MURHA.INFO

Tänään oli uutinen poliisista, jonka epäillään surmanneen vaimonsa. Jutussa nainen olisi hukutettu, mutta taas kerran vangitsemisoikeudenkäynti on salattu.

Alkaa tuntua, että yhä useammin vangitsemisoikeudenkäynnit salataan, ehkä pian kategorisesti.

Oikeudenkäyntejäkin salataan yhä enemmän. Alaikäisten ja seksuaalirikosten yhteydessä ymmärrän, että osa salataan, mutta miksi käytäntö yleistyy ja yhä enemmän aineistosta salataan kokonaan? Muistan yhden tuomarin, jota kehuttiin, hän mainitsi linjakseen, että ne kohdat salataan dokumenteista ja todisteluista, jotka ovat todella arkaluonteisia. Mutta kun maan tavaksi alkaa tulla, että (ehkä laiskuuttaan?) tuomarit alkavat salata kaiken tai lähes kaiken. "Varmuuden vuoksiko?"

Suomalaisten on yhä vaikeampi hahmottaa, mistä tuomioita tulee. Esim. seksuaalirikoksista tuomarit ovat keksineet uuden tyylin: paperit salasiksi 60 vuodeksi! Esim. http://www.kaleva.fi/plus/juttu800947_page0.htm

Näitä ehdolliseen johtaneita 60-vuotispaukkuja on näkynyt yhä enemmän. Ehdollinen vankeus kai jo kertoo, että teko ei ole törkeä. Mutta miksei näissäkään riitä 20-30 vuotta, kuten oli aikaisemmin tapana?

IMO tuomarit varjelevat itseään kaikelta tulevalta ja ovat alkaneet kategorisesti hakata 40-60 vuodeksi salaisiksi useimmat seksuaalirikosasiat. Sama ilmiö on leviämässä vangitsmisoikeudenkäynteihin: niissä kaikissahan tutkinta on kesken, joten ne kaikki voidaan alkaa salata "tutkinnallisilla syillä". Ihan kaikki.

Tuomittujen nimien julkaisussakin on tuomioistuinkohtaisia eroja. Vieläkään en ymmärrä, miksi Lehtimäen insuliinitappajien nimiä ei ole saatu julki. Vastaavia nimien piilottamisia ja juttujen salaamisia on useampia.

****************

Rikosuutisointia kun lukee, niin ei tiedä, mitä pitäisi tuumia. Teonkuvaukset jäävät valitettavan usein heikoiksi, sitten on tuomio, usein tuomittu nimeltä puuttuu. Jopa 9-10 vuoden tuomioita taposta on uutisoitu ilman tuomitun nimeä. Osasyy uutisoinnin latteuteen tulee tuomioistuimilta, jotka antavat heikot eväät. Mutta useat mediat ovet hyperkorrekteja, ts. ne eivät uskalla mainita ihmisiä nimiltä. Mutta ihmisen nimi ja kuvakin tuovat jutun todellisemmaksi kuin vain paperinmakuinen tuomionluku.

Itse ihailen Ilkkaa, joka laittaa aina henkilöiden nimet lehteen, jos tuomio on ollut kaksi vuotta tai enemmän kiinteää. Yksi raiskaaja valitti kerran Julkisen Sanan Neuvostoon, jotta oli mainittu nimeltä alioikeuden tuomion jälkeen, mutta Ilkka puolusti vanhaa perinnettään ja JSN oli Ilkan puolella täysin. Tuomio on tuomio, vaikka olisi hoviin menossa (ja "ei-lainvoimainen"), niin se on.

Olisikohan niin, että olemme jo liikaakin tottuneet amerikkalaistyyliseen uutisointiin, jossa ne nimet ja naamat tulevat julki lähestulkoon heti uutisoinnin alussa?

