Erkki "Eki" Vieri
Lähetetty: La Heinä 24, 2010 10:33 am
Tällainen legenda ansaitsee oman threadin.. 
tossa pieni video miehestä esimakuna ja alempana hesarin juttu.. jos joku osaa niin vois upata ton hesarin jutus olevan kuvan vielä tähän threadiin..
http://www.youtube.com/watch?v=a-S2_tUlyVo
http://www.hs.fi/nyt/artikkeli/Kirkko+j ... 5258056964
Kirkko ja sen polttaja
Iltapäivän aurinko levittelee sädekimppujaan seinäjokelaisen kerrostaloasunnon olohuoneessa.
Kaksion seinät ovat julisteiden peitossa. Oikealla kimmeltävät bulgarialaiskommunisti
Georgi Dimitrovin lauhkeat silmät, vasemmalla Napakymppi-tytön terhakkaat rinnat.
Kirjahyllyn tasolla seisovat yhteisessä rintamassa
Kim Il-Sungin kootut teokset.
"En ole kyllä niitä kaikkia jaksanut lukea", nahkatuolissa istuva viiksekäs mies toteaa lempeästi hymyillen.
Juha Päiväniemi on Kommunistisen Työväenpuolueen moninkertainen ehdokas Seinäjoen alueella: hän on ollut ehdolla jokaisissa kunnallis- ja eduskuntavaaleissa kahdenkymmenen viime vuoden aikana.
Menestystä ei ole silti siunaantunut. Parhainakin vuosina äänisaalis on jäänyt kaksinumeroiseksi.
"Seinäjoki on paikkana pieni ja oikeistolainen. Voisi jopa sanoa äärioikeistolainen", Päiväniemi, 51, erittelee seesteisesti.
Niinpä.
Tunnetaanhan viiden rautatien ja kuuden valtatien risteyskohdassa sijaitseva Seinäjoki oivallisten liikenneyhteyksiensä ohella lähinnä alavista maista ja ideologisista ristiriidoista.
Näillä lakeuksilla ovat toisistaan ottaneet mittaa sosialistit ja oikeistoradikaalit: kaupungissa on kannatettu niin marxilaisuutta kuin lapuanliikettäkin.
Vaihtoehdon isänmaalliselle oikeistolle on tarjonnut kaupungille tunnusomainen rautatieläissosialismi.
Sosialistiseen perinneketjuun kuuluu myös Päiväniemi, häntä on koulutettu niin Moskovan puoluekoulussa kuin Kuuban työprikaateissakin.
Kaiken lisäksi Päiväniemi on rautatieläinen. Hän uurastaa Pohjanmaan radalla kolmensadan muun työmiehen kanssa.
Onko joukossa paljon kommunisteja?
"En ole viitsinyt kysellä, enkä alkaa muutenkaan paasata. Yritän välttää joutumasta ongelmiin", Päiväniemi toteaa ja näpelöi kaulassaan roikkuvia muovitimantteja.
Isäntä tarjoaa toverillisena eleenä Cohiba-sikarin ("Fidelkin polttaa niitä"), vetää pipon päähänsä ja astuu rappukäytävään.
On päiväkävelyn aika.
Siellä se siintää – Seinäjoen fallinen symboli!
65,2 metrin korkuinen Lakeuden risti sojottaa ylväänä keskellä lättänää maisemaa.
Alvar Aallon alkuperäisenä ajatuksena oli päällystää koko 20 000 neliömetrin kompleksi hiotulla mustalla graniitilla.
Suuruudenhullusta suunnitelmasta luovuttiin rahapulassa ja lopulta kirkkorakennuksesta tuli mustavalkoinen.
Kompleksi on kestänyt ajan hampaan kalvamista, vaikka haasteita on ollut.
"Tuon tuhopoltostahan Ekiä silloin syytettiin", Päiväniemi toteaa viitaten kaveriinsa Erkki Vieriin.
Vieri on Seinäjoen seudullayhtä tunnettu kuin Lakeudenristi.
Tarunhohtoisesta taparikollisesta liikkuu jos jonkinnäköisiä huhuja, mutta eiköhän anneta Ekin kertoa itse.
Päiväniemi on kuullut, että Ekin kolmen vuoden porttikielto rautatieasemaa vastapäätä sijaitsevaan Pub Härmän häjyyn on juuri päättynyt.
Opas suuntaa vastahakoisesti juottolaan, joka markkinoi itseään lauseella "Viina ja häjy pää ei sovi yhtehe".
"En ole tervetullut vieras sinne, viime kerralla eräskin henkilö kaatoi minut pyörän selästä ja hyökkäsi kimppuuni", Päiväniemi paljastaa.
