MURHA.INFO

laitetaanpas uutta galluppia kun samat vanhat vaan täällä päivästä toiseen jos tässä kallupissa saisi vaikka kunnon väittelyt aikaan eli kumpi lähempänä sydäntä enempi kissa vai koira ja miksi? ja vastausta molemmat ei saa laittaa joimpi kuimpi pitää valita itse olen koira ihmisiä henkeen ja vereen kissoista on huonoja kokemuksia minulla

kumpiki menee, mutta jos pitää valita niin kyllä se on se kissa.
...pelkään sellasia isohkoja riehuvia koiria

Itsellänihän tai meillä lapsuudenkodissa ei ole ikinä mitään lemmikkejä ollut (ellei sauvasirkkoja lasketa.. ), mutta mummolassa ja enon maatilalla on molempia, sekä kissoja ja koiria ollut aina enemmän tai vähemmän.

Ehkä kuitenkin olen enemmän kissaihminen. Koiriakaan vastaan ei todellakaan ole mitään, ja varmastikin meille hankitaan jossain vaiheessa sekä koira että kissa, mutta kissoissa kiehtoo sellainen mystisyys ja itsenäisyys. Ja onhan ne pikkuset pennut leikkimässä lankakerän kanssa tosi söpöjä!

Kissa.

Sitä ei tarvitse lenkittää, se ei kuolaa, kun syön, se ei tapa minua yhtä todennäköisesti kuin koira. Eikä hauku.
Meillä on kaksi kissaa, ocicat ja peruskissa.

^ Ocicat, niin komea eläin! Itse rakastan rotukissoista siamilaisia ja lyhytkarvaisia itämaisia. Kissaihminen ihan selkeästi siis ja tavallinen maatiaiskissa löytyy kotoa. Niissä on sitä jotain, särmää ja mystisyyttä. Olen pitänyt kissoista aina, lapsena opin kävelemäänkin varmasti vain sen takia, että saisin kissan kiinni (ja turpiinhan siinä tuli vanhalta narttukissalta ) ja juuri otin ensimmäisen tatuointini, kissan tietysti.

Mutta täytyy samalla sanoa, että niin paljon kuin rakastankin yhteisiä hetkiämme kissan kanssa niin toivoisin kaveria myös lenkkipolulle eli koirakin olisi tervetullut ja mikäs siinä, kun kissamme on tottunut koiriin.

Kyllä se kissa on, sillä miten tällaisia karvapalloja voisi olla rakastamatta:

http://www.aijaa.com/v.php?i=6752113.jpg
http://www.aijaa.com/v.php?i=6752114.jpg
http://www.aijaa.com/v.php?i=6752115.jpg

Tykkään kyllä koiristakin, mutta koiran ottaminen tällä hetkellä olisi mahdoton ajatus. Ehkä sitten eläkkeellä. Ja kyllä siinä kissojen viehkeydessä, omanarvon tunnossa ja sulavuudessa on jotain tavattoman kiehtovaa..

Olen kissaihminen. Meillä on kaksi peruskissaa ja yksi hännättömänä syntynyt, joka on koiramainen luonteeltaan. Kissa on kieltämättä maalla vaivaton lemmikki, hoitaa itse itsensä siistinä, ja kunhan rokotukset ja sellaiset on kunnossa, juoksee vapaana ulkona. Voisin harkita myös siperiankissaa, jos koirahaaveesta ei tule mitään...
Kumma kyllä olen aina pitänyt nimenomaan aikuisista kissoista, pennut ei niinkään hurmaa kuin aikuinen arvokas kissa.

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=16&t=3100
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=16&t=1025
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=16&t=1130
Tasapuolisuuden nimissä myös:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=10&t=7532

sain kissoista negatiivisen kuvan kun pienempänä hyökkäsi ja raapi minut verille onneksi ei silmät mennyt.....rivitalossa asuessani naapurin kissat mylläsivät kukka penkit kuseskeli ja paskansi joka paikkaan ja tietysti myös lasten hiekka laatikolle...toisessa paikassa asuessani muutamat villiintyneet kissat mourusivat yöt ja hyppivät ja raapivat ikkunapelleille ja auton peltejä naarmutti ja sotkivat paskasilla tassuillaan...muijan kanssa keskusteltiin kauan kun muutettiin yhteen kun hänellä on kissa ja jota piti yöllä päästää ulos ja sisälle mauku ja raapi jos ei palveltu mulla meni heti hermo kyseiseen touhuun...nyttemmin se on jo ollut 5 vuotta tuolla pihalla viemme navettaan ruuan ja siellä se hoitaa hiiren pyydystämis työtään joka on ainoa jota kissa viitsii tehdä ja on niin ittepäinen ja tyhmä että saa omissa oloissaan ollakkin

Ah, ne ihanat kissat

Sitähän se juuri on. Ja paras ja kuvaavin lause on varmastikin oman arvonsa tunteva.

ehkä tähän alkuun ois kannattanu laittaa se sellanen gallup-juttu, jossa porukka sit valittee kumpi ja näkyy prosentit, mitä sakki on valinnu? *jälkiviisastelee*

Pakkohan tähänkin on jotain sanoa.

Minulla oli aikanaan kissa. Tai kaksikin. Olin vannoutunut kissa-ihminen ja suhteettoman suuri koiravihaaja!

Muutamavuosi sitten meille kuitenkin tuli koira. Suostuin asiaan, mutta irtisanouduin koiran hoidosta ja ulkoilutuksesta täysin.
Mutta kuinkas sitten kävikään. Ennen kuin minä ehdin ihastua tuohon pikku-veijariin, se alkoi kulkea perässäni kuin varjo ja jäysti lahkeitani ja villasukkiani aina kun pysähdyin.

Ja tarkkasilmäisemmät ovat ehkä huomanneetkin, että käyn aamuin-illoin lenkillä koiran kanssa.
Tuo rakas pikkuotukseni jäi minulle, kun lapset muutti pois. Kukaan ei sitä saa mukaansa. Ja me ylimmät ystävykset nukumme vierekkäin ja puhumme samaa kieltä.

Minä SUURI koirien vihaaja....



ps. tuo ocicat on aivan leopardi. Ihana.

Minä olen ehdottamasti kissaihminen.
Meidän perheessä on ollut niin koiria kuin kissojakin.
Minulla on 2kissaa, Ragdoll ja maatiainen. Koiraa en ottaisi, koska jotenkin en vain pidä niiden hajusta varsinkin ulkoilun jälkeen. Lisäksi monet koirat ovat erittäin päälle käyviä, hyppii ja yrittää lipoa naamaa.
Mutta näin yleensä eläimiä on kiva katsella olivat ne sitten mitä tahansa.

noorska emmää semmosia osaa en oo mikää nortti vai nörttikö se oli:)))))))

noorska...ei helv...et sitten vaan vuoda tota lempinimee mun oppilaille, muutenki saan kuunnella niin hirveitä väännöksiä