Kyllä tuomioistuinten täytyy säilyttää jonkunlainen kuri niitten nimien julkaisemisessa, vaikka suuri yleisö kuinka hinkuisi lisätietoja. Ihan yksilön oikeusturvankin takia, kun kuitenkin Suomessa syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan

Belker kirjoitti:Tänään oli uutinen poliisista, jonka epäillään surmanneen vaimonsa. Jutussa nainen olisi hukutettu, mutta taas kerran vangitsemisoikeudenkäynti on salattu.

Alkaa tuntua, että yhä useammin vangitsemisoikeudenkäynnit salataan, ehkä pian kategorisesti.

Vangitsemisoikeudenkäynti tapahtuu aina kesken esitutkinnan. Esitutkinta on taas kesken ollessaan salainen. Poliisi valitsee vangitsemisoikeudenkäynnin paikan ja ajan. Poliisi voi kääntyä julkisuuden puoleen esitutkintaa edistääkseen (tai kerätäkseen . Epäiltyä on kielletty rangaistuksen uhalla tekemästä niin.

On vaikea keksiä syitä, miksi vangitsemisoikeudenkäynnin pitäisi olla julkinen.

Oikeudenkäyntejäkin salataan yhä enemmän. Alaikäisten ja seksuaalirikosten yhteydessä ymmärrän, että osa salataan, mutta miksi käytäntö yleistyy ja yhä enemmän aineistosta salataan kokonaan? Muistan yhden tuomarin, jota kehuttiin, hän mainitsi linjakseen, että ne kohdat salataan dokumenteista ja todisteluista, jotka ovat todella arkaluonteisia. Mutta kun maan tavaksi alkaa tulla, että (ehkä laiskuuttaan?) tuomarit alkavat salata kaiken tai lähes kaiken. "Varmuuden vuoksiko?"

Tässä tuomarit taas ovat omalla aisallaan tai siis asiallaan. Olisi normaalin oikeuskäytännön mukaista, jos jonkun toisen kuin juttua istuvan tuomarin pitäisi päättää käsittelyn julkisuudesta.

Tuomittujen nimien julkaisussakin on tuomioistuinkohtaisia eroja. Vieläkään en ymmärrä, miksi Lehtimäen insuliinitappajien nimiä ei ole saatu julki. Vastaavia nimien piilottamisia ja juttujen salaamisia on useampia.

Nimet ovat julki ja olen nähnyt naamakuvatkin. Ei ollut kaunista katsottavaa.

Joo, insuliinitappajien nimiasian muistin väärin. Jotain siinö jutussa taisi olla salailua. Se taisi olla suljetuin ovin käyty pääistunto: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Oike ... 5232599560. IMO tuo valitus oli tärkeää, kun julkisuutta puolustellaan.

Turjukalle koetan huomauttaa, että ei olla niissä ääripäissä. Kaikki-tai ei mitään -tyyli on niin puuduttavaa.

Minusta meillä on hysteerinen nimiensalaustyyli KOTIMAISIA epäiltyjä ja rikollisten nimiä kohtaan. Useissa muissa maissa nimet ovat paljon julkisempia (voitte verrata kotimaisia ja ulkomailta lainattuja uutisia, miten paljon meillä omaa tavaraa salataan) ja teot tulevat tosiksi ihan eri lailla. Ulkomailta olen lukenut pitkiä rivejä uhrien nimiä ja historioita, enkä ole ollenkaan varma, että tiedot olisivat vain haitaksi. Ainakin henkirikoksissa nimien julkistaminen saa ihmiset miettimään hetken enemmän, kannattaako rikoksia tehdä. Samoin tekojen analysointi tuomioon verrattuna on mahdollista.

Googlettamalla sitaateissa "salaisiksi 60 vuodeksi" tulee ihmeen paljon tuloksia. Muitakin vuosilukuja voi koettaa.

Jyrki Virolaisen blogissa http://jyrkivirolainen.blogspot.com/200 ... euvos.html oli mielenkiintoisia kohtia, ensinnäkin jonkun anonyymin vastaus:

Mitä tarkoitat "julkisilla" oikeudenkäynneillä seksuaalirikoksissa?

Nykyisin Suomessa vähänkään seksuaalisuuteen vivahtavat jutut määrätään salaisiksi 40:ksi, useimmiten 60 vuodeksi. Julkista on vain tuomiolauselma.