"Syyksi hän ilmoitti, että vihaa kommunisteja."
Häjy kuuluukin olevan nimensä veroinen: sen edustalla ovat puukot painuneet lihaan ja paukkuraudat puhuneet kulmikasta kieltään.
Joulukuussa 2006 pubin edustalla teloitettiin mies viidenkymmenen euron takia.
Eikun sisään vain.
Hämärässä baarissa istuu parisenkymmentä miestä kaljalaseihin uppoutuneina.
Eteisessä on tukki, joka toimii puukkonarikkana.
"Vitun homot", singahtaa huuto pöytäkunnasta toiseen.
"Olkaas helluntailaiset hiljaa", kuuluu pikainen vastine.
Hämärän keskellä istuu Ekikin hailakanpunaisissa hiuksissaan ja piukeassa farkkutakissaan.
"Kiva, kun porttikielto päättyi", hän tokaisee.
Kapeat poskipäät ojentautuvat valloittavaan hymyyn.
"Kukkapuskankin toin ja pahoittelin."
65-vuotias Eki on viettänyt elämästään kaksikymmentä vuotta lukkojen takana, syinä rosvoaminen ja yleinen sekoilu.
"Ensimmäistä kertaa mä jouduin Keravalle kuuskytkaks, kun mä varastin kokispullon ja kaksi keksiä. Mä sitten ajattelin, että jos kaikki kerran pitää pahana, niin ollaan sitten pahoja."
Vuosien varrella kuvioihin astuivat päihteet. Sekoilu syveni.
"Seitkytkaks mä olin kävelyllä kirkkopuistossa tyttöystävän ja venäläisen ykspiippusen haulikon kanssa. Poliisi tuli vastaan ja alkoi komentelemaan. Mä sanoin, et 'ykskin askel vielä ja mä katon mitä sä oot syöny'."
Selkäni takana juopunut mies valittaa juuri saamastaan tappouhkauksesta.
Eki hörppää nelosolutta.
"Se poliisi lähti juoksemaan, ja mä nostin haulikon. Tähtäsin pään kohille ja laukasin, mut tyttöystävä löi piipun alas ja heinät vaan lakos metrin matkalta."
Taas Ekiä vietiin, kaksitoista vuotta tuli murhan yrityksestä.
"Sinäki saatanan kirkonpolttaja", tuhahtaa ohikompuroiva tukkihumalainen mies Ekille.
Eki naurahtaa ja heilauttaa kättään. Hän on vuosien varrella hyväksynyt lempinimensä.
Epäonnisesta yökyläilystään Lakeuden ristin sakastissa Eki kaupungilla tunnetaan.
"Se oli syksyllä kaheksankymmentäkolme. Mä olin sakastissa leikkaamassa kassakaappia auki, kun humalainen kaveri alko poltteleen papinkaapuja siinä lattialla. No palokunta ja poliisithan sinne tuli. Telkkariinki päästiin."
Jälleen pamahti pitkä kakku.
"Siihen aikaan se kulki vielä murhapolton nimikkeellä. Mitään en silti tunnusta."
Vieressä ryypiskelevää Päiväniemeä naurattaa.
"Etkö sinä oikeudessa vielä kysynyt, että 'asuuko herra tuomari puutalossa?'"
Vankila ei onnistunut pidättelemään liukasta Vieriä. Eki lähti omin luvin kaikkiaan kuusi kertaa.
Ritoloita otettiin vankikuljetuksista, sairaaloista ja välillä mentiin vanhan koulun malliin muurien yli.
"Mä olen aina ollut kova poika juoksemaan. Varmaan olin Suomessakin viimeisiä, joita vietiin jalkaraudoissa", Eki kihertää.
Kaksikymmentä viime vuotta on kuitenkin kulunut lähinnä vapaalla jalalla.
Moninkertainen isä ja isoisä asustelee "poikakodiksi" tituleeratussa miesten asuntolassa ja viettää eläkepäiviään mittailemalla kaupungin raitteja.
Synnyinkaupunki on yhä kaikista rakkain.
"On sitä tullu asuttua Krisussakin (Kööpenhaminan Kristiania), mutta onhan tää mun kotikaupunki", Eki sanoo lämmin värinä äänessään ja osoittaa baarin ikkunasta avautuvaa Valtionkatua.
"Tän kadun varrella mä synnyin. Rautatieläisten talossa ja täydenkuun aikaan."
Virnistys.
"Vaikka mä olen ollut sitkeesti yhteiskunnan kiusana, ni sydän on silti lämmin. Mä olen tavannut sanoa elämästäni, että 'muut käveli, mut Erkki vieri'. Mä oon tällainen eksynyt enkeli, jolla on kaikki jalat tatuoitu. Kaikki kolme."
