaa. Äärifeministit kaivavat maata omien ja muiden naisten jalkojen alta ilmeisesti ns. intersektionaalisuuden takia ottamalla muita ryhmiä automaattisesti ns. samalle puolen ja vain valkoisten heteromiesten että vähän valkoisten heteronaistenkin jättäminen sympatian yms ulkopuolelle.

Epätasa-arvoisista ja tyttöjä halveksuvista ja orjuuttavista maista/kulttuureista tulevien miesten edut eivät missään nimessä mene yhteen oikeasti tasa-arvon kanssa, tietenkin ns. äärifeministienkin pitäisi kritikoida ääneen ko. kulttuurimaterian ja määrään liittyvät jutut, rikostilastoineen jne ja nähdä vaara kaikkea sitä vastaan, minkä varaan länsimainen kulttuuri on luotu ja tasa-arvot, vapaudet historiassa taisteltu ja pöytä jälkipolville jätetty paremmaksi.

Äärifeministit ovat intersektionalismin kautta väärin samaistaneet sorron koskemaan sortokulttuurin edustajia kohtaaan, koska eivät ole kuitenkaan dominoivaa valkoista herrasluokkaa/patriarkaattia. Tässä se hassuus on. Ja juu, valkoisen heteromiesluokankin keskuudesta löytyy edelleen naisvihaajia (strateginen virheensä mm. joillain maahanmuuttokriittisillä miehillä, joillain ei), mutta hälyyttävämmin jopa yhteismitallisesti (laajuus ja laatuus) sitä tietenkin on perustaltaan tyttöjä alistavista kulttuureista tulevilla porukoilla.

Aivot pitää olla propagandoista vapaina jäsentämään tätä myllyä, missään ei ole selvää yhteisrintamaa niille, jotka haluaisivat sekä miesten että naisten olevan vapaita ja tasa-rvoisia ja olisivat fiksun linjauksen kannalla, JA sen lisäksi suhtauduttaisiin kriittisesti maahanmuuttopolitiikkaan, ja vihreät aiheetkin, että valtion talousasiat menisivät kohdilleen.

Katsottuna on myös Handmaid's tale, joka voi sekin pistää miettimään tekstien lukemisen yms ohessa. Kirjailija kirjoitti yhteiskunnallisen dystopian siltä pohjin, mitä oikeasti todellisuudessa/historiassa on tehty naisihmisille. Sarjassa vallitsevan yht.kunn tilanteen voi nähdä katsojista riippuen viittaavan jssk määrin ääriislamistiseen maailmaan taikka äärikonservatiiviseen republikaaniseen maailmaan.

Historia kannattaa pitää mielessään, siksi esimerkiksi joidenkin kansallistenkaaan miesten sanomat "naisilta pitäisi kieltää äänioikeus" - yms jutut eivät ole sellaista, jota kukaan tolkullinen symppaisi ja on liian riskikästä ja rajoitteista kannattaa yhteisöä/puoluetta jossa ilmenee äärivanhoillista ja vihamielistä, alistavaa suhtautumista naisiin. Ketkä haluavat ensinnä alistaa naisia, taikka enemmän vai vähemmän, siitä ei pitäisi olla kysymys.

Yhteisellä vapauden ja tasa-arvon linjalla pitäisi meidän olla.

Ääh, ärsyttävää kirjoittaa, kun edellinen on bannattu. Kirjoitan, koska muuten jää ja tätä ei ole suunnattu naisia vastaan, vaikka halutessaan tämän voisi niinkin ajatella.

Äärityypit ovat kaapanneet tuon ja pitävät hirvittävää meteliä varsinkin isossa maailmassa, mutta kyllä perinteinenkin feminismi ammentaa osin miesvihasta. Toisaalta peräänkuuluttavat tasa-arvoa, mutta toisaalta syyttävät ja syyllistävät miehiä milloin mistäkin -> kiihottavat itse vastakkainasettelua. Miehet ja naiset ovat erilaisia sukupuolina, mutta vain toisella on yhä länsimaissa(en sotke nyt kehitysmaita tähän) liikkeitä, jotka järjestelmällisesti mollaavat toista. Jopa avioliiton jotkut näkevät alistamisena, mutta miksi sitten menevät naimisiin, parisuhteeseen tai ryhtyvät edes lesbosuhteeseen, jossa siinäkin toinen näyttää aina leikkivän miestä, vaikka toisaalta ilkkuvat miehiä? Yhtä huvittavaa kuin vegeburgerit tai nyhtökaura lihaimitaatiossaan(vaikka tuossa sentään järki ja biologia takana).

