Valitettavasti kärsin lentopelosta
Haluaisin käydä Usassa ja Thaimaassa mutta pitkien lentomatkojen vuoksi se on ollut mahdotonta. Lentelen kyllä n. kerran vuodessa ja jopa Teneriffalle (6h lentomatka) mutta kamalaa se on. Lääkäri on määrännyt rauhoittavaa lentopelkoon mutta kun ei viitsi mitään hillitöntä koomaa kiskoa niin pelkään silti. Auttaahan ne toki jonkin verran. Pelkään siis maahansyöksyä eli putoamista. Pelkään nousua, itse lentoa ja laskua vaikka lakeutumisvaihe on kuitenkin helpottava. Olen melkoisen paniikissa jos on ilmakuoppia. Tarkkailen koko ajan lentohenkilökuntaa, näyttääkö ne siltä, että on jotain vialla? Tuntuu koko ajan siltä, että kohta se vapaapudotus alkaa. Vessan vedon äänet saa sydämen hyppäämään kurkkuun. Juuri käytiin Saksassa ja takaisin tulomatka pimeässä ei ollut hyvä idea koska en nähnyt siipiä. Siinä meni hieman rauhoittavaa ja sydämen hakkaamisen estävää lääkettä ja matka oli silti epämiellyttävä.
Melkein koko matkan ajattelin mitä ovat tunteneet ne ihmiset siellä air francen koneessa? Tämä ei tietenkään oloani parantanut. En pysty lukemaan koneessa vaan tuijotan vuoronperään lentohenkilökuntaa ja taivasta. Olen lukenut lentopelkoa käsitteleviä kirjoja ja yrittänyt keskustelemalla saada itseni taivuteltua pois siitä mutta ei se onnistu. Onko teillä mitään hyviä ideoita?
Kumma kyllä se ei juuri lohduta. En käsitä miten joku voi haluta olla lentoemäntä tai mikään muukaan henkilökunnan jäsen. No okei ne kapteenit ja pilotit tienaa hyvin mutta että jatkuvasti asetat henkesi alttiiksi jotta saat tarjoilla ahtaassa koneessa kaikenmaailman deeguille...