Syyttäjät panevat vielä paremmaksi: Syyttämättäjättämispäätöksen suljetun kuoren päällä lukee, että asia on salassapidettävä, kunnes kaikkien asianosaisten kuolemasta on kulunut 50 vuotta. Jos käy niin, että asianomistaja on pieni lapsi, joka elää satavuotiaaksi, asia tulee julkiseksi noin 150 vuoden kuluttua.

Jälkeläistemme jälkeläiset voivat sitten tutkia, millaista oikeudenkäyttöä on harjoitettu.

Onkohan syyttäjällä tosiaan tällainen työkalu?

Toinen mielenkiintoinen kohta on Jyrki Virolaisen tekstin koha 14:

14. Ruotsiin ja kaikkiin muihinkin maihin verrattuna Suomen laissa on selkeä puute sikäli, että tuomareille ei ole säädetty minkäänlaista kurinpito- tai valvontamenettelyä. Tuomaria ei voida tuomita kurinpitoseuraamukseen - varoitus, palkanalennus yms. - esimerkiksi silloin, kun hän tekee rikoksen, käyttäytyy virassaan sopimattomasti, ryhtyy juopottelemaan, ei hoida virkaansa asianmukaisesti jne. Tuomareita, toisin kuin muita virkamiehiä, koskee Suomessa ns. erityinen virassapysymisoikeus. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa tuomari voidaan erottaa virastaan ainoastaan tuomioistuimen rikosjutussa antaman tuomion perustella sellaisen rikoksen johdosta, josta on laissa säädetty seuraamukseksi viraltapano. Kyse on tällöin RL 40 luvussa kriminalisoiduista törkeimmistä virkarikoksista (lahjuksen ottaminen, virka-aseman väärinkäyttäminen, tahallinen virkavelvollisuuden rikkominen) sekä sellaisista "tavallisista" rikoksista, joista tuomari tuomitaan vankeuteen vähintään kahdeksi vuodeksi. Kun esimerkiksi seksipalvelun ostamisesta säädetty maksimirangaistus on kuusi kuukautta tai, jos kyseisiä palveluita ostetaan nuorelta, yksi vuosi vankeutta, ei tuomaria uhkaisi Leif Thorssonin tapauksen kaltaisessa jutussa Suomessa viraltapano eikä myöskään mikään kurinpitoseuraamus.

Hyvin ovat Suomen tuomarit turvanneet selkänsä. Ainakin Vaasan lähellä on ollut tuomari, joka jatkoi hommiaan rattijuopumustuomion jälkeen.

IL:

Viime vuonna 75 prosenttia käräjäoikeuksien ratkaisemista seksuaalirikosjutuista kirjattiin kokonaan tai osittain salaiseksi. Salaisten juttujen osuus kaikista rikoksista oli vain yksi prosentti.

Tiedot ovat peräisin oikeusministeriön tilastoista.

Avoimin oli Helsingin käräjäoikeus, jonka käsittelemistä seksuaalirikoksista salaisia oli 63 prosenttia. Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus puolestaan salasi kaikki juttunsa.

Oikeusoppineiden mielestä salaamisen vuoksi on vaikea valvoa, ovatko annetut tuomiot vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisia. Salaaminen aiheuttaa lisäksi sen, että julkinen keskustelu tuomioista vaikeutuu ja tuomioistuinten vallankäyttöä on hankala valvoa.
STT

Tässä mainitsemastani asiasta hieman taustaa. Jutusa huomaa, kuinka mielivaltaista on juttujen julkisuuteen salliminen. Jos tuomarista tuntuu herkältä, hän voi salata KAIKKI seksuaalirikosjuttunsa tuosta vain. Helsingissä taas yleinen tiedottamisvastuu ja ison oikeustalon ryhmäpaine ohjaavat salailua järkeviin mittoihin.

Jutusta tosin puuttuu tieto järkyttävästi yleistyneestä 60 (!) vuoden salaamiskäytännöstä.