Asema on haihtunut kevätyön pimeyteen, on hyvästien aika.
tossa pieni video miehestä esimakuna ja alempana hesarin juttu.. jos joku osaa niin vois upata ton hesarin jutus olevan kuvan vielä tähän threadiin..
http://www.youtube.com/watch?v=a-S2_tUlyVo
http://www.hs.fi/nyt/artikkeli/Kirkko+j ... 5258056964
Kirkko ja sen polttaja
Iltapäivän aurinko levittelee sädekimppujaan seinäjokelaisen kerrostaloasunnon olohuoneessa.
Kaksion seinät ovat julisteiden peitossa. Oikealla kimmeltävät bulgarialaiskommunisti
Georgi Dimitrovin lauhkeat silmät, vasemmalla Napakymppi-tytön terhakkaat rinnat.
Kirjahyllyn tasolla seisovat yhteisessä rintamassa
Kim Il-Sungin kootut teokset.
"En ole kyllä niitä kaikkia jaksanut lukea", nahkatuolissa istuva viiksekäs mies toteaa lempeästi hymyillen.
Juha Päiväniemi on Kommunistisen Työväenpuolueen moninkertainen ehdokas Seinäjoen alueella: hän on ollut ehdolla jokaisissa kunnallis- ja eduskuntavaaleissa kahdenkymmenen viime vuoden aikana.
Menestystä ei ole silti siunaantunut. Parhainakin vuosina äänisaalis on jäänyt kaksinumeroiseksi.
"Seinäjoki on paikkana pieni ja oikeistolainen. Voisi jopa sanoa äärioikeistolainen", Päiväniemi, 51, erittelee seesteisesti.
Niinpä.
Tunnetaanhan viiden rautatien ja kuuden valtatien risteyskohdassa sijaitseva Seinäjoki oivallisten liikenneyhteyksiensä ohella lähinnä alavista maista ja ideologisista ristiriidoista.
Näillä lakeuksilla ovat toisistaan ottaneet mittaa sosialistit ja oikeistoradikaalit: kaupungissa on kannatettu niin marxilaisuutta kuin lapuanliikettäkin.
Vaihtoehdon isänmaalliselle oikeistolle on tarjonnut kaupungille tunnusomainen rautatieläissosialismi.
Sosialistiseen perinneketjuun kuuluu myös Päiväniemi, häntä on koulutettu niin Moskovan puoluekoulussa kuin Kuuban työprikaateissakin.
Kaiken lisäksi Päiväniemi on rautatieläinen. Hän uurastaa Pohjanmaan radalla kolmensadan muun työmiehen kanssa.
Onko joukossa paljon kommunisteja?
"En ole viitsinyt kysellä, enkä alkaa muutenkaan paasata. Yritän välttää joutumasta ongelmiin", Päiväniemi toteaa ja näpelöi kaulassaan roikkuvia muovitimantteja.
Isäntä tarjoaa toverillisena eleenä Cohiba-sikarin ("Fidelkin polttaa niitä"), vetää pipon päähänsä ja astuu rappukäytävään.
On päiväkävelyn aika.
Siellä se siintää – Seinäjoen fallinen symboli!
65,2 metrin korkuinen Lakeuden risti sojottaa ylväänä keskellä lättänää maisemaa.
Alvar Aallon alkuperäisenä ajatuksena oli päällystää koko 20 000 neliömetrin kompleksi hiotulla mustalla graniitilla.
Suuruudenhullusta suunnitelmasta luovuttiin rahapulassa ja lopulta kirkkorakennuksesta tuli mustavalkoinen.
Kompleksi on kestänyt ajan hampaan kalvamista, vaikka haasteita on ollut.
"Tuon tuhopoltostahan Ekiä silloin syytettiin", Päiväniemi toteaa viitaten kaveriinsa Erkki Vieriin.
Vieri on Seinäjoen seudullayhtä tunnettu kuin Lakeudenristi.
Tarunhohtoisesta taparikollisesta liikkuu jos jonkinnäköisiä huhuja, mutta eiköhän anneta Ekin kertoa itse.
Päiväniemi on kuullut, että Ekin kolmen vuoden porttikielto rautatieasemaa vastapäätä sijaitsevaan Pub Härmän häjyyn on juuri päättynyt.
Opas suuntaa vastahakoisesti juottolaan, joka markkinoi itseään lauseella "Viina ja häjy pää ei sovi yhtehe".
"En ole tervetullut vieras sinne, viime kerralla eräskin henkilö kaatoi minut pyörän selästä ja hyökkäsi kimppuuni", Päiväniemi paljastaa.
"Syyksi hän ilmoitti, että vihaa kommunisteja."