Hyvä esimerkki tästä on tarina, jota ei aiemmin ole riittävästi avattu eli "naisen euro on 80 senttiä". Siis että samasta työstä maksettaisiin usein matalampaa palkkaa naisille kuin miehille ja että tämä olisi miesjohtajien tekosia ja miehet tätä tietoisesti naruista vetelisivät. 80 senttiä on käsittääkseni totta paikasta toki riippuen, mutta lukujen takana on muutakin ja lasten saamisella on valitettavasti osamerkitys, mutta se ei välttämättä ole kuten ajatellaan — itselleni tämä asia paljastui vasta viime vuonna kuunnellessani usein Jordan Petersonia.

Kun palkkaeroja on tarkemmin tutkittu onkin paljastunut, että kyse ei ole suoranaisesta syrjinnästä, vaan asiaan löytyy loogisempi selitys ja siihen liittyy niin biologia kuin sisäänrakennetut käytöserot vaikkapa motivoitumisessa tai muuttoherkkyydessä. Miehet tekevät enemmän töitä, koska voivat. He panostavat uraan ja muuttavat työn perässä enemmän, tämä myös siksi että lapset vaikuttavat naiseen eri tavalla kuin mieheen. Miehet myös motivoituvat rahasta ja materiasta naisia enemmän. Karkeasti arvioiden 10% enemmän työtunteja tuo 40% lisää tuloja, ylitöiden vaikutus ei ole lineaarinen ja halukkuus tehdä töitä luo usein myös paremman palkan ja korkeapaine-uran tälle työmuurahaiselle.

Palkkaero ei tule ilmaiseksi tai ilman uhrauksia, kuten mielellään on esitetty. Miehet valitsevat vaarallisia ja raskaita ammatteja, mitä naiset joko "hienouttaan" hylkivät tai eivät vaan halua tehdä. Miehiä on enemmän naisvaltaisilla aloilla kuin naisia miesvaltaisilla ja kun usassa tutkittiin miksi mieshoitsut tienaavat "samasta työstä" enemmän kuin naiset, havaittiin että "ahneet"(rahan motivoimat) miehet selvittivät missä tienaavat eniten samalla panostuksella ja valitsivat alansa sillä perusteella eli tässä tutkimuksessa anestelogian(jossa ansainta on parempaa). Ehkäpä nukutushommissa on myös ammatin suomia etuuksia, mistä miehet myös pääsevät nauttimaan?

Miehet ovat myös naisia aggressiivisempia ja vähemmän sovittelevia, millä on vaikutusta sekä alaan, palkkaan, että urakehitykseen.

Tähän liittyen, on mielenkiintoista, että mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on (mahdollisimman vapaa ammattivalinta), sitä polarisoidummasti naiset ja miehet valitsevat alansa — miehet korjaavat koneita ja naiset auttavat ihmisiä.

Nämä ovat faktoja lukujen takana ja koen, että asiaa ei ole rehellisesti esitetty, vaan annetaan tuon palkkaeron maata "miesten syy" -asemassa. Haluan todeta, että olen ensimmäisenä puolustamassa naisia missä vaan, jos siihen on aihetta, mutta en vaan siksi, että joku on nainen. Sekinhän olisi joidenkin mielestä tuomittavaa tässä uhriutumisen kulta-ajassa.

Täältä pääsee kärryille, eivät ole oman pään tuotosta Petersoniltakaan: https://www.washingtonexaminer.com/opin ... -the-media, https://www.theatlantic.com/science/arc ... em/553592/, http://www.aei.org/publication/the-glob ... n-in-stem/[


Sukupuoliasiat (ja sen määrittäminen itse) ovat varma tapa saada vihahenkilöitä itselleen. Olemme keskenään erilaisia, naiset ja miehet, mutta samanarvoisia ihmisinä, kunhan elellään vaan ihmisiksi ja annetaan muiden olla rauhassa. Asian voi nähdä myös rakentavana, eikä kiistakapulana. Lassielle lämpimät terkut sinne jonnekin!