IMO tuomioista on näissä jutuissa hyvin vaikea enää keskustella muulla kuin tunnepohjalla. Tuomioiden vertaaminen on lähes mahdotonta.

Onhan se tuomarin mielelle kiva juttu, ettei joudu perustelemaan tuomioitaan 60 vuoteen. Siitä vaan lätkii omaa työtäänkin salaavia päätöksiä ja röyhtäilee.

Belker kirjoitti:IL:

Viime vuonna 75 prosenttia käräjäoikeuksien ratkaisemista seksuaalirikosjutuista kirjattiin kokonaan tai osittain salaiseksi. Salaisten juttujen osuus kaikista rikoksista oli vain yksi prosentti.

Tiedot ovat peräisin oikeusministeriön tilastoista.

Avoimin oli Helsingin käräjäoikeus, jonka käsittelemistä seksuaalirikoksista salaisia oli 63 prosenttia. Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus puolestaan salasi kaikki juttunsa.

Oikeusoppineiden mielestä salaamisen vuoksi on vaikea valvoa, ovatko annetut tuomiot vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisia. Salaaminen aiheuttaa lisäksi sen, että julkinen keskustelu tuomioista vaikeutuu ja tuomioistuinten vallankäyttöä on hankala valvoa.
STT

Tässä mainitsemastani asiasta hieman taustaa. Jutusa huomaa, kuinka mielivaltaista on juttujen julkisuuteen salliminen. Jos tuomarista tuntuu herkältä, hän voi salata KAIKKI seksuaalirikosjuttunsa tuosta vain. Helsingissä taas yleinen tiedottamisvastuu ja ison oikeustalon ryhmäpaine ohjaavat salailua järkeviin mittoihin.

Jutusta tosin puuttuu tieto järkyttävästi yleistyneestä 60 (!) vuoden salaamiskäytännöstä.

IMO tuomioista on näissä jutuissa hyvin vaikea enää keskustella muulla kuin tunnepohjalla. Tuomioiden vertaaminen on lähes mahdotonta.

Onhan se tuomarin mielelle kiva juttu, ettei joudu perustelemaan tuomioitaan 60 vuoteen. Siitä vaan lätkii omaa työtäänkin salaavia päätöksiä ja röyhtäilee.

En tiedä onko tuo se keskeisin motiivi vaiko nyky-yhteiskuntaan pesiytynyt yliherkkyys tiettyjä asioita kuten seksuaalirikoksia, alaikäisiä, etnisiä ryhmiä ym. kohtaan, jolloin moni tuomari varmaan reagoi yli "varmuuden vuoksi". Ilmiö on harmillinen juuri noista yllä siteeratussa jutussa mainituista syistä eli oikeuskäytäntöjen vertailtavuus ja yhdenvertaisuus sekä keskustelu niistä kärsivät, ja olisikin suotavaa, että asiasta käytäisiin laajempaa keskustelua ja pyrittäisiin tiukentamaan salauskynnyksiä, jolloin niihin voitaisiin mennä vain erityisen perustelluista syistä, ei automaattisesti ja varmuuden vuoksi.

Salaamisella on toki omat syynsä, mutta asiakirjojen salaamisen pituudesta en ole lukenut mitään ohjetta tai möääräystä. Tehdään niin kuin huvittaa, eikä tuomareita kohtaan ole mitään kurinpidollisia toimenpiteitä, jos ei ihan kännissä huutele.

Tässä eräs omituinen uutinen tuomiosta. Kannattaa katsoa, onko kyse törkeästä jutusta jne. ja tuomion pituus sekä korvausten alhainen taso vs. joidenkin satojentuhansien eurojen korvausjutut.