Häjy kuuluukin olevan nimensä veroinen: sen edustalla ovat puukot painuneet lihaan ja paukkuraudat puhuneet kulmikasta kieltään.
Joulukuussa 2006 pubin edustalla teloitettiin mies viidenkymmenen euron takia.
Eikun sisään vain.
Hämärässä baarissa istuu parisenkymmentä miestä kaljalaseihin uppoutuneina.
Eteisessä on tukki, joka toimii puukkonarikkana.
"Vitun homot", singahtaa huuto pöytäkunnasta toiseen.
"Olkaas helluntailaiset hiljaa", kuuluu pikainen vastine.
Hämärän keskellä istuu Ekikin hailakanpunaisissa hiuksissaan ja piukeassa farkkutakissaan.
"Kiva, kun porttikielto päättyi", hän tokaisee.
Kapeat poskipäät ojentautuvat valloittavaan hymyyn.
"Kukkapuskankin toin ja pahoittelin."
65-vuotias Eki on viettänyt elämästään kaksikymmentä vuotta lukkojen takana, syinä rosvoaminen ja yleinen sekoilu.
"Ensimmäistä kertaa mä jouduin Keravalle kuuskytkaks, kun mä varastin kokispullon ja kaksi keksiä. Mä sitten ajattelin, että jos kaikki kerran pitää pahana, niin ollaan sitten pahoja."
Vuosien varrella kuvioihin astuivat päihteet. Sekoilu syveni.
"Seitkytkaks mä olin kävelyllä kirkkopuistossa tyttöystävän ja venäläisen ykspiippusen haulikon kanssa. Poliisi tuli vastaan ja alkoi komentelemaan. Mä sanoin, et 'ykskin askel vielä ja mä katon mitä sä oot syöny'."
Selkäni takana juopunut mies valittaa juuri saamastaan tappouhkauksesta.
Eki hörppää nelosolutta.
"Se poliisi lähti juoksemaan, ja mä nostin haulikon. Tähtäsin pään kohille ja laukasin, mut tyttöystävä löi piipun alas ja heinät vaan lakos metrin matkalta."
Taas Ekiä vietiin, kaksitoista vuotta tuli murhan yrityksestä.
"Sinäki saatanan kirkonpolttaja", tuhahtaa ohikompuroiva tukkihumalainen mies Ekille.
Eki naurahtaa ja heilauttaa kättään. Hän on vuosien varrella hyväksynyt lempinimensä.
Epäonnisesta yökyläilystään Lakeuden ristin sakastissa Eki kaupungilla tunnetaan.
"Se oli syksyllä kaheksankymmentäkolme. Mä olin sakastissa leikkaamassa kassakaappia auki, kun humalainen kaveri alko poltteleen papinkaapuja siinä lattialla. No palokunta ja poliisithan sinne tuli. Telkkariinki päästiin."
Jälleen pamahti pitkä kakku.
"Siihen aikaan se kulki vielä murhapolton nimikkeellä. Mitään en silti tunnusta."
Vieressä ryypiskelevää Päiväniemeä naurattaa.
"Etkö sinä oikeudessa vielä kysynyt, että 'asuuko herra tuomari puutalossa?'"
Vankila ei onnistunut pidättelemään liukasta Vieriä. Eki lähti omin luvin kaikkiaan kuusi kertaa.
Ritoloita otettiin vankikuljetuksista, sairaaloista ja välillä mentiin vanhan koulun malliin muurien yli.
"Mä olen aina ollut kova poika juoksemaan. Varmaan olin Suomessakin viimeisiä, joita vietiin jalkaraudoissa", Eki kihertää.
Kaksikymmentä viime vuotta on kuitenkin kulunut lähinnä vapaalla jalalla.
Moninkertainen isä ja isoisä asustelee "poikakodiksi" tituleeratussa miesten asuntolassa ja viettää eläkepäiviään mittailemalla kaupungin raitteja.
Synnyinkaupunki on yhä kaikista rakkain.
"On sitä tullu asuttua Krisussakin (Kööpenhaminan Kristiania), mutta onhan tää mun kotikaupunki", Eki sanoo lämmin värinä äänessään ja osoittaa baarin ikkunasta avautuvaa Valtionkatua.
"Tän kadun varrella mä synnyin. Rautatieläisten talossa ja täydenkuun aikaan."
Virnistys.
"Vaikka mä olen ollut sitkeesti yhteiskunnan kiusana, ni sydän on silti lämmin. Mä olen tavannut sanoa elämästäni, että 'muut käveli, mut Erkki vieri'. Mä oon tällainen eksynyt enkeli, jolla on kaikki jalat tatuoitu. Kaikki kolme."
Asema on haihtunut kevätyön pimeyteen, on hyvästien aika.