Silti 60 vuotta salaamista paukahti ja ihan mielivallasta:

Ehdollinen tuomio lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä
Oulun käräjäoikeus tuomitsi hieman yli 30-vuotiaan miehen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 60 päivä ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi mies tuomittiin maksamaan uhrille korvauksia ja oikeudenkäyntikuluja yli 4 000 euroa sekä valtiolle oikeudenkäynnin kustannuksia lähes 1 400 euroa.
Tuomion saanut mies kosketteli keväällä 2006 kaksi eri kertaa alle 15-vuotiasta tyttöä siten, että käräjäoikeus katsoi teon toteuttavan lapseen kohdistuvan seksuaalisen teon. Tuomion saanut mies kiisti syyllistyneensä rikokseen.

Käräjäoikeus antoi tuomionsa kansliassa torstaina, tuomion salassapitoaika on 60 vuotta. Tuomion koeaika päättyy 10. joulukuuta 2011.



Kaleva 10.12.2009

Ei ole salaamisajoilla rajaa ei sääntöä. Vastaavia juttuja on sattunut silmiin useampia viimeisen vuoden aikana, ja röyhkeys salata maksimiin saakka kaikenlaiset tuomiot, tuomion kovuudesta riippumatta, tuntuvat vain lisääntyvän.

Ja kyllä siinä on mukana tuomareiden haluja vaientaa kritiikkiä tuomioitaan kohtaan. Mistä ei tiedä, ei voi kritisoida.

Belker kirjoitti:Salaamisella on toki omat syynsä, mutta asiakirjojen salaamisen pituudesta en ole lukenut mitään ohjetta tai möääräystä. Tehdään niin kuin huvittaa, eikä tuomareita kohtaan ole mitään kurinpidollisia toimenpiteitä, jos ei ihan kännissä huutele.

Tässä eräs omituinen uutinen tuomiosta. Kannattaa katsoa, onko kyse törkeästä jutusta jne. ja tuomion pituus sekä korvausten alhainen taso vs. joidenkin satojentuhansien eurojen korvausjutut.

Silti 60 vuotta salaamista paukahti ja ihan mielivallasta:

Ehdollinen tuomio lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä
Oulun käräjäoikeus tuomitsi hieman yli 30-vuotiaan miehen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 60 päivä ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi mies tuomittiin maksamaan uhrille korvauksia ja oikeudenkäyntikuluja yli 4 000 euroa sekä valtiolle oikeudenkäynnin kustannuksia lähes 1 400 euroa.
Tuomion saanut mies kosketteli keväällä 2006 kaksi eri kertaa alle 15-vuotiasta tyttöä siten, että käräjäoikeus katsoi teon toteuttavan lapseen kohdistuvan seksuaalisen teon. Tuomion saanut mies kiisti syyllistyneensä rikokseen.

Käräjäoikeus antoi tuomionsa kansliassa torstaina, tuomion salassapitoaika on 60 vuotta. Tuomion koeaika päättyy 10. joulukuuta 2011.

Kaleva 10.12.2009

Ei ole salaamisajoilla rajaa ei sääntöä. Vastaavia juttuja on sattunut silmiin useampia viimeisen vuoden aikana, ja röyhkeys salata maksimiin saakka kaikenlaiset tuomiot, tuomion kovuudesta riippumatta, tuntuvat vain lisääntyvän.

Ja kyllä siinä on mukana tuomareiden haluja vaientaa kritiikkiä tuomioitaan kohtaan. Mistä ei tiedä, ei voi kritisoida.

Siinä on perusteena ollut varmaan nuo alleviivaamani kohdat ja jo viimeksi viittaamani nykyään lähes hysteerisen herkkä asenne kaikkeen lapsiin ja seksualisuuteen liittyvään, mistä tältäkin foorumilta löytyy esimerkkejä mennen tullen.

Tästä muistuu eräs juttu, joka sattui muutama vuosi sitten. Eräs nainen oli raiskattu/joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja hän kirjoitti sekä tapahtuneesta että toipumisestaan blogissa (jonka oli perustanut jo kauan aikaa ennen tapahtunutta omaksi päiväkirjablogikseen). Hän kirjoitti myös oikeudenkäynneistä muttei suoraan paljastanut tuomitun tekijän nimeä. Oikeudenkäynti julistettiin salaiseksi.
Myöhemmin häntä syytettiin... jostakin, en muista nimikettä mutta syytteen mukaan uhri ei olisi saanut kirjoittaa blogiinsa raiskaustapauksesta, ei sen oikeudenkäynnistä eikä oikein mistään sen perusteella, että oikeudenkäynti oli julistettu salaiseksi. Rikoksen tekijä asianajajineen taisi syyttää uhria kunnianloukkauksesta, mutta joka tapauksessa tämä syyte lähti nimenomaan syyllisen puolelta liikkeelle. Mikä minusta on sinänsä uskomatonta. Tuntuu vähän siltä, että nuo salaamiskäytännöt palvelevat enimmäkseen tekijöitä, eivät välttämättä uhreja. Miksi tekijän henkilöllisyyttä edes piilotellaan? Miksei vain voisi vetää oikeudenkäyntimateriaalista uhrin nimeä piiloon ja julkaista loput?
Valitettavasti kyseinen blogi on kadonnut sittemmin, en tiedä miten siinä lopulta kävi

Omien tuntemusten kertomisesta tuleva syyte on omituista, mutta siihen salaamishysteria johtaa. Ihminen ei voi kertoa sioistaan, vaikka hän itse olisi uhri. Kun oikeus on itse asiat päättänyt salata, niin se on ja pysyy. Vaikka uhri haluais joskus kertoa asiastakin.

Valdovasin alleviivaama kohta ei takuulla perustele 60 vuoden salaamista. Juttu ei ollut törkeä, tuomio oli aika lievä. 60 VUOTTA merkitsee kuitenkin sitä, että lapsi itsekin saattaa olla jo kuollut, kun voisi antaa jutut jollekulle katsottaviksi.

60 vuotta!

Meillä on muitakin rajoja, joita voisi suhteuttaa ihmisikään ja tekoon jollain tolkulla. Kaleva-jutun tapauksessa ymmärtäisin 20 vuotta, mutta että 60... Ja tämä tyyli sen kun yleistyy.

On valtavan suuri ero, jos ei-törkeitä juttuja voidaan analysoida 20:n tai 60:n vuoden kuluttua. Törkeistä jutuistako laitetaan 100 - 150 vuotta? Ei, kun niistäkin tulee se 60 vuotta hiljaisuutta.

Ihmiset eivät vavrmaan heti tajua, mitä tuomari siihen loppuun paukuttaa salaamisajaksi. Mutta kun 15... 20 vuotta lipuu, niin aletaan ihmetellä. "Eikö näistä koskaan voikaan puhua..?"

btw. Samanlaista salaamisintoa on ollut oikeudenkäynneissäkin. Ehkä tuomarit oikein odottavat ja kysyvätkin asianomistajilta tai syytetyiltä, että pidetäänkö isunto suljetuin ovin. Harva taitaa ymmärtää, että julkinen oikeudenkäynti on hyvin usein osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Kyllä meilläkin on huonoja tuomareita, vaikka olemmekin Suomessa. Tuomioiden tasalaatuisuus vaatisi hieman julkisuutta, eivät tuomarit ole täydellinen-tuomio-koneita.

btw2. Autolla ajaessa radiosta tuli ohjelma, jossa joku asiantuntija sanoi, että länsimaiset yhteiskunnat ovat pärjänneet muille siksi, että niissä on siedetty itsekritiikkiä. Meillä oikeuslaitos saisi kestää enemmän kritiikkiä ja julkisuutta, jotta se kehittyisi. EIT:n tuomioiden ja suunniteltujen syyttäjä- ja käräjäoikeuksien alasajojen perusteella petrattavaa löytyy.

btw3. Onko joku ollut tutun oikeudenkäyntiä seuraamassa? Olin kerran riitajutussa, ja omituista oli, miten kiusaantuneelta tuomari vaikutti ja miksi hän kysyi asiaani ja nimeäni. Pitääkö meillä varata aika ja paikka seuratakseen oikeudenkäyntejä? Niinkö vaivaannuttavaa on kansalaisen läsnäolo tuomarin tuvassa?